Syyskuuta hellesäässä

Kerrannainen kosmos on intoutunut kukkimaan.

Nytpä on ollut harvinainen elo-syyskuun vaihde; ei ole tarvinnut hallaöitä pelätä. Parina yönä on käynyt yhdeksässä asteessa mutta kurkuillekaan ei ole käynyt hassusti. Päivisin taas on saanut nauttia melkein hellelukemista ja mikäli sääennusteita on uskominen, lämpöä riittää vielä ainakin viikoksi.

Kasvimaalla hauskanväriset borlotto-pavut pullistuvat.

Kun on lämmintä, hyötykasvitkin kasvavat vielä kohisten. Salkopavut eivät jostain syystä jaksaneet enää kasvaa, vaan kertasadon tehtyään kuivettuivat kaikki. Borlotot sen sijaan kukkivat vielä täyttä päätä ja työntävät papua sen minkä kerkiävät. Olen kerännyt keskenkasvuisina syötäviksi sellaiset palot, joihin on tulossa alle viisi papua. Kaikki sitä isommat palot olen jättänyt pullistumaan. Niistä oli tarkoitus kerätä pavut kuivumaan, sillä pakastintila alkaa olla jo hyvin vähissä. Vanhemmillani on tänä vuonna tulossa aivan järjetön omenasato ja mehua on meidänkin pakastimessa jo monta kymmentä litraa, heillä litramäärä on varmasti kolminumeroinen. Omenasosetta on myös tullut meille pari ämpärillistä ja lisää varmasti tulee syksyn mittaan monen vuoden tarpeiksi. Onneksi oman puutarhan sadosta menee pakastimeen enää pari rasiaa timjamia ja ehkä pikkuisen rosmariinia. Tomaatit ja paprikat tulee syötyä tuoreeltaan. Näyttäisi lupaavasti siltä, että ainakin muutama puska ehtii kypsytellä hyvin koko satonsa ennen pakkasia. Parempia tomaateistakin tulee, kun saavat kypsyä ulkona.

Viipurin punaluumun yllätyssato.

Luumupuumme kärsivät todella pahasti viime talvesta ja luulimme, että tänä vuonna ei tule yhtäkään luumua. Hämmästys olikin melkoinen, kun 'Viipurin punaluumun' alaoksasta osittain tuivion oksien seasta löytyi viisi kypsyvää luumua. Olipa hyvä, etten leikannut kyseistä, hyvin matalalla kasvavaa oksaa viime kesänä pois. Se oli nimittäin ainut puun oksista, joka selvisi talvesta ilman isompia vaurioita. Hyvähän sillä oli köllötellä pakkasten yli syvällä hangen uumenissa. Koko muu puu näyttää kuivaneen pystyyn, mutta sai kuitenkin armonaikaa ensi kesään. Jos kuivilta näyttävät oksat eivät tule ensi vuonnakaan lehteen, luultavasti pitää kaataa sekin puu pois. Uusi lupaavan näköinen juurivesa onkin jo kasvamassa.

Loistokärhö 'The President' kukkii sittenkin ihan kivasti tänä kesänä. Tarhaviinikärhö 'Justa' kantaa myös kortensa kekoon.

Viime aikoina en ole joutanut blogeja katselemaan tai muutenkaan puutarha-asioita puuhailemaan. Remontti on vienyt edelleen kaiken ylimääräisen ajan mutta nyt se on vihdoin luullakseni tältä erää taputeltu. Viikonloppuna ja nyt alkuviikosta urakoimme ulkoeteisen, mikä olikin vähän mielenkiintoisempi projekti. Ilmankosteus kun nousi lauantain sateen takia melkein kahdeksaankymmeneen prosenttiin. Piti ihan laittaa ilmalämpöpumppu kuivattamaan huoneilmaa, jotta maalatut seinät kuivuisivat. Irrotimme myös sisemmät ikkunalasit, sillä talvella kovemmilla pakkasilla niihin kertynyt jää oli sulaessaan lahottanut karmeja. Onneksi pahimmissakin paikoissa oli vain parin millin syvyydelle pehmennyttä puuta ja suurimpaan osaan riitti pelkkä pinnan siistiminen. Tulipahan opeteltua kittaamista ja samalla tietysti karmit maalattiin valkoisiksi. Lisäsimme myös tiivisteitä ulkoruutuihin, jos vaikka jäätymisongelmaa saisi sillä pikkuisen hillittyä ja lämmitystarvetta vähennettyä. Lopuksi pesin tietysti kaikki kolme ikkunaa. Pienen vessan ikkunan pesu jäi vielä jollekin toiselle päivälle (tai ensi keväälle tai johonkin hamaan tulevaisuuteen), mutta nyt on kukkaeteinen valmis talvetettaville kasveille. Toivottavasti ei kuitenkaan tarvitse pitkään aikaan tuoda niitä suojaan kylmältä. Eteinen on nimittäin ihanan avara nyt, kun osa kengistäkin on unohtunut ties minne.

Vasemmalla maalaus juuri aloitettu ja oikealla valmis ulkoeteinen (tai suurin osa siitä).

Seuraava isompi urakka onkin sitten siivota kaikki remonttisotkut pois. Vaikka suojapahveja ja teippejä onkin laitettu aika hyvää tahtia roskiin sitä mukaa kun niitä on otettu pois, on kaikenlaista muuta remonttitarviketta jäänyt lojumaan "sopivasti käden ulottuville". Samalla on hankaloitunut muiden tavaroiden omille paikoilleen laitto, kun siirrettyjä huonekaluja sun muuta on aina tiellä. Ketjureaktio on seurannut toistaan hyvin lahjakkaasti, mutta vähän siellä sun täällä on ilme raikastunut ja uudistunut. Lisäksi pääsin vihdoin eroon eräästä edellisen asukkaan keräilykohteesta. Ette arvaa, kuinka paljon muovisia seinäkoukkuja voikaan piilottaa yhteen huusholliin! Vessan seinät oli suunnilleen päällystetty koukuilla ja paljon niitä oli keittiössäkin. Vessasta ylimääräiset (=kaikki) koukut saatiin pois jo vuosia sitten vessaremontin yhteydessä mutta keittiössä piilotteli vielä muutamia. Tässä mylläyksessä nekin revittiin vihdoin pois.

Viimeiset. Ei tule ikävä!

Lopulliseksi maalattujen pintojen saldoksi tuli laipiot kuudesta huoneesta, seiniä kolmessa huoneessa, leivinuuni-puuhella-takka-muuri-kokonaisuuden värinvaihdos possunpinkistä valkoiseksi ja saman uunikompleksin kaakelit niin luukkujen ympäristössä kuin tulisijojen edustalla lattialla sekä keittiön välitilan ja pikkueteisen lattian kaakelit samalla sävyllä. Maalia sudittiin myös ulkoeteisen sisäpuolen ikkunanpuitteisiin sekä avainkaappiin ja ulkoeteisen hanska-heijastin-koiranhihna-yms.-lokeroon. Tällä hetkellä ehkä eniten tulee katseltua keittiötä ja täytyy sanoa, että jos ei ole koukkuja ikävä, niin ei ole epämääräisen beigejä kaakeleitakaan. Nyt, kun niiden väri vaihtui, koko keittiö näyttää ryhdikkäämmältä ja jotenkin myös vanhat kaapin ovet aivan kuin kirkastuivat, kun välitilassa on selvästi vahvempi sävy tuomassa kontrastia. Työskentelytaso tosin on edelleen pilaantuneen taikinan värinen, mutta se nyt saa luvan kelvata siihen saakka, että koko keittiö menee uusiksi.

Ylhäällä keittiön välitilan ilme ennen, alhaalla jälkeen. Kaakelit eivät kyllä luonnossa ole ihan noin siniset kuin kuvassa.

Remontti lopetettu, koulu aloitettu, tosin jälkimmäinen vähän hämmentynein mielin. Aiemmista opinnoista ja työkokemuksesta saa hyväksiluettua hyvällä tuurilla jopa yli puolet kursseista ja jäljelle jää pääasiassa vain niitä kivoja, uusia juttuja. Tosin juuri se osa-alue, jota eniten odotin, lykkääntyy opettajan puuttumisen takia. Työn alla onkin nyt ollut opintosisältöjen tutkimista ja selvittelyä, mitkä vanhoista opinnoistani korvaavat minkäkin nykyisen opetussuunnitelman kurssin. Lisäksi kymmenessä vuodessa pakollisten englannin ja ruotsin kurssien opintopisteiden määrä on noussut kolmesta viiteen, joten kieliopinnoista en päässyt ihan kokonaan luistelemaan pois. Onneksi ainakin englannin opettajalle riittää, että teen itsenäisesti kahden opintopisteen edestä kirjallisia töitä ja yhden videon. Toivon, että kevätlukukaudella alkavan ruotsin kanssa selviää samantapaisella projektilla.

Luumutarhassa kukkivat syysleimu 'Starfire', syysasteri sekä loistokärhöt 'Polish Spirit' ja 'Ville de Lyon'.

Että sellaista tänne hetkeksi mykistyneiden linjojen päähän kuuluu. Viikonloppuna olisi tarkoitus vihdoin ja viimein tehdä puutarhassakin jotain. Saa nähdä, mitä se 'jotain' sitten on. Ehkä todennäköisimmin kitkemistä ja kuihtuneiden kukkien leikkelyä. Kumpaistakin puuhaa tuntuu riittävän aina.

Päivän kärhönä 'Polish Spirit'.

Nauttikaahan kesäisen lämpimistä ja aurinkoisista syyssäistä!