Aika selvä syyskuun kukkanen on kyllä aloituskuvassakin, eli SYYSVUOKKO. Lajike on 'Pamina'. Ihme kyllä kumpikin syysvuokoistani selvisi viime talvesta, vaikkakin toinen vain juuri ja juuri. Tämä nyt kukkiva yksilö oli se paremmin selvinnyt ja siinä on kahden avonaisen kukan lisäksi monta nuppua. Toivottavasti se saa kukkia vielä pitkään ilman, että pakkanen ruskettaa sen kauniit kukat.
Toiseen kuvaan valitsin SELLERIT, tosin en mukuloina, vaan mukulasellerien kuivattuina lehtinä. Tänä vuonna sellereistä ei kasvanut isoja murikoita, joten hyödyn maksimoimiseksi keräsin niistä myös siisteimpiä lehtiä talteen. Kokeilin viime (tai toissa?) vuonna kuivattaa niitä ensimmäistä kertaa ja totesin sen toimivaksi tavaksi. Kuivia lehtiä oli kätevä murustella melkein mihin tahansa ruokaan ja niistä tuli juuri sopivasti sellerin makua. Leivinuunin päällä uunipellille levitettyinä lehdet kuivuivat helposti parissa päivässä, joten kuivattaminenkaan ei vaatinut paljoa vaivannäköä tai energiaa. Lehdet säilyttivät arominsa pitkään: viimevuotisista lehdistä oli vielä vajaa lusikallinen murusina jäljellä ja melkein yhtä vahvalta ne tuoksuivat kuin vasta kuivattu satokin. Nyt on taas iso purkillinen aromikkaita lehtiä käyttövalmiina.
 |
| Ensimmäisen pellillisen viimeiset lehdet menossa purkkiin. |
Kolmannessa kuvassa on SUO. Tänä kesänä siihen on kasvanut kunnon sammalmatto, joka alkaa yhdessä kohdassa kivuta astinkivenkin päälle. Kitkemistä oli jo selvästi vähemmän kuin viime vuonna ja kasvit ovat ottaneet sopivasti paikkansa haltuun. Suo on syksyllä pitkään mielenkiintoisen näköinen, sillä sinne johtavan polun toisella puolella purppuraheisiangervo 'Tiny Wine' ja tarhakeijunkukka 'Green Spice' pysyvät talveen saakka värikkäinä. Vihreyttä tuovat sammalen lisäksi jouluruusu, tuija, tarhakellukka sekä suon takana alppiruusu. Imikät ja rotkolemmikit taas säilyvät vihreän ja hopeisen kirjavina. Ainoastaan suon laidoilla kuunliljat ja jaloangervot menettävät värinsä kunnon hallaöiden saavuttua.
Bonuksena saatte vielä kuvan kevyesti kuuraisesta, aamuauringossa hehkuvasta SYYSASTERI 'Patricia Ballardista'. Syysasteri nyt vaan kuuluu niin oleellisesti syksyyn, että oli pakko tunkea senkin kuva blogiin. Viime viikolla kovin vähissä ollut auringonpaiste vielä kruunasi kuuraisen hetken. Eilen ja tänään onkin ollut vaihteeksi oikein komea, aurinkoinen syyssää. Toivotaan, että sama säätila jatkuu lokakuussakin.
Haaste on lähtöisin Kristiina K:n blogista ja nyt ollaan jo loppusuoralla, kun on saatu syyskuukin taputeltua pakettiin. Mitähän kuvattavaa sitä keksii kolmen viimeisen kuukauden kuviin?
Viime tippaan meni, mutta syyskuuta tässä vielä eletään! Ihanan näköinen tuo suoalue. Todella kaunis ja kiinnostava, monia lehtimuotoja ja värejä, kukkiakin eri aikoina.
VastaaPoistaJäihin siihen vielä muutama tunti ennen kuun vaihdosta! Kiitos! Suo paranee koko ajan ja jos ei kokeile kävellä sammalen päällä, niin voisi jo kuvitella sen upottavan enemmänkin.
PoistaEhdit mukaan sinäkin, hienoa! S-sanoja oli tosiaan helpompi keksiä kuin joitakin muita tänä vuonna. Kolme kuukautta vielä jäljellä. Tuo vuokko on tosi kaunis.
VastaaPoistaMuistaakseni huhtikuu oli todella haastava. Onneksi ei ole h-alkuisia kuukausia enää tulossa!
PoistaKaunis syysvuokko. En tiennyt tällaista vuokkoa olevankaan. Otan selvä, miten talvenkestävä se on, josko kasvaisi minunkin pihallani joskus. Konstisi on vallan toimiva sellerisadon talteen otossa.
VastaaPoistaTäpärästi ehdit, mutta pääasia, että ehdit. Saman tien voidaankin jo etsiä L-kuvia.
Syysvuokkoja on aika monenlaisia mutta yhtä kauniita ovat kaikki. Vähän huonolla menestyksellä olen niitä kokeillut mutta nämä nykyiset ovat nyt selvinneet kahden talven yli. Kannattaa hankkia mahdollisimman isot taimet, sillä ne onnistuvat varmemmin.
Poista