sunnuntai 4. heinäkuuta 2021

Heinäkuun alun väri-ilottelua

Huikea kukkatykitys vain jatkuu kun yhä uudet kukkijat avaavat nuppujaan. Kärhöissäkin on jo useita kukkia auki, mutta kurkataan vielä pioneita ennen kuin niiden kukinta on kokonaan ohi. Pääkukat ovat jo alkaneet varista, mutta sivunupuista riittää kukintaa vielä hetkeksi. Taisi olla ensimmäinen vuosi, kun meille ei ole sattunut tuulta tai sadetta juuri pionien komeimman kukinnan ajaksi. Kimalaisetkin ovat onnessaan, sillä muhkean 'Elina'-pionin kukan sisältä löytyy runsain määrin siitepölyä ja varmaan mettäkin. Ei tarvitse kuin hetken aikaa seurailla pionipuskaa, kun kuulee jonkun kukan sisältä surinaa ja näkee täriseviä terälehtiä. Pian kukasta poistuu astetta keltaisemmaksi muuttunut kimalainen täysien siitepölyvasujen kanssa.

'Elina'-pioni on kimalaisten suosiossa. Kukkiin pusketaan heti kun nuput vain avautuvat edes sen verran, että sisälle pääsee.
Tässä komeampi 'Elinoista'. Ehkä ensi vuodeksi voisi harkita parempia tukia kuin pari oksankarahkaa, jotka tällä nyt on.
Olisi niin hauskaa kuvata puutarhaa laajemmista kuvakulmista, mutta sivupihalla se on aivan mahdotonta nyt. Keskellä nurmikkoa on nimittäin edelleen melko iso kasa hiekkaa, pienehkö kasa kivituhkaa sekä lautapino ja autotallin seinustalla pari pinoa halkoja odottamassa liiteriin vientiä. Laudat odottavat sitä, että isäntä ehtii tehdä pari pientä nikkarointiprojektia, kivituhkaa olen kärrännyt pikkuisen melkein joka päivä ja hiekalle pitää keksiä joku huomaamattomampi säilytyspaikka. Tämän kesän hiekkaleikit on nimittäin nyt leikitty ja kävi ilmi, että jossain oli tapahtunut pieni laskuvirhe. Hiekkaa jäi ehkä kuution verran enemmän yli mitä olin suunnitellut. Näillä helteillä en jaksa minäkään rehkiä lapion ja kottikärryn ääressä.
Ai että, kun olisi ollut kiva saada tämä näkymä ilman ylimääräisiä roippeita. 'Elinat', kurjenpolvet, jalopähkämöt ja myskimalvat kukkivat ensimmäistä kertaa komeasti yhtä aikaa ja kärhökaaripenkki näyttää edes jostain kulmasta valmiilta.
Siirrytään etupihalle ja kurkataan aurinkopenkkiä. Siellä isotähtiputket, tarhakeijunkukka 'Hansit' ja ritarinkannukset komeilevat nyt päätähtinä. Tiukukärhö 'Arabella' aloittelee ja suureksi yllätyksekseni myös aurinkopenkin siperiankurjenmiekoista yksi kukkii. Kukkavarsia on kolme ja jokaisessa on muutama nuppu. Kukkia on ollut parhaimmillaan vain kaksi auki yhtä aikaa, mutta on sekin parempi kuin viisi vuotta ilman kukan kukkaa. Ainoa kukkiva yksilö on vieläpä se, josta lohkaisin keväällä puolet toiseen paikkaan. Kurjenmiekka nimittäin tunkeili vähän turhan lähelle puistoatsalea 'Illusiaa'. Unohdin kaivaessani täyttää kuopan uudella mullalla, joten kurjenmiekka joutui odottelemaan juuristo osittain paljaana muutaman päivän ennen kuin sai kompostimultaa montun täytteeksi. Liekö shokkikäsittely sitten järkyttänyt niin paljon, että kurjenmiekka päätti viimeisenä konstinaan lykätä kukat ilmoille ettei hullu puutarhuri kaiva koko puskaa kompostin täytteeksi. Ehkä kokeilen ensi vuonna samaa konstia kahdelle muulle yksilölle.

Isotähtiputket sointuvat minusta kivasti 'Hansiin'. Ritarinkannukset tuovat korkeutta ja näyttävyyttä. Yksi siperiankurjenmiekan kukkakin siellä näkyy, tuossa 'Hansien' edessä.

Kivikkorinteen puolella kukkivat nyt sininen loistosalvia sekä kivikkotörmäkukka 'Pink Mist'. Naapurin edessä näkyy pinkkiä myskimalvaa, jonka siemeniä heittelin naapurin suostumuksella tuoksuvatulta vapautuneelle mullokselle.
Aurinkopenkin mongolianvaahtera kukki ensimmäistä kertaa ja nyt sitä koristavat upeat siemenkodat. Osittain näiden takia halusin mongolianvaahteran. Taustalla niitä myskimalvoja, tässä päässä on myös pari valkoista.

Pikkuniityltä hävisi talven aikana monta kasvia, mutta onneksi kumpikin kissankelloista ja osa ketoneilikoista on hengissä. Valkoinen on jotain minikokoista, harsomaista kasvia, jota kasvaa myös pihalaattojen väleissä.

Lasten tämän hetken lempikukka on metsämansikalta tuoksuva pikkujasmike. Ylänurkassa näkyy karpaattienkelloja, joista osa kukkii matalana mättäänä ja osa jopa 30 sentin korkuisina roikaleina.
Jatketaan varjokujalle. Siellä leijuu mahtava tuoksucocktail, sillä sormivaleangervojen lisäksi siellä kukkivat nyt varjoliljat. Vielä viikko sitten myös keltaisen nurkan päivänliljojen tuoksu leijaili varjokujan puoleenväliin saakka. Nyt ne ovat jo lopettaneet kukinnan tältä kesältä. Seuraavat varjokujan tuoksukasvit taitavatkin olla köynnöskuusama ja tuoksuherneet.

Varjokujan varjoliljat eivät ilmeisesti olleet alkukesällä varmoja, mihin suuntaan kukkavarret pitäisi kääntää. Onneksi kaikki päättivät kuitenkin kasvaa suunnilleen ylöspäin. Sipulit olivat istuttaessa aika pieniä, joten kukintakin on vielä vähän vaisua.

Varjokujalla koruköynnös on innostunut kukkimaan kunnolla. Hauskasti suurin osa kukinnoista roikkuu samassa ryppäässä. Latvat ovat kiivenneet jo sen verran korkealle, etten pysty niitä enää ohjailemaan. Nyt saavat löytää reittinsä omin päin.

Takapihalla ensimmäinen valkoisen isotähtiputken kukka on auennut. Taustalla olevat peittokurjenpolvet alkavat olla myös jo kukintansa ehtoopuolella.
Loistokärhöistä ensimmäisenä (jos talvehtineiden versojen kukkia ei lasketa) ehti aukaista kukkansa 'Multi Blue'. Tänään niiden kaveriksi oli ilmestynyt muutama 'Hagley Hybridin' kukka.
Ihana kärhöaika on siis alkanut. Tänä vuonna kärhöt tulevat nuppujen määrästä päätellen kukkimaan todella komeasti, joten ei tarvitse miettiä, mistä keksisi jutun juurta. Illalla kärhöt pääsevät maistelemaan vähän tujumpaa evästä, sillä toinen erä nokkoskäytettä on valmistunut. Aika vähän lannoitan ja hoivailen yleensä kasvejani, mutta kärhökaunottaret ovat ansainneet pientä hemmottelua alkukesällä. Sittenpä ne saavat pärjäillä ilman ylimääräisiä apuja ensi kevääseen saakka. Ainoa harmituksen aiheeni on mantsuriankärhö, jolle toissa talvi oli kohtalokas. Kaivoin eilen sen juurakon ylös ja totesin, että suurin osa juurista oli kuivanut ja melkein koko tyvi lahonnut. Otin tyvialueelta yhden viidentoista sentin mittaisen melkein elävän näköisen juurenpätkän ruukkuun, jos siitä vaikka jaksaisi joskus nousta verso. Loput juurakosta kaivoin takaisin maahan maatumaan. Pitää keksiä jotain muuta sen tilalle. Vaikka mantsuriankärhön menetys vähän harmittaa, olen silti tyytyväinen siitä, että päätin kaivaa juurakon ylös. Nyt ei ainakaan tarvitse enää odotella ja pitää toivonkipinää yllä, vaan voi suosiolla istuttaa sen paikalle jotain muuta.
Tänä aamuna aukesi myös pari 'Voluceaun' samettisen punaista kukkaa. Ohjasin alkukesällä muutaman verson viereiseen syyshortensiaan, joka alkaa myös aivan pian kukkia.
Lämmintä päivää teille!

27 kommenttia:

  1. Johan on herkkuja. Pitääpä käydä kunnan puiston puolella katsomassa, olisiko mongolianvaahteroihin tullut samanlaisia siemenkotia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vihdoin kommentti tuli läpi, eikä häipynyt bittiavaruuteen, kuten edelliset. Tuskin uskallan pitkiä lurituksia edes kirjoittaa, kun jokainen sana pitää muistaa kopioida talteen.

      Poista
    2. Voi ei, taasko se blogger äksyilee sinulle! Mongolianvaahteran siemenkodat ovat kuin kukkia. Ne näkee kyllä pitkän matkan päähän, kun niitä on paljon. Sopivassa valossa hehkuvat hienosti.

      Poista
  2. Ihanaa färi-iloottelua! Ei haittaa, kyllä puutarhaihimiset osaavat kattua roippeeren yli. Onko koruköynnökses oikiasti pinkki vivahre, vai vääristääkö kuva färiä? Aikaases on sun kärhöt, varsinki ku ovat nuata jalompia.
    Hiano suaki syntymäs erellises postaukses.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti ihan käydä tarkistamassa koruköynnöksen kukat. Kuva vääristää; niissä ei ole pienintäkään häivähdystä pinkkiä. Paloauton punaisia oranssilla häivähdyksellä vain. Tänä vuonna kärhöt ovat todella nopeita. Ei haittaa yhtään! Kiitos!

      Poista
  3. Tuo Elina on kyllä ihana ja koruköynnös näyttää niin kauniilta punaista seinämää vasten.
    Sinullakin jalokärhöt ovat jo aloittaneet kukintaansa.
    Mukavaa heinäkuuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pidän enemmän koruköynnöksen lehdistä kuin itse kukista, vaikka ovathan nekin ihan hauskat. Kärhöt ovat tänä vuonna oikein reippaita ja nopeita. Kostea ja lämmin alkukesä oli niille selvästi mieleen. Kiitos! Mukavaa heinäkuuta!

      Poista
  4. Paljon kaikkea kaunista. Näillä säillä ei paljon hiekan kärräys kiinnosta. Se on hyvin ymmärrettävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hiki tulee jo pelkästä hiekkakasan katsomisesta. Odotellaan viileämpiä säitä.

      Poista
  5. Meinasin sanoa ihan samaa, että katotaan lautakasojen yli, siellä kaunottaret lymyää.
    Näillä helteillä ei paljoa viiti ylimäärästä heilua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei viitsi ei. Olisi vain kova hinku saada kasat pois nurmikolta, jotta se ehtisi taas alkaa vihertää ennen talvea.

      Poista
  6. Melkoinen urakka tälle kelille. Hiekkakasalle oli selvästi löytynyt muutakin käyttöä leluista päätellen :). Kauniita pioneja ja kärhöjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapset ovat telmineet hiekka- ja kivituhkakasoissa sydämensä kyllyydestä. Välillä on ollut hankalaa mahtua itse lapion kanssa sekaan :D Kiitos!

      Poista
  7. Pihaan kuuluu myös tarpeistoa, ei niistä tarvitse välittää, se vain kertoo siitä, että jotain tapahtuu. Kärhöjen kukinta on alkanut, ihana kun lähes kaikki selvisivät talvesta. Elina on kyllä upea pioni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Talvi oli kärhöille mieluisa, samoin kostea ja lämmin alkukesä.

      Poista
  8. Todella kaunis näkymä Elinoihin, jalopähkämöihin ja kumppaneihin, vaikka lautakasa edessä onkin. Tietäähän sen, että joukkoon kuulumattomat poistuvat aikanaan ja sitten voi ihailla vielä paremmin ilman esteitä. Nuo Elina-pionisi näyttävät oikein kauniilta.
    Isotähtiputket ovat ilahduttaneet minua kukinnallaan täällä omallakin tontillani. Minulla jostain syystä valkoinen isotähtiputki on innokas tekemään sienentaimia, sitä saa jopa hieman vahtia tämän ominaisuuden vuoksi. Purppuraiseni eivät toimi näin, vaikka niiden siementaimia haluaisin oikein kernaasti.
    Valkoiset varjoliljat varjokujalla ovat todella kaunis näky. Kärhöjen aika on niin lähellä, ihanaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pitäisi vain saada nuo "joukkoon kuulumattomat" äkkiä pois, jotta nurmi pääsee toipumaan.
      Minulla nuo punaiset isotähtiputket tekevät valtavasti siementaimia. Niitä saa kitkeä pois, vaikka leikkaan kuihtuneet kukat pois. Pitää seurata myös tuota valkoista. Toistaiseksi sillä olisi tilaa levitä vaikka siemenilläkin.
      Kärhöjen aika on kesän parasta aikaa minusta.

      Poista
  9. Varsinaista tykitystä. Ihastuin tarhakeijunkukka Haansiin. Muutenkin kivikon istutuksesi näyttävät mahtavilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 'Hans' on näyttävä kukkija ja ilahduttaa kukinnallaan syksyyn saakka. Kiitos!

      Poista
  10. Minullakin mongolianvaahtera, ollut jo useamman vuoden, ei ole kukkinut. Todellakin hauskat siemenkodat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mongolianvaahteralla meni aika pitkään kasvaa kukintakokoon, mutta jospa se jatkossa alkaisi kukkia ahkerammin.

      Poista
  11. Upea kukkaloisto pihallasi, helteistä huolimatta. Elina-pionin kukka on todella koristeellinen, myös isotähtiputken punainen väri on hieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Meillä satoi alkukesällä niin paljon vettä, että puutarhalla ei ole vielä mitään hätää. Kaikki rehottaa, myös rikkaruohot :D

      Poista
  12. Pionihuumaa todellakin! Työn jälkiä je tekemisen meininkiä on turha piilotella, puutarhaan mahtuu kaikenlaista puuhamaata! Harmi mantsuriankärhöäsi, mutta nyt pääset hankkimaan paikalle jotakin uutta ihanaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Hermo menisi, jos yrittäisi joka ikistä keskeneräistä kohtaa tai romukasaa jatkuvasti piilotella. Kärhön toteaminen menetetyksi tapaukseksi oli kuitenkin jollain lailla helpottavaa. Nyt saa ihan vapaasti miettiä tilalle uusia juttuja eikä tarvitse ottaa huomioon sitä, että kärhö päättäisikin joskus nousta uuteen kasvuun.

      Poista
  13. Ihastuin tuohon Voluceauniin! On upean samettinen väri ja niin tumma kaunotar 😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 'Voluceau' on todella kaunis ja melko isokukkainenkin. Väri on vain mahdottoman hankala kuvata oikeanlaisena. Siinä on paljon samaa kuin 'Rouge Cardinalissa'.

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!