torstai 17. kesäkuuta 2021

Kiireessä mukana

Nyt on kunnolla kukintaa ympäri puutarhaa ja kamera laulaa joka puutarhakierroksella. Kuvia kertyy kuin huomaamatta mutta onneksi kuva-arkistoissa riittää tilaa. Ongelmia tulee siinä vaiheessa kun yrittää valita, mitä otoksia valitsisi postauksiin, jotta punainen lanka pysyisi edes jollain lailla hyppysissä. Pitäisi kai julkaista näitä juttuja useammin, mutta eihän tässä kilpajuoksussa ehdi koneella alituiseen istua! Olen yrittänyt pysyä suunnilleen ajan tasalla puutarhan tapahtumissa, jotta myöhemmin olisi helpompi selailla, mitä kukki milloinkin ja miltä puutarha näytti eri aikoihin kesästä. Mukavampi niitä puutarhan tapahtumia on muutenkin talvella blogista lukea kuin alkaa kahlata loputtomia kuva-arkistoja. Tässä tulee siis pikainen kierros eilisen näkymissä ja yksityiskohdissa.

Loistokärhö 'Kaiser' on kukkinut aikaisemminkin, mutta tämä on ensimmäinen avautuva kukka maassa vietetyn talven jälkeen. Jännittävä, ehkä vähän pelottavakin piikkinyrkki.
Aurinkopenkin puistoatsalea 'Illusia' on kukkinut jo hetken, mutta kuva on jäänyt julkaisematta. Laukatkin alkavat jo olla loppusuoralla.
Viime syksynä taimipäiviltä ostamani vaalealehtinen haltiankukka kukkii nyt. Istutin sen talveksi luumutarhaan, mutta se ei oikein taida viihtyä siellä kun lehdet ovat niin pienet. Taidankin siirtää sen keijupuutarhaan, johon jäi vielä tilaa parille kasville. Varjoisampi paikka ja muhevankostea multa saattaisi olla haltiankukalle mieluisampi paikka kuin melko aurinkoinen luumutarha ja ulkonäöltäänkin se sopisi paremmin keijupuutarhaan.
Toinen haltiankukan kukkavarsista ja osa lehdistä jäi noin 1,5-vuotiaan sukulaisprinsessan töppösen alle aikaisemmin kesällä, mutta onneksi puolet puskasta jäi vielä kasvamaan.
Patiopenkkiä on tullut kuvattua aika harvakseltaan, sillä siellä ei ole oikein ollut mitään nähtävää. Posliinihyasinttien jälkeen penkin kukinnassa on ollut hirveän pitkä tauko. Hetki sitten kukinnan aloitti sammalleimu 'Candy Stripes', mutta sekin kukkii jostain syystäpaljon vaatimattomammin kuin kivikkorinteessä olevat kaverinsa. Muutamia päiviä sen jälkeen aloitti kivikkosuopayrttien mukana salamatkustajana tullut akileija, jonka jätin kasvamaan uteliaisuuttani kukintakokoiseksi. Kasvi paljastui hailakan vaaleanpunaiseksi lehtoakileijaksi, joten se taitaa saada tuosta lähtöpassit. Nyt siellä aloittelevat kivikkosuopayrtit, joita on tarkoitus lisätä laajemmalle alueelle. Mehitähdet ja isomaksaruoho ovat nupullaan ja pian aloittavat myös myskimalvat, joten kukkimaton aika alkaa olla ohi. Heinäkuusta lumentuloon kukinnasta pitävät huolen syyssyrikkä, jättiverbena, kärhöt ja tuoksuherneet.
Patiopankki on jo melko vehreä, mutta kukkia voisi olla alkukesällä vähän runsaammin.
Vieno-myrsky ei saanut meillä tuhoja aikaiseksi mutta sen jälkeen kääntynyt tuulensuunta oli viimeinen niitti ihanalle, vaaleanpunaiselle kerrottukukkaiselle ritarinkannukselleni. Siinä oli vain yksi varsi, joka katkesi maanrajasta poikki. Toivottavasti se jaksaa tehdä vielä kesän mittaan uusia versoja eikä häviä kokonaan. Jos se ensi kesänä on vielä hengissä, aion tukea sen heti keväällä. Onneksi muut kasvit pysyivät pystyssä myös muuttuneessa tuulensuunnassa. Harmikseni huomasin, että myöskään kirvoille tuuli ja välillä rankastikin satanut vesi ei ollut tehnyt minkäännäköistä haittaa. Luumupuut ovat täynnä kirvoja, samoin pikkujasmikkeet. En ole nähnyt kuin pari leppäkerttua koko kesänä. Missähän mahtavat luurata kun täällä olisi pitopöydät katettuna niin yltäkylläisesti kuin mahdollista? Ei auta kuin suunnata toiveet hyönteishotellin petopistiäisiin, joissa ainakin viime kesänä oli kirvoja saalistavia lajeja.
Pahin tilanne on 'Laatokan Helmessä.
Esikoinen bongasi metsästä huonokuntoisen nuoren kuusen rungolta isoja ryppäitä tällaisia monstereita. Ovatkohan nämäkin jotain kirvoja?
Yhden pikkuprojektinkin olen saanut tällä välin valmiiksi. Pari kesää sitten tehty polku varastoon ja kompostoreille tarvitsi kasvimaan muutoksen jälkeen jatkoa. Kompostorien ja kasvimaan väliin jäi nimittäin vain vähän yli metrin pituinen ja saman levyinen kaistale nurmikkoa. Kaivoin sen pois ja korvasin parilla betonilaatalla ja kivituhkalla. Aivan seinän viereen tuli kaistale sepeliä, jota oli myös kompostorien kohdalla. Keväällä tekemäni kesäkukkapenkki sai myös muutaman betonitiilen ja kivituhkaa alareunaa rajaamaan. Kaivoin tiilet edellisen asukkaan metsään jättämästä roskakasasta ja toivoin, että sieltä olisi löytynyt vielä lisää käyttökelpoista tavaraa. Loput kasasta on kuitenkin vain nyrkinkokoista tiili-, laasti- ja betonimurskaa, joille en keksi käyttöä.
Nyt on siisti polku kasvimaalle saakka eikä tarvitse ruohonleikkurilla pujotella ahtaita kolosia.
Betonitiilet reunassa helpottavat ruohonleikkuuta ja hidastavat nurmikon etenemistä kukkapenkin puolelle. Vielä kun löytyisi jostain lisää tiiliä. Kesäkukat ovat itäneet aika hyvin, mutta ohut multakerros ja alla olevat sanomalehdet hieman hidastavat kasvua.
Kaikki kaivuuprojektit tietävät sitä, että ylimääräistä multaa pitää läjittää johonkin. Koska muuta paikkaa ei ollut, kippasin mullat suopuutarhaan. Varjokujalta kärräsin useamman kottikärryllisen suopuutarhan reunalle tulevan kukkapenkin korotukseksi, mutta eihän sinnekään loputtomasti sopinut. Päätin kaivaa suon kohdalta rikkaruohot pois, jotta sain lisätilaa mullalle. Suomontusta tulikin kukkula. Kompostorien ja kasvimaan välistä tuli peräti kolme kottikärryllistä hiekansekaista multaa, mutta koska siinä voi olla rikkaruohoja, en halunnut yhdistää sitä suoraan suopuutarhan maahan ja parempaan multaan. Revin muutaman multasäkin auki ja levitin ne multakasan alle ja reunoille. Nyt olen tehnyt itselleni uuden ongelman, sillä ennen kuin saan tehtyä suopuutarhaa, minun pitää saada vähintään kymmenen kottikärryllistä multaa johonkin muualle. Puutarhakompostikin on jo melkein ääriään myöten täynnä nurmituppaita ja kaikki tontin rajalla olevat kuopat täytetty. Onko kellään muulla koskaan ongelmaa liiasta mullasta?
Varjokujalta tullut multa on selvästi laadukkaampaa tavaraa kuin kaaren keskellä oleva kasa varaston vierestä kaivettua pölisevää hiekkamultaa.
Alppiruusut kukkivat, tässä metsänreunapenkin 'Mikkeli'. Kärhökaaren yksilö on vähän pienempi, mutta kukkii myös yhtä hyvin. Osa kummankin nupuista taisi vain kärsiä talven kovista pakkasista, mutta tyytyväinen olen tähänkin kukintaan.
Kivikkorinteessä sinilemmiö 'Heavenly Blue' kukkii kauniisti.
Kivikkorinteen alkupää aloittaa kukinnan vähän myöhemmin kuin pitkä sivu mutta nyt siinäkin alkaa jo olla hyvin väriä. Huomatkaa sinilemmiön takana komea tupsu tarhakylmänkukan siemenhahtuvapalloja.
Pari viikkoa sitten istutettu loistokärhö 'Innocent Blush' oli salaa aukaissut vielä yhden nupun ja voi ihana, mikä marenkiruusuke se onkaan!
Toivottavasti loppuviikostanne tulee yhtä ihana kuin tuo edellisen kuvan kärhönkukka!

12 kommenttia:

  1. Onpa sinisen sininen tuo sinilemmiö. Minulla on mieltymys sinisiin kukkiin, vaikkei niitä kovin paljon pihallani olekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on todella nimensä veroinen eikä tällä kertaa edes kamera vääristä sävyä. Jos sinisestä pidät, niin tuo sinun on ehdottomasti hankittava.

      Poista
  2. Kivikkorinne näyttää hyvälle ja tosi siistin kulkuväylän teit talon päätyyn. Nurmikon leikkuu on jo muutenkin tarpeeksi työlästä, kannattaa siis helpottaa missä pystyy. Ja mukava tuota pitkin on kipaista kasvimaalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kulkuväylä oli hyvinkin tarpeellinen. Nyt voi vaikka jättää täyden vesiämpärin huoletta sen kummemmin asettelematta maahan portin avaamisen ajaksi eikä tarvitse pelätä, että ämpäri keikahtaisi epätasaisella nurmikolla nurin. Ja on tasaista väylää pitkin hyvä mennä kottikärryilläkin kasvimaalle.

      Poista
  3. Siistin polun teit kivituhkan ja laattojen avulla. Täytyy sanoa että sininen on tuo sinilemmiö siis ihan nimensä veroinen. Minulle kuitenkin ihan outo kasvi. Onneksi meillä ei tuuli tehnyt tuhojaan mutta olen tukenut kaikki ritarinkannukset jo hyvissä ajoin ja olen käynyt nostamassa tukijakin vähän ylöspäin kun ovat pituutta kasvaneet. Kirvoja meilläkin on jokapaikassa pitää yrittää ainakin ruusuja sumuttaa mäntysuopavedellä tänään. Jännän näköisiä otuksia kuusen rungossa toivottavasti joku tietää mitä ne on. Meillä on ollut monta vuotta jo kaikenlaisia maakasoja erilaisten projektien takia. Silloin tuli paljon maata kun kaivettiin mökin laajennusta. Emme ole viitsinyt niitä tässä välillä kärrätä mihinkään ennenkuin on ollut aikaa ja paikka mihin on ollut hyvä tarve. Teillä kun tontti on rajallinen kuitenkin niin onhan se vaikeampaa. Ei ole missään tarvetta oikein kunnon kohopenklle. Ne voisi laittaa sinne pohjalle ja uutta multaa päälle. Meillä on vielä yksi iso kasa jäljellä tällaista maata joka olisi tarkoitus kärrätä kunhan kerkiää yhden penkin pohja aineeksi. Ja sen kasan tilalle on taas tulossa singelikivikuorma. On lähempänä sitten puutarhaa mihin sitä tarvitaan kasvilavojen väleihin. Hyvää loppuviikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sinilemmiö saattaisi viihtyä teilläkin jos vain on paikka, jossa ei talvimärkyys vaivaa. Se on kyllä sinisistä sinisin, ei taita yhtään violettiin päin. Meillä muut ritarinkannukset pysyivät hyvin pystyssä mutta juuri se pienin, joka oli vielä hyvin pensaiden ja ison kiven suojassa, taittui juuresta poikki.
      Pitää katsoa, kuinka paljon multaa saa uppoamaan suopuutarhan ympärille, jos peittämisen sijaan kaivaisikin nurmea pois kukkapenkin loppuosan kohdalta. Ei siinäkään kyllä tule kuin reilun neliömetrin verran tilaa ja pitää myös keksiä, mihin ne nurmiturpeet sitten lykkäisi. Pienellä tontilla on selvästi omat ongelmansa! :D
      Hyvää loppuviikkoa myös sinulle!

      Poista
  4. Ei taas ehdi mukana puutarhassa. Kasvit ovat välillä nopeasti kukintakunnossa. Maan lykkääminen oikeaan paikkaan säilöön, on välillä isokin ongelma. Kun kaivoin lammikkoa, pussitin myös vanhoihin multapusseisin osan siitä savimaasta maatumaan kasvijätteen kanssa. Tarkastan myöhemmin, voiko sitä savimaata käyttää johonkin. Se tuntui kyllä vähän hassulta hommalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pussitin jo keväällä puutarhakompostia säilöön kun en keksinyt enää, mihin sitä olisin laittanut. Luulisi, että savesta tulee hyvää kasvualustaa, jos se on saanut muhia kasvijätteen kanssa. Minä olen murustellut savikokkareita hiekkaisempiin kukkapenkkeihin tuomaan lisää vedenpidätyskykyä.

      Poista
  5. Tulin pikaisesti kertomaan sinulle, että tulit synttäriarvonnassani 3. sijalle eli saat Merja Ojanperän HelmiOrvokit. Laitatko minulle (sähköpostiosoitteeseen: betweenland@gmail.com) yhteystietosi (osoite + puhelinnumero), jotta voin lähettää paketin sinulle.

    Samanlaisia ötököitä oli eräässä fb:n puutarharyhmässä. Muistelen niiden olevan jotain kirvoja, varma en ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, paljon kiitoksia! Minäpä laitan sinulle pian sähköpostia.
      Kirvoilta nuo ötökät minustakin vähän näyttivät, mutta olivat kyllä melkoisen paljon suurempia kuin ne tavalliset vihreät tai mustat kirvat.

      Poista
  6. Minulla ensimmäisenä ehti avata kukkansa 'Miss Bateman'. Kukkapenkkien tarkkailu ja kukinnan järjestäminen joka vaiheeseen kesää on aikamoista palapeliä, varsinkin kun säät vaikuttavat eri lajeihin kuitenkin jonkin verran. Minä totesin myös, että huvimajan isoa penkkiä pitäisi myllätä syksyllä, nyt ovat lehtoängelmät ottaneet todella suuren alan itselleen.
    Kompostoreille tuli oikein siisti polku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 'Miss Bateman' taitaa kukkia myös edellisvuoden versoilla, mikä selittää aikaisen kukinnan. Toisena vuonna kukinnat tosiaan limittyvät tasaisesti vuoron perään ja toisena vuonna samat kasvit saattavat kukkia kaikki yhtä aikaa. Tarpeeksi paljon kun on eri lajeja ja lajikkeita, niin todennäköisesti kukintataukoja ei pitäisi olla. Lehtoängelmäsi taitavat viihtyä huvimajan luona hyvin.

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!