Sattumuksia viikon varrelta

Tällä postauksella ei sen kummempaa teemaa ole, kunpahan keräsin lähiaikoina tapahtuneita asioita yhteen. Joukkoon mahtuu mm. katastrofin aineksia, näyte puutarhurin sisustuksesta, kompostorin kuulumisia ja suorastaan raivoisaa kasvua kellarissa.

Koirakaverit kylässä. Vasemmalla Maisa, keskellä Emma ja oikealla meidän Karo. Karvakasat joutuvat kodinhoitohuoneeseen silloin, kun lapset ovat ruokapöydässä. Kovasti mieli tekisi ruokapöydältä tippuvia murusia etsimään.

Kasvualustakokeilulleni oli käydä köpelösti, kun päätin virittää pienille taimille kasvivalon. Meillä on leivinuuni saunan seinän takana ja saunassa on sen ansiosta mukavan lämmin idätyspaikka kylvöksille. Koska osa siemenistä iti paljon nopeammin kuin loput, ajattelin laittaa kasvilampun saunaan, jotta pienet taimet saisivat valoa samalla kun loput siemenistä miettivät, itäisivätkö vai eivät. Taimipurkit olivat saunajakkaran päällä ja viisaasti ajattelin työntää jakkaran lauteiden alle, jotta en vahingossa rusikoi taimia. Pahaksi onneksi saunajakkaran yksi jalka oli löystynyt ja petti alta. Lopun varmaan arvaattekin.

Älkää koskaan luottako tällaisiin jakkaroihin taimiasioissa! (Tässä kohtaa ei sitten muisteta sitä, että sehän olisi voinut saunareissulla rysähtää vaikka oman jalan alta...)

Sen verran tuuria oli matkassa, että molemmat rasiat kippasivat eri suuntiin, joten kasvualustat, taimet ja siemenet eivät sekoittuneet ja ainoastaan kasvusammalessa itänyt 'Alexandria'-kuukausimansikan taimi hävisi kokonaan (tunnistin sen siitä, että se oli joukon pienin). Osa mansikan siemenistä varmasti hautautui purkin pohjimmaiseksi tai vähintäänkin sekoittui vääriin lokeroihin, ja itämättömistä chilin ja paprikan siemenistä nyt ei erottanut muutenkaan, mikä on mitäkin. Jatkossa pidän kylvöksiä jakkaran sijaan saunan lauteilla.

Pullataikina ja taimet viihtyvät vierekkäin saunan lämmössä. Kuvasta ei oikein erota, mutta on siellä sirkkalehtiä :)

Pari päivää onnettomuuden jälkeen kasvusammalessa iti yksi sekoittuneista siemenistä. Luulisin, että se on chili, sillä toisessa rasiassa chili iti juuri onnettomuutta edeltävänä yönä eikä sen jälkeen ole itänyt yhtään mitään paprikansukuista. Kaikki 'Patio Red' -paprikan siemenet siis murjottavat. Onkohan niissä jotain vikaa vai onko se lajike vain hitaampi itämään?

Muistatte varmaan taannoisen postaukseni tämän talven kompostorin käytössä tapahtuneista virheistä (klikkaa postaukseen tästä)? Korjausliikkeet auttoivat ja kompostorin lämpötila nousi nopeasti 20 asteeseen. Ja siellä se pysyi pitkään ilman kuumavesipullojakin. Eräänä päivänä tällä viikolla kompostiastiaa viedessäni meinasin pudota istualleni, kun pääsin kompostorille. Puolet kompostorin ympärille kasatusta lumesta oli hävinnyt ja lämpömittari näytti 61 astetta! Kompostorin kylki tuntui käteenkin lämpimältä ja kuuma höyry puski pilvenä ulos, kun aukaisin kannen.

Kompostorin voi saada talvellakin käymään näin kuumana ilman kalliita erikoiskuivikkeita tai herätteitä.

Kompostorilla käydessä on helppo piipahtaa vilkaisemassa myös kellarin kuulumisia. Kovasti siellä ollaan sitä mieltä, että kevät on jo ja heidät saisi viedä valoon ja lämpimään. Varsinkin 'Kaiser'-kärhö on sitä mieltä, että jos ei pian valoa ja lämpöä ala löytyä, hän kasvaa ulos kellarista!

Hänen keisarillinen korkeutensa tahtoo valoon.

Yksi leijonankidoistakin on valmistautunut näin hienosti uuteen kasvukauteen. Kolme muutakin ovat vielä hengissä.

Hyasintit saisi varmaan tuoda jo sisälle ja aivan pian myös tasetit.

Ruukkuhortensian tyylinäyte.

Kuinkas niiden pullien kävi? Normaalisti lasken leipoessani, paljonko pullia pitäisi taikinamäärästä tulla. Nyt kuitenkin oli olevinaan kiire ja kun lapset olivat mukana leipomassa, niin laskeminen sitten vain unohtui. Ensimmäistä peltiä uuniin laittaessani aloin ihmetellä, miten ne nyt niin hyvin kohosivat ja sitten tajusin laskea peltien sisällön yhteen. Vieraille tarjotaan meillä nyt karviais-kardemummahillolla täytettyjä mosteripullia...

Samasta taikinasta olisi saanut aika monta pullaa enemmän. Mittakaavana normaalikokoinen appelsiini.

Tänä aamuna seurasimme viiden oravan sekopäistä juoksentelua takapihan metsikössä. Eivät malttaneet edes puihin kiipeillä, vaan vipelsivät hurjaa vauhtia maata pitkin. Niitäkin ilmiselvästi jo kevättää. Iloista alkavaa viikonloppua!