Kyllä puutarhuria taas koetellaan!

Olen onnellinen tästä lämmöstä ja erityisesti siitä, että myös yölämpötilat ovat pysyneet turvallisesti kymmenen asteen tienoilla. Melkein kaikki taimet ovat siirtyneet joko ulos tai arimmat ulkovarastoon eikä illalla ole tarvinnut miettiä, pitäisikö jotain harsottaa tai nostaa yöksi sisälle. Olen istuttanut varmaan jo lähemmäs sata ruukkua taimia ympäri pihamaata eivätkä ne silti näytä vähentyneen yhtään! No, ehkä jossain vaiheessa saan viimeisenkin taimen istutettua.

Viime syksynä istutetut 'Replete' -narsissit ovat aukaisseet joukolla kukkansa. Ripottelin näitä pitkin kuvassa olevaa metsänreunapenkkiä sekä vasemmalle puolelle jäävään luumutarhaan. Kuvassa näkyy myös vanha jouluruusu.

Olen myös todella hyvilläni siitä, että toistaiseksi havaitut talvituhot koskevat ainoastaan yhtä pikkuampiaisyrttiä. Sen menetys ei kirpaise, sillä satoja itsekseen kylväytyneitä siementaimia vain odottaa pääsevänsä sen tilalle. Viime syksynä alelaarista hankittu 'Sinikka'-luumu ei ole vielä alkanut vihertää, mutta toisaalta sen kohdalta sulivat lumetkin viimeisenä. Annan siis vielä sille aikaa herätä. Olin myös löytävinäni kaksi pientä punahatun tainta ja yhden loistosädekukan. Löysin siis vihdoin paikan, jossa ne pystyvät meillä talvehtimaan! Tosin punahattujen löytyminen tarkoittaa sitä, etten voikaan istuttaa uutta revontuliatsaleaa ('Rosy Lights') niiden tilalle.

Olohuoneen ikkunanäkymä eilen illalla kuvattuna. Tänään on harmaampi sää. Edellisen kuvan narsissit erottuvat silmillä paremmin kuin kuvassa.

Ensimmäinen kirjopikarililjan kukka olikin valkoinen. Taustalla on myös yksi vaalea balkaninvuokko, jota en ole vielä ehtinyt näkemään avonaisena.

Monelle teistä on tuttua se, että työt haittaavat harrastusta. Näin keväisin harmitus kasvaa moninkertaisesti, sillä jo yhden päivän aikana tapahtuu valtavasti asioita. Syksyisin kukkasipuleita istuttaessa ei ole pienessä mielessäkään se, että kasvien istutuspaikat pitää vielä miettiä senkin mukaan, missä kukat ovat auki silloin kun itse on kotona niitä ihastelemassa. Luumutarhan krookukset, lummetulppaanit ja balkaninvuokot nimittäin ovat varjossa aamupäivästä siihen saakka kun lähden töihin ja myös silloin kun illalla tulen kotiin. Näen ne siis pääosin kukat supussa. Olin merkinnyt muistiinpanoihini istuttaneeni balkaninvuokkoa myös aurinkopenkkiin, mutta ei niitä ole löytynyt sieltä yhtäkään. Ehkä sekin on kranttu kasvupaikkansa suhteen eikä viihdy ihan joka nurkilla. Olen tämän kevään aikana huomannut, että minun kannattaakin satsata sellaisiin kasveihin, jotka pitävät kukkansa kiltisti auki ympäri vuorokauden ja säällä kuin säällä.

Sellaisia ovat esimerkiksi narsissit. 'Thalia'-orkideanarsissit ovat viihtyneet monta vuotta vallan mainiosti olohuoneen ikkunan alla, mutta tänä vuonna niitä on noussut mielestäni aika vähän. Ehkä niille pitää keksiä parempi paikka.

Sipulikukista kun on puhe, niin ei voi välttyä siltä, että välillä saa jotain aivan muuta kuin on ostanut. Viime keväänä yksi uusista 'Thalia'-narsisseistani oli kokonaan vaaleankeltainen kun muut ovat valkoisia. Väri sinällään oli ihan kaunis, joten siirsin vain kyseisen yksilön sopivampaan paikkaan. Tänä vuonna en voi sanoa hyppineeni riemusta kun näin, mitä viiden sipulin 'Lemon Beauty' -pussi pitikään sisällään. Kolme kukkaa on nyt auki eikä yksikään ole samanlainen kuin sipulipussin kuvassa. Neljännen nuppu näyttäisi olevan valkoinen ja viidennen väristä ei vielä saa selvää.

Tämän pitäisi olla 'Lemon Beauty', mutta sipulipussin kuvassa on kyllä hieman eri näköinen kukka. Saa nähdä, muuttuuko kukinnan edetessä oikeanlaiseksi. Tämä on kyllä nätti, joten ei sinällään harmita.

Ja sitten tämä! Kaksi avonaisista kukista on näitä. Vaikka kaverina onkin valkovuokkoa, belliksiä ja pari valkovoittoista narsissia, tämä räikeys sattuu silti silmiini enkä oikein pidä kukan mallistakaan. Siirto keltaiseen nurkkaan odottaa. Sattuisiko kukaan tietämään tämän lajikenimeä?

Etukäteen minulle aiheutti harmitusta se, että tälle päivälle ennustettiin runsaita vesisateita. Ja kyllä tänään on satanutkin, mutta ehdin kuitenkin aamupäivällä olemaan lasten kanssa reilun tunnin ulkona ja iltapäivällä itsekseni toisen mokoman ennen pikaista töissä piipahdusta. Maa oli läpimärkää, joten kitkeminen tai taimien istuttaminen ei houkutellut. Aloittelin sen sijaan suopuutarhaa ja eihän sekään ongelmitta sitten sujunut. Suunnitelma kun oli vain kantata alkajaisiksi reuna tulevan polun vierestä ja kärrätä kasvimaan käytäviltä multaa kukkapenkin kohtaan. Vanhaa reunamuovia irrottaessani muistin kiven, joka aiheutti harmia jo ensimmäisenä vuonna, kun kaivoimme tänne kasvimaan. Jos kivi olisi ollut puoli metriä oikealla, se olisi tullut juuri polun kohdalle ja olisi käynyt hyvin astinkivestä. Ongelmana onkin se, että ainoastaan sen kärki osui alkuperäisen polun kohdalle ja suurin osa jäi kukkapenkin alle. Pituutta ja paksuutta sillä on sen verran, ettei sitä ole toivoakaan saada käsipelillä ylös, joten päätin vaihtaa polun paikan sen kohdalle. Lapioin siis kiven päältä kaiken mullan "suon" toiselle reunalle. Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä majapenkin puolelle loiva luiska kohti suota, jonka yli pääsee astinkiviä pitkin. Tilaa siihen ei enää ole, joten pengerrän majapenkin myös tältä sivulta pitkillä oksilla ja astinkivet tulevat heti oksareunuksen viereen. Nyt tulevat naapurinkin lahjoittamat oksat tarpeeseen!

Harmia aiheuttanut kivi näkyy poikittain tuossa, johon musta muovi päättyy. Kivi aiheuttaa myös vasta istutetun tuijan siirron, sillä nyt se tulee jäämään liian lähelle muovin ja vihreän narun osoittamaa polkua. Toinen siirtoa odottava kivi on kumpareen päällä raparperin vieressä.

Tämä päivä menikin sitten kivien kanssa, sillä ehdin myös kampeamaan kasvimaalta yhden kiven ylös. Sen pitkä ja terävä särmä löytyi nurmea poistaessa ja olisi jäänyt ikävästi esille hiekkakäytävältä. Vaikka kasvimaan multa on savista ja märkänä tiukkaa tavaraa, alkoi kivi liikahdella yllättävän helposti. Kuvittelin jo, että homma olisi odotettua helpompi. Pian kävi selväksi, että tämä on taas niitä tapauksia, jotka alkavat kesken taiston pistää kampoihin eikä ahdas tila helpottanut asiaa ollenkaan. Pitkän väsytystaistelun jälkeen sain kiven nitkuteltua maan pinnalle, mutta taidan tarvita isännän apua sen siirtämiseen.

Käytävä on tässä kohdassa noin 70cm leveä, joten voitte päätellä siitä kivenmurikan koon. Tässä olisi juuri passeli kivi nuotiopaikalle... aivan tontin toiselle laidalle!

Saa nähdä, mihin kivi lopulta päätyy. Isäntä kyllä sanoi, että hän voi siirtää sen nuotiopaikalle, jos niin haluan, mutta hän ei ole vielä nähnyt taistelupariaan. Voi olla, että kivelle keksitään paikka vähän lähempää. Positiivinen puoli asiassa on kuitenkin se, että kiven kohdalle uppoaa aika paljon maata, eli nyt on pikkuisen vähemmän multaa pois kärrättäväksi.

Sade yllätti myyränmetsästäjän. Tämä uitettu katti on kuljeksinut muutaman kerran tänäkin kesänä meillä. Ilmankos ei ole myyriä näkynyt.

Varjokuja on minusta viehättävä ilta-auringossa. Lilat esikot kukkivat oikeassa alanurkassa ja osa seinän vierustan ruukkukasveista on jo löytänyt tiensä tänne. Muutoksia on tulossa kunhan löytyy aikaa tarttua lapioon.

Ensimmäinen helmililjamätäs kukkii aurinkopenkin laitamilla.

Edellisessä postauksessa nämä kärhökaaripenkin tummanpinkit esikot eivät vielä kukkineet. Nyt kukkia on jo sen verran auki, että värin näkee.

Palloesikko kukkii ensimmäistä kertaa juuri niin kuin sen kuuluukin tehdä. Näille sopiva paikka on siis majapenkissä.

Sateisessa päivässä oli kuitenkin sen verran hyvää, että pyykkikone on laulanut ja ehdin myös kuluttamaan aikaa puutarhablogeissa. Olipa kiva taas hakea inspiraatiota postauksistanne!

Esikkokevät ja vähän muitakin

Tämä kevät on oikeaa esikoiden juhlaa. Jopa pikkuiset taimet pistävät parastaan isommista puhumattakaan. Pidän esikoista ja niitä on kertynyt aika mukavasti meille, vaikka muutama hävisikin toissa talvena. Tehdäänpä pieni kierros juuri nyt kukkivien esikoiden parissa. Kurkistetaan myös pikkuisen muitakin tämän hetken komeimpia kukkijoita.

Himalajanesikko 'Grandiflora' oikein säkenöi. Kuvassa näkyy kaksi aivan pikkuista jakotaintakin, jotka ovat jo kukassa. Lisäksi kuvan oikealle puolelle jää vielä yksi isohko taimi.

 Löydättekö kuvasta himalajanesikon? Mitä te muuten tekisitte etualalla olevalle melko toivottomalle tuijanrimpulalle? Tämä on se taimikuormassa tullut reppana.

Esikot ovat minusta parhaimmillaan kukkapenkkien reunuskasveina. Ne toimivat minusta erityisen hyvin kuunliljojen ja jaloangervojen kavereina. Keväällä ja alkukesällä esikot tuovat vihreyttä ja väriä jo siinä vaiheessa kun muut muut kasvit vasta alkavat miettiä heräilemistä. Niitä ei haittaa yhtään, vaikka ne loppukesällä peittyisivät osittain kookkaampien vieruskaveriensa lehtien sekaan; ne ovat oman tähtihetkensä jo saaneet. Olen käyttänyt esikoita reunuskasveina kärhökaaripenkin loppupäässä ja valkeassa varjopenkissä. Yksittäisiä esikoita tai pieniä esikkoryhmiä löytyy melkein joka kukkapenkistä.

Kärhökaaressa kevätkaihonkukat peittävät syreenien alusia, esikot ja jouluruusu kukittavat etureunaa. Himalajanesikosta vasemmalle on ensin violettia esikkoa, sitten jouluruusu ja sen jälkeen vasta nupullaan olevaa tummanpunaista esikkoa. Ja tuo pahuksen tynnyrinraato rumentaa edelleen tämän puolen pihaa!

Palloesikko on tehnyt kukintaennätyksen lisäksi myös kukkavarsien korkeusennätyksen. Ensimmäistä kertaa kukinnot oikeasti nousevat lehtien seasta.

Toissa talvi kuritti varjopenkin etelänkevätesikoita, mutta onneksi maasta nousi siementaimia muutaman säästyneen yksilön kaveriksi. Taustalla kevätkaihonkukkaa.

Luumutarhan kukkaryppäässä balkaninvuokot sekä lummetulppaanit kukkivat täyttä päätä ja tarhakylmänkukat aloittelevat etualalla. Luumun rungon vasemmalla puolella kivien edessä näkyy jotain tumman violettia.

Pengerryksessä kukkii nimittäin kummitädiltä saatu todella tumman violetti esikko. Väri on vielä pikkuisen tummempi kuin kuvassa.

Olohuoneen ikkunan alla valkoisessa varjopenkissä kukkii myös kummitädin esikoita, purppuraista ja valkoista. Penkin nimi ei ole enää ajantasainen, mutta enpä aio näitä siirtääkään kun näin hyvin viihtyvät.

Ja tässä valkoinen. Kitkin tänään ison kasan pieniä voikukkia mutta silti niitä vielä riittää, kuten näkyy.

Taimitorilta löytynyt vaaleanlila esikko kukkii kantopuutarhassa. Tämä on ihan eri tyyppinen kuin nuo muut, sillä kukat eivät tule samalla lailla yhtenä ryppäänä, vaan enemmän hajallaan.

Esikoiden lisäksi hyasintit ovat nyt komeimmillaan. Aivan kaikki syksyllä istuttamani sipulit eivät ole lähteneet kasvuun. En ollut aivan varma, missä hyasintit viihtyisivät parhaiten, joten olen ripotellut niitä useampaan kohtaan. Puutarhassa hyasinttien tuoksu laimenee hyvin miedoksi ja vähänkään tuulisemmalla säällä pitää työntää nenä kiinni kukkiin, jos haluaa nauttia tuoksusta.

Osa syksyllä istutetusta sekoituspussista on aurinkopenkin keskivaiheilla. Paikka oli ainakin siinä mielessä hyvin valittu, että tässä ei ole oikein kukkinut mitään vielä koko keväänä. Jo muutama hyasintti tuo näkyvän väriläiskän.

Koska seuraavan viikon sääennusteet näyttävät samanlaisten helteiden jatkuvan, päätin istuttaa tänään osan perennantaimista, kesäkukista ja sellereistä jo maahan. Olivathan ne viettäneet ulkoilmaelämää jo pitkän aikaa ja juuret alkoivat puskea pohjarei'istä ulos. Ajoitus oli aika hyvä, sillä juuri kun sain viimeisen istutettua, taivas meni pilveen ja pian alkoi sataa vettä. Ukkonenkin vähän jyrähteli, mutta aika kaukaa meni ohi. Vettä tuli hetken aikaa rivakkaa tahtia ja kun alkuillassa jo oltiin, ei auringonpaahdekaan estä veden imeytymistä syvemmälle. En tiedä, otinko turhan suuren riskin, mutta virittelenpähän sitten harsoja joka puolelle, jos tulee kylmä jakso. Jos taas helteinen sää jatkuukin kuukauden verran, maahan istutetut taimet ovat ehtineet jo juurtua hyvin eivätkä kärsi niin helposti kuivuudesta kuin parin viikon päästä istutetut kasvit. Meillä kun on vielä aika mukavasti kevätkosteutta maassa ja sääennusteen mukaan tiistaina näyttäisi satavan uudelleen. Jos ehdin, teen huomenaamulla kasvimaalle kylvöjä ennen töihin lähtöä, niin saavat nekin alkuvauhtia sateesta.

Tässä piti olla kolme 'Woodstock' -hyasinttia, mutta vain kaksi on noussut. Tyhjää parempi tämäkin.

Etualalla kolmatta kevättä kukkivat 'Fondantit', taaempana edellisen kuvan 'Woodstockit'. Katsokaas muuten kuvan oikeaan reunaan.

Eikö olekin aika valtavan kokoinen kukka pienessä tarhakylmänkukassa? Toinenkin nuppu on tulossa.

Muutama esikko jäi vielä puuttumaan tästä postauksesta, sillä varjokujan ihana pinkki söpöliini on vasta aloittelemassa kukintaa ja pihaesikossa ei vielä näy nupun nuppua. Minulla on myös aivan pikkuruinen pihaesikko, jonka väriä en tiedä. Luulen, ettei se vielä jaksa kukkia, mutta eihän sitä etukäteen tiedä. Näemme sen sitten aikanaan. Aurinkoista alkavaa viikkoa! Nauttikaahan lämmöstä!

Lisää kaivamista

Tämänkin kevään teemasana näyttää olevan kaivaminen ja mikäs siinä, kun talven jälkeen on aivan toisella lailla energiaa höyrytä kuin syksyllä kasvukauden päätteeksi. Aivan kuin maa painaisi keväisin vähemmän. Tai ehkä lapio on terävämpi?

Kevättähdet ja pystykiurunkannukset ('Beth Evans') ovat söpöt yhdessä. Tällaisia rykelmiä on nuotiopaikan vieressä kolme eikä haittaisi, vaikka lähtisivät leviämään koko alueelle. Pitäisi vielä levittää kompostimultaa lehtikerroksen päälle katteeksi, niin kukat erottuisivat paremmin.

Kasvimaan käytävät kaivoin viime viikonloppuna ja nyt siirryin jatkamaan viime syksynä aloitettua nuotiopaikan kaivantoa takapihalla. Kukkapenkistä puuttui vielä lyhyt suikale, johon oli tarkoitus istuttaa koivuangervoja. Meinasi tulla kiire, sillä sain angervoille kuopat vain hetkeä ennen kuin kasvikuorma kurvasi pihalle. Kaksi pensasta tuli äitini ystävältä (kiitos hänelle!) ja yksi oli oma. Sen siirsin tuonne jo viime syksynä, mutta nyt kun alue oli valmis, sitä piti siirtää puolisen metriä lähemmäs muita. Jo nuotiopaikkaa kaivaessa kävi selväksi, että tällä reunalla tonttia on kiviä yllin kyllin. Tietysti niitä löytyi myös tuolta kapealta suikaleelta kukkapenkin kohdalta. Harmillisesti yksikään ei ollut sopiva puuttuvaksi askelkiveksi mutta muuten ovat ihan kelpo järkäleitä.

Kukkapenkistä viimeiset pari metriä on kaivettu eilen. Edellisen kuvan kevättähdet ja kiurunkannukset näkyvät luumupuun ja kivipenkereen välissä. Etualalla isoimmat kukkapenkin kohdalta kaivetut kivet, pienemmät viskelin nuotiopaikan pohjalle odottamaan käyttöä.

Myllätyn alueen istutukset etenivät myös pienen askeleen, sillä sain syntymä- ja äitienpäivälahjaksi kaksi atsaleaa: 'Satomin' ja 'Tarleenan'. Istutin ne kanadanatsalea 'Violettan' seuraksi metsänreunapenkin puolelle, eli nuotiopaikalta johtavan polun vasemmalle puolelle. Kolmas uusi atsalea, 'Rosy Lights' odottaa istutusta muualle. Jos kärhökaaripenkkiin istuttamani punahatut eivät lähde kasvuun, istutan Rosyn sinne. Toinen vaihtoehto on aurinkopenkissä, jos äidiltäni puutarhanhoitopalkkana viemäni kevätatsalean taivukastaimi ei ole selvinnyt hengissä talven yli. Jos kaikki ovat talvehtineet hyvin, atsalealle pitää keksiä joku muu paikka. Mainitsin hetki sitten kasvikuorman. Kyydissä oli nimittäin kahden ison koivuangervon juurakon lisäksi kaksi vajaa metrin korkuista 'Brabant' -tuijaa, jotka eivät oikein viihtyneet äitini puutarhan hiekkaisessa mullassa ja paahteisessa paikassa. Eikä niille oikein ollut siellä luontevaa paikkaakaan.

Parempikuntoinen tuija pääsi majapenkkiin suunnitteilla olevan suopuutarhan luokse. Täällä on siis yksi tulevaisuuden kaivauskohteista.

Luulen, että tuija tulee viihtymään tuossa puolivarjossa savimullassa hyvin kunhan nyt ensin toipuu siirrosta. Aion pitää sen leikkaamalla suht kapeana ja korkeintaan parin metrin korkuisena. Eipähän varjosta liikaa muutenkin varjoisaa puutarhan puolta. Sinällään majapenkissä onkin hyvä paikka ikivihreälle kasville, sillä sillä puolella tonttia on pääasiassa lehtimetsää. Lisäksi tuija tuo näkösuojaa naapuria päin ja peittää hieman tulossa olevaa suopuutarhaa. Vähän salaperäisyyttä on aina hyvä olla. Toinen tuijista oli sen verran huonokuntoinen, että lykkäsin sen vain puutarhakompostorin viereen tontin rajalle. Jos ei lähde komistumaan, niin eipähän rumenna maisemia. Paljaista rungoista ja parista vihreästä tupsusta ei välttämättä saisi katseltavan näköistä parhaalla tahdollakaan.

Kuormassa oli myös iso laatikollinen idänsinililjoja. Suurin osa päätyi pensasryhmään (kuvassa etualalla retkottaa yksi rypäs siirrettyjä) vanhojen skillojen, hyasinttien ja muiden sipulikukkien kaveriksi.

Pari pienempää myttyä istutin etupihan pikkuniitylle, jossa niitä oli ennestään neljässä kohdassa. Paikka on todella karu, mutta skillat näyttävät pärjäävän. Joka vuosi on muutama kukka enemmän kuin edellisenä vuonna.

Kasvikuormassa oli myös pari laatikollista petunian taimia, jotka istutin isoon amppeliin. Niistä tulee kuvia sitten kun istutus alkaa näyttää joltain. Palataan vielä hetkeksi takapihalle. Luumupuiden alla kevätkurjenmiekat, liilat kevättähdet ja krookukset ovat lopettelemassa ja seuraava aalto aloittelee. Nyt vuorossa ovat balkaninvuokot ja lummetulppaanit. Balkaninvuokot tekivät viime vuonna kokonaista kolme kukkaa, joten olin todella iloinen siitä, että tänä vuonna kukkia on paljon. Kaikki valkoiset ja punaiset ovat hävinneet, mutta violettikin on nättiä.

Isoin rypäs balkaninvuokkoja on kuvan etualalla, pienempi rypäs jää tulppaanin taakse kuvan yläreunaan ja toinen kuvan ulkopuolelle. Yksi violetti esikkokin kurkistelee aivan kuvan oikeassa ylänurkassa kiven edessä.

Toisen luumupuun alle istuttamani "harmonyt" tekivät vielä yhden yllätyksen: viimeinen niistä oli nimittäin selvästi sinisempi violetti kuin muut. Kukan koko ja muoto on aika sama kuin purppuraisilla ja keltainen raita näkyy samalla lailla ulompien kehälehtien alapinnalla. Ei ole 'Harmonya' tämäkään.

Himalajanesikko 'Grandiflora' taitaa räväyttää koko potin tänä vuonna.

On tämä ihanaa aikaa, kun vihreys lisääntyy koko ajan ja uusia kukkanuppuja löytyy päivittäin!

Kukkia ja hamsterin elämää

Jukrat! Eilisen sadesää ja tämän päivän hellelukemat saivat aikaan sen, että nurmi humpsahti saman tien vihreäksi ja kukkapenkeistä on lähtenyt puskemaan vaikka sun mitä. Rikkaruohoja tietysti etunenässä, mutta nousee sieltä ihan odotettujakin kasveja tervehtimään talven jälkeen. Teki tiukkaa aamupäivällä lähteä töihin, kun tiesi, että puutarhassa tapahtuu nyt rytinällä. Vielä huomenna olisi superpitkä työpäivä, mutta sen jälkeen saa nauttia täysillä pitkästä viikonlopusta. Seuraava kuvakavalkadi kertomuksineen on koottu viime viikonlopun ja tämän päivän otoksista.

Pieni tarhakylmänkukan siementaimi vain odottaa sopivaa hetkeä aukaista ensimmäisen kukkansa. Taustalla kuvakulmasta johtuen runsaan näköinen kevättähtimeri. Oikeasti tuossa on vain kolme isohkoa mätästä.

Ei vielä skillameri eikä edes joki, mutta ehkä yksitoista kukkivaa mätästä saa muutaman vuoden päästä pienen puron aikaiseksi pensasryhmään.

Kivikkorinteessäkin kukkii. Pitää istuttaa tänne vielä paljon lisää kevättähtiä. Kevätvuohenjuuret kuvan vasemmassa reunassa ovat jo nupulla.

Äitienpäiväviikonloppu meni minulla melkein täydellisesti puutarhassa kun kerta säät suosivat. Kuten varmaan lauantai-illan postauksesta arvasitte, niin kaivoin kasvimaan käytäviä sunnuntainakin. Nyt sieltä on kaikki nurmi poistettu ja osa mullastakin. Yhden kohteen poistetulle mullalle keksin käytäviä kaivellessa eikä tarvinnut edes pitkää matkaa kuljettaa kuormaa kottikärryillä. Tein nimittäin kasvimaan eteläpäätyyn aidan vierelle kapean penkin suorakylvöisille kesäkukille. Peitin vain nurmen sanomalehdillä ja kippasin multaa päälle. Ei haittaa, vaikka seasta puskisi vielä rikkaruohoja, kun alueen voi kitkeä perusteellisesti syksyllä. Lasten kanssa ripottelimme jo multaan vanhoja kääpiöauringonkukan ja pioniunikon siemeniä sekä tuoreempia kehäkukan ja ruiskaunokin siemeniä. Jos ei mikään idä, istutan sitten kaikki ylimääräiset taimet tuohon.

Uusi kesäkukkapenkki, josta voi käydä huoletta napsimassa kukkia maljakkoon. Päätyyn laitoin yhden kattotiilen tukemaan multaa, sillä luiska naapurin puolelle on aika jyrkkä.

Seinän varresta on tarkoitus kaivaa kaikki nurmet pois ja jatkaa kompostien edessä olevaa kivituhkakäytävää kasvimaalle saakka. Portin kohdalle upotin kaksi betonilaattaa rajaamaan kasvimaata omaksi alueekseen.

Naapuritkin olivat viikonloppuna pihahommissa. Heillä oli ohjelmassa pensaiden leikkausta ja kun kuulin heidän suunnittelevan risujen lastaamista peräkärryyn, tarjouduin ottamaan oksat meille haketettavaksi. Kulmat siinä kohosivat, mutta mielellään toivat oksat rajalle, kun kerroin, että tarvitsisin haketta marjapensaiden katteeksi. Omista pensaista kun ei vielä tule niin paljon leikkuujätettä, että niistä saisi kottikärryllistäkään haketta. Heillä on myös iso syreeni, josta he leikkasivat vanhimpia oksia pois. Ne eivät mahdu hakettimeen, mutta on minulla paksuille oksillekin käyttöä. Kun naapurit kertoivat suunnittelevansa parin pihlajan kaatamista ja miettivät, pitäisikö kannot jyrsiä vai kaivattaa pois, olisi minulla pitänyt olla kamera valmiina. Heidän ilmeensä olivat nimittäin näkemisen arvoiset, kun sanoin, että voin ottaa kannot meille, jos päätyvät kaivamaan ne kokonaisina pois. Lohkaisin jo puutarhamme olevan oikea jätemylly. Toki selitin, että kantopuutarhani on kantoja vailla, etteivät luule minun ihan hulluksi tulleen.

Tällainen kasa käyttökelpoista materiaalia olisi joutunut pian kaatopaikalle, jos en olisi pelastanut sitä meille. Lapsille piti tehdä ensimmäiseksi risumaja hiekkalaatikkoon.

Tässä vaiheessa heitä ei enää ihmetyttänyt yhtään, kun kysyin, voinko saada heidän poistamansa (keltaisen?) karviaisen itselleni. Se ei kuulemma kasvanut heillä ja oli joutunut pari kertaa ruohonleikkurinkin alle. Säälitti pikkuinen puskaparka, joka nökötti peräkärryn vieressä ja odotti seuraa kaatopaikkakuormaan. Putsasin juurakon juolavehnästä ja leikkasin pari kuivaa oksaa pois. Karviaiselle löytyi paikka muiden marjapensaiden luota. Sekoitin kasvualustaan kottikärryllisen puutarhakompostia ja ämpärillisen säkkimultaa ja hautasin varastolannoitteeksi pari kourallista luonnonlannoitetta. On ihme, jos ei ala puska kasvaa! Ja jotta homma ei menisi aivan yksipuoliseksi, lahjoitin naapureille kasvimaan käytäviltä pari saavillista multaa nurmikon paikkausta varten.

Karviaiselle piti tehdä raudoitusverkon palasista häkki, sillä Karo kävi kaivelemassa lannoitteita. Tosin häkistäkin löytyi herkut haistaneen ahmatin mentävä kolonen.

Viikonloppu oli siis sangen tuottoisa minulle ja puutarha tuottaa lisää iloa joka päivä. Eilisen sateet sulattivat viimein kärhökaari- ja majapenkit lumettomiksi ja sieltähän löytyi oikein ihania yllätyksiä. Syksyn alennusmyynneistä ostettu "multapaakku" on lähtenyt iloisesti kasvuun ja alkukesästä istuttamani loistokärhö 'Omoshiro' oli tehnyt myös iloiset yllätykset. Se nimittäin jurotti koko kesän ja kuivatti pikku hiljaa lehtiään niin, että syksyllä siinä oli enää yksi lehtipari vihreänä.

Kävin poistamassa syksyn alennusmyynneistä hankkimani vuorijumaltenkukan päältä puunlehdet, ja sieltähän kasvi jo puski peräti kahden verson voimin vastaan. Joskus kannattaa näemmä ostaa myös purkkeja, joissa on vain juuria ja taimilappu.

Viime kesän jurottanut loistokärhö 'Omoshiro' tuli näin topakasti vastaan puunlehtiä poistaessa. Onnistuin vielä katkaisemaan yhden verson, mutta kyllä nämä neljäkin minulle riittävät. Tästä päätellen 'Omoshiro' kasvatti koko kesän juuria.

Kevättähdet loistavat valkoisina, pystykiurunkannukset aukaisevat varmaan huomenna ensimmäiset kukkansa.

Nimettömät iirikset kukkivat. Auttaako lajikkeen määrityksessä se, että näillä on hyvin selkeä keltainen raita myös nupussa ja ulompien kehälehtien alapinnoilla? 'Harmonylla' ei ainakaan vastaavaa ole, vaikka silläkin on kehälehdissä keltaiset kuviot.

Kärhökaaripenkin vaaleajouluruusu kukkisi oikein komeasti, jos vain malttaisi nostaa kukkansa lehtien seasta vähän korkeammalle.

Metsänreunapenkin vanha jouluruusu kukkii tänä vuonna puhtaan vaaleankeltaisin kukin, joista ensimmäinen on auki. Joskus tämän kukat muuttuvat vähän likaisenväriseksi mutta ainakin tämä ensimmäinen avautunut kukka on nyt todella kaunis.

Katsoin tänään töistä tultuani seuraavan viikon sääennustetta ja päädyin istuttamaan muutaman tuoksuherneen, lehtosinilatvat sekä puolet clematiskukkaisista akileijan taimista jo maahan. Ne ovat olleet ulkona aina kun sää on vain kutakuinkin suosinut ja pari yötäkin ne ovat viettäneet ulkosalla. Jos näyttävät viihtyvän, istutan parin päivän päästä muutaman taimen lisää maahan, niin saa tätä taimikaaosta vähän hallittavampaan muotoon. Jätin muuten varastostakin jo melkein kaikki kasvit ulos yöksi. Ainoastaan Sailalta saamani jouluruusuvauvat ovat vielä varaston suojissa. Hyvissä voimin ovat edelleen kaikki.

Eri krookuslajikkeiden kukilla voi olla valtava kokoero. Kuvassa puutarhani ääripäät: lilliputin kokoinen 'Barr's Purple' ja jättiläismäinen 'Jeanne d'Arc'. Oikein kauniita kumpikin.

Joko kaivoitte hellemekot varastosta vai ehdittekö vielä tänään nauttimaan lämmöstä?

Kadonneista oppia -haaste

Sain Betweeniltä Rikkaruohoelämää-blogista mielenkiintoisen ja hyvin hyödyllisen haasteen, jossa on tarkoitus jakaa kokemuksia puutarhasta kadonneista (tai tarkoituksella kadotetuista) kasveista ja katoamisen syistä. Haasteen on aloittanut Puutarhaelon Riitta.

Idänsinililjat eivät sentään ole hävinneet mihinkään, mutta laitoinpahan ensimmäisestä kunnolla kukkivasta ryppäästä kuvan.

Kun aloin käydä läpi muistiinpanojani ja pohdiskella asiaa, huomasin, että meiltä tahtomattani kadonneet kasvit ovat tuhoutuneet ankarina talvina. Väärällä istutuspaikalla en ole saanut mitään kasvia katoamaan lopullisesti. Hämyvuokon kohdalla se kävi jo lähellä, sillä se kutistui vuosi vuodelta vanhalla kasvupaikallaan ja kun viimein päätin siirtää sen toiseen kohtaan, siinä oli enää viiden sentin pätkä juurta jäljellä. Se ei ole kukkinut vielä kertaakaan, mutta jo heti siirtoa seuraavana keväänä se oli kasvanut selvästi kookkaammaksi kuin tänne tullessaan. Toivon, että tänä keväänä se päättäisi esitellä kiitokseksi ensimmäistä kukkaansa. Vielä toistaiseksi se on pitänyt minua jännityksessä, sillä siitä ei näy edes lehdenkärkeä. Tosin valkovuokotkin vasta alkavat heräillä, joten annetaan hämyvuokolle vielä hetki aikaa ilmestyä. Mesimarjalle ja purppurakeijunkukka 'Palace Purplelle' meinasi käydä muuten samoin kuin hämyvuokolle, mutta ne ehdin pelastaa aikaisemmin.

Hämyvuokosta ei ole kuvaa, mutta haltiankukka 'Twilight' ja sen pieni jakopala talvehtivat näin hyvin kuusenoksien suojaamina. Purppurakeijunkukka ja eri lajikkeen haltiankukka näyttävät melkein yhtä hyviltä.

Kohtalokkaaksi monelle kasville kävi toissa talvi, eli 2019-2020. Silloin lämpötila heilahteli parin päivän välein muutaman asteen nollan molemmin puolin. Koska maa oli roudassa, vesisateen sulattamat lumet jäätyivät paksuksi jäälautaksi maanpinnalle. Muutamat arkajalkana pitämäni kasvit, kuten kaukasiantörmäkukka, sinilemmiö, tähtilevisia ja himalajanesikko, selvisivät tästä käsittelystä, kun taas kaikki punahatut, loistosädekukat, tupastiarella ja särkynytsydän sekä osa maksaruohoista, akileijoista, esikoista, belliksistä, ajuruohoista, värimintuista ja nukkapähkämöistä heittivät henkensä. Moni perenna lähti kituliaasti kasvuun eikä mantsuriankärhökään pitänyt talvesta. Se ei näyttänyt viime kesänä minkäänlaista elonmerkkiä ja jännityksellä odotan, suostuuko hänen korkeutensa ilmestymään tänä vuonna näkösälle. Suurin osa loistokärhöistäkin kärsi selvästi, sillä ne lähtivät normaalia myöhemmin kasvuun ja kahta vaille kaikki myös selvästi edellisvuotta harvempina.

Palloesikko on lähtenyt joka kevät vähän kituliaasti kasvamaan. Ehkä viime kesän paikanvaihdos oli sille mieleen, sillä minusta tämä on nyt oikein hyvän näköinen. Nousevatkohan kukat tällä kertaa edes viiden sentin korkeudelle?

Mikä sitten sai edellä mainitsemani arkajalat selviytymään näille korkeuksille erittäin epätavallisesta talvesta? Pelkästään kivikkorinteen hiekkainen maa ja jyrkkä rinne ei ollut ratkaiseva tekijä, sillä mm. maksaruohoja ja nukkapähkämöä kasvoi kivikkorinteen arkajalkojen vieressä. Toisaalta himalajanesikko kasvaa savimultaisessa kohdassa melkein tasamaalla ja se selvisi silti. Lopullinen ratkaisun avain löytyi aurinkopenkistä, jossa olin suojannut purppurakeijunkukat paksulla puunlehtikasalla. Keijunkukkien vierestä samaisen lehtikasan alta löytyi nimittäin täydellisen hyvin talvehtineita belliksiä. Kasan ulkopuolelta käytännössä kaikki bellikset olivat kuolleet. Myös himalajanesikolla oli lehtikasa ja vielä kuusenoksakin talvisuojana, sinilemmiöllä ja kaukasiantörmäkukalla kuusenoksat. Täysi arvoitus on, kuinka tähtilevisia onnistui selviämään ilman mitään suojaa. Ehkä sen kohdalla kävi vain hyvä tuuri. Olen ennenkin levitellyt puunlehtiä arempien kasvien ja varsinkin yksittäiskappaleiden talvisuojaksi ja tämä kokemus osoitti selvästi sen hyödyt ankarina talvina.

Mantsuriankärhö kesällä 2019. Voi kun se nousisi tänä vuonna!

Ja nyt muistin, että onhan minulta kadonnut yksi kasvi, jonka piti olla juuri sopivassa paikassa. Kivikkorinteeseen istutettu marmorimehitähti ei vain tykännyt kasvupaikastaan, vaikka niidenhän pitäisi nimenomaan viihtyä siellä. Arvoitukseksi jäi, mikä sitä kiusasi. Tarkoituksella hävitettyjä kasvejakin meillä on: mainittakoon isoimpana ja haastavimpana tuoksuvatukka, jota on sekä kaivettu että myrkytetty. Kaivaminen tehosi kyllä kun sai joka ikisen juurenpätkän poistettua, mutta hermonsa siinä touhussa menetti. Tuoksuvatukka kun on ankkuroitunut jos ei Kiinaan saakka, niin ainakin hyvin lähelle. Myrkyttäminenkään ei kerta-annoksena tehonnut, mutta kahden ruiskutuksen ja juurakoiden poiston jälkeen siitä ei ole näkynyt enää onneksi jälkeäkään. Teille, jotka mietitte tuoksuvatukan istuttamista, sanon vain, että ÄLKÄÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA TEHKÖ SITÄ!

Puutarhaelon Riitan haaste: Kerro siis, mikä meni pieleen ja miksi. Esimerkkejä voi olla yksi tai useita. Tärkeintä on kerätä huomioita, jotta tänä kesänä meillä menisi paremmin. Haasta kolme seuraavaa. Jätä vastauksestasi kommentti Puutarhaelon huhtikuun Kadonneista oppia -haasteeseen, niin Riitta tietää kerätä kaikki vinkit yhdeksi muistilistaksi. 

Haastan mukaan seuraavat uudet, kivat blogituttavuudet:

Kerron sen kukkasin

Kukkia kallion suojassa

Viherpeukalo keskellä kämmentä