Juhannuksen kukkakierros

Ihmeellisen lämmin kesäkuu jatkuu ihmeellisen lämpimänä juhannuksena. Kukkaloistossakaan ei ole moitteen sijaa, vaikkakin viime vuoteen verrattuna kukinta-aikataulu laahaa edelleen pikkuisen jäljessä. Tehdäänpä kuitenkin kukkaisa kierros juhannuksen tunnelmissa.

Tämä juhannus on ukkolaukkojen juhlaa. Mehiläisetkin sen tietävät.

Varjopenkin parikymmentä ukkolaukkaa näkyvät kauas. Pihlaja on jo lopettelemassa kukintaa.

Aurinkopenkissäkin on parikymmentä laukkaa ja lisää löytyy kärhökaaripenkistä, joten pörriäisille on nyt evästä ympäri pihamaata. Pikkuampiaisyrtit ja pikkusydämet tuntuvat olevan myös suosittuja eväspaikkoja. Ja ehkä kamerassanikin oli jotain kiinnostavaa, sillä herukkaperhonen laskeutui sen päälle, kun kuvasin takapihalla laukkoja.

Aurinkopenkissä kukkii laukkojen lisäksi rusakon talvella puoliksi parturoima puistoatsalea 'Illusia'. Muistakaa suojata talveksi atsaleanne, ettei käy niin kuin minulle ja puolet kukista häviää jo silmuina rusakon ahneeseen suuhun!

Pensasryhmän pienempi atsalea sen sijaan kukkii valkoisena pallona. Taustalla pikkuampiaisyrttiä ja päivänkakkaraa 'May Queen'.

Alppiruusujen kukintojen määrä tuplaantui viime vuodesta, sillä takapihan alppiruusu teki viisi kukintoa ja sivupihalle viime kesänä siirretty pienempi alppiruusu kolme. Kumpikin kukkii valitettavasti vähän piilossa, sillä kukat vain pilkistelevät pikkuisen pihan puolelle. Isompi alppiruusuista on tehnyt kukkansa vielä kaiken lisäksi koko puskan sisälle. Onneksi pienemmän kukat näkyvät hienosti, jos huomaa kiertää pensaan taakse ihastelemaan.

Kimalainen oli juuttunut alppiruusun kukkien tahmeisiin varsiin. Lentoon päästyään se laskeutui sormivaleangervon lehdelle ja meinasi ressukka juuttua seuraavaksi sinne. Ongelmat ne on hyönteisilläkin!

Takapihalla kukkivat sävy sävyyn pallolaukat, arovuokot ja nyppykurjenpolvet. Huomatkaa myös komeasti leinikinkeltaisena kukkiva kukkanurmikko.

Hyönteishotellin kattoterassillakin kukkii. Asukkaita meinasi olla myös kukkalaatikossa. Räkättirastas joutuu valitettavasti etsimään pesäpaikan muualta.

Riippapelargoni kukkii kauniisti kuistin nurkalla.

Kivikkorinteen juhannus näyttää vaaleanpunavoittoiselta. Ylhäällä vasemmalla kivikkotörmäkukka ja oikealla kangasajuruoho 'Magic Carpet, lyydianmaksaruoho sekä keltamaksaruoho. Alhaalla vasemmalla sammalleimu ja oikealla rantalaukkaneilikka 'Sea Pink', josta joku on katkaissut toisen nupun.

Ensimmäinen punakosmoksen kukka kukkii 20-senttisessä varressa.

Hyvää, rauhallista ja lämmintä juhannusta!

Tyhjiä tauluja

Eikös aina neuvota, että valmistele ensin alue, johon haluat istutuksia ja hanki vasta sen jälkeen kasvit? Olen ottanut neuvosta vaarin aivan kirjaimellisesti (ja osin melkein tahattomasti), sillä täällä on nyt varmaan ennätyksellinen määrä pihamaata mulloksella. Osaan alueista on jo jonkinlainen suunnitelmantynkä, mutta osa vaatii vielä hmm... sanotaanko "pientä" hiomista. Ideoita saa siis heitellä ja rohkaista yllytyshullua minääni. Aloitetaan vanhalta kasvimaalta, josta on alkukesän aikana hävinnyt muutama metri käytäviä ja tilalle tullut kymmeniä kottikärryllisiä multaa. Kuvat ovat viime viikolta, sillä oli tarkoitus julkaista tämä postaus jo silloin. Kaikkea muuta tuli sen sijaan tielle, joten postaus kuvineen jäi odottamaan. Älkää siis ihmetelkö kukkivia tulppaaneita, valkovuokkoja ja helmililjoja!

Marjapensasalueen suunnasta näyttää tältä. Penkeissä kasvavat sulassa sovussa valkosipuli, porkkana, leijonankita, siperiankurjenmiekka sekä loistokärhö 'Omoshiro'. Tyhjää multatilaa on yli puolet alueesta.

Kärhökaaripenkki siis leveni keskikohdaltaan kohti tontin reunaa. Ensi vuonna olisi tarkoitus siirtää loputkin kasvilavat pois ja pyöristää marjapensasalueen puoleinen kulmaus nätisti linjaan muun istutusalueen kanssa. Kaariportilta lähtevä käytävä halkaisee alueen kahtia ja johtaa risumajalle. Toinen käytävä kulkee poikittain risumajan edestä. Risumajan ympärillä on oma penkkinsä, joka periaatteessa kuuluu kärhökaaripenkkiin, mutta ehkä tulee saamaan oman nimen joskus. Risumajan ympärillä kasvaa tällä hetkellä muutama kuunlilja, jaloangervoja, kuutamo- sekä syyshortensia, kummitädiltä saatuja syys- ja kiiltoleimuja sekä alkukesällä ostamani haltiankukka ja lapinnauhus. Nauhus on vain kasvamassa kokoa; se päätyy ensi keväänä kivikkorinteen takimmaiseen päätyyn.

Haltiankukka 'Twilight' etualalla, lapinnauhus 'Hietala' sen takana. Haltiankukka voisi ehkä jopa jäädä tälle alueelle, mutta pitää miettiä sitä vielä kesän mittaan. Vasemmassa reunassa pari valkosipulia.

Jos mietitte, miksi valkosipuleita kasvaa vähän joka puolella, syy on se, että istutin ne syksyllä ennen kuin sain vuosisadan älynväläyksen siirtää kasvimaa autotallin seinustalle. Ajattelin ensin, että annan niiden kasvaa siellä, mihin ne istutin, mutta sitten en olisi saanut tehtyä kulkuväylää risumajan edestä puutarhakompostille. Siispä päätin nostaa vasta maanpinnalle ehtineet valkosipulit polun tieltä isoina paakkuina toiseen penkkiin.

Minusta tuntuu, että risumajalle johtavan käytävän istutukset tulevat olemaan symmetrisiä... jonkinlaista muotopuutarhan henkeä ehkä.

Itse risumaja saa myöhemmin tukevamman rakenteen, jotta siihen voi istuttaa alppikärhön kiipeilemään. Materiaali ja muoto on vielä mietintämyssyssä, mutta joku korkeampi rakennelma sopisi minusta aika kivasti sen kohdalle. Puutarhakompostorin eteen on nimittäin tulossa myös korkeutta, sillä teemme siihen kevyen seinäkkeen peittämään kompostoria ja ryteikköistä metsänpohjaa pation suuntaan.

Puutarhakompostorista syreeneihin päin on ollut pelkkää mullosta. Löysin siihen vihdoin 'Albina Plena' -kärhön, mutta seinäke vielä puuttuu. Etualalla kasa pikkukiviä odottamassa siirtoa kivikkorinteeseen.

Hiekkalaatikon suunnasta: seinäke tulisi siis jaloangervojen ja kärhön väliin ja kaartaisi penkin takareunan myötäisesti kohti risumajaa.

Sain risumajapenkin etureunaan matalat oksareunukset, kun pätkin jänisverkkojen tukikeppeinä olleet kepakot sopiviksi pätkiksi. Osa ei olisi enää kestänytkään siinä käytössä, sillä ne olivat pari vuotta sitten pois kaivetusta lumipalloheidestä leikattuja oksia. Se on sitten syksyn murhe, mistä saan tukikepit verkoille ensi talveksi.

Tässä alue pationpuoleisesta nurkasta katsottuna.

Eikä siinä vielä kaikki, sillä kärhökaaripenkkihän laajeni viime kesänä autotallin seinustalta hävinneen hiekkakasan kohdalle. Se on ollut paikkaansa hakevien kasvien penkkinä ja talvetuspaikkana syyskylvöruukuille ja murateille. Nyt sen etualalle on kylvetty suorakylvönä vanhojen kesäkukkien siemenpussien jämät ja kuten kuvasta näkyy, ei itämistuloksella voi ainakaan vielä kehuskella. Tälle ex-tempore-toteutetulle jämäpenkinpätkälle ajattelin istuttaa ainakin kiiltoleimua, valkoista jaloangervoa ja kevätkukintaa tuomaan valkovuokkoa ja aikaisia sipulikukkia.

Merkkasin kuusenoksilla lähinnä lapsia varten, että penkin etureunaan on kylvetty siemeniä.

Jämäpenkissä talvehtinut valkovarjohiippa kukki yllätyksekseni ensimmäistä kertaa. Söpö on, vaikkakin mahdottoman vaikea kuvata. Tämä siirtyy loppukesällä kantopuutarhaan.

Etupihalla aurinkopenkissä suunnitelmat ovat muuttaneet muotoaan kerta toisensa jälkeen. Tällä hetkellä siellä kukkivat pikkuampiaisyrtit, joita istutin viime kesänä vähän joka puolelle nähdäkseni, missä ne viihtyvät. Taimia kun oli valtavasti. Ne lähtivätkin joka puolella hyvin kasvuun, mutta selvästi parhaiten aurinkopenkissä, joten aion laittaa niitä talven aikana kuolleiden bellisten tilalle. Pitää vain syksyllä siirtää ne vähän järkevämmin penkin etulaitaan. Niiden taakse tulevista kasveista sen sijaan ei ole vielä minkäänlaista suunnitelmaa, joten tämä kesä mennään samalla suunnitelmalla kuin viime kesäkin, eli kesäkukilla. Osan kylvin toukokuussa suoraan maahan ja osa oli esikasvattamiani taimia. Loppukesällä tässä pitäisi kukkia ainakin kosmosta, jättiverbenaa ja leijonankitaa.

Tällä kohdalla mylläsi vesimyyrä keväällä, joten yhtään laukkaa ei ole aloittelemassa kukintaa. Onneksi perennat ja puuvartiset jäivät myyrältä huomaamatta.

Tätä olen esitellyt tänä keväänä kerta toisensa jälkeen, mutta menköön vielä kerran. Kurjenpolven siemenistä iti ainoastaan kaksi, joten ensi keväänäkin pitää esikasvattaa paljon kesäkukkia.

Takapihalla olevassa varjopenkissä ei ole tyhjää mullosta, kiitos esikkojen, ukkolaukkojen, lemmikkien ja kevätkaihonkukan. Iso aukkopaikka siellä kuitenkin on, sillä talven aikana kuunliljojen ja saniaisten välistä kuolivat todennäköisesti särkynytsydän 'Alba' sekä kaksi puna-valkoista akileijaa. Pitää seurailla, nouseeko niistä mikään kesän mittaan vai pitääkö istuttaa jotain muuta tilalle.

Onpahan edes joku nurkka tontista vehreää. Kuva on otettu ennen kuin laukat aloittivat kukinnan.

Ruutuvihko ja kynä ovat koko ajan valmiina päähän pälkähtäville ideoille ja uusille suunnitelmille. Aikani kun pyörittelen niitä mielessäni ja kiertelen puutarhassa vihkon kanssa, nousee varmasti joku ajatus mieleen. Ja onhan vielä ensi talvikin aikaa miettiä istutuskarttoja. Pidän kyllä mielettömästi uuden suunnittelusta, joten kiva kesä on tiedossa, kun sommittelen mielessäni kasvipalapelejä.

Tulppaaniaika lopuillaan

Loputkin tulppaanit ovat alkaneet vihdoin kukkia täällä ja niinpä tulppaaniaika lähestyy päätepistettään. Tehdään siis kierros viimeisten tulppaanien luona ja kurkataan samalla, mitä muuta nyt kukkiikaan. Kerroin aikaisemmassa tulppaanipostauksessani taantuessaan ulkonäköään muuttaneista kammotustulppaaneista. Uusia ihmetyksenaiheita on taas ilmestynyt, tosin ulkonäöltään nämä uudet tulokkaat ovat jopa viehättäviä. Istutin viime syksynä pussillisen 'Finolan' sipuleita. Samassa penkissä kukkii myös 'Queen of Night' sekä valkoisia tulppaaneita, joiden kukat näyttivät alkuun 'Finolan' nuorilta kukilta. Ne eivät vain ole alkaneet punastua vanhetessaan yhtään. Kun laskee varmuudella 'Finolaa' olevat kukat, määrä täsmää syksyllä istutettuihin sipuleihin. Valkoiset tulppaanit ovat siis ylimääräisiä. Niiden onkin pakko olla vuodentakaisia 'White Parrot' -papukaijatulppaaneita yksinkertaisesta, "perustulppaanimaisesta" ulkonäöstään huolimatta. 

'Finolan' kukka muuttuu vanhetessaan kauniin vaaleanpunaiseksi. Valkoiset 'White Parrotien' jälkeläiset pysyvät valkoisina.

Vielä yksittäiskuva 'Finolan' kukasta. Kyllä, tämä on ehdottomasti suosikkilistani kärkipäässä!

'Queen of Night' nousee selvästi korkeammalle kuin 'Finola'. Laukkojen liilat pallot alkavat avautua ja taustalla pilkistää harmonian rikkova oranssi kullero. Onneksi niin käy vain tästä kuvakulmasta.

2015 istutetuista 'Grand Perfection' -tulppaaneista jaksoi nousta vielä toinenkin kukka lemmikkimeren ylle.

Viimeisenä suloisia kukkiaan alkoi availla 'Little Beauty'. Hyvin kaunis on tämäkin.

Vaikka tulppaaniaika on lopuillaan, ei sipulikukkien aika ole vielä ohi. Laukat pitävät huolen siitä, että sipulikukkia saa ihastella vielä heinäkuussakin. Meillä ukko- ja pallolaukat ovat alkaneet availla kukkapallojaan.

Takapihalla varjopenkissä laukkojen kukinta osuu yhteen pihlajan kanssa. Tänä vuonna kukkivia ukkolaukkoja on ihanan paljon ympäri pihamaata.

Kasvit jaksavat yllättää minut jatkuvasti. Jätin jouluhyasintit joulun jälkeen ruukkuunsa kuihtumaan enkä edes sen kummemmin viitsinyt hoitaa niitä. Toukokuun alkupuolella piti ssaada tilaa muille taimikasvatuksille, joten kaivoin kuivettuneen näköiset hyasinttien sipulit kukkapenkkiin. Nyt kävi selväksi, ettei ihan jokainen niistä tainnut ihan kuollut olla, sillä mikäs muukaan mullasta pilkisti kuin valkoinen kukkatupsu! Pitänee käydä kaivamassa sen juurelle kanankakkaa, jotta se jaksaisi kasvattaa sipuliaan kukintakokoon ensi kevättä varten.

Juhannuskukka? Kasvaakohan vierelle pelkät lehdet vai tuleeko myöhemmin siihenkin kukkia?

Mukavaa viikkoa! Nauttikaahan lämmöstä!

Hyvää luonnonkukkien päivää!

Aamulla huomasin, että tänään vietetään luonnokukkien päivää. Teinpä siis heti aamun alkajaisiksi kamerakierroksen ja etsin pihaltamme juuri nyt kukassa olevia luonnonkukkia. En uskonut, että niitä kovin montaa löytyisi, sillä pari pientä niittyäni ovat tänä vuonna lähteneet kasvuun aika hitaanlaisesti. Jokunen kukka kuitenkin löytyi ja pari kivaa yllätystäkin.

Tämän vuoden teemalaji on pihlaja. Meillä on vain kotipihlajia, mutta ne kukkivatkin tänä vuonna ennätyksellisen komeasti.

Niittyrinteestä löytyi pari kukkijaa, pikkuniityllä näin eilen yhden keto-orvokin kukan, mutta se oli ehtinyt kuihtua yön aikana. Päivänkakkarat kukkivat pian, mutta vielä pari päivää ovat nupullaan.

Puna-ailakki kukkii poimulehden kanssa. Valkoinen puna-ailakkikin oli ehtinyt tehdä jo yhden kukkavarren, mutta se oli taittunut poikki ilmeisesti eilen eikä ollut enää kuvauskelpoinen.

Aitovirna ja ahomansikat aloittelevat.

Kukkapenkin reunasta löytyi yksi pieni keto-orvokki. Siirrän tämän jossain vaiheessa pikkuniitylle.

Niityiltäni ei löytynyt tällä hetkellä enempää kukkijoita, mutta nurmikolta ja tontin rajojen tuntumasta niitä löytyi sitäkin enemmän.

Puistolemmikit ja oravanmarjat ovat varsin viehättävä sekoitus. Oravanmarjat vedetään trimmerillä matalaksi ennen myrkyllisten marjojen kehittymistä.

Keltaiset niittyleinikit ja valkoiset puistolemmikit ovat myös kauniita yhdessä.

Mustakonnanmarja, jonka käyn kitkemässä taas kerran pois. Nätti on kukkiessaan, mutta ei sen aivan lapsiperheen pihan vieressä tarvitse kasvaa.

Nurmitädykkeellä on kauniinsävyiset kukat.

Metsätähtiä löytyy vuosi vuodelta enemmän. Nyt ensimmäinen on löytänyt tiensä kantopuutarhaan.

Orvokit yllättivät minut tänä vuonna, sillä löysin kantopuutarhasta sinisenä kukkivan mättään aho-orvokkeja. Niistä ei näkynyt edes lehdenkärkeä viime vuonna tähän aikaan otetuissa kuvissa. Juurakko on varmasti piilotellut vadelmanjuurien seassa ja innostui voimakkaan kilpailijan kaikottua runsaaseen kukintaan. Toisen orvokkilajin löysin tontin ulkopuolelta kiertävästä ojasta, josta osa on enemmän tai vähemmän hyllyvää suota.

Kantopuutarhan superyllättäjä on aho-orvokki. Toivottavasti se viihtyy ja leviää isommallekin alalle.

Suo-orvokit kukkivat hyllyvällä minisuolla.

Koiranputket kuuluvat erottamattomasti suomalaiseen alkukesään.

Suomen luonnonsuojeluliiton sivuilta voi käydä lukemassa lisää tästä yhteispohjoismaisen luonnonkukkien päivästä ja sen tavoitteista. Mitkä luonnonkasvit kukkivat teillä juuri nyt?

"Laventeli" ja muita jorinoita

Kirjoitan tätä postausta patiolla kukintaansa aloittelevan pihlajan tuoksun ympäröimänä. Tuoksut ovat minulle tärkeitä puutarhassa ja joku erityisen hyväntuoksuinen kasvi saattaa saada asuinsijan, vaikka en muuten siitä niin välittäisi. Sama pätee myös toisinpäin: vaikka kasvi olisi kuinka kaunis tahansa, jätän sen hankkimatta, jos sen tuoksu ei sovi nenääni. Laventelin tuoksu on minusta melkein yhtä kamala kuin korianterin maku, mutta sen ulkonäkö olisi minusta todella ihana. Ajattelin aiemmin, että kasvatan iisopista laventelin korvaajan, mutta sillehän kävi huonosti viime talvena. Niinpä olen ollut erittäin iloinen pikkuampiaisyrteistä, jotka kukkivat sinisenään ja kasvavat kauniisti pallon muotoisena. Löysin siis puoliksi vahingossa "laventelini". Sitä paitsi niistä joka ikinen yksilö talvehti mainiosti, vaikka talvi vei muita kasveja niiden ympäriltä.

Pikkuampiaisyrtistä tykkäävät kimalaisetkin.

Pikkuampiaisyrtit, pikkusydämet ja naapurin omenapuu kukkivat yhtä aikaa. Pihlajat ovat aloittelemassa.

Monet varsinkin Etelä-Suomessa ovat kehuneet, että viime talvi oli lostava kasvien talvehtimista ajatellen. Suomi on pitkä maa ja niinpä täällä meillä viime talvesta taisi tulla The Tappotalvi 2. Tai oikeastaan sen paranneltu versio, sillä silloin muutama vuosi sitten menetin ainoastaan yhden syysleimun. Toki minulla ei ollut vielä läheskään niin paljoa kasveja kuin nyt. Lopullisia tuhoja en vielä tiedäkään, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että ainakin 32 eri lajikkeessa on kuolleita yksilöitä enemmän kuin eläviä. Lisäksi on seitsemän kärhöä, jotka ovat jääneet nukkumaan, elleivät jopa kuolleet sekä monta perennaa, jotka versovat selvästi heikommin kuin aikaisempina vuosina. Kasveja, joista kuolivat kaikki yksilöt, on yhteensä ainakin 15. Voisin sanoa, että harmittaa aikamoisen paljon. Osan kasveista vei kevätahava havusuojauksista huolimatta. Siitä olen iloinen, että aivan pieniä pistokastaimia lukuunottamatta puuvartisia ei mennyt ja parin menehtyneen perennan siementaimia on alkanut löytyä.

Ihana tarhakylmänkukka selvisi, samoin kuin sen vasemmalla puolella oleva sinikatana 'Alba'. Vasemman alanurkan sinilemmiö selvisi myös, vaikka suurin osa sen oksistosta kärsikin kevätahavasta.

Sammalleimut yllättivät kestävyydellään, sillä niillä ei ollut minkäänlaistsa talvisuojausta. Ne lähtivät myös reippaasti keväällä kasvuun, joten näitä pitää ehdottomasti lisätä kivikkorinteeseen.

Jotta koko postaus ei menisi talvituhoista märisemiseen, kurkkaamme uudelle kasvimaalle. Valo ja lämpö tekevät selvästi ihmeitä, sillä kasvu on ollut todella vauhdikasta entiseen varjoisaan kasvimaahan verrattuna. Kannatti vaihtaa kasvimaan paikkaa!

Ruusukaalit ja nauriit ovat kasvaneet reippaasti, taaemmassa lavassa näkyy fenkolia ja herneitä.

Mansikat näyttävät viihtyvän seinustalla. Tähän laatikkoon sattui osumaan kaikki talvesta selvinneet, toisessa laatikossa lähti kasvuun vain kaksi yksilöä, joten nappasin yhden täydennystaimen kaupasta.

Tomaatinraakileitakin löytyy... niitä olisi enemmän, jos esikoinen ei olisi saanut päähänsä napata yhtä ja viskata sadevesikaivoon. Taidan käydä jatkossa kasvimaalla ainoastaan ilman lapsia.

Paprikoissa on isompia ja pienempiä raakileita, jotka ovat toistaiseksi säästyneet lapsilta.

Koska joka puolella kehutaan kurkkua helpoksi kasvatettavaksi, ostin yhden taimen. Lajike on 'Picolino' ja sen pitäisi ainakin myyjän mukaan olla oikea herkkulajike. Se pääsi tomaattien ja paprikoiden väliin ämpäriin kasvamaan ja sai tomaattien tapaan oman tukinarunsa. Tomaatit ja paprikat meinasivat alkuun nuupottaa aina kun aurinko alkoi paistaa seinustalle, mutta nyt ne ovat sopeutuneet oloihin ja ovat pärjänneet mainiosti. Toivottavasti kurkkukin viihtyy. Kokeilin tänä vuonna ruukuissa biohiilipitoista sammalmultaa, joka tuntuisi pidättävän todella hyvin kosteutta. Jopa näillä helteillä on riittänyt kastelu suunnilleen kolmen päivän välein, tosin viileät yöt ovat tasapainottaneet tilannetta. Voi olla, että yölämpötilojen noustessa ja kasvien kasvettua kookkaammiksi joutuu kastelemaankin useammin. 

Koko ruukkurivistö omasta mielestäni yllättävän hyvän näköisessä kasvussa.

Marjapensasaluekin on muuttunut sitten viime kesän. Tosin muutos on vielä kesken, koska kivituhka ja hake pääsivät loppumaan. Pahimmin vuohenputken valtaan joutuneet alueet on kuitenkin peitetty. Käyn muutaman päivän välein nyppimässä katetun alueen laidoilta puskevat vuohenputken lehdet, jotta kivituhkan ja hakkeen alle jääneet juuret nääntyvät aikaa myöten ravinteiden puutteeseen. Kunhan rikkaruohosto on kokonaan nääntynyt, ajattelin istuttaa marjapensaiden alle matalia marjakasveja, kuten mesimarjaa ja kuukausimansikkaa. Myös metsämustikat saavat levittäytyä ihan niin paljon kuin haluavat.

Mustikkamaa näkyy oikeassa alanurkassa ja kasvimaa vasemmassa ylänurkassa. Marjapensaat jäävät niiden väliin. Vähän ennen puoltapäivää auringonvalo siivilöityy metsän läpi.

Loppuun vielä muutama kuva kivikkorinteestä.

Kattomehitähdet selvästi viihtyvät kivenkolossa.

Kovan onnen patjarikot ovat saaneet vihdoin kasvurauhan ja kiittävät kauniilla kukinnalla.

Tähtilevisia 'Litlle Plum' on komeampi kuin koskaan ennen. Tähän pisteeseen päästiin kolmessa vuodessa. Ihana <3

Aurinkoista ja mukavaa viikonloppua!