Kaikenlaisille äideille

Äitienpäivän kunniaksi valitsin kameran tähtäimeen pelkästään kukkakuvia. Siltä varalta, että äitienpäivä olisi kovin pilvinen, kaikki otokset on räpsitty eilen aurinkoisessa, joskin välillä melkein jäätävän tuulisessa säässä. Nyt onneksi näyttää lupaavasti siltä, että tästäkin päivästä on tulossa aurinkoinen ja vielä eilistä lämpimämpikin. Oikein mainio äitienpäivän sää siis! Tässäpä vielä kukkasia ihan jokaiselle äidille.

Uutta ja vanhaa kukkasta sulassa sovussa.

Yllä oleva kuva onnistui ihan vahingossa odotettua paremmin. Ilmeisesti jostain ikkunasta heijastui auringonvalo sopivasti kameran linssiin ja kuvaan tuli itsekseen aika kiehtova tunnelma. Vanha ja nuori yhdistyvät samaan kuvaan kuin siinä olisi joukko äitejä ja isoäitejä yhdessä.

Tuuhea kimppu vaaleajouluruusun kukkia toi mieleeni mammojen juorukerhon. Kiihkeä supatus vain käy, kun toisiaan kohti kääntyneet kukat kuiskivat salaisuuksia toisilleen.

Kevätsahrami 'Pickwick' ihastuttaa taidokkaine suonituksineen.

Tähtisahrami 'Ruby Giant' on täsmälleen samansävyinen kuin 'Pickwickin' tummimmat juovat.

Kirkkaassa auringonpaisteessa oli hankala kuvata luumupuu 'Laatokan Helmen' alla kasvavia valkoisia ja violetteja krookuksia yhdessä mutta pakko oli saada talteen näin hyvin onnistunut yhdistelmä. 'Ruby Giantia' istutin vasta viime syksynä ja toivon, että se täyttäisi yhtä tehokkaasti maata kuin muut tähtisahramit. 'Pickwick' on nimittäin ollut todella hidas lisääntymään mutta sinnikkäästi ne samat kymmenen mukulaa kukkivat joka vuosi. Vain pari on tehnyt sivumukulan tai sitten samasta mukulasta nousee kaksi kukkaa. Mutta aurinko paistaa äitienpäivänä myös yksinäisille ja enkelilasten äideille.

Parin metrin päässä luumu 'Kuntalan' juurella eri kulttuurit ovat alkaneet hiljalleen lähestyä toisiaan. Siinä on joukko eri maista saapuneita äitejä lapsineen. Ehkäpä muutaman vuoden päästä rohkeammin vaeltelevat posliinihyasintit ja kevättähdet ovat tehneet tuttavuutta tiiviimmissä ryppäissä viihtyvien kevätkurjenmiekkojen ja tähtisahramien kanssa. Lisäksi yli-innokasta kerhontätiä leikkivä puutarhuri saattaa vähän avittaa tutustumista ja laittaa erilaiset tyypit tekemään yhdessä jotain ryhmäytymisharjoitusta.

Normaalien posliinihyasinttien seassa kukkii myös yksi puhtaanvalkoinen mätäs. Erilaiset äidit hyväksytään myös puutarhassa.

Rohkeita ja seikkailunhaluisia äitejäkin mahtuu mukaan. Varjokujalla lehtoimikän keskellä kukkiva yksinäinen posliinihyasintti lienee jäänne siitä, kun ennen vesimyyrän ilmestymistä keksin istuttaa posliinihyasinttia varjokujan alkupäähän. Seuraavana keväänä ihmettelin, miten aiemmin päivällä komeasti korkealla olleet kukinnot olivat vajonneet maanpinnan tasalle. Alta löytyi valtava myyräntunneli mutta onneksi ainakaan kaikkia sipuleita ei oltu syöty. Siirtelin kaikki löytämäni toiselle puolelle pihaa mutta ilmeisesti joku oli jäänyt ja vaihtanut paikkaa. Koska tapahtumasta on jo neljä vuotta eikä varjokujalla ole näkynyt kukkivia posliinihyasintteja, sipuli oli varmaan joutunut myyrän hampaissa liian syvälle ja siltä kesti näin pitkään nousta takaisin sopivalle kasvusyvyydelle. Tai sitten sinne on jotenkin eksynyt siemen talon toiselta puolelta. Oli miten oli, näin rohkealle seikkailijalle nostetaan hattua ja toivotellaan hyvää äitienpäivää.

Kultasahrami 'Golden Yellow' edustaa perinteisempiä äitejä, lämpimiä ja pullantuoksuisia (ei kirjaimellisesti mutta mielikuvana). Niistä viimeiset ovat alkaneet kukkia, kun ensimmäiset ovat kuihtuneet jo viikko sitten. Terälehden takaa kurkkiva erakkomehiläinen lienee naapurin lapsi, joka on tullut kyläilemään.

Ei äitivertausta tähän, mutta onko tämä nyt sitä kerroksellista istutusta?

Loppuun vielä muutama kuva keväisen puutarhan kestosuosikkikohdastani: aurinkopenkin kevätkukkaniitystä. Siellä lienee menossa oikein iloiset kahden suvun äitienpäiväjuhlat. Vuosi vuodelta porukkaa on enemmän ja tarjoiluista (=kanankakka) nautiskellaan sulassa sovussa juoruillen samalla koko vuoden kuulumiset. Pian porukka liukenee paikalta tavatakseen taas ensi vuonna uudelleen.

Kevätkurjenmiekka 'Harmony' ja pikkuisen keskimääräistä suuremmat kevättähdet.

Kevätkurjenmiekka 'Harmonya' ja 'Alidaa' sekä isokevättähti 'Roseaa'.

Naputtelin tämän postauksen sängyssä samalla kun odottelin aamupalaa. Muu perhe on touhunnut jo pari tuntia keittiössä ja kokkaillut ties mitä herkkuja. Tuoksut ainakin lupaavat hyvää ja vaikuttaisi siltä, että pian pääsee maistelemaan.

Ilta-auringon lämmittäessä.

Iloista, onnellista ja aurinkoista äitienpäivää kaikille äideille!

Kevään viimeinen keikutus?

Kirjokevättähdet ja hyasintti raekuorrutuksella.

Kevät on totisesti keikutellut laidasta laitaan tänä vuonna. Huhtikuussa paistoi aurinko, satoi vettä, räntää ja lunta, välillä oli lämmintä ja välillä pakkasta. Sekaisin kaikkea. Toukokuu ei ole alkanut sen tasaisemmin ja säätilavalikoima lisääntyi tiistaina vielä rakeillakin. Tiistaina ja keskiviikkona jäätävä viima puhalsi suoraan pohjoisesta niin hyytävästi, että puolet rakeistakin jäi pariksi päiväksi maahan. Eilen torstaina sää alkoi olla jo mukavan lämmin ja aurinkoinen mutta tänään sataa vettä ja ensi yönä pitäisi taas mennä pakkaselle. Sen jälkeen ennusteissa näkyykin peräti 20 asteen lämpötiloja ja öisinkin alimman lämpötilan pitäisi olla tuplasti sen mitä juuri nyt näkyy mittarissa. Uskaltaisikohan uskoa moiseen ihmeeseen?

Tiistain raekuuroa.

Rakeet eivät onneksi repineet kevätkurjenmiekkoja rikki.

Tällainen sateisenkostea päivä sopii hyvin kasvien karaisuun. Seinustalla kasvit ovat suojassa sateelta ja tuulelta mutta tottuvat kuitenkin viileämpään ulkoilmaan. Niinpä aion viedä tänään eteisestä kaikki kasvit ulkoilemaan ja ehkä myös sisältä osan taimista. Tomaatit sun muut lämpimämmän ystävät saavat jäädä sisälle tai osa siirtyä ulkoeteiseen. Hieman viileämpi tekee niillekin ihan hyvää. Ensi yöksi pitää vielä nostella kasvit sisälle mutta viikonlopun ohjelmassa on minikasvihuoneen kasaaminen kasvimaalle ja kylmänkestävämpien taimien siirto sinne. Hyvästi ahtaat sisätilat ja joka pöydän täyttävät ruukut!

Maaliskuun loppupuolella saadusta leikkokukkakimpusta on vielä yksi krysanteeminoksa jäljellä.

Krysanteemi on tunnetusti kestävä leikkokukka ja myös ne markettikimppujen krysanteemit kestävät yleensä pitkään. Muu kimppu rupsahti viikon-parin sisällä mutta krysanteemi näytti siinä vaiheessa vielä niin virkeältä, että otin sen vesilasiin jatkamaan kukintaa. Ja sehän jatkoi, vaikken edes vetänyt sille uutta imupintaakaan enää sen jälkeen kun maljakko vaihtui juomalasiin. Nyt on viimeinenkin nuppu auennut ja jossain vaiheessa sille uutta vettä vaihtaessani tajusin krysanteemin tehneen kunnon juuret. Ilmankos ei nuupahtanut. Nyt sitten olen miettinyt, että jatkaisikohan tuo ihan kasvuakin, jos sen istuttaisi ruukkuun ja leikkaisi vihdoin kuihtumassa olevat kukat pois. Oletteko testanneet?

Vähänlaiseen tässä on lehtiä, mutta juuret ovat tuuheat.

Ihaillen olen taas katsellut blogeista toinen toistaan komeampia scillameriä. Kovin on vielä vaatimaton oma scillamereni, lähinnä pisaroita siellä sun täällä, mutta kukkivia yksilöitä on kuitenkin enemmän kuin viime vuonna. Ja niin on topakat kuohut pikkuisessa meressäni, että roiskeita on lennellyt ympäri pihamaata. Löysin marjapensaita leikatessani yhden puskan juurelta kaksi kukkivaa scillaa, suon takaa tontin laidalta yhden, kärhökaaripenkissäkin oli pari ja takapihalla yksi. Marjapensaiden luonna idänsinililjaa oli joskus muutamia mättäitä mutta siirsin ne pensasryhmään. Ilmeisesti siemeniä oli kuitenkin vielä jäänyt. Muualle siemeniä tai pieniä sipuleita on tullut varmaan kompostimullan seassa. Suon taakse en ole kuitenkaan kärrännyt kompostimultaa enkä varsinkaan istuttanut sipuleita, joten sen yksilön alkuperä jää arvoitukseksi.

Ensimmäiset idänsinililjat alkavat nyt kukkia pensasryhmässä.

Scillojen kaltainen levittäytyjä on maa-artisokka, jos sen kanssa ei ole erityisen huolellinen. Tulin viime kesänä siihen tulokseen, että nyt on riittävän monta vuotta kasvatettu maa-artisokkaa ja todettu, ettei sille kannata enää varata kasvutilaa. Tykkäisin itse sen mausta mutta vatsa ei oikein meinaa kestää. Lapsillekaan se ei niin hyvin maistu, että heitä harmittaisi maa-artisokkakeiton loppuminen. Syksyllä sadonkorjuu jäi tekemättä jatkuvien vesisateiden ja aikaisten pakkasten saapumisen takia mutta onneksi maa-artisokka säilyy maassa hyvänä talven ylikin. Tai siis säilyisi, jos maa ei olisi talven tullessa ihan litimärkää. Puolet kasveista sai lapioida löllöisenä mössönä suoraan kompostiin ja ainoastaan penkin korkeimmasta kohdasta löytyi napakoita mukuloita. Kostea viime kesä oli maa-artisokille selvästi mieleen, sillä mukuloita oli paljon ja niistä osa oli todella kookkaitakin. Suurimmat painoivat reilu parisataa grammaa.

Kahden varren mukulat tynnyrinkannen päällä.

Maa-artisokilta vapautunut tila koki jo pientä muodonmuutosta ja urakka jatkuu vielä. Vanha sadevesitynnyri vuotaa pohjasta, joten se lähti pois ja tilalle on hommattava uusi. Ennen tynnyrin takana ja kasvimaan verkkoaidan välissä oli vielä pieni suikale istutusaluetta mutta sen hoitaminen oli haastavaa. Niinpä siirsin aitaa nyt lähemmäs tynnyrin virkaa hetkellisesti toimittavaa entistä ylivuotosaavia, jolloin aidan taakse jäänyt kesäkukkapenkki laajeni. Kasvimaan puoli siis pieneni hieman, mutta on jatkossa helpompi hoitaa. Ja mikäänhän ei estä istuttamasta vaikka herneitä tai papuja kesäkukkapenkin puolelle aitaa vasten kiipeilemään tai täyttämään vaikka koko kesäkukkapenkkiä vihanneksilla, eli hyötyviljelyyn käytettävissä oleva tila ei loppujen lopuksi vähentynyt.

Aita kulki ennen suorassa linjassa kivipenkereen kulmaan, nyt se tekee pienen mutkan tynnyriä kohti.

Jostain pitää vielä kaivella muutama kivi, jotta saa rajattua kesäkukkapenkin siististi kattotiilireunukselle asti. Eiköhän niitä tältä tontilta vielä löydy, kun lähtee rautakangen avulla nurmialueita tutkailemaan. Kasvimaalta poistettu tynnyri jäi toistaiseksi liiterin nurkalle tarkempia tutkimuksia varten. Jos se sittenkin pitää vettä, se saanee jäädäkin sinne. Kasvimaalle on aikomus hankkia uusi, räikeänsinistä paremmin ympäristöönsä naamioituva tynnyri. Tuoksuvatukasta punottu "matto", joka naamioi tynnyriä ennen, on jo sen verran hapertunut, että sininen pilkotti liikaa sen rakosista. Siihen saakka, että uusi tynnyri on hankittu, autotallin katolta valuvat sadevedet suoraan sadevesikaivoon. Ylivuotosaaviin ei niin paljoa vettä sovi, että kannattaisi ohjata kattovesiä sinne. Isäntä pesi eilen painepesurilla liiterin takana olevan IBC-kontin, niin saa edes liiterin katolta kasteluvettä talteen.

 Uusittu nurkkapenkki vielä vähän vaiheessa. Tynnyrin kansi mallailee ylivuotosaavin paikkaa.

Päädyin laittamaan uusiksi muotoillun nurkkapenkin etulaitaan kattotiilet pitkittäin reunukseksi. Pystyyn laitettuna olisi pitänyt kaivaa reilusti syvempi ura niille ja tiiliäkin olisi kulunut enemmän. Saahan ne myöhemminkin käännettyä toisin päin, jos tämä ratkaisu ei pidemmän päälle toimi tai miellytä silmää. Ennen penkin etureunassa oli risuista tehty reunus, josta multa kuitenkin meinasi välillä valua hiekkakäytävän puolelle. Nyt ei valu! Vielä en ole täysin päättänyt, mitä laitan sinne kasvamaan. Ehkä kurkku tai pari voisi viihtyä, jos tekisi hepanlannasta pienen lämpöpatterin pohjalle. Tuulihan tuohon käy silloin, jos tuulee luoteesta tai pohjoisesta, mutta aitaan voi sitten väliaikaisesti kiinnittää pyykkipojilla harsoa suojaksi. Johonkin kohtaan ihan sadevesiastioiden lähelle teen kostean poteron vesikrassille. Pitää katsoa sitten kun lopullinen tynnyri on paikoillaan, tuleeko vesikrassi-istutus ylivuotosaavin viereen hiekka-alueen puolelle vai varsinaisen penkin puolelle.

Vapaan kasvatuksen viherherukka 'Vertti' joutuu opettelemaan nyt kurinalaisempaa elämää.

Kaikki marjapensaat on nyt leikattu eikä hetkeäkään liian aikaisin. Nuoremmille pensaille laitoin myös lannoitetta. Vanhasta viherherukasta juurrutettu uusi taimi sai kasvaa viime kesän ilman tukea ja rentovartisena se tietysti teki sen maata myöten. Isommilla pensailla käyttämäni muovinen tukirengas oli aivan liian suuri 'Vertille', joten tukemisessa piti käyttää luovuutta. Viimein päädyin lyömään heinäseipään puskan viereen ja vetämään sen tapinrei'istä narulenkkejä, joilla kiskoin oksia pystympään ja myös erilleen toisistaan. Muutamaa harjaterästankoakin tarvittiin ohjailemaan olemukseltaan boheemia puskaa ryhdikkäämpään kuosiin. Pensaassa on vain yksi runko eikä sillä silmujen perusteella näytä olevan aikomustakaan tehdä juuresta uutta, mutta nyt 'Vertti'-rääpäle sentään näyttää pensaalta eikä maahan lojumaan jätetyltä risulta.

Kivikkorinteessä ensimmäisenä kukkivat kevättähdet.

Kivikkorinteessä ei näytä sateinen syksy juurikaan haitanneen kasveja. Ihan kaikki eivät ole vielä näyttäneet elonmerkkejä mutta selvästi mädäntyneitä tai myyränsyömiä mättäitä ei ole toistaiseksi löytynyt. Isommat kevättähtimättäät näkyvät jo pitkälle kadulle päin mutta lähempää huomaa, että yksittäisiä kukkia pilkistelee siellä sun täällä. Rinteen allakin on useampia kukkivia kevättähtiä. Saavat minun puolestani levitä edelleenkin, sillä muuta kukkivaa rinteessä ei vielä hetkeen ole.

Tarhavaleunikoista kumpikin on herännyt. Tässä niistä toinen.

Eilen kärhökaaripenkkiä kitkiessäni ja sipulikukkia lannoittaessani löysin reippaasti heränneet tarhavaleunikot. Jokohan noita uskaltaisi loppukesästä jakaa vai pitäisikö antaa vielä kasvaa kokoa? Olisi kiva saada niistä vähän isompi ryhmä. Kärhöissä ei vielä ole näkynyt minkäänlaista elonmerkkiä. Viimevuotisista versoistakaan ei ole löytynyt vihreää, kun olen kärhöjä leikellyt. Ei se toisaalta mikään yllätys ollut, kun miettii viime syksyä ja talvea. Jospa nuo kuitenkin hengissä olisivat ja versoisivat mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Alppikärhöt näyttävät olevan elossa, vaikka niissäkään ei vielä ole kasvu käynnistynyt.

Aurinkopenkin kevätkurjenmiekkoja eilisillan auringossa. Hauska tuo etualan yksinäinen vaeltaja.

Hyvää viikonloppua!

Toukokuun alussa puutarhassa tapahtuu

'Kuntalan' alla kukkivat posliinihyasintit, tähtisahramit sekä ensimmäinen kevätkurjenmiekka.

Toukokuun ensimmäisellä viikolla kevät edistyi ison harppauksen. Luumupuu 'Kuntalan' alla kevätkukkaniitty on taas pikkuisen runsaampi kuin viime keväänä, vaikken istuttanut sinne syksyllä yhtään aikaisin kukkivan kasvin sipulia lisää. Entiset sipulit ovat runsastuneet mukavasti ja tähtisahramimättäistä voisi jo tiheimmistä väleistä kaivella osan erilleen ja levittää laajemmalle alueelle. Kevätkurjenmiekat näyttäisivät olevan suunnilleen kaikki hengissä mutta eivät niin runsaina mättäinä kuin aurinkopenkissä, jossa näyttäisi olevan niille erityisen mieluisa paikka. Nyt maasta on alkanut nousta myös kirjopikarililjan hennompia versoja ja ensimmäisiä narsissin piippoja. Hieman sivummalla pystykiurunkannukset ovat lehdessä mutta eivät ihan vielä kuki.

Ensimmäiset esikonkukat aukesivat 2.5.

Koska kukkii? -haasteessa ei ole vielä tullut täysosumia mutta eipä kyllä napakymppejäkään. Isoin huti tähän asti tuli esikoiden kohdalla, joiden veikkasin aloittavan kukinnan 7.5. Seuraavaksi pitäisi kukkia tarhakylmänkukan 13.5. Saa nähdä, kuinka käy. Luumutarhassa yksi tarhakylmänkukka on saanut nostettua pari nuppuaan viiden sentin korkeudelle mutta kaikki muut ovat vielä aivan maanrajassa. Ne tuskin ehtivät kukkaan viikossa, kun on ennustettu niin kylmää säätä, joten heitän kaiken toivoni luumutarhan karvanuppuun. Sen muuten pitäisi vielä olla se erityisen suloinen yksilö. Viimeisenä veikkasin 15.5. tulppaanien kukintaa. Kovin näyttää epävarmalta sekin, sillä vanhat tulppaanit ovat nousseet harvinaisen heikosti. No, ei menetetä toivoa vielä.

Luminen suonsilmäke vappuna.

Eilen, 4.5. lumesta oli jäljellä enää rippeet.

Olen päässyt monena keväänä tekemään ensimmäiset kylvöt kasvimaalle jo huhtikuun loppupuolella. Tänä vuonna vähän venähti myöhäisemmäksi ja siemeniä pääsi maahan vasta vappuna. Huhtikuun loppupuoli oli niin kylmää, ettei edes kannen alla ollut lava sulanut sen vauhdikkaammin kuin muutkaan. Nyt se oli jo kunnolla sulanut, joten pääsin kylvämään paria erilaista salaattia, mustajuurta, naurista ja retiisiä. Rucolaakin piti kylvää mutta unohdin sen kokonaan. Lavan yläosan ovat toistaiseksi vallanneet perennakylvökset, jotka olivat reilu pari kuukautta hangessa saamassa kylmäkäsittelyä. Tämän vuoden kylvöjen lisäksi seassa oli viime keväältä muutama ruukku, joissa ei näkynyt vielä viime kesänä mitään elonmerkkiä. Nyt pariin oli ilmestynyt joitakin taimia mutta veikkaan niiden olevan ennemminkin koivuja kuin kylvämiäni lajeja. Tosin sirkkalehtiasteella taimia on vähän haastavaa erottaa toisistaan, joten annan niidenkin kasvaa hetken aikaa ennen lopullista tuomiota.

Ensimmäiset kylvökset kasteltu suolta kerätyllä lumella. Ruukuissa hankikylvöt heräilemässä. Niitäkin piti vähän kastella.

Silloin kun satoi vettä, oli myös pakkasen mahdollisuutta, joten en ottanut sadevettä talteen. Siksipä sitä ei ole nyt ollut tarjolla, kun olisi pitänyt kastella kylvöksiä tai talvetettuja kasveja. Niin kauan kun lunta riitti, olen käyttänyt sitä kasteluun mutta nyt sekin on vihdoin loppu. Liiterin nurkalla on ämpärit mutta IBC-konttiin en ohjaa sadevettä ennen kuin olemme saaneet sen putsattua. Autotallin nurkalla taas on tapahtumassa muutoksia, joita täysinäinen vesitynnyri saattaisi haitata, joten toistaiseksi pitää pärjätä ämpärityylillä, jos ei halua vesijohtovettä käyttää kasteluun. Onneksi maa on vielä talven jäljiltä sen verran kosteaa, etteivät kylvöksetkään ihan hetkessä kuivu.

Surkeimman näköinen siemenestä kasvatetuista alppiruusuista.

Muistaako kukaan vielä äitini ja minun alppiruusujen siemenlisäyskokeilua? Kesällä 2020 risteyttämäni siemenet pääsivät multaan loppuvuodesta 2020 ja taimia iti ihan hirveästi. Ensimmäiseen syksyyn selvinneet taimet talvetettiin ensimmäisen talven (2021-22) yli meidän kellarissa. Seuraavana talvena kellarissa talvehti vain muutama ja loput olivat maassa pääosin hyvällä menestyksellä. Talvi oli suotuisa, joten tappioita ei omassa puutarhassani tullut lainkaan, äidilläni taisi joku yksittäinen taimi kuolla. Viime syksynä viimeinenkin taimi pääsi maahan viemästä kellaritilaa. Mennyt talvi oli kuitenkin selvästi hankalampi pienille alppiruusuille, sillä useammasta on mustunut latvoja samaan tapaan kuin tuolla yllä olevan kuvan rodolla. Muutama näyttäisi kuitenkin talvehtineen oikein hyvin. En aio kaivaa noita huonomman näköisiäkään pois ennen kuin ovat selvästi kuolleet tyveä myöten, mutta ehkä niillä ei ole ihan niin hyvin sattuneet perimälotossa kylmänkestogeenit kohdilleen kuin niillä paremmin talvehtineilla. Nuppuja ei ilmeisesti ole vielä yhdessäkään, joten edelleen joutuu jännittämään, millaiset kukat niihin tulee.

Aurinkopenkin kevätkurjenmiekka-kevättähti-hyasinttiniitty siistiytyi ja sai kompostimultaa päälleen.

Aloitin vihdoin kukkapenkkienkin siistimisen. Silputan viimevuotisista jämistä mahdollisimman paljon niille sijoilleen ja viskon sen verran kompostimultaa päälle, etteivät korrenpätkät ihan pienimmästä tuulenvireestä lähde lentelemään. Maatuvatkin nopeammin, kun on vähän multaa päällä. Vasta sitten kun maassa on jo paksulti silppua, kärrään ylimääräiset kompostoriin. Puutarhakompostin valmis puoli on vielä jäässä mutta sain pinnalta kaavittua yhden kottikärryllisen multaa kukkapenkkiin kärrättäväksi. Ensimmäisenä siistin aurinkopenkin kevätkukkaniittyä, jotta vihdoin ja viimein kukinnan aloittaneet kevätkurjenmiekat näkyisivät paremmin. Historiallisen pitkään niillä tänä vuonna menikin. En muista, että tuolla kohtaa olisi koskaan ensimmäinen kurjenmiekka aloittanut kukinnan vasta toukokuun puolella. Sitten kun ensimmäinen nuppu vihdoin aukesi, poksahti suuri joukko kerralla heti perään. Ehkä ne tarvitsivatkin jonkun rohkean ilmoittamaan, että on jo kevät. Pääkukinta lienee näillä keleillä vasta ensi viikon loppupuolella ja jos ei taivaalta tule jalkapallon kokoisia rakeita, äitienpäivänä voi olla oikein kaunis näky, kun taaemmaksi istutetut sipulikin ovat alkaneet kukkia.

Edellisen postauksen salakukkija-'Alida' on tuolla kaukana, aivan aidan edessä. Bongaatteko sieltä säihkyvänsinisen täplän?

Siirtohommiinkin jo pääsin, tosin en vielä istuttanut mitään, vaan kaivoin kolme koivuangervoa pois. Tai en kaivanut itse, vaan isäntä tuli avuksi. Eli jos tarkkoja ollaan, pääsinkö sittenkään edes siirtopuuhiin? Leikkasin kuitenkin ihan itse pensaat mataliksi, eli tein sentään jotain asian eteen. Maa oli sulanut vasta kymmenen sentin syvyydelle, joten isännän apu tuli ihan tarpeeseen. Pensaat lähtivät vanhemmilleni ja ne oli pakko saada kyytiin silloin kun he tulevat, olipa maa jäässä tai ei. Heidän puolestaan niillä ei olisi ollut kiire mutta itse halusin saada puskat pois heti kun vain mahdollista. Nyt oli helpompi kaivaakin kun ei ollut vielä muu kasvillisuus kunnolla herännyt. Kunhan maa sulaa kärhökaaripenkistä, siirrän angervojen tilalle viime syksynä hankitun keltaheisiangervon. Jos se kestää yhtä hyvin vesimyyrän hyökkäyksiä kuin 'Diabolo', on taas yksi nurkka aurinkopenkistä hitusen myyränkestävämpi.

Koivuangervoista jäi vain kuopat ja kasa risua jäljelle. Ja aidasta paljastui taas muutama läpilaho lauta.

Puutarha-aitamme on jo elämänsä ehtoopuolella mutta ehkä se vielä jonkun vuoden pysyy pystyssä. Koivuangervoja kaivaessa yksi laudoista sai pienen osuman ja siitä putosi kärki kivikkorinteen puolelle. Talvella taas toisesta kohdasta aitaa oli katkennut samalla lailla yksi kärki. Kummankin tilalle löytynee vielä aiemmin poistetuista aidanpätkistä ehjempi lauta ja jos käyttökelpoisia lautoja on useampia, niin uusitaan pari muutakin lautaa, jotka pysyvät tällä hetkellä kasassa käytännössä pelkän maalin ansiosta. Sitten kun "varaosia" ei enää riitä tai aita mätkähtää tuulessa kumoon, pitänee miettiä uuden aidan rakentamista. Uutta puutavaraa tuohon ei ruveta hankkimaan, kun tolpat olisi joka tapauksessa uusittava lähivuosina eikä samanlaisia maahan upotettuja puutolppia taideta haluta. Nyt riittää, että aita pysyy pystyssä edes jotenkin. Sen takiahan siinä on kukkapenkit ympärillä, ettei kukaan pääse nojailemaan...

Kyytiläisiä posliinihyasinttiin laskeutuneessa kimalaisessa.

Välillä kimalaisten kyydissä näkee joukoittain punkkeja. Ne eivät ole sitä samaa lajia, joka kiusaa ihmisiä ja kotieläimillä ja levittää tauteja, vaan Parasitus- tai Parasitellus -sukuihin kuuluvien petopunkkien nuoruusvaiheita. Ne tarttuvat kimalaisen turkkiin kukista tai sen synnyinpesästä ennen talvehtimista. Sitten ne liftaavat kimalaisen kyydissä niin kauan, että kuningatar saa pesän perustettua ja alkavat syödä pesässä koisaperhosten ja toisten punkkilajien munia ja muita pieneliöitä. Ne ovat siis ihan hyödyksi kimalaisille, vaikka näky voi joskus olla aika hurja, jos samaan kimalaiseen on kerääntynyt hirmuinen määrä punkkeja. Punkit voivat syödä pesään kerättyä siitepölyäkin ja siten hieman vähentää pesän ruokavarastoja mutta ilmeisesti hävikki ei ole niin suurta, että niitä voisi haitallisiksi kutsua. 

Botanical Blue -nimellä syksyllä istuttamani krookukset kukkivat pensasryhmässä...

... ja näyttävät aivan samoilta kuin nämä takapihalla kukkivat tähtisahramit 'Ruby Giant'.

Tulipahan saatua nimi yhdelle epämääräisen nimen omaavalle kasville. 'Ruby Giant' on sitäpaitsi oikein soma, joten ei haittaa, että sattui tulemaan samaa lajiketta toisellekin puolelle pihaa. Krookuksista hypätään taimien pariin. Sain vihdoin hankituksi vahvempaa multaa tomaateille sun muille esikasvatettaville ja päätin vielä eilisen puutarhapäivän päätteeksi ruukuttaa nopeasti taimia isompiin purkkeihin. Alunperin oli tarkoitus tuoda helpotusta ainoastaan tomaateille ja chileille, mutta pienissä ruukuissa kärvisteleviä sellereitä katsellessani päätin laittaa niillekin tilavammat asumukset. Ja sitten alkoi näyttää siltä, että sini-ikiviuhkotkin huusivat tilaa juurilleen. Ja voi rähmä, leijonankidat ovat jo tekemässä neljättä lehtiparia eikä niitä ole edes koulittu!

Siinä vaiheessa kun kaikki tähänastiset taimet olivat suunnilleen huokaisseet helpotuksesta päästessään suurempiin purkkeihin ja olin jo aloittanut taimien kuskauksen takaisin omille paikoilleen, huomasin keittiön ikkunalla kuusi lehtikaalia pikkuruisissa ruukuissaan. Ilta oli jo niin pitkällä että lapsetkin olivat jo kömpimässä sänkyihinsä ja itselläni alkoi selässä tuntua lattialla kykkiminen monen tunnin puutarhailun jälkeen, joten kaalit saivat luvan jäädä odottamaan parempia aikoja. Jos sää näiden kylmien jälkeen alkaisi taas lämmetä, taidan istuttaa kaalit suoraan kasvimaalle minikasvarin tai harsojen suojiin. Viimeisenä pikahommana kylvin muutamia avomaankurkun ja -50% hinnalla bongaamani kurpitsa 'Uchiki Kurin' siemeniä. Joku uusi kokeilu tuli siis tällekin vuodelle. Mietinkin jo aiemmin talvella, että voisi kokeilla jotain talvikurpitsaa ja nyt kun sattui osumaan siementarjous sopivasti kohdalle, niin tartuin tilaisuuteen.

Ensimmäinen erä isommissa purkeissa, vaihteeksi hoidin homman eteisen puolella, johon tulvi ulkoeteisestä auringon lämmittämää ilmaa.

Tänään oli muuta ohjelmaa koko päivän tarpeiksi eikä sääkään suosinut puutarhailua, joten mikään ei edistynyt puutarhassa. Mutta pyykinpesukoneemme toimii vihdoin! Juhlahetki! Halvan sähkön aikaan olikin hyvä hetki pestä lasten paksuimpia toppakamppeita kesäsäilöön. Kevyttoppavaatteet jätin vielä odottamaan oikeasti kesäisempiä kelejä. Toivottavasti niitä nyt on pian tulossa, sillä eihän nyt tähän aikaan keväästä enää pakkasta kaivattaisi, saati sitä valkoista ainetta, josta juuri päästiin eroon. Vai onko vielä joku, joka ei saaanut tehdä lumitöitä riittävästi talven aikana?

Vappubuffetti

Puutarha alkaa herätä eloon pitkän talven ja hirmuisen pitkältä tuntuneen huhtikuun jälkeen. Nuppuja poksahtelee auki melkein silmissä ja  viimeiset lumetkin hupenevat hirmuista vauhtia. Lumesta joskus toiste, sillä tähän juttuun riitti täytettä sapuskaa etsivistä pörriäisistä sun muista.

Kartanokimalainen löysi evästä 'Barr's Purple' -tähtisahrameista.

Siitepölyn kuorruttama mantukimalaisryhmän kuningatar tuli vieressä olevaan ryppääseen.

Ei tarvitse käyttää energiaa lentämiseen, kun voi vain tallustella kukasta toiselle.

Kärhökaaripenkissä on jo sen verran sulapaikkoja, että 'Vanguardit' alkavat kukkia. Isokevättähtiä on nupulla vieressä.

Kärhökaaripenkin jouluruusutkin alkavat paljastua lumen seasta. Toiseksi vanhin vaaleajouluruusu paljastui lumesta täydessä kukassa, punaiset vähän vaihtelevissa voimissa. Näyttäisi siltä, että Saaripalstan punaiset tarhajouluruusut ovat hengissä tai ainakin niiden lumesta paljastuneet lehdet ovat komean vihreät. Tyvialueella on vielä sen verran lunta, ettei saa selvää, onko nuppuja jo tulossa. Tarhajouluruusu 'Pretty Ellen Spotted' näyttää melko harmaalta mutta jospa se versoo tyveltä uudelleen. Toki puolet puskasta on vielä lumen alla, joten sieltä voi löytyä vielä vihreitä lehtiä. Toissa syksynä itäneet vaaleajouluruusun siementaimet taitavat olla kaikki hengissä. En nyt ihan tarkalleen muista, montako niitä tuli kesällä istutettua, mutta on niitä ainakin tarpeeksi. Takapihalla kasvava vanhin vaaleajouluruusu on vielä puoliksi lumen alla mutta hengissä näyttäisi olevan sekin.

Tarhajouluruusu 'Hello Amber' yllätti erittäin iloisesti. Muutamia nuppujakin näkyi tuon melkein avonaisen kukan lisäksi.

Vaaleajouluruusu on nopean toiminnan ystävä, sillä eilen tämän päällä oli vielä lunta.

Ensimmäiset lehtoimikät ovat kukassa. Nämäkään eivät ole montaa päivää olleet lumettomia.

Tässä on hyönteisvieraille tullut esiteltyä jo aika monta eväspaikkaa, joten vaihdetaan välillä sorttia. Katoin nimittäin pöytiä koreaksi myös linnuille. En siemenillä, vaan vähän lihaisammalla appeella. Kävin nimittäin siistimässä pikkuisen kivikkorinteen talventörröttäjiä ja samalla kurkistelin viimevuotisten lehtien alle. Se puuha kannatti, sillä löysin aika paljon lehtokotiloita. Pari näytti olevan jo hereillä mutta suurimmalla osalla oli vielä "talviluukku" selvästi kiinni. Keräsin kotiloita kivikkorinteen pengerkiville ja mätkäisin moskaksi isommalla kivellä. Siinäpä on linnuille tai miksei sapuskaa etsiville muurahaisillekin helppoa evästä. Pitänee lähipäivinä ripotella löytämättä jääneille kotiloille ferramolia tarjolle, niin on kaikenlaisille eliöille sapuskaa.

Reilun neliömetrin alueelta löytyi seitsemän kotiloa. Onneksi tämä oli ainoastaan tihein esiintymä eikä tilanne joka kohdassa.

Jonkun verran löytyi onneksi myös tyhjiä tai rikottuja kuoria. Ja onneksi selvästi alle puolet kaikista löydetyistä kotiloista oli vielä keskenkasvuisia, joten ne eivät ole ainakaan ehtineet munia viime syksynä. Jostain luin, että lehtokotilo on sukukypsä sitten kun sen kuoreen tulee valkoinen reunus. Yllä olevassa kuvassa ainoastaan noilla kolmella isoimmalla oli reunus. Eniten kotiloita oli kivikkorinteen rehevämmässä päädyssä kevätvuohenjuurten ja tarhakeijunkukkien lehtien alla. Muutamia löytyi myös kookkaampien maksaruohojen juurelta ja isommista karikekasoista. Siellä, missä oli enemmän kiviä ja vähemmän rehevää kasvillisuutta, kotiloita ei löytynyt. Myöskään oreganojen seasta niitä en bongannut. Liekö oreganon vahva haju epämieluisa kotiloille. Kunhan ehdin, käyn läpi muutkin kukkapenkit, niin eivät kotilot pääse riehaantumaan liiaksi. Lapsille on myös luvattu kotilonkeruupalkintoja.

Aurinkopenkin piipporunsautta. Laukkoja? Isohelmililjaa? Ehkä ei narsissia? Istutinkohan tähän jotain viime syksynä?

Yksi hankalimmista riesoista, eli vesimyyrä, ei ehkä ole tänä keväänä myllännyt aurinkopenkissä. Sen verran reippaasti sieltä nousee kaikenlaista piippoa, että tuskinpa on mikään käynyt sipuleita syömässä. Tulppaanitkin ovat komeasti kasvussa. Aidan takana joutoalueellakaan ei ainakaan vielä tuntunut olevan tunneleita. Nyt toivon, että viime syksynä loukkuun jäänyt vesimyyrä oli ainut tällä alueella rellestänyt yksilö. Seuraan kuitenkin tilannetta tarkasti ja viritän loukut heti, jos tunnelia alkaa ilmestyä.

Vesimyyrältä viime keväänä huomaamatta jäänyt 'Alida' on lisääntynyt mukavasti.

Veikkasin ensimmäisen kevätkurjenmiekan kukkivan 28.4. Olen kytännyt aurinkopenkin ison kiven vieressä sekä luumutarhassa kasvavia kevätkurjenmiekkoja silmä kovana mutta niissä ei näy vieläkään nupun nuppua. Normaalisti kevätkurjenmiekat ovat olleet täällä hyvin vauhdikkaita. Yhtenä päivänä huomaat piipon, seuraavana päivänä se jo kukkii. Tänä vuonna ei totisesti mennyt niin, vaan samat piipot ovat nököttäneet asemissaan parin viikon ajan. En yhtään muistanut, että aurinkopenkissä kasvaa myös vähän taaempana pieni lämpäre kevätkurjenmiekkaa. Huomasin ne vasta eilen iltapäivällä, kun ensimmäinen kukka oli auennut. Oikein kiva vappukukka, vaikkakin sen vauhdikkuudesta (lumet hävisivät sieltä vasta toissa päivänä) tuli mieleen, että kurjenmiekat ovat keskenään sopineet pienestä jekuttamisesta: "ajakaa te vitkuttelemalla puutarhuri hermostuksen partaalle, niin me kukitaan salaa täällä sivummalla".

Ensimmäinen posliinihyasinttikin on jo kukassa.

Nyt, kun krookuksia kukkii vähän siellä sun täällä ja pörriäiset ovat liikkeellä, päätin seurata, millainen trafiikki missäkin värissä käy. Keltaisissa oli niin hiljaista, että melkein luovutin, kunnes myöhään iltapäivällä sinne löysi tiensä peräti kaksi eri lajin edustajaa. Niiden puuhia seuraillessa tulin siihen tulokseen, että keltaisista kevätsahrameista ainakin 'Romance' näyttää kelpaavan siivekkäille. 'Golden Yellowin' kukissa ei käynyt kumpikaan seuraamistani pörriäisistä, vaikka niitä kukki enemmän. Ehkä suuret, lämpimänkeltaiset kukat toimivat kuitenkin houkuttimena, joiden avulla hyönteiset havaitsivat pienemmät 'Romancet' paremmin. Mene ja tiedä. Pitää tehdä vielä jatkotutkimuksia aiheesta.

Joku erakkomehiläinen 'Romancen' kukalla.

Mantukimalaisryhmän pörriäinen tuli seuraksi. Mikä kokoero!

Ette arvaa, kuinka haastavaa oli kuvata pikkuruista erakkomehiläistä kännykällä aurinkolasit silmillä ja vain yhtä silmää käyttäen. Sain nimittäin vapunaattona ripsen silmään ja ilmeisesti se teki jotain minimaalista naarmua silmän pintaan. Kaihertaminen vain paheni yön aikana, joten päädyin viettämään kolme tuntia vapustani päivystyksessä. Jonoja ei ollut mutta koko paikan ainoa lääkäri oli kiinni vuodeosastolla jokusen tunnin kauemmin kuin oli tarkoitus.Viimein pääsin kotiin antibioottigeelireseptin kanssa mutta sen verran silmää vielä päivän ajan aristi, että tietokonehommat jäivät kokonaan. Onneksi aurinko alkoi paistaa vasta sitten kun olin tullut apteekin kautta kotiin, niin terveyskeskuksessa meni ohi vain pilvinen ja kolea osuus päivästä. Ulos pääsin puuhailemaan, kun teippasin aurinkolaseihin muovipussista tuulensuojuksen kipeän silmän puolelle. Nyt silmä onneksi tuntuu jo ihan normaalilta. Se vain täytyy sanoa, että meidän perhe on näemmä erikoistunut näihin pyhäpäivien viettoon päivystyksessä tai sairaalassa eikä alkoholilla tai muulla perinteisellä juhlapyhää edeltävän aattoillan törttöilyllä ole ollut kertaakaan osuutta asiaan. Minähän juhlapäivänä seuraavan kerran testataan julkisen terveydenhuollon palveluja?

Kimalainen yritti ensin tunkea samaan kukkaan mutta väistyi viereiseen, kun huomasi yrittävänsä varattuun pöytään.

Kännykän automaattitarkennus toimi yllättävän hyvin puolisokkona. Räpsin päivän aikana yhteensä 134 kuvaa, joista peräti 43 oli käyttökelpoisia rajaamisen jälkeen. Normaalisti roskakoriin ei päädy yli kahta kolmannesta otetuista kuvista, mutta tässä tilanteessa olin tyytyväinen siihen, että otin "muutaman" varakappaleen ja haluamistani kohteista tuli jokaisesta vähintään yksi onnistunut otos. Tänään on edessä pitkä työpäivä, joten vasta illalla pääsee tutkimaan, onko jotain uutta taas alkanut kukkia päivän aikana. Nupulla on yhtä sun toista.