Tyyli vapaa, sanoi tomaatti!

Ihmisen näkökulmasta katsottuna näyttää välillä siltä, ettei ihan kaikilla puutarhan asukeilla ole aina välttämättä selvät sävelet puuhissaan. Postaus sisältää tänä kesänä kameran muistikortille taltioituneita kasvi- ja eläinmaailman mielikuvituksellisia tyylinäytteitä sekä sopivalla hetkellä napattuja otoksia höystettynä huumoripitoisilla teksteillä.

Meden saaminen myskimalvan kukasta vaatii välillä akrobatiaa.

Kuvasin mustaa kivikkokimalaista tarhakeijunkukassa, kun samaan kuvaan pörähti photobombus!

Siivetön kimalainen etenee hyppimällä kukasta kukkaan. Doing!

Veeeenyyyytyys. Okei. Tämä näytti hauskemmalta luonnossa kuin kuvassa. Yksittäiset kukat taipuivat sen verran kauas toisistaan, että kimalainen joutui ruokailemaan äärimmilleen venyttäytyneenä.

Hyötykasvipuolellakin osataan esittää persoonallisia tyylinäytteitä.

'Markana' -herneen kärhit olivat vielä heinäkuun alkupuolella melko maltillisia. Loppukesällä koko kasvusto oli yhtä sekasotkua ja repaletta, kun palkoja joutui repimään irti kärhien seasta. Itse asiassa koko hernepenkki lojui pitkin maata, sillä tukikepit pettivät kasvuston painosta.

Etsi kuvasta tomaatin latva. Vihje: latvan näköinen osa kohti kuvan oikeaa ylänurkkaa on varas. 'Rosella' taisi varastaa samassa laatikossa kasvavan 'Maskotkan' varastolannoitteet ja sai niistä päänsä sekaisin...

Valkosipulit päättivät tänä vuonna käyttäytyä persoonallisesti: löytyy jättikokoisia yksikyntisiä ja lukuisiin minikynsiin jakautuneita pieniä valkosipuleita. Lisäksi yksi siamilainen kaksonen ja pari "kaunein kankku" -kisoihin osallistuvaa kaksikyntistä. Onneksi ei sentään pitkäkyntisiä...

Jokohan tinttipuussa kypsyvät sinitiaiset ovat valmiita kerättäviksi?

Loppuun vielä pari kuvaa heinäkuulta. Jäin kirjaimellisesti sanattomaksi, kun löysin sarvileukoijan kukissa lepäilevän kimalaisen. Näin persoonallista tyylinäytettä en ole kyllä eläissäni nähnyt!

Kaverilla ei ollut kiire tästä mihinkään.

"Vie se kamerasi nyt hiiteen siitä!"

Piristystä päivääsi!

Kärhöjä ja erävoitto

Tämä vuosi oli meillä vähän vaisumpi kärhöjen kukintavuosi, mutta olen iloinen siitä, että melkein kaikki ovat hengissä. Mantsuriankärhö ei ole vieläkään näyttänyt elonmerkkiä, mutta eläviä juurenkärkiä löytyi edelleen luumutarhan kivipolkua kaivellessa. Osa kärhöistä, kuten pation ympärillä kasvavat 'Hagley Hybrid' ja 'Voluceau' ovat onneksi kukkineet runsaasti. Kärhökaaripenkissä melkein kaikki kärhöt ovat jo aloittaneet kukinnan. Parina vuonna valtavasti kukkinut 'Jan Pawel II' on edelleen alle polvenkorkuinen, joten siltä ei tarvitse kukkia odotella. 'The President' ja 'Justa' ovat kukkineet jo pitkään ja nyt kaariportin uusimmat tulokkaat esittelevät ensimmäisiä kukkiaan.

Tarhalyhtykärhö 'Princess Katen' nuppujen raottumista on saanut odotella viikkotolkulla, mutta vihdoin ensimmäinen kukka on tässä vaiheessa. Taustalla 'Justa' ja ihan pikkuisen 'The Presidentin' kukkaakin.

Loistokärhö 'Comtesse de Bouchaudin' en edes odottanut kukkivan, sillä se on istutettu vasta tänä kesänä. Yksi verso oli kuitenkin kiemurrellut 'Piilun' seassa korkealle ja onnistunut tekemään salaa yhden kukankin.

Loistokärhö 'Elsa Späth' kukkii edelleen runsaasti. Muutama 'Arabellan' kukkakin on eksynyt sekaan.

Tiukukärhö 'Arabella' on levittäytynyt ja ottanut tilan haltuunsa juuri niin kuin toivoinkin sen tekevän. 'Arabellan' kukat, komeamaksaruoho 'Herbstfreuden' vihreät nuput ja aurinkopenkin kivi sopivat minusta kauniisti yhteen.

Nuotiopaikan ympäryksessä tapahtui eilen melkoinen erävoitto, ellei useampiakin. Sain tehtyä suunnittelemani pengerryksen polun varteen, tasattua mulloksen ja istutettua ensimmäiset kasvit. Lisäksi saimme isännän kanssa kammettua yhden jättimurikan pystyyn nuotiopaikan reunalta.

Pengerrykseen istutin kaksi tummanviolettia esikkoa ja pienen jouluruusun siementaimen. Jaoin myös muutaman taimen peittokurjenpolvea ylemmälle tasanteelle. 

Nuotiopaikan muoto muuttui hieman, sillä kivi, jonka kanssa punnersimme melkein 45 minuuttia, ei suostunut lopussa liikkumaan enää senttiäkään. Koska kivi saatiin kuitenkin pystyyn, vaakatasoon ja peräti sopivalle korkeudellekin, päätimme asetella muut kivet sen mukaan. Ensimmäisenä löytämämme jättijärkäle jää nyt niin paljon näkyville, ettei sen kohdalla pysty oikein istumaan. Kulkemistakin se haittaa pahasti, mutta isännän mietintämyssystä lähti ilmoille ajatus sen hyödyntämisestä pöytätason jalustana. Kiveen voisi vaikka porata muutaman reiän, joihin pöydän jalat saisi ankkuroitua tukevasti... Sitten joku tyyliinsopiva toteutus ja kaivannosta löytynyt litteä sydänkivi pöytätasoksi. Annetaan ajatuksen hautua rauhassa.

Kivien ehdoilla mentiin, mutta siitä se hiljalleen alkaa muotoutua.

Siinä ne molemmat päänvaivat nyt ovat rinta rinnan. Pystyyn kammettu kivi on melkoisen täydellinen istumakiveksi. Sen oikealla puolella rivin jatkona killuva pienempi kivi saattaa päätyä paremmin tuettuna tuohon, tai sitten siirtyä johonkin muualle.

Metsänpuoleista sivua ei ole vielä aloitettu, mutta kukkapenkin kaivuu on melkein loppusuoralla; enää puuttuu muutaman metrin mittainen ja suunnilleen metrin levyinen suikale. Nopea homma... ellei tule kiviä vastaan.

Etualalla syyshortensia 'Vanille Fraise', sen takana pikkujasmike ja jasmikkeen oikealla puolella pensashanhikki 'Lovely Pink'. Ostamani haltiankukan taimi pääsi jasmikkeen ja hortensian väliin.

Huomasin vasta syyshortensian istutettuani, että yhdessä latvassa olikin jo kukkanuppu. Pitäisiköhän se nyppäistä pois, että taimi saa asettua rauhassa uuteen kotiinsa?

Kauempaa otetuissa kuvissa ei näkynyt 'Lovely Pinkin' kauniita kukkia, joten tässä hempeä lähikuva.

Mukavaa uutta viikkoa! Muistakaahan käydä osallistumassa kukkasipuliarvontaan!

Sadepäivän puuhia

Kummitädin esikot aloittivat uuden kukintakierroksen.

Eilinen vapaapäivä tuntui menevän pikkuisen harakoille, sillä jo aamusta taivas oli paksujen sadepilvien peitossa ja välillä tuli kaatamalla vettä. Koska puutarhaan ei huvittanut sateessa mennä tonkimaan, päätin lähteä käväisemään paikallisen puutarhayhdistyksen järjestämällä taimitorilla. Samalle reissulle sai yhdistettyä näppärästi kukkasipul... kierrätyspisteellä poikkeamisen.

Taimitorilta löytyi tällä kertaa vain valkoinen isotähtiputki ja haltiankukaksi esitelty taimi. Vähän epävarman oloisesti tuli myyjältä kasvin nimi, joten saa nähdä, mikä se sitten on. Mutta oli mikä oli, niin ei tuo ainakaan rikkaruoholta näytä.

No, kun kerta kierrätyspisteen ympärillä on kaksi kukkasipuleita myyvää liikettä, niin pitihän se käydä vilkaisemassa niidenkin tarjontaa. Onneksi viime syksyn kukkasipuliostokset jäivät todella maltillisiksi, niin nyt sai hyvällä omallatunnolla panostaa kevään kukkaloistoon. Oikeastaan kirjopikarililjat olivat ainut heräteostos, sillä niitä en ollut ajatellut etukäteen hankkia ollenkaan. Sattui vain löytymään halvemmalla, mitä muissa liikkeissä olin nähnyt, joten päätin testata, kuinka ne meillä viihtyisivät. Narsisseja oli tarkoitus hankkia, jos tulee kiinnostavia lajikkeita tai tarpeeksi edullisesti vastaan. Tuli sekä että. Kahden kilon pussi 'Replete'-lajiketta tulee melko varmasti lykittyä nuotiopaikan ympäristön mullokselle ja viisi 'Lemon Beauty' -söpöläistä jonnekin muualle. Ajattelin myös istuttaa ainakin toisen pussillisen laukoista sekä aiemmin ostamani pystykiurunkannukset samaiselle mullokselle. Onpahan vihdoin jo heti keväällä kunnolla katsottavaa olohuoneen ikkunasta! Toisessa laukkasäkeistä on vain sekoitus valkoisia ja liilansävyisiä (ukko?)laukkoja, mutta toisessa pussissa oli kerrottu lajikkeetkin: 'Violet Beauty', 'Miami' sekä mustalaukka.

Tämän päivän ostokset. Viikon takaisten Hankkijan ostosten lisäksi mukaan on lähtenyt myös pussillinen valkoista kevättähteä.

Rusakoiden vierailuihin tympääntyneenä päätin, etten hanki yhtään krookuksia lisää, vaikka niistä pidänkin. Kukkapenkin kaivauksissa löytyvät krookuksensipulit istutan luumupuiden lähistölle, jotta krookukset saavat kukkia rauhassa jänisverkkojen sisällä turvassa pomppupettereiltä. Myös tulppaanit jätän ainakin normaalihinnalla ostamatta, vaikka meillä ne eivät olekaan maistuneet rusakoille. Voi olla, että loka-marraskuun vaihteen alelaareista mukaan voi lähteä niitäkin.

Sinne niitä sipuleita saa ainakin muutaman upotettua. Sateen rakosessa aurinkokin näyttäytyi hetken aikaa.

Koska maa oli litimärkää, en viitsinyt konttailla kivipolkua näpertämässä. Aloitin sen sijaan kukkapenkkiin tulevan pengerryksen tekemisen, mutta se jäi kesken, kun sopivat kivet loppuivat. Siispä kaivoin suikaleen nurmikkoa pois. Kukkapenkin etureuna ehti siirtyä vajaan puolisen metriä lähemmäs taloa ennen kuin aloin kammeta nuotiopaikan reunassa kallellaan olevaa kiveä pystympään. Sen verran sain kiveä liikahtamaan ennen sadekuuroa, että totesin sen olevan siirrettävissä, mutta liian painava minulle. Isäntä lupasi onneksi tulla tänään avuksi.

Siinä olisi mainio nuotiopaikan reunuskivi kun vain saisi nostettua pystyyn! Tuo isompi kuvan vasemmassa reunassa jatkuu pitkälle kukkapenkin alle, joten se jääkööt niille sijoilleen.

Viikolla posti toi meille ilmoituksen kompostointitarkastuksesta. Harmittelin jo sitä, että olemme kummatkin töissä siihen aikaan kun meille tulevat, sillä olisi ollut hauska olla itse paikalla. Päätin soittaa lapussa kerrottuun numeroon ja kysyä, voisivatko mitenkään käydä vähän aikaisemmin. Meillähän kompostori ei näy heti etupihalle, vaan tarkastajan pitäisi osata tallustella autotallin taakse saakka. Ystävällinen virkailija luurin toisessa päässä laittoi osoitteen ja huomautuksen kompostorin sijainnista muistiin ja lupasi, että tulevat meille heti kun saavat toisen kaupunginosan tarkastukset hoidettua. Hyvällä tuurilla ehdin ainakin ohjaamaan heidät oikeaan suuntaan ennen kuin pitää lähteä huristelemaan. Kävin eilen laittamassa vähän reilummin tavaraa kompostiin, jotta siellä olisi oikein kunnon pöhinät tarkastuspäivänä. Eipä sillä, hyvin sieltä höyry nousi, vaikka biojätteen määrä on vähentynyt huomattavasti nyt kun lapset taas aloittivat päivähoidossa ja itsellä alkoi loman jälkeen työt. Loppuun vielä muutama kukkakuva.

Suurin osa harjaneilikoista on jo lopettanut kukinnan, mutta nämä valkoiset jaksavat vielä kukkia.

Kivikkorinteen juurelle lumenkeräyspaikkaan kylvämistäni myskimalvoista ensimmäinen kukkii. Taustalla maanpeittokasvien koekasvustoja, joista pitäisi aikaa myöten valikoitua värikäs matto niitä lajeja, jotka kestävät sekä lumen painon että kevätmärkyyden.

Loistosalvia kukkii kivikkorinteen yläosassa vähän pystympänä kuin alempana retkottava kaverinsa.

Ensimmäinen rusakoilta säästynyt sinikatana 'Alban' nuppu on vihdoin auennut. Tämä yksilö kasvaa kivikkorinteen kuivimmassa osassa ja tuntuu viihtyvän aika hyvin.

Toivottavasti tänään olisi parempi puutarhapäivä kuin eilen. Läpimärkää, mutaista maata oli raskas kaivaa eikä rankkasade helpottanut työtä yhtään. Haluaisin päästä jo istuttamaan jotain, ettei tarvitse pelkkää mullosta ja kiviä tuijotella koko syksyä. Pari siirtoa odottavaa kasvia myös pitää toisen kukkapenkin muutostyöt jumissa, joten tässä on jo pieniä paineita saada mullos tasoitettua. Kunhan saamme kammettua nuotiopaikan reunasta kiven pystyyn, uppoaa sen taakse varmasti suurin osa kumpareella odottavasta mullasta ja homma alkaa taas edistyä näkyvämmin harppauksin. Uusi päivä odottaa, sadepilvet väistykööt!

Syksy saapuu

Ensimmäinen luumu alkaa punertaa viipurilaisen punaluumun oksilla.

Linnutkin ilmestyivät pihaan. Pajulintu tähyilee syötävää sorjalaukka 'Mount Everestin' kuihtuneella kukinnolla.

Eräästä yöstä näytti tulevan kylmä, joten kävin varmuuden vuoksi iltahämärässä keräämässä sylillisen kukkia maljakkoon. Pinkkiä, purppuraa, valkoista ja violettia. Viides kimppu jäi kuvaamatta, tuoksuherneitä ja revonhäntää siinäkin.

Olen aamuisin ennen töihin lähtöä käynyt askartelemassa kivipolkua nuotiopaikalle. Tekemistä riittää vielä.

Polun paikkaa kaivaessakin tuli vastaan sellainen kivi, josta ei pääse eroon. Kivi otettiin siis osaksi polkua ja mäen jyrkkyys määriteltiin sen mukaan. Siksi lähdin tekemään polkua myös näin hassusti keskeltä.

Isäntä vetäisi kivestä pystyssä törröttävän nurkan rälläkällä tasaiseksi (tuo vaaleampi, sinertävä kiven osa melko keskellä kuvaa). Nyt ei murru varvas polulla kävellessä.

Kulkureitillä on vielä pieni este, joka vaatii isompia lihaksia siirtyäkseen. Haluaisin myös polun vasemmalle puolelle vielä toisen puolikaaren muotoisen kivipengerryksen tasaamaan kukkapenkin korkeuseroa, mutta ensin pitää kaivaa sopivia kiviä.

Nuotiopaikan suunnasta näyttää tältä. Aivan kuvan yläreunassa mulloksessa tönöttävät kepit merkkaavat sitä jättimäistä järkälettä, joka löytyi nurmikkoa poistaessa. Koska sitä ei saa pois, pitää istutukset suunnitella sen sijainnin mukaan.

Polulta löytyi myös tällainen litteä kivi. Siitä saattaa tulla nuotiopaikalle pöytä.

'Piilu' ehti aukaista ainakin muutaman kukan ennen hallaöitä...

... ja rantalaukkaneilikka 'Sea Pink' yhden kukinnon ennen rusakoita. Alkukesän kukinta meni pahuksen pitkäkorvien takia mönkään.

Muutaman vuoden vanhoista sinipellavan siemenistä lähti kasvuun yksi taimi, joka aloitti vihdoin kukinnan. Tästä kuvasta tulee jotenkin kesäinen olo.

Perhosiakin näkee vielä. Tässä sitruunaperhonen ja amiraali...

... ja tässä nokkos- ja neitoperhonen samalla syyssyrikän kukinnolla.

Ja vaikka hallayöt ovat uhkailleet saapumisellaan, on meillä käynyt alimmillaan vasta kolmessa asteessa. Daalia ja hortensiatkin ovat virkeän näköisiä, joten ehkä ihan vielä ei tarvitse alkaa laskea päiviä kevääseen. Kukkasipuleita voi sen sijaan alkaa hamstrata. Tai kokeilla, josko onnetar suosisi ja posti toisi kivan paketin... Käykäähän siis osallistumassa arvontaan!

ARVONTA: katse kevääseen

Yhteistyössä: Hankkija Toivala

Käväisin eilen aamupäivällä Kuopion ja Siilinjärven rajalla Toivalassa sijaitsevassa Hankkijan myymälässä tutkailemassa sipulikukkavalikoimaa. Jos puutarhamyymälään saapuessa jo perennat saavat listat mielestä unohtumaan, niin syksyinen sipulikukkavalikoima se vasta saakin pään pyörälle. Tunne on kuin karkkikaupassa kävisi. Itselleni tekee tiukkaa pitää sormet irti varsinkin irtosipuleista.

Tulppaanit oli tällä kertaa helpompi ohittaa, kun muistin keväisen vesimyyrän metsästyksen.

Ja sitten tuli eteen jättilaukkojen pulleita sipuleita ja toinen toistaan kauniimpia narsisseja. Näistä nuo kummassakin päässä olevat narsissit jäivät erityisesti kutkuttamaan. Voi olla, että joku päivä teen uuden reissun...

Erilaisia idänsinililjoja, helmililjoja, sekoituspusseja hyasinteista, espanjansinililjoista, krookuksista ja narsisseista...

... ja toisella puolella pitkä rivi tulppaaneita.

Krookukset jätän itse rusakoiden takia nykyään hankkimatta, vaikka ne olisivat niin mielettömän söpöjä.

Ja kun on ensimmäisen pöydän tutkinut, niin hyllystä löytyy molemmin puolin lisää.

Voi että näitä tulppaaneita! Tänä vuonna näytti olevan valtavasti juuri lempisävyjäni, eli näitä ihanan pehmeitä punaisen sävyjä.

Toinen toistaan upeampia. Varsinkin ylärivi houkutteli. Alarivillä tuo tulppaani-laukka-sekoitus kiehtoi myös. Voiko tulppaani oikeasti olla tuollainen "lumipallo kukassa" -mallinen?

Lisää pehmeää pinkkiä ja supersöpö krookus.

Vähän erikoisempiakin: persianpikarililjaa ja hajulaukkaa upean tulppaanin rinnalla. Persianpikarililjaa oli myös tummana.

Kannattaa myös muistaa lannoittaa kukkasipuleita, jotta ne jaksavat kukkia hyvin ja lisääntyäkin.

Edellisellä Hankkijan-reissulla ostin itselleni muutaman pakko saada -listalla olleen sipulipussin. Parina vuonna olen ihastellut monista blogeista pystykiurunkannus 'Beth Evansia' ja nyt niitä tuli vihdoin vastaan. Ajattelin laittaa niitä nyt työn alla olevaan takapihan kaivantoon pensaiden juurelle. Sieltä ne näkyisivät hyvin myös olohuoneen ikkunaan. Kevätkurjenmiekoista olen etsinyt pidempään jotain muuta väriä kuin sitä tavallista 'Harmonya'. Nyt löytyi suloinen, taivaansininen 'Alida', jonka toivon olevan yhtä innokas kukkimaan ja lisääntymään kuin aurinkopenkissä monta vuotta viihtyneen 'Harmonyn'. Hyasinttien kohdalla olen ilmeisesti myöhäisherännäinen, kun vasta tänä vuonna ymmärsin niiden toimivan puutarhassa yhtä hyvin kuin joulukukkana. Edes viime talven märkyys ei haitannut koekappaleitani, joten uskalsin hankkia niiden kaveriksi upean purppuraisen 'Woodstockin'.

Syksyn ensimmäiset ostokset.

Ja sitten siihen kutkuttavimpaan osioon. Blogin 2-vuotissynttäriarvonta jäi talvella väliin erinäisten mutkien takia, joten päätin järjestää arvonnan nyt. Toivalan Hankkija (tästä pääset heidän facebook-sivuilleen) sponsoroi upean säkillisen kukkasipuleita arpajaispalkinnoksi. Säkki sisälsi kolme punaista keisarinpikarililjaa, 15 ukkolaukkaa, 20 'Dutch Master'-narsissia sekä 30 'Finola'-tulppaania. Koska sipuleita tuli näin paljon, ajattelin jakaa potin kahdelle onnekkaalle.

Narsissit ja ukkolaukat tulevat ensimmäiseen settiin, tulppaanit ja keisarinpikarililjat toiseen.

ARVONNAN SÄÄNNÖT

1. Yhden arvan saat olemalla rekisteröitynyt lukijani (tai liittymällä lukijaksi) täällä bloggerissa tai blogit.fi-sivustolla ja kommentoimalla jotain tähän postaukseen. Tällä arvalla osallistut narsissi-ukkolaukkasetin arvontaan.

2. Jos haluat osallistua myös tulppaani-keisarinpikarililja-arvontaan, kirjoita kommenttikenttään, mistä aiheesta haluaisit minun kirjoittavan. Onko joku kohta puutarhasta jäänyt vähemmälle huomiolle? Haluaisitko minun tekevän postauksen jostain puutarhani istutusalueesta, kasvilajista tai yksityiskohdasta? Vai tuleeko mieleen jotain muuta, mitä olet aina halunnut tietää puutarhastani?

3. Arvonta suoritetaan 15.9. klo 12.00. Postitan palkinnot vain Suomeen.

Laitetaan vielä lisäksi pikkuinen bonus: jos lukijoideni määrä bloggerissa nousee tämän kahden viikon aikana vähintään 120 lukijaan, sujautan kukkasipulien mukaan pienen, rapisevan yllätyspalkinnon. Pääset liittymään lukijaksi klikkaamalla lukijaluettelon alla olevaa sinistä lue-näppäintä. Se löytyy selainversiossa blogin oikeasta sivupalkista aika ylhäältä.

ONNEA ARVONTAAN!

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!