Päivä taimipuuhissa

Hempeän pinkki krysanteemi.

Kevät etenee huimin harppauksin jopa täällä. Kohta on taas käsillä aika, jolloin ei perässä pysy, vaikka miten yrittäisi. Nytkin on jo vähän niin ja näin. Esikasvatuspuuhat ovat edistyneet täällä siihen malliin, että purkkimäärä moninkertaistui yhden päivän aikana. Pääsin koulimaan ensimmäisiä taimia ja tekemään uusia kylvöjä. Basilikat vain harvensin yhteensä kuuteen purkkiin, kolme kumpaakin sorttia. Tavallista vihreää basilikaa tuli 7-8 tainta purkkiinsa, sitruunabasilikaa paljon enemmän. Jostain syystä sitruunabasilika iti todella hyvin tänä keväänä. Timjamit ja helokukonharjat jätin vielä kylvöruukkuihinsa kasvamaan. Helokukonharjat tosin siksi, koska en ollut varannut riittävästi ruukkuja enkä viitsinyt lähteä hakemaan lisää ulkovarastosta. Timjami kasvaa sen verran hitaasti, ettei edes kaipaa isompaa ruukkua vielä pitkään aikaan. Viimeisetkin tomaatit olivat viikon aikana itäneet, joten sain vihdoin koulittua ne. Isommmissa olikin jo ensimmäiset kasvulehdet, pienimmät olivat vasta sirkkalehtiasteella. Vanha ohje kasvulehtien odottelemisesta on aikansa elänyt; helpommalla kouliminen sujuu, kun juuristo on pieni ja aivan yhtä hyvin taimet lähtevät silloinkin kasvuun. Kunhan on sen verran vihreää, että löytää itse taimen.

Koulittuja ja kylvöksiä sekä yksi kaupan timjami, jonka ruukutin isompaan purkkiin.

Kylvölistalla olivat tänään samettikukat, tuoksuherneet, tsinniat sekä vanhat jämät. Viimeisin pitää sisällään hopeavillakkoa, kesäleimua sekä lisää lobeliaa. Ripottelin kaikkia siemeniä samaan purkkiin vanhan lobeliakylvöksen kanssa. Turha on tuhlata multaa siemenille, jotka eivät todennäköisesti idä lainkaan. Samettikukkana on sama hennon keltainen 'Alumia Vanilla Cream' kuin viime kesänä. Tsinnian siemenet on kerätty kirsikanpunaisista, aika korkeista yksilöistä. Tuoksuherneitä piti kylvää kahteen ruukkuun valkoista, yhteen kirsikanpunaista ja yhteen sekoitusta. Nimilappuja kirjoittaessa vain tuli pieni vahinko ja kirjoitin kolme lappua valkoista. Ylimääräistä nimilappuahan ei voinut laittaa talteen odottamaan myöhempää käyttöä, vaan piti kylvää vielä kolmaskin ruukku valkoista tuoksuhernettä. Eiköhän niille joku paikka löydy, valkoinen ja köynnökset kun sopivat melkein mihin tahansa. Laitoin yhteen pieneen kärhöruukkuun kuusi tuoksuherneen siementä. Kunhan taimet ilmestyvät näkyville, siirrän ruukut ulkoeteiseen, ulkovarastoon tai suoraan ulos. En aio koulia niitä lainkaan, vaan istutan koko ruukun aikanaan samaan kuoppaan ja ohjaan vain versot erilleen toisistaan.

Isompia ja pienempiä tomaatteja kasvilampun alla.

Lisää tomaatteja ja oikeassa ylänurkassa pienen pieni paprika 'California Wonder'.

Saa nähdä, tuleeko tuosta minipienestä paprikantaimesta mitään koko kesän aikana. Yksi siemenistä iti siinä vaiheessa kun suunnittelin jo viskaavani koko kylvöksen menemään. Neljä niitä olin alunperin kylvänyt. Kylvölautalle laitetun toisen erän siemenet vain homehtuivat kolmen viikon odottelun jälkeen. Reilusti aiemmin itänyt chili alkaa sentään jo olemaan viiden sentin korkuinen, vaikka sekään ei ole totisesti kiirettä pitänyt. Mikähän ihme paprikansukuisia tänä keväänä on vaivannut? Ihan ilman paprikoita tuskin tarvitsee jäädä, sillä sain äidiltäni jo aika suureksi venähtäneen paprikantaimen. Äidiltä tuli myös muutama tomaatintaimi lisää.

Äidiltä tullut (latvottu) paprika erottuu selvästi omista taimistani. Chili vasemmalla alhaalla, sen yläpuolella kelloköynnös.

Jouduin luopumaan isoimmasta taimipöydästäni syksyn remontissa, jolloin lapsille tehtiin omat huoneet. Siksipä valtasin takkahuoneen lipaston nyt kokonaan taimienkasvatukselle. Kasvivalokin siirrettiin lipaston päälle pidentämään valoisaa aikaa. Takkahuoneen ikkuna antaa etelään, mutta ikävästi liian suuriksi kasvaneiden puiden latvoista ja ikkunan kapeudesta johtuen siitä ei kovin valtavalle taimimäärälle tule valoa toisin kuin entisenä esikasvatustilana toimineen huoneen isosta länsi-ikkunasta. Kolme kasvimaalle menevää lehtikaalin tainta nostin jo suoraan ulkoeteiseen jatkokasvamaan, sillä ne viihtyvät paremmin vähän viileämmässä. Eniten valoa tarvitsevat tomaatin ja paprikan taimet seikkailevat auringon perässä ikkunalta toiselle. Alkuillasta taas mielessä on käynyt useammankin kerran se, kuinka hyvin aurinko pääsee talon länsi-ikkunoille paistamaan sitten kun etupihan siperianpihta kaadetaan pois. Johan sekin varjostaa yhden ikkunan kohdalta kerrallaan ainakin puolen tunnin ajan.

Taimipöydällä ei enää monelle taimipurkille tilaa ole. Amaryllikset joutuvat pian väistymään muualle.

Kevät on edennyt täällä jo siihen pisteeseen, että kadut ovat sulaneet melko lailla kokonaan. Kadunvarren penkoista sulaa päivisin sen verran lunta lätäköiksi, että paikoitellen on pakkasyön jäljiltä jäätiköitä mutta aika hyvin pääsisi jo Karon kanssa lenkille ilman nastakenkiä, ellei meidän oma piha olisi vielä jään peitossa. Piha ei ole onneksi ihan peilijäässä mutta liukastumisen vaara on edelleen suuri. Ulkorappusen edestä sain jo eräänä iltana töistä tullessa vähän polkaisemalla jäätä rikottua. Lapion avulla olisi varmaan saanut enemmänkin kiveystä paljastettua mutta en viitsinyt työvaatteissa lähteä hakemaan sitä. Keksin tänä aamuna kätevän kostin jäätiköiden hävittämiseen. Lapset kinusivat playstation-peliaikaa, joten lupasin heille puoli tuntia siitä hyvästä, jos kaivavat käveltävän levyisen väylän rappuselta kadulle. 

Ahkerat "tietyöläiset" aamupäivällä.

Ei tarvinnut sen enempää lapsia houkutella; aamupäivän ulkoilulla ilmestyi jo parin metrin pituinen kaistale laatoitusta näkyville ja iltapäivällä rinteen kohdalle oli tullut jäähän kunnon ura. Ihan vielä tämän päivän aikana ei kokonaan sulaa väylää syntynyt, vaikka lapset käyttivät apuna myös ränneistä kerättyä vettä, jota sitten kaatoivat jäähän kaivamaansa ojaan. Auton renkaiden kohdalle pakkautuu niin paksulti jäätä, ettei sitä ihan yhden päivän ahkeroinnilla saa rikottua. Nyt, kun kiveystä on jo pitkälti paljaana, jään sulaminen nopeutuu kummasti. Taidanpa huomenna mennä myös itse kevättä edistämään.

Homma jatkui myöhemmin iltapäivällä.

Lunta on edelleen aika paljon mutta siitäpä se koko ajan hiljalleen sulaa näillä keleillä. Mittari on meilläkin kiivennyt parhaimmillaan peräti kahdeksaan asteeseen ja huomiselle on luvattu vieläkin lämpimämpää. Ihan joka yö ei edes mene pakkaselle. Yksi kukkapenkin reuna sekä etu- että takapihalta on jo alkanut sulaa, mutta piippoja ei kummastakaan vielä löytynyt. Kävin nimittäin etsimässä. Kompostorista sen sijaan löytyi hieman hätkähdyttävä näky. Mikä lie syynä monen sentin paksuiseen homepilveen, ehkä homehtunut risuhake, jota viimeksi kippasin seosaineeksi? Pääasia, että joku tekee biojätteestä multaa, olipa se sitten mikrobit, sienet tai homeet. Lämmintä kompostorissa oli vähän yli 40 astetta, joten multaa syntyy varmasti hyvää tahtia.

Aivan kuin kompostorissa olisi paksua sumua.

Olen nauttinut suuresti aurinkoisista päivistä, vaikka työpäivinä ei aurinkoista säätä juuri ehdi ihastelemaan. Töihin on kuitenkin mukavampi ajella aurinkolasit silmillä kuin tiesuolansekainen kuralälly tuulilasilla. Työpaikallakin on silmiä ilahduttava näky. Marraskuunkaktus nimittäin päätti ottaa uusintakukinnan näin kevään korvalla. Pinkit tulilatvat alkoivatkin olla jo loppusuoralla, joten mukava, että seuraava kasvi aloitti kukkimaan.

Työpaikan kaktus työntää uusia nuppuja sitä mukaa kun vanhat kukat kuihtuvat.

Ulkoeteisessäkin on "joulukukkia": kellarista myöhemmin tuotu ruukullinen hyasintteja alkoi availla kukkiaan juuri kun ensimmäisenä eteiseen tuotu setti kuihtui. Eipä voisi kukinnan ajoitus täydellisemmin osua. Nyt muutama päivä myöhemmin kukkia on jo enemmän auki ja eteisessä tuoksuu vahvasti hyasintilta. Pitänee laittaa ruukku plussakelillä ulos, jotta kukinta ei olisi ihan hetkessä ohi. Auringon paistaessa ulkoeteisessäkin kohoaa lämpötila pariinkymmeneen asteeseen, mikä luonnollisesti nopeuttaa kukintaa hurjasti.

Täydellinen ajoitus.

Olen lueskellut postauksianne viikon mittaan sen verran minkä olen ehtinyt, mutta monta päivää vanhoihin juttuihin en ole kommentteja kirjoitellut. Yritän päästä huomisen aikana taas edes lähestulkoon aikatauluun takaisin, jotta pysyn suunnilleen perillä siitä, miten kevät ja taimitouhut teillä muilla etenevät.