Ihastusta esikoista

Esikkoaika on ollut jo aika pitkään menossa mutta onneksi se jatkuu edelleen, niin en ole myöhässä tämän jutun kanssa. Tänä vuonna ihastusta ovat herättäneet ensikukkijat, joista on paljastunut aikamoisen herkullisia värisävyjä.

Valkoisten ja purppuraisten risteytyessä voi syntyä näinkin söpöinen jälkeläinen.

Suurin osa valkoisten ja purppuraisten siementaimista on ollut aika lähellä purppuraisten emokasvien sävyjä mutta yksi hennon vaaleanpunainen sieltä ilmestyi tuon kolmivärisen lisäksi. Kolme valkoista löytyi myös mutta ne luultavasti ovat ihan vain valkoisten emokasvien aikaansaannoksia.

Söpöysasteikolla aika korkealla on minusta myös tämä kermansävyinen esikko hennolla punastuksella.

En edes osaa veikata, minkä esikoiden perimää muutamassa kermansävyisessä esikossani on. Yllä olevan kuvan söpöliini oli tehnyt valtavan pitkän kukkavarren, joka hädin tuskin jaksoi kannatella muutamat melko kookkaat kukkansa. Minusta sen hienostunut punerrus on kuin kukkiin olisi sipaistu poskipunaa. Vieressä nuppuilevasta valkovuokosta löytyi hieman samaa sävyä sillä erotuksella että esikon kukista vieno punerrus ei hävinnyt kukan vanhetessa.

Tämä dramaattisen värinen esikko lienee Päivänpesän Katjalta tullut siementaimi.

Päivänpesän mysteeriesikon väriksi paljastui viimein hieno tummansinivioletti esikko, jolla on punainen kehä keltaisen keskustan ympärillä. Kuva ei tee lainkaan oikeutta esikon väreille. Luonnossa se on melkoisen hätkähdyttävä näky ja poikkeaa täysin kaikista muista esikoistani. Nyt sen kaverina kukkii lehtoesikkoa sekä samansävyistä tuoksuvaa keltaista esikkoa, jonka lajiketta en tiedä. Epäilen 'John Mo':ta.

Tässä näin se tuoksuva John-epäilty kumppaneineen. Joukossa Saila(joulu)ruusukin kauniisti kukassa.

Jännittää ihan, millaisia jälkeläisiä "Katja" ja John saavat aikaiseksi vai lähteekö John mieluummin kumppaninhaussaan toisella puolellaan kukkivien lehtoesikoiden suuntaan. Lehtoesikot ovat joka tapauksessa aivan väärällä alueella, sillä niille on varattu paikka grillikatoksen takaa. Jostain ne vain eksyivät tuonne majapenkkiin ja koska olen ollut muutamana keväänä laiska (ja kiireinen), niitä on päässyt kylväytymään sinne useampiakin. Pitäisi ihan ottaa asiaksi siirtää kaikki omalle paikalleen ennen kuin koko tienoo on lehtoesikkoa täynnään.

Johnien joukossa on myös yksi melkein valkoinen esikko, joka ei tuoksu sekä pari himalajanesikkoa.

Pitäisi siirtää tuo valkoinenkin esikko ihan omaan paikkaansa, sillä se jää matalana korkeampien keltaisten jalkoihin. Himalajanesikoita olen istuttanut vähän joka puolelle sen vuoksi, että edes jossain kukkapenkissä olisi mahdollisuus selviytyä kovempien talvien yli. Tänä vuonna ilmeisesti kaikki ovat hengissä. Hyvä niin, sillä minusta niiden ärtsypinkki väri on aika hauska pieninä pisaroina harkitussa seurassa. Ja aina on joka tapauksessa kiva saada joku potentiaalisesti talvenarka laji menestymään.

Ihan tavalliset palloesikot kukkivat runsaasti, tosin ihan kuin välistä olisi joku hävinnyt talven aikana.

Lisää himalajanesikoita ja toinen Sailaruusu. Taustalla myös kerrottuja valkovuokkoja.

Kevätkaihonkukan kaverina nättiä kirsikanpunaista esikkoa, jonka väri on luonnossa hieman hillitympi tummanpunainen.

Nämä muutamat edellä nähdyt esikot nyt eivät olleet tämän kevään ensikukkijoita eivätkä edes omassa puutarhassa risteytyneitä ihanuuksia, vaan ihan ostotaimia alun perin. Mieluisia kuitenkin joka ikinen tapaus. Ihan oransseihin ja kirkuvan keltaisiin esikoihin en koe minkäänlaista viehtymystä mutta muuten en näytä olevan kovin kranttu värien suhteen.

Viime keväänä aivan tavallinen kermanvärinen esikko onkin tänä keväänä varsinainen multiflora.

Leukani loksahti melkein kirjaimellisesti maanrajaan ällistyksestä, kun tuo monsteri alkoi kasvatella nuppujaan. Laskin yhdestä kukkavarresta kolmisenkymmentä nuppua ja kahdessa muussakin oli vähintään kaksikymmentä nuppua tulossa. Kiersin sen jälkeen puutarhan jokaisen esikon läpi ja muissa ennätys oli hieman kymmenen paremmalla puolella. Palloesikoita en tietenkään laskenut mukaan, sillä niissä kuuluukin jo lähtökohtaisesti olla melkoinen määrä kukkia. Tällä superkukkijalla yksittäiset kukat ovat selvästi suuremmat kuin palloesikolla ja kukintokin paljon sitä löyhempi. Onneksi tanakat varret jaksoivat kannatella komeat kukkapuskat reippaasti pystyssä niin tuulessa kuin sateessakin. Jännittävää seurata, kuinka esikko käyttäytyy ensi keväänä.

Sama esikko muutama päivä myöhemmin.

Kevennykseksi esikkojen veroinen söpöliini. Karon pieni pää saattoi mennä hetkellisesti sekaisin, kun annoin sille haisteltavaksi työkaverin koiran trimmauksesta talteen otettuja kiehkuroita. Pyysin niitä nimittäin pienen pussillisen askartelutarpeiksi. Noin perusteellisesti Karo ei ole nuuhkinut edes perheenjäsenten käsiä vieraiden koirien silittelyn jälkeen ja lattialle laitettu karvakasakin jaksoi kiinnostaa vielä hetken aikaa, vaikka pussia oli nuuhkuteltu jo useamman kerran. Jossain vaiheessa on tulossa samaisen kollegan ruskeasta koirasta samanlainen pussillinen karvaa. Tutkitaankohan ne yhtä tarkkaan?

Tuttu haju mutta ei se kaveri ihan noin pieni viime tapaamisella ollut.

Sää on ollut harmillisen koleaa tällä viikolla mutta kun on laittanut reilusti vaatetta päälle, niin on tarennut puuhailla vähän puutarhassakin. Huomasin, että voikukat lähtivät erityisen helposti irti, joten olen nyhtänyt niitä nyt urakalla kivipolkujen väleistä ja kukkapenkeistä pois. Pieniä kasvinsiirtoja ja istutuksiakin tein mutta niistä lisää sitten kunhan saan hommat viimeisteltyä. Huomenna on vielä yksi opintoihin liittyvä juttu mutta sitten alkaa kauan odotettu kesäloma niin koulun kuin töidenkin puolesta. Yhtä tuoretta ylioppilastakin käymme lauantaina juhlimassa.

Purppuraisten esikkojen siementaimena syntynyt selvästi emojaan punasävyisempi yksilö.

Tummanpunaisia ruusuja ei nyt ollut puutarhassa kukassa mutta punainen esikkomätäs toimikoon virtuaalisena onnittelukukkakimppuna kaikille koulunsa päättäville ja valmistuville. Isosti onnea jo vähän etukäteen!