Lämmin toukokuun aloitus

Sinivuokot kukkivat.

Vappuviikonlopun säät olivat mitä mainioimmat puutarhailua ajatellen. Ilman tuulta olisi pärjännyt t-paidassa mutta sen verran ainakin täällä puhalteli, että piti pitää fleece päällä melkein koko ajan. Se ei kuitenkaan tahtia haitannut ja välillä oli ihan mukavakin, että viilentävä tuulenpuhuri osui kohdalle. Isoin urakka oli puutarhakompostorin tyhjennys. Nyt kun pääsisi hakemaan tallilta hepankakkaa, niin saisi viimevuotisen kompostin nosteltua Biolanin puutarhakompostoriin loppukypsymään. Puutarhasta kun ei vielä tähän aikaan irtoa kovinkaan paljoa vihreää kitkentäjätettä kompostoitumisen vauhdittajaksi.

Kompostia matkalla kukkapenkkiin.

Mikä neronleimaus olikaan levittää syksyllä kevättähtiä ja huhtikurjenmiekkoja kivikkorinteen puolelle! Aurinkopenkin puolella ei ole aivan yhtä runsasta kukkatykitystä kuin aiempina keväinä mutta sinisiä ja vaaleanpunaisia lämpäreitä on nyt paljon laajemmalla alueella. Jos sipulit viihtyvät uusilla paikoillaan yhtä hyvin kuin ennen, niin parin vuoden päästä kukintaa on hyvin monen neliömetrin alalla. Yksi pieni muistuma aikaisempien vuosien kukkapaljoudesta on vielä aurinkopenkin puolella. Ilmeisesti rikkaruohon juuria ei ollut syksyllä ihan koko kevätkukkaniityn alueella, kun jäi noin tiheä kukkalämpäre jakamatta. Sen voisi nostaa tänä kesänä kunhan kurjenmiekkojen lehdet alkavat kuihtua. Sipuleiden on pakko olla ihan vieri vieressä kun kukatkin ovat tiiviissä sumpussa.

Kuvassa näky on aika laimea mutta livenä kurjenmiekat ja kevättähdet tuikkivat iloisesti sieltä sun täältä.

Nukkapähkämöt ovat vähän ankean näköisiä keväällä ennen kuin ne alkavat puskea uusia lehtiä, joiden alle vanhat sitten häviävät. Miksi en siis ole aikaisemmin ymmärtänyt istuttaa niiden sekaan huhtikurjenmiekkoja? Isot, tummansiniset kukat tuovat mahtavasti väriä vaaleaan pähkämömattoon ja luultavasti kurjenmiekkojen lehdet häviävät näkyvistä viimeistään siinä vaiheessa kun pähkämöt alkavat kasvattaa kukkavarsiaan.

Aika kiva yhdistelmä minusta.

Jos kurjenmiekat toimivat hienosti nukkapähkämöiden seassa, niin kevättähtien kanssa tilanne on hieman eri. Korkeus olisi hyvä mutta pastelliset sävyt eivät oikein erotu epämääräisen hailakanvärisistä pähkämöistä. Luultavasti suurin osa kevättähdistä on vielä levittäytynyt ihan itse pähkämöiden sekaan, sillä en muistaakseni istuttanut niitä ihan kivien kylkeen. Muutama keskemmällä aluetta oleva kasvusto saattaa toki olla oma virhearvioni. Pitää nyt tässä vähän pohdiskella, josko kaivaisi ainakin vaaleanpunaiset kevättähdet vaikka kaukasianmaksaruohojen sekaan. Tummaa kasvustoa vasten hempukat olisivat paremmin edukseen. Siniset ehkä saavat jäädä pähkämöiden sekaan. Isompana mättäänä ne varmaan erottuvat paremmin, vaikka pähkämö ei ihan optimaalinen väripari niille olekaan.

Omatoimiset kevättähdet eivät ihan erotu massasta.

Viime syksynä istutettu nukki selvästi viihtyy.

Jos en olisi jättänyt nukin nimilappusta kukkapenkkiin, olisin saattanut jopa kitkeä lilliputtikokoiset nukit rikkaruohoina pois. Kukkavarrella on korkeutta vain muutaman sentin eikä yksittäinen kukkakaan ole edes senttiä halkaisijaltaan. Söpöjähän nuo kuitenkin ovat ja selvästi viihtyvät, kun kukkivat kumpainenkin. Pitäähän sitä joka puutarhassa yksi suurennuslasin kanssa tutkittava kasvikin olla vai miten se nyt menikään? Viime kesän hankinnoista valkokukkainen tarhalevisia oli mädäntynyt ihan kokonaan. Se vähän harmittaa, vaikka ensimmäinenkin tarhalevisiani jäi yhden kesän ihmeeksi. Viime kesän kukinta oli kuitenkin yltäkylläisen runsas, joten ei tullut ostettua kasvia, joka jurottaa ensimmäisen kesän ja heittää henkensä ennen toista. Jatkossa pitäydyn pelkästään tähtilevisioissa, sillä ne ovat talvehtineet loistavasti. Olisikohan niissä valkoista lajiketta?

Melkein peitin kompostimullalla kurjenpolven varsien seasta kurkistelevat krookukset.

Ylläolevan kuvan kukkasten piti olla sinisahrami 'Blue Pearlia' mutta kukat näyttävät minusta identtisiltä tähtisahrami 'Barr's Purplen' kanssa. Nappasin kukkien auettua vielä Barrin kukan ja vein sen näiden viereen vertailtavaksi. Barr oli ehkä hitusen kookkaampi mutta ovat ne saaneet kasvaakin maassa pidempään kuin nämä, jotka istutin vasta viime kesänä kellarissa talvetetuista sipuleista. Ehkä pitää vertailla kukkia uudestaan ensi keväänä. Onneksi viskoin kompostimultaa kottikärrystä käsin, sillä lapiollisen alle kukat olisivat varmasti hautautuneet kokonaan.

Koska kukkii?-haasteen pystykiurunkannukset kukkivat huhtikuun 27:nnen päivän sijaan vappuna, 1.5.

Neljällä päivällä menivät kiurunkannukset huti, joten ne osuivat arvauksistani toiseksi lähimmäksi. Narsissien pelkään menevän huti aivan totaalisesti, sillä vielä ei näy edes ensimmäistäkään piiponkärkeä ja kukinnan pitäisi alkaa 15.4. Minkä ihmeen takia menin heittämään niin aikaisen veikkauksen niiden kohdalle? Ja onko niistä yksikään edes elossa enää? Toivottavasti edes joku sipuleista olisi selvinnyt narsissikärpästen hyökkäyksiltä.

Tomaatit ruukutettu ulkona 2.3.

Tomaattini eivät olleet päässeet vielä tutustumaan edes ulkoeteiseen kun jo vein ne ulos. Sen verran lämmintä oli 2.3, vaikka tuuli välillä puhalsikin melko voimakkaasti. Ruukuttelin tomaatteja kuitenkin autotallin varjoisalla seinustalla, johon ei osunut tuuli aivan yhtä voimakkaasti kuin avoimemmalle kohdalle. Kaksi amppelitomaatti 'Gartenperleä' pääsi jo lopullisiin astioihinsa mutta toiset saavat pärjätä noissa astioissa toukokuun lopulle saakka. En tiedä, missä vaiheessa minulle tuli laskuvirhe, mutta ei tomaatteja noin montaa pitänyt laittaa. Kuvasta puuttuvat vielä lasten tomaatit, jotka he kiikuttivat aika pian ruukutuksen jälkeen takaisin sisälle toipumaan. Saivat ehkä hitusen kovakouraisempaa käsittelyä kuin nämä minun taimeni... Toivon totisesti pitkästä aikaa tomaateille oikein suotuisaa kesää, jotta kaikki vaivannäkö ei mene hukkaan.

Ensimmäinen erä taimia pääsi lopullisesti ulos.

Hankin aiemmin keväällä kasvilavan päälle uuden muovihupun, sillä edellisissä oli jo reikiä ja toisen tukikehikosta on hajonnut yksi palanen. Niitäkin käytetään vielä tarpeen mukaan mutta tämän uuden alle mahtuu hieman korkeampia kasveja. Yksi tomaateista oli tarkoitus istuttaa kasvilavaan ja se saa varmasti alkuun muovikasvarin suojakseen tai jos on kovin aurinkoista, niin kehikon varaan saa laitettua harsoa varjostamaan paahteelta.

Ensimmäinen tarhakylmänkukka kukkii todella matalin kukkavarsin mutta suurin kukin.

Kuun vaihteesta jäi vaikka miten monta asiaa ja uutta kukkijaa raportoimatta mutta ehkäpä ehdin paneutua niihin jonain toisena päivänä. Iloista, aurinkoista toukokuuta!