Puuhastelua viikon varrelta

Päivät kuluvat kuin huomaamatta arjen pyörityksessä. Talven etenemisen huomaa lähinnä päivien pidentymisestä. Lunta on meillä 20-30cm, mikä on todella vähän normaalitalveen verrattuna. On se kuitenkin tyhjää parempi ja onneksi ei ole ollut vielä mahdottoman kovia pakkasiakaan.

Yön aikana satanut pakkashöttölumi teki pensashanhikeista puuvillan näköisiä.

Tänä talvena ei ole tarvinnut lumitöissä liiemmin huhkia. Silloin kun lunta on satanut, sitä on tullut vain muutamia senttejä ja usein nekin ovat sulaneet lähipäivien aikana pois. Nyt on ollut muutaman päivän ajan kymmenisen astetta pakkasta, joten jokainen satanut lumihiutale on myös kasvattanut lumikerrosta. Talventörröttäjät ovatkin nyt kauneimmillaan, kun ne ovat saaneet pehmoiset karvahatut päälleen. Vielä puoliltapäivin taivas oli pilvessä, joten kuvat ovat ikävän harmaita. Enpä vain arvannut, että muutama tunti myöhemmin aurinko pilkistelisi pilvien raoista ja kaikki olisi kirkkaamman ja raikkaamman näköistä. Tosin tätä iltapäivällä naputellessa taivas on taas mennyt pilveen ja ilmeisesti aurinkokin alkaa olla jo aika lähellä taivaanrantaa, vaikka sen virallinen laskuaika onkin täällä vasta viideltä.

Hyvin näkee vielä kulkea puutarhassa kukkapenkkejä väistellen.

Chili 'Hungarian Yellow Wax Hot' kurkottelee pontevasti kohti valoa.

Huono-onnisesta chilikylvöksestä nousi kuin nousikin yksi taimi. Kylvin samaan ruukkuun toisen siemenen, jotta kesän chilisato ei jäisi yhden kasvin varaan. Muitakin kylvöjä olen vihdoin ehtinyt tekemään. Tänään multaan pääsi muutama paprika 'California Wonderin' siemen, pussinpohjalle unohtuneet kolme kelloköynnöksen siementä sekä mahdollisesti vähän turhan antelias ripsaus valkoista lobeliaa. Niissä on yleensä hukkaprosentti aika suurta, joten eiköhän taimia ole toukokuun lopulla juuri sopivasti jäljellä. Kasvimaan suunnitelma pitäisi tehdä kuukauden sisällä, jotta tietäisi, montako tomaatinsiementä voi laittaa kasvamaan. Yritän nyt malttaa tomaattien kylvön kanssa sinne maaliskuun puoliväliin. Joka kevät on tullut todettua, että aikaisemmin kylvetyt aiheuttavat enemmän hankaluuksia loppukeväästä eikä sato silti valmistu yhtään aikaisemmin. Jos sitä vaikka vihdoin tänä keväänä olisi oppi mennyt perille.

Mitään ei pitänyt siemenhyllyiltä ostaa, mutta nämä nyt kuitenkin hyppäsivät ostoskoriin.

Helposti sitä puutarhaihminen näyttää pyörtävän puheensa ja kaikki hyvät aikomukset ainakin mitä tulee siemen- ja kasvihankintoihin. Olin aiemmin vakaasti sitä mieltä, että tänä kesänä käytetään vanhoja varastoja vähemmäksi eikä hamstrata mitään uutta. Sitten jossain vaiheessa tuli mieleen, että hunajakukkaa ei viime kesänä kasvimaalla enää kasvanut, joten uutta siemenpankkiakaan sinne ei siis muodostunut. Hunajakukka on pörriäisten mieleen ja sopii myös syyskesällä kasvimaan aukkopaikkoihin viherlannoituskasviksi kylvettäväksi, joten sen siemeniä pitää ehdottomasti hankkia. Sitä en ymmärrä, miten puna-auringonkukka päätyi mukaan samalla ostosreissulla. Olen kuitenkin hieman ylpeä siitä, että siemenhankinnat jäivät sillä kertaa vain näihin kahteen pussilliseen, vaikka houkutuksia oli vaikka miten paljon.

Santukat saivat väljemmät kasvuolosuhteet.

Kylvöpuuhista oli luontevaa jatkaa muihin multapuuhiin. Esikoinen on joulusta lähtien kysellyt, voisiko hänen rahapuunsa istuttaa kullanväriseen suojaruukkuun. Nyt on jo sen verran valoisaa, että pienessä purkissa asustellut rahapuu pääsi isompaan ruukkuun, jonka sai sujautettua lapsen himoitsemaan purkkiin. Luultavasti rahapuulle tulee nyt uuden mullan ja valon lisääntymisen myötä kunnon kasvupyrähdys. Samoilla multasotkuilla erottelin kolme olosuhteiden pakosta (+laiskuudesta) samassa ruukussa asustellutta santukkaa omiin ruukkuihinsa. Vasta yksilöitä toisistaan erotellessa huomasin, että kolmas taimi oli jäänyt pahasti kahden isomman puristuksiin. Nyt luulisi senkin lähtevän reippaampaan kasvuun, kun ei tarvitse kyhjöttää lehdet supussa toisten välissä. Nyt vain odotellaan, milloin santut innostuvat kukkimaan.

Ja pussissa oli taas juuri sitä lajiketta mitä piti...

Eteiseen tuotu kukkasipuli-istutus on alkanut puskea ensimmäisiä nuppuja näkösälle ja kävi hyvin selväksi, että kultasahramipussissa ei ollut 'Blue Pearlia'. Ainakin kaikkien nyt nupulla olevien lajike saattaa olla 'Romance', jota minulla on jo ennestään keltaisessa nurkassa. Tai ainakin oli. Syksyllä nimittäin näytti siltä, että joku myyränroikale oli käynyt tekemässä täsmäiskuja juuri niihin kohtiin, joissa oli kevätsahrameita. Toivottavasti ei ole löytänyt kaikkia. Ruukussa kasvavat ovat sentään turvassa nelijalkaisilta tuholaisilta. Toivoisin kyllä, että loput olisivat oikeaa lajiketta tai edes jotain sinistä. Pörriäiset kun tuntuvat pitävän enemmän sinisävyisistä kuin keltaisista kevätsahrameista. Hyasinteissa näkyi jo nuppuja mutta niillä menee vielä jonkun aikaa ennen kuin pystyy sanomaan, onko niidenkään lajike oikea.

Ystävänpäivätapahtumasta saatu kimppu.

Leikkokukat piristävät aina ja erityisen paljon talvella. Hieman kyllä jännitti kuskata kukkia autolle pelkässä sellofaanikääreessä, kun pakkasta oli seitsemän astetta ja matkaa useampi sata metriä. Onneksi sentään auto oli lämmin. Toistaiseksi kukat näyttävät virkeiltä, joten ehkä muovi suojasi niitä riittävästi kylmyydeltä. Pinkiksi värjätyt jänönhännät näyttivät houkuttelevan pehmeiltä ja niitähän piti tietysti silitellä heti ensimmäisenä paketin avattuani. Olivat valitettavasti karkeampia kuin miltä näyttivät. No, eipähän leikkokukkakimppuja ole siliteltäväksi tarkoitettukaan.

Sähäkän pinkit jänönhännät.

Näiden kukkakuvien myötä toivotan teille blogiystäväni hyvää myöhästynyttä ystävänpäivää!