Puutarhatyökaluni

Päivänpesän Katja haastoi kaikki esittelemään puutarhatyökalujaan (täällä alkuperäinen juttu). Kovin kuvauksellisia potretteja puutarhatyökaluistani ei tähän vuodenaikaan saa, kun pimeys estää kunnon kuvaamisen, mutta toisaalta juttuaiheetkin ovat hiukan vähissä. Tulipahan samalla putsattua enimpiä rapoja pois työkaluista ja vähän järjesteltyä varastoa.

Puutarhaessussa kulkee paljon tavaraa.

Aloitetaanpa ensin joka paikassa mukana kulkevista työkaluista. Pari vuotta sitten tekemäni puutarhaessu on osoittautunut erittäin käteväksi, lähtipä sitten koko päiväksi puutarhahommiin tai pelkästään piipahtamaan. Kuten tiedätte, niin usein se pelkkä piipahdus voi laajeta kuin huomaamatta pidemmäksikin tuokioksi, jolloin tarvitaan yhtä sun toista. Ei jää hommat kesken, kun on tarpeeksi tilpehööriä (=sidontalankaa, muistivihko, kynä, nimilappuja, siemenpusseja...) mukana. Essun vyölenkeissä roikkuu näppärästi pikalukossa sakset. Halppissaksilla raskii leikellä multapusseja auki, katkoa tukinarusta sopivia pätkiä, leikellä kuihtuneita kukkia ja mitä nyt puutarhassa milloinkin tulee vastaan. Ei haittaa, vaikka kävisivät välillä "uimassa" mullassa tai ottaisivat jostain osumaa.

Essun taskussa on myös aina mukana valkoiset Fiskarsin sekatöörit. Ne ovat palvelleet uskollisesti melkein kymmenen vuotta. Viime kesänä niissä alkoi jo tuntua hienoista väsymystä, eli sekatöörit eivät leikanneet yhtä hyvin kaikkea tarjolla olevaa materiaalia, vaikka niitä on teroitettukin. Ahkerassa käytössähän ne ovatkin olleet, joten ei ihme, jos niissä alkaa ikä painaa. Sukulaisen jäämistöistä meille kulkeutui toiset sekatöörit mutta ne eivät ole minusta hyvät. Isoin riesa on se, että teriä ei saa lukittua, joten sekatöörien mukana kuljettaminen on haastavampaa. Leikkausjälkikään ei ole moitteetonta. Olenkin käyttänyt niitä enimmäkseen leikkokukkien keräämiseen. Myös mattopuukko kulkee aina puutarhaessun taskussa. Sitäkin välillä tarvitaan.

Fiskarsin oksasaksien toinen kahva on korjattu puunpalalla.

Kumpikin oksasaksistamme on tullut meille kahden eri sukulaisen jäämistöistä. Kapeampiteräisillä mahtuisi hyvin leikkaamaan tiheämmistäkin puskista oksia mutta niillä on todella raskasta leikata yhtään mitään. Ei auta teroituskaan: joku niissä vain yksinkertaisesti mättää eivätkä terät pure edes ohuempiin oksiin kunnolla. Fiskarsit pelittävät hyvin, vaikkakin niillä on todella ärsyttävää leikata pensaista oksia. Leveät terät ja isosti aukeavat kahvat eivät meinaa mahtua vähänkään kapeampiin rakosiin ja niillä tulee hyvin helposti vaurioittaneeksi viereisten oksien kuorta. Pieni oksasahakin meillä on jossain kaappien kätköissä. Käytin sitä viimeksi syksyllä, kun kaadoin syreenit mutta ei tullut nyt tarkemmin paneuduttua siihen, minkä kaapin pohjalle saha tuli silloin sujautettua.

Kitkemistyökaluni uutena. Enää se ei ole näin siisti.

Pienemmistä puutarhatyökaluista löytyy istutuslapio, hara ja isännän tekemä kitkemistyökalu, jolla pääsee ahtaampiinkin kiven kolosiin. Sen terä on tosin alkanut kääntyillä reiässään, joten taidanpa kokeilla seuraavaksi kaviokoukkua, jonka monet ovat vinkanneet olevan näppärä ahtaiden kolosten kitkennässä. Kivipolkujen saumoja ja muita kivenkolosiahan meillä riittää kitkettäväksi. Pieni hara on käytössä enimmäkseen kasvimaalla, istutuslapio kulkee mukana kaikkialla.

Istutuslapio unohtui syksyllä rikkaruohoämpäriin ja tietysti terä vähän ruostui. Pitää tehdä sille jotain.

Haravaa käytän lähinnä syksyn lehtien tai muun roskan keräämiseen kiveyksiltä ja kivituhka-alueilta. Sillä saa myös kätevästi nurmikolle viskellyt rikkaruohot kerättyä, jos sattuukin yllättäen tulemaan vieraita eikä ole aikaa silputa rikkoja ruohonleikkurilla. Rautaharavaa käytän mulloksen tasoitteluun ja joskus kivituhka-alueiden kitkentään. Piikikkäisiin työvälineisiin kuuluu myös talikko, jota on käytetty niin ahkerasti, että piikitkin ovat vääntyneet. Taaksepäin sojottava piikki haittaa aika paljon tekipä mitä tahansa, joten pitäisi varmaan lyhentää sitä. Tuskinpa yksi muita lyhyempi piikki menoa haittaisi. Talikko on minusta lapiota kätevämpi työväline valvatin tai juolavehnän kitkemiseen kukkapenkistä. Sillä saa usein löysättyä maata sen verran, että rikat lähtevät vetämällä pois ja hyvällä tuurilla piikit sujahtavat mullan uumenissa piilottelevien kukkasipuleiden välistä eivätkä halkaise niitä niin kuin lapio tekisi. Ainakin todennäköisyys osua kukkasipuleihin pienenee, kun multaan ei mene kuin muutama piikki kokonaisen terän sijasta.

Harittava talikko, paras lapiomme, rautaharava ja lehtiharava.

Kottikärryjä aina tarvitaan. Hankimme ensimmäisenä kevyet, halvat kärryt, joihin tuli jo heti ensimmäisten vuosien aikana lommoja. Mitä lie kiviä kuskattu... Rengaskin siihen jo kerran vaihdettiin, kun entinen alkoi näyttää siltä, että se poksahtaa hetkenä minä hyvänsä. No, sehän räjähti pari päivää vaihdon jälkeen, kun aamuaurinko lämmitti nurmikolle unohtunutta rengasta. Pamaus oli muuten niin kova, että naapurikin meni tutkimaan, poksahtiko hänen autostaan rengas. Jossain vaiheessa myös kottarin liitokset alkoivat pettää ja pohjaan tuli reikiä, minkä vuoksi investoimme tukevampiin kärryihin. Vanhat rimpulat jäivät kevyempään käyttöön ja toimivat varakärryinä silloin, jos toiset ovat vaikkapa täynnä rikkaruohoja tai multaa, kuten alla olevassa kuvassa viime keväänä. Tein kasvimaalle lämpöpenkkiä lavaan ja pois kaivetut mullat piti paremman puutteessa läjittää väliaikaisesti kottikärryihin.

Uudempi mustarenkainen kottari taaempana, keltarenkainen rimpula oikealla.

Kuvassa näkyy myös vähän rautalapiota. Lapio kuuluu ehdottomasti puutarhurin tärkeimpien työvälineiden joukkoon. Meillä on rautalapioita kaksi. Toinen tuli talokauppojen mukana ja sitä käytetään lähinnä silloin kun pitää haudata Karon kikkareita nurmikolle tai kerätä niitä talvella pois. Sillä on myös aika kätevä hakata keväisin pihaantuloon kertyvää jäätikköä kappaleiksi. Kyllä sillä pystyy maatakin kaivamaan, mutta siinä on sen verran lyhyt varsi, ettei se oikein ole pitkille ihmisille ergonominen työväline maankaivuuseen. Omaa lapiota ostaessamme kriteerinä olikin riittävän pitkä varsi ja teräväkärkinen terä (pari kuvaa ylempänä). Tasateräinen lapiokin uppoaa pehmeään maahan, mutta kiila on kiila erityisesti savessa tai kivien seassa kaivellessa. Kivistä saadaankin sitten sopivasti aasinsilta rautakankeen. Ilman sitä ei tällä tontilla olisi pärjätty, sillä kiviähän meillä riittää. Rautakanki on melkeinpä aina siellä missä pitää kaivaa lapionterää syvempää monttua.

Yksi rautakangen työmaista nuotiopaikan takana.

Siinäpä oli Hiidenkiven puutarhatyökaluista ne, joita itse useimmiten käytän. Isännän hallussa on kaikki pörisevät härvelit, kuten ruohonleikkuri, trimmeri sun muut, joille on vuosi vuodelta vähemmän käyttöä.