lauantai 6. toukokuuta 2023

Kevättähtitutkielma

Kevättähdet ovat kiitollisia kevätkukkijoita. Ne kukkivat ensimmäisten joukossa, pitävät kukkansa auki säällä kuin säällä, lisääntyvät reippaasti siemenistä sekä sivusipuleista, ja jo melko pienet sipulit jaksavat kukkia. Kukinnan jälkeen ne lakoontuvat siististi ja häviävät nopeasti aika matalankin kasvillisuuden sekaan. En keksi niistä mitään huonoa sanottavaa.
Olen pitänyt näitä kirjokevättähtinä mutta nyt heräsi epäilys, että ovatkohan sittenkin isokevättähtiä.
Kirjokevättähden erottaminen isokevättähdestä on minusta vähän haastavaa, vaikka tuntomerkkien pitäisi olla ihan selvät. Ensimmäisenä keväänä täällä nurmikoilta löytyi kahdenlaista kevättähteä, joista toinen oli selvästi kookkaampaa ja väriltään tasaisemman liilaa kun taas toisella oli useampia ja selvemmin kaksivärisiä kukkia yhdessä kukkavarressa. Keräsin ne eri paikkoihin, jotta muistaisin, kumpi oli kumpaa. Niinpä olen vuosikausia pitänyt aurinkopenkin kevättähtiä kirjokevättähtinä ja pensasmustikoiden luokse istutettuja isokevättähtinä. Nyt kun aloin tarkemmin tutkia aurinkopenkin kukkamättäitä, en olekaan enää varma siitä, mitä ovat. Kunhan sää vähän lämpenee, käyn tutkimassa niitä tarkemmin ja lasken useamman kukinnon kukat. Taidan ottaa myös viivoittimen mukaan ja vertailla kukkien kokoa. Ehkä kuvaamassani mättäässä sattuikin vain olemaan nuorempia sipuleita. Tai sitten sekaan on eksynyt myös isokevättähteä.
Edellisen kuvan kevättähdet puistoatsalean juurella.
Yllä olevassa kuvassa näkyy kevättähtimättäiden lisäksi myös oikein iloinen yllätys. Peltomyyrä mylläsi nimittäin aivan atsalean suojaverkon lähistöllä ja pisteli poskeensa kaksi kohtuullisen kokoista tarhakylmänkukkaa. Niiden takana oli myös kolmas selvästi syöty kasvi, jonka luulin olevan ainokainen punainen pihaesikkoni. Nyt kevättähtiä tarkemmin tutkiessani huomasin kuitenkin, että mättäiden välissä kasvaa hyvin pontevasti pihaesikko. En edes muistanut, että olin siirtänyt sen tuohon. Mikä onni, että satuin syksyllä suojaamaan atsalean tiheällä myyräverkolla ja samalla esikkokin jäi turvaan myyrän ahneilta hampailta! Voin mielessäni kuvitella, kuinka myyrä on hangen alla haistanut esikon mehevät lehdet ja niitä kohti lumessa sukeltaessaan törmännyt verkkoon. Kenties jopa käpälällään kurotellut verkon läpi ja juuri ja juuri yltänyt kynnenkärjellään reunimmaisiin lehtiin. Mikä pettymys! Myyrälle siis, ei minulle. Häkin toiselta puolelta oli pupellettu siperiankurjenmiekkaa ja kolmannelta sivulta isotähtiputkia. Atsalean nuput ja pihaesikko olivat kuitenkin saavuttamattomissa.
Aurinkopenkin muita kevättähtiä on vähän hankala kuvata ilman kevätkurjenmiekkoja. Ehkä se ei haittaa. Tässä on iso- eikun KIRJOkevättähti 'Roseaa' ja siemenestä omatoimisesti levinnyttä liilaa.
'Rosea' haalistuu kukinnan edetessä valkoiseksi mutta näistä en tiedä, olisivatko muka jo haalistumassa vai luonnostaan vaaleampia. Seassa taas niitä omatoimisia.
Kevättähti-kevätkurjenmiekkasekamelskaa kuvatessani huomioni kiinnittyi muutamaan poikkeavan väriseen yksilöön. Yhden kun löysi, silmä alkoi pian huomata muitakin. Mietin joskus, sekoittuvatko vaaleanpunainen ja sininen kevättähti keskenään niin, että jälkeläisiin alkaa ilmestyä eri värejä. Nyt olen melko varma siitä, että jonkinlaista värien sekoittumista todella tapahtuu. Otin vertailukappaleeksi atsalean juurelta yhden kukan, jota vertasin muihin. Kaikki poikkeavan väriset kukat kukkivat mahdollisesti ensimmäistä kertaa, sillä kukat nousivat pienen näköisistä lehtitupsuista ja usein vielä toisista erillään olevista yksilöistä.
Vertailukappale (oikealla) on selvästi sinisävyisempi kuin vasemmalla olevat kaksi kukkaa, jotka luonnossa punersivat vielä selvemmin.
Yksi hailakanliila kukka, vertailukappale vasemmalla.
Vasemmassa ja oikeassa reunassa olevat kukat ovat samanvärisiä kuin atsalean juurella, keskelle on eksynyt taas punertavamman liilat ja täysin yksiväriset kukat tekevä yksilö.
Keskimmäisenä taas se vertailukukka, vieressä punertavamman sävyisiä, joita kamera ei oikein osannut tulkita.
Ja tietysti vielä kokonaisnäkymä, jotta tiedetään, missä juuri pyllisteltiin tutkimassa pieniä kukkia ja niiden sävyeroja.
Taka- ja sivupihalla on myös valkoisia isokevättähtiä mutta ne eivät vielä ehtineet aukaista kukkiaan. Hieman jännityksellä odotan, alkaako sielläkin tapahtua risteytymisiä, sillä parin metrin päässä niistä on samaa kevättähteä kuin etupihalla atsalean juurella. Kukinta-ajat tosin limittyvät etupihaa paremmin, sillä valkoisten kevättähtien päältä lumet sulavat paljon myöhemmin kuin sinisten. Ja ei, tummempi väri ei ole siihen syynä vaan se, että satuin istuttamaan siniset kohtaan, johon lunta kertyy muutenkin vähemmän. Koska kevättähtiä ei ole nyt enempää kukassa, otetaan loppuun pieni krookuskatsaus. Tai oikeastaan sahramikatsaus, sillä niitähän ne virallisesti ovat. Yritän oppia käyttämään enemmän oikeita nimiä, vaikka vanhat tutut termit istuvat sitkeässä.
Keltaisessa nurkassa 'Golden Yellow' viihtyy selvästi paremmin kuin kultasahrami 'Romance'. Romanssit tosin ovat jo aikalailla kukkineet.
'Pickwick' kukkii valtoimenaan... hah. Samat syksyllä 2019 istutetut 15 sipulia kukkivat joka kevät vuodesta toiseen eivätkä taida lisääntyä sitten millään.
'Jeanne d'Arc' ja 'Flower Record' kukkivat yhtä runsaina valkoisessa varjopenkissä. Onneksi samanväriset esikot alkavat kukkia pian, niin ei näytä niin ankealta.
Luulen, että minun kannattaisi siirtää ainakin valkeasta varjopenkistä sahramit kärhökaaripenkkiin, sillä siellä ne tuntuvat viihtyvän paremmin. Alla olevassa kuvassakin näkyy selvästi nupullisia sivusipuleita eikä kuvan minimätäs ole ainoa laatuaan. Kärhökaaripenkki on valoisampikin, joten sahramien kukat pysyvät siellä auki pidempään. Kukkia tosin ei näe silloin ikkunoista mutta kyllä tähän aikaan vuodesta tulee pihallakin pyörittyä sen verran, että voi piipahtaa asiakseen ihailemassa kukintaa, vaikka se ei heti ensimmäisenä näkökentässä olekaan.
Kärhökaaripenkissä aukesi tänään ensimmäinen kevätsahrami 'Flower Record' ja muitakin on tulossa kukkaan ympäri penkkiä.
Sahrameista 'Vanguard' aloittelee pian kukintaa. Nuput olivat jo aika isoja mutta eivät vielä tänään jaksaneet aueta. Olikin niin kylmää, ettei ihme, jos kukkiakin vilutti. Ennusteet näyttävät kuitenkin lupaavasti siltä, että huomisesta alkaen lämpö alkaa hivuttautua tänne suunnalle eikä yöpakkasista pitäisi olla riesaa. Siispä heti aamulla alkaa kasviralli sisältä ulkotiloihin. Kunnon kevät alkakoon!

18 kommenttia:

  1. Sinulla on ihanan paljon kevättähtiä. Minustakin kirjo- ja isokevättähden erottaminen toisistaan on haastavaa (lue: lähes mahdotonta). Pitäisi varmaan olla joku kasvitieteilijä, ehkä niissä on pieniä eroja koossa tai jossain yksityiskohdassa.
    Enpä ole kovin tarkasti niihin perehtynytkään, minulla niitä on vain kourallinen. Ei ole tullut istutettua, paitsi paria laatua ja vain vähän. Ihania ne kyllä ovat ja todella hurmaavat yhdessä kevätkurjenmiekkojesi kanssa! Tuosta tulikin mieleen, että koska kevättähdet sointuisivat hempeään muotopuutarhaani täydellisesti, niitä täytyy sinne syksyllä istuttaa. Toistaiseksi siellä kukkivat vuodesta toiseen samat kaksi vaaleanpunaista.
    Minustakin on mukavampi puhua krookuksista, kun niin olen lapsesta asti tottunut. Hyvä nimihän se on, kun on vieläpä niitä harvoja, jotka vastaavat tieteellistä nimeä. Meillä kun on lähes kaikilla kasveilla omakieliset nimet ja niissä menee joskus aivan sekaisin (kaikki tähti-putki-angervo-hattu-tyyppiset esimerkiksi). En millään jaksa muistaa noita, vaan joka kerta tsekattava Viljelykasvien nimistöstä, että oliko se heisiangervo vai angervoheisi vai koiranheisi vai jalopihlajaruusutuomiangervo. Samperi, kun ovat heittäneet niin samanlaisia nimiä joka toiselle kasville.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kiitollinen edelliselle asukkaalle siitä, että oli mennyt istuttamaan (ilmeisesti ainokaiseen) kukkapenkkiinsä kevättähtiä, jotka olivat ehtineet levitä nurmikolle ennen kukkapenkin hävitystä. Enpä olisi muuten tajunnut niiden erinomaisuutta kun ei kasvi ollut minulle ennestään tuttu. Silloin kun niitä oli tasan kahta erilaista, oletin automaattisesti, että toinen olisi kirjo- ja toinen isokevättähti. Tieto selvästi lisää tuskaa ja nyt olen pihalla kuin puutarhassa juuri nyt kukkiva kevättähti! Pitäisi myös tietää, miten kasvualustan ravinteikkuus vaikuttaa juuri omassa puutarhassa kasvaviin yksilöihin. Eli tekeekö kirjokevättähti laihassa maassa vain pari kukkaa yhteen kukkavarteensa tai kutistaako isokevättähti kukkiensa koon laihassa maassa kirjokevättähden kukkien kokoiseksi?
      Kevättähdet sopisivat todellakin muotopuutarhaasi! Juuri tänään luin jostain, että pikkusinililja risteytyisi kevättähtien kanssa ja yhdistelmästä syntyisi tarhakevättähti (tai joku sellainen). Saisit kerralla jo useampia sortteja :D
      Sen vuoksi se krookus on varmaan pysynyt niin tiukasti suussa kun latinankielinenkin nimi on niin lähellä. Kuka edes keksi niille sahrami-nimen? Viimeksi muuten tänään jäin miettimään, mikä ihme se vaahtera-angervon toinen nimi oli; rikkoviuhka vai viuhkarikko? Sekään mitään angervoa koskaan nähnytkään ja vaikka kuuluu rikkokasveihin, niin onkin rikkoviuhka. Erittäin epäloogista...

      Poista
    2. Tähän nimikeskusteluun on pakko yhtyä ja ihmetellä miksi joka toinen kasvi on angervo tai vielä pahempaa: lilja? Onko suomesta loppunut sanat vai miksi on marhanlija, rönsylilja, päivänlilja, kuunlilja, pikarililja, amatsoninlilja, tiikerinlilja jne? Kysyn vaan. :D

      Poista
    3. Älä muuta virka! Ja sitten kun vielä ihmiset saattavat puhua pelkistä liljoista ja tarkoittavat niillä kuunliljaa tai päivänliljaa eivätkä niitä oikeita lilium-suvun liljoja. Siinä menee varsinkin aloittelija sekaisin, jos kysyy vaikka varjoisaan kasvupaikkaan sopivia kasveja ja toinen neuvoo ostamaan liljoja. Sitten aloittelija ihmettelee, miksi hänen ostamansa värililjat eivät viihdykään kunnolla.

      Poista
    4. Niinpä! Siis aargh.
      Hei, kiitos vinkistä, että pikkusinililja ja kevättähti voisivat helpostikin risteytyä - nyt alan kehitellä omia risteymiä, heti syksyllä siis pussikaupalla kevättähtiä! Paitsi että hei, eivät ne täällä taida kukkia samaan aikaan. Pikkusinililja on jo kuihtunut siinä vaiheessa, kun kevättähdet aloittavat :-/

      Poista
    5. Ei sitä kuule tiedä, miten käy. Täällä kevättähdet tunkevat maasta lumien sulaessa heti ensimmäisten joukossa ja alkavat saman tien kukkia. Asia voi kuitenkin olla eri siellä saariston kummallisissa olosuhteissa. Tarkistin vielä asian ja se onkin kirjokevättähti, joka risteytyy niin luonnossa kuin viljelyksessä pikkusinililjan kanssa. Risteymää (Scilla x allenii, ent. X Chionoscilla allenii, tarhakevättähti) on kasvatettu jo pitkään puutarhoissa.

      Poista
    6. Naurattaa ajatus sinusta mittaamassa kevättähtien kokoeroja. En ole vuosiin istuttanut uusia sinisiä kirjokevättähtiä, kun ne ovat levinneet kaikkialle tosi tehokkaasti. Ainoastaan valkoisia ja pinkkejä on tullut istutettua. Enkä löytänyt istutustiedoistani, ovatko siniset olleet isokirjokevättähtiä vaiko kirjokevättähtiä. Joka tapauksessa väri- ja kokoeroja niissä on runsaasti. Olen ajatellut, että sipulin ikä ja sijainti vaikuttaa. Kuinka laihaa/lihavaa maata tai millaisessa valossa?
      Yhdyn Oravanpesän Katin pohdiskeluun lilja-nimen ylenpalttisesta käytöstä. Usein sanotaan Suomen kielen olevan rikas ja runsas. Kasvinimistössä se rikkaus ei kyllä näy.
      Sahrami krookuksen sijaan ei tahdo minuun tarttua. Aina nousee päällimmäiseksi mieleen lucia-pulla. Krookus on oikein hyvä nimi, jonka tietävät lähes kaikki.
      Voi myyriä, jotka temmeltävät puutarhassasi. Toivottavasti iski hampaansa verkkoon.

      Poista
    7. Naura pois mutta kävin ihan oikeasti laskemassa kukkien määriä ja vertailemassa niiden kokoja. En nyt sentään viivoittimella mutta ns. sormimitalla. Kun joku asia jää vaivaamaan, siitä on pakko ottaa selvää! Ainakin kukkien määrään per kukinto vaikuttaa kirjokevättähdillä selvästi sipulin koko mutta tämän päivän tutkimusten perustella itse kukan koko oli aikalailla sama niissä yhden kukan kukkavarsissa kuin kymmenen kukan kukinnoissa. Isokevättähdillä tuntuu olevan pääsääntöisesti 1-2 kukkaa per kukkavarsi, olivatpa sipulit minkä kokoisia tahansa (en toki kaivanut kasveja maasta mutta yritin päätellä asiaa lehtien koosta). Sinulla saattaakin olla sekä iso- että kirjokevättähteä kukkapenkeissäsi.
      Lilja ja angervo ovat kumpikin täydellistä sekamelskaa, jossa ei ole päätä eikä häntää. Siinä olisi jollekin työsarkaa kehitellä nykytietämyksen mukaiset suomenkieliset lajinimet eri kasvisuvuille. Mieluusti vieläpä sellaiset, jotka olisi helppo tavan pulliaisenkin omaksua ja ottaa käyttöön. Ja vuosien työ olisi karsia myös myytävistä taimista kaikki epätarkat ja vanhat nimet pois. Niissä kun on jo nykyiselläänkin hirveästi sekaannuksia.
      Jos noista myyränsukuisista pitäisi valita joku tuholainen puutarhaansa, niin mieluummin otan kuluneena talvena mellastaneen peltomyyrän kuin parina keväänä kukkapenkkiä tuhonneen vesimyyrän. Kumpikin saa tuhoa aikaiseksi mutta peltomyyrän jäljiltä tihutyöt on helppo havaita saman tien ja juurista saattaa nousta vielä uutta elämää. Vesimyyrän käytäviä ei edes huomaa ellei satu tallaamaan päälle tai otus ole tullut maanpinnalle ilkkumaan. Vasta kun kasvit alkavat näivettyä pystyyn, saattaa tajuta, että juuret tai sipuli on käyty syömässä.

      Poista
  2. Olen vähän jo luovuttanut noiden pikkusipulikasvien nimien kanssa. Kaikenlaista sekoituspussia on tullut viljeltyä ympäri pihaa ja sitten ovat muutenkin ihan mahdottoman samalta näyttäviä ja vielä menevät lisääntymäänkin keskenään. 😆. Kauniita ovat kevättähtesi, mitä laatua sitten ovatkaan. Hyvä että oli myyrä jäänyt herkkuapajaa vaille ja esikkosikin löytyi hengissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ostan hyvin harvoin sekoituspusseja, sillä haluan pysyä edes jollain lailla perillä siitä, mitä puutarhassani kasvaa. Nuo omatoimisesti risteytyneet tapaukset kyllä aiheuttavat aina päänvaivaa mutta aika hankala pikkusipuleistakaan olisi kuihtuneita kukkia käydä nyppimässä pois tai kitkeä jokaista siementainta. Jos "väärän väriset" häiritsevät liikaa, ne voi vaikka kukkivana siirtää erilleen toisista. Taidan kuitenkin antaa aurinkopenkin kevättähtien sekoilla keskenään miten sattuu.
      Et arvaa, miten iloinen olin siitä, että esikko ei ollutkaan joutunut myyrän suihin. Sain sen hyvin pienenä taimena ja se on sitkutellut juuri ja juuri hengissä. Viime keväänä se kukki ensimmäistä kertaa ja alkoi vihdoin kasvaa kokoa enemmän. Kunhan se on kasvanut riittävän suureksi, otan siitä jakopaloja muualle, niin ei sitten ole ihan niin tarkkaa, jos yhdestä paikasta myyrä syö tai talvi tuhoaa.

      Poista
  3. Oi mitä kukkaloistoa! <3 Kevät on aina ollut ihanaa aikaa, mutta nyt vasta huomaan, miten suuresti kevätkukat ovat vaikuttaneet mielialaani, kun niitä ei meillä vielä juurikaan ole. Kevätiloa joutuu etsiskelemään jostain muualta, kuten uusien kukkapenkkien suunnittelusta ja ihailemalla kevätkukkia toisten pihoilla ja blogeissa. Syksyllä istuttamani kukkasipulitkin tuli istutettua "väärään paikkaan", josta lumet sulivat vasta viimeisten joukossa, joten siellä vasta piipottaa. Mökillä sentään näkyi krookuksen nuppuja ja scilloja. Onneksi tänään on aikomus suunnata mökille pihapuuhiin, niin pääsen samalla nauttimaan kukista. Kasvien tunnistus ja nimien perässä pysyminen on kasvimaailman hankalimpia, mutta myös sangen kiehtovia juttuja. Minulla on pienoinen pakkomielle pysytellä kartalla, mitä kasveja ja lajikkeita minulla kasvaa, vaikka käytännössä se on kaiketi mahdotonta. Aina ei saa sitä, mitä on kuvitellut ostaneensa ja sitten ne pahukset vielä risteytyvät keskenään. :D (Risteytyminen on sekin perin kiehtovaa ja saattaisi viedä pienen puutarhaihmisen täysin mukanaan, jos sille uskaltautuisi antamaan pikkusormensa.) Onpa onni, ettei myyrän mokoma saanut esikkoasi suihinsa. Sääennusteet lupaavat nyt niin ihania kelejä, että minäkin taidan aloittaa kasvien ulkoiluttamisen. Kukkaisia kevätpäiviä sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pääasiassa ruskean eri sävyjä täällä vielä on kukkapenkeissä muualla paitsi noissa muutamissa runsaammin kukkivissa paikoissa. Värit lisääntyvät kuitenkin koko ajan.
      Harmillista, että kukkasipulisi joutuivat viimeisenä lumesta vapautuviin kukkapenkkeihin. Toisaalta, eivätpähän joutuneet kokemaan takatalvea. Onneksi pääset ihailemaan kevätkukista mökillä. Nyt kannattaa merkitä hyvät paikat muistiin syksyä ajatellen, jotta osaa silloin hankkia ja istuttaa aikaiset kukkijat ensimmäisinä sulaviin kohtiin. Ei niitä muuten enää silloin muista.
      Tunnistan saman pakkomielteen itsessäni. Varsinkin kukkasipulikartta alkaa olla jo niin sekaisin, että pitäisi laatia joku parempi listaus siitä, mitä kasvaa missäkin. Ehkä paneudun siihen jonain sadepäivänä.
      Jos ennusteisiin on uskominen, niin pian saa unohtaa takinkin päältään ulos lähtiessä. Melkein epätodellista! Kukkaisia kevätpäiviä sinullekin!

      Poista
  4. Ei minullakaan monet krookukset tai sahramit lisäännyt. Ja sitten vielä jänisten hampaat uhkaavat niitä. Onneksi sinulla on joitain, jotka lisääntyvät. Sellainen on aina bonusta. Minulla menee monet kasvit iloisesti sekaisin, kutsun niitä vähän miten sattuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rusakot ovat täälläkin riesana ja siksi istutan nykyään krookukset suojattavien kasvien juurelle, jotta ne ovat myös verkkohäkkien sisällä turvassa. Tuossa keltaisessa nurkassa ei tosin ole mitään suojaa mutta yllättävän hyvin ovat tänä keväänä säilyneet. Pitkäkorvat eivät niin hyvin viihdy etupihalla.
      Kun tietäisi syksyllä kukkasipuleita ostaessaan, mitkä niistä lisääntyvät helposti, niin hankkisi vain niitä. Turhauttaa nuo, joita joutuu hankkimaan lisää saadakseen näyttävämpää kukintaa.

      Poista
  5. Vanguard on minulla lisääntynyt ja keltaiset lajikkeet, muut jopa taantuvat. Kauniit kevättähdet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 'Vanguard' on lisääntynyt pikkuisen täälläkin. Ei kyllä kovin nopeasti mutta pääasia, että edes jotenkin. Kevättähdet ovat toista maata.

      Poista
  6. Ihana kattaus kauniita sipulikukkia. Kevättähdet ovat kauniita kaikissa väreissä, minulla on vain sinistä. Kevätkurjenmiekat ja kevättähdet ovat oikein kaunis yhdistelmä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minullakin oli pitkään vain sinisiä mutta sitten jonain syksynä törmäsin puutarhaliikkeessä vaaleanpunaisiin ja seuraavana vuonna valkoisiin. Nyt on sitten kaikkia.

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!