torstai 23. syyskuuta 2021

Syksyn punaisia yksityiskohtia

Hehkuva punainen on lempisävyjäni syksyn ruskaväreistä. Muillekin väreille on toki paikkansa ennen kuin lehdet karisevat ja muuttuvat ikävän ruskeiksi ennen talven tuloa. Silti katseeni aina kiinnittyy punaisina leiskuviin kasveihin. Otetaanpa siis pieni kierros puutarhani punaisissa katseenvangitsijoissa.

Puistoatsalea 'Illusia' on ruskapensas vailla vertaa. Tämä pensasryhmän 'Illusia' saa oranssimman sävyn kuin...
... aurinkopenkin 'Illusia', jonka ruskasävy on vähän tummempi. Se myös värittyy vähän hitaammin kuin pensasryhmässä kasvava kaverinsa. Upeita kummatkin.
Mesimarjallakin on hieno ruskaväri, tosin ruska on tässä vasta aluillaan.
Pensasmustikoiden ruska on takuuvarmasti punainen. Meidän mustikoista tämä 'Aino' värittyy minusta mahtavimman sävyiseksi.

Pensasmustikat, akankaalit ja komeamaksaruoho 'Herbstfreude' muodostavat hienon yksityiskohdan syksyiseen puutarhaan. Vasemmassa ylänurkassa on kaksi 'Alvaria', edellisen kuvan 'Aino' on oikeassa ylänurkassa.

'Herbstfreude' sopii myös pensashanhikki 'Lovely Pinkin' pariksi. Tässä nyt ei ole sitä hehkuvan punaista ruskaa, mutta punainen se on pinkkikin eikä kukkia voi olla liikaa syksylläkään!

Yksi isotähtiputkista oli päättänyt vielä työntää kukinnon syksyn iloksi.
Pihlajista ehtivät lehdet karista ennen kuin ne edes saivat kunnolla ruskavärejä ylleen. Marjat sentään jäivät. Täällä on niin paljon pihlajia, että marjoja riittää, vaikka valtava rastasparvi kiertääkin niitä ahmimassa.

Purppuraheisiangervon tummanpuhuva sävy sopii hienosti taustalla olevan mongolianvaahteran kirkkaaseen keltaiseen.
Tuo mongolianvaahteran rääpäle se on vain pettymys minulle joka ikinen vuosi. Keväällä olin hyvilläni siitä, että se ei viime talvena palelluttanutkaan enää latvaansa. Annoin sille nimittäin viimeisen tilaisuuden selvitä talvesta ja sen se kyllä tänä vuonna teki. Olisi vain pitänyt antaa sille myös käsky vihdoin ja viimein saada se mongolianvaahteralle tyypillinen punainen ruskaväri, sillä keltaiseksihan se tänäkin vuonna meni. Oksankärjissä alkoi jo olla pikkuisen lupaavaa punerrusta, mutta sittenpä tuli taas kunnon hallayö ja suurin osa lehdistä karisi sen myötä maahan. Jos ensi keväänä on yksikään oksankärki paleltunut, alkaa lapio heilua ja tilalle tulee jotain muuta. Ja voi olla, että jos vastaan tulee jokin sopiva puuvartinen kasvi hyvään hintaan, saa mongolianvaahtera joka tapauksessa lähdöt.
Kuvasta ei oikein saa selvää, mutta suurin osa lehdistä on tuossa vaahteran juurella ja vain muutama hennosti punertava latvatupsu jäi jäljelle.
Toissayönä isäntä aamuyöstä töihin lähtiessään tuli sanomaan, että ulkona on mittarin mukaan neljä astetta pakkasta. Ennusteen mukaan ei edes pitänyt olla hallayö ja minulla oli pelakuut ulkona ilman suojaa. Pyysin isäntää nostamaan ne eteiseen, mutta vahinko ehti jo tapahtua: pelakuut näyttävät hyvin kärsineiltä ja nyt eteisessä haisee hieman käyneelle heinälle. Onneksi edes verenpisaroilla, jouluatsalealla ja sinisarjalla oli harso päällään. Harson alla ollut pienempi karjalanneito meni mustaksi mutta kaikki muut selvisivät. Pelkäsin jo, että myös viherliljapuu olisi mennyttä, sillä sen päältä oli harso karannut ja sen kaikki lehdet lurpottivat jäisinä. Huoli oli onneksi turha. Varjokujalla olleissa ruukkuhortensioissa näkyy lehdissä hieman paleltumisen merkkejä, mutta sen ei pitäisi niitä näin syksyllä haitata. Koruköynnöskin selvisi hienosti. Sen sijaan kaikki varjokujan kuunliljat ja sormivaleangervot paleltuivat, samoin moni muu kasvi puutarhassani.
Parvekelaatikoissa olleet pelakuut kärsivät selvästi kylmästä. Lattialla saviruukussa kasvava pelakuu sai ilmeisesti vähän suojaa naapurikasveista, sillä se näyttää paljon muita virkeämmältä. Hopeaputoukset ja viherliljapuu porskuttavat hyvävointisina.
Tulipa taas hyvä muistutus siitä, että meillä saa varsinkin syksyisin vähentää lämpötilasta useamman asteen ennusteista. Isännän mukaan nimittäin jo parin kilometrin päässä lämpötila oli ollut nollassa samaan aikaan kun meillä oli -4 astetta eikä koko hänen työmatkallaan ollut auton mittarin mukaan ollut pakkasta. Vasta aamukymmeneltä päästiin meillä plussan puolelle. Vähän harmitti eikä lapsilta minuun tarttunut syysflunssa parantanut asiaa ollenkaan. Kaiken lisäksi paikallisella hankkijalla alkoi juuri samaan aikaan löytölaarit, joihin en tietenkään flunssaisena päässyt. Vaikka tapahtuma kestääkin useamman päivän, niin tuskinpa siellä enää viimeisenä päivänä mitään hankkimisen arvoista on jäljellä. Onneksi sentään koronatesti näytti negatiivista eikä pariin päivään tarvitse käyttää osaa päivästä auton ratissa istumiseen kun työtkin pitää nyt hoitaa etänä. Silti olisin mieluummin kaahannut heti aamulla penkomaan puutarhamyymälän valikoimaa nyt kun se oli kerrankin aikataulullisesti mahdollista. Viime vuonna ehdin paikalle siinä vaiheessa kun isompi porukka ihmisiä käveli ulos myymälästä ostoskassit pullottaen kasveja ja myymälässä oli vain rippeet jäljellä. No, ehkäpä ensi vuonna pääsen itsekin ensimmäisten joukossa tyhjentämään hyllyjä.

12 kommenttia:

  1. Noi voi ääh, miten huonoon aikaan iskenyt flunssa! Onneksi ei sentään ole koronaa, mutta hitsin harmitus silti.
    Mongolianvaahterasi ei tosiaan ole mikään malliyksilö, ikävää. Harmittaa sekin, että miksi juuri teille tulee kylmempää kuin ympäristöön!
    Tsemppiä nyt kaikkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajoitus oli tällä kertaa harvinaisen katala. Vuorokauden myöhemmin jos olisi alkanut, olisin ehtinyt ensimmäisten joukossa alelaareja penkomaan. Ehkä olisin löytänyt sieltä jotain tuon mongolianvaahteran tilalle. Nyt en tiedä sitä kun en päässyt edes tutkimaan, mitä kaikkea siellä olisi ollut myynnissä.
      Tämä asuinalue on ympäröivää maastoa matalammalla, joten tietysti kylmä kerääntyy tänne. Ei sitä osannut maastokarttoja tutkia tuolta kantilta silloin kun taloa etsittiin. Onneksi meidän tontti on sentään naapureita pari metriä korkeammalla :D Monta hallayötä on jo sillä vältetty. Kiitos tsempeistä! Vielä tämä tästä iloksi muuttuu.

      Poista
  2. Ihme ja kumma, että mongolianvaahtera on vaivalloinen, minusta ne ovat olleet äärimmäisen varmoja ja luotettavia - ja lisäksi nopeakasvuisia? Tosin samalla alueellakin saattaa olla mongolianvaahteroilla eriväriset ruska-asut.
    Punaiset ruskavärit ovat upeita, mutta ehkä lähistöllä tarvitaan myös keltaista ja oranssia, jotta punaisen teho tulee paremmin esiin? Atsaleat ovat tosi hienoja syksyllä, oikeastaan olen ollut atsaleoihin tyytyväinen koko kasvukauden, niiden vihreä lehdistö ei näytä lainkaan hullummalta kesälläkään. Onneksi tulin niitä ostaneeksi.
    Myös meillä oli samanlainen pakkanen keskiviikon vastaisena yönä, ihmeesti jotain kukkijoita on jäljellä siitä huolimatta
    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on siemenestä kasvatettu, joten varmaan on sattunut kehno geenicocktail kohdalle. Aika hidaskasvuinenkin tuo on minusta ollut.
      Atsaleat ovat oikeasti hyviä kasveja. En keksi niistä mitään muuta moitittavaa kuin sen, että maistuvat hyvin myös rusakoille. Totta tuokin, että kaikkia värejä tarvitaan.
      Näin syksyllä kylmänkestävät kasvit nousevat korvaamattomina esille. Jos niitä ei olisi, loppuisi puutarhasta hyvin pian katsottava.
      Kiitos! Hyvää pian alkavaa viikonloppua sinullekin!

      Poista
  3. Täällä kans flunssanpoikasta ollut jo viikon verran, en ole käynyt minäkään Hankkijan alelaareissa!
    On kyllä upeita syysvärejä sinulla. Mustikoihin tulee mieletön väritys! Mulla on myös tuota maksaruohoa, jolla on tuo nimihirmu Herbs.... pitää joka kerta tarkistaa, miten kirjoitetaan.
    Tänään on ollut kova tuuli, joka vienyt lehtiä puista mm pihlajista :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikaista paranemista sinullekin! Joka syksy muutama suosikkikasvi nousee esille: pensasmustikat ja 'Illusiat'. Maksaruoholla on kieltämättä vähän hankala nimihirviö :D Olen opiskellut kouluaikoina saksaa, joten nimi on ehkä vähän helpompi muistaa kuin saksan kieltä tuntemattomalle. Tuulinen sää vie liian nopeasti puista kauniit ruskalehdet.

      Poista
  4. Alennusmyyntien meneminen ohi on kurjaa. Siis kasvialen. Muista ei ole niin väliä.
    Pakkkasyö oli täälläkin ma-ti-yönä. Silti keskustassa oli paikkoja, joissa daaliat porskuttivat menemään ilman mitään vaurioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kasvialet ovat tärkeitä, muista ei väliä :D Kaupungeissa on usein sellaisia kohtia, jotka pysyvät hallaöinäkin lämpiminä. Lähellä saattaa olla esim. sadevesikaivo, josta nousee lämpimämpää ilmaa tai sitten rakennusten väliin jää suojaisa kohta. Lähelle vasta parkkeerattu autokin hohkaa pitkään lämmintä ja voi pelastaa muutaman kasvin.

      Poista
  5. Illusian ja pensasmustikan ruskavärit ovat kyllä todella upeita.
    Alennusmyyntejä onneksi tulee ja menee. Ensi syksynä sitten uusi yritys.
    Pikaista paranemista sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollainen selvästi leiskuvan punainen on ruskaväri minun mieleeni :) Pitää yrittää järjestellä aikataulut alennusmyyntejä silmällä pitäen uudestaan ensi syksynä. Ja ehkä ehdin vielä jonkun muun myymälän alennusmyynteihin. Kiitos! Eiköhän se flunssa tästä pian helpota.

      Poista
  6. Kauniita punaisia sävyjä! Pikaista paranemista <3

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit blogissani, jättäisitkö myös viestin käynnistäsi. Tervetuloa uudelleenkin!