torstai 1. heinäkuuta 2021

Yritin istuttaa kärhön...

Kuukausi vaihtui kuin huomaamatta heinäkuuksi. Ruukussa viime syksystä asustellut 'Madame Julia Correvon' alkoi osoittaa toipumisen merkkejä siitä mistä sitten keväällä suuttuikaan ja ajattelin, että sen voisi istuttaa jo maahan kasvamaan kokoa. Paikka kun oli päätetty jo ajat sitten. Ei muuta kuin lapio ja kottikärry matkaan ja nokka kohti nuotiopaikkaa.

Uusin hankintani, tähkäesikko alkaa kukkia. Kuva ei liity tarinaan millään lailla.
Ensimmäisellä lapionpistolla kuului tuttu kolahdus. Kivihän se siellä. Se taas oli vieraampi ääni mikä kuului kun aloin kääntää lapiota ja nostaa maata kottikärryyn. Omituinen, tunkkainen rutina... mitähän tällä kertaa tulee vastaan? Edellisen asukkaan rakennusjätejemmat ovat tällä tontilla jo tulleet tutuksi, mutta nyt osuin varsinaiseen "aarrekätköön". Kivien seasta löytyi sellainen kätkö kipsilevymurskaa, ettei ole moista vastaan tullut. Kauhoin murskaa kaksin käsin pois ja seurasin "suonta" keväällä istutetun koivuangervon alle.

Tässä vaiheessa kipsilevyä oli jo lähtenyt aikamoinen kasa ja lisää vain näyttää tulevan, kuten tuosta kerrostumasta varmaan huomaatte. Etualalla näkyy myös kaksi isompaa kivennurkkaa.
Lähikuva kipsikerrostumasta. Ehkä tuo murska olisi aikanaan maatunutkin, mutta periaatteesta en halunnut näin paksuja kerroksia ylimääräistä moskaa kukkapenkkiin.
Viimein koko kukkapenkin kohdalla ollut kasa oli kaivettu pois. Esiintymä tosin näytti jatkuvan vielä nurmikon puolelle, samoin isoin kivi, joka esti kärhön istuttamisen. Ne jätin sinne odottamaan kukkapenkin ja nuotiopaikalta lähtevän polun jatkamista lasten pelialueen kohdalle. Madame Julialle pitää siis kokeilla kaivaa kuoppa johonkin toiseen kohtaan, mutta tulipahan ainakin siivottua maasta pois iso kasa kipsilevymurskaa ja pari muovimaton palasta. Samalla sain tilaa kosteikkoprojektista kaivetulle mullalle.
Nyt on istutusalueelta poistettu kaikki sinne kuulumaton törky. Ainoastaan yksi iso kivi jäi eikä lähde varmasti millään pois.
Kuopasta löytyi koirankokoinen kasa kipsiä ja muutama kivi. Tässä vaiheessa piti lähteä hakemaan kottikärryllistä multaa montun täytteeksi.
Siirrytäänpä seuraavaksi sinne kosteikolle, kun kerta tuli se mainittua. Sain eräänä päivänä kaivamisinspiraation ja jatkoin kesken jäänyttä suoprojektia. Pari päivää siinä meni, mutta nyt on tehty suolle polku ja kaivettu koko notkon alueelta nurmet pois. Suurimman osan mullasta sain upotettua reunalla olevaan kukkapenkkiin ja loput tyhjiin multasäkkeihin odottamaan käyttökohdetta. Isommat kivet loppuivat, joten polun alkuun piti laittaa pari pienempää. Vaihdan ainakin toisen niistä isompaan, jos sopiva sattuu tulemaan jossain vastaan.
Tästä se alkaa muotoutua. Kepakot rinteessä ovat lähinnä estämässä mullan ja kasteluveden valumista. Puuhökötys oikeassa yläkulmassa on alppiruusuntaimien sadesuoja, sen takana muutama säkillinen multaa.
Kun alue oli valmis, teki mieli saada sinne kasveja. Taimimyymälään siis, sillä eihän minulla ollut vielä tähän projektiin juuri mitään valmiina istuttamista odottamassa. Isäntä oli töissä, joten lähdinpä sitten lasten kanssa pienelle päiväajelulle. Se oli taas kerran virhe. Lapset juoksentelivat hyllyjen välissä ja hihkuivat suureen ääneen (anteeksi henkilökunta!), vaikka etukäteen oltiin sovittu pelisäännöt ja palkkio odotti hyvästä käytöksestä. Onneksi ei ollut juuri muita asiakkaita ja onneksi tenavat kuitenkin katsoivat sen verran eteensä, etteivät törmäilleet mihinkään. Kymmenen minuuttia per myymälä oli sen verran pikainen kierros, että nappasin mukaan vain muutaman kasvin, joka sattui osumaan silmiin.
Tuoksumatara saa levittäytyä vapaasti kosteikon oikeanpuoleisen sivun luiskaan.
Rotkolemmikin ('Alexander's Great') istutin raparperin eteen loivempaan luiskaan. Vasemmassa alanurkassa aikaisemmin vanhempieni luota tuotua metsäorvokkia, joka toivon mukaan viihtyy suon pohjalla.
Taimipäiviltä ostettu valkotäpläimikkä siirtyi vasemmalle puolelle kiviaskelmien ja jaloangervojen väliin. Kaverina tänä kesänä ahkeraliisoja.
Vanhempieni luota tuotu kalvassara saa olla heti suon alkupäässä, jossa voin seurata sen leviämiskäyttäytymistä. Metsässä näitä oli kauniina mättäinä, toivottavasti pysyy tässäkin sellaisena.
Kosteikko on edelleen melkoisen tyhjä, mutta ainakin siinä on jo alku. Syksyllä tai ensi keväänä saan äidiltäni isoja kuunliljoja marjapensaiden puolelle ja ehkä noita hankkimiani kasveja saa myös jaettua viimeistään ensi keväänä. Pitää käydä myös tekemässä vielä kasvienkeruuretki vanhempieni luo, jos vaikka jonkun ojan pohjalta löytyisi jotain puutarhakasviksi kelpaavaa. Siihen saakka siirtelen kukkapenkeistä sammalta suon pohjalle ja yritän saada edes pohjan peitettyä ennen kuin rikkaruohon siemeniä eksyy sinne.
Tätä samaa kuunliljaa on tulossa äidiltäni suon reunalle. Taustalla kukkivat töyhtöangervo ja varjolilja.
On kivaa saada taas yksi kummallinen nurkkaus puutarhasta valmiimmaksi. Toivottavasti löydän sopivia kasveja, jotka viihtyisivät syvimmän notkon kohdalla. Pohjalla ei ollut ihan niin paljoa savea kuin muutama metri sivummalla, mutta sen verran kuitenkin, että maa oli selvästi kosteaa. Kuivuudesta kasvien viihtyminen ei siis tule varmasti jäämään kiinni. Nyt vain odotellaan niitä kuunliljoja ja sammalen kasvua.

20 kommenttia:

  1. Siellä on iso uusi alue. Tuoksumatara on ollut meillä nopea valloittamaan alueensa. On tosi kivaa saada aina jokin kummanurkka muutettua puutarhaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noo, iso ja iso... Kuvassa alue näyttää suuremmalta :D Todellisuudessa tuohon oikean sivun suikaleeseen sopii laskujeni mukaan vain viisi kookasta kuunliljaa riviin. Hyvä, jos tuoksumatara leviää reippaasti, niin auttaa pitämään luiskan maat paikoillaan.

      Poista
  2. Joillakin ihmissä on merkillinen tapa haudata jätettä maahan ajatellen, ettei kukaan koskaan kaiva samassa paikassa. Meillä "uusi" mökkitontti kätkee sisäänsä vaikka mitä, siellä entinen omistaj on haudannut maahan kaiken muovi- ja metallijätteen ja vuosien saatossa ne ovat lahonneet juuri sen verran, ettei mitään saa ehjänä pois! Ällöä! Mutta sinä sait siivouksen yhteydessä hyvän kolosen jollekin uudelle kasville:) Kosteikkoalueesta tulee hieno. Voi teitä taimikaupoilla olleita! Lasten kanssa tehdyt ostosreissut ovat tunnetusti nopeita :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ollut varmaan ajan tyyli. Meiltäkin on löytynyt sähköjohdon pätkiä, muovia, tiilen- ja laatanpalasia, eristevillaa ja nyt tuota kipsilevyä. Erityisesti tontin tuo reuna on ollut kaatopaikkojen kuningas ja kunnan metsässä tietysti lisää roinaa. Inhottavaa niitä on kyllä kaivella. Pitää jotain matalajuurista maanpeitekasvia kehitellä tuohon. Kiven takia kasvualustaa ei ole tuossa päädyssä kuin kolmisenkymmentä senttiä syvimmässä kohdassa.
      Kiitos! Toivottavasti ei tarvitse enää tänä kesänä ottaa lapsia mukaan taimistolle :D

      Poista
  3. Aika epämiellyttävää löytää tuollaisia 'aarteita'.
    Peukut tuoksumataralle, toivottavasti se kasvaa yhtä kauniina kuin minun omani täällä. Valkotäpläimikän kasvuvoima on ihmeellinen, joten varaudu katsomaan sille tilaa - kaunis se on joka tapauksessa! Totta kai on mukavaa saada joku alue eteenpäin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä. Kaikki ylimääräinen törky hidastaa kummasti istuttamista ja potuttaa muutenkin.
      Niin minäkin toivon. Toistaiseksi tuoksumatara näyttää viihtyvän. Valkotäpläimikällä on muutama metri tilaa laajeta sivusuunnassa, joten saa levitä.

      Poista
  4. Ihan käsittämätöntä tuollainen rakennusjätteen maahan hautaaminen! Kipsilevy kun ei taida edes maatua. Kosteikosta on tulossa kiva paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ilmeisesti ollut ajan tapa. En kyllä silti ymmärrä sitä. Yritin etsiä tietoa kipsilevyn maatumisesta, mutta aika huonosti sitä oli tarjolla. Kipsiä esiintyy kyllä maaperässä luonnostaankin, joten sinällään se ei ehkä niin paha ole kuin muovit. Noissa rakennusjätteissä on kuitenkin aina se, ettei voi tietää, onko niissä esim. maalijämiä tai jotain muita myrkkyjä. Kiitos!

      Poista
  5. On ollu kaivuhomma siulla. Hyvän kuopan sait kärhölle! Hieno tulloo suosta, kuhan suat siihen kasvit paikoilleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä urakkaa. Leveyssuunnassa kärhöllä olisi ollut tilaa vaikka kuinka paljon, mutta kuopalle ei jäänyt suuren kiven takia syvyyttä kuin 30cm, joten pitää keksiä jotain muuta sen tilalle. Kiveä ei oikein kuvissa näy, mutta siellä se on ja täyttää montun pohjan.

      Poista
  6. Meillä täältä mökiltä on löytynyt vaikka mitä haudattuna maahan yksi iso kylpyamme löytyi ja sen sisältä rikkinäisiä laattoja melkein täysi lasti. On löytynyt superloni patjoja, porakoneita, vanhoja rikkinäisiä ikkunalaseja, pulloja, peltipurkkeja, sähköjohtoja jne... Kyllä suututtaa aina kun jotain uutta löytyy. Hyvä kun sait siivottua alueen. Jotenkin on nyt fiilis poissa kun on näin kuumaa. En ole istuttanut yhtään mitään. Kastellut ja taas kastellut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylpyamme! No huh! Joku ei ole tainnut haluta maksaa jäteasemalle viemisestä. Minä olen istuttanut osan kasveista vain siksi, ettei tarvitse juosta niin usein kastelukannun kanssa. Tuolla suopuutarhassa on sen verran varjoisaa ja tuulensuojaista, että kosteus pysyy maassa hyvin eikä tarvitse kastella joka päivä toisin kuin ruukkuja.

      Poista
  7. Kaikkea sitä löytyy, kun pihaa kaivelee!!
    Komea kuunlilja rivistö, hyvä kokonaisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano! Kiitos! Kuunliljarivistö jatkuu vielä ylöspäin muutaman yksilön verran, mutta yritin saada ne kuvaan sellaisesta kulmasta, ettei näkyisi kaikkea ylimääräistä roinaa (ja rikkaruohoja).

      Poista
  8. Tuo hautaaminen on kyllä ollut yhden ajan vitsaus ja osa vanhemmista ihmisistä tekee sitä vieläkin. Me löydettiin äidin puutarhasta kalliota ediin kaivaessa pari sangollista alkaalipattereita 🤦‍♀️ isänäiti tai isänisä ne sinne haudannut joskus.... Ei ollut kovin miellyttävä yllätys.
    Ihania kasveja sinulla kosteikossa! Minulla on se lammen reuna johon voisin oikein kunnon kosteikon lykätä, mutta sitä aloitan vasta parin vuoden päästä. Sitä ennen onkin hyvä katsella sinun projektia ja laittaa ihania kasveja itselle muistiin 😄❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti on liian kallista ja vaivalloista viedä jätteitä jäteasemalle. Patterit ovat kyllä yksi järjettömimmistä asioista, mitä voi maahan haudata. Toivottavasti eivät ole vuotaneet mitään myrkkyjä maaperään.
      Kiitos! Suunnittelu onkin hyvä aloittaa jo hyvissä ajoin :)

      Poista
  9. Kiva projekti tuo kosteikko! Toisin kuin se ryönän kaivelu. Täälläkin on kaivettu outoja betonilohkareita ja kymmeniä (satoja?) nauloja maasta, mutta kyllä nuo tavalliset kivet ovat kaivuutöiden tavallisin löytö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hmm... betonilohkareita ja nauloja ei muuten ole täältä hirveästi löytynyt, jokunen pieni vain. Onneksi täälläkin löytyy enemmän tavallisia kiviä :D

      Poista
  10. Harmillista että hyvä paikka kärhölle estyy mokoman murikan vuoksi. Tulipa siivottua jätteitä kuitenkin pois ja eiköhän siihenkin paikkaan vähän matalampaan multatilaan tyytyvä kasvi löydy. Kosteikko vaikuttaa mukavalta projektilta. Niinhän ne kaikki uudet istutusalueet ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollut uutta suunnitelmien muutos kiven takia. Monta puuta, pensasta ja kärhöä olen joutunut istuttamaan vähän eri paikkaan kun vastaan on tullut liian iso kivi. Pitää vaikka jotain maanpeitekasvia istuttaa tuohon kohtaan. Kiitos!

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!