maanantai 13. elokuuta 2018

Prinsessoja, leijonia, tuoksuja ja värejä

Prinsessaliljat ovat alkaneet nyt vasta kukkia kunnolla. Ainoastaan tämä keltainen kukki kohtuullisesti myös aiemmin kesällä muiden vain jurottaessa. Koska talvetuspaikkoihin on tänä vuonna tunkua, kaikki kolme prinsessaa lähtevät uusiin koteihin talvetuskauden alkaessa. Jos en olisi luvannut kasveja jo toisille, saattaisin vielä pyörtää päätökseni kauniin kukinnan edessä.
Keltainen prinsessa on ollut myös aiempina kesinä ahkerin kukkija.
Tummanpunainen prinsessa teki jostain syystä valkoiset reunat kukkiinsa. Etunurkassa oleva vaaleanpunainen teki vasta ensimmäiset nuppunsa.
Puulilja 'Friso' on päättänyt jumittaa nuppunsa aukaisun puolitiehen. Olen jo pienen ikuisuuden verran odottanut, milloin kukka on auki, mutta tämän kummempaa edistystä ei ole tapahtunut. Nyt terälehtien kärjet alkavat jo ruskettuakin, joten ehkä tänä vuonna ei nähdä täysin avonaista kukkaa ollenkaan. Korkeutta kasvilla on puolisen metriä, mutta jospa se ensi vuonna näyttäisi todellisen loistonsa. Väri lupaa ainakin hyvää.
Vähän surkuhupaisa näky, mutta kukkii kuitenkin! Ja tuoksuu hennon liljaiselle.
Nostimme lasten kanssa eilen valkosipulit ja ensimmäiset punajuuret. Osa valkosipuleista jäi aika pieniksi, mutta oli siellä muutamia, jotka yllättivät koollaan. Punajuuret olivat supermakeita keitettyinä!
Kahta erilaista valkosipulia ja ensimmäiset punajuuret.
Isoimmat valkosipulit.
Isoimman ja pienimmän valkosipulin kokoero on aikamoinen.
Mantsuriankärhö on innostunut kukkimaan. Siinä on aivan ihana tuoksu! En olisi kärhöstä uskonut, että se voi tuoksua näin vahvasti. Iltaisin mantsuriankärhön tuoksu sekoittuu lähellä kasvavien sarvileukoijien tuoksuun.
Mantsuriankärhöni ensimmäinen kesä. Ei vielä valtava kukkapilvi, mutta jo pieni aavistus sellaisesta.
Olen jo aiemmin kertonut, että minulla on tapana iltaisin lasten nukahdettua kierrellä puutarhassa ja puuhastella milloin mitäkin. Luin tässä aiemmin jostain keskustelusta, että leijonankidan voisi talvettaa kellarissa. Entiseen tuoksuvatukkorinteeseen on lähiviikkojen aikana tulossa semmoinen myllerrys, että pelastin sieltä jo nyt talteen muutaman kauneimman yksilön. Merkitsin myös langanpätkällä eri värit muistiin.
Neljä erilaista. Vasemmassa reunassa on se erikoisen tummalehtinen. Sen kukatkin ovat kaikista leijonankidoistani tummimman punaiset. Merkitsin sen tummanpunaisella langanpätkällä.
Rento-reino laatikon oikeassa nurkassa ei nyt kuki, mutta se on tämä aiemmin esitelty "vaniljajäätelö vadelmakastikkeella". Tämä ei saanut omaa merkkilankaa.
Hempeilijä sai liilan villalangan. 
Tämä söpöliini on merkitty valkoisella langalla.
Juuri kun sain leijonankidat istutettua, alkoi luonto tarjoilla parin minuutin kestävää väriterapiaa. Kello oli jo ties mitä ja pian värinäytöksen jälkeen olikin jo niin pimeää, ettei ulkona nähnyt enää tehdä mitään.
Kaunista viikkoa!

11 kommenttia:

  1. Onpa upea maisemakuva! Minunkin pitäisi nostaa valkosipulit, minulla on vain yhtä lajiketta, luullakseni Aleksandraa. Ihananvärisiä leijonankitoja! Toivottavasti talvetus onnistuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minä en tiedä valkosipulieni lajikkeita. Toista sain eräältä sukulaiselta viime syksynä ja toisen pieniä itusilmutaimia ostin vuosia sitten kirpparilta. Molemmat maistuvat hyvältä. Minäkin toivon leijonankitojen talvehtivan onnistuneesti. Tervetuloa lukijaksi! :)

      Poista
  2. Mahtavia nuo valkosipulit. Tänä vuonna en edes kokeillut, kun en ole aikaisemmin onnistunut niiden kanssa, jos vaikka ensi vuonna uutta yritystä. Oletko laittanut nuo maahan syksyllä vai keväällä? Kukat ja auringonlasku ovat kauniit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isoimmat olivat oikein mukavan kokoisia. Nuo ovat talvivalkosipuleita, eli laitan ne maahan nyt syksyllä. Viime vuonna istutin kynnet syyskuun lopussa. Kokeile ihmeessä kasvatusta vaikka vain muutamalla kynnellä. Minusta olivat loppujen lopuksi aika vaivattomia kasvatettavia, kun muisti vain lannoittaa kunnolla. Tänä kesänä olisivat tarvinneet kyllä kastelua, niin olisivat voineet kasvaa isommiksi, mutta olen silti satoon tyytyväinen. Ja itse kasvatettujen makua ei voi verratakaan kaupasta ostettuihin; näissä on valtavasti makua ilman kitkeryyttä.

      Poista
  3. Ihanat prinsessaliljat ja kaunis auringonlasku. Hienosti on tullut satoa, valkosipulit näyttävät ihan jättimäisiltä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Juu, näyttäähän ne kuvassa jättimäisiltä :D Suurin osa oli halkaisijaltaan viiden sentin luokkaa, nuo kaksi selvästi isompia ja pari vähän pienempää. Mutta kelpaa tämän kesän sadoksi vallan mainiosti. Prinsessaliljat ovat kyllä kauniita nyt kun suostuvat vihdoin kukkimaan. Ehkä ne kukkivatkin

      Poista
    2. ...sitten koko kesän (kosketushiiri mokoma!) :D

      Poista
  4. Ompas isoja valakosipuleja! Meillä hyvin vähän sitä käytetään. Lammasta kun laitan niin siihen. Ostan muutaman sipulin nuapurin luomutarhurilta talaveks. Kauniit nuo prinsessaliljat, onko se sama kuin inkalilja? Leijonankidan talavettamisesta en tiiä, jättiverbenoo ol viime talavena talavetuksessa ja hyvin onnistu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Prinsessalilja on sama kuin inkalilja. Itse vain pidän prinsessa-nimityksestä enemmän :) Meillä laitetaan pikkuisen valkosipulia melkein joka ruokaan. Nyt kun saisi vielä kuivatettua ne oikein, että säilyisivät mahdollisimman pitkään hyvinä. Sattui harmillisesti sateiset kelit noston jälkeen, mutta kokeillaan pitää ne kuivina :) Saa nähdä, miten leijonankitojen käy talvella. Meillä on aikaisempina talvina kellarissa ollut hyvät olosuhteet kasvien talvehtia, joten toivon, että leijonatkin siellä viihtyvät.

      Poista
  5. Ihanat leijonankidat! Toivottavasti talvetus onnistuu. Meillä ei ole oikein kunnollista paikkaa talvettaa mitään :( Varastotkin ovat niin lämpimät, että niihin ei voi kasveja viedä talvilevolle. Pitää siis tyytyä yksivuotiseen kukkaloistoon tai sellaisiin lajeihin, jotka talvehtivat hyvin ulkona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä vuonna leijonankidoissa oli todella paljon eri näköisiä ja useita sellaisia, mitkä tekisi mieli nostaa talvetukseen. Pitää kuitenkin pitää mielessä kellarin ja eteisen lattiapinta-alat :D Meilläkään ei edellisissä asunnoissa ollut oikein mitään talvetuspaikkaa. Jotkut kasvit pärjäsivät ikkunalaudalla, kun piti verhot kiinni niin, että verhojen ja ikkunan väliin jäi viileämpi väli kasveille. Silloin tietysti joutuu pitämään verhot kiinni koko talven ajan, mutta mitäpä sitä puutarhaihminen ei tekisi :D

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!