Kukkakimppuja äideille

Puutarhasta löytyi vaikka miten paljon kukkakimppuja. Maljakkoon en niitä raskinut kerätä, sillä kuvinakin ne ilahduttavat suuresti.

Posliinihyasintit tekivät tänä vuonna komeita kukkakimppuja.

Luumupuu 'Kuntalan' juurella eivät tänä vuonna pikkuiset 'Barr's Purple' -tähtisahramit kovin runsaasti kukkineet mutta onneksi posliinihyasintit paikkasivat kukkavajetta tekemällä oikein pörheät kukinnot. Salamatkustajana tullut puhtaan valkoinenkin oli komistunut sitten viime kevään. Toisen luumupuun, 'Laatokan Helmen' vierellä on paljon siniliilaa, sillä siellä kukkii rypäs isokevättähteä, tähtisahrami 'Ruby Giantia' sekä ensimmäisiä huhtikurjenmiekkoja. Niiden lajike saattaa olla 'Blue Hill' mutta varmuutta ei ole. Istutin ne nimittäin 'Harmonyna' ja sitähän ne eivät ainakaan ole. Kauniita ovat joka tapauksessa.

'Laatokan Helmen' vieressä on sininen sekakimppu.

Pystykiurunukannus 'Beth Evans' tekee punaisia kimppuja.

Sinivuokko taitaa olla aika perinteinen äitienpäiväkukka.

Olen iloinen, että kaikki kolme sinivuokkoani ovat hengissä ja kaksi kukkiikin jo ihan nätisti. Kuvassa on niistä isompi. Isomman kukat ovat tasaisesti kuusiterälehtisiä mutta pienempi oli tehnyt yhden kukan, jossa oli peräti kahdeksan terälehteä. Muissa sen kukissa oli kuusi tai seitsemän terälehteä. Jokohan ensi vuonna myös pienin taimista kukkii?

Esikoissakin oli pieniä kukkakimppuja, vaikka niiden runsain kukinta on vasta tulossa.

Mutta mikäs se tämä minikimppu on?

Pensasryhmään oli eksynyt jotain pientä ja söpöä. Luulin sitä ensin valkoiseksi idänsinililjaksi mutta kukat katsovat suoraan taivasta kohti toisin kuin parin metrin päässä olevalla mättäällä ja kärhökaaripenkissä kasvavilla lajitovereilla. Kukkien alapinnallakin on hienot vihreät raidat. Muistin vasta myöhemmin eräänä vuonna kellarissa talvettamani nuokkutähdikit, jotka ehkä saattoivat sittenkin olla jotain muuta tähdikkiä (turkintähdikkiäkö?). Moni oli saanut väärää lajiketta sinä syksynä kun minäkin nuo ostin. Istutin tähdikit muistiinpanojeni mukaan kärhökaaripenkkiin mutta ei olisi ensimmäinen kerta, kun muistiinpanot ja todellisuus eivät kohtaa.

Hyasintit alkoivat aueta 7.5.

Koska kukkii? -haasteen viimeinenkin veikkaus meni reilusti pieleen, sillä hyasinteista aukesi ensimmäinen kukka 7.5. Veikkasin niiden kukkivan vasta 16.5. Hyytävän kylmä viikko hidasti nuppujen aukeamista sen verran, että hyasintit taisivatkin osua lähimmäksi arvaamaani kukinta-aikaa. Tosin nuppujaan aukovat nyt ainoastaan jouluhyasinteiksi ostetut yksilöt. Varsinaiset puutarhahyasintit ovat todella paljon hitaampia kasvussaan. Osa niistä on vasta pilkistelemässä maan rajasta ja pidemmälle ehtineissäkin nuput ovat vielä tiukasti lehtien suojissa. Mistähän ero mahtaa johtua? Olenko istuttanut jouluhyasintit lähemmäs pintaa vai onko niillä muuten vain tapana herätä aikaisemmin?

Aurinkopenkin kevätkukkaniittyä.

Aurinkopenkin kevätkukkaniityllä kurjenmiekkojen kukinta alkaa olla loppusuoralla. Myöhäisemmissä 'Frozen Planeteissakin' osa kukista on jo kuihtunut. Kevättähdet kukkivat vielä hetken aikaa, tosin vaaleanpunaiset ovat jo haalistuneet melkein valkoisiksi. Seuraavana kukintavuoron ottavatkin eriväriset hyasintit. Tänä vuonna valkoiset olivat nopeimpia mutta on siellä jokunen vaaleanpunainen, sininen ja purppurainenkin tulossa. Kellarissa talvehtineista vaaleankeltaisista 'Gipsy Princess' -hyasinteista puolet istutin myös kevätkukkaniitylle. Loput laitoin kärhökaaripenkkiin, johon olen myös istuttanut jouluhyasintteja.

Ensimmäiset tarhakylmänkukat alkavat pian aukoa karvaisia nuppujaan.

Tarhajouluruusu 'Hello Amber' on jäänyt kovin matalaksi.

Jouluruusuilla on usein tapana nuokuttaa kukkiaan alaspäin ja tehdä siten niiden kukkien kuvaamisesta varsinaista maassa möyrimistä. 'Hello Amberin' kukat ovat niin matalissa varsissa, että jos ne nuokkuisivat, kameralle pitäisi kaivaa kuoppa kukan alle. Onneksi kukat siis katsovat taivasta kohti, niin ei tarvitse häiritä sen juuria kaivuuprojekteilla. Melko matala Amber on joka kevät ollut, mutta nyt se on kyllä minusta tehnyt ennätyksen. Vai onko kyse jo rimanalituksesta? Kukkia on kuitenkin hurjan paljon tulossa, joten Amber lasketaan ehdottomasti äitienpäivän kukkakimpuksi.

Korkeimmassa, peräti viisisenttisessä varressa komeileva kukka.

Kovin korkea ei ole vaaleajouluruusukaan mutta sentään kolme-neljä kertaa Amberia korkeampi.

Yritin laskea vaaleajouluruusun kukkia ja nuppuja mutta luovutin viidenkymmenen kohdalla. Huhtikuun lopun kovempi pakkasyö rusketti osan kukista mutta sen jälkeen juuresta on noussut koko ajan lisää nuppuja. Tämä yksilö on ihan älytön kukkimiskone! Muutama kuihtumassa oleva kukka on saanut todella kauniin vaaleanpunaisen sävyn.

Vaaleanpunainen kukka valkoisten seassa on liikuttavan söpö.

Ihan oikeassa leikkokukkakimpussa on mm. pioni, neilikoita, gerbera ja inkaliljaa.

Näiden kukkakimppujen myötä toivotan kaikille äideille ihanaa äitienpäivää!

Puutarha- ja multajuttuja

Joku mantukimalaisryhmän kuningatar ruuanhaussa kevättähdillä.

Laiska töitään luettelee mutta pitäähän nämä puutarha-asiat johonkin muistiin merkitä ja blogi on päiväkirja vailla vertaa. Tärkeimpänä ja mieluisimpana muutaman päivän askareena oli tietysti ympäriinsä haahuilu ja kevään etenemisen seuraaminen. Jos ei viikkoon (tai nyt vappuviikolla kolmeen päivään) ehdi puutarhaan, niin johan siinä kerkiää tapahtua vaikka sun mitä.

Pensasryhmän skillameren alku on jo selvästi sinertävä, ainakin näin matalalta katsottuna.

Pitkä ja hidas pensasryhmän kansoittaminen idänsinililjoilla alkaa hiljalleen tuottaa tulosta. Nyt sinisiä lämpäreitä näkyy selvästi kauempaakin katsottuna, vaikka ihan yhtenäinen skillamatto ei vielä olekaan. Muualle puutarhaan on ilmestynyt yksittäisiä idänsinililjoja, joita voisi periaatteessa kerätä aukkopaikkoihin ja siten vauhdittaa skillameren syntymistä. En vain ole vielä ehtinyt tuumasta toimeen.

Valkoistakin idänsinililjaa mahtuu skillamereen. Tässä kukassa hääri kimalainen.

Toinen pikkusipulikukkien meri on syntymässä vähintään yhtä hitaaseen tahtiin patiopenkkiin, johon olen kerännyt kevättähtiä ja posliinihyasinttia. Kumpaakin on pari lämpärettä. Löysin myös viime syksynä istutetut 'Roseus'-tähtisahramit. Ne ovat heti syyssyrikän raadon edessä ja kasvavat hyvin kituliaasti. Yksi nuppu löytyi mutta se ei jaksanut aueta lainkaan. Jospa ensi keväänä nousevat tarmokkaammin. Niistä syntyisi mukava täydennys tuon alueen kevätkukintaan.

Patiopenkki talon suunnasta kuvattuna. Syyssyrikän varmaan bongaatte mutta näkyykö sen takana kasvavia 'Roseuksia'?

Syyssyrikästä vasemmalle posliinihyasinttien yläpuolella näyttäisi nousevan ainakin muutama tulppaani 'Norah', joita istutin niinikään viime syksynä. Istutus taisi kummankin osalta venähtää niin myöhäiseksi, että juurtuminen jäi vähän kesken ennen talven tuloa. Suojasin kyllä istutuskohdan kippaamalla reilummin kompostia päälle ja keräämällä kasvitörkyäkin lisäsuojaksi. Lumikerros ennen pakkasia olisi ollut tarpeen myöhään istutetuille sipuleille mutta sitäpä ei nyt saatu. Onneksi ainakin osa on elossa, joten kukkikoot sitten ensi vuonna. Jotta koko pari päivää ei olisi mennyt haahuiluksi, tein ihan oikeitakin puutarhatöitä.

Viimekesäisen puutarhajätteen muutto-operaatio menossa.

Sain vihdoin tyhjennettyä valmiin mullan harmaasta kompostorista. Pohjalla oli vielä pari isompaa jäistä kökkärettä mutta nostin ne vain yhden kukkapenkin reunaan sulamaan loppuun. Kasasin harmaan boksin pohjalle puolilahonneita risuja ja vähän paksumpaakin oksaa, niiden päälle muualta siivottuja talventörröttäjiä ja sitten melko paksun kerroksen kuormalavakehikkoon kertyneestä viimekesäisestä kasasta. Sen päälle silputin kerroksen talventörröttäjiä ja jatkoin sitten kuormalavakehikon tyhjentämistä. Seuraavaksi voisi hakea työkaverin tallilta tuoretta hepanlantaa ja sotkea sitä harmaaseen kompostoriin ennen kuin tyhjentää toisen puolen loppuun. Yllättävän valmiin näköistä multaa tuolla kasan keskellä oli puutarhajätteestä tullut jo yhdenkin kesän aikana mutta muhikoot vielä toisen kesän, niin on varmasti hyvää multaa kukkapenkkeihin levitettäväksi.

Puuhailin myös kasvimaalla.

Tein jo ensimmäiset kylvöt kasvimaalle ja laitoin lavat muutenkin kylvökuntoon. Eipähän siinä muuta tarvittu kuin pientä kitkentää ja mullan tasoitusta. Pikkupakkasta on vielä luvattu muutamaksi yöksi mutta ajattelin mullan lämmenneen jo niin paljon, että harsoilla suojattuna kylvökset pärjäävät hyvinkin. Kylvölistalla oli rucolaa, retiisejä, salaatteja, kehäkukkaa ja viherlannoitusmielessä veriapilaa ja hunajakukkaa. Muutaman auringonkukan siemenenkin kylvin aidan viereen. Ensimmäiset valkosipulit ovat alkaneet nousta. Pelkäsin etukäteen, että vähäluminen talvi olisi aiheuttanut niille kiusaa mutta ainakin muutama on selvinnyt hyvin. Päätin lopulta kantaa myös ulkovarastosta perennakylvökset ja ensimmäiset tuoksuherneet harsotelttojen alle. Ikkunatila kun on koko ajan enemmän kortilla, niin on pakko saada jotain pois edestä.

Kevätsahrami 'Vanguard' on yksi suosikkejani.

Krookuksissa näyttää tosiaan olevan eroja niiden viihtyvyyden suhteen. 'Vanguard' lisii oikein mukavasti ja kukkii luotettavasti vuodesta toiseen. Kärhökaaripenkissä on kolme aika tiivistä rypästä, joita varmaan voisi tänä kesänä vähän jo jakaakin. Ne olivat alunperin luumutarhassa mutta siirsin ne pensasmustikoiden luo, kun bongasin yhtenä keväänä rusakon niitä maistelemassa. Luumutarhaan jäi vielä yksittäisiä mukuloita, jotka kukkivat nyt turvassa atsaleojen verkon sisällä. Satuinpa istuttamaan atsaleat sopivasti jäljelle jääneiden 'Vanguardien' lähelle. Tähtisahrami 'Ruby Giant' lisääntyy myös reippaasti, vaikka muutama mätäs johtuukin vain siitä, että sain viime syksynä 'Ruby Giantia' 'Blue Marlinin' sijaan. 'Pickwick' on ollut tempukkaampi mutta nyt niitäkin on viitisentoista kukassa, joten on niitä tullut muutama lisää ihan omin avuin. Hetken aikaa epäilin, ovatko 'Pickwickit' sittenkin 'King of the Stripedia' mutta ehkä nämä kuitenkin ovat ihan sitä mitä pitikin. Aika vaaleita kylläkin moneen netin kuvaan verrattuna mutta ehkä se johtuu suht lämpimistä keleistä?

Kyllä, kevätsahrami 'Pickwick' kukkii tänä vuonna runsaammin kuin koskaan!

Runsaampana kuin ikinä kukkivat myös huhtikurjenmiekka 'Frozen Planetit'.

'Frozen Planetien' kukintatilanteeseen vielä sellainen päivitys, että kuvassa näkyvien yhdeksän kukan lisäksi aukesi vielä yksi lisää. Täysi kymppi onkin loistava kukkasaldo tällaiselle kurjenmiekalle. Pitää muistaa pian käydä antamassa niille lannoitetta, jos vaikka se avittaisi niitä kukkimaan ensi keväänäkin. Samalla tulee lannoitettua myös niiden kaverina kasvavia hyasintteja, jotka ovat alun perin joulukukkien jämiä. Aika monta vuotta ovat kuitenkin jaksaneet nousta kukkimaan. Varastossa odottaa vielä muutama viimejouluinen hyasintti, jotka voisi myös kuopata johonkin kukkapenkkiin. Kellarissa talvehtineet ja eteisessä aiemmin keväällä kukkineet hyasintit ja tähtisahramit pääsivätkin jo maahan jatkamaan tuleentumistaan.

Vaaleamman sinistä 'Alidaa' vasemmalla, loput 'Harmonya' ja isokevättähti 'Roseaa'.

Takapihan ensimmäinen kurjenmiekka on ehkä 'Blue Hill'.

Tämä päivä meni pyykinpesussa, siivouksessa ja kaupunkireissussa. Lapsille oli luvattu elokuvaretki ja koska kumpikin on melkoisia Minecraft-faneja, heidän piti tietysti päästä katsomaan Minecraft-elokuva. Itse en niin leffasta perustanut mutta tiedänpähän nyt paremmin, minkä näköisistä örvelöistä mukelot milloinkin puhuvat. Pelkän elokuvan takia emme Kuopioon ajelleet, vaan tietysti hoidimme samalla muitakin asioita. Itselleni reissun kohokohta oli Prisman kesäpihalla käynti. Ei kasvien, vaan mullan takia. Puutarhamultaa ja havu-rodomultaa kun piti saada pari pussia. Kuinka ollakaan, multasäkkien vieressä oli muutama säkillinen kasvusammalta, jota yritin aiemmin kissojen ja koirien kanssa etsiä. Sen valmistus kun on lopetettu. Isäntä yllytti ottamaan kaikki nyt kun sitä kerta löytyi ja minähän otin! En ole puoltakaan säkillistä pakon edessä hankkimastani K-alkuisen valmistajan kylvö- ja taimimullasta käyttänyt ja todennut jo nyt, etten pidä tuotteesta. Se ei vain toimi minun käytössäni.

Oi tätä onnen päivää!

Tällä varastolla pärjään ainakin pari kevättä ja pidempäänkin, jos sekoitan toisen valmistajan tuotteita mukaan. Pitää vain varastoida säkit hyvin, ettei mene arvokas tavara hukkaan. Miten voikin näin pienestä asiasta tulla näin iloiseksi?

Vapun viettoa

Täällä alkoi kuulkaa sellaiset vappupirskeet eilen, että juhlijat eivät näytä malttavan lopetella vielä tänäänkään. Meno sen kuin kiihtyy koko ajan. Katsokaa vaikka! Aurinkopenkin kevätkukkaniityllä oli iloisia juhlijoita peräti isoina ryppäinä.

'Frozen Planetit' sun muut vappuaaton ilta-auringossa.

'Frozen Planet' on tuntunut olevan hieman tempukkaampi kuin muut keväiset kurjenmiekat mutta niinpä vain nekin innostuivat tänä keväänä bilettämään oikein tukat liehuen. Varsinaiset vappuhuiskut! En muista, että edes niiden ensimmäisenä keväänä olisi ollut peräti kahdeksaa kukkaa auki yhtä aikaa ja minusta näyttää siltä, että nuppuja on tulossa vielä pari lisää. Sen verran tiivissä ryppäissäkin ne ovat, että selvästi siellä on joku sipuli lisääntynyt. Viime vuonna Planetit eivät ehkä kukkineet lainkaan, sillä niistä ei löytynyt lainkaan kuvia. 

Meno oli melkoinen jo eilisaamuna.

Laitetaan nyt tasapuolisuuden vuoksi myös kuva 'Harmonysta' ja 'Rosea'-isokevättähdistä. Vappuhuiskuja ja -palloja.

Ja kevätkukkaniitty koko tämänhetkisessä komeudessaan.

Näyttäisi siltä, että aurinkopenkissä juhlitaan vielä äitienpäivänäkin, jos ei nyt mitään mahdotonta hellettä tule. Pisimmällä olevat hyasintit nimittäin nostelevat jo nuppujaan ja kevättähdethän ovat vasta aloittelemassa. Maasta on myös vasta pilkistelemässä hyasinttien pulleita piippoja ja vaikka minkälainen helleaalto tulisi, niin ne eivät ainakaan ehdi kukkia loppuun ennen äitienpäivää.

Pitsipihlajan vappuhuiskumainen tyylinäyte.

Ulkovarastosta löytyi varsin pastellinsävyinen vappuhuisku. Pitsipihlajan avautuva lehtikäärö oli niin suloisen vaaleanpunainen, että ihan harmitti, kun kamera ei saanut sen väriä kunnolla taltioitua. Yhdistelmä enemmän auenneen lehden hennon vihreään väriin oli mielettömän hieno. Vasta sisälle tultua kävi mielessä, että olisikohan lehtien välissä ollut peräti kukkanuppukin. Puu on tosin vielä hyvin pieni mutta miksei se silti voisi jo kukkia. Pitää tänään käydä tarkistamassa tilanne. Mustaluumu (jonka punasilmuista oksaa näkyy pitsipihlajan taustalla) ei ollut ihan vielä innostunut vappuriehasta, vaan oli varsin hillitysti liikkeellä.

Vappupalloja, alias tähtisahrami 'Ruby Giant' ja kevätsahrami 'Pickwick'.

Luumutarhasta löytyi ilahduttavan paljon vappupalloja, vaikkakin niitä piti olla useamman värisiä. Syksyllä istutetut 'Blue Marlinit' näyttävät olevan kaikki 'Ruby Giantia' ja Rikkaruohoelämää-blogissa olleen pohdiskelun seurauksena aloin itsekin miettiä, ovatko 'Pickwickini' sittenkään sitä vai kuitenkin 'King of Stripedia' tai jotain muuta raidallista kevätsahramia. Ei kai auta kuin tehdä niiden kanssa lähempää tuttavuutta. Erittäin positiivinen havainto sentään oli se, että niitä nousee tänä vuonna mielestäni useampia kuin monena muuna keväänä. Olikohan viime kesässä jotain, mistä sekä 'Frozen Planetit' että nuo turhan niipokkaiksi osoittautuneet sahramit pitivät?

Kevätsahrami 'Flower Recordien' meno oli äitynyt niin vauhdikkaaksi, että pari juhlijaa on jo pitkin pituuttaan. Serpentiinit ovat tänä vuonna ruskeansävyisiä.

Hieman liikkuvaisempi juhlija taisi etsiä majapaikkaa jänisverkon tukikepin jättämästä montusta.

Kivikkorinteessä biletetään myös iloisesti.

Keittiön ikkunalla on ihan kunnon vappuhuiska.

Kaupan ruukkusalaatista on kasvanut melkoinen salaattipuu kevään mittaan. Istutan melkein poikkeuksetta kaikki kaupasta ostetut ruukkuyrtit ja -salaatit isompaan ruukkuun, sillä niin niistä saa pitkän aikaa satoa. Näin keväällä yrtit päätyvät aikanaan kasvimaalle, tosin salaattipuu ei taida kasvimaalle asti päästä. Sen kasvuvauhti on alkanut hidastua ja lehdet pienentyä, runkokaan ei pysy enää ilman tukea pystyssä. Kaivan sen lähipäivinä pois, niin saa samassa ruukussa kasvava basilika enemmän tilaa juurilleen.

Vappuhuiska kauneimmasta päästä: tarhajouluruusu 'Hello Amber'.

Tarhajouluruusun kukintaa veikkasin Koska kukkii -haasteessa 16.5. Vaikka väittäisin, että kukat ovat vielä hiukan supussa, niin ei kukinnan alkua saa parhaalla tahdollakaan venytettyä enää montaa päivää pidemmälle. Pari viikkoa pieleen meni sekin veikkaus. Mutta katsokaapa, miten komea määrä nuppuja siinä on tulossa ja miten kerrannaisia kukat tänä keväänä ovat! Ilta-aurinko vähän vääristi värejä mutta on se silti hieno!

Sinisiä vappupalloja.

Tulin itse eilen illalla töistä kotiin vasta kahdeksan aikoihin eikä silloin enää inspiroinut istua koneella.  Aamulla loikoilin kerrankin pitkään sängyssä ja kohta lähden ulos. Aurinko paistaa eikä näytä tuulevan kuin ihan vähäsen, joten tänään aion peuhata puutarhassa koko kuluneiden parin viikon edestä. Siinäpä vappujuhlaa kerrakseen minulle!

Jäätävää menoa

Salamatkustajana tullut scilla patiopenkissä.

Johan on ollut kylmä loppuviikko ja suorastaan jäätävä viime yö! Vilkaisin herättyäni olohuoneen ikkunasta, onko illalla ikkunan alla vetelehtinyt rusakko käynyt yön pimeinä tunteina vetelemässä tulppaanit ja krookukset kitaansa. Kasveja ei ollut syöty mutta kaikki lötköttivät pitkin pituuttaan ja maa oli kuurassa. Lämpömittari näytti yöllä olleen -7 astetta pakkasta ja eilen vielä tuulikin todella kylmästi varmaan suoraan pohjoisnavan suunnasta. Tai siltä se ainakin tuntui. Kevätkukkijat ovat sitkeitä mutta näinköhän täydessä kukassa olleet kevätsahramit ja topakat tulppaaninlehdet vielä palautuvat entiselleen?

Vaaleajouluruusu alkaa pian olla komeimmillaan.

Jo eilen monessa vaaleajouluruusun kukassa oli ruskeita pilkkuja, vaikka viikolla pakkasta ei ollutkaan kuin pari astetta yön kylmimmillä hetkillä. Viime yön jäljiltä paleltumisen merkkejä on varmasti enemmän. Uskallankohan edes käydä lähempänä tutkimassa? Onneksi avonaisten kukkien suojissa on vielä paljon nuppuja nousemassa. Toivon mukaan ne eivät ole kärsineet pakkasesta. Eilen kävin vain pikaisella tarkistuskierroksella ulkona ja muuten vietin koko päivän sisällä tuulensuojassa puuhaillen viikon aikana rästiin jääneitä hommia.

Kirjo(?)kevättähtiä patiopenkissä.

Jos on ulkona ollut jäätävän kylmää, niin menneellä työ- ja opiskeluviikolla ainoastaan päivien pituus on ollut jäätävää. Muuten meno on ollut hektistä ja vaatinut niin paljon ajatustyötä, että melkein on hiki tullut. Torstaina tuli rikottua edellinen töiden ja opiskelujen yhteenlasketun päivän pituusennätyskin. Lähdin kotoa aamulla klo 8.45 ja palasin illalla klo 20.40, eli viittä vaille 12 tuntia tuli päivälle mittaa. Koko päivän aikana oli kaksi puolen tunnin taukoa, kaksi vartin pikapaussia ja yksi paikkakunnan vaihto kesken päivän. Jos en olisi järjestellyt etukäteen työpäivääni kevyemmäksi, olisi toinen puolen tunnin tauoista jäänyt pitämättä. Perjantaiaamuna lähdin klo 8.30 ja tulin kotiin klo 18.30. Perjantai meni yhdellä puolen tunnin lounastauolla ja yhdellä paikkakunnan vaihdolla, joten eipä hirveästi ehtinyt huilata silloinkaan. Onneksi maanantaina oli pääsiäinen, sillä normaali maanantain työpäiväni on yksi viikon pisimpiä. En uskalla edes kuvitella, kuinka olisin selvinnyt loppuviikosta, jos alla olisi ollut täysi työviikko! Päivien pituudesta huolimatta takana on oikein opettavainen, antoisa ja kiva viikko. Tuleva viikko on vapun takia vain kolmipäiväinen, mikä sopii oikein hyvin juuri tällä hetkellä minulle. Vappuviikon jälkeen on nimittäin taas tiedossa kiireinen, joskin myös oikein mukava viikko.

Patiopenkissä kukkii viime vuotta runsaammin, joskin paljon on vielä tilaa sipulikukille levittäytyä.

En ole istuttanut patiopenkkiin vielä kovin paljoa mitään sipulikukkia, sillä penkin kasvillisuuskin hakee vähän paikkaansa. Tosin siellä pitäisi kasvaa myös viime syksynä istutettua tähtisahrami 'Roseusta' ja tulppaani 'Norahia'. Missähän vitkastelevat? Tuo risu keskellä penkkiä on syyssyrikkä, joka ei viime kesänä enää jaksanut lähteä kunnolla kasvuun. Jos se ei ole jotenkin kummassa tehnyt ihmeheräämistä ulkona vietetyn talven jäljiltä, ajattelin kokeilla sen tilalla täpläpipo 'Mysticaa'. Paikka on paahteinen ja kuiva, joten pitänee kasvatella taimia vahvemmiksi ruukuissa tai jossain väliaikaispaikassa ennen niiden istuttamista lopulliselle paikalleen. Pipot pitäisikin koulia jo pian. Ehkä jopa tänään samalla kun ruukutan osan tomaateista suurempiin purkkeihin.

Pensasryhmän scillameri... -järvi... -lampi... -pisarat aloittelevat kukintaa.

Pensasryhmän idänsinililjat näyttäisivät ainakin ikkunasta katsottuna selvinneen kylmästä yöstä. Haaveilemani scillameri ei vielä tänäkään keväänä taida toteutua mutta siellä missä kukkia on, niitä on taas pikkuisen runsaammin kuin viime vuonna. Minipisaroista on tullut isompia pisaroita, ehkä jopa roiskeita. Niiden välissä on pieniä siementaimia, jotka alkavat kukkia muutaman vuoden päästä. Eivätkä kaikki kukkivan kokoiset sipulit ole vielä saaneet edes nuppua näkyviin, sillä joistain kohdista alkaa puskea vasta lehdenkärkiä näkyville. Liekö maa sulanut epätasaisesti tai sitten osa sipuleista on tullut istutettua muita syvemmälle. Seuraillaanpa tilannetta.

Aurinkopenkin kevätkukkaniitty heräilee.

Huhtikurjenmiekkoja on noussut tasaiseen tahtiin ja nyt niiden rinnalle on alkanut tulla kevättähtien ja hyasinttien nuppuja. Kevätkukkaniitty ei taida olla tänä vuonna yhtä muhkea kuin aiempina keväinä mutta ei se nyt ihan kukattomaksikaan jää. Näiden vieressä nukkapähkämöissä myllännyt peltomyyrä oli syönyt myös sinikatanoiden kohdalle montut ja voi olla, että siinä samalla saattoi mennä jokunen kevättähti ja kurjenmiekkakin. Ei mahda mitään. Onneksi vesimyyrä ei ehkä ole myllännyt aurinkopenkin toisella laidalla. En ole ainakaan löytänyt tunneleita ja sipulikukkiakin näyttää nousevan jonkun verran. Nurmikolla tuntui olevan jonkun sortin tunnelia ja yhteen kohtaan lykkäsin vesimyyrän loukunkin mutta siihen ei ole jäänyt saalista. Saattoihan se olla joku roudan aikaansaama onkalo tai sitten asukas on jo muuttanut majapaikkaa tai heittänyt henkensä.

Kevätkukkaniittyä.

Näyttäisi siltä, että tänään on tulossa vähän lämpimämpi päivä kuin edellisistä. Olisi kiva päästä tekemään vähän puutarhatöitäkin.

Huteja toisensa jälkeen

20.4. löytyivät ensimmäiset kukkivat lehtoimikät.

Nyt voi sanoa jo suoraan, että tänä keväänä Koska kukkii? -haasteen arvaukset menivät omalta osaltani niin metsään kuin mahdollista. Nytpä tiedän, että vähempi lumimäärä tarkoittaa myös täällä aikaisempaa kevättä, olipa maa roudassa tahi ei. Veikkasin lehtoimiköiden kukkivan vasta 8.5. mutta niitäpäs oli jo 20.4. monta kukassa. Olin pääsiäisen aikaan muutaman päivän poissa kotoa, joten en tiedä tarkkaa päivää, milloin ensimmäiset kukat aukesivat. Joka tapauksessa viikkotolkulla ennen kuin ennustin. Toisella puolella pihaa varjoisessa kohdassa olevat lehtoimikät ovat myös jo alkaneet nousta, joten tuskinpa nekään viitsivät himmailla sinne toukokuulle saakka.

Sinivuokotkin olivat samana päivänä kukassa.

Sinivuokkojen veikkasin kukkivan hieman aiemmin, 6.5. mutta niinpä vain nekin olivat jo 20.4 kukassa, elleivät jopa päivää aiemmin. Posliinihyasinttien piti kukkia 25.4. mutta ensimmäiset niistä aukesivat 16.4. Ei nyt sentään kahta viikkoa mennyt se pieleen. Ensimmäisistä hyasinteista löysin jo nuppuja pilkistelemässä ja niidenhän veikkasin olevan kukassa vasta 16.5. Hupsista vaan, miten pahasti huti nämä veikkaukset nyt menevätkään tänä keväänä.

Posliinihyasintteja oli 21.4. jo monta kukassa. Siementaimia on oikein mukavasti ympärillä.

Tarhajouluruusukin raottelee ensimmäisiä nuppujaan, vaikka sen piti kukkia vasta 16.5.

Tänä keväänä kevät- eli uuden termin mukaan huhtikurjenmiekat eivät olleetkaan nousemassa ensimmäisten joukossa ja niiden kukintaakin joutui odottelemaan paljon normaalia kauemmin. Nyt nekin ovat alkaneet päästä vauhtiin. 20.4. illalla oli vasta pari auennut, joten en sentään menettänyt niiden osalta kovin paljoa kukinnan ensihetkistä. Heti seuraavana päivänä iltapäivästä kurjenmiekkoja oli jo useita auki yhdessä ryppäässä ja pari yksittäistä vähän matkan päässä.

Tämä rypäs 'Harmonya' (tummempi) ja 'Alidaa' kukki 21.4.

Yleensä aurinkopenkin kevätkukkaniityn "siivoaminen" on viivästynyt siihen saakka, että kukkia on jo paljon auki. Nyt ehdin silputtamaan maksaruohojen ja tiukukärhö 'Arabellan' viimevuotiset varret ilman että tarvitsi varoa kevätkukkijoiden nuppuja ja kukkia. Virkistävä kokemus sekin. Paksuimmat maksaruohojen varsista vein puutarhakompostoriin, kuihtuneet kukinnot silputin kukkapenkkiin. Huhtikurjenmiekkoja näytti alkuun nousevan huolestuttavan harvakseltaan mutta päivien edetessä niitä on alkanut pilkistellä sieltä sun täältä. Kevättähtiäkin on noussut mukavasti ja ensimmäisten nupuissakin näkyi tänään jo väriä. Huomenna varmaan alkavat aueta.

Kevättähti-kurjenmiekkaniitty ei vielä kovin runsaalta näytä tässä vaiheessa mutta nyt se on siivottu.

Pääsiäismaanantain käytin suurimmaksi osaksi puutarhatöihin. Sain (summittaisen haahuilun lisäksi) muutamasta kukkapenkistä talventörröttäjiä silputtua, loput hortensiat leikattua, pikkuisen kitkettyä, pikakompostorin tyhjennettyä ja vähän puutarhakompostiakin kärrättyä. Kukkapenkkien siivous on täällä sen verran suurpiirteistä touhua, että vanhanaikaisempi puutarhuri saisi hengenahdistusta ja sydämentykytyksiä. Silputan suurimman osan niille sijoilleen joko käsin murskaamalla tai saksimalla, myöhemmin heräävät puskat (kuten osan jaloangervoista) tunnustan osittain talloneeni murskaksi. Pöyhin myös viimevuotista törkyä sen verran, että löydän niiden seassa mahdollisesti piileskelevät lehtokotilot. En ota stressiä, jos joku kotilo jää löytämättä. Tuskin ihan älytöntä tuhoa saavat tänäkään vuonna aikaan. Ferramolia aion ripotella pahimpiin riskipaikkoihin kunhan joudan ja lapsetkin on taas lahjottu kotilojahtiin. Pleikkari- tai kännykkäaika on yllättävän hyvä motivaattori. Esikoinen muuten löysi jo pienen munaryppäänkin, vaikka suurin osa löytämistämme kotiloista on ollut vielä talvehtijoita (="ovi" kuoren suulla kiinni).

Jaloangervoja ennen ja jälkeen siivouksen. On sieltä välistä kitketty vähän lemmikintaimiakin.

Puutarhakompostorin valmiimmalla puolella oli jo aika hyvää multaa kukkapenkkeihin kärrättäväksi. Ihan reunoissa ja pinnalla oli pidempiä korsia mutta nekin olivat jo niin hapertuneet, että ihan hyvin voisivat mennä kukkapenkin katteeksi. Ensimmäiset kärrylliset menivät kuitenkin aurinkopenkin näkyvimpiin kohtiin, joten siirsin karkeamman maa-aineksen erilleen ja kärräsin sinne vain silmämääräisesti multavamman näköistä kompostia. Taka- ja sivupihalle voi hyvin viedä vähän keskentekoisempaakin kompostimultaa katteeksi.

Melkein puolet puutarhakompostorista oli jo sulanut.

Kunhan puutarhakompostori on tyhjä, siirrän vierestä viimevuotisen kitkentäjätteen Biolaniin jatkokypsymään ensi kesää varten. Siinä vaiheessa onkin sitten tiedossa taas reissu kollegan heppatallille hakemaan muutama säkki pollen parasta. Pikakompostorin tuotoksen kerään talven aikana jälkikompostoriin. Ihmettelin jo talvella sitä, onko meiltä tullut normaalia vähemmän biojätettä kun jälkikompostori on täyttynyt niin hitaasti. Vai olisiko suunnilleen koko talven käynnissä pysynyt pikakompostori syönyt jätteet tehokkaammin kuin aiempina talvina? Oli syy mikä hyvänsä, jälkikompostori on nyt hädin tuskin puolillaan, kun normaalikeväänä siinä on 2/3 tai jopa 3/4 osaa täynnä tässä vaiheessa kevättä. Siihen ei ole tarvinnut lisätä kuin muutama lapiollinen hepankakkaa sekä puutarhakompostia ja ihan pikkuisen puhdasta säkkimultaa päällimmäiseksi ennen kesäkurpitsan istutusta. Nyt kompostori on niin vajaa, ettei sinne ihan noin vain istuteta mitään.

Jopas jäi vajaaksi. Seosaineena on käytetty karkeaa haketta, mikä näkyy vielä selvästi massan joukossa.

Suunnittelin istuttavani tänä vuonna jälkikompostoriin myskikurpitsan, sillä tavallinen iso kukkaruukku oli sille viime vuonna aivan liian pieni eikä meillä ole hirveästi vapaata kasvimaatilaakaan kookkaaksi kasvavalle kasville. Jälkikompostorissa sille olisi kukkaruukkua paremmin multatilaa ja se saisi luikerrella versonsa viereiseen raudoitusverkkoon ihan rauhassa. Ihan täynnä maata kompostorin ei sille tarvitsisi olla mutta ei kasvia viitsisi ihan kompostorin puoliväliin istuttaa. Ei kai auta kuin kärrätä puutarhakompostorista enemmän multaa täyttämään vajausta.

Viime syksynä kaadettu syreeninrunko vähän siistittynä.

Syreenin oksakasan ohi kävellessäni päätin vilkaista nopeasti, saisiko niistä jotain aikaiseksi. Leikkasin syreeneitäni vuosittain, joten ne olivat runsaasti haaroittuneita eikä niistä siksi oikein ole kukkapenkin reunuksiksi. Otin yhden rungoista erilleen ja tutkailin, saisiko siitä köynnöstukea aikaiseksi. Aika paljon siitä sai saksia ja sahata ylimääräisiä oksia pois ja vähän sitoa paria narulla lähemmäs toisiaan, mutta voisi siinä ainesta yhteen paputukeen olla tai miksei vaikka kärhöillekin väliaikaistueksi ennen kestävämmän vaihtoehdon saamista. Pitää nyt vähän mallailla ja makustella ensin. Jos ei muuta, niin pressu päälle ja lapset saavat siitä tiipiin.

Kaadetun 'Laatokan Helmen' juurella on sahrameita: yksi 'Pickwick' verkon edessä ja muut 'Ruby Giantia'.

Istutin merkintöjeni mukaan viime syksynä sahrami (sini- tai kevät- tai mikälie?) 'Blue Marlinia' 'Laatokan Helmen' taakse. Tähtisahrami 'Ruby Giantia' ja kevätsahrami 'Pickwickiä' siellä oli jo ennestään. Tällä hetkellä yhtä vaille kaikki kukkivat yksilöt ovat 'Ruby Giantia'. Joko 'Blue Marlin' ei ole vielä herännyt, ei kuki tai sitten viime syksynä on ollut toisessakin krookuspussissa vääriä lajikkeita. Kellarissa talvetetut 'Blue Pearlit' kun paljastuivatkin kukkiessaan 'Romanceksi'. Tai ainakin ne kuusi kukkivaa olivat sitä, kukkimattomista ei tiedä. Nyt muuten olisikin hyvä hetki miettiä niille sopiva paikka ja vaikka ihan istuttaakin ne maahan kuihduttamaan lehtensä loppuun.

Ylhäällä lapun mukaan sinisahrami 'Blue Pearl' ja kevätsahrami 'Pickwick', alhaalla kevätsahramit 'Vanguard' ja 'Golden Yellow'.

Isäntä oli bongannut pääsiäisenä halvalla muutaman ruukullisen kihlanarsisseja (tetejä). Olin jo sanonut hänelle aiemmin, että sipulikukkia voi tuoda, jos sattuu tulemaan vastaan. Nyt tuli. Eivät ne kovin pitkäikäisiä tunnu olevan puutarhaan istutettuina mutta on siitä muutamastakin vuodesta iloa. Vähän menin riman alta niiden asettelun kanssa, sillä lätkäisin ne vain ruukuissaan keittiön ikkunan alle parvekelaatikkotelineeseen ja laitoin ulkona lojuneen paneelinpätkän niiden eteen peittämään edes kauempaa katsottuna ruukkuja ja muovirasioita. Aion istuttaa narsissit johonkin kukkapenkkiin kunhan vain ensin päätän, mihin. Siksi ei huvittanut nähdä niiden somistamisen kanssa sen kummempaa vaivaa.

Keittiöstä käsin näkyvät vain kukat, eivätkä rujot härpäkkeet.

Näin muuten ensimmäisen sitruunaperhosen 17.4. ja ensimmäisen kimalaiskuningattaren 21.4. Ehdin saada siitä vain yhden kuvan ja siinäkin se porhalsi sellaista vauhtia, että kuvassa näkyi vain mustakeltainen möykky. Joku mantukimalaisryhmän kuningatar se taisi olla. Siperianpihdan alla pesii raitamaamehiläisiä, joita olemme lasten kanssa seurailleet muutaman kerran. Kukissa ei ole vielä näkynyt vilskettä mutta jospa mesitarjonta alkaisi kelvata, kunhan pörriäiset ovat löytäneet sopivat pesäpaikat. Nyt on taas luvattu kylmempää ja tuulisempaa säätä, joten ei harmita niin paljoa viettää päivät töissä. Varmuuden vuoksi nostin kuitenkin eilisiltana ulkona olleet kärhöt ja pikkupuut ulkovaraston puolelle kun lämpötila oli hyvää vauhtia painumassa pakkaselle. Pimeässä en huomannut, että ison saviruukun aluslautanen ei jäänytkään rappuselle, vaan oli tarttunut ruukun pohjaan kiinni. Eihän se tietenkään siinä koko nosto-operaatiota pysynyt, vaan tipahti ja meni palasiksi. Se siitä lautasesta. Eipähän onneksi osunut varpailleni.

Karo nautti auringon lämmöstä.

Kivaa viikkoa!