Pääsiäiskukkia ja pihapuuhia

Hyvää pääsiäisen aikaa! Kukkarunsaudessa on vielä toivomisen varaa mutta kyllä täällä jo muutama kukka on niin hyönteisten kuin ihmistenkin iloksi. Kimalaisia en ole vielä nähnyt mutta sitruunaperhonen liihotteli torstaina pitkän aikaa meidän pihalla ja pihdan alta löytyi useita pesäpuuhissa olevia raitamaamehiläisiä. Tänään näyttää olevan sateisempi päivä, joten tästä taitaa tulla pitkästä aikaa blogipäivä.

Kultasahrami 'Romance' etualalla, taustalla nuppuaan raottaa 'Golden Yellow'.

Keltaisessa nurkassa näkyy päivä päivältä useampia väripilkkuja. Hennon keltaiset kultasahrami 'Romancet' ehtivät ensin kukkimaan ja nyt niiden seuraksi on ilmestynyt muutama tummemman keltainen 'Golden Yellow'. Se aloittaa kukinnan aina vähän kultasahrameita myöhemmin.

Kevätasahrami 'Golden Yellow' on hieman 'Romancea' myöhäisempi.

Luultavasti peltomyyrä tai joku muu maan pinnalta sipuleita kaiveleva jyrsijä oli käynyt jo syksyllä kaivelemassa osan krookuksista suihinsa. Löysin nimittäin syksyllä kitkiessäni pari kuoppaa ja lojumaan jätettyjä mukulanjämiä niiden ympäriltä. Pelkäsin vähän, että mukuloita olisi syöty enemmänkin mutta onneksi vain yhdessä kohdassa näyttää olevan isompi aukko. Se ei haittaa kovin paljoa, vaikka toki olisin mieluummin itse ihaillut runsaampaa kukkaloistoa.

Pensasryhmän sahramit.

Pensasryhmän tähtisahramit taitavat tosiaan olla 'Ruby Giantia', sillä takapihallakin on jo yksi samannäköinen auennut. Minusta se on todella kaunis niin väriltään kuin kukan malliltaan, joten ei haittaa, että niitä on eri puolilla pihaa. Pensasryhmän Rubyt on istutettu pari vuotta sitten ja muistaakseni niitä oli vain viisitoista kappaletta. Kukkia on nyt selvästi enemmän, joten taitavat runsastua ihan mukavasti.

'Jeanne d'Arc' kukkii myös mutta niitä on vain yksittäisiä kukkia siellä täällä.

Toisin on kevätsahrami 'Jeanne d'Arcien' suhteen. Vuodesta toiseen ne tuntuvat vain vähenevän eikä niitä ollut alunperinkään kovin paljoa. Houkuttaisi kaivaa viimeisetkin pois ja istuttaa johonkin muualle. Vikahan voi hyvin olla niiden kasvupaikassa. Kevätsahrami 'Pickwick' on ollut myös tempukas lisääntymään mutta ne eivät ole ainakaan toistaiseksi vähentyneet. Tästä keväästä ei tosin tiedä, kun 'Pickwickit' eivät vielä kuki. Toivon, että ne pian yllättäisivät iloisesti ja olisivat vähintään tuplanneet määränsä.

Vaaleajouluruusu kukkii hetken päästä komeasti.

Jouluruusut alkavat heräillä. Nopein taitaa olla tänäkin vuonna toiseksi vanhin jouluruusuistani. Siinä on taas nuppuja ihan vieri vieressä ja ensimmäiset kukat alkavatkin jo vähän raottua. Kärhökaaripenkissä on myös yksi pienempi siementaimi, joka aikoo myös kukkia. Tarhajouluruusuista 'Hello Amber' näytti siltä, että siellä saattaisi jo olla nuppua tulossa. Muut ovat vasta päässeet jään alta, joten niillä taitaa mennä vielä hetki kukintaan.

Puupioni on hereillä.

Hirveästi ei vielä ole kukkapenkeissä heränneitä perennoja, mutta se on jo selvää, että puupionin lisäksi kaikki kissankäpälät ovat hengissä. Myös levisioita löytyy niin paljon, että tuskin niistäkään on yksikään kuollut talven aikana. Pieniä siementaimiakin oli monta näkyvissä jo tässä vaiheessa kevättä. Vähän kävi mielessä, että tuleekohan levisiasta pian pahakin rikkaruoho. No, on se ainakin nätti, joten tuskinpa sille kovin vihainen voi leviämisestä olla.

Viime kesänä hankittu tähtilevisia 'Little Raspberry' löytyi tarhakylmänkukan kuihtuneiden lehtien alta.

Kellarikausikin päättyi viimein, kun päätin nostaa talvehtivat kasvit ulkovaraston puolelle. Varaston rakenteet olivat jo lämmenneet muutaman asteen plussan puolelle, joten saa tulla aika pitkää ja napakkaa pakkasta ennen kuin varastossa menee pakkaselle. Nostin varaston ikkunalle muutaman pienen kärhöruukun, ensimmäiset kylmäkäsittelyssä olleet perennaruukut ja ulkoeteisestä tuoksuherneet ja uuden kärhön. Nuokkusyreenikin pääsi hetkeksi ikkunalle ennen kuin päätin sittenkin nostaa sen suoraan ulos. Ulos meni nimittäin myös pari isoa kärhöruukkua ja kumpikin pikkupuista: pitsipihlaja ja mustaluumu.

Varaston ikkunalla on tungosta.

Tuoksuherneet olisivat muuten voineet olla ulkonakin mutta pitkiksi venyneiden työpäivien takia en ole uskaltanut jättää niitä ulos. Varastossa eivät ainakaan kärähdä auringossa tai pääse kuivumaan. Siellä oli myös jonkun verran viileämpää kuin ulkona varsinkin torstaina, jolloin jopa minä tarkenin olla ulkona t-paidassa.

Pitsipihlaja oli ehtinyt kellarissa tähän vaiheeseen.

Pitsipihlaja oli jo ihan viittä vaille aukomassa silmujaan. Se on viettänyt pari talvea kellarissa vahvistumassa, sillä vesimyyrä söi puolet sen juurista ensimmäisenä talvena. Yritän tämän kesän aikana keksiä pihlajalle jonkun arvoisensa paikan, jossa ei toivon mukaan olisi vesimyyrävaaraa. Nyt pihlajassa on sentään kolme reipasta silmua kasvuun lähdössä, joten eiköhän se ala pärjätä pikku hiljaa maassakin. Mustaluumun kohtalo on vielä avoin. Jos se kasvaa samaan tapaan kuin viime kesänä, sen latvuksesta on tulossa jo aika leveä. Vaikka se mahtuikin korkeussuunnassa vielä juuri ja juuri kellariin, oli sen kuskaaminen ahtaasta kattoluukusta varsinaista taiteilua. Jos se kovinkin tuosta levenee, ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin saksia sitä kapeammaksi.

Mustaluumun punaiset silmut hehkuvat auringossa. Komeaa kukintaa odotellessa...

Jos pikkupuut talvehtivat hyvin, oli viherliljapuun talvehtimismenestys aivan toisenlainen. En tiedä, saiko se viime syksynä liikaa kylmää vai oliko kellari liian kylmä talvehtimispaikka mutta ei siitä taida enää eläjäksi olla. Runko oli latvasta puoleenväliin asti pehmentynyt ja koko latvus heilui rentona ympäriinsä. Tuulessa huojuvien kasvien kehutaan tuovan liikettä ja mukavaa kontrastia puutarhaan mutta ehkä termillä ei tarkoiteta ihan tällaista vappuhuiskaa...

Viherliljapuu oli vähän surullinen näky talven jälkeen.

Liljapuun kohtalo oli aavisteltavissa jo aiemmin talvella, sillä sen lehdet alkoivat mennä yhtäkkiä huonon näköisiksi ja irtoilla. Puska oli kunnossa marraskuun puolenvälin jälkeen, jolloin vein sen kellariin, mutta en tainnut silloin tulla tutkineeksi, onko runko kunnossa. Voi olla, että siinä oli jo silloin jotain mädän alkua, joka ei vielä vaikuttanut lehtien ulkonäköön. Tai sitten liljapuuni ei vain kestänyt pitkäaikaista lähellä nollaa pysyvää lämpötilaa. Mene ja tiedä. Ei tuo onneksi kallis puska ollut, sillä ostin sen monta vuotta sitten eurolla. Leikkasin siistit lehdet kuivakukkatarpeiksi ja katkaisin rungon pehmentyneen osan alapuolelta. Tuskinpa se lähtee versomaan mistään uutta mutta olkoon siihen saakka että näen, lähtevätkö sen juurelle istutetut neilikka ja kääpiökokoinen leijonankita kasvamaan.

Vielä puolivälissä runkoa oli pehmeää. Muutaman sentin alempana runko oli koko läpimitaltaan tiivis.

Puutarhatöitä en ole vielä ehtinyt kovin paljoa tekemään mutta kiireellisin homma, eli herukkapensaiden leikkaus on nyt tehty. Silmut olivat jo selvästi kasvuun lähdössä, eli oli ihan viimeiset hetket hoitaa työ pois alta. Otin nuoremmista pensaista vain yhden tai kaksi lähellä maanpintaa kasvavaa oksaa pois. Vanhoista leikkasin muutaman oksan. Karviaista en ehtinyt leikkaamaan enkä aio edes yrittää yksin. Puska on aivan liian leveä ja piikkinen yksin parturoitavaksi. Pensasryhmän mustilanhortensiasta leikkelin viime vuoden kukinnot pois ja hieman lyhensin paria liian pitkinä harottavaa oksaa. Syyshortensioista ensimmäinen on myös leikattu. Nitä olisi vielä kolme jäljellä ja siinäpä taitaa olla seuraava pääsiäisviikonlopun työmaa.

'Ruby Giant'

Leppeän lämmintä pääsiäisviikonloppua!

Meillähän kukkii jo!

Voin vannoa, että töihin lähtiessäni en nähnyt kukan kukkaa kun tein puutarhakierroksen. Kiersin vieläpä joka ikisen kohdan, missä on aikaisempina vuosina näkynyt ensimmäisiä kukkia ja tutkin tarkasti jo pidemmän aikaa näkyneet piipot, josko niistä olisi pullahtanut nuppuja esiin. Ei niin jälkeäkään missään. Ainoastaan tontin laidalla (tosin juuri ja juuri kukkapenkin puolella) kukki yksinäinen leskenlehti. Jätin sen kukkimaan rauhassa, jos vaikka joku nälkäinen pörriäinen sen löytäisi.

Kevään ensimmäinen leskenlehti tällä tontilla.

Illalla kotiin palatessani tilanne oli aivan toinen: poikkeuksellinen talvi sai nyt jatkoksi poikkeuksellisen kevään, sillä meillä rikottiin ennätyksiä. Edellinen kukinnan alkamisen aikaisuusennätys on vuodelta 2021, jolloin krookus 'Golden Yellow' aukaisi ensimmäisen kukkansa 17.4. Vuosina 2019, 2022 ja 2023 kevään ensimmäiset kukat ovat löytyneet 22-23.4. Myöhäisimmät keväät ovat olleet vuosina 2018, 2020 sekä 2024, jolloin ensimmäiset kukkia on päässyt ihastelemaan vasta aivan huhtikuun lopussa, 26-29.4. Tänä vuonna löysin kukkapenkeistä ensimmäiset kukat tänään, 15.4. Ja KYLLÄ, niitä oli useampiakin. Mikä unelmien täyttymys!

Kultasahrami 'Romance'

Korjaan, kaksi 'Romancea' ja isoja nuppuja. Kolmas kukki vähän kauempana.

Pensasryhmässä juuri ja juuri auki oli tähtisahrami 'Ruby Giant' (ehkä?).

Edellisessä kuvassa on lajikkeen perässä 'ehkä' sen vuoksi, että olen istuttanut tuohon kohtaan vain Botanical Blue -nimisen pussillisen mukuloita. Viime keväänä toisella puolella pihaa kukki 'Ruby Giantina' ostettuja sahrameita ja nuo näyttivät minun silmiini samanlaisilta. Luultavasti puoli tuntia ennen kuvan ottamista tuokin oli täysin auki, sillä kotiin saapuessani sen kohdalla oli jo siperianpihdan varjo. Ympäriltä nousee paljon nuppuja ja takapihallakin niissä 'Ruby Gianteissa' oli jo sen verran korkeita piippoja, että pääsen varmasti muutaman päivän sisällä varmistamaan, ovatko nämä todella samaa lajiketta.

Takapihalla kevätsahrami 'Jeanne d'Arc' on isolla nupulla.

Ehtisiköhän Jeanne-neitonen jopa avata nuppunsa huomenna aamulla ennen kuin lähden töihin? Saattaa olla siinä ja siinä. Aurinkoista ja lämmintä säätä on luvattu, mutta on ihan siinä ja siinä, ehtiikö aurinko nousta riittävän korkealle ja osua kevätsahramien kohdalle ennen töihin lähtöäni. 'Jeanne d' Arcin' lähellä on myös nuppuilevia esikoita. Myös nuotiopaikan polun viereisistä esikoista löytyi yhtä selviä väripilkkuja.

Esikot nuppuilevat.

Yksinäinen scilla löytyi kasvimaan luota kesäkukkapenkistä.

Koska kukkii? -haasteen veikkaukseni taitavat mennä todella pahasti pieleen. Ounastelin nimittäin, että monia muita vuosia syvemmälle ulottunut routa hidastaisi selvästi kevätkukkien nousemista. Enpä osannut aavistaa, että ensimmäinen kunnon lämpöaalto osuisi jo maaliskuun loppuun ja toinen tulisi nyt. Veikkasin nimittäin posliinihyasinttien kukkivan "jo" 25.4. ja sinivuokon 6.5. Tämän illan puutarhakierroksen perusteella arvaan, että ensimmäiset posliinihyasintit avautuvat jo huomenna eikä sinivuokoillakaan mene montaa päivää.

Yksi monista nuppuilevista posliinihyasinteista.

Veikkauksissa mukana olevat hyasintit ovat myös alkaneet jo nousta mullasta ja tarhajouluruusut paljastua jään alta. Nuppuja niissä ei sentään vielä näkynyt, joten ehkä niiden kukinta venyy peräti toukokuun puolelle. En kuitenkaan jaksa uskoa, että näiden kelien jatkuessa kukintaa joutuisi odottamaan toukokuun puoleenväliin. Kuinkahan käynee lehtoimiköiden kohdalla, joiden veikkasin kukkivan 8.5? Tutkin kaikki hyvin tarkasti läpi eikä niissä näkynyt vielä tänään minkäänlaista elonmerkkiä. Osan päällä oli vielä jäätäkin. 

Ensimmäinen sinivuokko alkaa jo paljastella sinistä väriä.

Vaikka veikkaukset näyttävätkin menevän ihan heittämällä pieleen, niin en ole yhtään harmissani tilanteesta. Oli niin kivaa päästä kiertämään kunnolla puutarhassa ja testailemaan, kuinka syvälle maa on missäkin sulanut. Leikkasin marjapensaatkin ja nostin kellarista kasvit pois. Paljon muuta en kyllä ehtinyt tehdä, sillä lasten iltapala-aika puski pahasti päälle. Nytkin olisi ollut vaikka mitä muuta tekemistä mutta piti päästä hehkuttelemaan edes tämän verran ensimmäisillä kukilla. Nyt on oikeasti kukkakevät alkanut!

Taimiturinoita

Lunta tuprautti sitten meillekin eikä ihan pieni ripaus riittänyt, vaan piti heittää peräti 15cm. Onneksi kaikki oli kevyttä pakkaslunta, minkä kolasi nopeasti pois pihakiveykseltä. Toki maisemat näyttivät kauniilta, kun aurinko paistoi eikä kasveille tullut haittaa, kun ei juuri mikään ollut vielä lähtenyt kasvuunkaan. Silti lumisade huhtikuun puolivälissä ei oikein kuuluisi puutarhaihmisen kevääseen. 

Perjantaiaamun ikkunanäkymä. Kuvan ottamisen jälkeen tuli vielä yksi tuisku.

Tänään ei auringosta ole näkynyt kuin hetkittäin aavistus ja luntakin satoi aamusta vähän lisää. Tuulistakin on ollut, joten sisätiloissa pysyminen ei ole tehnyt tiukkaa. Pienen reissun teimme aamupäivällä paikallisen Hankkijan kevätkauden avajaisiin ja sinnekin suuntasimme lähinnä arvonnan vuoksi. Palkintoina kun oli Biolanin pikakompostori ja tulipata. Toiselle pikakompostorille olisi käyttöä. Lapset seurasivat hetken aikaa kanien estehyppyä. Reissun kohokohta taisi kylläkin olla lapsille järjestetyn pääsiäismunaetsinnän palkintoina saadut suklaapatukat. Kassan kautta mukaan lähti multapussi ja salottisipulin istukkaita. Niitä on pussissa niin vähän, että saan varmasti kaikki hyvin mahtumaan kasvimaalle. Ei ole ainakaan mennyt isompaa alaa kasvimaalta hukkaan, jos sipulikärpäset löytävät niihin. Suunnitelmana on edelleen tuikata sipuleita sinne tänne muiden kasvien sekaan.

Salottisipulin istukkaat jäivät odottamaan kevättä tuoksuherneiden kanssa samassa laatikossa.

Maaliskuun lopussa kylvetyt tuoksuherneet eivät turhia aikailleet itämisessä. Ensimmäiset puskivat pintaan jo muutamassa päivässä ja loputkin pari päivää ensimmäisten jälkeen. Vein taimet melkein saman tien ulkoeteiseen viileämpään. Joulukuun viimeisinä päivinä testi-idätykseen otetut ja sittemmin kompostilta säästyneet tuoksuherneet ovat kasvaneet kovastikin, mutta ei niillä loppujen lopuksi kovin suurta kokoeroa pari viikkoa sitten kylvettyihin ole. Toki niitä on latvottu ja juuristokin on varmasti isompi kun juurtumisaikaa on ollut kuukausitolkulla. Jännä nähdä, onko eri aikaan kylvetyillä taimilla eroa kukinnassa sitten kun kasvit istuttaa maahan.

Testikylvöksen tuoksuherneet, oikealla eteisessä talvehtinut stevia vesiheinineen.

Nyt on ollut niin kylmää, etten ole hennonut viedä tuoksuherneitä ulkovaraston puolelle, vaikka kyllähän ne varmaan siellä jo pärjäisivät. Pitäisi ihan mitata varaston lämpötila. Jos pintojen lämpötila on jo plussan puolella, voisi kellaristakin nostaa ainakin kärhöjä ja puuvartisia varastoon pikku hiljaa heräilemään. Viime vuonna niiden ajoitus onnistui todella hyvin, sillä yhtäkään kasvia ei tarvinnut erikseen totuttaa ulkoilmaan kun mikään ei ollut vielä kasvussa kellarista tullessa. Varastosta kasvit oli helppo nostaa plussakelillä ulos ja tarvittaessa yöksi takaisin varastoon tai vetäistä harsoa päälle kylmän uhatessa.

Kärhöistä puheenollen: vanhempani kävivät Turussa ja toivat uuden kärhön kokoelmiini.

Uusi kärhökaunotar saa majailla hetken aikaa ulkoeteisessä, vaikka se onkin vähän turhan lämmin paikka näin kasvunsa alussa olevalle kärhölle. Ainakaan ennen ulkovaraston lämpötilan mittaamista en sitä vie sinne. Nyt pitäisi vain keksiä paikka uudelle tulokkaalle. Pitäisiköhän vaikka kaivaa nuotiopaikan seinäkkeen luota joku puska pois? Vai keksisikö sitä ihan jonkun aivan uuden paikan kärhöille? Lähtisikö peräti hulluttelemaan ja tekisi leffaistutuksen? Mitähän muita elokuviin viittaavia kasveja siihen löytyisi kuin tämä 'Skyfall'? Loistokärhö 'Rouge Cardinal' olisi jo valmiiksi kellarissa, mutta viittaako se riittävästi elokuva Moulin Rougeen?

Eteisessä saa vielä muutaman päivän ajan tuoksutella hyasintteja ennen kuin viimeinenkin kukinto lakastuu.

Taimipöytä alkaa olla uhkaavan täynnä mutta vielä pitäisi taimien mahtua olemaan siellä ainakin muutaman viikon ajan. Osan taimista toki saa ulkoeteiseen siinä vaiheessa kun sieltä saa siirrettyä kylmänkestäviä kasveja ulos tai ulkovarastoon. Siihen saakka harrastetaan taimirallia auringon perässä. Vielä toistaiseksi kaikki sisällä esikasvavat taimet ovat mahtuneet eteläikkunalle niin, että edes hetken aikaa koko konkkaronkka saa kylpeä auringossa (silloin kun se suvaitsee paistaa). Muun ajan aina vuorollaan joku ressukka joutuukin sitten tyytymään hajavaloon.

Vaikea valinta: korkeampia vai matalampia kasveja kasvilampun alle?

Jonkinlaisia logistisia kykyjä varmaan tarvittaisiin tässä taimien sijoittelussa. Laittaako korkeammat kasvit kauemmas ikkunasta kasvilampun alle, jotta matalammat saisivat myös luonnonvaloa? Tällöin tomaatit ja paprikat joutuisivat kauemmas ikkunasta, mikä ei ole lainkaan hyvä. Jos taas ne laittaa ikkunan viereen, ne varjostavat taaempia taimia, jotka sitten joutuvat tyytymään pelkkään kasvivaloon. Talon ainoa eteläikkunakaan ei ole suoraan sanottuna koolla pilattu. Se on sekä matala että kapea. Ei ole totisesti ollut kasviharrastaja tämän talon rakentaja...

Vielä eivät lehdenkärjet koske toisiinsa kuin muutamassa ruukussa.

Tänä viikonloppuna olisi tarkoitus koulia helokukonharjat, jolloin ruukkuja tulee taas monta lisää. Niitä ajatellen yritin ostaa lisää kasvusammalta tämänaamuisella Hankkijan-reissullamme. Ei ollut valikoimissa eikä muuten ollut naapuriliikkeessäkään. Sieltä tiesivät sanoa, että tuotteen valmistus on lopetettu. Jouduin sitten tyytymään tavalliseen taimimultaan. Saa nähdä, kuinka siinä onnistuu esikasvatus nyt kun olen tottunut kasvusammalen huolettomuuteen kastelun suhteen. Onneksi sain edes tähänastiset kylvöt ja koulimiset tehtyä kasvusammaleeseen. Viime syksynä sattui nimittäin tulemaan yhdessä myymälässä tarjoukseen laitettu säkki vastaan ja tietysti nappasin sen kyytiin. Liekö ollut jo silloin siinä myymälässä tieto kasvusammalen poistumisesta ja halusivat varastot tyhjiksi? Minähän luulin silloin, että säkki oli laitettu tarjoukseen sen vuoksi, että se oli lievästi sanottuna käynyt kylvyssä. Se oli märkää vielä viimeisten kylvöjenkin aikaan, vaikka säkki oli avonaisena saunan lattialla koko tämän kevään esikasvatuskauden. Kävin pöyhimässä pintaa aina muistaessani, jotta edes osa kuivahtaisi nopeammin eikä tarvitsisi koulia taimia ihan läpimärkään kasvualustaan. Mutta eipä ole tarvinnut kovin paljoa taimia kastella!

Helokukonharjat ovat seuraavina koulimisvuorossa.

Tomaatit ovat kasvaneet kukin omaan tahtiinsa. Osa porskuttaa reippaammin, osa hyvinkin rauhalliseen tahtiin. Kaikki on koulittu samanlaiseen multaan (paitsi muutama äidiltäni tullut) ja niillä on saman verran kanankakkaa varastolannoitteena, mutta silti väriero lehdissä voi olla huomattavan suuri. Ehkä osa on löytänyt juurillaan jo tiensä kanankakkarakeisiin ja toiset eksyneet juuri toiselle puolelle taimiruukkua. Tai sitten eri lajikkeiden ravinnontarve on erilainen. Tällä hetkellä hailakimman värinen ovat 'Evakko'. En muista, että se olisi viime kesänä poikennut väriltään muista, joten ehkä värierot tasoittuvat, kun kasvu etenee. Toisaalta tänä vuonna minulla on myös ennätyksellisen montaa lajiketta (peräti 12) kasvamassa, joten eri lajikkeiden kasvun eroja pääsee vertailemaan oikein kunnon otannalla.

Helakanvihreä 'Evakko' on keskimmäisenä. Vasemmalla tsinnioita.

Monet muutkin ovat todenneet tsinnioiden itäneen hyvin nopeasti. Yllätyin itsekin, kun sirkkalehdet puskivat esiin jo kaksi päivää kylvön jälkeen. En ole ennen kasvattanut tsinnioita mutta nyt pitää kyllä merkitä pussiin, että niiden kanssa ei todellakaan kannata hoppuilla. Tuolla itämis- ja kasvuvauhdilla ne olisi ehtinyt kylvää pari viikkoa myöhemminkin. Koulin taimet melkein sirkkalehtiä myöten mutta varret ovat venyneet pituutta sellaista vauhtia, että monessa taimessa sirkkalehdet huitelevat reilusti korkeammalla kuin ennen koulimista. Ehkä pitääkin siirtää tsinniat jatkokasvamaan ulkoeteiseen, jos vaikka hiukan viileämmät olot suitsisivat pituuskasvua. Jos tsinniat itivät nopeasti, niin samettikukat ovat olleet tänä keväänä melkoisia laiskimuksia. Kaksi viikkoa on kulunut kylvöstä eikä taimia ole kuin yksi. Peittelin jo kerran lisää siemeniä multaan, kun näytti siltä, että suurin osa on itämisen sijaan vain pehmentynyt. Onneksi siemeniä on jemmassa vaikka miten paljon. Taidan laittaa niitä vielä reilun satsin kylvölautalle, jos siinä olisi tänä vuonna parempi itämisonni.

Chili, pistokkaasta lisätty basilika ja kelloköynnös kilpasilla.

Chili 'Hungarian Yellow Wax Hot' ja kelloköynnös ovat kasvaneet suunnilleen samaa tahtia koko alkukevään. Pistokkaasta lisätty basilika liittyi reilu viikko sitten mukaan kisaan ja oli jo voittamassa, mutta se joutui luopumaan latvastaan ruokalautasen hyväksi. Sen kisa päättyi siihen tai ainakin keskeytyi hetkeksi. Kelloköynnöksen kasvuvauhdin tuntien se on vahvoilla viedä voiton nyt kun se on vihdoin lähtenyt kunnolla kasvuun. Paprika 'California Wonder' on edelleen lilliputtikokoinen, nyt jo peräti 2,5cm korkea mutta onneksi äitini tuoma taimi on kasvanut reippaasti. Löysin siitä tänään ensimmäiset nuputkin. Ne kai pitäisi napsia pois mutta en tiedä, onko siitä apua. Paprika kun oli jo kertaalleen latvottukin. Ehkä se sitten saa aloittaa kukkimisen kun on kerta sitä mieltä. Avomaalla paprikan kasvukausi saattaisi muuten loppua kesken, jos kukintaa lähtee kovin paljon viivästyttämään.

Siellä ne ensimmäiset nuput pilkistelevät.

Ensi viikolle onkin taas luvassa lämpimämpää säätä. Jokohan silloin kevät alkaa etenemään täälläkin myös muualla kuin taimipöydällä?

Pihakierroksella

Hänen karvainen korkeutensa esittelee 30.3. löytyneitä krookuksen piippoja.

Enpä muista, milloin meillä olisi löytynyt mitään piippoja vielä maaliskuussa. Tänä keväänä sellainenkin ihme koettiin, kun keltaisesta nurkasta paljastui sen verran kukkapenkin reunaa, että ensimmäiset krookukset ilmestyivät esiin. Silloin lunta oli vielä sen verran paljon, että juuri muita kukkapenkkejä ei näkynytkään. Viikon aikana on kuitenkin ollut sen verran lämmintä, että lumet ja jäät ovat saaneet kunnolla kyytiä ja nyt pääsee jo ihan oikeasti tutkimaan, mitä kaikkea puutarhasta talven jäljiltä löytyykään. Tein jopa ensimmäisiä puutarhatöitä!

Patiosta on jo puolet sulanut, ainakin kun vähän avitin lapiolla...

Vaikka miten ahkerasti kerään talvella Karon kikkareita pois sivupihalta, aina lumen sekaan jää joku pökäle ja keväällä niitä löytyykin sitten sieltä sun täältä. Eilen oli niin kolea ja tuulinen sää, että otin alkulämmittelyksi kakkahommat. Osa paljastuneista "liukumiinoista" on painunut paksun jään sisään, joten niiden keräys jäi vielä odottamaan jään sulamista. Tortunlapioinnista oli helppo siirtyä poistamaan jäätä patiolta. Pari neliötä sainkin laatoitusta paljastettua. Kunhan reitti varastolle sulaa, niin saa patiokalusteet kannettua paikoilleen. Tai ehkä ensin pitää pestä patio, niin on sitten mukava korkata kesäkausi. Patiopenkki oli paljastunut jo kokonaan lumesta ja routakin oli jo alkanut vähän sulaa, mutta vielä en löytänyt posliinihyasinttien tai kevättähtien piippoja. Mehitähdet ja sammalleimut olivat sen sijaan hyvin hengissä.

Sivupihalla näyttää vielä kovin lumiselta mutta kyllä sielläkin jo vähän istutusalueiden reunoja näkyy.

Kärhökaari- ja majapenkkiä ei vielä pääse tutkimaan kovin tarkasti mutta ei tarvita kuin pari lämmintä päivää ja lumet ovat hävinneet sieltäkin. Valkeasta ulkoasusta huolimatta lunta ei ole kuin kymmenisen senttiä enää jäljellä paksuimmissakaan kohdissa ja monin paikoin kuultaa maa selvästi läpi. Marjapensaiden juurelta lumet ovat sulaneet mutta heti oksien kärkien kohdalla on vielä lunta, joten jätin pensaiden leikkaamiset myöhemmäksi. Sää muuttui taas viileämmäksi, joten leikkaamisen ehtii hoitaa myöhemminkin. Marjapensaat vilkaistuani siirryin kasvimaan puolelle. Sieltä lumet ovat hävinneet melkein kokonaan. Vielä viikko sitten kasvimaalla oli lunta matalampien lavojen päällä ja koko aidan puoleisen sivun mitalta. Nyt lunta on enää rippeet jäljellä lavojen ja aidan välissä, ja lavoistakin on jo puolen sormen syvyydeltä routa sulanut. 

Kasvimaalta lumet ovat hävinneet melkein kokonaan. Valuneet varmaan naapurin tontille...

Valkosipulit eivät ole onneksi vielä lähteneet kasvuun, vaikka osa niistä on istutettu korkeampiin lavoihin, joissa on paikoitellen jopa syvemmällä sulaa maata. Kunhan kuukausi vähän etenee ja sääennusteet alkavat näyttää lämpimämpiä lukemia, laitan johonkin lavoista pleksikannen ja toiseen muovihupun, jotta maa alkaa lämmetä kunnolla. Samalla laitan sinne kylmäkäsittelyssä olleita perennakylvöksiä, niin saavat nekin lähteä itämään. Yrttilavassa paksun havukasan alla talvehtivat timjamit näyttivät olevan elossa. Hyvä tuoksu niistä leyhähti ilmaan, kun tunnustelin kasvustoa kädellä. Tarkistuksen jälkeen nostelin havut takaisin paikoilleen, jotta timjamit eivät kuole näin loppumetreillä. Maa ei ollut yrttilavassakaan vielä sulanut koko juuristoalueen syvyydeltä, joten suojaus on vielä tarpeen. Olen menettänyt ennenkin liian hätäisellä havujen poistolla muuten onnistuneesti talvehtineen timjamin.

Timjami: elossa toistaiseksi.

Yhdessä lavassa oli ilmeisesti myyrä vähän kaivellut mutta onneksi juuri siinä ei ollut mitään kylvettynä. Mitähän lie viime kesän jämiä se oli sieltä kaivellut, ehkä mukulasellerin juurenpätkiä. Myyrän onkaloista tuli mieleen tarkistaa, onko kivikkorinteeseen taas tullut myyrän talvitunneleita. Naapurilla on lintulauta etupihallaan ja tietysti kivikkorinteen kivien väleissä ja rehevän kasvillisuuden seassa on hyvä myyrien majailla talven yli. Kadun pään lumikasakin ohjaa tehokkaasti myyrien tunnelinkaivuuta kukkapenkin suuntaan joutoalueen sijaan. Ihan niin laajoja tuhoja ei vielä paljastunut kuin vuosi sitten, mutta tarkemmalla tutkailulla löytyi muutamia syötyjä kasveja.

Kivikkorinne on jo melkein kokonaan sula.

Ensimmäisenä huomasin, että sammalleimuista oli taas parturoitu reunakivien yli roikkuvia latvoja. Siitä ei kasveille ole mitään haittaa mutta en nyt silti niin välittäisi siitä, että myyrä täyttää kasveillani vatsaansa. Myös nukkapähkämöä oli vedetty hienoksi silpuksi. Sekään ei oikeastaan haittaa, sillä uudet lehdet nousevat joka tapauksessa viimekesäisten jämien seasta. Enemmän harmitti iso tarhakylmänkukka, joka joutui jo viime vuonna myyrän hyökkäyksen kohteeksi. Samaisesta puskasta oli taas syöty hyvällä ruokahalulla juuren kohdalle iso monttu. Samanlaisia kuoppia löytyi myös aurinkopenkin puolelta tarhakylmänkukista ja sinikatanoista. Ehdin jo viimeisimmät tarhakylmänkukkatuhot huomatessani ähkäistä, että olisi syönyt mieluummin vaikka kurjenmiekat. No, pari askelta eteenpäin ja huomasin, että onhan ne nekin syöty. Just...

Käytäviä sammalleimussa, nukkapähkämössä, tarhakylmänkukassa sekä kurjenmiekassa.

Osa aurinkopenkin kasveista on vielä lumen alla mutta näyttäisi siltä, että atsaleojen verkot ovat pitäneet eikä myyrä ole päässyt järsimään niiden kuorta. Näitä maanpinnalla kasveja jyrsinyt ja tunneleita kaivellut myyrä on todennäköisesti peltomyyrä. Mahdollisia vesimyyrän tuhoja ei näe ennen kuin lumet ja routa ovat sulaneet. Pidempään sulana olleelta nurmikaistaleelta löytyi yksi kohta, missä maa upotti epäilyttävästi tunnelintapaisesti, mutta sitä ei vielä tiedä, onko se myyrän vai epätasaisesti sulaneen roudan tekosia. Lähempänä naapurin tonttia on vielä sen verran lunta, ettei pääse näkemään, onko kasveja syöty. Lumen sulaessa näkee kuitenkin selvästi, että tunneliverkostoa siellä on ollut. 

Lumen alta paljastuu tunneliverkostoa.

Perennanjuurien ja -lehtien sekä lintulaudan antimien lisäksi siimahännän talvieväänä on ilmeisesti ollut punatähkien siemeniä. Punatähkien maahan kaatuneet viimekesäiset varret oli nimittäin siististi katkaistu poikki juuri kukkaosan kohdalta. Metrin päästä löytyi iso kasa silppua, joka oli suurimmaksi osaksi hienoksi sipellettyä punatähkää. Mahtoi olla pehmoinen talvipesä! Seassa oli myös auringonkukansiementen kuoria. Mietin, onko myyrä kuljettanut punatähkät pienissä erissä vipeltäen kuorman kanssa kymmeniä kertoja käytävää pitkin edestakaisin, vai onko se kiskonut koko kukinnon pesäänsä ja sipeltänyt siellä? Mieleen nousi heti kuva sellaisesta Kamala luonto -tyyppisesti käytävissään suu täynnä punatähkäsilppua kiitävästä myyrästä ja Kiroileva siili -tyyppinen mielikuva sadattelevasta ärripurrista, joka kiskoo naama punaisena ahtaaseen käytävään juuttunutta kokonaista punatähkän kukintoa. Kumpi lienee lähempänä totuutta?

Silputtua punatähkää ja muuta törkyä.

Myyrien tuhojen vastapainoksi kivikkorinteestä löytyi myös monta iloista jälleennäkemistä. Isoin viime kesänä istutetuista kissankäpälistä on hyvin virkeän näköinen. Pienempiä en vielä löytänyt mutta en kyllä ihan tarkalleen edes muistanut, mihin niitä istuttelin. Isomman lähistöllä pitäisi olla yksi mutta sen kohdalla saattoi olla vielä jäätä. Tähtilevisiat ovat myös alkaneet paljastua lumen alta ja näyttäisi siltä, että nekin ovat hengissä. Samoin viime kesänä hankittu erikoisuus, alppiwulfenia. Osa siitä on vielä jään sisässä mutta ainakaan se ei ollut joutunut myyrän suihin.

Kissankäpälistä ainakin tämä isoin on hyvin hengissä.

Aurinkopenkistä piti tarkistaa tietysti kevätkurjenmiekkojen tilanne. Monena vuonna ne ovat puskeneet näkyville jo lumen läpi mutta ensimmäisinä sulaneista kohdista ei löytynyt jälkeäkään kurjenmiekan piipoista. Onneksi ihan lumirajasta löytyi muutama terhakka piippo. Loputkin ilmestyvät varmasti pian näkyville kunhan ovat sitä mieltä, että kevät on tarpeeksi pitkällä. Normaalistihan kevätkurjenmiekat kukkivat meillä vasta huhtikuun lopussa tai jopa toukokuun alussa, joten mikään kiire niillä ei edes vielä ole. Puutarhuri on vain malttamaton.

Ensimmäiset kevätkurjenmiekan piipot.

Viikolla olleet lämpimät säät menivät itselläni vähän hukkaan, sillä olin töissä. Oli kuitenkin mukava kaivaa kaapista kevyemmät kengät ja kevättakki nastakenkien ja villakangastakin tilalle. Käsineitäkään en tarvinnut, vaikka varuilta otin ne taskuun. Etupihan kiveyksen jäätiköt sulivat kokonaan viikon aikana, joten nastakengät saa varmaan laittaa jo lopullisesti kesäsäilytykseen, vaikka talvitakit joutuisikin vielä pitämään käden ulottuvilla. Eilen oli vapaata, mutta eipä silloin ollut enää lämmintä. Taivas oli pilvessä ja tuulikin niin kovasti, ettei huvittanut kovin pitkään ulkoilla edes toppavaatteissa. Pikkuisen napsin Karon jätösten siivoamisen jälkeen etupihan pensasryhmän syyshortensiaa pienemmäksi mutta jatkan leikkaamisen loppuun sitten kun sen tarkenee tehdä paremmin. Myöhemmin päivällä alkoi tuiskuttaa paksua räntää. Nyt paistaa aurinko mutta tuulee edelleen ja lämpömittarikin näyttää pakkaslukemia. Lisäksi on käytävä muilla asioilla muutama tunti, joten eipä tässä taida puutarhaan ehtiä.

Perjantain räntäsadetta tuulella höystettynä.

Ylläolevasta kuvasta näkee, että takapiha oli jo hyvää vauhtia sulamassa. Lunta on vain muutama sentti ja sekin pääasiassa nurmikolla. Luumutarhassa luumupuiden juurella ei vielä näkynyt piippoja, vaikka siellä on paljon aikaisia krookuksia, kevätkurjenmiekkoja, posliinihyasintteja ja kevättähtiä. Maa taitaa olla sen verran jäässä, ettei niitä haluta nousta vielä kurkkimaan. Keksin myös, että luumupuiden verkkojen sisälle olisi hyvä istuttaa lumikelloja, jos ne vain viihtyisivät siellä. Siinä olisi vieläkin aikaisempaa kukintaa eivätkä ainakaan jänikset pääsisi kukkiin käsiksi.

Haa, ikkunasta näkyikin jo pitkälle ehtineitä tulppaanin tupsuja!

Oli jäänyt pihakierroksella tarkistamatta olohuoneen ikkunan alla oleva kukkapenkki. Oli kiva yllätys räntäsadetta ihmetellessä bongata noin isot tulppaanit. Lehdet tosin näyttävät niin kapeilta, että kukintaa ei taida olla luvassa tälle keväälle. Pitäisi oikeastaan kaivaa sipulit pois ja istuttaa parempaan multaan ja aurinkoisempaan paikkaan, niin ne kasvaisivat nopeammin kukintakokoisiksi. Lajikkeen pitäisi olla 'Exotic Emperor', joka on yksi aikaisimpia tulppaaneita. Se varmaan selittää noin vauhdikkaan kasvun. Aurinkoista viikonloppua!

Sinustako seuraava mestari?

Kevään ensimmäinen kukkanen. Tosin tämä jäästä paljastunut aho-orvokki taisi olla jo viime syksyn kukkasatoa.

Oletteko koskaan miettineet, miten siemenet päätyvät viljelyksiltä kaupan siemenhyllyille kotipuutarhureiden houkutuksille alttiiden sormien ulottuville? Sen varmaan tietävät kaikki, että jossain kasvatetaan emokasvit, joista siemenet kerätään ja pakataan sopivankokoisiksi annoksiksi. Mutta tiedättekö sitä, millä konstilla eri kokoisia ja muotoisia siemeniä oikein lajitellaan? Kasveja kun eivät mitkään standardit kiinnosta, vaan ne tekevät sellaisia siemeniä mitä nyt sattuu milloinkin tulemaan ja kokovaihtelu jo yhdenkin lajikkeen sisällä voi olla melkoinen. No, käsityötähän se tietysti on. Parhaat siemenlajittelun ammattilaiset pystyvät pussittamaan häkellyttävän nopeasti ja tarkasti niin isoja kuin pölymäisen pieniäkin siemeniä. Itse asiassa siemenpussin hinnasta melkein puolet koostuu pussittajan palkasta (ammattiliittojen vaatimien palkankorotusten vuoksi siementen hintakin on noussut huimasti viime vuosina). Koska kotipuutarhureiden määrä on tasaisesti kasvanut ja kuluttajat ovat alkaneet suosia myös kasviasioissa lähituotantoa, siemenlajittelun ammattilaisia tarvitaan Suomessakin paljon lisää. Siksipä Suomen siementuottajat ry ja Siemenlajittelijoiden ammattiliitto SLAL ovat järjestäneet kaikille avoimen kilpailun, jossa parhaiten menestyneille tarjotaan työpaikkoja kotimaisissa siemenpakkaamoissa.

Kilpailusarjoja on neljä: helppo, keskisarja, vaativa sekä hardcore, ja jokainen sarja kilpaillaan kaksieräisenä. Ensimmäisessä erässä siemeniä lajitellaan kappalemäärän mukaan, toisessa grammoittain (tai jopa sadasosagrammoina). Nopeus on valttia mutta hutiloida ei passaa, sillä väärin lasketuista siemenistä tulee aikasakko kunkin kilpailuluokan vaativuusasteen mukaan. Lajiteltavia lajeja on jokaisessa sarjassa viisi eikä niitä paljasteta etukäteen, jotta kilpailijat eivät voisi etukäteen valmistautua liikaa pelkästään kyseisiin lajeihin. Tässä kisassa on tarkoitus erottaa niin sanoakseni jyvät akanoista ja löytää ne siementensortteerauksen superammattilaiset.

Valikoima helpon sarjan siemeniä: papu, kesäkurpitsa, kehäkukka, kirahvinkukka sekä tsinnia.

Helpossa sarjassa lajitellaan suuria siemeniä, kuten tsinniaa, kaukasiankirahvinkukkaa, auringonkukkaa, kehäkukkaa, kurkkuja ja kurpitsoita, punajuuria, erilaisia papuja sekä herneitä. Niiden lajitteluun ei tarvita suurennuslasia ja vähän kömpelömmilläkin sormilla voi pärjätä hyvin, vaikka ei ihan kärkisijoille yltäisikään. Aikasakkoa tulee 5 sekuntia per väärin laskettu siemen tai pieleen mennyt kymmenesosagramma.

Keskisarjassa on jo selvästi pienempiä siemeniä, esimerkiksi tomaatteja, paprikoita, salaatteja, tilliä, kosmosta, kellukoita, laukkoja sekä ritarinkannuksia. Aikasakkoa väärin lasketuista siemenistä tulee tässä sarjassa kolme sekuntia siementä tai kymmenesosagrammaa kohti.

Keskisarjan siemenvalikoimaa: kosmos, jättilaukka, paprika, lehtisalaatti sekä tarhakellukka.

Vaativassa sarjassa on jo melko pieniä siemeniä sekä isompia siemeniä, joissa on lenninhaivenia tai muita ulokkeita. Ne hankaloittavat lajittelua takertumalla toisiinsa ja saattavat myös lennähdellä pienenkin ilmavirran mukana, mikä nostaa ne keskisarjasta vaativaan luokkaan. Tällaisia siemeniä ovat esimerkiksi kylmänkukat, vuokot, nauhukset sekä keijunmekko. Se, joka aivastaa kesken kilpailusuorituksensa, saakin todennäköisesti menettää haaveensa kilpailuvoitosta. Muita sarjaan kuuluvia siemeniä ovat esimerkiksi kaalikasvit, porkkana, unikot ja ketoneilikka. Väärin lasketuista siemenistä tulee aikasakkoa vain sekunnin verran per siemen tai kymmenesosagramma.

Vaativan luokan kisatehtävänä voisi olla vaikkapa tarhakylmänkukan siementen lajittelua.

Ehkä voittekin jo arvata, millaisia siemeniä hardcore-sarja pitää sisällään. Aivan oikein: ne ovat juuri niitä siemeniä, joista kotipuutarhuri epäilee siemenpussiin tulleen vahingossa pakkauspisteen pölyä siementen sijaan. Kilpailulajeja ovat esimerkiksi lobelia, petunia, kamomilla, isorikko, palloesikko, etelänmunkki ja kissankello. Koska tämän kokoluokan siementen kappalemäärän laskeminen vaatii jo erittäin suurta tarkkuutta, hyviä silmiä sekä apuvälineitä, kuten tehokasta suurennuslasia, kunnon valaistusta ja pinsettejä, väärin lasketuista siemenistä rankaistaan ainoastaan 0,5 sekuntia siementä kohti. Painoa näillä siemenillä ei juurikaan ole, joten toisessa erässä aikasakkoja jaetaan jokaista pieleen mennyttä 0,05 grammaa kohti.

Hardcoressa erotellaan esimerkiksi näitä lobelian siemeniä.

Kilpailuun ilmoittautuminen on juuri alkanut ja se päättyy 30.4.2025 klo 23.59. Kilpailu käydään 21.6.2025, jolloin parhaiten pärjänneet saavat työsopimuksensa jo tämän vuoden siementenlajittelusesonkiin. Tarkemmat ohjeet ilmoittautumisesta ja kilpailuun valmistautumisesta löydätte Suomen siementuottajat ry:n sivuilta.