Kaivauskausi aloitettu!

Puutarhakauden kaivuuprojektien avajaisten kunniaksi aukesi eteisessä ensimmäinen pelakuun kukka. Tässä laatikossa ei vain pitänyt mielestäni olla tuon näköistä pelakuuta...

Kolmen päivän lämmin ajanjakso sai routaisen maan sulamaan edes paikoitellen sen verran, että lapio pääsi vihdoin pois varaston seinältä ja oikeisiin töihin. Yllättäen takapihan varjoisan seinustan vierellä oleva kukkapenkki suli ensimmäisenä kanttauskuntoon. Yritin myös laajentaa takapihalta metsänreunapenkkiä, mutta sieltä maa oli heti pinnan alta umpijäässä, joten yritykseksi jäi.

Kyllähän se penkinreuna kieltämättä vähän siistiytyi. Ennen kanttaamista nurmikon ja viime kesän törkyä täynnä olevan kukkapenkin rajat sulautuivat liukuvasti yhteen.

Nurmikon raja oli sulanut juuri ja juuri sen verran, että nurmiheinät lähtivät pois. Yritin pidentää penkin tätä päätä, mutta eihän se onnistunut. Sain kuitenkin yhden isomman kiven pois ja pari kivennurkkaa jäi sinne vielä odottelemaan maan sulamista.

Pation vierestä maa oli vielä liian jäistä kaivettavaksi, joten suuntasin kottikärryn, mittanauhan ja lapion kanssa autotallin seinustalle kokeilemaan, saisiko uutta kasvimaata jo aloiteltua. Luulisi, että kuukauden sulana ollut suojaisa kaistale olisi jo sulanut. Olihan se, melkein.

Merkitsin kasvulaatikoiden paikat kepeillä ja osittain narullakin. Ajelin kottikärryillä edestakaisin ja kokeilin, mahtuuko niiden kanssa kulkemaan, vaikka seinustalta varaisi puolen metrin levyisen kaistaleen tomaatti- ja paprikaruukuille.

Edellisen kuvan etualalla oleva kuoppa on syntynyt, kun sadevesi tippuu rännistä. Jossain vaiheessa olisi tarkoitus laittaa siihen sadevesitynnyri. Myös kasvimaan aitaaminen on edelleen suunnitelmissa. Rusakoita saa olla ajamassa sen verran tiuhaan tahtiin pois pihalta, että satoa on turha odottaa ilman aitaa. Aidalla ehkäistään myös eräiden pienten kaksijalkaisten salavierailut kasvimaalla. Heille on varattu oma lavakaulus entisen kasvimaan aurinkoisemmasta osasta, saavat puutarhuroida siellä.

Lapio kalahti heti ensimmäisenä liuskekiven palaseen. Yhden kun sai ylös, löytyi vierestä toinen. Edelliset asukkaat olivat ilmeisesti haudanneet autotallin seinustalle ylimääräisiä kiviä. En panisi pahakseni, vaikka niitä löytyisi koko seinustan mitalta.

Ajattelin kaivaa ensimmäisenä nurmikon ja rikkaruohot pois kasvipenkkien kohdalta ja siirtää lavakaulukset paikoilleen. Käytäviä voi sitten kaivella myöhemmin inspiraation iskiessä. Aidan varjo oli hidastanut sen verran paljon roudan sulamista, etten saanut edes ensimmäisen lavakauluksen kohtaa täysin kaivetuksi. Lisäksi piti lähteä syömään ja jatkamaan työpäivää. Mutta olipa mahtavaa, kun kesken työpäivän oli parin tunnin puutarhapaussi! Kasvimaa jäi kyllä vielä pahasti kesken, mutta onpahan tässä aikaa ennen ensimmäisiä suorakylvöjä.

Viime syksynä jäi kesken marjapensasalueen siistiminen. Takareunaan pitäisi myös kaivaa metsämustikkamaa, mutta sen aloittamista saa vielä odotella pitkään. Savimaa sulaa hitaasti, varsinkin jos se on melkein täysvarjossa.

Aloitin maan sulamista odotellessa punomaan sadevesitynnyrin ympärille tulevaa "risumattoa". Materiaalina tuoksuvatukka, sopivaan mittaan aikanaan lyhennettävät pihlajanvesat ja rautalanka. Kesken jäi, mutta sehän taitaa olla meillä jo puutarhan kantavana teemana.

Kevätkukkijoiden rallikisa on myös kesken. Yritän parhaillaan pohtia, voidaanko kellarissa talvehtinut loistokärhö 'Kaiser' ottaa mukaan kisaan, vai lasketaanko tässä kisassa kellaritalvetus dopingiksi?

Avautumassa oleva kukka ei tällä hetkellä kyllä kauneudella ylpeile.

Oikeastaan koko kasvi on kaikkea muuta kuin kaunis nyt, viimevuotiset lehdetkin roikkuvat vielä mukana. Varret ja lehdet ovat kuitenkin alkaneet aavistuksen vihertää ja mikä parasta: laskin kärhöstä jo kahdeksan nuppua!

Jokohan huomenna kisan voittaja tuulettaa maaliviivalla?

Takavasemmalta mukaan kisaan kurvasi viime syksynä istutettu kevättähti 'Rosea', jonka kauniin pinkit piipot seurustelivat edellisessä postauksessa kevätkurjenmiekan piippojen kanssa. Kevätkurjenmiekoissa ei vielä näkynyt nupun nuppua.

Yksi ennakkosuosikeista, eli posliinihyasintti, laittoi tämän päivän aikana turbovaihteen päälle. Riittääkö vauhti vai...

... viekö voiton kuitenkin kärhökaaripenkin vaaleajouluruusu?

Uusia lukijoitakin on taas ilmestynyt. Olette lämpimästi tervetulleita, toivottavasti viihdytte mullantuoksuisessa blogissani! Aurinkoista loppuviikkoa!

Paikoillanne, valmiina... KUKKIKAA!

Kevät on täälläkin edennyt vihdoin siihen pisteeseen, että ensimmäiset kukkanuput ovat ilmestyneet. On siis aika järjestää kevätkukkien rallikisat! Viime vuonna vauhtikilpailut polkaistiin käyntiin 22.4 (käväise lukemassa täältä), joten suunnilleen samassa tahdissa kevättä mennään. Tänä vuonna kisailijoiden kokoonpano näyttää kuitenkin aivan erilaiselta, sillä mukana on mm. jouluruusu ja esikko, joita ei viime vuoden kisassa näkynyt lainkaan.

Kärhökaaripenkin laajennusosassa on melkein kukassa vuoden takainen joulukukkani. Muut jouluruusut miettivät edelleen, kannattaako ihan vielä nostaa nuppuja maantasoa korkeammalle.

Takapihalta jo heti lumien sulettua löytynyt esikonnuppu on kasvanut hitaasti ja varmasti. Nyt terälehdet ovat alkaneet rullautua auki, joten tämä on ehdottomasti kisassa mukana. 

Varjokujalta löytyi viime kesänä hankitun vaaleanliilan esikon nuppu, mutta riittääkö sen vauhti mitalisijoille?

Viime vuonna krookukset olivat ehdottomasti mukana mitalitaistossa. Kuinka on niiden laita tänä vuonna?

Keltaisen nurkan 'Golden Yellow' -krookukset ovat joka vuosi olleet ensimmäisten kukkijoiden joukossa ja tänäkin vuonna niiden piipot nousivat ensimmäisinä. Nyt ne ovat kuitenkin jurottaneet samankokoisina pitkään. Loppuiko kisakunto kesken?

Ehkä krookusten tallipäälliköltä tuli käsky antaa vaihteeksi tilaisuus muillekin krookuksille. Tässä takapihalta 'Jeanne d'Arc', joka on krookuksista ennakkosuosikki, vaikka parilla muullakin on selvästi voitonkiilto lehdissä.

Viime vuoden voittaja, eli kevätkurjenmiekka ei taida tänä vuonna olla kisassa mukana. Ehkä sen olisi pitänyt vaihtaa vesikelin juuret alle pärjätäkseen kisassa.

Kevätkurjenmiekan piippojen seassa on kauniin pinkkejä piippoja. Espanjansinililjojako vaiko kenties kevättähtiä? Taisivat piipot jäädä juoruamaan keskenään ja unohtivat koko kisan!

Viime vuonna posliinihyasintit kiilasivat kesken kisan vauhdilla johtoon, mutta vauhti ei ihan riittänyt voittosijaan. Tänä vuonna ne aloittivat yhtä hurjan kirin, sillä kaksi päivää ennen tämän kuvan ottoa maassa ei näkynyt edes piiponkärkeä.

Lehtoimikkä oli vuosi sittenkin kisassa mukana, mutta ei päässyt mitalisijoille. Kuinka käy tänä vuonna?

Kisassa on tänä vuonna myös aivan uusi nimi: hyasintti 'Fondant'. Sen kirkkaankeltaiset piipot loistavat aurinkopenkistä auringon lailla ja näkyvät keittiön ikkunaan saakka.

Nuppu pilkistää lehtien seasta, mutta onko kaasujalka, tai siis -juuri, riittävän raskas kisassa pärjäämiseen?

Kukahan kukkapenkin vauhtihirmuista vie tällä kertaa voiton ja kurvaako mutkan takaa kisaan vielä yllätysnimiä?

Lilliputteja

Pari kylmää, märkää ja tuulista päivää pitivät kaikki täysjärkiset ihmiset turvallisesti sisätiloissa. Kaiken sen turhautuneen ikkunastatuijottelun lisäksi tuijottelin taimieni kasvamista ja kylvösten itämistä. Yhtä kylvöruukkua olen tuijotellut varmasti jo kymmeniä tunteja kevään mittaan. Se on juuri se "kaikk' toivo on jo mennyt" -viinirypälerasia, johon ripottelin ensimmäiset keijunmekon ja koruköynnöksen siemenet 1.2. ja seuraavat 15.2. Keijunmekkoja alkoi ilmestyä maaliskuun puolivälin jälkeen ja niitä ilmestyy edelleen lisää, mutta ensimmäisen koruköynnöksen löysin vasta pari päivää sitten. Muistuttakaa ensi joulun alla, että pitäisi alkaa kaivella kylvömultaa ja koruköynnöksen siemeniä esille, jotta ehtivät kasvin kokoisiksi jo ennen kesää.

Siinä se on: tämän kevään ensimmäinen koruköynnöksen taimi. Mittakaavana (ja kameran tarkennusapuna)  tavallinen nuppineula.

Kylvöpurkin toisella reunalla uusimpia keijunmekkoja, sama nuppineula tässäkin kuvassa. Eivät ole isoja nämäkään.

Onneksi maaliskuun puolivälissä itäneet keijunmekot ovat kasvaneet jo näin "jättimäisiksi". Kamerakin ymmärtää jo paremmin, että missä se on se kuvauskohde.

Ehkä noista minitaimista kasvaa vielä sen kokoisia, että tulevan kesän köynnössuunnitelmani eivät mene ihan kokonaan uusiksi. Pitää muistaa lannoittaa näitä vähän paremmin kuin yleensä muistan kasvejani ravita, jos se vaikka vauhdittaisi kasvussa.

Anopilta viime keväänä saamani pasuunakukan taimi vietti talvensa kellarissa ja on ollut sisällä jo pitkän aikaa heräilemässä. Se oli kellarissa tehnyt lupaavat silmut, jotka eivät kuitenkaan lähteneet kasvuun. Sen sijaan melkein kaikki niistä on kuivunut ja karissut pois. Nyt huomasinkin rungon alaosassa pari uutta silmua. Peli ei taidakaan olla vielä menetetty, vaan kepakko vaihtoi suunnitelmiaan ja pitää tarhuria edelleen jännityksessä.

Lupaavamman näköinen silmu kuin ne pois kuivuneet kaverit. Pasuunakukan runko on läheltä tarkasteltuna hauskan nystyräinen.

Viime vuonna 'Patio Red' -paprikan siemenet eivät suostuneet oikein itämään ja sitten viimein kun yksi siemen iti, taimi jurotti kääpiökokoisena ikuisuuden. Tänä vuonna siemeniä iti melkein kymmenen, tosin hyvin eriaikaisesti. Ensimmäiset neljä tainta ovat alkaneet nuppuilla, kaksi seuraavaa ovat parin sentin kokoisia ja loput viskasin surutta menemään. Punertava sävy seuraavissa kuvissa johtuu taimihuoneen kasvivalosta, joka oli pimeinä päivinä melkein koko päivän ajan päällä.

Ensimmäiset nuput nyppäisin pois jo muutama päivä sitten, seuraavat ovat tämän kokoisa.

Jättiverbenoista suurin osa on lähtenyt kasvuun, mutta se isoin, joka näytti talvetuksen aikana lupaavimmalta, ei ole näyttänyt yhtään elonmerkkiä. Se on saanut osakseen pyyntöjä, maanitteluja, suostuttelua, jopa lahjontaa ja nyt viimeisimmäksi uhkailun kompostilla, jos ei pian ala näkyä uutta kasvua.

Tätä risua on tuijoteltu melkein yhtä paljon kuin sitä köynnöskylvöstä postauksen alussa.

Eilen tein jättiverbenalle oikein perusteellisen tarkastuksen ja löysin aivan puskan keskeltä jonkun "roskan", joka ei lähtenytkään puhaltamalla pois. Eikä se liikahtanutkaan, vaikka ohuella risunpätkällä sitä varovasti tökkäisin. Oliko kompostori taas taikasana?

Kameran automaattitarkennus ei ymmärtänyt taaskaan, mihin pitäisi tarkentaa, mutta aivan kuvan keskellä tuon tumman kolmiomaisen varjon kärjessä on vihertävä pallero. Vihdoin silmuko? Näin toivon todella!

Leijonankitojen osalta talvehtimismenestys ei ollut tänä vuonna niin hyvä. Yksi lähti reippaasti kasvuun, mutta ainakin kaksi on melko varmasti menetetty. Kaksi muuta on vähän siinä ja siinä, mutta en ole niille uhrannut enää lämpimiä sisätiloja.

Yksi leijona on keskittnyt versojen pituuskasvun sijaan työntämään uutta alkua kiihtyvällä tahdilla joka oksasta. Jopa puutuneimmista versoista työntyy lehtitupsuja. Vasemmassa reunassa yksi menetetyistä tapauksista ja oikeassa reunassa hollanninurjenmiekkoja.

Uutta kasvua puskee myös syyssyrikkä, jossa alle kaksi viikkoa sitten oli yhtä pienet silmut kuin pasuunankukassa nyt.

Eteisessä on myös pieni kevätkukkaniitty. Sipulithan olisi voinut syksyllä istuttaa tiiviimmin ruukkuihin, mutta halusin, että niitä ei tarvitse ulosistutusvaiheessa alkaa repimään erilleen toisistaan.

Ensimmäiset idänsinililjat ja kevättähdet ovat jo rupsahtaneet, mutta vielä ruukuista puskee uusiakin kukkavarsia.

Ensimmäinen riippapelargonin nuppu lupaa kukintaa jo ennen kesää.

Ihmeen paljon näin pienistäkin nupuista, silmuista ja lilliputtiakin pienemmistä taimista saa iloa. Kuinkahan paljon puutarhasta löytyy ilonaiheita tänään? Aurinkoinen ja edes kohtuullisen lämmin päivä näyttäisi olevan tulossa, joten toiveissa olisi löytää edes muutama uusi piippo ja mahdollisesti ensimmäinen kevätkurjenmiekan nuppu. Uppoaisikohan lapiokin jo syvemmälle kuin kolmeen senttiiin? Aurinkoista sunnuntaita!

Elämää kuravellissä?

Märkä syksy, talvi ja kevät ovat tehneet ainakin meillä joka kukkapenkistä kuravelliä. Nurmikolla kävellessä vesi litisee saappaan alla ja jopa kivikkorinteen jyrkkä, hiekkainen rinne tihkuu vettä. Routainen maa ei näytä kuivuvan sitten millään eikä asiaa auta se, että harva se päivä sataa räntää tai vettä lisää. Pieni huoli on jäytänyt mielessä varsinkin kivikkorinteen puolesta, sillä sinne on kerääntynyt paljon kasveja, jotka eivät siedä talvimärkyyttä. Monta kiveä on tippunut sydämeltä, kun paksu jääkerros on vihdoin sulanut ja elonmerkkejä on alkanut löytyä.

Viime syksynä ostettu kesälevisia 'Elise' näyttää olevan voimissaan. Jääkuution sisältä paljastunut tähtilevisiakin on hengissä, joskin vähän kaltoinkohdellun näköisenä.

Rinteen alaosaan istuttamani kivikkomehitähdet 'Dark Beauty' ovat aika mallikkaasti hengissä. Routa on nostellut niitä vähän irti maanpinnasta, mutta pieni soralisäys auttaa siihen vaivaan. Pari on myös joutunut rusakon välipalaksi...

Turkestaninmaksaruoho joutuu makoilemaan kuravellissään vielä pitkään, sillä rinteen yläosasta vedet valuvat luonnollisesti alaspäin. Turkestanilainen on mataluutensa vuoksi aivan rinteen alaosassa. 

Josko tänä vuonna nähtäisiin ensimmäinen sammalleimun kukinta tässä rinteessä?

Kahden kesän aikana kovia kokeneet patjarikot ovat vihdoin saaneet olla rauhassa kuopuksen puutarhuroinnilta. Ensimmäistä kertaa ne eivät ole vain juuri ja juuri suurennuslasilla löydettävissä, vaan kasvattavat ylpeinä lehtiruusukkeitaan.

Sinilemmiön kasvupaikka aivan rinteen yläosassa on melkein 100-prosenttista karkeaa soraa, joten sitä ei ole talvimärkyys juuri vaivannut. Havusuojasta huolimatta sen versot ovat mustuneet talven aikana, mutta päällimmäisiä kun vähän pöyhii, löytyy alta terveen vihreitä lehtiä ja pikkuruisia uusia versonalkuja. Märän talven ehdoton voitto!

Aivan kivikkorinteen ja aurinkopenkin rajalla kaukasianmaksaruoho 'Summer Glory' on herännyt pirteänä kuravellistä huolimatta.

Lumien sulaessa näytti, että esikot olisivat pääsääntöisesti hengissä talven jäljiltä. Kevään aikana useampi esikko on kuitenkin mädännyttänyt lehtensä. Saa nähdä, nouseeko juuresta enää uutta vai tuleeko aukkopaikkoja.

Eniten harmittaa viime kesänä ostettu himalajanesikko. Kohopenkistä huolimatta se näyttää aika lohduttomalta. Katsotaan, jaksaako se lähteä enää kasvuun vai jäikö se yhden kesän ihmeeksi.

Onneksi suurin osa esikoistakin on hengissä. Tämä yksilö oli viime kesänä kummitädiltäni tulleiden jakotaimien seassa eikä niiden väreistä ollut mitään tietoa. Kiva, että ainakin yksi niistä on jotain muuta kuin perinteinen keltainen.

Tästä päivästä näyttää tulevan aurinkoinen ja lämmin, joten minä jään jännittämään, alkaako kevätkurjenmiekoista tai krookuksista näkyä jo ensimmäisiä kukkanuppuja, vai ehtiikö tänä vuonna esikko kevään ensimmäiseksi kukkijaksi. Aurinkoista loppuviikkoa!

Taimikaruselli pyörii

Lumi- ja räntäsateinen pääsiäinen on kulunut leppoisasti taimia hyysätessä. Taimihuoneen pöytä on tällä hetkellä tupaten täynnä ja pian sille pitäisi saada sopimaan lisää taimia. Onneksi muutama ruukku muuttaa siinä vaiheessa pois alta eteisen viileyteen.

Verenpisaraa ujostutti sen verran paljon, että aukaisi ensimmäisen kukkansa lehtien seassa piilossa. Olin tarkkana ja sain näpättyä söpöliinistä kuvan.

Hetki menee, ennen kuin hoitopöydän vauvelit kukkivat.

Samettikukat alkavat olla koulimiskokoisia. Siemenet on kerätty viime kesänä omista kukista, joten värit voivat olla mitä tahansa.

Ikkunaa lähimpänä ovat 'Maskotka' -tomaatit, joille piti viritellä tuet. Niiden takana kaksi 'Majaa' pysyy tukevasti pystyssä omin avuin. Tomaattien takana on aiemmin koulittuja 'Vanilla'-samettikukkia ja ihan takimmaisena mustasilmäsusannoja.

Vanhoista fenkolin siemenistä iti kaksi. Ehkäpä tänä vuonna niiden kasvatus onnistuu paremmin kuin viime vuonna, jolloin iti yksi siemen ja sekin vasta kesäkuun alussa.

Kevään etenemisen huomaa selvästi myös siitä, että sekalainen purkkiarmeija alkaa vallata myös kodinhoitohuoneen lattiaa. Siellä on ollut kevään mittaan aina muutama purkki kerrallaan kylvöksiä itämässä, mutta viimeiset pari viikkoa lattiaa ovat täyttäneet kaikki karjalanneidot ja ruusuliisat, ja vajaan viikon ajan myös daalian juurakko sekä gladioluksen mukulat. Karjalanneidot ovat jo lähteneet kasvuun, mutta ruusuliisat antavat odottaa itseään.

Daaliakin lähti yllättävän vauhdilla kasvuun. Kunhan idut ovat pikkuisen kasvaneet, siirrän tämän eteisen viileyteen, jotta se kasvaisi tanakaksi.

Karjalanneidon vasta puhjenneet versot ovat ehkä suloisimpia kaikista. Ihanat värit!

Jonkun blogista luin, että gladiolusten mukuloita voisi esi-idättää astiassa, jossa on tilkkanen vettä pohjalla. Niin ei tarvitsisi haaskata multaa mukuloihin, jotka ovatkin kuolleet talven aikana. Täytyy sanoa, että toimii: ei mennyt montaa päivää, kun mukuloihin alkoi ilmestyä uusia, valkoisia juuria. Kahdessa ei vielä näy mitään, mutta muut ovat ilmiselvästi hengissä ja innolla kasvuun lähdössä.

Ruukuttamista tiedossa. Etualalla koon perusteella gladiolus 'Passos', loput todennäköisesti tuoksumiekkaliljoja (tai sitten pieniä 'Passoksen' mukuloita).

Tämäkin aamu valkeni räntäsateisena, ja luulin jo, että koko päivä jatkuu samaan malliin. Kävin kurkkaamassa varastossa, miten kärhö ja hortensia pärjäilevät siellä. Varastossa ei ole lämmitystä, joten pieni jännitys on ollut päällä näin kylmän jakson aikana. Pieni ämpärillinen lämmintä vettä ja harso kasvien päällä oli riittänyt pitämään lämpötilan tarpeeksi korkealla, ja kasvit näyttivät virkeiltä. Koska en ole vielä päässyt kaivamaan uusia kukkapenkkejä, purin toissapäivänä patoutumia hakkaamalla syyskylvöruukkujen ympäriltä jäistä multaa palasiksi, jotta sain siirrettyä ruukut samaan varastoon kärhön ja hortensian kanssa. Viime vuonna perennakylvökset lähtivät niin hienosti varastossa kasvuun, että halusin toistaa saman tänä vuonna. Varsinkin, kun yhdessä ruukuista oli jo isoja taimia, vaikka multa oli vielä umpijäässä.

Pari päivää varastossa sulatti näiden minikokoisten turkestanintulppaanien multatilan. Kiitos Nila (Lappalainen etelässä -blogi) hyvin itämiskykyisistä siemenistä! Loput kylvin kukkapenkkeihin, mutta varmuuskopio on tässä.

Aamupäivällä oli hämärää ja muutaman sentin paksuudelta litimärkää loskaa. Nyt onneksi paistaa aurinko ja melkein kaikki loska on sulanut.

Eteisessä taimimäärä kasvaa koko ajan. Sinne pääsivät jo ristikit, ensimmäisenä kylvetyt sellerit sekä koekylvös kosmoskukkaa. Seuraavana eteiseen siirtyvät ruusukaalit.

Sellerit ja pikkuruukussa kosmokset. Ristikit ovat toisella pöydällä. Aivan oikeassa alanurkassa näkyy pari ruukkua leijonankitoja, jotka eivät taida jaksaa lähteä kasvuun. Ne ovat seuraavana väistövuorossa, kun tarvitaan lisää tilaa.

Oikeanpuoleinen pelargoniruukku oli muutaman viikon taimihuoneessa saamassa kasvuun vauhtia. Kokoeron huomaa selvästi vasemmanpuoleiseen ruukkuun, joka on ollut koko ajan eteisessä. Pian ensimmäiset kukat alkavat aueta.

Kevättähdet ilahduttavat aina eteisessä liikkuessa.

Ai niin: kuusitiaisten pöntössä on perheenlisäystä! Pari päivää sitten sieltä jo kuului äänekäs sirkutus, mutta en ollut varma, sirkuttiko toinen emoista pesässä. Tänään huomasin kun molemmat emot lähtivät pöntöstä, mutta sirkutus jatkui vielä hetken aikaa. Patiolta on hyvä näkyvyys pesälle, joten tinttien perhe-elämää tulee varmasti seurattua ahkerasti. Iloista uutta viikkoa!