Kantopuutarhaa ja katseenvangitsijoita

Loistokärhö 'Multi Blue' 

Olen jättänyt puutarhastamme tiettyjä nurkkia lähiviikkoina kuvaamatta ja esittelemättä, sillä niissä on ollut keskeneräisiä projekteja. Isäntä on ollut ahkerana (ja ehkä minäkin vähäsen), joten nyt on tullut aika paljastaa salaisuuksia. Ensimmäinen on ihan etupihalla ja näkyy kadulle asti. Kyllä oli naapureilla ihmettelemistä ja välillä työt seisahtuivatkin jutustelutauon ajaksi. Ei tullut hirvitornia eikä vankityrmää, vaan ihan oman mallin mukaan toteutettu köynnösportti etupihalta varjokujalle.

Portin sivut ovat eri mittaiset, jotta tulisi illuusio kaarevasta portista. Aidan puolella kasvaa tuoksuköynnöskuusama ja alppikärhö 'Pink Flamingo', toisella puolella ruukussaan loistokärhö 'Kaiser'. Lisäksi sinne on istutettu vaaleanpunaista tuoksuhernettä sekä miinanköynnökset.

Portin alta pääsemme varjokujalle ja mitäs näkyykään kujan päässä?

En tyytynytkään ihan pieneen katseenvangitsijaan: ruukkuryhmän takaa korkeuksiin kurottelee usean metrin mittainen pihlajan oksa.

Katseenvangitsijan kohdalla varjokujan toisella puolella on uusi kantopuutarha-alue.

Ruukkuryhmästä osa on korotettu pölkkyjen avulla korkeammalle.

Pihlajan oksa on sahattu jo kevättalvella ja se pötkötteli maassa viime viikkoon asti. Nähtävästi oksia voi hyötää kukkaan niinkin.

Ohjaan koruköynnöksen kiipeämään oksaa myöten korkeuksiin.

Kevään risupunoskokeilu päätyi "pesäksi" murateille, jouluhavulle (valesypressi?) sekä lankaköynnökselle.

Ruusuliisat ja anopilta saatu hortensia kukkivat.

Toisella puolella kukkii kelta-apinankukka. Kuvan oikeassa alanurkassa kantopuutarhaa. Kurkataanpas sinnekin tarkemmin.

Kantopuutarhan keskiosaan on tulossa matalaa jaloangervoa peittämään lakastuva valkovuokko. Täälläkin on katseenvangitsija.

Keväällä tekemäni risulintu pääsi metsäiseen ympäristöön. Ennen sen kohdalla oli valtava vattupusikko, nyt mm. saniaisia ja lemmikkejä. Luonto saa rajoitetusti levittäytyä sinne, katsotaan mitä tulee.

Siirsin sinne muutaman metrin päästä pari valkoista lemmikkiä. Niitä onkin tänä vuonna ilmestynyt jostain kymmeniä tontin yhteen nurkkaan.

Kantopuutarhassa kasvaa myös jokin kellukka. Tämä on nyt se mysteerikellukka patiopenkistä. Se ei mielestäni sopinut sinne, mutta täällä metsäisemmässä ympäristössä se on enemmän omiensa seurassa.

Ja tässä vielä takapihan puolelta kuvattuna. Etualalla jaloangervo 'Ericaa', niiden keskellä varjoliljaa, penkin etureunassa varjokujalle päin tupastiarellaa, lilaa esikkoa sekä pieni jouluruusun siementaimi.

Kierretään takapihan kautta patiolle, johon on ilmestynyt myös jotain uutta.

Ensimmäinen istutus: taka-alalla korkeaksi kasvavaa pelargonia, vasemmalla edessä omassa ruukussaan valkoinen afrikansinisarja, joka aukaisee ensimmäisen kukkansa aivan lähiaikoina. Oikeassa etunurkassa muutama tuoksupielus.

Tänään valmistui myös kärhöseinämä patiopenkin päätyyn.

Nyt ruokaryhmä ei ole enää niin irrallinen elementti patiolla. Istutin kaksi kärhöä kiipeilemään: 'Hagley Hybridin' ja 'Multi Bluen'. Paikka on todella paahteinen, joten upotin niille myös kasteluputken (sininen pätkä kärhöjen vasemmalla puolella). Putken pää menee kärhöjen väliin, joten molemmat saavat vettä ja ravinteita.

Tässä olisi ollut oikein hyvä kuva muutama päivä sitten tekemääni loistokärhön istutuspostaukseen. 'Hagley Hybrid' oli täyttänyt vuodessa 35cm:n ruukun. Pikkuisen oli juurissa oikomista.

Juuristo sai sen verran ronskia käsittelyä, että piti vähän karsia lehtimassaa vastapainoksi. Kipeää teki katkoa yli metrin mittaisia nuppuisia versoja, mutta ei mahda mitään.

Etureunaan ajattelin istuttaa jotain matalaa maanpeittokasvia.

Etupihalta päin näyttää tältä. Liiterin edustalla ei ole kummitus, vaan harso on suojaamassa myskikurpitsan tainta paahteelta. Metsän reunassa kukkii komeimmillaan pihlaja, jonka tuoksu leijuu patiolla asti.

Nyt on tuotu salat julki. Mukavaa viikonloppua!

P.S. Hyönteishotellin kattoterassi on nyt avattu.

Tänä vuonna tarjolla on kääpiösamettikukkaa, lobeliaa ja tuoksupielusta. Muutama yksiökin on vapautunut edellisistä asukkaistaan, joten tervetuloa uudet ötökäiset!

Myöhäisiä tulppaaneita ja uusi taimikaaos

Helle yllätti taas puutarhurin niin että melkein aistin, kuinka joka puolelta kuului kohinaa ja poksahduksia, kun kukkia aukesi kiivaaseen tahtiin. Viimeiset tulppaanit aukaisivat vielä eilen illalla tiiviillä nupulla olleet kukkansa jo heti aamupäivästä.

Ensimmäiset papukaijatulppaanit, jotka ovat suostuneet kukkimaan minulla. Lajike on 'White Parrot'.

Ne kukkivat kärhökaaren alapäädyssä. Parin metrin päässä niistä aloittivat ylväästi korkeuksiin kohoavat 'Queen of Night' -tulppaanit.

'Queen of Nightin' tummanpuhuva väri on minusta upea. Väriltään kyllä riitelevät pikkuisen helmililjojen kanssa. Näitä on kärhöportin kummallakin puolella ja ne kukkivatkin tänä vuonna todella runsaasti. Jopa vanhat sipulit kukkivat, sillä istutin syksyllä vain yhden pussillisen täydennystä.

Kärhökaaren toisella puolella 'Exotic Emperorit' vetelevät viimeisiään ja 'Queen of Nightit' aloittelevat. Sinne on eksynyt myös pari ihan kummallista mysteeritulppua.

Tätä en ole varmasti tänne istuttanut missään mielenhäiriössä!

3.6. aurinkopenkissä kukkivat helmililjat sekä 'Synaeda Blue' -tulppaanit. Näistä pidän kovasti.

Tänään niiden sekaan oli ilmestynyt 'Candy Prince' -tulppaaneita.

Ja takapihalle metsänreunapenkkiin olivat auenneet ensimmäiset 'Little Beauty' -tulppaanit.

Helteisenä iltapäivänä ei jaksanut lapioida eikä pation kiveyksen tekeminenkään houkuttanut auringonpaahteessa, mutta onneksi oli pieniä perennantaimia koulittavana. Laitoin työpisteeni, eli multasäkin, kasan pikkuruukkuja ja vesiämpärin, kasvimaan varjoiseen päätyyn ja aloin hommiin. Tunti jos toinenkin siinä vierähti taimia näprätessä ja ruukkuja kertyi käytävälle aikamoinen määrä. Koulittavana oli palloesikkoa, syyshohdekukkaa, tarhakylmänkukkaa, nyppykurjenpolvea, loistosalviaa, kurjenmiekkaa, punahattua, loistosädekukkaa, morsiusharsoa, silmäkatanaa, pikkutöyhtöangervoa sekä päivänkakkara 'May Queenia'.

71 taimiruukkua, yhteensä 117 tainta...

... sillä alkuun homma sujui, mutta jossain vaiheessa...

... huomasin, että ruukut alkavat uhkaavasti vähetä. Siispä laitoin kaksi tainta purkkiinsa.

Loppumetreillä sekä multa, ruukut että kärsivällisyys alkoivat loppua, joten taimia pääsi kolme yhteen ruukkuun. Ehkä he pysyvät sovussa.

Tätä voisi kutsua myös jakojäännökseksi, mutta minä kutsun näitä nimellä "vahinko kiertämään".

 Huh huh, mihinkähän saan taas kaikki taimet myöhemmin kesällä sopimaan? Iloisia hellepäiviä!

Loistokärhön istutus maahan

Minä törmään usein siihen väitteeseen, että isokukkaiset kärhöt eivät menesty IV-vyöhykkeellä. Valitetaan, että ne kuolevat ensimmäisen tai toisen talven jälkeen. Minä rohkenen väittää, että suurin syy niiden häviämiseen löytyy virheistä istutuksen yhteydessä. Mielessä on pyörinyt jo viime kesästä lähtien ajatus perusteellisten istutusohjeiden tekemisestä, mutta viime kesänä itselläni ei ollut maahan istutettavia kärhöjä, niin jätin postauksen tälle kesälle. Nyt seuraa melkein rautalangasta väännetty megapostaus loistokärhön istuttamisesta sillä tyylillä, jolla olen itse kärhöjä kasvattanut.

Loistokärhö 'Voluceau' on avannut ensimmäisen kukkansa. Aika erikoinen tyyli hänellä, sanoisin. Lehdistä näkee selvästi, että lannoitusta ei ole ollut tarpeeksi. Oli tarkoitus istuttaa tämä jo aikaisemmin maahan, mutta säät eivät oikein suosineet.

Säästösyistä ostan yleensä tarjouksesta pieniä kärhöjä ja istutan ne reilunkokoisiin ruukkuihin vuodeksi. Talvetan ruukut noin 4-asteisessa kellarissa ja istutan seuraavana keväänä maahan. Näin maahan pääsee vahvajuuristoinen kärhö, joka pärjää jatkossa paremmin kuin pieni taimi. Maahan istuttamisessa suosin kevättä ja alkukesää sen vuoksi, että kärhö ehtii varmasti juurtua paikoilleen ja kasvaa kokoa ennen talvea. Etelämpänä toimii varmasti syysistutuskin, sillä siellä talvi tulee myöhempään ja yleensä routa ei ehdi lyhyen talven aikana niin syvälle.

Paikan valinta
Kärhöä ei kannata istuttaa ainakaan yhtään pohjoisemmassa varjoisalle paikalle. Aurinkoinen tai puolivarjoinen paikka on sopiva, niin kärhöt ehtivät yleensä kukkia hyvin. Jos aikoo istuttaa loistokärhön puun tai vahvajuurisen pensaan juurelle, niin kannattaa vuorata istutuskuoppa juurimatolla, ettei puun tai pensaan juuristo vie vettä ja ravinteita kärhöltä. Myös seinänvierus on huono paikka kärhölle, sillä siellä on yleensä kuivaa. Kohopenkki on paras, sillä se lämpenee keväällä nopeasti eikä talvella jää vesi seisomaan. Savimaalla kohopenkki on oikeastaan ainut vaihtoehto kärhön istuttamiseen. Perennat ja hillittykasvuiset pensaat ovat hyviä kavereita kärhöille. Loistokärhöt viihtyvät, kun juuristo pysyy viileänä, joten niiden ympärille on hyvä istuttaa maan pintaa varjostavia kasveja. Varpaat varjoon, kasvot aurinkoon on hyvä muistaa, kun istuttaa kärhöjä.

Kärhökaaripenkin kärhöt viihtyvät hyvin. Maanpinta on noin 20cm koholla ja koko alue viettää kasvimaata ja marjapensaita kohti. Perennoja on ympärillä ja aluskasvina kangasajuruohoa.

Istuttaminen
Loistokärhöjen istuttamisessa ei lapiohommista voi luistaa. Tärkein ohje on istuttaa ne todella syvälle, sillä niiden paksut juuret kärsivät maan routiintumisesta. Kun juuristo on istutettu routarajan alapuolelle, selviää kärhökin talvesta. Aikaa myöten kärhöt kasvattavat uusia juuria myös maan alle jääviin varsiin, jolloin niiden juuria voi löytyä jopa aivan maan pinnastakin. Suotuisina talvina niille ei käy kuinkaan, mutta aina on niitä vuosia, jolloin maa routiintuu syvemmältä tai sulaa ja jäätyy vuorotellen ja silloin pinnassa oleva juuristo kärsii. Ne kärhöt, jotka on alun perin istutettu tarpeeksi syvälle, selviävät myös huonommista talvista. Meillä on pohjamaa hiekka- ja kivivoittoista ja lisäksi maanpinta viettää melkein joka kohdasta johonkin suuntaan, joten en ole tehnyt kärhöilleni mitään salaojitusta pohjalle. Jos epäilette, että vesi saattaa jäädä seisomaan tai pohjamaa on savea, niin tehkää kohopenkki ja salaojitus sorasta. Seuraavien ohjeiden mukaan voi toimia, jos ei ole huolta seisovasta vedestä.

Tähän monttuun alkaa jo yksi kärhö mahtua. Jos tätä kukkapenkkiä ei olisi viime kesänä kaivurilla myllätty, olisin kaivanut vielä leveämmän kuopan, jotta juuristo pääsee varmasti levittäytymään mahdollisimman laajalle.

Sitten kun on kaivettu tarpeeksi, on aika parantaa maata. Kärhöt vaativat paljon ravinteita ja kosteutta jaksaakseen kukkia. Vesi ei saa jäädä seisomaan juurelle, mutta maan olisi hyvä pidättää kosteutta. Minä laitan yleensä kärhöä kohti ämpärillisen kompostimultaa ja kourallisen kanankakkaa ja sekoitan ne montun pohjalla olevaan pohjamaahan. Tuhkaa tai kalkkia on hyvä laittaa myös, sillä kärhöt eivät viihdy kovin happamassa maassa. Päälle kaadan kerroksen säkkimullalla parannettua pohjamaata ja asettelen kärhön vasta sitten.

Tällä kertaa oli tarjolla palanutta lehmänlantaa, joten laitoin ripauksen sitä kompostimullan sekaan ja vähensin kanankakan määrää. En ole ennen testannut tällaista cocktailia, joten nähtäväksi jää, mitä 'Voluceau' tuumaa. Sitten sekoitellaan.

Juuria on hyvä oikoa ja levitellä mahdollisimman laajalle alueelle. Tässä vaiheessa kaadan monttuun ämpärillisen vettä ja annan sen imeytyä hetken aikaa ennen kuin alan täyttää kuoppaa. Jos kukkapenkin multa on kovin ravinneköyhää, niin laitan vielä ripauksen kanankakkaa juuriston lähettyville, kun olen täyttänyt osan mullasta. Tähän penkkiin tuotiin kuitenkin viime kesänä uutta peruslannoitettua ja kalkittua multaa, joten en laita kalkkia enkä säkkimultaa. Olen pitänyt periaatteenani kärhöjen istuttamisessa sitä, että juuripaakusta alaspäin olisi mahdollisimman ravinteikasta ja hyvää multaa ja mitä ylemmäs mennään, sitä köyhempää maata olisi. Kuvittelen sen houkuttelevan kärhöjä pysyttelemään syvällä eikä lähtemään kohti pintaa ravinteiden toivossa.

Juuret levällään. Toivoin, että 'Voluceaulla' olisi ollut vähän enemmän juuria, mutta eiköhän tämäkin riitä. Ruukku oli kuitenkin aika iso ja ostettaessa kärhö oli pienimmässä mahdollisessa kärhöruukussa, joten juurimassaa on tullut viime vuodesta ihan hyvin lisää.

Lapset osallistuivat myös kasteluun, joten kärhö sai uinnin lisäksi myös suihkun. Tässä vaiheessa meni kymmenen litraa vettä. Kuvasta näkyy myös hyvin, kuinka syvälle juuripaakun pinta saa jäädä.

Mullan sisään jäävistä versoista nypitään lehdet pois ja versojen ympärille laitetaan karkeaa hiekkaa. Se ehkäisee lakastumistautia ja ohjaa myös vedet pois kärhön tyveltä. Olen kuullut, että jotkut pujottavat versot salaojaputkeen tai vastaavaan ja täyttävät putken soralla, mutta minä olen kokenut tämän riittäväksi. Jos kärhön istutuspaikka on kovin paahteinen, voi olla hyvä upottaa putki kastelua helpottamaan. 'Voluceau' pääsi puolivarjoisaan kolmiopenkkiin, joten jätän kasteluputken laittamatta.

Jotkut laittavat hiekkaa vasta maan pinnan tasalle, minä laitan hiekkaa kärhön tyveltä maan pinnalle saakka koko juuripaakun leveydeltä..

Kun kärhön multapaakku alkaa olla peitettynä, kaadan vielä ämpärillisen vettä, jotta multa painuisi hyvin juuria vasten ja maassa olisi varmasti tarpeeksi kosteutta kärhöjen juurtumiseen. Sitten täytetään monttu loppuun. Montun täyttämisen voi jättää myös kesken, jos kärhöllä on niin lyhyet versot, etteivät ne yltäisi maan pinnalle asti. Multaa voi lisätä sitä mukaa kun versot kasvavat pituutta. Jos ei ole laittanut kasteluputkea, maan pintaan voi tehdä kesän ajaksi "vallihaudan", jotta kasteluvesi imeytyy kärhön juuriston kohdalle eikä lähde valumaan. Ennen talven tuloa maan pinta tasataan tai jopa muotoillaan pieneksi kummuksi, jotta vesi ei jää seisomaan.

Kärhön ympärillä on matala vallihauta kastelua helpottamassa. Taaempana on pieni syyshortensia. Aluskasvi on vielä mietintämyssyssä.

Tulevina vuosina
Seuraavana keväänä (tai ylipäätään keväisin) suurin virhe on kaivaa kärhö pois, jos versoja ei ala näkyä kesäkuuhun mennessä. Jos talvi on ollut ankara ja versot ovat paleltuneet syvemmältäkin kuin maan pinnasta, menee hetki ennen kuin kärhö saa uudet versot nostettua syvältä maan uumenista. Jos juuristo on istuttaessa ollut hyväkuntoinen ja hyvän kokoinen, kärhö nousee nopeammin. Jos on mennyt istuttamaan pienessä purkissa kasvaneen parin euron tarjoustaimen, sillä voi kestää heinä-elokuullekin ennen kuin pinnalla näkyy vihreää. Silloin on tietysti turha odottaa kukintaa, mutta pääasia, että on hengissä. Kärhöille on myös aivan tavallista pitää välivuosi, kaksi tai jopa kolmekin. Minun kärhöistäni yksikään ei ole pitänyt välivuotta, mutta eipä minulla ole ollutkaan kuin vasta kolme talvea kärhöjä maassa. Äitini puutarhassa sen sijaan muutama kärhö on nukkunut vuoden yli. Seuraavana vuonna ovat sitten nousseet entistä komeampina. Maltti on siis valttia loistokärhöjen kanssa.

Minun piti istuttaa 'Voluceau' alunperin taustalla näkyvään luumutarhaan mantsuriankärhön kaveriksi, mutta sinne ei yksinkertaisesti saanut kaivettua tarpeeksi syvää monttua. Kolmiopenkkiin ei pitänyt tulla kärhöjä, mutta onneksi suunnitelmia saa aina muuttaa. Risut saavat kelvata alkuun tueksi, mutta pitää katsella hänelle joku hienompi tuki.

Näillä ohjeilla loistokärhöt ovat viihtyneet hyvin meillä IV-vyöhykkeellä. Lisää loistokärhöjen istutus- ja erityisesti kasvatusvinkkejä löytyy oikean kärhögurun, eli Kruunu Vuokon blogista Puutarhan Lumo (klik klik). Siellä on myös aivan upeita kuvia. Käykää ihastelemassa ja hakemassa vinkkejä! Minua kiinnostaisi tietää, onko jollain teistä loistokärhöjä IV-vyöhykkeellä tai pohjoisempana. Kuinka olette niitä istuttaneet ja kasvattaneet, ja onko teillä hyviä kasvatusvinkkejä muille jaettavaksi?

Patio koekäytetty!

Eilen meillä vietettiin ensimmäistä kertaa aikaa valmistuneella patiolla ja kyllä oli mukavaa! Ruokaryhmä on koekäytetty kahvittelujen merkeissä ja lapset testasivat katuliiduilla laattojen piirustusominaisuuksia. Niin kiire oli saada paikat kuntoon ennen vieraiden saapumista, etten ehtinyt ottaa kuvia ennen taideteosten syntymistä, joten tulipahan testattua myös laattojen pesu. Patio on siis perusteellisesti koekäytetty joka kantilta ja hyväksi todettu. Kukkaruukut ja muutama muu pieni yksityiskohta patiolta vielä puuttuu.

Aloitetaan kierros talon nurkalta etupihan puolelta. En malttanut odotella laattojen kuivumista, sillä alkoi olla jo aika myöhä.

Osa laattojen kolosista on jo täytetty pikkukivillä, mutta suurin osa on vielä kesken.

Laatoistahan olisi myös voinut leikata sopivankokoiset palaset täyttämään rakosia, mutta mielestäni tämä tyyli tuo mielenkiintoa betonipintaan ja persoonallisen loppusilauksen patiolle.

Patiopenkin reunustaminen on vielä vähän kesken. Ruokaryhmän puoleiseen päätyyn on myös tulossa puusta ja raudoitusverkosta tehty seinä, jota vasten kärhöt pääsevät kiipeilemään.

Liiterin edessä on kolmiopenkki, jossa kasvaa jo hunajamarja 'Ilo' ('Vostorg'), pieni syyshortensia 'Prim White' sekä joitain kesäkukkia. Hunajamarjoja on tarkoitus istuttaa kolme tähän penkkiin.

Grillikatoksen edustan laatoituksessa olikin pohtimista kerrakseen, sillä piti keksiä tapa, jolla 50*50cm:n laatat saadaan vaihtumaan kauniisti 40*40cm:n laattoihin. Laattoja sommiteltiin varmaan kymmenellä eri tavalla ennen kuin löytyi mieluisa lopputulos. Tästä tulee vielä hyvä kunhan saan täytettyä koloset luonnonkivillä.

Takapihan puolelta katsottuna näkyy suuri istumakivi. Sille on tulossa kuvan oikeasta ylänurkasta kaveri, joka olisi tarkoitus siirtää kuvan vasempaan alanurkkaan. Älkää kysykö, miten...

Viime kesänä aloittamani kivipolku jatkuu tuivioiden edestä kaartaen patiolle. Laitoin yhden ylimääräiseksi jääneen betonilaatan reunakivien "ulkopuolelle" yhdistämään luonnonkivipolku paremmin laatoitukseen. Toinen istumakivi tulisi siis tuohon grillikatoksen vieressä näkyvän valkoisen suodatinkankaan pään kohdalle.

Vilkaistaan vielä pikaisesti etupihan puolelle. Pation reunakiveys jatkuu suoraan pensasryhmän reunuksena.

Kas näin. Tulipas kerralla viimeistellyn näköinen reuna tännekin eikä heinä enää kiipeä kukkapenkin puolelle.

Ja tässä viime kesänä tehdyn kiveyksen vanhat betonilaatat yhdistyvät uuteen laatoitukseen. Luonnonkivet häivyttävät väri- ja pintaerot ja lopputulos on mielestäni aika onnistunut. Vaikkakin vielä hieman kesken.

Suuret kiitokset isälleni, joka uurasti hiki hatussa apunamme kaksi täyttä työpäivää patiotyömaalla ja äidilleni saman ajan täyspäiväisestä lapsenvahtiavusta! Kiitoksia myös isännän veljelle, joka uhrasi vapaapäivästään muutaman tunnin työmaa-apulaisena olemiseen! Eipä ilman teidän apua olisi patio näin vauhdilla valmistunut. Eiköhän tässä vielä kesän aikana järjestetä grillijuhlat ja testata työn jälki ihan perusteellisesti.

Blogini on saanut taas äskettäin muutamia uusia lukijoita. Tervetuloa! Toivottavasti viihdytte Hiidenkiven puutarhan kuulumisien parissa! Mukavaa viikkoa!

Se olisi sitten kesä!

Täällä on tehty täyspitkää päivää patiolla ja valmista alkaa olla. Loppusiivous ja viimeiset silaukset jäivät vielä kesken sateen takia ja samasta syystä minulla ei ole esitellä kuvia melkein valmiilta patiolta. Näette siis vaihteeksi kukkakuvia parilta viimeiseltä päivältä.

Etupihalla narsissit 'Sir Winston Churchill' ovat vihdoin alkaneet kukkia. Kuva on toissapäivältä, nyt suurin osa kukista on auki.

Ruukussa talvehtinut loistokärhö 'Voluceau' on alkanut aukaista ensimmäistä kukkaansa, jossa on hassu "mykerö" keskellä. Hauska nähdä, millainen tästä tulee täysin avonaisena. Taustalla taimiressukkani vaativat jo päästä maahan kasvamaan.

Taisin jo viime keväänä hehkuttaa 'Fanal'-jaloangervon kevätväriä, mutta kertaus on opintojen äiti. On se vaan niin upea yhdistettynä vaikkapa heleänvihreään koivuangervoon.

Luumupuun alla kääpiöjapaninakileijat ovat alkaneet kukkia. Annan näiden siementää vapaasti, jotta joskus niistä muodostuisi sininen kukkamatto luumun alle.

Metsänreunapenkin takana on vaaleamman sininen kukkamatto: lemmikit kukkivat valtoimenaan. Ihmettelin, miksi metsänreunapenkissä ei juuri ole lemmikkejä, mutta sitten muistin, että toin siihen loppukesällä uutta multaa 10-20cm, joten hautasin sitten samalla lemmikit maan sisään.

Varastosta löytyi iloinen yllätys: perennansiemenkirjeestä ottamani Nilan (Lappalainen etelässä -blogi) vaaleansinisen kurjenmiekan siemenet olivat itäneet (taimet vasemmalla). Niiden vieressä silmäkatanaa. 

Meillä alkoi eilen illalla tuulla ihan mahdottoman navakasti, joten nostin ruukkukärhöt varastoon tuulensuojaan. Olisi harmittanut hirveästi, jos 'Multi Bluen' ensimmäinen kukka olisi taittunut tuulessa poikki ennen kuin on ehtinyt avautuakaan. Väri on kuvassa vähintäänkin kummallinen, mutta varastossa ei valo riittänyt ilman salamaa.

Huhtikuun lopussa aloittamani kärhökaaripenkin laajennus alkaa näyttää jo ihan kivalta. Kärhökaaripenkissä oli pitkä rivi tummansinisiä helmililjoja, joita olen nyt siirtänyt uudelle laajennusosalle kuunliljojen ja jaloangervojen väliin. Niistä on muodostunut kivasti polveileva puro läpi vanhan ja uuden alueen.

Kärhökaaren vanhassa osassa kukkivat 'Exotic Emperor' -tulppaanit, tummansiniset helmililjat sekä valkovuokot. Kuvan yläosassa kulkeva kivituhkapolku on sen tänä keväänä tehdyn laajennusosan puolella.

Ja tässä kärhökaaren laajennusosan loppupäästä kuvattuna. Edellisen kuvan polun alku näkyy ihan kuvan oikeassa ylänurkassa. Tänään isäntä ehti leikata nurmikonkin ensimmäistä kertaa tälle kesälle ja kiireen vuoksi silput vain viskattiin nopeasti uuteen kukkapenkkiin.

Uudet esikkohankinnat pääsivät penkin reunuskasveiksi. Minusta tuo tummanpinkki esikko sopii väriltään kivasti helmililjoihinkin.

Varjokujan helmiljljasekoituspussissa oli ilokseni myös hauskoja kolmivärisiä helmililjoja. Täällä niiden kaverina on pinkki esikko. Kaikki "mummonkalsariesikot" ovat onneksi muuttuneet oikean värisiksi.

'Carnaval de Rio' -tulppaanit ovat alkaneet kukkia etupihan pensasryhmässä. Penkin etureunaan nurmikon ja kukkapenkin rajalle ilmestyi eilen kivireunus, joka jatkuu penkin ympäri patiolle saakka.

Blogimaailmaan en ole valitettavasti nyt muutamaan päivään oikein ehtinyt, kun olemme ahkeroineet ulkona. Huomenna tänne on tulossa sukulaisia ja ystäviä tekemään uudelle patiolle "lopputarkastus" ja tietysti piti saada mahdollisimman paljon valmista aikaiseksi. Sitten ei kyllä enää aamusta iltaan huhkita hiki hatussa, vaan aletaan nauttia työn tuloksista (ja parannellaan kivistäviä lihaksia...). Aurinkoista, kukkaisaa kesäkuuta!