Talvetusjono

Jokasyksyinen puuhani on kesäkukkien tärkeysjärjestykseen laittaminen. Pienten talvetustilojen vuoksi ei ole aina ihan helppoa päättää, mitkä pääsevät talveksi ulkoeteiseen tai kellariin ja mitkä joutavat kompostiin. Tänä vuonna päätös tulee olemaan vieläkin haastavampi, sillä kellariin on tulossa paljon sekä oman palstan että appivanhempien kasvimaan satoa eikä ulkoeteinenkään ole laajentunut sitten viime talven.

Tänä vuonna pelargonien värimaailma oli pinkkivoittoinen.

Pelargonit pitää tietenkin talvettaa. Uusin niitä paljon keväällä, kun viime syksynä sattui pieni moka ja pakkanen pääsi puraisemaan ressukoita. Suurin osa pelakuista ei sitten enää jaksanut herätä henkiin. Nyt pitää olla huolellisempi kun on uusia lajikkeita ja suoranaisia hienohelmojakin joukossa. En muista, olenko edes esitellyt niitä vielä kertaakaan, vaikka ovathan ne toki kasvaneet hienosti ja kukkineet mukavasti huonosta hoidosta huolimatta. Valkoiset ovat vanhoja perusjanttereita ja 'Appleblossomiakin' minulla on ollut monta vuotta. Nyt joukossa on valkokirjavalehtistä nimetöntä pelakuuta ja useampi ruusunnuppupelargoni 'Prinsesse Filippa'. Lisäksi on yksi kirjavakukkainen kesällä saatu pelargoni, jonka kuva on heti postauksen alussa.

Pelargonirivi toisesta suunnasta. Pikkukuvassa ylhäällä vasemmalla 'Prinsesse Filippa' ja oikealla 'Appleblossom'.

Useamman vuoden ruukussa kasvaneelle mustaluumulle on nyt tullut aika sanoa hyvästit. Se vie paljon tilaa eikä enää kasvanut kunnolla. Lisäksi se alkoi työntää juuresta villiversoja, mikä vahvistaa sen, että latvuksessa on jotain vikaa. Äitini sai vuosi sitten juurrutettua sen oksista kaksi pistokasta, jotka ovat kasvaneet hienosti. Pienemmästä taitaa tulla pensas mutta isommasta kokeilen kasvattaa rungollista ruukkupuuta. Pitää vain muistaa laittaa sille tukikeppi ja sitoa hentoinen verso pystyyn. Vanhan mustaluumun istutan maahan. Jos selviää, niin hyvä mutta en jää murehtimaan, jos sen talvi vie.

Mustaluumun taimet etualalla ja pinkkejä syyssyriköitä takana.

Sain pinkit syyssyrikät elokuussa vaihtokauppana pikkutöyhtöangervon taimista. Syrikät olivat talvehtineet viime talvena ulkona maahan kaivettuina mutta lähteneet niin myöhään kasvuun, että aloittivat kukkimisensa vasta elokuun alussa. Pieniksikin jäivät, kuten kuvasta näkyy. Minä otan varman päälle ja vien syrikät kellariin talveksi, niin kuin tein edelliselle violettikukkaiselle komistukselleni monen vuoden ajan. Ensi vuonna nuokin kaksi ovat jo hyvän kokoisia pensaita.

Kirjavalehtinen muratti täytyy tietysti talvettaa.

Muratti on ollut minulla jo monta vuotta roikkumassa työhuoneen kulman varjoisalla seinustalla. Taidanpa kaivaa myös hyönteishotellin katolta lankaköynnöksen ties kuinka monetta kertaa kellariin talveksi. Se on aina keväisin aivan kuolleen näköinen käppyrä mutta ihmeesti se vain siitä virkoaa veden, valon ja lämmön myötä. Hopeaputouskin tekisi mieli ottaa talteen mutta se on ihan talvetusjonon hännillä. Sen amppeliruukun suojamuovissa on reikiä, joten kasvi pitäisi kipata pois ruukustaan uuden muovin laittamisen ajaksi tai istuttaa toiseen ruukkuun. Ihan hirveä vaiva. Toisaalta vaivaa ja rahanmenoa on siinäkin, että hankkii keväällä uudet kasvit. Talvetusjonon häntäpäässä on myös jättiverbena, jonka kukinta ei tänä vuonna hurmannut runsaudellaan. Toisaalta pienehkö oli taimikin, sillä se oli viime kesänä itsekseen kylväytynyt eikä silloin ehtinyt kunnolla kukkiakaan. Talvehtiminen onnistui hädin tuskin ja keväällä liian isoa sylillistä taimia eteiseen tuodessani vielä tipautin jättiverbenan nurinniskoin rappusille. Ehkä sille pitää antaa mahdollisuus, kun on niin monesta takapakista jo selvinnyt.

Tässä suunnilleen kaikki jättiverbenan tämän kesän kukat.

Aivan uusi tuttavuus minulle on mesiherttalehti, jonka sain anopiltani loppukesästä. Otin siitä jo muutaman pistokkaan mutta ne eivät juurtuneet. Ei tainnut olla otollinen hetki pistokkaiden ottamiselle tai sitten hoitajassa oli vikaa. Kokeilen uudestaan keväällä, jos saan emokasvin hengissä sinne saakka. Mesiherttalehdelle suositellaan valoisaa ja viileää talvetuspaikkaa, joten sullon kasvin ulkoeteiseen ja toivon parasta.

Kirjavat lehdet ovat upeita punaista seinää vasten.

Ja sitten on vielä mukulat, eli gladiolukset ja kalla. Gladioluksia olen talvettanut useamman kerran kellarissa ja kun tänä vuonna niissä sattui olemaan itselleni erittäin mieluisia värejä, nostin niistä isoimmat mukulat ulkovarastoon pahvilaatikkoon. Ne saavat vetää rauhassa varsistaan kaiken energian mukuloihinsa ja kun varret ovat aivan rutikuivat, leikkelen ne pois. Siinä onkin hetkeksi mukavaa puuhaa loppuvuoden pimeisiin päiviin. Huvinsa jokaisella mutta minusta on kiva käydä talvella kellarissa puuhastelemassa edes pieni hetkinen kasvien parissa.

Näteimmät gladiolukset elokuussa kimpuksi kerättynä.

Litukan kalla, joka vitkutteli kasvuunlähtönsä kanssa melkein elokuulle saakka, on kukkinut yllättävän runsaasti siitä lähtien. Sen piti olla hempeän vaaleanpunainen mutta kerrankin kävi niin päin, että väärä väri oli paketin kuvaa mieluisampi. Punaista talon seinää vasten se ei näytä hyvältä mutta kuka käskee sitä seinän viereen istuttamaankaan. Kyllä kukkapenkistä varmasti löytyy joku kohta, missä ei ole rakennuksia heti vieressä. Nostin kallan ruukkuun ja toin ulkoeteiseen, jossa sitä pystyy ihastelemaan myös niinä päivinä, kun ei ehdi tai sateen takia viitsi mennä ulos. Ei pääse myöskään pakkanen tai kotilot sitä vikuuttamaan. Kukkikoot eteisessä niin kaun kun haluaa. Kukinnan loputtua kalla on helppo siirtää kellariin viettämään lopputalvea ja toivoa, että ensi keväänä kasvu alkaa ripeämmin.

Kalla pääsi paremman purkin puutteessa punottuun koriin.

Kärhöjä ei ole ainakaan toistaiseksi tulossa kellariin yhtään. Kesällä hankitut kaksi kärhöä istutin maahan eikä vastaan ole sen jälkeen tullut yhtään mieluista lajiketta. En ole kyllä ehtinyt paljoa puutarhamyymälöissä pyöriäkään. Päivän kärhöksi olisi vaikka miten monta ihanuutta valittavana mutta laitetaan nyt ajankohtaisin näky, vaikka 'Etoile Violette' saikin äskettäin päivän kärhön arvonimen. Nyt se on kuitenkin parhaassa loistossaan.

Kaksi kesää unten mailla ja kolmantena tällainen kukkaloisto.

Ihmettelittekö äskeisen kuvan hieman erikoista kuvakulmaa? Kyykyssä oli hieman haastavaa kuvata mutta eipä tullut naapureita kuvan taustalle, kun kamera on kohti taivasta. Sunnuntain tuulenpuuskat tempaisivat kovin yläpainotteisen kärhötuen nurin, vaikka tornin jalat oli kaivettu maan sisään. Onneksi tiukukärhö 'Arabellan' matalampi tuki otti Etoilen ja Pernillen vastaan, niin ei mennyt koko komeus maata vasten. Puistoatsalea 'Illusiakin' säästyi osumalta. Luultavasti kärhöjen versoja ei mennyt ainakaan pahasti poikki, vaikka aika tiukalla näyttivät olevan, kun kävin tarkistamassa tilanteen.

Todellisuus.

Ruskavärejä alkaa jo näkyä. Teiden varsilla pihlajat ovat punaisia ja koivut enemmän tai vähemmän keltakirjavia. Puutarhassa vasta ensimmäiset pensasmustikat ovat punertuneet ja atsaleoistakin vain etupihan 'Illusiat'. Toivottavasti ei tulisi kovin rajuja tuulenpuuskia, jotta ruska-aikaa kestäisi mahdollisimman kauan.