tiistai 27. helmikuuta 2018

Tervehdys kaikille!

Minua on jo pitkään kiinnostanut oman blogin perustaminen. Puutarhainnostukseni syttyi joskus 2000-luvun alkupuolella, jolloin puuhastelimme äitini kanssa hänen kukkapenkeissään. Sen jälkeen kulloisenkin asuinpaikkani parvekkeet ovat täyttyneet kukkaruukuista ja ilahduttaneet ohikulkijoita. Vasta muutettuamme omakotitaloon vuonna 2015 pääsin toteuttamaan kunnolla itseäni ja kaivelemaan kukkapenkkejä ihan omaan puutarhaan. Pienten lasten vuoksi en ole aiemmin saanut aikaiseksi aloittaa bloggaamista, mutta nyt sekin on vihdoin toteutumassa.
Lunta on vielä 80cm, mutta auringonpilkahdus tietää kevättä.
Tähän asti kaikki pihakuvani, muistiinpanoni, suunnitelmani sekä pihakartta ovat olleet sekalaisissa kansioissa tietokoneella ja paperilla. Tavoitteenani on koota kaikki yhteen tähän blogiin tavallaan itselleni muistikirjaksi. Kommentit ja ideat lukijoiltani otan iloisena vastaan. Jotta pääsette hyvin mukaan puutarhaani, aloitan siitä, mitä paljastui keväällä 2015 lumien sulaessa. Edellisten asukkaiden jäljiltä pihalla oli valtava siperianpihta, herukka- ja karviaispensaita, raparperi, valkea pihasyreeni, lumipalloheisi ja hansaruusu... sekä rikkaruohottunut, kuoppainen ja sammaloitunut nurmikko.
Näkymä etupihalta. Oikeassa alanurkassa näkyy osa ränsistyneestä pihasyreenistä ja autotallin vieressä pihtakuusi.
Sivupihalta takapihalle. Kuvassa myös shelttineitimme Karo, joka imuroi pupun papanat pihaltamme.
Pihaamme ympäröi kahdelta sivulta metsikkö, joka toisaalta suojaa, mutta toisaalta  myös varjostaa. Metsän ansiosta pihaltamme löytyy kaikkia valo-olosuhteita paahteesta täysvarjoon. Vaikka tonttimme on pienellä kumpareella, alue tuntuu silti ympäristöään kylmemmältä. Aloitimme puutarhan kaivamisen kasvimaasta ja jo heti ensimmäisellä lapioniskulla kävi selväksi, että kiviä riittää. Uusina pihanomistajina meillä ei ollut kuin lapio, joten kaivaminen keskeytyi siihen asti, että saatiin rautakanki hankittua. Muutama järkäle (vai liekö ollut ihan peruskalliota...) jätettiinkin suosiolla niille sijoilleen. Edellisillä omistajilla on kuulemma joskus ollut pieni kukkapenkki, jonka jäänteenä kevättähtiä löytyi pitkin nurmikkoa iloisina yllätyksinä. Myös kukkivat valkovuokot ja lemmikit ympäri tontin laitoja toivat hymyn huulille. 

Tervetuloa mukaan seuraamaan puutarhaprojektimme toteuttamista!

4 kommenttia:

  1. Onnea uudelle blogillesi ja tervetuloa puutarhabloggaajien joukkoon! Kiva päästä seuraamaan puutarhanne elämää tätä kautta. Mukavia helmikuun viimeisiä päiviä!

    VastaaPoista
  2. Onnea uudelle blogille <3 Tämä onkin ihana harrastus ja porukasta löytyy tosi ihania tyyppejä <3 Kiva päästä seurailemaan pihaprojektejasi :) Ihanaa, kohta ollaan keväässä. JES JES JES <3

    VastaaPoista
  3. Kiitos! Olenkin huomannut toisten blogeja lukiessa, miten ihanasti ja kannustavasti puutarhaihmiset toisiaan kommentoivat. Ei malttaisi millään odottaa sitä, että pääsee kukkapenkkiin kaivelemaan :D

    VastaaPoista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!