lauantai 4. elokuuta 2018

Vetää sanattomaksi

Kaikenlaista olen tältä tontilta ja vähän tontin ulkopuoleltakin löytänyt, mutta viimeisin löytö sai jo miettimään, mitähän ihmettä tästä oikein pitäisi ajatella. Pari viikkoa sitten jättipalsamia kitkiessä jalan alta kuului sen verran rutinaa, että nykäisin kokeeksi pari vattupuskaa ylös. Kariketta ja vatunjuurta oli kymmenisen senttiä ja niiden alta paljastui kevytpeite ja narua. Jotain oli selvästi paketoitu ja viskattu kunnan puolelle metsään piiloon.
Keskellä kuvaa olevan kuusen viereltä löytyi... no ei aarretta, mutta jotain.
Hieman hirvitti ruveta penkomaan, mutta uteliaisuus voitti eikä nyt tuollaisia voi luontoonkaan jättää. Sen kummempaa ei (onneksi) paketin sisällä ollut kuin ilmeisesti herukoiden oksia, jonkun amppeliruukussa olleen kukan juuripaakku, laudanpätkiä, muovipussi ja pari isoa muovin palaa.
Metsälöydöt oman tontin rajalle raahattuna. Oksat ja lahoimmat laudanpätkät tunnustan jättäneeni ryteikköön maatumaan. Näiden matka jatkuu roskapönttöön.
Kysymys kuuluukin, kuinka kauan tuo törkyläjä on maannut metsikössä? Muutimme tähän kevättalvella 2015, eli ennen sitä se on joka tapauksessa sinne heivattu. Niiden päällä on pakosti ollut kasvillisuutta jo silloin ensimmäisenä kesänämme, sillä muutenhan olisimme todennäköisesti huomanneet ne. Jos oletetaan, että ne on viety sinne kesällä 2013, niin oksat ja juuripaakku olisivat maanneet muovien sisällä jo viisi vuotta muuttumatta juuri miksikään. Jätäpä tuollainen multapaakku siltään metsään, niin vuoden päästä se on jo maatunut tunnistamattomaksi. Myös pensaiden leikkuujätteet lahoavat parissa vuodessa ja häviävät muun kasvillisuuden sekaan.
Pisteet ja hatunnosto sille, joka tunnistaa kasvin :D
Ajatushan moisessa paketoinnissa on ollut varmaan se, että on kerätty leikatut pensaiden oksat kevytpeitteen päälle ja viety sillä (kenties luvatta naapurin, eli kunnan) metsään. Sen vielä jotenkin ymmärrän, vaikken ihan sulatakaan, mutta millainen ihminen jättää myös ne muovit sinne? Laiskuudesta tuskin on kyse, sillä kyllähän tuollaisen läjän vie helpommin roska-astialle kuin raahaa epätasaisessa maastossa pitkälle jorpakkoon.
Tänä vuonna jättipalsamitkin olivat kääpiökokoa ja tiheän viidakon sijaan olivat aika harvassa.
No, se siitä. Nyt ovat roskat roskiksessa ja maailma vähän siistimpi. Ja jättipalsamin kitkennässä meni tänä vuonna enää pari tuntia ensimmäisen vuoden viidentoista sijaan. Ehkä parin vuoden päästä niitä ei enää ole yhtään. Mukavaa viikonloppua!

14 kommenttia:

  1. Ihme touhua! Ikävä kyllä olen elämäni aikana törmännyt ihmisiin, jotka kuljettavat roskat mieluummin metsään kuin lähempänä sijaitsevaan roskapönttöön. Heidän päänsä sisälle en tahdo päästä. Onneksi heitä on harvassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi mielenkiintoista kuulla sellaisen ihmisen selitys toiminnalleen. Järkevää perustelua moiselle tuskin koskaan kuultaisiin, mutta edes jollain lailla haluaisin päästä heidän ajatuksenjuoksuunsa käsiksi.

      Poista
  2. Käsittämätöntä, miksi ihmiset raahaavat kaikenlaista moskaa metsiin ja muiden omistamille alueille. Luonto on meidän kaikkien ja sen roskaaminen kolahtaa jossain vaiheessa ihan jokaisen niskaan, tavalla tai toisella. Meidän ympärillä aiemmin olleeseen kunnan metsikköön raahattiin surutta kaikki mahdollinen, mikä omasta pihasta pois jouti. Kun alue nyt kunnostetaan pallo- ja leikkikentäksi, minneköhän asukkaat jatkossa puutarhajätteensä varastoivat? Naapurikunnan kaatopaikalle puutarhajätteet saa viedä ilmaiseksi.
    Jättibalsamin hävittäminen vaatii systemaattista sinnikkyyttä. Nostan teille urakoinnista hattua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puutarhajätteet ovat vielä pientä verrattuna lasi-, muovi- ja metallijätteisiin, sohvista, mopoista ja kylmälaitteista puhumattakaan! En kyllä kannata minkään moskan kippaamista toisen tontille, sillä niistä "harmittomista" puutarhajätteistäkin voi tulla aikamoinen riesa alkuperäiskasvillisuudelle. Niin on käynyt mm. jättiputken ja jättipalsaminkin kanssa, että puutarhoista ovat karanneet luontoon ja nyt ollaan ongelmissa niiden kanssa. Tosin meillä ongelmat alkavat olla jo selätetty. Eikä vaadi sinnikkyyttä kuin sen verran, että nyppii kaikki pois, mitkä vain näkee. Sen siemenetkään eivät montaa vuotta säily itämiskykyisinä. Tämä kesä olikin suosiollinen palsamin hävittämiseen, sillä suurin osa löytämistäni yksilöistä oli jo valmiiksi puolikuolleita; kuivuudestahan tuollainen minijuurinen, paljon haihduttava kasvi ei tykkää yhtään.

      Poista
  3. Aivan järjetön juttu, joskus tuntuu ettei ihmisillä ole mitään logiikkaa, moraalista puhumattakaan. Palsaminhävityksessä onni on sen yksivuotisuus, kun siemenpankki on käytetty loppuun, häviää kasvikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta! Olen kyllä kiittänyt mielessäni monta kertaa sitä, että hävitettävänä on vain jättipalsami eikä lupiini tai jättiputki. Onhan tuossa kyllä tuo viitapihlaja-angervokin, mutta se on toistaiseksi pysynyt suunnilleen kurissa eikä yhtäkkiä pompsahda viiden metrin päästä nauramaan päin naamaa.

      Poista
  4. Ikäviä törkykasat luonnossa. Jos eivät muovia ois jättäneet, luonto ois hoitanu nuo kasvijätteet. Ei voi ymmärtee miks tuommosta tehhään. Jätemaksut ei tosiaankaan oo kalliit. Vai onko se periaate. Nuo karkulaiskasvit on tos hankalii. Oon monesti siunannu, jotta en tuota jättiputkii ottanu kun sitä tarjottiin. Silloin ei vielä tiietty miten hankala kasvi on. Hienon homman tiettä tuon jättipalsamin kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikea ymmärtää sellaista periaatetta, minkä mukaan on ok viedä törkyä luontoon. Tuollainenkin kasa muovia mahtuu tiukkaan pakattuna yhteen tavalliseen kaupan ostoskassiin. Ei voi olla kenenkään roska-astia niin täynnä kahden viikon tyhjennysvälillä, ettei se sinne mahtuisi, jos se kerta sopii nelihenkisen lapsiperheen neljän viikon välein tyhjennettävään roska-astiaankin. Jättiputki olisikin ollut haasteellinen hävitettävä, hyvä ettei sitä tullut riesaksesi. Naapurimme ovat onneksi myös pitäneet omien tonttiensa kohdilta palsamia kurissa. Meidän kohdalla sitä vain oli eniten. Mutta nyt kaikkien työn tulokset jo näkyvät selvästi.

      Poista
  5. Aika käsittämätöntä tosiaan! Jättipalsami on myös yksi vitsaus. Kaikki eivät sitäkään tajua, vaan pitävät niitä pihassaan 'kun ne on niin kauniita'. Sama juttu lupiinien kanssa. Ihmisten toimintaa on joskus niin vaikea käsittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ovathan ne kauniita kukinnan aikaan. Mutta sitten ollaan pulassa, kun siemenet kypsyvät: siihen ei enää oma tontti riitäkään, kun niitä alkaa sinkoilla metrien päähän. Minä en ainakaan ole iloinen, jos naapurin puolelta leviää mitään omalle pihalle ja olen pitänyt sen myös mielessä, kun valitsen kasveja omaan puutarhaani. Vaikka harva koristekasvi on erikseen julistettu haitalliseksi tai silmällä pidettäväksi, on silti parempi olla jo alun alkaen varuillaan kuin katua kymmenen vuoden päästä.

      Poista
  6. Ihmeellistä toimintaa, ihan älytöntä. Kasvijätteiden maatuminen kun olisi vielä niin helppoa järjestää muilla keinoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinäpä se. Ilmeisesti oli helpompaa paketoida kaikki mytyksi ja raahata useita metrejä metsään kuin kerätä risut vaikka tontin laidalle katseilta piiloon lahoamaan ja laittaa muovit roska-astiaan.

      Poista
  7. Ajattelemattomia ihmisiä näyttää riittävän sinne ja tänne. Joskus metsäteillä olen törmännyt sohva/tv/pesukone -installaatioihin. Puistattavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siis onhan se aivan liian kallista maksaa pikkuisen siitä, että joku kierrättää tuollaiset asiallisesti. Mieluummin raahataan se mummovainaan pakastin kilometrien päähän syrjäiseen maastoon toisten riesaksi ja unohdetaan sinne.

      Poista

Kiva kun piipahdit blogissani. Jättäisitkö myös viestin käynnistäsi, ilahdun jokaisesta kommentista! Tervetuloa uudelleenkin!