Kukkiva anoppi

Keltareuna-anopinkieli on huonekasveista ehdoton suosikkini. Se pärjää ihan missä vain, on näyttävän näköinen, kukoistaa olemattomalla hoidolla ja tuholaisetkin jättävät sen rauhaan. Oma yksilöni on myös innokas kukkimaan.


Ensimmäiset kukat aukesivat 8.4. Aika veikeä läheltä katsottuna, eikö?

Tällä hetkellä anopissani on kolme kukkavanaa, edellisen kerran se kukki viime syksynä. Anopinkieleni oli alun perin äidilläni, mutta sain sen opiskelija-asuntoani piristämään. Kasvi oli silloin 130cm korkea ja osa lehdistä harotti suuntaan jos toiseenkin. Pienensin sitä varovasti muutamana keväänä mullanvaihdon yhteydessä, ettei tarvitsisi ostaa isompaa ruukkua. Keväällä 2015 tähän asuntoon muuttaessamme päätin, että nyt anopille tehdään hurja muodonmuutos. Pilkoin juuripaakun palasiksi ja istutin viisi näteintä alkua 20-senttiseen altakasteluruukkuun. En halunnut lyhentää lehtiä, joten tuin kasvin juurtumisen ajaksi narujen ja tukikeppien avulla. Heti seuraavana keväänä anopinkieli jo kukki.

Kukkavanat 13.3. vielä ihan pieninä.

Yhdestä "kimpusta" aukeaa yksi kukka yössä. Pisarat kukan alapuolella ovat tahmeita.

Anopinkielen kukinto itsessään ei kovin näyttävä ole, eikä yksittäinen kukkakaan kestä kuin muutaman tunnin. Kasvin valttikorttina onkin sen huumaava tuoksu, joka alkaa levitä kukkien auetessa illalla ja häviää aamuun mennessä. Oma kasvini aukaisee kukkansa hieman ennen iltakuutta ja aamuseitsemään mennessä ne ovat jo kuihtuneet. Vahva, mielestäni hieman kielomainen tuoksu leviää useiden metrien päähän. Tuoksusta saa nauttia pitkän aikaa, sillä kukkia aukeaa muutama kerrallaan usean yön ajan. 

Kukinnolla on korkeutta 40cm. Kolmas kukkavana jää piiloon toiselle puolelle.

Ja nyt tulee vinkki, millä saan oman anopinkieleni kukkimaan: Ihan sama, millä ikkunalla anoppi asustaa. Kastelen harvoin ja vähän kerrallaan, yleensä suoraan altakasteluruukun säiliöön. Välillä multa on niin kuivaa, että mullan ja ruukun väliin tulee iso rako. Kun haluan anopin kukkivan, siirrän sen eteläikkunalle (meillä metsän takia valoisa tai puolivarjoinen, riippuu vuodenajasta) ja täytän vesisäiliön puolilleen tai jopa vähän yli. Sen jälkeen kastelen taas kun satun muistamaan. Eli yleensä siinä vaiheessa kun multa on taas päässyt kuivumaan kunnolla. Auringonvalon määrästä riippuen kuukauden-kahden kuluttua siirrosta ilmestyy kukkavana tai useampikin. Helppoa!


Kaksi kukkavanaa yhdessä sumpussa saa kukinnon näyttävämmän näköiseksi.

Oletteko saaneet anopinkieltä kukkimaan? Pidättekö sen tuoksua hyvänä vai onko se liian vahva makuunne? Onko muita huonekasveja, joita kasvatetaan lähinnä viherkasveina, mutta jotka kuitenkin silloin tällöin yllättävät kukinnallaan?

Kevättä ilmassa...?

Nyt en tiedä, syytänkö vai kiitänkö teitä. Eilen kiertelin kaupoilla ja siinähän kävi sitten niin, että tuli ostettua jotain ylimääräistä. Kirjavakukkaisen daalian olin luvannut itselleni, mutta mukaan lähti myös neidonkurjenpolven juurakko ja tuoksumiekkaliljan sipuleita. Koska olivat halpoja. Ja nättejä. Ja joku täällä suositteli... tai ainakin vihjaisi... Noh, laitoin vahingon saman tien kiertämään äidilleni, joka sattui soittamaan juuri kun olin penkomassa valikoimaa. Siinäpähän miettii, mihin laittaa mm. pari uutta päivänliljaa. Onneksi mukanani ollut kuopus harmistui odottelemaan, niin en ehtinyt tulla toisiin ajatuksiin siellä odottelevien ihanuuksien suhteen.

Ehkä kuitenkin kiitän teitä, sillä kuka muka olisi voinut vastustaa näitä muutenkaan.

Istutin tänään miekkaliljan sipuleista viisi sekä daalian ja kurjenpolven juurakot. Kurjenpolvi olikin jo tehnyt kolme pientä alkua, joten pitkään ei tarvitse paljasta multaa tiirailla. Kasvun merkkejä on myös eteisessä, johon siirsin herneet. Muutama on nimittäin tehnyt jo kukkanuppuja, eli toive ensimmäisistä maistiaisista toukokuussa näyttää toteutuvan.


Herne nupullaan, toukokuussa herkutellaan.

Pälvipaikoista ja ensimmäisistä piipoista on saanut lähipäivinä lukea monesta blogista. Meillä ei varsinkaan piippoja vielä ole, mutta jotain kevään edistymistä sentään: ulko-oven edestä paljastui alempikin porras... melkein! Vähän piti kyllä avittaa harjanvarrella. Ja onhan tuossa ihan seinän vieressä muutama sentti jo kiveystä paljastunut. Kyllä se siitä lähtee sulamaan!

Rappusilla ei enää liukastu!

Istuin 22.3. olohuoneen sohvalla ja kuvasin silmien korkeudelta näkymän ikkunasta ulos. Tänään otin vertailukuvan samasta kohdasta. Juu, kyllä se lumi on jo alkanut sulaa. Ihan selvästi! Puissa ei ainakaan ole lunta ja pihavalaisimesta näkyy myös alaosa. Katonkin lumimäärä näyttäisi ohentuneen.

Vasemmalla näkymä 22.3. ja oikealla 8.4.

Positiivisena ihmisenä käännän tämän niin, että kun se takatalvi iskee, niin meidän pihalla sitä ei edes huomaa! Ja kun siellä etelässä sipulikukat on jo kauan sitten kukkineet, niin meillä on paras narsissiloisto! Ja teille, joiden pihalla sitä lunta on vielä enemmän, tehkää niin kuin minä ja nauttikaa muiden blogien keväisistä kuvista!

DIY: Hyönteishotelli viherkatolla osa 1

Tänä keväänä olen nähnyt useammassakin paikassa esiteltävän hyönteishotelleja. Minulle ajatus sellaisen rakentamisesta tuli jo viime syksynä, kun luin jutun itse tehdystä hyönteishotellista. Oma ajatusmyllyni on pyörinyt talven ajan ja lopputuloksena on enimmäkseen kierrätysmateriaaleista rakennettu hyönteishotelli kukkivalla katolla. Tällaista ei ole ainakaan minulle tullut missään vastaan. Onkohan toista samanlaista tai edes samalla idealla vastaavaa olemassakaan?

Tällaisissa kolosissa pitäisi erakkomehiläisten ja joidenkin petopistiäislajien viihtyä.

Rakentamisen ensimmäinen työvaihe:

Hotellin pohjana käytettiin 800mm*600mm kuormalavaa, josta revittiin ylimääräisiä lautoja pois.

Lavan kansi tulee hotellin takaseinäksi.

Lavasta on otettu ylimääräiset osat pois.

Toinen vaihe:

Toisesta lavasta irrotettiin lautoja sivuseiniksi ja kokeiltiin niitä ennen kiinnittämistä paikoilleen. Hyönteishotellin päälle tulee lopuksi vanha parvekelaatikko, johon kasvit istutetaan. Koko komeus laitetaan taulun tapaan rautalankalenkillä roikkumaan seinälle, joten sivuseinät aseteltiin niin, että taakse jää rako kiinnitystä varten. Myös etureunaan piti varata sopivasti ylimääräistä, jotta parvekelaatikon saa verhoiltua siististi.

Ennen kiinnittämistä mallattiin lautoja paikoilleen.

Parvekelaatikkoa käytettiin apuna sivuseinien asettelussa.

Kolmas vaihe:

Sivuseinät ja parvekelaatikon verhoilu kiinnitettiin ruuveillä ja nauloilla. Verhoilu tehtiin leveästä höylätystä laudasta, jota oli sopivan mittainen pätkä varastossa. Laatikolle jätettiin sen verran tilaa, että sen saa helposti nostettua pois paikoiltaan. Samasta syystä kukkalaatikon yläreuna mitoitettiin jäämään koteloinnin reunan päälle. Kotelointi jätettiin pohjasta avoimeksi, jotta parvekelaatikosta mahdollisesti valuva vesi pääsee tippumaan maahan. Käytössäni olevaan vanhaan kukkalaatikkoon on joskus porattu keskelle laatikkoa pohjareiät, jotka tukittiin ja tehtiin sitten uudet laatikon päätyihin. Näin hotellin asukkaat pysyvät kuivina.

Nyt sivuseinät ja parvekelaatikon etuverhoilu ovat paikoillaan.

Päädyt naulattiin kiinni. Sivuille jätettiin mahdollisesti valuvalle vedelle reilut aukot.

Kukkalaatikko sopii hyvin paikoilleen.

Neljäs vaihe:

Hotellin sisälle tehtiin hyllyjä sisustusmateriaaleja varten. Hyllylaudat saatiin toisesta lavasta. Tässä vaiheessa tuli mieleen, että kukkalaatikko ei ole välttämättä joka hetki hotellin katolla suojaamassa sateelta ja linnuilta, joten laatikon alle jäävät aukot (päätyjä lukuun ottamatta) tukittiin niittaamalla muovisuikale puuosiin kiinni. Fiksu olisi ottanut tämän huomioon etukäteen ja vaikka tehnyt hotellille laudasta katon, jonka päälle kukkalaatikko tulee. Tekevälle sattuu ja eiköhän tämäkin ratkaisu aja asiansa :)

Hyllyt ja pohja valmiina.

Kukkalaatikon alle niitattiin muovia sadesuojaksi.

Viides vaihe:

Tässä vaiheessa porattiin hotellin asumuksiksi tuleviin pieniin koivu- ja vaahterapölkkyihin ja lavasta irrotettuun palikkaan 4-10mm:n koloja, joiden syvyys vaihteli poranterän pituuden mukaan noin viidestä sentistä kymmeneen. Sormenpaksuisiin oksiin porattiin yksi reikä keskelle ja hieman paksumpiin niin monta kuin niihin sopi. Aiemmin talvella kerätyt koiranputken varret sidottiin nipuiksi paperinarulla ja lyhennettiin sopivan mittaisiksi. Yksittäisten varsien lyhentämiseen oksasakset toimivat hyvin, mutta nippujen katkaisussa varret meinasivat rusentua. Parhaaksi työvälineeksi osoittautuikin rautasaha, jonka kapea terä ja tiheä hammastus leikkasivat varret siististi poikki.

Koivupölkkyihin ja lavasta irrotettuun palikkaan porattuja asuinkoloja.

Koiranputken varsia niputettuna ja rautasahalla pätkittynä.

Sormenpaksuiseen oksaan on porattu reikä keskelle.

Kuudes vaihe:

Risut, oksat, pölkyt, kävyt, koiranputket ja karikkeet sijoiteltiin hotelliin. Pölkyt toimittavat väliseinien virkaa ja isommilla risuilla ankkuroitiin pienempiä materiaaleja. Lavasta jätettiin alussa tarkoituksella alaosan rakenteet purkamatta, jotta saatiin tehtyä kävyille hyvät lokerot. Sormenpaksuisia oksia oli hyvä pujottaa muiden materiaalien sekaan tiivistämään koloja, joten niitä löytyy joka kerroksesta.

Alaoikealla oleva pölkky ja vasemmalla sivuseinässä oleva palikka on naulattu seiniin..

Osa sisustusmateriaaleista paikoillaan.

Alakerrassa on erilaisia käpyjä, jäkäläisiä risuja, naavaa sekä kuivia puunlehtiä.

Keskikerroksesta löytyy koiranputkea, puun kuorta ja risuja.

Yläkerrassa on risuja, koiranputkea, puun kuorta sekä hasselpähkinän kuoria.

Seitsemäs vaihe:

Kolme muovikassillista tavaraa ei riittänyt läheskään hotellin täyttämiseen, joten seuraavaksi pitää lähteä uudelleen materiaaleja keräämään. Keskikerrokseen ajattelin laittaa ainakin reikätiilen palasia, joita kaivoin kesällä takapihan kukkapenkistä. Ne löytyvät, kunhan lumet sulavat. Silloin pääsen myös keräämään lisää käpyjä, kuivaa heinää ja ritarinkannuksen varsia, millä täytän loput tyhjät koloset. Kunhan hotelli on täynnä, etuseinään niitataan teräsverkko pitämään kaikki paikoillaan ja estämään lintujen pääsy ötököiden kimppuun. Kukkalaatikkoon tulee iloinen sekamelska kesäkukkia, joita kylvin toissapäivänä.

Hyönteishotellin tarina jatkuu täällä.

Voehan keiki!

Muistatteko vielä poikkeuksellisen innokkaasti kukkivan orkideani? Ylempi keiki lähti uuteen kotiin pari viikkoa sitten ja nyt on aika irrottaa alempi lapsukainen omaan ruukkuunsa. Huomasin myös toisessa vanhoista kukkavarsista pienen lehden. Lisäksi hieman sen alapuolella on pieni vihreä alku sekä alimpana uusi kukkavana.

Merkitsin nuolilla uudet yllärit.

Emokasvi siis kukkii taas, kasvattaa uusia kukkavarsia ja sen lisäksi puskee keikiä sen minkä kerkiää! Isäni hymähti jo äitini orkideoista, että taasko ne porsii, eikä niistä yksikään sentään vuoden sisään ollut tehnyt kolmea keikiä. Tämä minun ihmekasvini on varmaan sitten orkideojen kaniini!


Siihen se keiki on ilmestynyt.

Uuden keikin tai kukkavanan alku.

Muutaman kuukauden päästä tässä on kukkia.

Keikin irrotus ja istuttaminen:

Leikkasin oksasaksilla emokasvin kukkavarren poikki viitisen senttiä keikin alapuolelta. En tiedä, saisiko keikiä irrottaa kukkivana, mutta minulla ei tämän orkidean tuntien ollut muuta mahdollisuutta. Jospa se ei tästä suuttuisi. Keikin yksi juurista sojotti hassusti ylöspäin, joten jätin kukkavarren pätkän ankkuriksi, joka pitää keikin hieman paremmin paikoillaan uudessa "ruukussa". Koska en onnistunut löytämään mistään kunnollista orkidearuukkua, leikkasin 1,5 litran limpparipullosta alaosan ja tein siihen reikiä pohjaan ja sivuille.

Keiki emokasvista irrotettuna.

Kuvittelin tuoteselosteen perusteella kasvualustan olevan puhdasta puunkuorta, mutta seassa oli paljon jotain höttöä. Arvelisin sitä rahkasammaleeksi. Mielestäni tässä olisi valmistajalla miettimisen paikka, vai mitä olette mieltä? Johtaako tuoteseloste kuluttajaa harhaan? Hötön osuus kasvualustasta on kuitenkin aika suuri. En halunnut sitä mukaan, vaan seuloin erilleen ja käytin pelkän kaarnan.

Reilunkokoinen kourallinen rahkasammalta (?) puolessa litrassa puunkuorihaketta.

Keiki oli hieman hankala asetella nätisti ruukkuun samalla kun pidin tukikeppiä pystyssä ja yritin pujotella puunkuoren palasia juurten väliin. Lopulta sain kuitenkin juuret pääosin alaspäin ja kasvin tukevasti paikoilleen. Nyt on vain muistettava pitää kasvualusta sopivan kosteana, jotta orkidea juurtuu hyvin kiinni uuteen kotiinsa. Pitää etsiä tukikeppi myös toiseen kukkavanaan, niin saan ohjattua sen kasvamaan nätisti ylöspäin.

Tämä vielä siistiin suojaruukkuun, niin valmista tuli!

Emokasvi näyttää hetken aikaa hieman rujommalta, mutta kohtahan se on taas täynnä kukkia ja keikejä :)

Jos tämä kummajainen jatkaa samaan malliin keikien tehtailua, niin minulta loppuu ikkunatila kesken!

 Keväistä loppuviikkoa!

Ostosreissun satoa

Eilen koitti kauan kaivattu päivä, jolloin pääsin taas siemenhyllyjä tutkailemaan. Mielessä oli täydentää kasvimaalle kylvettävien valikoimaa, etsiä erityisesti perhosia houkuttelevia kasveja ja tietenkin se daalia. Kasvimaalle ostin ihan niitä tavallisia aikaisen porkkanan siemeniä, härkäpapua sekä uudenseelanninpinaattia. Kukkapenkkiin löytyi sarvileukoijaa, koreatörmäkukkaa sekä lasten iloksi kääpiöauringonkukkaa.


Paljon uusia tuttavuuksia.

Tavallinen pinaatti on meillä alkanut kukkia joka ikinen vuosi jo siinä vaiheessa, kun varressa on kaksi lehteä. Ja nuppuja tulee sitä mukaa lisää, mitä niitä saa nypittyä pois. Yhtenä kesänä saatiin tehtyä oman kasvimaan sadosta peräti 2,5dl:n pinaattilettutaikina, johon pinaattia tuli sen verran, että sen maistoi, kun käytti mielikuvitusta :D Pinaattia oli silloin kylvetty parin metrin pätkä. Jostain kuulin, että uudenseelanninpinaatti ei kukkisi niin herkästi. Onko kellään tietoa, pitäisikö sitä esikasvattaa vai ehtiikö se tehdä satoa maahan kylvettynä?

Härkäpapu on minulle uusi tuttavuus. Sen siemeniä ostin lähinnä kasvimaan savisen etelälaidan maanparantajaksi, mutta ei haittaa, vaikka siitä maistiaisiakin saisi. Lajike on 'Express', jota suositellaan Keski- ja Pohjois-Suomeen. Sille varattu paikka on melko varjoinen, joten on ehkä ihan hyvä, että lajike on aikainen. Tämäkin pitänee esikasvattaa, etteivät harakat, kyyhkyt ja fasaanit syö siemeniä. Herneet ainakin menevät parempiin suihin, jos edes yrittää kylvää suoraan maahan.

Sarvileukoija sekä koreatörmäkukka ('Lavenderblue') ovat myöskin uusia tuttavuuksia minulle. Molempien siemenpusseissa luvataan, että ne houkuttelevat perhosia. Kummankin voisi suorakylvää, mutta ajattelin, että perhoset tuskin pahastuvat, jos esikasvatan joitakin taimia. Kääpiöauringonkukka 'Musicbox' oli niin hauskan näköinen, että se oli pakko ostaa. En ole vielä päättänyt, kasvatanko näitä kasvimaan nurkalla vai isossa ruukussa lasten hiekkalaatikon lähellä. Keltainen väri ei oikein istu kukkapenkkieni värimaailmaan, mutta on edukseen punaista talon seinää vasten.

Daalia 'Wittem' ei ollut ihan sitä, mitä olin etsimässä, mutta hyvin kaunis kuitenkin. Annoin itselleni luvan ostaa vielä toisenkin daalian, jos jossain tulee se ykkösvaihtoehto vastaan. Jos ei, niin onpahan edes tämä ihanuus :) Sille olen varannut ison saviruukun ja edustavan paikan heti ulko-oven viereltä. Tosin alkuun se saa heräillä kasvuun hieman pienemmässä muoviruukussa.


Kaunis, eikö totta?

Huomenna pääsenkin taas kylvö- ja istutustouhuihin. Lisäksi aion koulia aiemmin kylvettyjä taimia ja ottaa ainakin rosmariinista pari pistokasta. Tänään nautin auringonpaisteesta! 

Talvehtineita kasveja ja pistokkaita

Vajaa kuukausi sitten toin kellarissa talvehtineet kukat eteiseen. Nyt on aika katsoa, miltä siellä näyttää. Lopussa on myös eilen otettuja pistokkaita sekä pienen Tee se itse -projektin lopputulos.

Pistin apinankukan juurakon jo silloin kuukausi sitten palasiksi, joista puolet meni kompostiin ja loput saivat uutta multaa juurilleen. Käsittelyn olisi voinut tehdä vieläkin rajummin, sillä ruukku on jo aivan täynnä. Ensi vuonna pitänee jättää talteen vain kolmasosa. Ei apinankukkaa toisaalta näytä yhtään haittaavankaan tiheässä kasvaminen.

Kelta-apinankukalla on mielestäni mukavan heleänsävyinen lehdistö.

Hortensia tekee lehteä ja uutta versoa, mutta nuppuja ei vielä näyttäisi olevan tulossa.

Toinen hortensian pistokkaista. Silmut näyttävät lupaavilta... Toinen on menetetty tapaus.

Helmikuun lopussa vasta ensimmäisiin eteisessä talvehtineista ruukuista alkoi puhjeta lehtiä. Arvelin silloin, että kuukauden kuluttua tilanne olisi paljon vihreämpi. Ja onhan se.

Verenpisara. Tässä oli muutamia kirvoja, mutta nyt niitä ei ole enää pariin viikkoon näkynyt.

Runkoverenpisarakin heräsi vihdoin ja viimein. Melkein luovuin toivosta.

Ostin pari vuotta sitten valkoisen afrikansinisarjan juurakon. Kuukausi sitten ruukussa näkyi vain viimevuotiset kuivat lehdentyngät. Onko näillä ihan oikeasti tapana tehdä vain yksi lehtiruusuke vuodessa lisää? Ensimmäisenä vuonna niitä oli kaksi, viime vuonna kolme ja nyt neljä. Tässähän saa odottaa vielä kymmenen vuotta ennenkuin tuollainen pieni ruukku on täynnä! Ja minä kun elättelin toivoa, että jo tänä vuonna se tekisi edes yhden kukinnon.

Afrikansinisarja

Eilen käytin pienen hetken pistokkaiden ottamiseen. En ole niin innokas vesilasissa juurruttaja, vaan haluan päästä helpolla, joten laitan kaikki pistokkaat suoraan multaan. Jotenkin mielestäni sen vesilasissa olleeen pistokkaan juurien oikominen istutusvaiheessa on niin hankalaa. Talvetetusta lumihiutaleesta sain viisi pistokasta. Onnistumisprosentti ei päätä huimaa, sillä aiemmin otetuista neljästä pistokkaasta enää yksi on hengissä. Luulisin vian olleen siinä, että otin ne kuitenkin liian pieninä, joten tällä kertaa annoin niiden kasvaa hieman isommiksi. Kerrannaiskukkainen miljoonakelloni suuttui sisälle siirrosta ja joutui kompostin täytteeksi. Verenpisararuukussa talvehtineesta lobeliasta olen saanut jo yhden pistokkaan aiemmin leikattua. Eilen sain toisen. Vähän huvittavalta tuntuu lisätä lobeliaa pistokkaasta, mutta työ on vaivan väärti, jos se on sitä valkoista, jonka siemeniä yritin tuloksetta aiemmin keväällä etsiä.

Pistokkaita ja koulittuja lobelioita.

Äidiltäni sain kaksi riippapelargonin pistokasta, joiden väristä ei ole mitään tietoa. Matalasta valkoisesta pelakuustani otin kaksi pistokasta. Lisäksi kaivelin yhden lobeliaruukun tiheästä kohdasta taimia pariin ruukkuun. Olisin muuten viskannut ne roskiin, mutta nyt tarvitsen joka ikisen taimen, sillä alunperin arvioitu tarve on jo tuplaantunut. Eiköhän noista rääpäleistäkin joskus kukkivat kasvit tule.

Lopuksi pieni DIY-projekti: minikasvihuone periaatteella "katso, mitä kaapin perältä löytyy". Tässä pohjana on muovinen säilytyskori, nurkissa puusäleet rautalangalla koriin kiinnitettyinä ja koko komeuden päällä muutamalla teipinpalalla ja niitillä kiinnitetty leikkokukkien kääreenä ollut sellofaani. Hamstereille naureskellaan, mutta tällä(kin) kertaa siitä "turhasta roinasta" oli oikeasti hyötyä! Kasvari näyttää kuvassa epämääräiseltä, mutta on oikeasti yllättävän tukeva. Lisäksi se on kevyt siirrellä paikasta toiseen. Toinen päädyistä on kokonaan avattava, joten tuuletus ja taimien pois ottaminenkin sujuu näppärästi. Korkeutta on tarpeeksi hieman isommillekin juurrutettaville. Sellofaani ei välttämättä tule olemaan kovin pitkäikäinen seinämateriaali, mutta minullapa onkin toinen palanen valmiina odottamassa :D

DIY-kasvari. Oikea sivuseinä on raollaan, jotta ilma pääsee hieman kiertämään eivätkä taimet homehdu.

Lumituisku ehti jo tännekin, mutta tuskin hanget kovin paljoa kasvavat, sillä ulkona on melkein kaksi astetta lämmintä. Ihme, ettei sada vetenä. Huomenna sateenkin pitäisi jo loppua ja tulla keväisempi keli. Mukavaa alkanutta viikkoa!

Aurinkoista pääsiäistä!

Iloista, aurinkoista pääsiäistä kaikille! Tänään taitaakin aurinko helliä koko Suomea ja ilma olla mukavan lämmin. Meidänkin räystäiltä tippuu jo vesi, ja parin muualla vietetyn päivän jälkeen näyttää siltä, että lumihangetkin olisivat hieman sinä aikana kutistuneet. JES! Huomiseksi on edelleen luvattu lumisadetta, mutta jospa sitä tulisi vähemmän, mitä tänään sulaa. 



Pääsiäisvieraat toivat ihanan keväisen kimpun tullessaan.



Esikoisen kanssa kylvetyn rairuohon sekaan eksyi pikkuisia tipuja.

Pääsiäispyhien jälkeen pääsenkin siemenhyllyjä tutkimaan. Olen antanut itselleni myös luvan yhden daalian hankintaan. Innostus kasvaa päivä päivältä ja olo on kuin sokerihiirellä karkkikaupassa! :D