Pioneita ja pötköttelyä

Tänä vuonna ei ainakaan täällä sateet vaivaa pioneiden kukintaa. Päinvastoin, nyt mentiin aivan toiseen ääripäähän. Viileä (jäätävä, hyytävä, vähintäänkin kolea) kesäkuu hidasti kukinnan alkamista ja ilmeisesti se pitää nyt ottaa takaisin pikakelauksella. Vielä viime kesänä nuorimmat pioneistani jättivät kukinnan väliin mutta tänä vuonna pääsin näkemään jokaisen kiinanpionini kukkivana. Ensimmäisenä aloittanut ehti jo lopettaakin mutta siitä tuli laitettua kuva pari postausta sitten (täällä). Tässä tulevat sitten kaikki loput.

Ehkä 'Catharina Fontijn'.

Sain facebookin ihmeellisestä maailmasta mahdollisen tunnistuksen vaalealle prinsessahörselöpionilleni. 'Lady Alexandra Duffia' ehdotettiin myös mutta googlaillessa 'Catharina Fontijn' tuotti enemmän tutunnäköisiä kuvia. Jos teiltä ei irtoa lisää ehdotuksia tai vahvistusta jommalle kummalle vaihtoehdolle, niin olkoot pioni siis toistaiseksi 'Catharina Fontijn'. Pidän tässä pionissa erityisesti sen avautumassa olevien kukkien hempeän vaaleanpunaisesta sävystä. Kukinnan alkaessa oli vielä sen verran viileämpää, että väri pysyi ulommissa terälehdissä melkein kukan kuihtumiseen asti. Näin helteellä vaaleanpunaista on vain pieni häivähdys mutta ovat kukat silti kauniita.

Sama pioni muutama päivä myöhemmin.

Pensasryhmän Catharina oli jo alunperinkin suurin kolmesta jakopalasta ja se kukki jo viime kesänä oikein komeasti. Tänä vuonna sen kukinta on suorastaan yltäkylläinen, vaikkakin jopa 120-senttisiksi venyneet versot ovat hankaloittaneet pionin tukemista. Suurimmat kukatkin kun ovat melkein jalkapallon kokoisia ja joka varressa avautuu useampia sivunuppuja yhtä aikaa pääkukkien kanssa. Minulla on nyt muutama pionituki, jossa on kaksi kehää: pienempi alempana ja halkaisijaltaan 60-senttinen ylempänä. Kuivempana vuonna sen korkeus voisikin riittää myös tälle jätille mutta nyt tuella saisi olla vähintään 15cm enemmän korkeutta, jotta kukat nousisivat vähän korkeammalle.

Edelleen sama. Hauskasti oikeaan reunaan oli itsekseen kylväytynyt pikkuampiaisyrttiä kuin matkimaan vasemman laidan loistosalviaa.

Pienin Catharina on pation luona loistokärhö 'Kaiserin' kaverina. Sekin kukkii noin kymmenellä kukalla. Kolmas Catharinoista on aurinkopenkissä ja kärsi vielä enemmän tuen mataluudesta kuin pensasryhmän Catharina, jonka kukat sentään saivat tukea muuten tuuheammasta kasvustosta. Suureksi harmikseni suurin osa versoista taipui vielä väärään suuntaan, joten pionin komeimpia kukkarykelmiä piti käydä ihailemassa penkin keskellä.

Aurinkopenkin keskeltä näkyi samalla kertaa purppuraheisiangervo 'Diabolo', keltapäivänliljat ja varjokujan töyhtöangervo.

Pionin kukkien alla pilkistelee vähän kukintaansa aloittavia isotähtiputkia. Ei niiden ollut tarkoitus ihan noin paljoa jäädä pionin alle mutta minkäs teet. Olisivat nekin ottaneet mallia pionista ja hurauttaneet ylimääräiset parikymmentä senttiä mittaa. Samalla olisivat pionit saaneet vähän lisätukea kukilleen. 'Diabolon' takana pari vuotta sitten istutettu puupioni (paeonia suffruticosa) on hienosti hengissä ja on kasvattanut melkein polvenkorkuisen lehdistön, vaikka pitkä pätkä sen jo ennestäänkin lyhyestä varresta paleltuikin talven aikana. Heti pionin vieressä kärhöseinäke näyttää kovin paljaalta, sillä edellisessä postauksessa mainitut postikorttina puutarhurinpätevyytensä saaneet tunarit pistivät kärhöt poskeensa. Varjokujan portin takaa aidan vierestä löytyy kuitenkin yksi kukkiva pioni lisää.

Hybridipioni 'Cytherea' kukkii ensimmäistä kertaa.

'Cytherea' tuli syksyllä 2022 Hankkijan viimeisistä syysaleista. Hintaa sillä oli peräti euron verran. En olisi sitä muuten ostanutkaan. Nyt kun se kukkii ensimmäistä kertaansa, olen iloinen, että se tuli kuitenkin hankittua. Juuri tällä hetkellä varjokujalla ei kuki muuta kuin töyhtöangervo ja sormivaleangervot ja kummassakin kukinta alkaa olla loppusuoralla. Sekaan sopii siis vähän helakammankin sävyinen kukkija. 'Cytherean' kuvaaminen olikin melkoinen operaatio. Sain nimittäin näin hellepäivien riesaksi niin pahan huimauksen, ettei ollut koko eilisen aikana asiaa pystyasentoon. Päässä pyöri kuin vauhdikkaammankin karusellikyydin jälkeen, jos vähänkään yritti liikahtaa ja  vessareissulla meinasi vatsan sisältökin nousta ylös, kun maailma pyöri ympärillä. Tänään pötköttelin päivystyksessä useamman tunnin odottamassa diagnoosia, jonka jo puhelimessa hoitaja arveli olevan hyvänlaatuista asentohuimausta Kysynpähän vaan, mitä hyvänlaatuista on vaivassa, joka pakottaa kesken kesäloman ja parhaiden kesäkelien sekä pionien kukinnan aikaan punkan pohjalle? Lääkäri vahvisti diagnoosin ja antoi asentohoito-ohjeet, joita tekemällä vaivan pitäisi aikaa myöten helpottaa. Hän käski myös liikkua sen verran mitä kykenee.

'Cytherean' kukat ovat löyhästi kerrotut ainakin näin ensimmäisellä kerralla.

Ensimmäinen asentohoitokerta auttoi sen verran, että noudatin lääkärin jälkimmäistä ohjetta ja hiippailin isännältä salaa kuvaamaan 'Cythereaa'. Pari päivää sitten sen nuput olivat raottumassa, joten pelkäsin kukinnan menevän kokonaan ohi, jos en pääsisi sitä kuvaamaan. Pari kuvaa kuitenkin riitti ja hoipertelin seiniä pitkin takaisin sänkyyn kuulemaan äkäisiä moitteita joistain jääräpäisistä naisimmeisistä. Muut tämän postauksen kuvat onkin otettu jo viime viikonloppuna tai alkuviikolla. Jääräpäinen saatan joskus olla mutta en sentään niin typerä, että lähtisin ympäri puutarhaa kiertämään, jos jo pelkkä pystyssä pysyminen vaatii seinästä tuen ottamista. Postauksen naputtelu sentään onnistuu nyt pötkölläänkin toisin kuin eilen, jolloin ei voinut ajatellakaan katseen kohdistamista minkäänlaiseen asiaan.

Oma siemenristeytys 'Minna-Elina'.

Suvun perintöpioni 'Elinan' ja isänä toimineen 'Karl Rosenfieldin' risteymä 'Minna-Elina' alkaa ilmeisesti saavuttaa lopullisen kukkamallinsa. Pienempi taimista (kuvassa) teki tänä vuonna kuusi kukkaa, kun viime vuonna kukkia oli neljä. Suuremmassa kukkia oli melkein 15 mutta siitä ei tullut onnistuneita kuvia. Sen kukinta etenikin todella epätasaisesti, eli kukkia ei ollut montaa yhtä aikaa auki. 'Minna-Elinan' pääkukat näyttävät kasvavan melko kerrannaisiksi, isoimmat jopa aika korkeiksi ja sivunupuista tulee matalampia kukkia, joiden keskeltä kullankeltaiset heteet loistavat. Kukat vaihtavat väriä anilliininpunaisesta tyylikkäästi liukuvärjäytyen viileän vaaleanpunaisiksi. Värinvaihdoksen ja kukkien oikean värin näkee hyvin seuraavasta kuvasta. Yläkuvassa valaistus saa kukat näyttämään todellista vaaleammilta.

'Minna-Elinan' yhdessä latvassa olikin sivunuppuja niin tiheässä, että hyvä jos mahtuivat kaikki aukeamaan.

Aurinkopenkin yhtä aikaa kukkivat pionit. Punaiset taaempana ovat 'Minna-Elinoita', vaalea edessä 'Catharina Fontijn'.

Suvun perintöpioni 'Elina' pitää ilman muuta ottaa pioniraporttiin mukaan. Lisäkuvia ja tarinoita niin siitä kuin 'Minna-Elinasta' löytyy blogista, kun laittaa selainversion hakukenttään jomman kumman nimen. 'Elinatkin' ovat venyneet tänä kesänä normaalia korkeammiksi mutta niille laitoin tueksi vahvat kepakot ja paksua narua. Varsinkin vasemmanpuoleinen pioni on pysynyt sillä konstilla hienosti pystyssä. Se onkin näistä kahdesta pienempi. Huomasin keväällä, että sen juurakko oli noussut maanpintaan ja näkyi isolta osalta. Peittelin sitä kiireesti hiekalla ja lecasoralla mutta pintaan joutuminen oli selvästi vaikuttanut pionin versomäärään. Yllättävän hyvin se kuitenkin jaksoi silti kukkia. Jospa ensi kesänä versojakin olisi taas enemmän kun juurakko on taas syvemmällä. Pitää muistaa seurata pionia tarkemmin jatkossa, ettei sade pääse huuhtelemaan juurakkoa taas esiin.

Perintöpionit ja vähän muutakin kukassa.

'Elinat' ovat kärhökaaripenkissä köynnösportin molemmin puolin. Kaaren oikealla puolella kaikki kolme kärhöä ovat kasvaneet hienosti ja niissä alkaa näkyä nuppujakin. Vasemmalla puolella varmuudella on hengissä ainoastaan 'Jan Pawel II' mutta sen vierestä on nyt viikon aikana noussut uusi verso, joka saattaa olla samaa Jan Pawelia mutta voi olla myöskin 'Piilu', joka nukkui viime kesän. Veikkaan 70% todennäköisyydellä verson olevan 'Piilua'. Portin oikealla puoliskolla heti pionin oikealla puolella kukkii yllättävän komeasti sininen kurjenmiekka ja sen taustalla tuijan edessä valkoinen. Niistä tulee kuvia varmaan seuraavaan postaukseen.

Pienempi 'Elina'. Taustalta vielä pilkistelee vähän tarhavaleunikkoa ja kun tarkasti katsoo, niin varjoliljakin.

Kärhökaaren vasemmalla puolella ei kuki juuri nyt niin paljoa. Rönsyakankaalit ehtivät kukkia melkein kokonaan ennen kuin pionit aloittivat ja tarhavaleunikoidenkin kukinta on ihan lopuillaan. Pitkään ne jaksoivatkin kukkia. Heti 'Elinan' taakse eksyi muutama vuosi sitten salamatkustajana varjolilja, joka kukki viime kesänä ensimmäistä kertaa. Nyt siinä on kaksi kukkavanaa, joista toisessa oli useampia kukkia ja toisessa kolme. Sen väri sopii niin kauniisti yhteen pionin kanssa, että jääköön sen kaveriksi. Melkoinen tuoksujen sekamelska siitä tulee mutta tulkoot. Harvemmin tuolla penkin keskellä tulee tallusteltua kukkia nuuhkimassa.

Varjolilja ja taustalla pioni.

Päivän kärhöksi valikoitui tänään loistokärhö SAMARITAN JO ('Evipo075'), jonka siirsin keväällä ruukusta patiopenkkiin. Siirto ei näyttänyt kärhöä haittaavan, sillä siinä on jo useita kukkia auki ja nuppujakin vaikka miten paljon.

Ensimmäinen avautunut kukka oli puolikerrannainen.

Onko teillä jo pionien kukinnat ohi vai vieläkö kukkia riittää?