Hiidenkiven puutarhajumppa

Nyt se on totisesti todistettu: puutarhatyöt parantavat liikkuvuutta ja kohentavat lihaskuntoa. Mistäkö vakuutuin näin varmasti asiasta? Kävin fyssariopiskelijoiden järjestämässä kuntotestissä kun kerran opiskelijana pääsin sellaiseen ilmaiseksi. Liikuntaharrastukseni rajoittuvat puutarhailuun ja Karon kanssa rauhallisiin kävelylenkkeihin. Töissä toki käytän mieluummin portaita kuin hissiä ja nyt kun alkaa olla lämpimämpää, ajelen kerran viikossa pyörällä töihin, noin kuusi kilometriä suuntaansa. Kuntosalilla olen käynyt viimeksi ehkä vuonna 2004 eikä viimeisen puolen vuoden ajan ole tullut tehtyä edes kotijumppaa kuin kerran kuussa noin 15 minuuttia kerrallaan. Eli käytännössä en kuntoile yhtään. Silti sain kuntotestin eri osa-alueilta vähintään keskinkertaisia tuloksia ja kyykyissä sijoituin ikäryhmäni hyvä-sarakkeeseen. Ryhti ja liikkuvuudet olivat oikein hyvät ja punnerruksissakin huimat seitsemän tyylipuhdasta suoritustani olivat enemmän kuin suurimmalla osalla muista ammattialani opiskelijoista. Siitä olen yllättyneen ylpeä, vaikka tulos muuten onkin aika surkea. Eli monta tuntia parina päivänä viikossa puutarhatöitä parantaa selvästi niin voimaa kuin liikkuvuuttakin (kestävyyskunnossa oli kyllä parantamisen varaa mutta sitä ei huudella. Ei sekään siinä alimmassa sarakkeessa ollut.). Alkusyksystä tulokset olisivat varmaan olleet vielä paljon parempia kuin nyt puutarhakauden ollessa vasta aluillaan.

Uusi kärhö. Saa nähdä, tuleeko siitä Comtesse vai jotain ihan muuta.

Palkinnoksi kuntotestiin uskaltautumisesta ja varsinkin kyykkyjen ja polkupyöräergometritestauksen aiheuttamasta reisilihasten pienimuotoisesta kuolemisesta ostin itselleni loistokärhö 'Comtesse de Bouchaud'n. Eihän sitä nyt ihan huvin vuoksi moiseen rääkkiin lähdetä. Kuntotestistä sainkin sitten inspiraation tehdä meille kotipuutarhureille kuvalliset liikuntaohjeet, joiden ansiosta ainakin itse pärjäsin yllättävän hyvin testissä.  Kuvaajana toimi esikoinen ja vasta jälkeenpäin kuvia katsellessa kävi mielessä, että fiksu olisi varmaan vaihtanut edustavamman vaatekerran ylleen ennen kuin jakaa kuviaan nettiin. Minäpä en ole fiksu ja kuvat todistakoot, että ne otettiin aidossa kitkemistilanteessa hommaan sopivissa kuteissa. Kuka muka lähtee puutarhahommiin ykköset yllä? Ehkä kovin moni ei minua näistä kadulla tunnista, joten menkööt. Sitten kuntoilemaan, tehkää perässä! Paitsi polvivaivaisten ei ehkä kannata ihan kaikkia liikkeitä kokeilla. Eikä ehkä lonkkavaivaisten. Ja ranteetkin saattavat olla välillä kovilla. Ja tasapaino. Äh, kokeilkoon ken tahtoo, mutta omalla vastuulla!

Ihan perus kyykky.

Syväkyykky on kuulemma hyväksi terveydelle. Se on hyväksi myös kukkapenkkien reuna-alueille. Kyykky on mukava, tasapainoinen asento rikkaruohojen kitkemiseen tai vaikkapa jouluruusun edellisvuotisten lehtien nyppimiseen. Yläkroppaan saa tasaisen kiertoliikkeen, kun aloittaa kitkemisen yhdeltä puolelta, jatkaa eteen ja siitä toiselle puolelle. Käsien pituudesta sitten riippuu, miten ison puoliympyrän saa hoidettua ennen kuin pitää taapertaa muutama kyykkyaskel sivummalle. Hurjemmat tekevät pingviinitaaperruksen sijaan kyykkyhyppyjä (kannattaa ehkä vilkaista ennen sitä olan yli, etteivät naapurit tai joku pihaan hiipparoinut kaupustelija näe). Kyykyssä pystyy myös ruukuttamaan taimia ja kylvämään siemeniä. Hyvin käyttökelpoinen asento siis. Vaihtelua saa asettamalla kuvan asennon sijaan jalkansa leveämmälle, eli polvet tulevat tällöin käsivarsien ulkopuolelle. Siinä asennossa on kätevä vaikkapa jakaa esikoita tai vastaavan kokoisia käsin kappaleiksi revittäviä kasveja.

Kyykkyjen jälkeen vähän venytystä. Tässä vaiheessa oli jo tullut lämmin, niin piti aukaista fleeceä.

Kukaan ei jaksa hoitaa koko puutarhaa kyykkäämällä eikä sillä keskemmälle penkkejä edes pääsisikään. Kapeahkojen kukkapenkkien keskialueet saa näppärästi kitkettyä asettumalla penkin levyiseen haara-asentoon. Tuleepa mukavasti venytystä ja tasapainoiluakin, jos penkin reunuksissa on vaikkapa pyöreitä kiviä niin kuin meillä patiopenkissä. Tuossa asennossa muuten voi nostella toisella kädellä rikkaruohoämpäriä kuin kahvakuulaa. Voi vieläpä valita, mihin suuntaan ämpäriä nostelee sen mukaan, tarvitseeko hauis, lapaluu vai joku muu lihas treeniä. Samalla tulee edistettyä aivoterveyttäkin, kun toinen käsi tekee ämpäritreeniä, toinen nyppii rikkaruohoja ja silmät tarkkailevat kukkapenkissä kasvavia kasveja. Sitten, jos vielä lauleskelee samalla, niin jopa on aivotreeniä kerrakseen! Patiopenkissä muuten posliinihyasintit ja kevättähdet kukkivat edelleen. Pari idänsinililjaakin sinne on päässyt livahtamaan ja 'Norah'-tulppaaneita on nousemassa mukavasti. Mutta yhtäkään viime kesänä istuttamani täpläpipo 'Mystican' tainta en bongannut. Harmi sentään!

Verkot kyllä vähän hankaloittavat tätä kitkemistä!

Näin keväisin jänis- ja myyräverkoista aiheutuu melkoista häiriötä puutarhatöille mutta ei mahda mitään. Kyllä se vähän jäykempikin myyräverkko nousee aina sen verran, että käsi mahtuu alta. Tässä 'Laatokan Helmen' ja 'Ruby Giant' -tähtisahramien luona astinkivet olivat hieman kaukana verkosta mutta tulipahan enemmän vastusta keskikropalle. Auki jäänyt fleece nyt vähän peittää näkymiä mutta ehkä sanallinen ohjeistus riittää. Ota ensin tukeva polvi-istunta-asento ja nappaa sitten toisella kädellä kiinni verkon alareunasta nostaen napakasti ylöspäin. Hauiskäännön variaatio vissiin? Toisen käden saa nyt ujutettua verkon ali rikkaruohojen kimppuun. Muista hyvä keskivartalon tuki, niin ei selkä kipeydy. Ehkä. Joku pehmuste polvien alle olisi kyllä aika jees...

Pyllistel... eikun venyttelyä.

Toiset verkot ovat sen verran matalampia, että niiden yli ylettää kurkotella nyhtämään vaikkapa viimevuotisia perennanvarsia. Siinäpä tulee hyvää venytystä niin selälle kuin jaloillekin. Minulla varpaita kohti kurottelu ainakin meinaa ottaa pohkeisiin (istumatyöläisen ongelmia kaiketi?). Ainoaan onnistuneeseen otokseen sitten jäi juuri se hetki kun polvet olivat vähän koukussa mutta väliäkös hällä. Koivet olivat kyllä välillä ihan suoranakin. Muista varmistaa, että housujen ahterissa ei ole ainakaan kovin isoja reikiä ennen kuin pyllistelet naapuria tai kadulla kulkijoita kohti! Komeamaksaruohot alkavat jo heräillä, joten oli jo korkea aika rapsia niiden kuivettuneet varret pois. Parikymmentä senttiä kengänkärjestä eteenpäin näkyy myös muutamia ylivalottuneita kevätpitkäpalon kukkia. En muistanutkaan, että se alkaa kukkia jo näin aikaisin. Sitä voisikin levittää hiukan laajemmalle alueelle kun näyttää viihtyvän tuossa. Sammalta näyttää tulleen syksyn kosteudessa paksu kerros joka puolelle. En aio ottaa siitä stressiä. Kyllä perennat sen läpi nousevat ja ehkä sammal vähän estää rikkaruohoja itämästä ja kosteutta haihtumasta.

Sitten kun ei enää käsillä yletä, niin voi nostaa toisen jalan varovasti verkon yli kasvien sekaan.

Atsaleoissa näytti olevan ainakin jokunen nuppusilmu ja löytyi verkon sisältä muutamia kevätsahrameitakin, joten ei passaa ihan vielä kerätä verkkoja pois. Rusakot tulisivat kuitenkin apajille heti kun ei ole vielä tuuheaa voikukkaheinikkoa saatavilla. Onnistuuhan nuo puutarhanhoitotyöt verkkojen yli ja ali. Pientä akrobatiaakin tulee harrastettua, kun nostelee jalkojaan vähintään vyötärön korkeudelle päästäkseen verkkojen yli. Kovasti yritimme esikoisen kanssa saada hassun kuvan sellaisesta tilanteesta mutta ajoitus ei onnistunut eikä minulla riittänyt kunto/tasapaino siihen, että olisin seissyt yhdellä jalalla toinen jalka taivasta kohti niin pitkään, että lapsi onnistuu saamaan onnistuneen otoksen.

Lisätäänpä vaikeusastetta. Ylettääkö kurkotella vai ollaanko kohta mukkelis makkelis kukkapenkissä?

Joskus verkotettu alue on niin suuri, ettei auta kuin hypätä kokonaan häkkiin. Hiidenkiven puutarhassa sellainen paikka löytyy kärhökaaripenkin pensasmustikkaosiosta. Siellä on sentään muutamia astinkiviä mutta niitäkin aika harvakseltaan. Kuvan asento lienee jonkinlainen puolikyykyn variaatio eteentaivutuksella. Oli mikä oli, niin sillä pääsee kurottelemaan huomattavasti pidemmälle kukkapenkkiin kuin syväkyykyllä. Mahtuu kasveja enemmän kun ei tarvitse varata tilaa astinkiville! Tasapainokin kehittyy kuhmuraisten kivien päällä keikkuessa. Komeamaksaruohojen seasta pilkisteli jo helmililjojen ja valkovuokkojen piippoja, joten ei passannut lompsia sekaan ihan miten vain. Tuo isännän vanha, ruma lippis on muuten yksi parhaita puutarhapäähineitäni. Se on täydellisen muotoinen päähäni ja niin paksua kangasta etteivät paarmat saa hampaitaan sen läpi. Voisin kuvitella sen estävän täysin myös UV-säteiden läpipääsyn. Isohko lippa varjostaa hyvin silmiä ja peittää tehokkaasti kuvissa kasvot.

Ihan kaikkialle ei ylety kiviltä kurkottelemalla. Tämä asento muistuttanee jotain joogaliikettä?

Olipa sopivasti jäänyt pionin tukikeppi pystyyn törröttämään. Siitä tai otettua pikkuisen lisätukea ja kevennettyä painoa siltä varalta, että jalan alle olisi sattunut jäämään joku maasta puskeva kasvinalku. Tässä asennossa tulee venytystä vähän sinne sun tänne ja kaiketi joku lihasryhmäkin siinä aktivoitui. Puutarhalihakset kenties? Huomatkaa oikean kyynärvarren puolivälin kohdalla taustalla kauniisti kukkiva sinivuokko. Kukkia on ainakin kymmenen yhtä aikaa auki ja nuppuja vielä tulossa. Ensimmäisen jumppakuvan vaaleajouluruusu taas näkyy oikean pohkeeni yläpuolella kuvan yläosassa. Kyllä, juuri se valkoisena hohtava lämpäre tuolla kaukana. Hyvin erottuu, eikö?

Pieni kurottelukin tekee välillä hyvää.

Pitäähän se ranka saada välillä suoristettua ja tekee tuollainen taivaita kohti kurkottelu varmaan pohkeille ja jalkaterän lihaksillekin hyvää. Talvella ei ollut tarpeeksi lunta hankikelien aikaan, jotta olisin ylettänyt repiä kärhöportin päältä viimevuotiset versot pois. Niinpä niitä joutui nyt vähän kurottelemaan. Onneksi versot eivät olleet ihan umpisolmussa kaaren huipulla. Aurinko kyllä vähän häikäisi mutta tulipahan jumpattua samalla naamalihaksiakin, kun siristeli silmiä ja töpeksi kaaren huipulta pudonnutta roskaa pois suusta. Muutenhan suu ei olisi ollut auki mutta kun piti kysellä esikoiselta, joko on riittävästi kuvia otettu ja saa kiskaista viimeisetkin versot pois.

Aurinkopenkin "astinkivi" on vähän korkeampaa sorttia.

Tälle asennolle ei varsinkaan löydy virallista nimeä. Olkoon se nyt vaikka sitten "kurjenmiekkoihin kurkottava kitkijä". Se on varmaan sukua samalle asennolle, jossa kömmitään johonkin keskiaikaiselta kidutusvälineeltä muistuttavaan kuntosalilaitteeseen. Kevätkukkaniitylle ei passaa jalkaansa asettaa, sillä sieltä nousee yhtä sun toista joka neliösentiltä. Kevättähdet, huhtikurjenmiekat ja maksaruohot nyt jo erottaa mutta hyasinttien pulleat piipot vasta kurkkivat maanrajassa ja sinikatanoista ei edes tiedä, ovatko hengissä vai eivät. Hätä konstit keksii ja myös hankalimmassa kohdassa oleva voikukka saa lähtöpassit. Tukikäden rystyset eivät ehkä rusentaneet kovin montaa kasvia. Pientä koordinaatioharjoitustakin tulee tehtyä, kun tasapainoillessa pitää saada rikkaruohoämpäri pidettyä paikoillaan.

Viimeistä viedään: puutarhaan sopiva lankutusasento.

Lankuttamalla pääsee kitkemään jo melkoisen suuren alueen ja ihan ilman astinkiviä tai -lautoja. Mutta ihan miten tahansa ei kukkapenkissä passaa lankuttaa. Jos lankutat kyynärvarsien varassa, onnistut rusentamaan kyynärvarsillasi ties miten monta kasvia. Keskivartalokin jää siinä asennossa alemmas ja jos samassa kohdassa vaikka joku tulppaani tai herkemmin taittuva perennanvarsi olisi jo kovin korkeaksi kasvanut, niin poikkihan se menisi. Kämmenten varassa lankuttaminen nostaa kropan korkeammalle ja pienentää mukavasti käden alle jäävää riskialuetta. Liike on melkoisen tehokas, sillä joudut tekemään sen yhdellä kädellä. Toinen käsi kun tarvitaan tietysti kitkemiseen. Silmän ja käden koordinaatio kehittyy, kun yrität samalla viskoa kitkemäsi rikkaruohot jalkojen luona olevaan ämpäriin. Jos kunto kestää, niin koko kukkapenkin voi käydä läpi "lankkukävelemällä" sivuttain sitä mukaa kun saa yhden kohdan kitkettyä. Muista muuten tässäkin se keskivartalon tuki ja vaihda tasaisin väliajoin tukikättä, jotta tulee treenattua kumpikin puoli kropasta ja kitkettyä rikkaruohot kaikkialta. Lankutusta kannattaa harrastaa erityisesti keväällä, sillä kovin korkeaksi kasvaneiden kasvien sekaan sillä tyylillä ei passaa yrittää. Voi tulla enemmän tuhoa kuin hyvää jälkeä.

Jätetään lopuksi verkkokalvoille puutarharönttösiäni kauniimpi kuva. Katsojan loppurentoutus.

Siinäpä oli yhden päivän treeniä kerrakseen eikä tarvittu edes kalliita laitteita (vaatteidenkaan ei tarvitse tässä treenissä olla mitään merkkivermeitä). Innostuisiko nyt joku toinen hullunrohkea esittelemään oman puutarhajumppansa meille, jotka eivät innostu kuntosaleista tai muustakaan urheilusta? Voidaan sitten vertailla, kenen treeni kohentaa kuntoa ja puutarhaa tehokkaimmin.