Missä mopo?

Onko tämä aikainen kevät aiheuttanut teille muille mitään kummallista puutarhaan liittyvää oirehdintaa? Olen nimittäin huomannut itsessäni pahanlaatuista hurahdusta, suorastaan maniaa. Liekö taudinkuva Esicasvatuxis maximus vai Kylvämys hurahtamus? En löytänyt vastausta netin lääketieteellisestä sanastosta. Taudinkuvalle on kuitenkin ominaista se, että kylvösuunnitelmia on jos jonkinmoista ja siemenhyllyillä niitä tulee lisää nopeammin kuin ehtii muistiin kirjoittaa estelemisestä puhumattakaan. Aurinko selvästi pahentaa taudin oireilua, sillä silloin nurkkiin ilmestyy ihan huomaamatta uusia kylvöksiä. 

Oho, sinne livahti siemen poikineen. Vasemmassa alanurkassa timjami on jo lähtenyt itämäänkin.

Olen sortunut kevään mittaan nappaamaan pussin (tai useamman) siemeniä suunnilleen jokaisesta vastaan tulleesta siemenhyllystä, vaikka tarkoitus oli tyhjentää edelleen kaikki vanhat pois varastoista ja hankkia vain välttämättömät. Lisäksi en ole tohtinut kieltäytyä kaikista minulle tarjotuista siemenistä, vaan niitäkin on livahtanut kylvettäväksi useampi pussillinen. Jos en ole unohtanut mitään, niin kolmen kuukauden aikana siemenkaappiini on seikkaillut eri reittejä pitkin peräti 20 siemenpussia. Oi, joi sentään! Seuraavissa kuvissa osa viimeisimmistä hamstrauksista.

Ystävältä vähän kesäkukkia.

Tomaatteja omista varastoista, ystäviltä, äidiltä ja ihan kaupastakin. 'Tiny Tim' näyttää vielä unohtuneen kasasta mutta sitäkin tuli jo kylvettyä.

Kolmen eri kaupan siemenhyllyiltä. Keskimmäiset kaksi pussia olivat -50% enkä tietysti voinut vastustaa kiusausta.

Toki olen saanut vanhoja jämiä hävitettyäkin: annoinhan talvella muutaman pussin kesäkukkien ja paprikan siemeniä vaihtarina ja pari pussia on hävitetty ihan kylvämälläkin (sekä taimia tappamalla). Tiedoksi, että ainakin lobelian siemenet menettävät itävyytensä täysin suunnilleen 3-5 vuotta parasta ennen -päiväyksen jälkeen.

Sinikatanan siemenistä ainakin osa näyttää olevan itämiskykyisiä. Hassusti itävät kaikki samasta läjästä.

Viisi vuotta taitaa olla jo itämiskyvyn rajoilla mukulasellerinkin siemenille, sillä itävyys oli jo todella heikkoa. Ja sitten vielä 13 taimesta kymmenelle kävi pieni hupsis. Unohdin nimittäin kastella taimet aamulla ja kun päivällä olikin aurinko paistanut, niin illalla vastassa oli paljon kaatuneita. Kolme isointa sellerintainta jaksoi nousta vielä pystyyn, joten ripottelin puolet jäljellä olevista siemenistä samaan purkkiin. Onneksi tällä taudinkuvalla vähän isompikaan hukkaprosentti ei haittaa. Luultavasti viskaan kevään tullen loput sellerinsiemenet suoraan maahan ja jos niistä joku sattuu itämään, niin kerätään sitten syksyllä lehtisadoksi. Mukuloitahan niihin ei varmasti suorakylvöillä ehdi kasvamaan. Sama auringossa kuivahtaminen kävi myös paprika 'Lombardon' kohtaloksi. Chili 'Hungarian Yellow Wax Hot' oli isompi ja ehti vain vähän nuupottaa, joten se selvisi pienellä säikähdyksellä.

Hups, yritin tuoda vähän liikaa kasveja kerralla kellarista ja kaksi purkkia pääsi lipsahtamaan käsistä.

Niin, kellarissakaan ei enää montaa ruukkua ole, kun innostuin raahaamaan niitäkin hyysättäväksi. Rappusille lensivät turkinlumikellot sekä jättiverbena, jonka kasvuunlähtö voi olla vähän epävarmaa. Odotin kovasti, että lumikellot olisivat kukkineet mutta ainakaan toistaiseksi ei ole nuppuja näkyvissä. Ilmeisesti kuitenkin melkein kaikki sipulit ovat lähteneet kasvuun, mistä voi käsittääkseni olla myös tyytyväinen. Suurin osa syksyllä kaupan hyllyssä olleista sipulipusseista oli selvästi kuivahtanut ja käytin pitkän aikaa etsiäkseni kiinteimmän oloisia sipuleita sisältävän pussin. Yritän nyt pitää lumikellot turvassa narsissikärpäsiltä, jotta saisin ensi keväänä ihastella lumikellojen kilkatusta puutarhassa. Kellarista tuli eteiseen myös viimeinen pelakuulaatikko sekä purkillinen jo nupullisiksi ehtineitä asuurihelmililjoja (muscari azureum).

Tilanpuutteen vuoksi helmililjat saavat olla toistaiseksi pelargonilaatikon päällä.

Jotta tässä esikasvatustouhussa pysyisi edes jonkinlainen järjen häivähdys, niin minun pitäisi oikeasti hankkiutua eroon ylimääräisistä siemenistä ja pysyä jatkossa erossa siemenhyllyistä. Eikä haittaisi, jos tätä harvinaisen aikaista kevään tuloa seuraisi sen verran lämmin toukokuu, että suurimman osan taimista voisi pitää ympäri vuorokauden ulkona. Tässä vaiheessa taimipöydällä ja ikkunalaudoilla on vielä tilaa mutta tällä menolla ei päästä varmasti edes huhtikuun loppuun, kun tulee ahdasta. Jo pelkästään tomaatteja on kylvetty 17 siementä ja kun siihen lisätään muut esikasvatettavat hyötykasvit ja kesäkukat, niin pulassa ollaan. Eteisestä sentään vapautui yhden ison ruukun verran tilaa, sillä vanha rosmariini otti ja kuukahti syystä tuntemattomasta. En jaksa uskoa, että ulko-ovesta käynyt pakkasen tuulahdus olisi koko puskan tappanut, tuholaisiakaan en siinä nähnyt. Ehkä sille tuli vain liikaa elinvuosia mittariin. Pitkään se jaksoikin.

Vainaa mikä vainaa, ei mahda mitään.

Niin, että missäs se otsikon mopo olikaan? Lähti lapasesta jo aikapäiviä sitten eikä ilmeisesti ole takaisin tulossa ainakaan ennen ensi vuotta. Löytyykö kohtalotovereita tai vertaistukea? Lopuksi vielä lyhyt raportti kevään etenemisestä. Lunta ei koko talvena paljoa ollutkaan mutta helmi-maaliskuun vaihteessa sentään oli vielä talvisen valkoista. Nyt, vajaat kolme viikkoa myöhemmin on jo isoja pälvipaikkoja siellä sun täällä ja lumikerros on paksuimmillaankin enää viitisentoista senttiä, monin paikoin paljon sitä vähemmän. Ihmekös tuo, kun lämpötila on huidellut päivisin 5-7 asteessa ja öisinkin on välillä ollut plussalla. Viime yönä olikin ensimmäistä kertaa päiväkausiin niin paljon pakkasta, että maanpinta ja nuo vähäiset lumet olivat jäätyneet kivikoviksi.

Vasemmalla kasvimaa maanantaina 16.3, oikealla tänään perjantaina 20.3.

Viikko sitten perjantaina aamupäivästä satuin huomaamaan keittiön ikkunasta ulos katsoessani jotain liikettä pensasryhmässä. Ensimmäinen ajatus oli, että myyräkö se siellä juoksi. Isäntä epäili tuulessa liikahtanutta lehteä. Jäin kuitenkin tarkkailemaan pensaiden alusia ja pian näinkin valkoisen otuksen kipittelevän puskien välissä. Kärppä tai lumikko varmasti! Nappasin kännykän käteen ja laitoin videon päälle, jos vaikka otus suostuisi vielä näyttäytymään. Kerrankin onnisti ja saimme seurata aika pitkään, kun lumikko sukelteli pensaan juureen ja ilmestyi kurkkimaan seuraavan puskan seasta. Seuraava video on pensasryhmän päästä, josta lumikko jatkoi matkaansa kohti sivupihaa. Virkeän näköinen otus se oli, joten ehkäpä myyräpaisteja oli ollut talven mittaan riittävästi.

Tällä kertaa taisin saada ihan oikeaa lajiketta enkä sitä tavallista tummahelmililjaa niin kuin viimeksi asuurihelmililjoja ostaessani.

Aurinkoista viikonloppua!