Sinnikkäistä sinnikkäin ritari

Tämä on tarina ritarinkukasta, joka ei vain halua luovuttaa. Tarina alkoi jo vuosi sitten, kun sellainen ihan tavallinen, yksinkertaiskukkainen valkoinen ritarinkukka jatkoikin kasvuaan ulkoeteisessä (täälläpä muistinvirkistystä ja myös tarinaa myöhemmin tässä jutussa esiintyvistä ritareista). Kuten joku varmaan muistaakin, niin en sitten keväällä raskinut viskata jopa melkein pakkasesta selvinnyttä ritarinkukkaa kompostiin, vaan istutin sen kukkapenkkiin. Siinä tein pahimman mahdollisen virheen, sillä tarinan konna, narsissikärpänen (Merodon equestris), pörisi röyhkeästi mukaan.

Tarinan päähahmo jouluna 2023.

Ritari kasvoi oikein hyvin kukkapenkissä, vaikka kesä ei ehkä ollut paras mahdollinen melko kosteaan paikkaan lätkäistylle ritarinkukalle. Sadevesikään ei päässyt kuivahtamaan sipulista, kun ympärillä rehotti lemmikkiä sun muuta eikä aurinko tai tuuli osunut mihinkään aikaan sipuliin. Sipulista kasvoi kuitenkin oikein muhkea ja kun se alkoi "oikeaoppisesti" kuihduttamaan elokuussa lehtiään, nostin sen ulkovaraston hyllylle viettämään lepokautta. Kun ulkovarastossa alkoi tulla syksyn mittaan liian vilpoista, siirsin sipulin ulkoeteiseen muiden ritarinkukkien luokse. Pari vuotta sitten oppimastani katastrofista 'Harlequin' -ritarinkukan kanssa viisastuneena osasin nyt seurata ulkona kesän ollutta ritaria tarkemmin. Heti kun yksi kylki alkoi joulukuun alussa tuntua pehmeämmältä, otin sipulin tarkempaan tutkimukseen ja aloin kuoria uloimpia kuorikerroksia pois.

Siinä ensimmäinen tuhoalue ja kuorenpalasen päällä keskenkasvuinen syyllinen.

Eipä tarvinnut paljoa kuoria, kun löysin ensimmäisen syöntionkalon ja itse ahmatinkin täydessä touhussa. Kuivuneita juuria nyppimällä alkoi pohjastakin paljastua onkalon suuaukkoa ja toinen toukkanrumilus. Kaivelin grillitikulla muhjuksi syötyä sipulia ja toukankakkaa ulos niin paljon kuin sain ja huuhtelin onkaloita kuumalla vedelläkin. En löytänyt enempää toukkia, joten laitoin sipulin 75-asteiseen leivinuuniin kuumenemaan. Facebookin Puutarhan parhaaksi -ryhmästä sain Leena Luodolta silloin pari vuotta sitten vinkin kuumentaa sipuli 46-asteiseksi, jolloin mahdollisesti sipuliin jääneiden munien ja toukkien pitäisi kuolla. Upotin silloin sipulin kuumaan veteen puoleksi tunniksi mutta veden lämpötilaa oli hankala pitää tasaisena ja myöhemmin kevättalvella sipulista sitten änkesikin aikuinen narsissikärpänen. Ilmeisesti siis lämpökäsittely ei silloin ollut riittävän pitkä, kuuma tai sitten koteloitunut toukka kestää kuumempia lämpötiloja. Nyt, kun leivinuunissa oli riittävän vähän lämpöä, päätin käyttää sitä.

Sanomalehden päällä sipulia oli helppo siirrellä uuniin ja ulos.

Meillä on infrapunalämpömittari, jolla seurasin sipulin pinnan ja onkaloiden lämpötilaa. Sipuli oli ensin reilut puoli tuntia uunissa ja lämpeni 48-asteiseksi. Yksi mustaksi kärventynyt toukka tipahtikin onkaloista, kun aloin taas kaivella sipulia grillitikulla. Seuraavaksi löysin vielä yhden elävän toukan, joten sipuli pääsi takaisin "saunomaan". Ilta oli jo tässä vaiheessa sen verran pitkällä, että lasten iltapuuhien takia ihan oikeasti unohdin sipulin uuniin. Muistin sen vasta parin tunnin päästä kun olin jo itsekin mennyt sänkyyn ja olin juuri nukahtamaisillani. Uunissa oli tuolloin enää 50 astetta lämmintä ja samanlämpöinen oli sipulikin ulkopinnaltaan.

Perusteellisesti uunitettu sipuli.

Pohjapuolelta löytyi lopulta onkaloita kahdelta sivulta.

Seuraavana päivänä en enää löytänyt sipulista yhtään toukkaa, en kuolleita enkä eläviä. Olin ihan kahden vaiheilla, viskaisiko sählypalloa muistuttavan sipulin kompostiin vai jatkaisiko empiirisiä tutkimuksia. Koska kukaan ei ole kertonut kukkasipuleiden kuumuudensietokyvystä ja koska kaikkea pitää aina kokeilla, laitoin tyhjään hunajapurkkiin tilkan vettä pohjalle ja lykkäsin ritarin siihen vähän niin kuin imemään kosteutta. Eihän sillä mitään juuriakaan enää ollut, kun ne viimeisetkin elossa olleet kuivettuivat uunissa. Ajattelin kuitenkin, että jos sipulin pohjassa olisi jotain juuren aihioita, niin niiden kautta kosteus voisi ehkä kulkea sipuliin. Ensimmäiset pari päivää purkin pohjalla oli muutaman millin verran vettä mutta sen jälkeen sipuli on ollut purkissa siltään ja olen parin päivän välein vain kostuttanut vähän sen tyvialueen ulkopintaa hanan alla.

Ei olisi mahtunut tämä sipuli hunajapurkkiin vielä syksyllä.

Kolmisen viikkoa siinä sitten meni, että kovia kokeneen ritarinkukan tyvellä alkoi näkyä pieniä valkoisia ituja. Nyt neljä alkua näyttää minusta selvästi suuntautuvan alaspäin ja muuttuvan pidemmiksi. Yksi on selvästi pulleampi ja osoittaa hieman yläviistoon ja yhdestä ei saa vielä mitään selvää.

Kolme tännimmäistä taitaa olla juuria, neljännestä en tiedä. Loput kaksi ovat sipulin toisella puolella.

Siinä olivat hyvät uutiset. Huonompi uutinen oli se, että hunajapurkin pohjalta löytyi tänä aamuna vielä yksi sipulikärpäsen toukka. Se oli vähän pidempi kuin ne neljä kuukausi sitten löydettyä toukkaa, joten perusteellinen saunottaminenkaan ei näytä tappavan narsissikärpäsen toukkia. Onneksi toukka ei kuitenkaan ollut vielä yhtä iso kuin se 'Harlequinista' löytämäni ällötys, joten se oli ilmeisesti vain siirtymässä tunnelista toiseen samalla hetkellä kun nostin sipulia tutkimustarkoituksessa. Nyt aion istuttaa sipulin ruukkuun, olipa siellä vielä toukkia tai ei. Toukista ja uuniin unohtamisesta edes jollain lailla hengissä selviäminen ansaitsee minusta palkinnon. Myöhemmin keväällä varmaan sitten nähdään, jaksaako sipuli kasvattaa lehtiä. Sitten muihin ritariuutisiin.

Lasilyhdyssä kasvava ritari kukki vielä 31.12.2025. Vieressä maljakossa kukkavana toisesta ritarista.

Valkoisia, kerrannaisia ritarinkukkiakin taitaa olla useampia lajikkeita. Lasilyhtyyn istuttamani ritari teki paljon noin 10-senttisiä kukkia, joiden terälehdetkin olivat siroja. Toinen, taas teki yli 15-senttiset, melko leveäterälehtiset kukat. Kukkavana alkoi kaatua ennen kuin yksikään nuppu oli auennut, joten pelastin sen maljakkoon. Noiden kahden tuoksussakin oli pientä eroa. Aion säästää tuon lyhdyssä kasvavan ritarin, sillä sen sirot kukat olivat minusta todella hurmaavat. Lisäksi se näyttää olevan innokas kukkija, sillä sipulista on nyt työntymässä kolmas ja vielä neljäskin nuppu.

Kolmas nuppu on jo pian lyhdyn yläreunassa, neljäs pilkottaa lehtitupsun vasemmalta puolelta.

Maljakkoon pelastetun kukinnon sipulissa näkyi kyllä kolme nuppua silloin kun sen sain. Kun olin istuttamassa sipulia asetelmaan hyasinttien kanssa, huomasin, että se oli upotettu melkein yläosaansa myöten märkään multaan ja tietysti ulommat kuoretkin olivat alkaneet pehmetä. Pelastin sen minkä siinä tilanteessa pystyin ja irrottelin märät mullat ja muhjuksi pehmenneet uloimmat kuoret. Istutin sipulin hyvin pintaan ja toivoin parasta. En onnistunut pelastustyössäni. Pienin nupuista alkoi kuivua hyvin pian tämän jälkeen ja nyt isompikin on alkanut kellastua. Sipulissa näkyy myös selvästi sekä punaista että vihreänharmaata väriä ja se tuntuu pehmeältä, joten kompostiin mars.

Näin käy, kun ritarinkukan sipuli on upotettu syvälle märkään multaan. Vasemmalla ne nuput, joista ei tullut mitään.

Sitten taas iloisempiin uutisiin. Jouluksi 2023 hankkimani 'Cherry Nymph' näyttää kuuluvan ritarinkukkiin, jotka eivät halua pitää normaalia lepokautta. Syksyllä 2024 tein kaiken niin kuin yleisimpien ohjeiden mukaan pitäisi tehdä ja sipuli vain puski lehteä toisensa perään eikä suostunut kukkimaan. Viime syksynä annoin sipulin olla ulkoeteisessä muiden ritarinkukkien kanssa marraskuun alkuun saakka, jolloin siirsin sekä nuppua työntävän 'Magig Greenin' ja kasvuaan jatkavan 'Cherry Nymphin' sisälle kasvivalon alle. Aloitin samalla myös kummankin varovaisen kastelun ja koska 'Cherry Nymph' on aika laihansorttinen, olen välillä antanut molemmille laimeaa lannoitevettäkin. Olin jo melkein luovuttanut 'Cherry Nymphin' kukinnan suhteen, joten oli oikein iloinen yllätys, kun sipulista onkin nyt alkanut pilkistää pieni nupun kärki. Toivottavasti se vain jaksaa nyt kasvattaa nuppunsa loppuun saakka.

Jihuu, sieltä sitä tullaan!

Kuopion Prismassa oli ennen joulua myynnissä ritarinkukan sipuleita neljällä eurolla. Nappasin sieltä mukaani 'Picoteen' ja se on nyt alkanut kukkia. Sillä on hurmaavat, melko pienet ( halkaisija noin 10cm) kukat, joissa on koristeellinen punainen reunus, punaisia täpliä ja kellanvihertävä nielu. Syvällä nielussa, ihan terälehtien tyvellä on pikkuisen tummanpunaista. Ensimmäisestä kukinnosta on nyt neljä kukkaa auki ja kaksi nuppua vielä avautumatta. Toisessakin kukinnossa on kuusi nuppua, joista kaksi isointa alkaa aueta ihan lähipäivinä. Sipuli on alkanut kasvattaa vielä kolmattakin nuppua mutta sen kukintaan menee varmasti vähintään kuukausi, jos se kasvaa yhtä hitaasti kuin kaksi ensimmäistä.

'Picotee'

Että sellaisia ritariuutisia täällä. Kukintaa riittää siis vielä pitkän aikaa ja mikäs sen mukavampaa!