Tien päällä

Viikonloppuna tuli tehtyä opintoihin liittyvä reissu länsirannikolle. Lähdimme isännän kanssa ajelemaan perjantaiaamuna ja palasimme sunnuntaina illalla kotiin. Olin itse kiinni opinnoissa aamusta iltaan kun taas isäntä sai rentoutua hotellissa ja tutustua paikalliseen ympäristöön. Sanotaan sitä vaikka kuskin palkaksi. Suomen halki leveyssuunnassa ajellessa huomasi hyvin, miten erilaista maasto itä- ja länsiosissa maata on. Olisi melkein pitänyt ottaa kuvia perjantaina, sillä silloin alku- ja loppumatkasta paistoi komeasti aurinko ja suurin osa matkasta oli melko valoisaa pilvipoutaa. Sunnuntaina takaisin tullessa satoi vettä koko matkan, joten kuvat ovat harmaita ja vähän suttuisia. Olkoot tämä samalla pienimuotoinen kuvakooste harmaan sadepäivän sävyistä.

Ei millään pahalla, mutta kovin oli lättänää siellä rannikkoseudulla. Ajellessa pystyisi melkein lukemaan päivälehden kun vain laittaisi ratin suoraan ennen kuin syventyy uutisten kiehtovaan maailmaan. Jossain vaiheessa tiehen alkoi ilmestyä varovaisia mutkia. Tai ehkä ne olivat vain kaarteita. Metrin-parin korkuisia kumpareitakin saattoi löytyä, mutta ei missään tapauksessa mäkeä ja mutkaa yhtä aikaa; niiden välissä oli aina tasaista.

Ohoo, kaarre! Ja niin "jyrkkä" vielä, että nopeusrajoituskin on pitänyt vaihtaa satasesta kahdeksaankymppiin.

Tässä tullaan sillalta alas, siksi näin huima alamäki. Viitasaarelle on muutama kilometri, joten ollaan jo aika keskellä Suomea.

Nyt aletaan lähestyä jo Pohjois-Savon rajamaita. Tasaiset ja suorat tiet ovat käyneet hyvin vähiin. Jos tie on suora, siinä on rinne ja mäkien välissä on tietysti mutkia. Ei kuitenkaan vielä mitään kovin radikaalia. Tuli mieleen, että Kuopion ohi kulkevalla moottoritielläkin on tiukempia kurveja.

Nyt on jo mäkisempää. Nopeusrajoitus muuttui hetkellisesti viiteenkymppiin rinteessä olevan tietyömaan takia.

Ja sitten matkanteko hidastui.

Mutkaisissa ja mäkisissä teissä on se huono puoli, että jos eteen tulee hitaampi ajoneuvo, siitä ei meinaa päästä ohi sitten millään. Eteemme ilmestynyt paku körötteli 20km/h alle nopeusrajoituksen. Ja nyt pitää tähdentää, että emme siis syytä kuskia asiasta. Hänellähän saattoi olla auto täynnä painavaa arvolastia, minkä vuoksi vauhti ei kiihtynyt yli kahdeksaankymppiin. Meillä vain alkoi reissuväsymys ja pitkä ajomatka painaa, minkä lisäksi kello tikitti siihen malliin, että kotiin päästessä olisi jo pimeää. Satasen alueilla olisi ollut kiva myös huristella sitä suurinta sallittua nopeutta eikä körötellä kirjaimellisesti sunnuntaiajeluvauhtia.

Ruskaista järvimaisemaa jossain Viitasaaren ja Maaningan välimaastossa.

Sitten kun vihdoin pääsimme turvallisesti pakun ohi, ei mennyt kuin kymmenisen minuuttia, kun eteen tuli rekka. Sen perässä pitikin sitten roikkua melkein tunnin verran ennen kuin se kääntyi edestämme mottoritielle kohti Kuopiota. Navigaattorin mukaan matka-aikaa tuli viitisentoista minuuttia lisää, kun jouduimme köröttelemään selvästi alle nopeusrajoitusten niin pitkän matkaa. Ei loppujen lopuksi siis paljoa mutta puuduttavan pitkään ajomatkaan harmaassa tihkusateessa sekin vähä lisää tuntui ikusuudelta.

Rekan perässä. Ilta on jo niin pitkällä, että tähän loppui kuvaaminen.

Itää kohti mennessä mäet kasvavat ja kurvit jyrkkenevät (sen huomasin kesällä, kun ajelin muutaman kerran Pohjois-Karjalan suuntaan). Täällä päin Suomea tielaitoksella ei ole tainnut olla aikanaan määrärahoista puutetta, vaan tietä on ollut niin yltäkylläisesti pitkin maita ja mantuja vedettäväksi, että ylimenevät osuudet on pitänyt laittaa monelle mutkalle. Tulipahan samalla selitys myös sille, miksi välimatkat ovat täällä niin pitkiä. Eivät olisi, jos tiet olisivat yhtä suoria kuin Pohjanmaalla. Aivan liian pitkiä ajomatkoja lukuun ottamatta viikonloppu oli oikein antoisa. Yksi huhujen mukaan oikein hyvä puutarhakohdekin olisi mahtunut hätäisesti aikatauluun, mutta päätimme jättää sen juuri sille hetkelle sattuneen kaatosateen takia väliin. Reissuja samaan suuntaan on todennäköisesti tulossa vielä useita opintojen aikana, joten ehkä jollain kerralla sattuu sopiva sää ja vuodenaika puutarhakohteisiin tutustumiseen.

Päivän kärhönä pakkasista jo aika pahasti kärsinyt loistokärhö 'The President'.

Mukavaa alkanutta viikkoa! Toivottavasti sää ei ylly ihan niin myrskyisäksi mitä ennusteet antavat ymmärtää.