Kukkia ja pientä mylläystä

Kesäisen lämmin viikko on innostanut viettämään töiltä ja pakollisilta kotihommilta yli jäävän ajan melko tarkkaan pihalla. Pientä puuhasteltavaa siellä riittääkin aina. Sadonkorjuun lisäksi olen kitkenyt vähän siellä sun täällä. Voikukat ovat jostain syystä nyt hyvin helposti irtoavia. Olisiko sitten maa sopivan kosteaa vai voikukkien ote muuten vain löystynyt, mutta kiveysten väleistäkin lähti muutamia todella pitkällä juurella irti, vaikken käyttänyt mitään apuvälineitäkään. Oli nimittäin tarkoitus vain vähäsen siistiä yleisilmettä nykäisemällä edes isot lehtitupsut pois. Tulikin onneksi pysyvämpi lopputulos, kun koko voikukka lähti monesta kohdasta irti ja muualta pitkät pätkät juuriakin.

Ensimmäinen kosmoskukka olikin tällainen hörhelö.

Kärhökaaripenkissä on tehty pieniä perusparannuksia kesän mittaan. Alkukesällä kaivoin sieltä kolme isoksi päässyttä isotähtiputkea pois ja loppukesän olen nyppinyt niiden siementaimia. Viimeisen parin viikon aikana on lähtenyt pari isoa ranskantulikukkaa parempiin koteihin ja pienemmät siementaimet saatan vaikka myydä taimipäivillä, jos keksin, mitä muuta laittaisi myyntiin. Pitää kuitenkin saada myyntipaikkamaksu kuitattua ja mieluusti tienatakin vähän, jotta saisi ostaa itsekin jotain toisilta. Alan kyllästyä näihin miljoonittain siementaimia tekeviin kasveihin. Niistä on tullut hirmuisen työllistäviä. Lisäksi isotähtiputki kerää kotiloita ja ranskantulikukka pistiäisen toukkia.

Pieni alppiruusu pääsi taaemmas kurjenmiekkojen väliin tähtiputkilta ja tulikukalta vapautuneeseen tilaan.

Alppiruusu oli ennen aivan jouluruusun vieressä. Nyt kummallakin on paremmin kasvutilaa ja sain siirrettyä niiden viereen vielä muutaman esikon lisää luumutarhan loppupäästä. Alppiruususta vajaa pari metriä ylempänä penkin etupihan puolella on tapahtunut myös muutoksia. Tarhavaleunikko siirtyi alkukuusta muutaman metrin matkan toisen valeunikon viereen ja jakaantui vielä kahteen osaankin siinä samalla. Toivottavasti kumpikin jakopala on vielä ensi kesänä hengissä. Taivaansinisen kurjenmiekan siirsin pionin vierestä valeunikkojen ja valkoisten kurjenmiekkojen luo. Siinä taas vapautui tilaa tummemmansiniselle kurjenmiekalle, joka oli jäänyt pionin ja ranskantulikukan ahdistelemaksi. Talven aikana kuolleiden sinikatanoiden tilalle jaoin vierestä vain lisää kuunliljaa.

Keltainen krassi komeilee ihan pokkana mansikkarivissä.

Syyssyrikkä on vähän surkeana tänä kesänä.

Liekö vanhuus iskenyt syyssyrikkääni vai mikä lie, mutta se ei ole oikein päässyt kunnon kasvuvauhtiin tänä kesänä. Nyt sen vähäisetkin lehdet ovat alkaneet kellastua ja nuput ruskettua jo ennen kukkien aukeamista. Johan se vietti monta talvea kellarissa, joten ehkä nyt on aika luopua siitä. Onpahan yksi iso ruukku vähemmän talvetettavaa. Tosin päätin jo, että jos syysaleissa tulee vastaan syriköitä oikein halvalla, ostan yhden. Siitä oli paljon iloa niin minulle kuin perhosille. Onneksi syrikkä ei pistä kovin pahasti silmiin, sillä myskimalvaa on noussut kiitettävästi sen ympärille. Lisäksi ripottelin keväällä kesäkukkien siemenseosta syrikän viereen ja siinä on alkanut nyt kukkia jotain pientä valkoista harsokukan tapaista hörselöä sekä punaista silkkiunikkoa. Lähipäivinä jotain muutakin alkaa kukkia mutta ehkä ei ihan vielä krassi, jonka päätymistä tähän penkkiin ihmettelen yhtä kovasti kuin mansikkarivistössä keekoilevaa krassia.

Silkkiunikko ja kukkakärpänen.

Pelargonit keittiön ikkunalla.

Kivikkorinteessä on alkanut loppukesä, kun punatähkät aloittavat kukinnan. Tänä vuonna niiden kanssa hurmaa keltatörmänkukka, joka on venähtänyt hirmuisiin mittoihin. Yksi ainoa viime kesän siementaimi on tehnyt kymmenittäin kukkia ja levittänyt versonsa melkein metrin mittaisiksi. Pari tämän kesän tainta aikoo myös kukkia. Vaaleankeltaiset kukat eivät ole ihan parhaimmillaan valkoista aitaa vasten mutta oma pääkatselusuuntani onkin aidan suuntaisesti, jolloin kukat saavat vihreän taustan. Vähät siitä, jos kadulla kulkijat eivät saakaan ihan parasta näkymää, omat silmät edellä mennään!

Kivikkorinteessä on punatähkien, maksaruohojen ja keltatörmänkukan aika.

Keltatörmänkukka on hyvä pörriäiskasvi. Tässä joku kukkakärpänen.

Kivikkorinne pärjää aika hyvin omillaan. Talven aikana kuolleiden kasvien jättämät aukot ovat täyttyneet eikä rikkaruohojakaan ole hirveästi. Eniten työllistää oregano, jonka kuihtuneita kukkia sekä siementaimia pitää säännöllisesti käydä kurittamassa. Muut siementaimia tekevät eivät ole ainakaan toistaiseksi ryöstäytyneet käsistä. Toivottavasti tilanne pysyykin sellaisena, niin ei tarvitse ottaa järeämpiä keinoja käyttöön.

Turkestaninmaksaruoho tekee matalan mättään ja rennot kukkavarret.

Päivän kärhönä on loistokärhö 'Elsa Späth'.

Päivän puuhat kutsuvat taas. Inhoan suuresti näitä aikaisia aamuja. Herätyskellokin soi jo 6.45. Jostain syystä normaali 7.15 tuntuu paljon helpommalta ja sitäkin voi tarvittaessa venyttää puoli kahdeksaan. Ei käy kateeksi niitä ressukoita, jotka joutuvat heräämään aamukolmen tai neljän aikaan töihin. Tai vuorotyöläisiä, joilla ei ole niin minkäänlaista säännöllistä päivärytmiä. Nostan teille hattua! Kivaa päivää kaikille!