Harmaiden päivien kukkasia

Keltatörmänkukka näemmä kukkii jo ensimmäisenä kesänään.

Välillä tuntuu, että saa tehdä jo ihan tosissaan töitä, jotta saisi pidettyä mielen syksyn sijaan loppukesässä. Keskiviikkona tänne sattui taas rankka ja hyvin paikallinen kuurosade. Mittariin oli kertynyt vajaan parin tunnin aikana 24mm vettä, mikä sai monta kasvia nyykähtämään pitkin pituuttaan. Mitään ei kuitenkaan katkeillut poikki, joten vähällä selvittiin. Öisin on välillä ollut niin kylmää, että avomaan kurkku luovutti harsoista huolimatta. Suojaamatta jääneet kesäkurpitsa ja pavut sen sijaan ovat vielä hengissä. Tomaatit ja paprikat onneksi kestävät kylmempääkin, joten niillä ei ollut mitään hätää harsojen suojissa. Saisi kuitenkin tulla vähän lämpimämpää ja aurinkoisempaa säätä, jotta kaikki raakileet kypsyisivät ennen kuin on liian kylmää.

Gladiolukset kukkivat. Osan leikkasin maljakkoon pois retkottamasta.

Istutin keväällä osan gladioluksista maahan ja osan ruukkuun patiolle. Tässä vaiheessa kesää on täysin selvää, että jatkossa kaikki gladiolukset kannattaa istuttaa maahan. Ruukussa kasvavat ovat vasta alkaneet työntää nuppujaan esiin eivätkä ole muutenkaan niin komean näköisiä kuin maassa kasvavat kaverinsa, vaikka ovat saaneet lannoitusta pitkin kesää muiden kesäkukkien tapaan. Maassa kasvaville laitoin vain kanankakkaa istutusvaiheessa ja sen jälkeen ovat saaneet pärjätä omillaan. Sekoituspussista tähän mennessä neljä yksilöä on kukkinut punaisena ja kuusi valkoisena. Merkkasin jo valkoisia narulla, jotta osaan kerätä oikeat mukulat syksymmällä talvetusta varten pois. Kaikkea ei vain ole mahdollista säilyttää, kun vapaat kukkapenkitkin vähenevät koko ajan. Jos vanhat vaaleanpunaiset ovat kasvattaneet kunnon mukuloita, otan niistä myös muutaman talteen.

Salkoruusu 'Nigra' kurottelee koko ajan korkeammalle. Korkein latva hipoo kuvan yläreunaa.

Ei voi kuin ällistellä salkoruusu 'Nigran' kasvuhaluja. Uusia kukkavarsia nousee koko ajan lisää ja entiset kasvavat kohti taivasta. Yllä olevassa kuvassa loistokärhö 'Voluceau' ja syyshortensia 'Prim White' jäävät selvästi salkoruusua matalammaksi. Joskus ajattelin, että salkoruusu olisi varmaan hyvä leikkokukkana, mutta nyt kun olen tuon yhden kasvuvoimaa ihmetellyt, leikkokukka-ajatus on täysin hylätty. Ainakaan minulla ei ole niin kookasta maljakkoa, että puolitoistametrinen kukkavarsi ensinnäkin pysyisi pystyssä ja toisekseen näyttäisi sopusuhtaiselta. Ja mihinkä pöydälle sellaisen monsterikimpun edes laittaisi?

Maksaruohot ovat vielä pieniä mutta lopputulos on jo kuviteltavissa.

Viime syksynä hankittu violettilehtinen maksaruoho 'Jose Aubergine' poiki ajatuksen hävittää jalopähkämöt kärhökaaripenkistä. Syksyllä istutettu emotaimi selvisi hyvin talvesta, joten pääsin keväällä jakamaan sen neljään osaan ja poistamaan kaikki jalopähkämöt kerralla. Kovin komeiksi maksaruohot eivät kesän aikana ehtineet kasvaa, mutta sen verran kuitenkin, että pääsin toteamaan hetken mielijohteena syntyneen idean onnistuneeksi. Jospa ne ensi kesänä kasvaisivat vähän lähemmäksi luvattua 40cm:n korkeutta, kun saavat olla koko kasvukauden rauhassa. Heti maksaruohojen takana on tänä vuonna siemenestä kasvatettuja punahatun taimia, joista osa pitää siirtää keväällä muualle, jos sattuvat selviämään talvesta. Kaksi vanhempaa 'Magnusta' on viihtynyt ja kukkii nyt, joten ainakin paikka on punahatuille sopiva. Toivottavasti ensi talvi on suotuisa, sillä uudet taimet ovat siemenkirjeen satoa ja todennäköisesti kukiltaan eri näköiset kuin nuo ennestään minulla olleet kasvit. Siemenet on kerätty 'Delicious Candy' -lajikkeen kukista ja olisipa muuten mukava, jos edes joku taimista olisi emokasvinsa kaltainen.

Komeamaksaruoho 'Jose Aubergine'.

Palloesikko teki syysyllätyksen. Tätä vastapäätä polun toisella puolella jouluruusu puskee nuppuja.

Omistetaanpa postauksen loppuosa kärhökaaripenkin kaunottarille. Tarhaviinikärhö 'Krakowiak' ei vielä viime kesänä ehtinyt tehdä kuin pari kukkaa, jotka nekin kärsivät heti auettuaan syyshalloista. Tänä vuonna kukinta alkoi selvästi aiemmin, vaikkakin edelleen aika niukkana. Kukkia kuitenkin on jonkun verran aivan kärhön latvassa ja nuppujakin näyttäisi olevan, joten olen tyytyväinen. 'Krakowiak' ei kuulu ihan lempikärhöihini, sillä sen kukat ovat minimaalisen pienet loistokärhöihin verrattuna, mutta väriltään se on nätti. Sen kaverina on loistokärhö 'Omoshiro', jonka valtavankokoiset kukat korostuvat entisestään pienten kukkien keskellä, jos kärhöt vain suostuisivat kukkimaan yhtä aikaa. 'Omoshiro' kukki ainakin tänä vuonna selvästi aikaisemmin ja on nyt käytännössä lopettanut kukinnan kokonaan. Nuori kärhö on sekin, joten kukinta-aika todennäköisesti pitenee tulevaisuudessa.

Tarhaviinikärhö 'Krakowiak' kukkii harmaata taivasta vasten.

Kärhöportissa on nyt kukkia kummallakin puolella. 'Krakowiak' näkyy taustalla portin oikealla puolella.

Loistokärhö 'Piilu' vasemmalla, tarhaviinikärhö' Justa' ja pari tarhalyhtykärhö PRINCESS KATEN kukkaa seassa.

Loistokärhö 'Jan Pawel II' kukkii taas aivan portin huipulla.

Kärhöjen kukissa on valtavia kokoeroja. Esimerkiksi mantsuriankärhö tekee vain parin sentin kokoisia, siroja kukkia ja moni tarhaviinikärhö 5-8-senttisiä kukkia. Loistokärhöjä ei suotta sanota isokukkaisiksi kärhöiksi, sillä niiden kukat ovat järjestään yli kymmensenttisiä halkaisijaltaan. Muutama komistus puskee tuosta vain jopa lähes ruokalautasen kokoisia kukkia. Yksi sellaisista on 'Jan Pawel II', joka valitettavasti tykkää kiivetä kärhöportin huipulle ja aukoo upeat kukkansa siellä. Sen kukinta-aikaan pitäisikin tuoda tikapuut kärhön viereen, jotta voisi aina halutessaan helposti kiivetä ihastelemaan yläilmoissa keikkuvia kukkia. Tänä vuonna 'Jan Pawel II' teki hyvin selvät pinkit raidat terälehtiinsä, mikä johtuu varmaan viileistä öistä ja osin päivistäkin. Tosin raitojen häviämiseen ei mene kuin päivä-pari ja sen jälkeen kukat ovat vitivalkoisia kukinnan loppuun saakka.

Päivän kärhökomistus on 'Jan Pawel II'.

Toivottavasti viikonloppuna on hyvä sää, sillä marjankeruun ja mehustuksen lisäksi tekisi mieli vähän puuhailla kukkapenkeissäkin.