torstai 4. huhtikuuta 2019

Puutarhan merkitys minulle

Yksivuotissynttäripostauksen kysymystulvan purkaminen jatkuu. Piparminttu Multaa ja mukuloita -blogista halusi tietää,

mitä puutarha merkitsee sinulle? Tai mitä se antaa sinulle? Minusta on aina kiva kuulla millainen rooli puutarhalla on kunkin elämässä :)

Kiitos Piparminttu kysymyksestä. Tätä minun pitikin pureskella hieman pidempään, että osaisin pukea sanoiksi kaiken sen, mitä puutarha minulle antaa. Minä saan puutarhassa puuhastelusta mielenrauhaa. Meteli ja hälinä stressaavat minua ja kumpaakin on lapsiperhearjessa enemmänkin kuin riittävästi tarjolla. Puutarhassa puuhastelu rauhoittaa kireitä hermoja. Tunnen, kuinka syke laskee ja lihakset rentoutuvat, vaikka kaivaisin uutta kukkapenkkiä tai raahaisin kivenjärkäleitä. Hyvän puutarhapäivän jälkeen unikin on levollisempaa (myös isännällä, kun ei tarvitse herätä vaimon unissapuhumiseen tai -kävelyyn :D ). Tuskin puutarhaa parempaa terapeuttia on edes olemassa.
Loistokärhö 'Jan Pawel II' ('John Paul II')
Huomasin jo silloin kun muutin kotoa kaupunkiin opiskelijasoluun, että loppuviikosta alkoi sormia poltella kotona odottavat kukkapenkit. Auta armias, jos sattui olemaan viikonloppuna niin sateista, ettei voinut tehdä yhtään mitään. Nykyisin syksyllä puutarhakelien loputtua tulee vieroitusoireita ja keväällä ennen puutarhakautta alkavat seinät jo kaatua päälle ja pinna kiristyä entistä helpommin. Esikasvatukset helpottavat vähän, mutta ei niidenkään parissa voi joka päivä askaroida. Koulimista pitää odottaa ainakin pari viikkoa loputtoman pitkältä tuntuneen itämisvaiheen jälkeen ja sen jälkeen ei ole muuta tekemistä kuin kastella tarvittaessa ja odotella sopivia ulkoilutuskelejä.
Verenpisaran ('Carmel Blue'?) siroista, pisaranmallisista nupuista ei uskoisi, millainen prinsessamekko sieltä lopulta löytyy.
En ole koskaan oppinut rakastamaan liikuntaa eikä se tuo minulle minkäänlaista mielihyvää. Tunti kuntoilemassa vaikuttaa minuun siten, että hetken aikaa on kuuma, sen jälkeen paleltaa ja väsyttää koko loppupäivän. Tunti kukkapenkin kaivamista ja olo on mitä mainioin iltaan asti, vaikka joka paikkaa kolottaisi. Voisin kuvitella, että saan puutarhassa puuhastelusta samat endorfiinit, mitä "normaalit" ihmiset liikunnasta.
Lilahtava pioniunikko punavärimintun kaverina. Pörröiset pallot houkuttelevat koskettamaan.
Työssäni joudun ajattelemaan hyvinkin pitkälle eteenpäin ja tekemään asioita pieni pala kerrallaan halutun lopputuloksen eteen. Usein niistä pienistä paloista ei vielä välttämättä voi hahmottaa, miten ne vaikuttavat valmiiseen työhön. Työni on myös tietyllä tapaa hyvin abstraktia ja siinä on paljon sellaista, mitä ei voi millään mittarilla mitata. Yritän selventää työtäni vertaamalla sitä koirankoulutukseen:
Tänään opetin Karon kaivamaan käskystä. Apuvoimat valjastettu kinosten pienentelyyn!
Jos halutaan saada täysin kouluttamaton koira pujottelemaan takaperin kahdeksikkoa tolppien välistä, koulutus on aloitettava pieni askel kerrallaan. Ensin yhdistetään koiran päässä koulutustilanne palkkioon. Sitten yritetään saada koira ymmärtämään se, että tietyllä tavalla toimiessaan se saa palkkion. Haetaan pientä liikahdusta oikeaan suuntaan ja palkitaan koira juuri oikealla hetkellä, jotta haluttu toiminto vahvistuu.  Koko ajan pitää tarkkailla koiraa, jotta huomaa, milloin vaatimustaso on sopiva, jotta motivaatio ei häviä ja oppimista tapahtuu. Pitkäjänteisen työn tuloksena koira osaa peruuttaa metrin tolpan viereen. Joskus tulee palkinneeksi koiran aavistuksen väärään aikaan, jolloin koira onkin yhdistänyt palkkion eri toimintaan, mitä kouluttaja on tarkoittanut. Sitten yritetään oikaista väärin opittu toiminta. Vihdoin, koirasta riippuen jopa kuukausien päästä, se osaa pujotella takaperin kahdeksikon. Ja tämähän oli vasta alkua, sillä seuraavaksi kahdeksikko pitää osata pujotella eri näköisten tolppien välistä, eri paikoissa ja häiriötekijöiden läsnäollessa, ja lopulta se yhdistetään uusiin taitoihin.
Motivaatio taitaa olla kohdillaan, kun lumi lentää pitkälle ja kuoppa syvenee.
Vaikka puutarhassakin joutuu odottelemaan siementen itämistä ja kasvien kasvamista, ja joskus kuvittelemaan näkymiä muutaman vuoden päähän, on se silti usein myös hyvin konkreettista. Kitkemisen, kaivamisen ja kasvien siirtelyiden lopputuloksen näkee saman tien. Kuihtuneiden kukkien tai kuolleiden oksien poistaminen näkyy heti kasvin virkeämpänä yleisilmeenä. Pikkuisen nuupottava kasvi nostaa itsensä terhakkaasti pystyyn saadessaan vettä. Tällaiset asiat tuntuvat minusta hyvin palkitsevilta, vaikka rakastan myös työtäni. Ne täydentävät toinen toistaan. Puutarhassa kärsimätön osa minusta saa nauttia, jotta pitkäjänteinen osa jaksaa sekä töissä että lasten kanssa.
Pikkujasmikkeen ihanaa tuoksua odotan jo palavasti.
Ja tietysti nautin myös suunnattomasti kukkien katselemisesta, koskettelusta ja haistelusta. Kauniit kasvi- ja väriyhdistelmät lumoavat, joitain oikein hyväntuoksuisia kasveja voisi tuoksutella vaikka joka päivä ja jotkut kasvit oikein vaativat kättä koskettamaan ja tuntemaan lehtien pehmeys tai kuuntelemaan kahinaa. On ihanaa seurata kasvien nousemista talven jälkeen, nähdä niiden puhkeavan kukkaan ja saavan lopulta ruskan sävyjä. Minusta tämä on sitä rakkautta kasveihin ja puutarhaan, mikä varmasti yhdistää meitä kaikkia puutarhaihmisiä.
Särkynyt sydän 'Alba'.
Tervetuloa Saila lukijaksi! Aurinkoisen keväistä loppuviikkoa kaikille!

18 kommenttia:

  1. Hienosti puit sanoiksi sen mitä puutarha sinulle merkitsee. Puutarha on tosiaan todellinen voiman ja kauneuden lähde, josta voi ammentaa niin monia positiivisia asioita. Voi toteuttaa itseään ja mieltymyksiään juuri haluamallaan tavalla. Omin käsin tehdyt ja voimiakin vaativat uurastukset antavat usein juuri tästä syystä runsasta tyydytystä ja mielihyvää tehdystä työstä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Oman käden jäljen näkeminen on yksi parhaita juttuja missä tahansa asiassa.

      Poista
  2. Puutarhailu on kyllä terapeutti ja stressin poistaja parhaasta päästä. Minulla on hyvin stressaava työ, eikä mikään saa ajatuksia pois työasioista paremmin kuin puutarhanhoito. Siinä mieli lepää ja murheet unohtuu, kun kukkapenkkiä kaivaa ja kiviä siirtelee. Eivätkä kaiken aherruksen palkaksi nousevat kauniit kasvit ole nekään huono juttu ;) Toivotaan, että pian pääsee jo pihatöihin. Seinät alkavat kaatua päälle kohta täälläkin :)
    Koirankoulutus on hyvin havainnollinen vertaus kuvaamaan pitkäjänteistä työtä, jossa askeleiden on oltava pieniä ja välillä tulee takapakkiakin. Hienosti analysoitu.
    Aurinkoista viikonloppua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pitkään mietin sopivaa vertausta, kunnes keksin koirankoulutuksen. Murheet ja stressi unohtuvat kyllä saman tien, kun pääsee puutarhaan ja jo siinä olisi palkkiota kerrakseen. Kaikki kauniit kasvit ovat sitten vielä bonuksena. Aurinkoista viikonloppua sinullekin!

      Poista
  3. Puutarhanhoito on vastapainoa monelle työlle, jopa kaikki se fyysinen puurtaminen antaa enemmän kuin ottaa. Olen kanssasi niin samaa mieltä! Upea muuten tuo lilan unikon ja punaisen värimintun yhdistelmä!

    VastaaPoista
  4. Mukavaa luettavaa ja niin valaisevaa. Puutarha on just tätä kaikkea. Sieltä voi ammentaa niin monenlaista voimaa, ettei tosikaan.

    VastaaPoista
  5. Ihanasti kiteytit puutarhan merkityksen sinulle! On tosiaan niin mukava katsella kun luonto ja pihat herää kukkaan näin keväisin. Minusta on välillä jopa hieman noloa se into millä käyn pihaa kotona ollessa vähän väliä kurkkimassa..joko sieltä maasta jotain näkyisi pukkaavan:) Puutarhalla on niin suuri voimaannuttava voima! Mukavaa viikonloppua ja ihanaa alkavaa kevättä💗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minun teki eilen mieli hakea kamera ja kuvata ensimmäisiä hangen alta paljastuneita kasveja, mutta kaksi naapuria oli pitämässä juorukerhoa kadulla, niin en sitten ilennyt. Eivät ehkä olisi ymmärtäneet, mitä ihmeellistä voi olla lumen alta paljastuneiden kuolleiden lehtien seassa :D Mukavaa viikonloppua sinullekin ja aurinkoista, ihanaa kevättä!

      Poista
  6. Upeasti kertoilit puutarhan ja puutarhailun merkityksestä. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  7. Kiitos kun vastasit! Tätä oli hurjan mielenkiintoista lukea ja todella monen asian voisin itsekin allekirjoittaa. Mielenrauhan ja puutarhahommien konkreettisuuden esimerkiksi. Aistinautinto pätee varmasti myös mihin tahansa luonnossa vietettyyn aikaan, mutta toki erityisesti siihen omaan puutarhaan. Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mielenkiintoisesta kysymyksestä :) Puutarhassa oleskelu on varmasti suoraan verrannollinen luonnossa oleskeluun, mutta puutarhassa tulee vielä se tekemisen ja oman käden jäljen näkemisen nautinto lisäksi. Mukavaa sunnuntaita!

      Poista
  8. Thanks for sharing these wonderful phots.
    Have a happy and colorful spring.
    Greetings
    Maria
    Divagar Sobre Tudo um Pouco

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit blogissani. Jättäisitkö myös viestin käynnistäsi, ilahdun jokaisesta kommentista! Tervetuloa uudelleenkin!