DIY: Hyönteishotelli viherkatolla osa 2

Vuokralle tarjotaan!

Asuntoja vasta valmistuneesta hyönteishotelli Hiidenkivestä.

Vastavalmistuneen hotellin julkisivu avautuu aamuauringon suuntaan.

Hei sinä pieni lentävä tai vipeltävä öttiäinen, jolta puuttuu kotikolo, pesä tai mikä hyvänsä oleskelupaikka: nyt on valmistunut suuri hotelli kaikilla mukavuuksilla ja mitä parhaimmalla sijainnilla. Huoneita on joka makuun ja varmasti riittävästi. Sisustuksessa on käytetty tarkoin valikoituja luonnonmateriaaleja. Vaativampaan makuun löytyy jalopuuta (vaahteraa), perinteisen ystävälle on mm. kuusta, koivua ja haapaa, eksoottisempaan mieltynyt löytää mukavan kolosen pähkinänkuorten tai sembramännyn käpyjen seasta. Pehmeämpinä materiaaleina on käytetty mm. heinää, kuivia lehtiä, jäkälää, naavaa ja erilaisia talventörröttäjiä.

Kaikki tärkeimmät palvelut löytyvät läheltä. Joka huoneesta avautuu loistava näköala elämää vilisevälle Kärhökaaren torialueelle, josta on helppo piipahtaa katsastamassa Kasvimaamarketin alati vaihtuva tarjonta. Aivan kulman takana sijaitsee Marjatarhan kahvila-alue. Parin siiveniskun päästä löytyy Karviaismarjabuffet sekä etnistä ruokaa perinteisellä vivahteella tarjoava Mustikkakeidas. Mehiläisen lentomatkan päässä on pilvenpiirtäjän mittoihin kohoavia koivuja ja pihlajia sekä Villivattu Shopping Centre.

Kaupunki kehittyy jatkuvasti, sillä naapurikortteleihin on rakenteilla makeannälkään helpotusta tuova Luumutaivas sekä Pensasryhmä Delicatess. Tässä vain osa houkuttelevan kaupunkimme menomestoista, lähialueilta löytyy jokaiselle jotain. Hotellin omaa tarjontaakaan ei sovi unohtaa: kesäkuussa hotellin katolle aukeaa oma terassikahvila täysin A-oikeuksin.

Hotellista löytyy sekä deluxe-huoneistoja että vaatimattomampia yksiöitä. Hinnat ovat varsin kohtuulliset; asumuksen varustelutasosta riippuen vuokran maksuun käy hyöty- ja koristekasvien pölyttäminen tai tuholaisten kurittaminen. Tervetuloa!

Hotellin rakennusvaiheista voit lukea täältä ja kattoterassin avajaisista tästä.

Riemunkiljahduksia!

Hankia kaivelemalla löytyy aarteita: muutamia (lue: kymmeniä) lapiollisia lunta lensi tontin rajan ulkopuolelle kunnan metsään, kun kaivelin alppiruusut esiin. Ensimmäinen riemunkiljahdus tuli siitä, kun sormi upposi helposti syvälle multaan, eli alunperinkin vähäinen routa on sulanut jo hangen alla pois. Se toinen riemunkiljahdus löytyi alppiruusun alta: jouluruusussa on nuppuja vaikka millä mitalla! Nyt joku varmaan ihmettelee, mitä kalkinsuosija tekee happaman maan kasvien penkissä (siis muuta kuin kukkii). Syy on se, ettei sille ollut silloin muuta paikkaa vapaana, enkä ole sitä lähtenyt siirtelemäänkään, kun kerta viihtyy tuossa.


Pari päivää, niin nämä ponkaisevat pystyyn.

Takanurkan kukkapenkki on jo osittain sulanut. Ensimmäinen mansikan taimi näyttää selvinneen hengissä talvesta. Niitä on tuossa penkissä viisi ja ne ovat jotain amppelimansikkaa. Kaivan ainakin osan niistä tänäkin vuonna joko isoon ruukkuun tai amppeliin.

Kohta tämä penkki on sulanut kokonaan. Pihakartassa tämä on nimellä takanurkka.



Kivikkorinteestä on lapioitu monena päivänä lunta pois. Tänään pääsin kiviin asti ja mitäs sieltä löytyikään: kolmas riemunkiljahdus pirteän näköisen tähtilevisian muodossa. Levisia näytti paljon paremmalta kuin syksyllä, vaikka oli vielä hetkeä ennen 30-senttisen hangen ja liuskekiven palasen alla. Joku minulle naureskeli, kun syksyllä asettelin sateensuojaa yhdelle mitättömälle kasville.


Levisian ensimmäinen talvi ohi.

Pari viikkoa sitten esittelin melkein surkuhupaisan kuvaparin, jossa vertasin tilannetta 22.3. ja 8.4. keskenään. Tänään otetusta kuvasta näkee selvästi, että jotain on tapahtunut. Lähinnä ikkunaa olevaan kinokseen ei ole lapiolla koskettu kertaakaan, mutta kunhan saappaan varsi riittää, alkaa lapio heilumaan. Päätin nimittäin, että vähät siitä, vaikkei juhannukseen mennessä pääsisi nurmikkoa leikkaamaan, mutta kukkapenkit haluan esille!

Vasemmalla 22.3, oikealla 19.4.

Kurkistetaan eteiseen: herneissä on jo neljä palkoa, hortensiassa on useita nuppuja ja kirvan mokomat eivät jätä yhtä verenpisaraa rauhaan. Olikohan "tuholaispuikko" vanhentunut vai onko täällä joku superkirvalaji, sillä yhtään kuollutta kirvaa en ole verenpisarasta löytänyt. Vaikutuksen piti alkaa muutamassa päivässä ja kolmatta viikkoa tässä käsipelillä kirvoja listin. Pitänee kokeilla seuraavaksi mäntysuopaa.

Kohta herkutellaan!

Karpaattienkellot kasvavat hissun kissun.

Samettiruusutkin majailevat nykyisin eteisessä ja pääsevät hyvällä säällä ulkoilemaan muiden kanssa.

Pähkinä purtavaksi: mitähän mahtavat olla nämä taimet? Kaivoin ne viimekesäisen lumihiutaleamppelin seasta ihan pikkutaimina. Amppelissa on ollut lumihiutaleiden kaverina pelargoni ja lobeliaa ja toivoinkin, että olisivat jonkun noista kolmesta siementaimia. Syksyllä amppeli oli etupihan kiveyksellä, josta on voinut karista siihen myös jotain rikkaruohoa (peltolemmikki, rönsyleinikki ja ratamo ainakin löytyvät pihalta yliedustettuina).


Mitähän nämä taimet ovat?

Pettymyksiäkin sopii joukkoon. Olen ihmetellyt, mikseivät 5.4. istutetut viisi tuoksumiekkaliljan sipulia ala kasvaa. Tänään kaivelin niitä varovasti esille ja kahdessa oli elonmerkkejä. Kolmeen oli tullut jotain homekasvuston alkua pohjaan. Kovia olivat muuten, joten tökkäsin takaisin purkkeihinsa. Onkohan vika sipuleissa vai kasvattajassa?


Menetetyt tapaukset?

Huomiseksi olikin tännepäin ennustettu vesisadetta melkein koko päiväksi. Jospa nuo loputkin lumet lähtisivät viimein vajumaan kunnolla. Mukavaa loppuviikkoa!



Jotain keväistä täälläkin

Nyt se taas alkoi. Nimittäin taimien ulkoiluttaminen. Normaalina keväänä olisin laittanut kasvit oven oikealle puolelle suojaisaan nurkkaan, mutta korkean lumipenkan takia se ei ole vielä mahdollista. Onneksi ei ole ollut tuulista, niin ruukut pärjäävät oikein hyvin rappusellakin. Eteisessä oleskelleet taimet pääsivät toissapäivänä ensimmäistä kertaa ulos auringonpaisteeseen, tosin harson alle. Eilen olikin sopivan puolipilvinen päivä, niin ei tarvinnut harsoa viritellä. Tänään jäi ulkoilut väliin, sillä pihalla oli liian kylmää ja satoi vettä.


Minulla ei ole vielä esitellä piipon piippoa, krookuksista ja kevättähdistä puhumattakaan, mutta ihmeorkideani ja anopinkieleni lisäksi myös toinenkin orkidea rupesi kukkimaan.

Kaunis on tämäkin, mutta juuri nyt olisin mieluummin ihastellut vaikka krookuksenkukkaa.

Kevättä on yritetty vauhdittaa tuhkan ja mullan ripottelulla, kiveyksen paljastamisella ja kiukkuisilla silmäyksillä. Nyt kevääntekotalkoisiin on osallistunut myös isäntä ja esikoinen: he kaivoivat nurmikkoa esiin ympäri pihaa. Kyllä on ihme, jos ei lumi tällä lähde sulamaan!

Tällaisia kraattereita löytyy joka puolelta pihaa. Kaikki eivät onneksi ole näin syviä!

Takapihallakin lunta vielä riittää.

Kuunliljan lehdet ja kuihtuneet kukinnot alkavat paljastua lumen alta. Kyllä tässä vielä muutama päivä menee lumen sulamista ihmetellessä.

Takapihan kuusten alla on ensimmäiset "oikeat" pälvipaikat. Kulmapenkin kivireunus alkaa paljastua.

Loppuun arkistojen kätköistä löytynyt kuva äitini krookuksista. Omani eivät vielä viime keväänä olleet näin näyttäviksi ryhmiksi kasvaneet. Toivottavasti jo kuukauden kuluttua minulla on esitellä omankin kukkapenkin kevätkukkijoita.

Pienempi ja tummempi on 'Ruby Giant' ja suurempi 'Remembrance'

Iloista alkuviikkoa!

"3D-pihasuunnitteluohjelma"

Meillä on suunnitelmissa kaivaa etupihalle iso pensasryhmä ja tehdä seinän vierustan laatoitus uusiksi siinä samalla. Olen hahmotellut erilaisia suunnitelmia paperille, mutta niistä on hieman hankala hahmottaa, miltä lopputulos tulee näyttämään ja kuinka paljon eri pensaat vievät tilaa luonnossa. Projektialueella on vielä valtava kinos, joka sai aivonystyrät hyrräämään: siinähän on valtava kasa materiaalia, nyt tarvitaan vain mitta, lapio ja sisua.

Mustilanhortensia

Alkutilanteesta en älynnyt ottaa kuvaa, mutta voitte kuvitella sen. Suunnitelmissa oli tehdä laatoitus 2,5metrin levyisenä, mutta kun olin lapioinut kinoksen kaksi metriä irti seinästä, totesin, että tämähän on jo tarpeeksi leveä kulkuväyläksi. Tarvittaessa siihen sopii ihan hyvin pari tuoliakin ja pieni pöytä.

Etunurkasta lapioitu melkein 2,5m leveäksi, loput 2m. Lunta oli alun perin niin paljon, ettei oven kohdalla olevaa aitaa näkynyt.

Kadulta päin katsottuna pensasryhmän korkein pensas tulisi kodinhoitohuoneen oven kohdalle. Siihen kaipaamme näkösuojaa, jotta olisi mukavampi tulla saunasta ulos vilvoittelemaan tai laittaa kesällä pyykkiä kuivumaan telineelle. Ajattelin korkeimmaksi pensaaksi mustilanhortensiaa. Valokuvana suunnitelmani ei ihan toiminut, sillä "pensasryhmän" eteen jäi vielä iso, hahmottamista häiritsevä kinos, jonka pienentämiseen olisi tarvittu traktoria. Hieman kuvankäsittelyä paintilla, niin ajatus hahmottuu paremmin. Vaaleanvihreä on nurmikkoa, tummemmalla hahmoteltu hieman pensaita.

"Mustilanhortensia" on vielä hieman keskenkasvuinen, mutta peittää lopullisessa koossaan tarpeeksi näkymää kadulle.

Hortensian molemmille puolille tarvitaan jotain korkeampaa tasapainottamaan ryhmää. Tässä hahmotelmassa ryhmän takaosassa hortensian vasemmalla puolella on reilun metrin korkuista pensasta ja etualalla noin 80cm. Hortensian eteen tätä matalampaa ei ehkä mahdu laittamaan. Ehkä pensaiden aluskasvina voisikin olla jotain perennaa, joka sitoisi hortensian hieman paremmin joukkoon kuuluvaksi. Mitenkähän rönsytiarella viihtyisi tuossa? Tai joku kurjenpolvi? Valkokukkaista ajattelin alunperin, mutta ehkä tuossa voisi toimia myös tummanpunainen tai jopa sininen. Keltainen olisi muuten varmasti hyvä, mutta se kuuluu väreihin, joista en kovin paljoa välitä.

Rappusilta katsottuna näyttää tältä. Hortensia tulee varmaan vaatimaan piirrosta isomman tilan myös leveyssuunnassa.

Vasemman reunan matalammaksi pensaaksi ajattelin 'Creme Brule' -pensashanhikkia. Minulla on yksi taimi jo kukkapenkissä odottamassa siirtoa tänne. Korkeammaksi pensaaksi tulisi pikkujasmiketta. Molemmissa päädyissä voisi olla esim. verhoangervo 'Lumikkia' tai vastaavaa noin puolimetristä pensasta. Tätä ja aluskasviksi tulevaa perennaa ei ole piirretty kuviin, jotta niistä saisi edes jotain selvää.

Istutusalue jatkuu hortensian oikeallekin puolelle, mutta lapiosta loppui virta...

Hortensian oikealle puolelle ajattelin happamaan maan kasveja, kuten syyshortensiaa ja atsaleoja. Minulla on aurinkopenkissä puistoatsalea 'Illusia', josta pidän kovasti. Se olisikin luonteva valinta myös tähän penkkiin. Toisaalta houkuttelisi myös jokin toinen atsalealajike, mutta valikoima on aika vähäinen, jos vaatimuksena on valkoinen väri ja menestymisvyöhyke IV.

Lapiointiurakan jälkeen kävin mittailemassa kinoksia ja piirsin suunnitelmaa paperille. Muutaman mutkan jälkeen sain tehtyä melko hyvän suunnitelman. Rappusen vieressä on paikalla tällä hetkellä oleva suuri liuskekivi, joka jää niille sijoilleen. Piirustuksessa kaksi ruutua vastaa luonnossa 50cm. Hahmottelin pensaiden vaatiman tilan aluksi neliöinä ja piirsin lopuksi niille pyöreämmät muodot. Molemmissa päädyissä on kysymysmerkeillä kolme pensasta, joita pitää vielä pohtia. Ajattelin, että päädyissä olisi jotain ihan matalaa perennaa, joka voisi levitä pensaiden alle koko penkin alalle. Tähän pitää miettiä varmaan useampaakin erilaista perennaa, sillä oikeaan päätyyn tulisi hapan kasvualusta.

Ylempi kuva ylhäältä päin katsottuna, alareunassa sama edestä.

Seinän vierustan betonilaatat olisi tarkoitus irroittaa ja tehdä niistä uudelleenjärjesteltynä luonnonkivien kanssa uusi kiveys. Kaivinkonetta tarvitaan, jotta saadaan pensaille tarpeeksi syvä kasvualusta, sillä tuolla kohdalla maa on kivikovaa ja alue on liian iso lapiolla kaivettavaksi. Laatoituksen kanssa alueen koko olisi suunnilleen 4m*10m. Hieman hirvittääkin tämän projektin suuruusluokka, kun muu piha on tehty pikkuhiljaa lapioiden ja osa kukkapenkeistä nurmea peittämällä. Toisaalta tuosta on suora näkymä kadulle ja nykyinen laatoitus ja ihmeellinen aitaviritelmä ovat sekä rumia että epäkäytännöllisiä. Tänä keväänä on niiden aika lähteä!

Miltä vaikuttaa? Olisiko teillä ideoita päätyjen pensaisiin sekä aluskasveiksi? Aurinkoinen, mahdollisesti kuivahko paikka. Pensaat noin 50cm korkeita, aluskasvi noin 25cm. Mieluusti valkeakukkaisia.

Kompostoinnista

Biojätteen kompostointi on monellakin tapaa kannattavaa. Puutarhurille suurin hyöty tulee ravinteikkaan mullan muodossa. Lisäksi se on yksi parhaista ekoteoista, minkä tavallinen ihminen voi tehdä. Kompostoinnin hyödyistä ympäristölle löytyy netistä sivukaupalla tietoa, joten en niitä tässä sen enempää erittele. Lämpökompostori on kallis investointi, mutta maksaa muutamassa vuodessa itsensä takaisin säästyneinä jätemaksuina. Ainakin meidän alueen jäteyhtiössä säästää vuodessa vajaan satasen, jos kompostoi biojätteet. Kun muutimme omakotitaloon, meille oli itsestään selvää, että hankimme kompostorin. Pikakompostori olikin ensimmäinen puutarhaostoksemme. Sen käyttö oli minulle tuttua, sillä lapsuudenkodissani kompostoitiin biojätteet.

Meillä on kaksi kompostoria: toinen on Biolanin pikakompostori ja toinen halpa, ohutseinäinen puutarhajätteen kompostointiin tarkoitettu hökötys, johon siirrämme puolivalmiin mullan jälkikompostoitumaan. Pikakompostori oli päässyt täyttymään kevään aikana, joten tyhjennettävähän sitä oli. Nyt keväällä on hyvä hetki jakaa vinkkejä myös kompostorin talvikäyttöön, kun asiat ovat vielä tuoreessa muistissa.

Lämpö on pysynyt 10-40 asteen välillä koko talven.

Meillä kompostori on pysynyt kovemmillakin pakkasilla sulana, kun olemme lapioineet paksun kerroksen lunta ympärille. Lisäksi olemme laittaneet vanhan pienen maton kannen päälle suojaamaan kannen avausmekanismia räntäsateelta ja jäätymiseltä. Matto kerää myös mukavasti lunta kompostorin päälle lisäeristeeksi. Lumikasan keskellä nököttävän kompostorin tyhjennys on toki haastavampaa, mutta maksaa vaivan, jos kompostori ei jäädy talven aikana. Ainoa kerta, kun kompostorimme jäätyi, oli joulu-tammikuussa 2015-2016, kun lumettomaan maahan tuli -30 asteen pakkaset. Kun pakkanen helmikuun 2016 alussa lauhtui ja alkoi sataa lunta, vein pari kuumavesipulloa kompostorin sisälle. Kun pullot täytti kerran vuorokaudessa kuumalla vedellä, niin kompostori alkoi taas toimia.


Toimivan kompostorin lämpö sulattaa lumenkin ympäriltään. Talvella täytän raon pakkaslumella, keväällä annan sulaa. (kuvattu 8.4.)

Nyt tyhjennysluukullekin jo pääsee. Hyvästä lämpöeristeestä joutuu maksamaan pienellä lapiointiurakalla.

Tällä kertaa tyhjennettävä aines oli ilmiselvästi marras-tammikuun aikana tullutta, sillä massa sisälsi paljon sitrusten kuoria. Niillä, kananmunan kuorilla ja luunpalasilla kestää maatua kauan, joten ne joutuvat uusintakierrokselle. Myös jotkut puuvartiset ja kovalehtiset leikkovihreät maatuvat hitaasti. Meillä on pakko erotella kaikki sattumat kompostimullan seasta tai muuten eräs nelijalkainen käy ne syömässä kukkapenkistä. Jostain syystä koiramme ei usko sitä, että komposti sopii paremmin kukille kuin sen vatsalle.

Puolivalmista kompostia. Isoimmat sattumat lähtivät uusintakierrokselle.

Talven aikana saatiin tämä kompostori melkein täyteen. Pinnalla tänään tyhjennettyä puolivalmista. Valkoiset hituset ovat lunta, jota karisi lapioidessa sekaan. Puunpalaset erottuvat vielä, mutta muuten jäte on maatunut tunnistamattomaksi.

Siisteimmin mielestäni saa kompostorin tyhjennettyä, kun laittaa tyhjän multasäkin tai vastaavan tyhjennysluukun eteen. Lopuksi säkin päältä on helppo karistella viimeisetkin jämät talteen. Lienee turha mainitakaan, että tämäkin konsti on otettu käyttöön ahmattikoiran takia. Joissain kompostoreissa on myös muovinen "kaukalo", minkä voi laittaa tuohon eteen.

Montakohan kertaa tämäkin muovisäkki on ollut tässä käytössä? Kierrätystä se on tämäkin...

Tyhjentäessäni kompostoria huomasin, että massa oli ihan pohjalta hieman liian märkää. Meiltä pääsi kuivike talvella loppumaan ja meni hetki ennen kuin saatiin aikaiseksi ostaa lisää. Lisäsin sitä kyllä heti reilulla kädellä, mutta en tainnut sekoittaa tarpeeksi syvälle. Tyhjennysluukun yläreunan tasalla oli nimittäin jo sopivan kosteaa. Nyt laitoin pohjalle reilummin kuiviketta siltäkin varalta, että suotovesiaukot olisivat päässeet jäätymään tai muuten tukkeutumaan. Ne tarkistan seuraavan tyhjennyksen yhteydessä, kun lumet ovat sulaneet.

Pohjalle reilu kerros kuiviketta.

Kun kompostorin pohjalla on tarpeeksi kuiviketta ja luukku kiinni, painelen yläpuolelta kompostorin sisältöä alaspäin. Meillä on apuvälineenä survomisessa rautatangon pätkä, josta on taivutettu molemmat päät mutkalle. Saman asian ajaa mikä tahansa kepakko tai tähän tarkoitukseen valmistettu kompostimöyhennin. Jos jätteet on ennen kompostointia pilkottu pienemmiksi ja kuiviketta on käytetty tarpeeksi, niin kompostorin sisältö lähtee tippumaan melko helposti alaspäin. Kompostoria täytettäessä en sekoita kuin pintakerrosta, jotta eri maatumisasteissa olevat jätteet eivät sekoitu keskenään.

Talvisin tyhjennän kompostoria ainoastaan silloin, kun se alkaa tulla täyteen. Kompostorin toiminnan kannalta voisi olla parempi tyhjentää pikkuisen kerrallaan, mutta useammin. Toisaalta paksu lumikerros ympärillä antaa pelivaraa tyhjentämiseen, kun jäähtynyt massa ei pääse kovin helposti jäätymään. Talvella pidän myös eteisessä pientä ämpärillistä kuiviketta, jota laitan biojäteastian pohjalle. Näin astiaa tyhjennettäessä lämmin kuivike tulee päällimmäiseksi ja pitää vasta tuodun jätteen hieman pidempään lämpöisenä.

Päälle myös kuiviketta. Nyt uutta jätettä mahtuu taas hyvin.

Olemme tähän asti käyttäneet keittiöjätteen keräämiseen biopusseja, mutta pikku hiljaa alkaa mitta täyttyä niihin. Ne pitäisi saada ravisteltua aina ihan tyhjiksi, sillä muuten ne vain kulkeutuvat sellaisenaan kompostorin läpi ja estävät sisällään olevan biojätteen maatumista. Ja vaikka ne ravistelisi tyhjiksi ja repisi rikkikin, niin silti ne eivät ehdi maatua samassa ajassa muun jätteen kanssa. Meillä on kompostiastiana isohko kantikas muoviämpäri, joten ajattelimme kokeilla vaihteeksi vuorata sen kevyesti sanomalehtipaperilla. Biojätteen voisi tietysti kerätä siltäänkin siihen, mutta silloin astian reunoille tarttuu helpommin osa jätteestä.

Kompostoidaanko teillä? Käytättekö keittiöjätteen keräämiseen biopusseja, sanomalehdestä taiteltuja pusseja vai keräättekö ne siltään johonkin astiaan? Onko teillä vielä muita hyviä vinkkejä kompostoimiseen?

Taimia, kylvöjä, nuppuja, ongelmia...

Kevät edistyy... ainakin sisällä taimipöydällä. Tungosta alkaa olemaan, vaikkei kaikkia ole edes koulittu vielä. Puolet taimista ja kylvöksistä, eli viileämmässä pärjäävät, ovat eteisessä. Eteisestä löytyi myös ensimmäinen aukeava kukka; verenpisara oli salaa tehnyt yhden kevätyllätyksen.

Ensimmäinen verenpisaran nuppu alkaa aueta.

Yhdistin samaan ruukkuun sekä punaista että vihreää basilikaa.

Silityslauta sai jo paksusta pahvista pienen "lisäsiiven" ikkunan valoisimpaan kohtaan.

En aikonut kasvattaa itse tomaattia tänä vuonna. Tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin, kun voitin Kotipuutarhuri-blogin arvonnassa 'Maskotka'-pensastomaatin ja 'Balcon Star' -pikkubasilikan siemeniä. Pakkohan niitä oli kylvää. Tosin pysyin kohtuudessa ja kylvin ainoastaan kaksi tomaatin siementä ja kymmenisen basilikaa. Mieheni kertoi nähneensä ruokakaupassa viime kesänä saman näköistä basilikaa, joka oli kasvatettu rungolliseksi. Tuolle lajikkeelle oli laitettu korkeudeksi 30-40cm, joten ehkä se on mahdollista. Ajattelinkin kokeilla sitä parilla taimella. Ensimmäinen tomaatin taimi oli itänyt viime yön aikana ja basilikasta löysimme eilen ensimmäiset sirkkalehdet.

Hortensiasta löytyi ensimmäinen kukkanuppu, samoin prinsessaliljoissa on jo nuppuja näkyvissä. Viikko sitten kylvämäni kesäkukat ovat olleet koko ajan eteisessä, sillä ne olisi voinut kylvää suoraan maahankin. Halusin kuitenkin esikasvattaa muutaman yksilön mm. hyönteishotellia varten. Melkein kaikkiin ruukkuihin onkin jo alkanut ilmestyä pieniä taimia.

Näistä osa pääsee hyönteishotellin katolle ja loput... no kai niillekin joku paikka löytyy.

Muistatteko vielä muutaman päivän takaisen postaukseni, jossa kerroin ostaneeni sopivalla hetkellä pahaa aavistamatta soittaneelle äidilleni muutaman juurakon. No, toissapäivänä äitini soitti ja kysyi, ottaisinko leijonankidan taimia. Lupasin ottaa, mutta en paljoa. Kosto ilmeisesti elää, sillä niitä tuli 20kpl. En edes uskalla miettiä, mihin ne kaikki laitan koulimisen jälkeen kun on noita kukkaruukkuja taas ilmestynyt hieman ehkä liikaakin... Lisäksi sain yhden puuliljan sipulin, jonka tosin olin itsekin ajatellut hankkia. Sipuli oli jo kasvattanut usean sentin mittaisen alun ja pääsi saman tien multaan. Ja kierre jatkuu, sillä äitini sai verenpisaran ja rosmariinin pistokkaita.

Taimimäärä vain kasvaa. Tässä leijonankidat.

Tällainen ihanuus on ensimmäinen puuliljani.

Kesä ei näytä itse tulevan tarpeeksi vauhdilla, joten autettavahan sitä oli. Tuhkaa on jo levitetty kasvimaan kohdalle ja hieman takapihallekin. Eilispäivän työn tuloksena paljastui osa pihakiveyksestä. Maansiirtokalustoakin siihen tarvittiin, kuten kuvasta näkyy. Jospa tumma kiveys hohkaisi sen verran lämpöä ympärilleen, että kinoksetkin alkaisivat sulaa.

Saa aurinko aika paljon lämmittää ennenkuin kymmensenttinen jääkerros itsekseen sulaa.

Kivikkorinteestä oli myös paljastunut pieni kaistale reunimmaisia kiviä, mikä tarkoittaa sitä, että hangen reuna on tuolta kohtaa vetäytynyt noin 20cm. Korkeutta kinoksella edelleen riittää, sillä vasta ensimmäinen aitatolpan pää oli alkanut hieman paljastua hangen alta. Lähetän kiukkuisia silmäyksiä ja lumivyörymanauksia tuonne.

Kivikkorinne alkaa paljastua täältä...

...kun taas tässä kohdassa vielä kestää tovi jos toinenkin.

Ja sitten ne ongelmat: tänne tuli vihdoinkin hankiaiset, jonka myös pitkäkorvan pahkeiset olivat älynneet. Kahdesta luumupuusta oli syöty oksankärjet. Ja minä kun syksyllä ajattelin, että 150cm korkeat verkot riittäisivät suojaamaan puut jäniksiltä. Pupujussit eivät upottavan hangen aikaan edes tulleet takapihalle, vaan loikkivat kuusikon suojissa ja polkuja myöten. Nyt ilmeisesti huomasivat pääsevänsä helposti herkkujen kimppuun. Ensi talveksi pitänee ympäröidä luumut kaksimetrisellä verkolla... tai rakentaa katollinen häkki luumutarhan ympärille.

'Kuntala' tulee olemaan aika näky kesällä, kun on keskeltä puuta syöty oksat. Onneksi runkoon ei oltu koskettu.

No, näitähän sattuu ja virheistä oppii. Täällä ainakin keskitytään nyt nauttimaan auringonpaisteesta ja lämpimästä säästä, joka toivottavasti saa hanget häviämään. Aurinkoista kevätpäiviä!

Ex-parveketarhurin tarina

Olen jo aiemmin kertonut, että lapsuudenkotini jälkeen nykyinen kotini on ensimmäinen, jossa on oma piha. Opiskelija-asunnoissani minulla oli vain muutama huonekasvi, mutta kun muutimme mieheni kanssa yhteen, sain parvekkeen. Ruma, betoninen, likaisenharmaa... millaisia nyt 60-70-luvulla rakennettujen kaupunkiasuntojen parvekkeet yleensä ovat. Sen maisemointi piti aloittaa saman tien.

Pelargonit viihtyivät hyvin täällä.

Ensimmäinen parvekkeeni oli neljännessä kerroksessa länteen päin osoittavalla seinustalla. Naapuritalo oli kauempana eikä lähellä ollut korkeita puita, joten aurinko pääsi porottamaan parvekkeelle iltapäivästä myöhään iltaan. Haasteita toi myös parvekkeen kapeus: leveyssuunnassa tilaa oli vain 90cm. Ruukkujen kastelu oli taiteilua ja kurottelua. Naapurissa tupakoitiin ahkerasti, joten istumapaikkaa ei onneksi tarvinnut parvekkeelle jättää.

Parvekkeen päätyyn mieheni nikkaroi tomaattilaatikon, jossa kasvoi myös persiljaa ja ruohosipulia. Kaiteelle laitoin kaksi pitkää laatikkoa pelargoneja. Pari amppeliakin siellä roikkui, mutten millään muista, mitä niissä kasvoi. Anopilta sain kerrannaiskukkaisen petunian ja pasuunakukan, joka pysyi hengissä pari vuotta. Se ei muistaakseni kukkinut kertaakaan, mutta oli kyllä komea viherkasvina. Sopivan talvetuspaikan puute seuraavassa asunnossa koitui sen kohtaloksi.

Mieheni pitää tulisesta ruuasta, joten laitoin myös chiliä yhteen ruukkuun. Lajike oli 'Prairie Fire' ja voin sanoa, että siinä lajikkeessa tulta riittää! Liian tulinen minun makuuni, mutta on se sen verran nätti ruukkukasvina, että minulla on ollut sitä siitä lähtien melkein joka kesä. Se jää noin 20cm korkuiseksi, haarautuu helposti itsekseen ja samaan aikaan kasvissa on sekä kukkia että monen värisiä pikkuisia hedelmiä. Ainoana miinuspuolena on muiden paprikoiden tapaan kirvaherkkyys. Käytin toissa keväänä viimeiset siemenet enkä enää viime syksynä kirvojen takia viitsinyt ottaa ruukkua talvetettavaksi. Tässä asunnossa ehdimme asua vain reilun vuoden ajan, kun tuli parempi asunto vastaan.

Anopiltani saadut petunia sekä pasuunakukka, joka muutti piakkoin parvekkeen toiseen laitaan.

Uudessa asunnossa oli hulppea 9-neliöinen lasitettu parveke. Länteen päin, kuten edellinenkin, mutta toisessa kerroksessa. Vastapäinen talo sekä sen pihalla olevat koivut varjostivat jonkin verran, mutta aurinkoisena kesäpäivänä parvekkeella oli helposti 45 astetta lämmintä, sillä tuuli ei päässyt jäähdyttämään oikein mistään päin. Olihan siinä etunsakin: kasvit sai laittaa aurinkoisena päivänä parvekkeelle jo helmikuun lopulta alkaen. Pikkutaimetkin laitoin päiväksi ulos ihan pienestä pitäen.

Prinsessalilja minulla on edelleenkin. Parvekkeella oli myös näppärä penkki, jonka sisään sai multasäkit ja ylimääräiset ruukut talteen.

Tomaattilaatikko, pelargonit ja pasuunakukka pääsivät myös tälle parvekkeelle, tosin pasuuna heitti henkensä ensimmäisenä talvena. Minulla oli siellä myös bougainvillea, verenpisara, lumihiutale, prinsessalilja ja verbena-amppeli. Niin, ja kolmessa amppelissa keijunmekkoa, jota kasvoi naruja myöten pitkin kattoa sekä roikkui alaspäin tuomassa edes hiukan varjostusta. Jonain vuonna keijunmekkojen kaverina kasvoi myös lobeliaa. Ensimmäisenä kesänä kokeilin kasvattaa paprikaa, mutta ilmeisesti parvekkeen kuumuuden ja seisovan ilman takia siihen hyökkäsivät sekä kirvat, ripsiäiset että vihannespunkit. Ensimmäisen kesän kokeiluihin kuului myös ruukkuruusu, joka puolestaan kärsi kirvoista ja härmästä. Ruusua ja paprikoita en sen koommin siellä kasvattanutkaan. Aiemmin mainittua chiliä oli yhdessä ruukussa, mutta pieni kasvi olikin helppo käyttää suihkussa tai teipillä metsästää kirvat pois.

Parvekkeen varjoisampi pääty.

Aurinkoisempi pääty. Alkukesällä parveke ei ollut vielä umpeen kasvanut.

Loppukesällä parveke oli aikamoinen viidakko, mutta pienellä järjestelyllä siellä sopi neljä ihmistä grillaamaan ja syömään pöydän ääressä. Jossain minulla piti olla kuvia myös loppukesältä, mutta niitä en ole onnistunut löytämään. Puutarhakauden päätyttyä ripustin amppeleiden tilalle lyhtyjä, joissa paloi kynttilät useampana iltana viikossa. Kanervia ja havuja minulla oli myös.

Jälkeenpäin ajateltunakin huomaa selvästi, että kukat olivat jo silloin se ykkösjuttu minulle ja hyötykasvit tulivat sivussa, jos ollenkaan. Minkähän vuoksi kaivoimme nykyiselle pihallamme kasvimaan tontin huonoimmalle ja vähiten näkyvälle paikalle... :)

Yhtenä vuonna kasvatin myös itse petuniaa, kun oli niin suloinen kuva siemenpussin kyljessä.

Inspiraation tähän postaukseen tarjosi Maatiaiskananen, joka teki juttusarjan entisistä puutarhoistaan. Kiitos matkimisluvasta :)