Virtuaalihyppy tulevaisuuteen

Eteisessä kukkivat kevättähdet ja valkoinen scilla, joiden puutarhassa kasvavat serkut aloittavat kukintansa ehkä kuukauden kuluttua. Mutta se ei ole tämän postauksen hypähdys tulevaisuuteen, vaan hyppäämme peräti muutaman vuoden päähän. Mielikuvituksen tukena on valokuvia höystettynä epämääräisillä piirustuksilla. Kuulostaako kummalliselta?

Scilla ja kevättähdet kukkivat eteisessä.

Aloitetaan alusta: aamupäivän puutarhakierroksella palaset alkoivat vihdoin loksahdella paikoilleen takapihan ja parin ylimääräisen kasvin osalta. Päätin jo viime syksynä tehdä pation viereen istutusalueen, johon tulisi äitini pistokkaasta kasvattama syyshortensia 'Vanille Fraise' sekä kellarissa talvehtinut loistokärhö 'Kaiser'. Niiden juurelle ajattelin hennon vaaleanpunertavakukkaista matalaa kurjenpolvea, jonka siemeniä kylvin syksyllä.

Siinä se työmaa odottaa viimeisten lumien sekä roudan sulamista.

Aiemmin suunnitelmissa on ollut kasvittaa luumutarhan ja metsänreunapenkin välissä oleva nurmikaistale, mutta se on jäänyt, kun ei ole ollut tarpeeksi kasveja eikä suunnitelmaa (kasvit tosin puuttuvat edelleen, mutta se on sivuseikka enää tässä vaiheessa kun visio on olemassa). Ongelmana on ollut se, kuinka yhdistän pation viereen tulevan penkin nykyiseen luumutarhaan niin, että lopputulos ei näytä kummalliselta tai ole hankala ruohonleikkurilla ajettava. Ratkaisua ei tullut unessa, vaikka pyörittelin suunnitelmia koko talven mielessäni. En tiedä, mistä ajatus päähäni putkahti, mutta aamulla puutarhassa kierrellessäni pysähdyin pensasmustikoiden välissä odottavien pikkujasmikkeiden ja mysteeritaimen luokse. Jäin tuijottamaan niiden silmuja kun yhtäkkiä keksin, että mysteeritaimi voisi sopia metsänreunapenkin taka-alalle ja siihen pikkujasmike kaveriksi. Tämä se puuttuva osa oli, nyt koko alue näkyi selvänä mielessäni. Seuraavana tulee niitä lupaamiani valokuvia höystettynä oikein ammattimaisilla paint-tuherruksilla. Merkkasin kuviin violetilla viisikulmiolla siellä jo olevan purppuraheisiangervon ja tummanvihreällä alppiruusun. Limenvihreät viisikulmiot ovat alueelle istutettavia kasveja.

Patiolta lähtee kivipolku suoraan luumupuiden väliin (harmaat sekä oranssit viivat). Etualan vihreä viisikulmio on 'Vanille Fraise' ja sen viereen tulee kasvimaan luona lojuva kivi istumapaikaksi. Potkaiskaa kivi mielessänne puolisen metriä kauemmas pation tästä reunasta. Metsän reunassa korkeampi viisikulmio on mysteeripensas ja sen edessä pikkujasmike.

Olohuoneen ikkunasta näkyi eilen kunnon raekuuro. Tästä kulmasta huomaa, kuinka mysteeripensas ja jasmike sijoittuisivat ikkunanäkymään. Ne myös tavallaan rajaisivat istutetun alueen lasten pelinurmesta samoin kuin lampun vieressä oleva luumupuu.

Mysteeripensaan lehdet näyttävät syreenin lehdiltä, mutta äidilläni ei ole minkäänlaista muistikuvaa siitä, että hän olisi ottanut syreeneistä pistokkaita. Ehkä todennäköisin vaihtoehto on pihajasmike, vaikka lehdet ovatkin vähän erikoisen näköiset minusta. Mutta oli mikä hyvänsä, niin kasvuvauhdin perusteella siitä tulee todennäköisesti kookkaampi kuin pikkujasmikkeesta. Valitsemassani paikassa sillä on tilaa kasvaa kookkaammaksikin, kunhan vain siirtää pikkujasmikkeen tarvittaessa kauemmas.

Maan tasalta otetusta valokuvasta on ehkä vähän hankala hahmottaa mittasuhteita ja kasvien sijoittumista sen tarkemmin, joten otin viimesyksyisen ilmakuvan käsittelyyn. Siinä on samat värikoodit kuin edellisissä kuvissa, mutta lisäsin siihen myös valkoiset kuusikulmiot luumupuiden latvuksien merkiksi. Kivipolut merkitsin oranssilla ja uuden kukkapenkin rajan vaaleansinisellä. Pation ja grillikatoksen luona on jo ennestään kaksi kiveä istumapaikkoina. Koska kivillä on melkein pari metriä välimatkaa, täydentää kolmas istumakivi ryhmän "koronaturvalliseksi seurustelualueeksi".

Tämän kesän urakkaa olisi väli patiolta luumupuihin ja seuraavalle vuodelle jäisi sitten luumupuiden ja metsänreunapenkin välisen ruohokaistaleen kaivaukset. Tänä kesänä onkin hyvin aikaa miettiä kasveja ja aloittaa jo niiden kasvattaminen.

Ilmakuvasta näkee, että luumupuiden ja metsänreunapenkin väliin jää tilaa vaikka mille. Leikittelin myös ajatuksella istuttaa vielä jokin pikkupuu nykyisen metsänreunapenkin keskivaiheille, mutta se ajatus voi kaatua liian suuriin kiviin. Tuohon kohtaan on varmasti haudattu kaikki ylimääräiset kivet koko tontilta ja ainut konsti, millä sain edes perennoille tarpeeksi syvän kasvualustan, oli kammeta päällimmäiset kivet pengerrykseksi kukkapenkin takareunaan. Ilmakuvassa kivireunuksesta onkin osa näkyvillä. Muistelen, että piirrettyjen pensaiden kohdalla olisi sen verran juurille tilaa, että pystyvät kasvamaan, mutta se selviää sitten kun maa sulaa. Uudella alueella olisi myös tilaa atsaleoille. Takapiha on jo nyt aika suojaisa, ja kunhan puut ja pensaat kasvavat, suojaisuutta tulee vielä lisää ja se tarkoittaa sitä, että lajikevalikoima laajenisi huomattavasti. Jos jossain kohdassa meidän kylmää tonttia uskaltaa kokeilla III-vyöhykkeen kasveja, niin se on juuri tuolla takapihalla. Olen aivan täpinöissäni näistä suunnitelmista! Huomaako sen?

Minä en ole vielä päässyt toteuttamaan suunnitelmiani, mutta rusakko ja lapset toteuttavat itseään hyvinkin vapaasti kasveistani välittämättä. Kummallekaan ei taida mahtaa mitään. Isäntä vei eilen lapset ulkoilemaan, jotta saan tehdä rauhassa töitä. Kun he palasivat sisälle, lapset selittivät innoissaan leikkineensä kuravellissä (olivat muuten sen näköisiäkin!). Paljastui, että he olivat möyrineet juuri siinä mulloksella, johon yhdessä lasten kanssa viime syksynä kylvimme niittykasvien siemeniä ja johon olen koko kevään ajan kieltänyt heitä menemästä. Moka oli omani, sillä en huomannut muistuttaa isäntää siitä. Ei kuulemma voi mitenkään muistaa, jos olen yhden kerran monta kuukautta sitten sanonut kylväneeni jotain johonkin ja lapsethan eivät muistaneet asiaa senkään vertaa. No, jospa siellä joku niittykasvikin vielä lähtisi kasvuun. Onneksi vain pintamulta oli sulana, niin siemenet eivät ole ainakaan hautautuneet monen sentin syvyyteen. Osa tosin saattoi matkata kuorma-auton lavalla ympäri pihamaata...

Tänään minulle paljastui se, että kuravellirallia oli vedetty suoraan kukkapenkkini läpi! Niittykylvös on kuvan vasemmassa ylänurkassa. Onneksi kukkapenkin puolella kasvoi vain kevätkaihonkukkaa ja nekin ovat vasta nousemassa, niin ei tapahtunut mitään peruuttamatonta katastrofia. 

Rusakolla on ilmeisesti ollut tarkoituksena muotoilla koivuangervosta pallo, mutta homma on jäänyt vielä kesken.

Onneksi piipot jaksavat aina piristää. Vannon, että eilen aurinkopenkissä ei näkynyt yhden yhtä kevätkurjenmiekan piippoa. Tänä aamuna niitä oli jo vaikka miten monta. Lisäksi näkyi muutama eri näköinen piippo, joiden täytyy olla hyasintteja.

Kovin ruskeasävyinen on vielä tämäkin kuva, mutta kyllä siellä piippojakin näkyy.

Taas on kylmempää luvassa, mutta pikkuiset yöpakkaset tai räntäkään eivät enää estä päässäni pyöriviä istutussuunnitelmia! Heti kun maa sulaa, alkaa lapio heilua. Koko talvihan tässä on odoteltu sitä, että pääsee jatkamaan syksyllä kesken jääneitä puuhia. Hyvää pääsiäisen aikaa kaikille!

Näyttää siltä, että

... pääsiäiseksi on tiedossa pienen pieniä kukkia.

Ensimmäinen kevättähden kukka oli auennut yön aikana.

Valkoinen idänsinililjakin on tehnyt eteisessä suloiset helmiryppäät.

 ... syyssyrikkä on talvehtinut onnistuneesti ja kukkii toivon mukaan komeasti loppukesällä.

Sanokaa, että nämä ovat uuden kasvun alkua eivätkä mielikuvitukseni tuotetta!

 ... loistokärhö 'Kaiser' ilahtui päästessään kellarin pimeydestä varaston puolelle.

Saksien näyttäminen olisi ehkä tarpeen näille kalpeille ja hennoille versoille, mutta en raski: noissa kolmessa pisimmässä saattaa olla kukkanuput latvoissa. Otin myös hortensian varastoon. Nämä olivatkin viimeiset kellarin asukit.

Isoin nuppu on jo raottumassa. Näinköhän siitä tulee pinkki, kerrottu ihanuus, kun on joutunut näin pitkälle kehittymään täydellisessä pimeydessä?

Kasvuvoimasta ja -innosta ei ainakaan ole puutetta!

 ... herukkapensaita pääsee leikkaamaan. Tänä vuonna riittää, että leikkaa vain pari vanhinta oksaa kustakin pensaasta. Viisi vuotta siinä menikin korjatessa edellisen asukkaan jälkiä.

Lunta on vielä, muttei enää pensaiden tyvillä. Tästä punaherukasta lähti kuvan oikeaa alanurkkaa kohti kurotteleva jäkäläinen oksa ja kaksi seuraavaksi vanhinta.

 ... mansikoiden siivoamisen ovat rusakot hoitaneet.

Kuukausimansikat on siististi parturoitu parin sentin sängelle. Työ varmaan viimeistellään heti kun viimeiset jäät sulavat...

 ... raparperi on avantouinnilla, kuten niin moni muukin kasvi puutarhassani.

En tiedä, paleltaako tätä huimapäätä, mutta sen väri sopii ainakin täydellisesti pääsiäiseen.

Tällaisia pieniä aarteita löysin puutarhasta ja eteisestä. Eilen oli niin aurinkoinen ja lämmin päivä, että lumet hupenivat ihan silmissä. T'änään on "vain" kymmenisen astetta lämmintä, joten saavat lumet tänäänkin kyytiä. Jos ennusteet pitävät paikkansa, niin ehkäpä viikon päästä meilläkään ei ole enää lunta ja maa alkaa sulaa roudasta. Olisi hauska saada syyskylvöruukut varastoon ja päästä jännittämään, alkaako niistä ilmestyä pieniä taimia. Siitä ilosta puhumattakaan, mitä puutarhassa heräilevien kasvien etsiminen tuottaa. Pienien ihmeiden täyteistä pääsiäisviikkoa!

Pääsiäisaskarteluja

Lapset (ja äiti) ovat muutamana päivänä innostuneet askartelemaan pääsiäisjuttuja. Taitaakin olla ensimmäinen vuosi, kun meillä on ylipäätään pääsiäiskoristeita. Pääsiäisaiheinen kukkakimppu tai hyödettyjä oksia on toki ollut melkein joka vuosi, mutta askartelut ovat jääneet tekemättä. Tässäpä tyylinäytteitämme niistä materiaaleista, mitä kaappien kätköistä löytyi. Saa ottaa mallia ja inspiraatiota, netistä minäkin kävin ideoita näihin hakemassa.

Maitopurkkiaskartelua. Tipu on esikoisen taidonnäyte saksityötä myöten, kuopus liimasi ihan itse pupun osat paikoilleen, mutta leikkaustyön suoritti äiti. Punainen höyhen on pupun siipi, sillä kuopuksen mielestä pupukin tarvitsi sellaisen. Jostain kouluaskartelusta olen ottanut aikoinaan talteen koiran kuonon, joka sopi pupullekin kuin nenä päähän.

Nämä on askarreltu jo pari viikkoa sitten, joten rairuoho on hyvässä kasvussa.

Jos edellisistä kuvista heräsi inspiraatio askartelupuuhiin, niin suosittelen rairuohon sijaan kylvämään vaikka sinapinsiemeniä. Maustekaapissamme oli puolikas pussillinen ihan ruokakaupan maustehyllyn sinapinsiemeniä, joiden parasta ennen päiväys oli jo 24.9.2018. Ajattelin, että versottaisin jotain ja ripottelin niitä rasian yhteen nurkkaan kaveriksi muiden siemenien kanssa. Ne itivät kahdessa vuorokaudessa ja ovat kasvaneet huimaa vauhtia. Muutamia versoja olemme jo maistelleetkin. Muut siemenet alkoivat itää selvästi myöhemmin kuin sinappi.

Vasemmalla ylhäällä auringonkukkaa, oikealla mangoldia, vasemmalla alhaalla punajuuria ja oikealla sinapinversoja.

Virpojia ei tänä vuonna sattuneesta syystä käynytkään, joten kävin hakemassa pajunoksia ja askartelimme lasten kanssa itse pari oksaa. Edellinen asukas on väkertänyt olohuoneen ja takkahuoneen väliin holvikaaren, johon olemme yleensä ripustaneet virpomisoksat. Tänä vuonna ripustin myös höyheniä sekä paperista askarreltuja pääsiäismunia roikkumaan oviaukkoon.

Oma virpomisoksani, samoin kuin roikkuvat koristukset pysyivät pinkin ja violetin sävyissä.

Lapset halusivat oman, värikkäämmän oksansa takkahuoneen puolelle ja sehän sopi minulle.

Tein ruusukkeita (tai voivat ne olla vaikka neilikoitakin) sekä kreppi- että silkkipaperista ja solmin ompelulangalla oksaan kiinni.

Tässä ruusukkeessa on vaaleanpunaista silkkipaperia ja tummemman pinkkiä kreppipaperia sekaisin.

Pääsiäismunat tein niin, että leikkasin neljä samankokoista pyörylää ohuehkosta paperista (suunnilleen kopiopaperin paksuista tai vähän ohuempaa) ja taitoin pituussuunnassa kahtia. Ompelin ne taitoksen kohdalta muutamalla pistolla yhteen ja solmin langanpäät. Munia ei ole millään lailla solmittu ripustuslankaan, vaan lanka on vain pujotettu ohuen neulan avulla munan ylä- ja alareunasta läpi, jotta ripustusvaiheessa koristeiden paikkoja voi säätää liu'uttamalla niitä lankaa pitkin ylös tai alas. Myös höyhenet on kiinnitetty vain kiepsauttamalla lanka pari kertaa höyhenen ruodin ympärille pituussuunnassa, joten nekin liikkuvat helposti vetämällä.

Munat ja höyhenet pyörivät hiljalleen ilmavirrassa ympäri. Taustalla näkyy lasten askartelema pupurivistö.

Pupunauhassa saksityö on äidin käsialaa ja lapset hoitivat koristelun ja lankaan pujottamisen. Osa pupuista sai tupsuhännän silkkipaperista, niin kuin alkuperäinen ohje meni. Esikoinen halusi, että puput katsovat heidän leikkejään, joten osa pupuista sai kasvot.

Kirjava pupu on tehty piirtämällä ja liimaamalla siniselle paperille silkkipaperisuikaleita, minkä jälkeen paperista on leikattu pupu.

Ilmeisiin on ilmiselvästi otettu mallia pihallamme pyörivien rusakoiden piiponhimoisista silmistä.

Kukkaruukuissa seikkailee myös talviasuinen metsäjänis, jolla on vanulla päällystetty massapallovartalo, askartelusilmät sekä kartonkikorvat ja -koivet. Pää ja vartalo ovat keskenään hieman eri kokoisia ja kummankin läpi on työnnetty grillitikun pätkä pitämään koko komeus kasassa.

Samalla tekniikalla on tehty viikko sitten naapurille viemämme tetenarsissiasetelman puput, tosin niillä on vain päät.

Nämä puput eivät ole vaaraksi puutarhalle!

Edullisistakin materiaaleista saa vaikka miten kivoja juttuja. Askartelin nuorempana paljon kaikenlaista ja otin kaikista kouluaskarteluista (omien lisäksi myös sisarusteni) talteen käyttökelpoiset materiaalit siinä vaiheessa kun työt joutivat muuten roskiin. Mm. helmiä, silmiä, huopaa ja eri värisiä kartonginpalasia onkin kertynyt varastoihin varmaan enemmän kuin laki sallii. Myös kaikki kukkien tai lahjojen kääreinä olleet siistit silkki- ja kuviopaperit olen ottanut talteen. Tämän postauksen materiaaleista ainoastaan ompelulanka, siemenet ja narsissi ovat lähivuosina ostettuja, kaikki muut kierrätettyjä.

Lumimyrskyn jälkeen

Luonto teki kunnon aprillipilan heittämällä vasta ilmestyneiden piippojen ja pälvipaikkojen niskaan kymmenen senttiä lunta. Vielä eilen satoi hetkittäin lunta, joten vietin päivän taimieni parissa. Uusi setti taimia oli kasvanut koulimiskokoiseksi, joten taimihuoneessa piti tehdä järjestelyä, jotta kaikki mahtuisivat sinne. Nyt kiitin onneani siitä, että jättiläiskokoinen vauvan hoitotaso ei ole vieläkään mennyt kaupaksi, sillä sen päälle mahtuivat kaikki taimivauvani ja vielä jäi ruhtinaallisesti tilaa seuraavillekin koulittaville.

Pienet taimivauvelit pääsivät valoisimmalle kohdalle, heräilemässä olevat talvetettavat sekä huonekasvit saivat kehnommat paikat hoitotason sivuilta. Oikeassa nurkassa oleva paprikaruukku on omalla pikkuisella sivupöydällä, jota siirtelen huoneess auringonvalon mukaan.

Isoin mustasilmäsusanna on alkanut latvomisen jälkeen haaroittua. Tämänkin juurelle on ilmestynyt ylimääräinen taimi. Mikähän lienee?

Olen yrittänyt saada muutamaa talvehtinutta hopeaputousta juurtumaan taivuttamalla niiden oksia ruukkuihin multaa vasten. Viime vuonna hopeaputoukset juurtuivat naapuriruukkuihin heti kun silmä vältti, joten uskoin niiden tekevän samaa tänäkin vuonna kun vain laitan sopivan purkin multaa versojen ulottuville. Ei ole onnistunut, ei. Ne kyllä kasvavat loistavasti; uusia versoja puskee huimaa tahtia juurelta ja jokaisesta lehtihangasta, ja latvatkin kasvavat pituutta sen minkä ehtivät.

Hopeaputoukset ovat myös keksineet jatkaa syksyllä kesken jäänyttä kukintaansa. Kukkia on jopa latvaversoissa, kuten tässä.

Keräsin viimevuotisista kukista siemeniä. Siemenkodat olivat suunnilleen samannäköisiä kaikissa, mutta siemenet ovat keskenään selvästi eri näköisiä. Kokeilen ensi keväänä, itäisikö näistä joku.

Koska suurin osa hopeaputouksista kuoli talven aikana, tarvitsen paljon täydennystaimia. Aiemmin suoraan multaan laittamani pistokkaat näyttävät onneksi siltä, että ovat ehkä juurtuneet. Latvoin niitä myös kokeeksi vesilasiin. En ole yrittänyt juurruttaa ennen pistokkaita vedessä, joten ajattelin kokeilla vaihteeksi sitäkin tyyliä. Eiköhän tässä jollain konstilla ole hopeaputoukset kesään mennessä saatu juurrutettua.

Ensimmäinen talvetettu jättiverbena on lähtenyt kasvuun.

Ja sisällä ollut verenpisara nuppuilee. Nuppuja on jo ainakin seitsemän.

Tänään aurinkokin on näyttäytynyt useampaan otteeseen pilvien takaa. Ulkona on jo 7 astetta lämmintä, joten lumet painuvat silmissä.

Olemme muutaman kerran nähneet oravan autotallin katolla. Se on sujahtanut katon reunasta kattotiilien alle ja olemme miettineet, onko se jopa pesää tekemässä sinne. Autotallin vintille se ei ole päässyt eikä räystäslautojen raoistakaan näy mitään pesäntapaista. Ainoa vaihtoehto on siis se, että pesä on heti kattotiilien alla. Tänä aamuna kurre taas kipitteli katolla ja ehdin juuri ja juuri kameran kanssa ennen kuin se livahti katon alle. Tosin tällä kertaa kiirettä ei olisi ollutkaan, sillä orava sätkytteli useamman sekunnin ajan kolon suulla. Aloimme jo miettiä, pitääkö käydä hakemassa tikkaat ja vetäistä jumiin jäänyt orava hännästä ulos. Orava on varmaan pulskistunut jo niin paljon, että tunneli on käynyt ahtaaksi. Toivottavasti se etsisi paremman pesäpaikan ennen kuin pelastustoimille on oikeasti tarvetta.

Orava pomppaa pihdasta autotallin katon harjalle ja kipittelee pihanpuoleista lapetta pitkin räystäskouruun. Pikainen vilkaisu ympärille ennen koloon pujahtamista.

Hnnnghh... mahtuu, ei mahdu, mahtuu... Milläs tämän pylly maustetaan että se luopuisi ajatuksesta tehdä kotia autotallin kattotiilien alle?

Ehkä en lopeta tätä postausta kuvaan oravan takalistosta. Jätetään verkkokalvoille lupaus keväästä.

Eteisessä kevättähdet nuppuilevat.

Lunta tuli kuunvaihteessa ilmeisesti jopa Etelä-Suomeen, joillekin paikoille jopa enemmän kuin koko talvena yhteensä. Miltä teillä näyttää nyt? Joko kaikki on taas sulanut pois ja kevät jatkanut etenemistään? Aurinkoista loppuviikkoa!

Tintti ja kaheli tonttu

Maaliskuun viimeisinä päivinä oli niin kylmää, ettei puutarharintamalla tapahtunut juuri mitään. Kuvasinkin puutarhan sijaan perheen nelijalkaista, joka sai hirmuiset hepulit, kun tennispallo lähti vihdoin maasta irti. Jos teillä näyttää yhtä lumiselta kuin meillä, niin seuraavat aurinkoiset hepulikuvat ajalta ennen lumimyrskyä tulevat tarpeeseen.

Täältä tullaan!

Ilmojen halki käy...

Ja tehokas jarrutus. Nyt tän vois heittää uudestaan....

Kierrän vähän eri reittiä... whooops, vähän meinasi mennä sivuluisussa! Onneksi pallo pysyi otteessa.

Välillä piti kuvata linnunpöntön elämää. Kuusitiaispariskunta on pyörinyt ahkerasti pöntön ympärillä, taitaa olla pesintä tiedossa. Tämä olikin iloinen yllätys!

Ja karvakaverin hepuli vain jatkuu. Karo leikattiin alkuvuodesta ja sen seurauksena hänestä tuli selvästi aktiivisempi otus. Nälkäisempi myös, mutta kyllähän näissä hepuleissa muutama kalori kuluu.

Välillä pallon voi jättää odottamaan ja juosta vain juoksemisen riemusta.

Ja sitten saa taas pallo kyytiä!

Nurmikolla oli hyvä höykyttää uhria.

Heitäpäs taas ennen kuin tämä hajoaa hampaisiin!

Saalistajan katse ja tarkka tähtäys...

Nappasin!

Hupaisaa huhtikuuta! Muistakaahan varoa jekuttajia!