Tuoksuvattupunontaa

Olen manannut etupihallamme kasvavaa tuoksuvattupöheikköä, joka yrittää tunkea aidan alta pihan puolelle. Koko kasvi on jopa valvattia pahempi riesa vahvoine juurineen ja valtavine kasvuhaluineen. Jos sen haluaa pitää siistinä, se on leikattava syksyllä matalaksi. Silloin menettää kukinnan, joka rehellisesti sanottuna on niin vaatimaton, että joutaa mennäkin. Jos haluaa korkean näkösuojan jo alkukesästä, pitää tavallisen vadelman tapaan edellisvuotiset versot jättää leikkaamatta ja yrittää jotenkin napsia välistä vanhat, kuivat versot pois. Hirveästi vaivaa sen vuoksi, että saa katsella koko talven ja pitkälle alkukesään kuivettuneen näköisiä risupehkoja. Ihmettelen kovasti, miten sitä myydään 10 euron hintaan taimistoilla. No, ei se ole hullu joka pyytää, vaan... Onneksi taistelu tämän kasvihirvityksen hävittämiseksi on jo aloitettu.

Mutta on tuoksuvatussa yksi hyväkin puoli: nimittäin oksattomat, jopa 2,5m pitkät vahvat versot, joista on helppo punoa vaikka mitä. Itse olen tehnyt siitä köynnöstukia...

Rinkuloita oli alunperin tarkoitus punoa kaksi, mutta oli niin haastavaa hommaa jäykkien tuoksuvattujen kanssa, että jäi yhteen.

...aitoja...

Oksat upotetaan tukevasti maahan vinoon ja punotaan oksa kerrallaan. Yläreunaan punoin mahdollisimman pitkillä oksilla reunan. Koska oksat eivät ole täysin suoria, aitakin aaltoilee hieman. Sopii kuitenkin suht huomaamattomaksi raja-aidaksi.

... kukkapenkkien ja kasvimaapenkkien tukireunuksia...

Valkosipulipenkin reunus. Tätä on tarkoitus punoa korkeammaksi sitten, kun saan multatäydennystä ja valkosipulit on nostettu.

 ... sekä avokompostille kehikoita. Tänäkin vuonna on tarvetta avokompostikasalle, joten työn alla on nyt uusi kehikko. Tukirakenteiksi upotin mahdollisimman suoria oksia. Sopiva tiheys tällaiseen on 20-30cm:n välein. Viime syksynä kaadetussa pihlajassa sekä tänä keväänä poistetussa lumipalloheidessä oli oikein hyvää tukikeppimateriaalia.

Oksat upotetaan rautakangen avulla tukevasti maahan.

Punontaan käytetään edellisvuotisia oksia. Leikkasin näitä jo syksyllä pienen kasan, mutta keväällä leikatutkin sopivat. Punominen kannattaa aloittaa sieltä reunasta, joka on alimpana. Maa viettää tuossa hieman alaspäin, joten aloitin takareunasta ja punoin suoraan useamman oksan päällekkäin. Tuoksuvatun oksat kapenevat tuolla matkalla aika paljon, joten huolehdin siitä, että molempiin päihin tulee tasaisesti sekä tyviä että latvoja. Tekniikka on varmasti kaikille tuttu edestä-takaa-edestä... ja seuraava kerros takaa-edestä-takaa...

Takalaidassa muutama kerros punottuna.

Kun sain takaseinän sille korkeudelle, että sivujen punos asettuu kutakuinkin suoraan, aloitin myös niiden punomisen. Kaikkia sivuja punotaan kerros kerrokselta niin, että ensin sivuille kaksi tuoksuvatun oksaa, sitten takaseinään kaksi. Edelleen huolehditaan siitä, että latvoja ja tyviä tulee tasaisesti, niin kehikko pysyy tukevasti kasassa. Kannattaa välillä tiivistää kerroksia, ettei punos löysty, kun oksat kuivuvat.

Vartti edellisestä kuvasta ja työ näyttää tältä. Jätin viimekesäisen aidan pään kompostikehikon sisään tarkoituksella.

Nurkassa näyttää tältä. Tyviä ja latvoja sojottaa tasaisesti. Nämä tasoitetaan samaan mittaan, kun työ on valmis.

Punomista jatketaan niin kauan, että kehikko saavuttaa halutun korkeuden. Nurkat siistitään tasamittaisiksi ja tukikepit lyhennetään sentti-pari punoksen yläpuolelta. Minä jätin tukikepit lyhentämättä siltä varalta, että kehikkoa tarvitsee korottaa kesän aikana.

Kehikossa on n. 20cm vielä korotusvaraa. Aidan pään sai piilotettua melkein kokonaan punoksen sekaan ja nyt aitakin pysyy tukevammin pystyssä.

Takaa päin. Vihertävät kohdat (paikat, joista kuori on irronnut) tummenevat pian samannäköisiksi kuin valkosipulipenkin reunassa.

 Tuoksuvatun edelliskesäiset versot kestävät aika paljon taivuttamista, mutta eivät taittamista. Risulintuja näistä ei ehkä pysty tekemään, ainakaan kovin pieniä, mutta tällaisiin rakenteisiin sopivat mainiosti. Kestävyystakuuta annan näille ainakin vuoden, pidemmästä ajasta ei vielä ole kokemusta. Testaan nyt kärhötuissa, kuinka helposti vastaleikatut oksat maahan tökättyinä juurtuvat. Pieni varoituksen sana on tässä vaiheessa vielä paikallaan: jos et halua lisää tuoksuvattua ja aiot tehdä esim. ylempänä näkyvän aidan, katkaise oksat kuivumaan pinoon syksyllä ja puno keväällä.

Inspiroitukaa! Iloista viikonloppua!

Riesoista eroon!

Olen jo kertonut, että meillä on valtava tuoksuvattupöheikkö pihaantulossa. Sen lisäksi meillä on riesana viitapihlaja-angervoa. Sen juurivesoja ollaan joka vuosi kiskottu maasta ja yritetty pitää sitä aisoissa. Minulla oli netissä ilmoitus "annetaan ilmaiseksi"-palstalla näistä molemmista ja eikö vain löytynyt hakija näillekin turhakkeille. Pakettiautokuorma lähti uuteen kotiin. Toisen riesa näyttää todellakin olevan toisen aarre. Nyt pääsen suunnittelemaan kivikkorinteen laajennusta. Toteutus kyllä menee ensi vuodelle, sillä kaikkia vatun juuria ei saatu millään pois. Päätin, että laitan tänä vuonna rinteen täyteen kesäkukkia ja tehdään kivikko vuoden päästä. 

Ai kun on ihanan näköistä...

Vielä jäi kaivettavaa, mutta onpahan aloitettu. Hieno kivenmurikkakin löytyi juurten seasta.

Pihlaja-angervon tilalle ei ole vielä sen kummempia suunnitelmia. Lemmikkiä siihen varmasti leviää tuosta ympäriltä. Saniaisia on myös muutaman metrin päässä. Tontin raja menee jossain tuolla alueella, eli hallitusti luonnontilainen lopputulos olisi toiveissa.

Entinen pusikko meni metrin päästä kukkapenkin kivireunusta, nykyinen raja on metsän varjon kohdalla. Tasoittelin isompia monttuja etupihan niityn paikalta poistetuilla sammalilla, jos vaikka juurtuisivat tuohon.

Tänään lähti myös pihasyreeni. Sen kohtaloa mietin pitkään. Entiset asukkaat olivat päästäneet sen ränsistymään ja heinittymään. Paljon tehtiin töitä, että saatiin se tuon näköiseksi ja paljon vielä tarvitaan, että siitä saa kauniin. Se vain sattui olemaan hölmössä paikassa eikä täydellistä paikkaa oikein muualtakaan sille löytynyt. Sen verran kuitenkin syreeniä kasvina arvostan, etten ihan ilmaiseksi siitä luopunut.

Ennen ja jälkeen. Monttuun otetaan "siirtonurmikkoa" tulevan pensasryhmän paikalta. 

Naapurit näyttivät myös vihreää valoa niityn laajennukselle, joten tein senkin tänään. Itse asiassa naapurin rouva hieman vihjaisi, että jos niitty näyttää tuossa hyvälle, niin sitä voisi jatkaa ihan reilusti eteenkin päin. Arvatkaa, onko pienet paineet onnistua?

Niityn alareuna kulkee n.30cm tolpan alapuolelta. Työn tuoksinassa nurmikko pääsi hieman multautumaan. Pieni multalisä ei varmaan tee sille pahaa.

Tällaisia edistysaskeleita tänään. Näkyvää jälkeä tuli paljon ja voi olla, että pidetään tuoksuvatun raivauksessa pari välipäivää. Sen verran paljon tuli isännältäkin ärräpäitä, että parempi kerätä välillä voimia uuteen taistoon. Onneksi sää sentään näyttää suosivan lähipäivät, jopa seuraavat pari viikkoa.

Kevätkukkijoita ja ostosreissun satoa

Edellisessä postauksessa toivoin, etteivät toiset kevättähteni olisi hävinneet kokonaan. Ei hätää, sieltä ne löytyivät pensasmustikoiden luota. Olivat runsastuneet oikein mukavasti. Nämä ovat varmaankin isokevättähtiä.

Kirjokevättähti on sinisempi ja pienikukkaisempi kuin tämä isokevättähti. Keskellä on vain pikkuisen valkeaa.

Nyt kukkii osa 'Golden Yellow' krookuksista. Niitä on tulossa lisää penkin toisessa reunassa, josta vasta lähtivät lumet, joten saan nauttia oikein pitkään kukinnasta.

'Golden Yellow' on totisesti nimensä veroinen. Keltainen väri ei kuulu suosikkeihini, mutta nämä oikein hehkuvat. Tykkään!

Pääsin ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin yksin taimikauppaan. Ei miestä, ei lapsia, seurana ainoastaan pitkä ostoslista. Ihan hulluksi en sentään heittäytynyt, vaan olin merkinnyt listaan erikseen "osta heti kun vastaan tulee" -kasvit. Loput ovat "osta joskus" -kategoriassa. Pysyin vieläpä suunnitelmassa, vaikka kasveja tulikin ostettua harvinaisen paljon kerralla. Yleensä mukaan tarttuu 1-3 taimiruukkua.

Tässä koko setti. Vasemmalla neljä 'Creme Brule' -pensashanhikkia uuteen pensasryhmään.

 Perennoista mukaan lähti pari erilaista kurjenpolvea...

Nyppykurjenpolvi ja peittokurjenpolvi 'Biokovo' pääsevät ehkä aiemmin hankkimani neidonkurjenpolven kaveriksi luumutarhaan.

 ... pari kärhöä (näille löytyy aina tilaa)...

Mantsuriankärhö on ollut ostoslistalla pitkään. Upea taimi! Valitsen kärhöistä aina sen, jossa on lyhimmät versot.

Tämä oli tarjouksessa. On se nättikin.

 ...sekä palloesikko, sinilemmiö ja tarhakylmänkukka.

Palloesikko tuli ostoslistalle vasta tänä keväänä. Yllätyin, kuinka hyvälle sen kukinto tuoksuu sen lisäksi että se on todella söpö.

Sinilemmiötä katselin jo pari vuotta sitten taimikuvastosta. Tämän luvataan kukkivan lähes koko kesän ajan.

Pari kukkaa oli jo auki. Ei tarvitse kauaa pohtia, mistä kasvi on saanut nimensä.

Tämä oli myös halpa. Kaupan esitteessä väri oli lila, ei vaaleanpunainen. Jännä nähdä, kumpaa tämä lopulta on. Valitsin mieluummin tuuhean taimen kuin kukkivan reppanan, joten joudun jännittämään ensi kevääseen.

Tällaisia hankintoja tällä kertaa. Huomenna puutarhassamme tapahtuukin paljon, sillä entisten asukkaiden jälkiä hävitetään oikein urakalla. Se tarkoittaa myös sitä, että saan aivan uuden temmellyskentän... Suurten projektien kesä on aivan nurkan takana!

Kaunokaisia ja muita kaunottaria

Uusia kukkia putkahtelee joka päivä. Nyt kukintavuoroon tulevat kaunokaiset eli bellikset. Viileät säät saivat nuput aukeamaan lyhyessä varressa. Bellikseni ovat saaneet itsekseen kylväytyä ja onkin hauska nähdä, millaisia kukkia minäkin vuonna tulee. Alunperin kaikki olivat valkoisia tai hennosti vaaleanpunaisia, mutta aina välillä seasta löytyy tummemman pinkkejä tai reilusti kerrannaisia yksilöitä.

Tästä näyttäisi tulevan kauniin pinkki.

Tämä kukkii lehtien seassa oikein lyhyessä varressa.

Kevättähdet ovat parhaimmillaan. Näitä oli edellisen asukkaan jäljiltä muutama tupas nurmikolla, josta pelastin ne ensi töikseni kukkapenkkiin. Ilmeisesti ovat kirjokevättähtiä, jos lajinmääritykseni osuu oikeaan. Pihalla oli myös toinen, hieman isompi ja violetimman värinen. Se ei viime vuonna kukkinut ja toivon, ettei se ole kokonaan hävinnyt.

Kevättähdet aurinkopenkissä eilen illalla kuvattuna.

Krookukset kukkivat parhaimmillaan. Keltaisessa nurkassa olevat 'Golden Yellow' -krookukset ovat vasta nupulla, mutta pensasmustikoiden välissä aukesi rypäs 'Vanguard'-krookuksia.

'Vanguard' on suosikkini omassa puutarhassa kasvavista krookuksista.

Ensimmäinen 'Jeanne d'Arc' -krookus valkeassa varjopenkissä.

Ensimmäinen jouluruusun kukka aukesi myös. Jostain syystä tämä on kukkapenkissä tehnyt aina vaaleanpunertavia kukkia, vaikka alunperin oli puhtaan valkea. Johtuisiko kylmistä keleistä, aurinkoisesta kasvupaikasta vai happamasta kasvualustasta? Nätti on kyllä näinkin.

Tämän kevään ensimmäinen jouluruusun kukka auki.

 Iltataivas tarjosi katseltavaa eilen, kun nostelin taimia takaisin eteiseen yöksi.

Valotolppa osui harmillisesti juuri parhaimpaan kuvauspaikkaan.

Aurinkoista alkuviikkoa!

Kukkuu, kukkuu, kaukana kukkuu...

Monta päivää on ollut niin kylmää ja sateista, ettei pihalla ole tapahtunut juuri mitään. Yhtenä päivänä aloittelin lavakaulusten laittoa kasvimaalle ja tänään urakka jatkui. Kottikärryn rengas oli talven aikana tyhjentynyt jonkin verran eikä sitä nyt kesken hommien aleta täyttelemään. Kyllähän se hiekan kärrääminen pehmeässä maassa hieman tyhjenneelläkin renkaalla onnistuu... no, raskasta oli ja kesken jäi.

Juuri kun koko kasvimaa alkoi tympiä viimeisen päälle, niin käki alkoi kukkua. Tuli heti kesäinen olo. Myös tontin rajan ulkopuolella pilkahtanut sinilila kukkanen piristi. Monessa blogissa on ollut nyt valkotäpläimikkä, mutta meidän kukkija lienee se luonnonvarainen (lehto)imikkä. Lajimääritystä saa tarkentaa, jos jollain on tietoa. Näitä oli sen verran paljon tuolla, että ajattelin pienen alun napata kasvimaan takareunalle valkovuokkojen ja leinikkien kaveriksi.

Vaikka kasvimaalla on maa selkeästi keventynyt alkutilanteesta, löytyy sieltä silti sinistä savea isoina möykkyinä. Niitä olen pilkkonut mahdollisimman pieneksi ja ripotellut hiekkaisempiin kohtiin.

Kasvipenkkien rajat tehtiin alunperin silmämääräisesti sinne päin, samoin kuin kasvimaan edessä oleva kärhökaari-penkki. Molemmat vinksottivat hieman eri suuntiin keskenään. Yhtälö meni aivan sekaisin, kun yritin sommitella lavakauluksia entisten kasvipenkkien kohdille, joten pieniä muutoksia piti tehdä. Etupihalta kärhökaaren läpi katsottuna käytävä jatkui ennen ihan takalaitaan asti, mutta lyhensin sitä tekemällä takaosaan lavakauluksilla pidemmän penkin, jotta ei tarvitsisi kaivaa ihan joka kohtaa uusiksi ja olisi lyhyempi matka suoristettavana. Kasvimaan etuosassa on tuoksuvatun oksista punottu kohopenkki, jossa kasvaa tänä vuonna valkosipulia. Korjaan sen varmaan syksyllä samaan linjaan kärhökaaren ja keskimmäisen penkin kanssa. Penkki on sen vuoksi reilusti isompi kuin muut penkit, sillä sen kohdalla oli kasvimaan parasta multaa eikä juuri yhtään savea.

Harson alla on perinteiseen malliin tehty penkki, johon kylvin tänään porkkanaa ja pinaattia. Kaaren alle on tulossa betonilaattoja lisää, kunhan ne vapautuvat halkopinon alta.

Tällä sivulla ainoastaan tumma lavakaulus on kunnolla paikoillaan. Kahden vaalean väliin isäntä saa kehitellä reunat, samoin kuin keskelle kasvimaata kahden lavakauluksen väliin (niitäkään ei ole vielä aseteltu paikoilleen). Nurmen ja lavakaulusten välin täytän hiekalla.

Kasvimaan takalaidassa on savisin maa. Sen lisäksi se on varjoinen kesäaikaan, kun puissa on lehdet. Saksankirveli ja ruohosipuli ovat kuitenkin viihtyneet siellä, joten istutin ne takaisin omille paikoilleen sen jälkeen, kun olin saanut niille lavakauluksen aseteltua ja täytettyä. Kasvimaan takareunassa on myös tuoksuvatuista punotut aita ja kaksi avokompostikasaa. Toiseen pelastin viime kesänä koivun juurelta raparperin ja aidan vieressä olevassa on viimevuotiset kitkentäjätteet. Yhden vuoden kokemuksella voin suositella tuoksuvatusta punottuja rakenteita; säilyivät talvenkin yli muuttumattomina.

Takareunassa kaivataan lisää multaa ja hiekkaa. Kuvan etuosassa iso kivi, joka oli osasyynä kasvipenkkien uudelleen sijoitteluun. Tumman lavakauluksen vierellä on maa-artisokat, jotka jäävät ilman lavakaulusta.

Kauppareissulla tein myös siemenostoksia. Vanhat salaatinsiemenet eivät näytä itävän ollenkaan, joten ostin uusia. Heräteostoksiinkin sorruin: ostin paria erilaista tomaattilajiketta äidilleni ja koristekaalin siemensekoituksen itselleni. Koskaan en ole minkäänlaista kaalia kasvattanut ja nytkin pitää googlettaa kasvatusohjeita. Sen tiedän, että ovat ilmeisesti oikeita tuholaismagneetteja. Saa nähdä, mitä tästä tulee. Mutta jos ihan pieleen menee, niin eipä ollut iso rahallinen investointikaan: siemenet maksoivat nimittäin 10 senttiä pussi.

Vaihtelua ruokapöytään.

Paikallisen halpakaupan löytö.

 Mukavaa lauantai-illan jatkoa!

Onko kellään valkokirjavaa prinsessaliljaa (=inkalilja)?

Yhdessä prinsessaliljassani on ollut koko kevään valkoviiruisia lehtiä. Kasvi kasvaa muuten ihan hyvin, mutta kirjavuus oikein korostuu, kun lehdet kasvavat kokoa ja niitä tulee lisää. Hauskan näköinenhän se on, mutta väkisinkin tulee mieleen, onko siihen iskenyt joku virus tai muu tauti. Viiruisuutta oli siis heti kun versot alkoivat kellarista tuomisen jälkeen vihertyä.

Onko kellekään muulle käynyt samoin? Mikä tämän aiheuttaa? Onko tämä nyt hävitettävä vai voiko tuollainen tarttua muihinkin prinsessaliljoihini, muista kasveista puhumattakaan? Onko viiruisuus tai sen aiheuttanut asia edes haitallista kasville?

Vappu pihatöissä sekä kevään ensimmäistä satoa

Tänään tuli tehtyä kaikkea kylvämisestä sadonkorjuuseen. Kukkapenkitkin siistiytyivät... ainakin kauempaa katsottuna.

Tämän päivän pääurakkana oli pihaantulon siistiminen. Pihdan juurella kasvoi pienellä alueella rönsyansikkaa ja roska-astia oli harvan sammalheinikon ympäröimä. Roskiksen oikealla puolella aidan edessä on kapea ja jyrkkä luiska, johon on hankala mennä ruohonleikkurilla.

Tältä se näytti. Ei kovin houkuttelevaa...

Työnjohto seuraa silmät tarkkana työn edistymistä. Taustalla näkyy vielä lumipenkkoja.

Meillä oli pieni kasa pihalaattoja ylimääräisinä ja ne pääsivät nyt hyötykäyttöön. Levitin rönsyansikkapenkin roska-astiaan asti ja sen toiselle puolelle perustin niityn (siemenet sain Kasvin paikka -blogin Niittyhaasteesta). Luiska jatkuu aidan toisella puolella ja jatkan niittyä myös sinne, jos saan naapurit innostumaan; puolet luiskasta on nimittäin heidän tonttiaan.

Aidan takana lumirajassa oleva risukasa on ilmeisesti suomentatar. Niitty olisi luonteva jatkaa siihen asti.

Lopputulos on nyt huomattavasti siistimpi. Nyt vain odotellaan, että niitty alkaa kasvaa. Kylvin niittykasvien siementen sekaan myös kesäharsoa ja vanhoja punapellavan sekä ruiskaunokin siemeniä, jotta niitty kukkisi jo ensimmäisenä kesänä.

Ansikkaa ei vielä saa levitettyä koko alalle, joten kylvin heti roska-astian vasemmalle puolelle kesäharsoa ja punapellavaa.

Maaliskuussa ruukkuun kylvetyistä herneistä saatiin jo esikoiselle maistiaisia. Hyviä kuulemma olivat.

Kaivelin myös kasvimaalta elämäni ensimmäisen maa-artisokkasadon. Toissasyksynä laitoin kolme keitosta yli jäänyttä mukulaa kasvimaan yhteen nurkkaan. Mietin jo, että tuleeko niistä mitään, kun versojakin alkoi näkyä maanpinnalla vasta myöhään kesäkuussa. Syksyllä ei tullut kaiveltua niitä ja nyt kun lumet vihdoin sulivat kasvimaaltakin, ajattelin penkaista, löytyykö sieltä mitään. Täytyy sanoa, että sadon määrä yllätti iloisesti: muutaman istutin takaisin, mutta syötäväksi otetut mukulat painoivat pestyinä yhteensä 1008g. Muutama ohuempi pötkylä grillattiin ruuan lisukkeeksi ja lopuista saakin ihan reilun kokoisen sopan.

Artisokkia kaivellessa huomasi hyvin, että runsas ruohosilpun käyttö ja sadonkorjuujätteiden jättäminen kasvimaalle on kannattanut. Maa oli muhevaa ja matoja löytyi monta, yksi kastemato oli varsinainen roikale.

Kastemato talikon piikin vieressä.

Minulla kukkapenkkien siivous tarkoittaa suunnilleen sitä, että silppuan pystyssä törröttävät kuivuneet varret penkin päälle katteeksi ja tarkistan, pääsevätkö uudet versot puskemaan edellisvuotisten lehtien läpi. Onneksi olen nähnyt, että moni muukin teistä harrastaa samaa, niin ei hävetä ottaa kuvia kukkapenkeistä.

Varjopenkki siivottuna (=kuunliljan ja töyhtöangervon varret silputtuna).  Hetken aikaa näyttää kurjalta, mutta pikku hiljaa vihertyy.

Happaman maan penkistä on tarkoitus jossain vaiheessa mutkistaa tuo luonnottoman suora etureuna.

Ensimmäinen tulppaanin nuppu löytyi kärhökaari-penkistä. Lajike on todennäköisesti 'Flaming Parrot'.

Aurinkoista ja lämmintä toukokuuta!