Pirteä keltainen

Värisarja saa jatkoa keltaisista kukista. Keltainen ei kuulu lempiväreihini, mutta silti keltaisia kukkia on minulla aika paljon. Suurin osa on äidiltäni tulleita jakotaimia, osa muilta tuttavilta ja yhden olen itse ostanut. Keltaisena kukkivalla kasvilla pitää olla jokin hyvä ominaisuus, jotta se saa luvan asettua kukkapenkkeihini. Kerron samalla kunkin kasvin valttikortin.

Kullankeltainen esikkoristeymä kevätkaihonkukkien kaverina.

Aikaisin keväällä suhtaudun keltaiseenkin väriin myönteisemmin kuin myöhemmin kesällä. Kun maa on vielä paljas, karun näköinen ja uusi kasvu vasta aluillaan, tuo keltainen väri kaivattua pirteyttä pitkän talven jälkeen ja tietenkin ruokaa kimalaisille, mehiläisille ja perhosille. Esikot hehkuvat varjopenkissä, krookukset keltaisessa nurkassa ja 'Tete a tete' -narsissit takanurkassa.

Tämä kevätesikon hailakan keltainen sävy on eniten mieleeni keltaisen sävyistä.

'Golden Yellow' -krookuksia keltaisessa nurkassa.

Pikkuiset 'Tête à tête' narsissit.

Kevätvuohenjuuren kelpuutin jopa niinkin näkösälle kuin kärhökaari-penkkiin sen vuoksi, kun sen sanottiin olevan hyvä perhoskasvi. Höpönlöpön sanon minä; yhtään perhosta en ole koskaan meillä kevätvuohenjuuressa nähnyt! Kasvi saikin lähtöpassit tuoksuvatukosta raivattuun kivikkorinteeseen. Ihan kokonaan en siitä halua luopua, sillä se näyttää olevan varma kukkija ja vihertää aikaisin. Lisäksi sen tummanvihreä lehdistö on hyvän näköinen koko kesän ja lehdet kestävät pitkään leikkovihreinäkin.

Näyttävä ja pitkäkestoinen kukinta sekä helppohoitoisuus ovat myös kevätvuohenjuuren valttikortteja.

Keltamaksaruohoa kasvoi tontillamme "nurmikon" seassa, mistä otin sitä pikkuisen talteen ja istutin kivikkorinteeseen ja etupihan kiveyksen väleihin. Se vihertää aikaisin, kukkii komeasti ilman mitään hoitoa ja viihtyy olemattomassa kasvualustassa. Pintajuurisena se on helppo kitkeä pois sitten kun kyllästyn siihen. Kivikkorinteessä on myös äidiltäni saatu kamtsatkanmaksaruoho ja sen juurelle salaa livahtanut kultamaksaruoho. Ehkä jossain vaiheessa nämä kaikki keltaiset maksaruohot joutuvat väistymään muiden kasvien tieltä, mutta olkoot niin kauan kuin en tarvitse lisätilaa mieluisammille kivikkokasveille.

Keltamaksaruoho on kasvi, joka selviäisi varmasti mistä tahansa. Kasvualustana näillä on pelkkää hiekkaa ja kiviä.

Kamtsatkanmaksaruoho lopettelee kukintaa, kun kultamaksaruoho sen juurella vasta aloittaa. Saavat minun puolestani kasvaa yhdessä.

Vanhanajan keltapäivänliljaa sain äidiltäni isoina puskina. Tein niille ihan oman penkin kuistin nurkkaan, jossa ne saavat olla ihan omassa rauhassaan. Punaista talon seinää vasten ne tulevat edukseen eivätkä riitele hempeiden sävyjen kanssa muualla. Kaikki päivänliljat eivät tuoksu, mutta tämän ihana tuoksu leijailee tyynellä säällä monen metrin päähän.

Keltainen nurkka, kun päivänliljat ovat parhaassa kukassaan.

Päivänlilja 'Stella d'Oro' on oma hankintani. Sillä on kaunis kasvutapa ja se sopii matalana kauniisti aurinkopenkin ja kivikkorinteen rajamaille. Stellan valttikorttina on myös todella pitkä kukinta-aika: kesäkuusta pakkasiin asti.

Päivänlilja 'Stella d'Oro' pitää lehtensä terhakkaammin pystyssä kuin monet isommat päivänliljat.

Värisarja jatkuu inhokkivärilläni eli oranssilla. Varoitan jo etukäteen, että se ei tule olemaan pitkä postaus. Edellisen postauksen valkoisista kukista voitte lukea täältä. Aurinkoisen pirteää alkuviikkoa!