perjantai 9. tammikuuta 2026

Pakkasta

Täälläkin on aloitettu vuosi kipakoissa pakkaslukemissa ja komeissa poutapäivissä. Vaikka aurinkoa ei hirveästi näykään, niin valoisuuden kyllä huomaa selvästi. Ja miten kauniita näkymiä muodostuu, kun matalalta paistava aurinko kultaa huurteiset puiden latvat kirkkaan sinistä taivasta vasten. Sitä on ollut virkistävää katsella auton tai kodin ikkunoista. Kävelyllehän minä en -25 asteen pakkasissa lähde! Eikä muuten lähde nelijalkainen lenkkiseurakaan. Yritin viime viikonloppuna käydä Karon kanssa lenkillä, kun eräänä aamuna oli enää -12 astetta pakkasta. Tossut laitettiin jalkaan ja innoissaan Karo lähtikin tallustamaan. Muutaman sadan metrin päässä Karo rupesi hidastelemaan ja vilkuilemaan taaksepäin ja suunnilleen puolen kilometrin päässä kotoa piti kääntyä takaisin, kun neitiä sai melkein kiskoa perässä. Kotiin mentiinkin sitten iloisesti puolijuoksua. Karo päätti taas kerran ajoittaa karvanvaihtonsa juuri vuoden kylmimpään hetkeen ja kun ikääkin alkaa jo olla, niin kylmä käy varmaan ihan eri tavalla luihin kuin nuorempana. Kotiin päästyämme kaivelin kierrätykseen menevän vuorellisen kuratakin sekä ompelukoneen ja aloin rikkoutuneen lakanan avulla sommitella koiran takin kaavoja.
Lasten vanha vuorellinen kuratakki pääsi muuttumisleikkiin.
Aluksi aioin hyödyntää kuratakista pelkän paksun fleecevuorin mutta sitten tuli mieleen syksyn ja kevään kuraloskakelit, jolloin on välillä käynyt mielessä, että sadetakki olisi tarpeen Karollekin. Pitkäkarvaisella, läpimärällä koiralla menee pitkään kuivua, vaikka miten pyyhkeellä kuivaisi enimpiä vesiä pois. Toisaalta kuratakkikangas suojaisi myös vähän paremmin tuulelta kuin pelkkä fleece, vaikka pakkanen saakin kurakankaan rapisemaan. Parempaakaan kangasta ei nyt ollut tarjolla, joten prototyyppi menkööt näillä tarpeilla. Hieman jouduin käyttämään luovuutta, jotta sain kankaat riittämään mutta kyllähän niistä takki tuli. Tai loimi. Karo kuulemma näyttää nyt hevoselta. Kierrätystekstiilipussi kutistui huomattavasti, kun takista ei jäänyt kuin taskut, vetoketju (jonka lukon otin talteen), joitakin palasia hapertunutta kurakangasta ja vähän pientä silppua. Toisesta hihasta jäi vielä käyttökelpoinen fleecen palanen lasten askarteluita varten.
Takki päälle ja jäniksen jälkiä tutkimaan.
Karo kävi ompelun aikana useamman kerran sovittamassa takkia namipalkalla ja tulee nyt oikein mielellään puettavaksi. En tiedä, osaako koira yhdistää takkia ja lämpimämpää oloa toisiinsa, mutta ainakaan Karo ei takki ja tossut päällä pyrkinyt vielä -20 asteen pakkasellakaan saman tien tarpeensa tehtyään sisälle. Hangessakin on varmasti mukavampi rämpiä, kun edes puolet masusta on suojattu. Takin molemmissa kyljissä on jostain vanhasta repusta talteen otetut pistolukot, jotka on kiinnitetty reikäkuminauhaan. Tarranauhaa mietin aluksi mutta se olisi pitkäkarvaisen koiran kanssa katastrofi. Mahakappaleessa on kuminauhaan käypäinen nappi, joten takin saa säädettyä sopivan tiukalle. Kuminauhat ja nappikin oli muuten otettu talteen jostain lasten hajonneesta ulkovaatteesta, joten takille tuli hintaa vain kirpparilta ostetun ompelulangan verran. Neljä rullaa lankaa maksoi 1,5€ ja kun käytin vain yhdestä rullasta jonkun verran, niin tuskinpa hinnaksi tuli edes kahtakymmentä senttiä. Kaavat jätin tietysti talteen vastaisuuden varalle. Tuli ihan hyvä mieli, kun löytyi hyötykäyttöä kaikelle talteen otetulle materiaalille. Seuraavaksi välikevennys.
Iltaruokaan porkkanoita kuoriessani taisin tiputtaa vahingossa porkkanan kuoren palasen jalkojeni juuressa kytänneen Karon päähän. Siinäpä oli koiralle ajanvietettä pitkäksi aikaa, kun yritti pohtia, miten herkun saa pois korvan takaa. Videon laatu on vähän huono, sillä jouduin kuvaamaan lieden äärestä. Karo nimittäin jäi tuijottamaan minua, jos yritin mennä lähemmäs tai edes käännyin katsomaan sen puuhia. Samasta syystä lattialle jääneitä muovikasseja ei siivottu pois näkyviltä.
Siemevarastot inventoitu ja vuoden ensimmäiset kylvettävät harkinnassa.
Käsitöiden ja ruuanlaiton ohessa ehdin käymään läpi myös siemenvarastot. Melkein pyhästi vannoin, etten enää kasvata paprikoita mutta kun varastoissa olisi 'California Wonderia' ja 'Lombardoa'... No, Californiat pystyn jättämään pois mutta nuo 'Lombardot' kyllä houkuttelisivat vähän turhan paljon. Nehän kypsyvät paljon nopeammin kuin 'California Wonder', joten pitäisikö sittenkin laittaa yksi tai kaksi tainta niitäkin? Toisaalta houkuttaisi, ettei jää hyviä siemeniä käyttämättä mutta kun tämä paprikoiden kasvatus ilman kasvihuonetta on joka vuosi melkoista arpapeliä. Chili 'Hungarian Yellow Wax Hot' pääsee taas kylvölistalle, sillä siitä on saatu edes kohtuullista satoa joka vuosi. Kesäkukkalaatikosta löytyi vanhoja lobelian, keijunmekon ja koruköynnöksen siemeniä, jotka ajattelin kylvää ensimmäisten joukossa. Ei harmita, jos eivät idä, mutta eiköhän mahdollisesti itäville taimille paikat löydy. Varastot ovat sen verran täynnä siemeniä edelleen, että tarvetta uusille hankinnoille ei ole. Luultavasti käyn silti vilkaisemassa, jos sattuisi löytymään jotain kivaa testattavaksi.
Ritarinkukka 'Picotee' on nyt varsin komeassa kukassa, kun melkein kaikki nuput ovat auenneet.
Joulukukat jatkavat täällä vielä toivottavasti aika pitkään kukkimistaan mutta muuten joulukoristeet on nyt siivottu pois näkyviltä. Kevät saa nyt tulla. Epäuskoisena katsoin juuri sääennustetta, jonka mukaan huomenna pitäisi olla selkeästi lämpimämpää, jopa -10 astetta. Mittari näyttää edelleen -25 astetta ja pilvettömällä taivaalla tuikkivat tähdet.

16 kommenttia:

  1. Näpsäkän takin teit Karolle. Varmasti on mukavampi olla ulkona lisävaatteen kanssa, vaikka karvapeitettäkin on. Mutta että hevonen😂ei nyt sentään! Ehkä pienen pieni pitkäkarvainen miniponi...
    Jaahas, sielläkin on siemenpusseja rapisteltu! Picotee kukkii oikein sydämensä kyllyydestä.
    Törmäsin muuten juuri tänään Youtubessa Amaryllis manin videoihin. Hänen tapansa laittaa ritarit levolle oli katkoa tylysti vihreät lehdet ja typistää juuria kovalla kädellä. Ja sitten hän suositteli sipulien liotusta 15-20 minuuttia vetyperoksidivedessä ( 1 ruokalusikallinen gallonaan eli 3,8 litraan vettä) ötököiden poistoon! Olisikohan siitä konstiksi niiden narsissikärpästen kanssa?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miniponi! Onneksi Karo ei (ehkä) ymmärrä ihan kaikkia sanoja, joilla häntä kuvaillaan :D Karon turkki tuntuu nyt todella ohuelta, kun vanha pohjavilla on lähtenyt ja uusi vasta kasvamassa. Varsinkin kylkien ja selän päällä on juuri nyt karva ohuimmillaan, joten takki tuli varmasti tarpeeseen.
      Oho, onpa aika hurja tapa Amaryllis manilla kohdella kasvejaan. Mihinköhän se vihreiden lehtien ja juurien katkaisu oikein perustuu? Yrittääkö hän sillä saada kukinnan ajoitettua tarkemmin haluamaansa ajankohtaan? Kasvin kannalta en keksi mitään syytä, miksi moisista toimenpiteistä olisi mitään hyötyä. Vetyperoksidivesi varmaan tappaa ainakin pinnassa olevat tuholaiset mutta päätyyköhän sitä riittävästi sipulin sisälle siellä mönkivien narsissikärpäsen toukkien tuhoamiseen? Pitää ainakin etsiä lisää tietoa aiheesta ennen kuin ryntään hankkimaan vetyperoksidia.
      Tässä juuri yhtenä päivänä pohdin sitä, että jos olisi tehnyt kuumennuskäsittelyn sille ulkona kesän olleelle sipulille jo heti nostovaiheessa, niin toukat olisivat varmaan olleet joko ihan pieniä tai sitten vielä munavaiheessa sipulin pintaosissa. Se olisi saattanut tehota paremmin kuin isojen ja syvälle sipulin keskiosiin ehtineiden toukkien saunottaminen. Jälkiviisaus on paras viisaus...

      Poista
  2. No nyt Karo tarkenee hyvin uudessa lämpimässä viitassaan.
    Mainio video ja ihana tuo viimeisen kuvan ritari.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli takista edes vähän apua Karolle, joten ei mennyt työ hukkaan. Kiitos!

      Poista
  3. Edullisen takin sait Karolle! Kierrätystä parhaimmillaan. Varmasti on hyvä mieli tekijäll, kuin saajallakin. Miunkin pitäs kahella siemenvarastot. Tuo paprika 'California Wonder' muutaman paprikan kerkes kypsyttämään kasvihuoneessa. Laitoin siemenet itämään vasta helemikuun loppupuolella. Kokeilen uudestaan ja aiemmin kylyvettynä. Kaunis Amaryllis on kukassa siellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aina tyytyväinen, kun saa jotain materiaaleja hyötykäyttöön sen sijaan, että kuskaisi ne roskiin tai tekstiilijätekeräykseen. Ompelin takin vielä niin, että kurakankaan haprastuessa käyttökelvottomaksi sen saa helposti ratkottua irti ja korvattua uudella kankaalla.
      'California Wonder' on yllättävän hidas kypsyttämään satonsa ja varmaan tarvitsisi kasvihuoneen suojaa parempaan sadontuottoon.
      'Picotee' on todella nätti ja kun kukat ovat aika pienet, niin se on pysynyt hienosti pystyssäkin.

      Poista
  4. Sait aikaan todella hienon talviloimen Karolle, kyllä nyt on Karon paljon mukavampi haistella jälkiä. Oli kätevää käyttää rikkoutunut lastenvaate uuteen tehtävään ja lopputuloksesta tuli vielä kauniskin.
    Rilla alkaa nostella koipiaan vasta kun pakkanen on lähempänä -30 astetta, mutta ei Rillaa viitsi -25 asteessa kerralla kävelyttää puolta tuntia pidempään. Meillä on kyllä hyllyssä Ritalle aikoinaan alennuskopasta ostettu talvitakki, mutta Rillan mielestä siihen pukeutuminen on äärimmäisen noloa ja vaikka luulisi hyvinistuvan toppatakin lämmittävän miellyttävästi, menee Rillan koko ulkoilu siihen, että se yrittää päästä takista eroon. Onneksi Beussilla on todella hyvä pohjavilla ja turkki muutenkin … ja iso koira ei jäähdy niin nopeasti kuin pieni. Lisäksi Rilla lämmittää itseään liikkumalla.
    Porkkanat ovat Rillan suurta herkkua, ja se alkaa kuolata minun jaloissani aina kun kuorin porkkanoita ruoanvalmistukseen. Annan sille yleensä porkkanan tai pari rouskutettavaksi.
    Siemeninventointi pitäisi minunkin tehdä. Tuo sinun ritarinkukka on kerrassaan upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Takista meni lasten käytössä jo vesi läpi mutta Karolla se välttää vielä varmasti hyvin. Haprastuneimpia kankaita en edes käyttänyt.
      Karo pärjäsi nuorempana -20 asteessa ihan hyvin mutta sitä kylmemmässä alkoivat tassut nousta vatsavilloihin. Vanhempana kylmänkestävyys on selvästi alkanut alentua ja jo parin vuoden ajan on pitänyt laittaa -10 asteessa töppöset jalkoihin pidemmille ulkoiluille. Nyt karvanvaihdon takia turkki on ohuimmillaan kylkien ja selän kohdalla, joten ei ihme, että viluttaa. Onneksi Karoa ei näytä yhtään haittaavan ylimääräiset tossut, loimet sun muut. Lastenkin puettavaksi Karo menee mielellään.
      Karo tykkää myös porkkanoista ja monesta muustakin vihanneksesta. Aina kun joku kuorii tai pilkkoo jotain, niin Karo on ihan varmasti jalkojen juuressa odottamassa herkkupaloja.

      Poista
  5. No nyt Karo tarkenee hyvin pakkasilla. Koirat ovat hauskan näköisiä talvitamineissaan. Mietin tassuja, miten ne polkuanturat jäätyisivät ilman tossuja talvella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin Karolla on paksua karvaa polkuanturoiden välissä, varmaan muillakin koiraroduilla. Ja kai anturoissa on paksumpaa nahkaakin, mutta kyllähän se kova pakkanen silti jossain vaiheessa tuntuu koirankin jalkapohjissa. Karo rupeaa nykyään nostelemaan tassujaan aika herkästi vatsavilloihin jo -10 asteen pakkasella, jos ei ole töppöset jaloissa.

      Poista
  6. Karo sai todella hyvän talvitakin ja nyt tarkenee pakkasella käydä lenkillä! Tyttären ajokoira ei millään laittaisi takkia päälle, ressukkaa nolottaa ihan mahdottoman paljon. Toki pakkasella pitää koirallakin takki olla ja tossut jalassa ja hienosti kierrätit - olet taitava ompelemaankin! Sadetakki pitää olla myös! Koiran kuivaus ei niin nopeasti käykään vallankin jos on pidemmät karvat, tyttären englanninspringeriä saa hinkata oikein pidemmän aikaa ja silti jää vettä. Onneksi ensi viikolla ilmeisesti sää lauhtuu!
    Siemeninventaario on ihan hyvä tehdä, minulla ainakaan se ei kovinkaan paljoa vaikuta tilaukseen, toki tänä vuonna saatoin olla tilauksissani maltillinen. Komea amaryllis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! En tiedä taitavasta, mutta rauhassa ja huolella kun tekee, niin näyttää ihan kelvollista jälkeä tulevan. Ja onneksi oli sitä lakanakangasta, niin sai vähän mallailla ja suunnitella ennen varsinaisten kankaiden leikkaamista.
      Taitaa koirayksilöissä olla eroja tuossa, miten ne sietävät kaikenlaisia ylimääräisiä härpäkkeitä yllään. Karo on niin ahne herkuille, että se tekee mitä tahansa nameja saadakseen. Takkikoulutus sujui helpommin kuin tossut aikanaan, mutta tossutkin menivät nätisti jalkoihin kun oli ihan oikeaa lihaa palkintona. Alkuihmetyksen jälkeen tossutkin ovat saaneet olla hienosti jaloissa.
      Luulen, että sadetakki tulee helpottamaan arkeamme ihan eniten. Ei Karonkaan turkki kunnolla kastuttuaan pelkällä pyyhkeellä kuivu ja pyyhkeitäkin menee vähintään kaksi. Lisäksi pitää kuivata kuraroiskeet seinistä, jos Karo ehtii ravistella ennen kuin kukaan kerkiää pyyhkeen kanssa paikalle.
      Meillä on ihme kyllä enää -8 astetta pakkasta. Paljon parempi kuin ne parinkymmenen asteen pakkaset. Huomenna pitää tehdä lumityöt, sillä tänään alkoi tuiskuttaa lunta.

      Poista
  7. Mahtava muodonmuutos takille ja tarpeellinen vielä. Nyt tarkenee ja estää kuraakin. Hauska video, meillä saattaa tippua kans esim. juuston palanen:)
    Voi miten upea amaryllis, hieno hillitys jouluväritys. En tiedä mikä vaivaa, mutta siemenet ei kiinnosta vielä tippaakaan.... pitääkö olla huolissaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takki ei enää sellaisenaan kelvannut lasten päälle, sillä varsinkin huppu, hihat ja helma takapuolelta päästivät vettä läpi. Ja alkoihan se jo olla vähän pienikin. Karo ei möngi ihan yhtä paljon kuraloskassa kuin lapset, joten ehkäpä nuo ehjemmät osat takista vielä sadeveden kestävät.
      Tippuuko Ipanalle sattumia vahingossa vai "vahingossa"? :D Tuo videon tilanne oli ihan oikea vahinko mutta aika monta porkkanan palasta Karolle lipsahti ihan tarkoituksella.
      Minulla meni viime vuonna pitkään ennen kuin kylvöpuuhat alkoivat kiinnostaa, joten älä huolehdi. Kyllä se siitä vielä syttyy sitten kun on sen aika.

      Poista
  8. Älä suotta väheksy luovuuttasi ja taitoasi. Karo sai hienon talvitamineen. En kyllä Karoa vertaisi takkipukuisena hevoseen. Tyttären hevoset ovat olleet ihan erilaisia loimineen. Minulle tulee Karosta mieleen englantilainen herrasmies sadeviitassaan.
    Onkohan kaikilla kasvattajilla juuri California Wonderia? Sitä löytyy minultakin. Aion laittaa sen itämään, mutta en ihan vielä. Odotan tilaamien siementen saapumista ennen aloitusta.
    Picotee on upea amaryllis. Taiteilijan käsi ei ole tärissyt terälehtiä punaisella reunustaessaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En toki väheksy mutta eipä tuo takki kovin haastava ollut tehdä sen jälkeen kun olin saanut lakanakankaasta kaavat aikaiseksi. Mutta mitähän Karo neitikoirana tykkäisi englantilaisen herrasmiehen tittelistä? En taida kysyä! Saan kyllä kiinni mielikuvastasi.
      'California Wonder' taitaa olla siemenkauppojen halvimpia paprikalajikkeita ja tekeehän se oikein maukkaita paprikoita, jos vain olosuhteet ovat mieleiset.
      Vakaa käsi on tosiaan ollut 'Picoteen' punaiset reunat piirtäneellä taiteilijalla. Tasaisesti on punaista joka terälehden reunassa.

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!