Pikkumoka loman alkuun

Ehkä kaunein valkovuokoistani.

Kevät etenee reipasta vauhtia kohti kesää ja vihdoin pääsevät puutarhatyötkin etenemään kunnolla. Toissapäivänä oli nimittäin varsinainen viimeinen työpäiväni ennen kesälomaa, vaikka eilenkin piti vielä pikkuisen tietokonehommia tehdä. Ei kuitenkaan niin paljoa, että niihin olisi koko päivä tuhraantunut ja ehdinkin hyvin olemaan ulkona suurimman osan päivästä. Aika mukava sääkin sattui; pilvipoutaa ja sen verran lämmintä, että t-paidassa tarkeni. Tänäänkin on ollut lämmintä, tosin iltapäivästä ja illasta on ripsauttanut pari sadekuuroa, mikä onkin ollut hyvä, sillä kylvöt ja istutukset tarvitsivat kastelua.

Koko mättäässä on hiukan erilaisia kukkia.

Kasvimaan syyskylvöt ovat itäneet aika kehnonlaisesti. Korkeampiin lavoihin istutetuista valkosipuleista vain keskemmällä lavaa olevat ovat lähteneet kasvuun, kun matalammissa kasvuun on lähtenyt onneksi suurin osa. Luultavasti vähäluminen talvi on syynä, sillä toissa talven jälkeen kasvuun lähtivät melkein kaikki istuttamani kynnet. Istutin pari vuotta sitten vesimyyrän takia aurinkopenkkiin valkosipuleita, joten taidanpa käydä antamassa niille kunnon annokset kanankakkaa, jotta ne kasvaisivat syöntikokoisiksi. Syksyllä kylvetyistä porkkanoista löysin huimat neljä tainta, palsternakoista yhden. Palsternakan ja yhden porkkanarivin siemenet olivat vanhoja, mikä selittänee omalta osaltaan huonoa itämistä. Tuoreemmista siemenistä kylvetyn porkkanarivin olisi kyllä pitänyt itää paremmin, joten laitan sen talven syyksi. Ripottelinkin nyt uudet siemenet entisten rivien viereen.

Himalajanesikoita, tarhajouluruusu ja valkovuokot suon laidalla.

Kylvin kasvimaalle myös papuja, herneitä sekä punajuuria, ja istutin yhteen lavaan kaksi tomaattia, esikasvatettuja salottisipuleita ja basilikaa. Samaiseen "tomaattilavaan" istutin jo aikaisemmin keväällä muutaman kyssäkaalin ja kylvin hunajakukkaa sekä veriapilaa. Toivottavasti tuo kasvien sekamelska hämäisi niin sipuleiden kuin kaalienkin tuholaisia. Kasvimaahommista siirryin istuttelemaan tomaatteja lopullisiin ruukkuihinsa siihen saakka että multa loppui. Pitää siis hakea pari pussia lisää, niin riittää lastenkin tomaattiruukkuihin. Seuraavaksi istuttelin loppuja kesäkukkia maahan. Kahdesta kasvista en edes tiennyt, mitä ne ovat. Muistaakseni kylvin ainoastaan Liisalta tulleita helokukonharjoja, joten siementen seassa on joko ollut jonkun toisen kasvin siemeniä tai sitten minuun on iskenyt pahimmanlaatuinen kasvidementia. Sirkkalehtivaiheessa kouliessa taimet näyttivät melko samalta, joten en silloin kiinnittänyt erilaisiin kovin suurta huomiota ja loppukevään aikana ei liiemmälti joutanut pohtimaan, mitä lajia mikin ruukku piti sisällään.

Mikä ihme on tämä? Kukonharjoja lienevät nuo matalammat samassa laatikossa.

Mysteerikasvit menivät kärhökaaripenkkiin hävinneiden punahattujen tilalle. Siinä ne joutavat kasvamaan ja kun taustalla on valkoisia syysleimuja, ei värienkään kanssa tule ongelmaa. Isommat punahatut ovat lähteneet yllättävän hyvin kasvuun mutta ilmeisesti kaikki viime kevään taimet ovat taas kerran hävinneet talven aikana. En kyllä ihmettele lainkaan, viime talvi kun oli mitä oli. Iloinen olen siitä, että vanhemmat punahatut ja moni muukin kasvi on selvinnyt hyvin. Keltatörmänkukkiakin oli monta hengissä, levisioista puhumattakaan.

Tulppaanisekoituksen seuraava kukkija onkin varsinainen kaunotar.

Jos talvi kuritti joitain kasveja, niin osaa se puutarhurikin olla aikamoinen tuholainen (tämä on nyt se mokaosio). Kitkin kärhökaaripenkkiä oikein kunnon flown vallassa. Voikukat lähtivät melkein itsestään irti pitkällä juurella, samoin muut rikat ja tuli niin siistiä, ettei ole tosikaan. Muutama kasvillisuuden seassa piileskellyt kotilokin kohtasi siinä samalla tiensä pään ja liiskaantui nopeasti kivien väliin. Kaikki sujui oikein hyvin, kunnes vastaan tuli ihmeen tiukassa oleva lemmikkimätäs. Minä pöljäke en siinä vaiheessa pysähtynyt ja tutkinut asiaa tarkemmin, vaan nappasin tiukemman otteen ja vetäisin kunnolla. Rutina kertoi, että nyt kävi pahasti. Ei siis minulle, vaan jollekin kasville.

Voi samperi, siinä meni vuorijumaltenkukka!

Ette arvaa, miten paljon sätin itseäni tuosta tuhosta. En edes muistanut, että olin jakanut viime kesänä vuorijumaltenkukkaa myös toiselle puolelle kärhökaaripenkin käytävää. Iso lemmikkimätäs oli tietysti kasvanut ihan sen kylkeen ja peitti niin lehdet kuin kukkavarretkin ja niin olivat katastrofin ainekset kasassa. Jostain syystä suuri kitkentäflow loppui kuin seinään. Sen verran sentään tajusin kitkentähuumassakin, etten kitkenyt viime kesänä istutettuja pieniä vuorijumaltenkukan siementaimia. Ne tosin olin merkinnyt risukartiolla. On sitä joskus sentään viisaskin.

'Doll's Minuet' -tulppaani tuntuu olevan kestävä lajike.

Onneksi on paljon kaikkea muuta, mikä vie harmituksen tehokkaasti pois. Tulppaanien nuppuja näyttäisi nousevan ihan mukavasti. 'Doll's Minuet' on minusta todella kauniin värinen ja mallinen tulppaani. Istutin niitä syksyllä lisää ja toistaiseksi näyttäisi siltä, että kaikki olivat oikeaa lajiketta. Vanhat sipulit eivät ihan vielä kuki mutta nuppuja nousee. 'Dolls' Minuetin' seurana on 'Carnaval de Rioa', joita istutin ainoastaan syksyllä 2017 yhden pussillisen. Kahdeksan nuppua näkyy nyt ja paljon pienempiä lehtiä. Pitää laittaa kunnon lannoitukset, niin jaksaisivat kasvaa kukintakokoisiksi. Oikein hyvä lajike on siis sekin.

Luumutarhassa tarhavarjohiipat ovat alkaneet kukkia.

Varjohiipat nousivat täällä aika myöhään mutta kasvoivat sitäkin vauhdikkaammin. Nyt kummassakin on suunnilleen yhtä paljon nuppuja. Samalla alueella valkovarjohiippa 'Niveum' ei vielä kuki. Se on paljon pienempi muutenkin. Varjohiipoissa on ainoastaan yksi vika: niiden kukat kasvavat valoa kohti, joten ne eivät näy juuri lainkaan kulkuväylälle. Onneksi ne näkyvät nuotiopaikan puolelta niin kauan kun kärhöt kasvavat eteen. Siihen mennessä varjohiippojen kukintakin lienee ohi.

Kirjopikarililjat piti kuvata ujuttamalla kännykkä ja käsi verkon saumasta läpi.

Niin ahkera en ole vielä ollut, että olisin ehtinyt kerätä jänisverkot pois. Hirveää haittaa ei tosin olisi tänä vuonna tullutkaan, jos ei olisi edes verkottanut luumupuita. Näyttäisi siltä, että viime vuonna kuolleilta näyttäneet oksat ovat edelleen kuolleita ja harkinnassa on, mitkä puut kaadetaan kokonaan pois ja mitkä sahataan ylimmän vihreän oksan yläpuolelta poikki. Ja ne oksat ovat muuten matalalla! Luultavasti kirjopikarililjojen keskellä oleva 'Kuntalan' runko häviää ennen syksyä ja joku juurivesoista saa tilaisuuden kasvaa puuksi, jos emme päädy istuttamaan tilalle jotain toista puuta. Kirjopikarililjoista puheenollen, en ole nähnyt niissä tai varjoliljoissa toistaiseksi liljakukkoja. Hienoa, että edes joku tuholainen on loistanut poissaolollaan.

Vesimyyrän tunnelialueella tapahtui pientä myllerrystä.

Meille tulee vihdoin valokuitu. Eilen pari asentajaa kävi laittamassa jonkun härvelin talon seinään ja tutkailemassa, mistä kohdasta kuidun voisi tuoda talolle. Alkuperäinen suunnitelma oli purppuraheisiangervon oikealta puolelta ja ehdin nostaa sieltä jo melkein kaikki kasvit pois, kunnes vastaan kolahti aivan liian pinnassa oleva kivi. Järkäleellä oli ylöspäin osoittavaa pinta-alaa vähintään puolen neliömetrin verran, joten piti tutkia, olisiko pensaan toisella puolella syvempää väylää. Nostetut kasvit pääsivät siis hetken kottikärryissä odoteltuaan takaisin entisille paikoilleen. Heisiangervon vasemmalla puolella olin viisaampi ja testasin ennen kaivamista rautakangella kasvualustan syvyyttä. Sieltä piti poistaa kurjenmiekkaa, pihaesikkoa ja isotähtiputki mutta eipä tullut kiviäkään vastaan. Sitten kun kuitu on paikoillaan, pitää muistaa, ettei kaivele isolla lapiolla eikä kovin vauhdikkaasti tuolla alueella. Kuitu kun tulee kuulemma vain 30-40cm:n syvyyteen. Eipä tuolla onneksi ole tarvetta kaivellakaan kunhan aivan kuvan vasemmassa reunassa pilkistelevä keltaheisiangervo kasvaa.

Sametinpunaliila pihaesikko.

Valokuitutyömaalta siirretyt pihaesikot ovat väriltään hyvin tummanvioletteja, melkeinpä mustaan taittuvia. Ylläolevan kuvan esikko on uudempi ja se on selvästi punaisempi, vaikka hyvin tumma on sekin. Sen kukinta meinasi mennä ihan kokonaan ohi, sillä kevättähtien kuihtuvat lehdet olivat melkein peittäneet sen. Kääntelin lehdet varovasti sivummalle, niin pääsi pihaesikkokin kunnolla esille. Esikoista siirrytään kylmänkukkiin. Toivottavasti ette ole jo kyllästyneet jättikokoisen tarhakylmänkukkani kehumiseen, sillä vielä tulee yksi kuva siitä. Nyt, kun ensimmäiset kymmenkunta kukkaa ovat jo kuihtuneet, jäljellä on vain pienempiä kukkia. Kokoa on niilläkin melko paljon, kuten varmaan seuraavasta kuvasta huomaatte. Sopivasti oli yksi kukka tarpeeksi lähellä naapuria, jotta sai kukat ihan vierekkäin kokovertailuun. Valkoinen ei ole vielä ihan auki mutta ihmettelen kyllä suuresti, jos sen kukat kasvavat sinisen kaverinsa kokoisiksi.

Jättikylmänkukan vieressä valkoinen kukkii normaalin kokoisin kukin.

Jättikukkaisen tarhakylmänkukan kukinta alkaa olla loppusuoralla, joten taidatte säästyä tänä vuonna lisäkuvilta ja hehkutukselta. Toivottavasti ensi vuonna sen kukinta on yhtä loisteliasta. Huomenna pitää käydä ainakin ostamassa multaa, jotta saan loput tomaatit ruukutettua. Katsotaan, mitä muuta tekemistä sitä keksisi.

Narsisseista jouluruusuihin

Narsissi 'Replete'.

Tänäkään vuonna ei taideta viettää täällä narsissien juhlia mutta sentään jokunen narsku näyttäisi nousevan. Ihmetystä herättää luumutarhan narsissi 'Repleten' erikoinen väritys. Kukissa on nimittäin selvästi vihreitä terälehtiä, mitä niissä ei ole koskaan ennen ollut. Otanta toki on hyvin vajavainen, sillä tällä hetkellä kukkia on vain kaksi enkä tiedä, tuleeko edes enempää. Istutin niitä syksyllä 2020 kahden kilon pussillisen ja vuodesta toiseen kukkia on ollut aina vain vähemmän. Lehtiä vielä joistain kohdista vähän nousee, vaikka olen lannoittanutkin sipuleita. Jokin kasvuoloissa ei siis miellytä narsisseja tai sitten syypää on narsissikärpänen.

Sama kukka alhaalta.

Avautumassa oleva nuppu näyttää myös hyvin vihreältä.

Tavallaan tykkään 'Repleten' tämänvuotisesta kukanväristä, vaikka onhan tuo avonaisen kukan väriyhdistelmä aika hurja. Vanhoista 'Thalia'-orkideanarsisseista pari kukkii ja ilmeisesti ainakin osa viime syksynä istutetuista narsisseista aikoo myös kukkia. Taidan kuitenkin ihan tosissani lopettaa syksyisen narsissien hankkimisen kun eivät ne meillä näytä kovin monivuotisia silmäniloja olevan eivätkä ainakaan lisäänny. Sipulit ovat kalliita yhden kesän iloksi hankittuina. Varmemman kukinnan taitaa saada keväällä hankituista ruukkunarsisseista kuin syyssipuleista eikä tarvitse syksyn koleudessa tunkea sipuleita märkään maahan muiden kasvien seassa rämpien.

'Apricot Whirl' on toissa keväänä ostettu. Niistä enää kaksi kukkii.

Jos narsissien vähyys harmittaa, niin tulppaanit aiheuttavat vaikka minkälaista ihmetystä. Luumutarhassa näyttäisi nousevan aivan liian vähän piippoja. Joku on ilmeisesti syönyt niitäkin tai sitten vähäluminen talvi on tehnyt tuhojaan, sillä viime syksynä istutetut sipulit eivät näytä nousevan kunnolla. Tai ehkä ne vain ovat hirmuisen myöhäisiä lajikkeita. Toivottavasti jälkimmäinen vaihtoehto osuisi kohdilleen. Kärhökaaripenkissä näyttäisi olevan parempi tilanne, tosin siellä kukkivat tulppaanit, joita en ole sinne istuttanut. Olipa hassusti sanottu, sillä kukapa muukaan ne olisi sinne istuttanut kuin minä. Tuota lajiketta en kuitenkaan syksyllä ostanut.

Pussissa luki "liilat ja vaaleanpunaiset sävyt". Liilat tuolla taustalla ovat palloesikoita.

Sekoituspussin tulppaanit näyttäisivät olevan lummetulppaani 'Concertoa' tai jotain muuta hyvin samannäköistä lajiketta. Niiden väri ei sinällään haittaa, sillä valko-keltainen sopii hyvin kärhökaaripenkin tämän hetken värimaailmaan ja aikainen kukintakin on plussaa. Tosin kukat ovat harvakseltaan siellä täällä, vaikka istutin samaan kohtaan 3-5 sipulia. Ei näemmä sattuneet sillä tyylillä kaikki lummetulppaanit samaan ryhmään. Olisin kuvitellut, että sekoituspussin lajit kuitenkin kukkisivat suunnilleen yhtä aikaa kun kerta sipulipussin kuvassakin oli komea massakukinta. Tulppaaneita kyllä nousee mutta niin eri aikaan kyllä kukkivat, että kukkia on koko ajan harvakseltaan. Hieman kismittää sekin, että viime syksyn kukkasipuleissa on ollut normaalia enemmän sitä mitä sattuu. Yleensä sekaluutta on ollut ehkä useammin litukan kasveissa mutta tällä kertaa vääriä lajikkeita on tullut kahdesta eri liikkeestä. Saksalaisesta ja muualta hankitut myöhemmin kukkiva sipulit eivät vielä ole kukassa, joten ei vielä tiedä, paljonko niistä tulee lisää virheosumia.

Pensasryhmään oli ilmestynyt yksinäinen tulppaani.

Mikähän lienee tuokin tulipunainen tulppu? Voi olla, että se on se yksinäinen pikkuinen sipuli, joka tuli joskus muutamia vuosia sitten salamatkustajana äidiltäni tulleiden perennojen seassa eikä ole vielä kertaakaan kukkinut. Onneksi pensasryhmässä on ennestään puna-valkoista 'Carnaval de Rio'-lajiketta, jonka valkokirjavia lehtiä näkyykin punaisen tulppaanin taustalla. Yksi tulipunainen darwin ei siis pahasti riitele minkään kanssa. Tai hyvällä tuurilla punaisia tulppaaneita on vuosi vuodelta enemmän, jos tuo ainokainen alkaa lisääntyä. Niinhän nuo tulipunaiset tai keltaiset tuppaavat yleensä tekemään.

Vuosia sitten hankittua 'Exotic Emperoria' kukkii vielä muutama yksilö tässä ja lisää vähän matkan päässä.

Viime viikonloppuna hämmästyttänyt jättikokoinen tarhakylmänkukka on nyt aukonut uusia kukkia. Kyseessä täytyy olla jonkun superyksilön, sillä kaikki sen kukat ovat selvästi suuremmat kuin muilla tällä hetkellä kukkivilla tarhakylmänkukilla. Nyt se on mittaamalla todistettu ja eilen kylässä käynyt puutarhaystävä ihmetteli myös sen kukkien kokoa. Millään en ole sitä lannoittanut, kuten en muitakaan sen lajitovereita eikä tuossa kohdassa ole sen parempaa multaakaan. Viime kevään kuvista selvisi, että samalla kasvilla oli silloinkin kohtalaisen kookkaat kukat vieruskaveriin verrattuna mutta eivät varmasti näin suuret, sillä olisin kai ihmetellyt sitä silloin isommin. Mitähän siitä vielä tulee sitten kun taimi kasvaa isommaksi?

Super-kylmänkukka yllä vasemmalla, alhaalla vasemmalla yksi alaoikealla olevan ryhmän tarhakylmänkukista.

Mahtavaa tarhakylmänkukkaa mittaillessa sattui huomio kiinnittymään parin metrin päässä näkyvään onkaloon. Voihan vesimyyrä sentään! Pienempi kurkistusaukko löytyi viittakurjenmiekkojen toiselta puolelta. Ei auttanut kuin lähteä hakemaan supercatia varastosta. Kaksi vuorokautta loukku on nyt ollut paikoillaan eikä ole saalista tullut. Toisaalta myöskään sipulikukkia ei ole uponnut mystisesti maanrajaan tai alkanut nahistua, joten ehkä tuossa on tehty kertaluontoinen täsmäisku kurjenmiekan juuristolle tai sitten syvällä maan uumenissa tehdään muita tihutöitä, joiden karmaiseva lopputulos paljastuu vasta myöhemmin.

Supercat pääsi isompaan onkaloon, kurkistusaukko on vasemmalla ihan kurjenmiekan juurella.

Jos ei pariin päivään jää tuosta tunnelista myyrää kiinni, etsin vaikka harjateräksellä tökkimällä uuden tunnelin, johon viritän loukun. Todistettavasti vesimyyrä tai useampi täällä vielä myllää, vaikka pitkään aikaan ei tunneleita ole ilmestynytkään. Mokoma tuholainen saa luvan päästä hengestään, jos aidan tälle puolelle yrittää uudelleen eksyä. Häivytäänpä sitten aurinkopenkistä takaisin takapihalle, jossa vanhin jouluruusuistani on vihdoin kunnolla kukassa.

Vaaleajouluruusuna ostettu, mutta sen väri on puutarhassa ollut aina tällainen kellertävä.

Jouluruusu on ollut minulla joulusta 2015 saakka, eli se on istutettu maahan keväällä 2016. Vanhus on selvästi pienentynyt huippuvuosistaan (ja viime vuodesta, jolloin siinä oli lähemmäs 100 kukkaa) ja mietin, uskaltaisiko siitä ottaa jakopalan toiseen paikkaan. Kasvusto näyttää siltä, että ihan hyvänkokoisen jakopalan saisi helposti lohkaistua emokasvin sivusta, joten emokasvia ei tarvitsisi häiritä sen suuremmilla toimenpiteillä. Samalla sille saisi laitettua uutta multaa. Oletteko jakaneet jouluruusua? Se varmaan kannattaa tehdä kukinnan jälkeen vai mitä olette mieltä?

'Hello Amber' on ollut maassa kaksi talvea ja tuplannut kukkamääränsä viime keväästä.

'Hello Amber' ei edelleenkään viitsi nostaa kukkiaan kovin korkealle mutta kymmensenttisiä kukkavarsia on jo sentään paljon enemmän kuin pari viikkoa sitten. Nouseekohan se korkeammaksi tulevina vuosina? Jos se vaikka ottaisi mallia Saaripalstan Sailan lähettämistä tarhajouluruusun siementaimista, joista varsinkin vaaleampi nostaa kukkansa jo heti alkajaisiksi kolme kertaa korkeammalle kuin Amber.

Vaaleampi "Sailaruusuista" on tänä keväänä paljon tummempi kuin viime kevään helteissä.

Viime keväänä toukokuun loppuun sattui helleaalto, mikä ei selvästi sopinut myöhempään kukkiville tarhajouluruusuille. Tuo vaaleampi oli silloin jo kukinnan alkajaisiksi melko vaalean roosa ja hellepäivinä kukat muuttuivat kauniisti sanottuna mokkavaahdon sävyisiksi. Nyt, kun lämpötila on keikkunut 10 asteen molemmin puolin, kukat ovat väriltään hyvin kauniit tumman vaaleanpunaiset. Suosikkini on kuitenkin tummanpunainen jouluruusu, jonka ristin jo viime kesänä "Saaripalstan punaviiniksi". Sen väri on upean intensiivinen ja myös versot ovat noustessaan hyvin tumman purppuraiset.

"Saaripalstan punaviini" sopii erinomaisesti vaaleankeltaisten esikoiden kaveriksi.

Eilisiltä taimipäiviltä ei tarvinnut tuoda yhtään myyntiin laittamaani kasvia takaisin, sillä kaikki meni kaupaksi heti ensimmäisen parin tunnin aikana. Väkeä oli todella paljon ja kauppa näytti käyvän myös muilla myyjillä oikein hyvin. En ehtinyt itse kiertää tapahtuman alkaessa muiden myyntipöytiä läpi, sillä ensimmäiset ostajat tulivat jo ennen kuin minulla oli edes kaikki ruukut esille aseteltuna. Myöhemmin päivällä harvinaisemmat kasvit olivat jo menneet enkä löytänyt mitään mielenkiintoista itselle hankittavaksi. Pitää seuraavalla kerralla joko ylipuhua joku mukaan apumyyjäksi tai sitten tutkia toisten valikoimat ennen kuin ottaa omasta autosta yhtäkään kasvia ulos. Oli kuitenkin kiva päivä, vaikka omaan puutarhaan ei löytynytkään uusia kasveja.

Esikot riviin järjesty!

Nyt tulee jatkoa viikonlopun puuhaleiriltä, jota myös puutarhaksi kutsutaan. Esikkohommia tuli tehtyä sen verran reilummalti, että jätin ne suosiolla eri juttuun. Sainpahan samalla tilaisuuden laittaa tällä hetkellä kukkivista esikoista kuvia.

Valkeasta varjopenkistä löytynyt kermankeltainen esikko on nyt auki. Verrokkina vieressä puhtaanvalkoinen.

Minusta on aika jännä, että puhtaanvalkoisten ja purppuranpunaisten esikoiden jälkeläinen olisi tuollainen kermankellertävä. Takapihalla ei lehtoesikon lisäksi muita kellertäväsävyisiä esikoita ole ja voisivatko lehtoesikot muutenkaan risteytyä noiden valkoisten kanssa? Ihan kiva ylläri tuo väri joka tapauksessa oli. Kukasta tulee varmasti suurempi tulevina vuosina, kun kasvi on muutenkin isompi, sillä niin on käynyt muillekin esikoille. Siirsin kermankeltaisen esikon ensi alkuun kärhökaaripenkkiin yksinäisen liilan palloesikon viereen. Käytävän toisella puolella on hyvin tuoksuvaa vaaleankeltakukkaista (suikero?)esikkoa, joka muistuttaa 'John Mo' -lajiketta, eli tuon uuden väri sopii sinne puolelle puutarhaa vallan mainiosti.

Tässä se yksinäinen palloesikko. Muut palloesikot eivät meillä vielä kukikaan.

Vielä viikko sitten luulin, että meiltä on hävinneet kaikki lehtoesikot (etelänkevätesikko). Vanhat puskat ovatkin hävinneet, tosin niidenkin lähistöllä on nyt alkanut näkyä pikkuisia siementaimia. Kuunliljojen kuihtuneiden lehtien alta löytyi myös muutama nupullinen taimi ja alempaa penkistä ukkolaukkojen seasta jopa pari kukkivaa tainta. Siemenistä elämä jatkuu!

Ensimmäistä kertaansa kukkiva lehtoesikon taimi.

Esikkopenkereellä taas kasvaa pelkästään hyvin tumman violetteja esikoita, allaolevan kuvan oikeassa ylänurkassa näkyykin ihan pikkuisen kukan reunaa malliksi. Väri on siinä lähempänä oikeaa kuin myöhemmin tässä postauksessa tulevassa kuvassa. Niiden sekaan oli ilmestynyt melkein valkoinen esikko. Muuten se voisikin olla sitä samaa kuin aloituskuvan puhtaanvalkoinen esikko, mutta valkoisessa esikossa ei ole missään kukinnan vaiheessa selvästi liilaa kukissa. Ehkä juuri kukan ollessa lakastumaisillaan siinä saattaa olla vähän liilahtavaa häivähdystä mutta ei lähellekään noin selkeästi kuin tuossa uudessa. Hyvin nätti yksilö on tämäkin ja ansaitsi saada oman paikkansa. Kärhökaaripenkissä on tilaa ja tarvetta kevätkukinnalle, joten tämäkin siirtyi sinne. Lähistöllä on myös vuorijumaltenkukkaa mutta tuskinpa se hirveän pahasti esikon kanssa riitelee, jos sattuvat kukkimaan samaan aikaan.

Viehkeä söpöläinen on tämä.

Aiempina vuosina puhtaanvalkoisten ja purppuranväristen esikoiden seasta on löytynyt vaaleamman purppuraisia esikoita, joista osalla on valkoinen rengas keltaisen keskustan ympärillä. Niitä olen siirrellyt omaan ryhmäänsä luumutarhan takaosaan kuunliljojen aluskasviksi. Yksiväriset esikotkin ovat kauniita, mutta tuollaiset kirjavat ovat aina iloinen yllätys. Pitäisiköhän muuten siirtää joku valkoinen myös vaaleanpunaisten esikoiden sekaan? Jos vaikka sattuisi joskus saamaan hempeän vaaleanpunaisen esikon valkoisella renkaalla? Vai pitäisikö sen valkoisen olla jo valmiiksi kolmivärisen kukan vieressä onnistumisen mahdollisuuksien parantamiseksi?

Kenties emokasvi vasemmalla, jälkeläinen oikealla.

Vähän sinne sun tänne oli ilmestynyt pienempiä esikon siementaimia, jotka eivät vielä tänä vuonna kuki. Istutin jo viime vuonna muutaman esikon pikkutaimen luumutarhaan kuunliljojen alle kasvamaan kokoa ja nyt ne saivat uusista seuraa. Aluetta voisikin melkein jo kutsua esikkovauvalaksi. Kunhan näkee, minkä värisiä kukkia esikoihin aikanaan tulee, on sitten helppo siirrellä taimia sopiviin paikkoihin.

Osa vauvaesikoista.

Eniten pieniä esikontaimia oli valkean varjopenkin kanttausurassa. Kun taimet oli noukittu sieltä, alkoi kanttauksen siistiminen. Lapset tulivat sopivasti kyselemään, millä voisi saada pleikkariaikaa, joten annoin heille elämänsä ensimmäisen kukkapenkin kanttausurakan tehtäväksi. Aika hyvin se ensikertalaisilta sujuikin, vaikka vähän piti käydä jälkikäteen suoristamassa reunaa ja varmistamassa, että rikkaruohoista on nyhdetty lehtien lisäksi myös juuret pois. Osa rikkaruohoista oli myös jäänyt huomaamatta mutta kyllähän sellaiset pikkujutut ensikertalaisille sallitaan. Jälkityöt olivat kuitenkin nopeampia hoitaa loppuun kuin tehdä koko urakka itse alusta lähtien. Vielä olisi pari kukkapenkin reunaa kantattavana. Olen myös harkinnut aurinkopenkin kivireunuksen vaihtamista kanttausuraan, sillä kivet ovat vuosien mittaan uponneet turhan syvälle ja muutamasta kohdasta on päässyt heinä luikertelemaan kukkapenkin puolelle. Kivillekin olisi muuta käyttöä.

Valkean varjopenkin ja luumutarhan reunat lasten kanttaamina.

Rikkaruohojen nurmikolta kerääminen ei kuulunut sopimukseen, sillä olen itsekin kitkenyt "olan yli nurmikolle" -tyylillä. Siinäpähän rikat vähän nahistuvat auringossa ennen puutarhakompostiin vientiä ja on hyvä urakka odottamassa sitten kun lapset seuraavan kerran haluavat tienata puutarhatöillä peliaikaa. Rikkaruohoja nimittäin lojuu joka ikisellä nurmikolla ja siellä missä nurmikko ei ollut heittoetäisyyden päässä, rikkaruohoja on kerätty kasoiksi käytävien reunaan. Syksyn kitkemättömyydestä seuraa totisesti se, että täysiä ämpäreitä saisi olla alituiseen kuskaamassa kompostiin. Ongelma on ratkaistu kun ei edes käytä ämpäreitä.

Aurinkopenkistä osa kitketty. Voikukkaa on ihan älyttömästi joka puolella!

En tehnyt mitään systemaattista kitkentäkierrosta, vaan nypin rikkoja pääsääntöisesti sieltä, missä muutenkin puuhastelin jotain. Aurinkopenkistä kuoli toissatalvena toinen ritarinkannuksista ja toinen oli pienentynyt melkoisesti viime talven aikana. Se oli ehkä päässyt liian isoksi ja olisi kaivannut jo viime kesänä jakamista. Nyt oli helppo kaivaa siitä kuollut osa pois ja tuoda savensekaista multaa tilalle. Aurinkopenkki kuivuu herkästi, joten olen lisännyt kompostia ja ihan puhdasta saveakin kosteampia oloja kaipaaville kasveille aina kun olen jotain niiden lähistöllä kaivellut. Ritarinkannuksen vierestä lähti pari lapiollista ukkolaukkaa ja helmililjoja pois, ja niinpä syntyi paljon tilaa majapenkistä lohkaistulle valkoisen ritarinkannuksen jakopalalle. Samalla tuli hoidettua majapenkin ritarin jakaminen.

Kitkentäkierros ei vielä ulottunut nuotiopaikan polun varrella olevalle esikkopenkereelle.

Lämmin viikonloppu toi mahdollisuuden laittaa kaikki taimet pihalle. Perjantain puolipilvinen sää oli vallan mainio totutteluun ja lauantain hellepäivänä kuskasin kasvit varjoon siinä vaiheessa kun ensimmäiseen paikkaan alkoi aurinko osua. Kaikki muut kasvit jätinkin ulos myös öiksi mutta tomaatit, paprikat ja basilikat nostin ulkoeteiseen iltaisin. Koska ulkona oli jo niin paljon ruukkuja, unohdin nostaa eteisen kasvit sunnuntaina ulkoilemaan. Ehkä se oli ihan hyväkin, sillä sunnuntaina oli jonkun verran koleampi sää ja vähän tuulikin. Tämän viikon aikana on ollut selvästi kylmempää, joten ei ole tarvinnut edes harkita arempien kasvien ulkoilutusta. Mihin menit, kesäkeli?

Ärtsypinkit himalajanesikot ovat alkaneet kukkia.

Tänään en ehtinyt sen kummempia pihatöitä tehdäkään kuin kastella taimiruukut ja siivota harakansiiven pois takapihalta ennen kuin Karo keksii pistellä sen poskeensa. Ilmeisesti aamun varhaisina tunteina oli käyty taistelu, joka koitui toisen osapuolen kohtaloksi. Veikkaan voittaneeksi osapuoleksi kanahaukkaa. Myös huomenna menee koko päivä työhommissa mutta perjantaina ehtii vähintäänkin nostella vielä viimeisiä kasveja myytäväksi lauantain taimipäivillä. Sinne onkin tulossa ihan mukava setti kaikenlaista peruskasveista vähän erikoisempiin, vaikka alkuun arvelin, että löytyyköhän puutarhasta yhtään mitään mielenkiintoista. Käykäähän moikkaamassa, jos näillä seuduilla liikutte!

Miten mahtava puutarhaviikonloppu!

Karo ja mahtava tarhakylmänkukka.

Takana on niin mahtava puutarhaviikonloppu ettei paremmasta väliä. Oli kesäisen lämmintä ja aika hurahti kuin huomaamatta puutarhassa häärätessä. Joka paikkaa kolottaa nyt sen verran lahjakkaasti, että totisesti tietää jotain tehneensä. Minun viikonloppuni alkoi perjantaina iltapäivästä, jolloin postauksen aloituskuva on otettu. Tarhakylmänkukilla on suht kookkaat kukat mutta tuo yksilö laittoi ainakin kaikki meidän pihan ennätykset uusiksi. Kukan halkaisija oli suunnilleen 12cm. Nyt onkin jännä seurata, aukeavatko saman kasvin muut nuput yhtä suuriksi.

Kesän ensimmäinen kärhön istutus. Käänsin toki kärhön pystyyn ennen peittämistä. Versot ylivalottuivat, ne ovat oikeasti vihreitä.

Katsastin perjantai-iltapäivän puutarhakierroksen yhteydessä osan kärhöistä ja ilahduin suuresti, kun löysin peräti neljästä ensimmäiset elonmerkit. Siitä inspiroituneena päätin kaivaa kärhökaaripenkistä pari syysleimua pois ja istuttaa niiden tilalle pari vuotta isossa saviruukussa majailleen loistokärhö 'Rouge Cardinalin' sekä samaan monttuun pienemmän pistokastaimen samaa lajiketta. Kumpikin oli kasvattanut oikein hyvät juuret, joten eivätpä ne olisi ruukuissaan enää tätä kesää viihtyneetkään. Suunnittelin jo viime kesänä istuttavani 'Beautiful Briden' ja 'Evijohillin' kaveriksi jonkun varman kukkijan. 'Evijohill' oli nimittäin yksi niistä kärhöistä, jotka jäivät viime kesäksi unten maille. 'Beautiful Bride' kukki komeasti ja on nytkin herännyt. Cardinal oli kasvanut sen verran reippaasti, että sen versot ylsivät hyvin maanpinnalle, joten kuopan sai täyttää ihan kokonaan. Istutuksen jälkeen laitoin kärhöille isäni tekemän uuden tuen. Kuvasta ei erota, mutta malli on sama kuin muutama metri taaempana olevalla tuella.

Cardinal ja kumppanit etualalla uudessa tuessaan.

Perjantain puutarhapuuhat jatkuivat ylimääräisten kasvien kartoittamisella. Ensi lauantaina on taas täällä päin taimitapahtuma, jolle ajattelin mennä vähintään katsomaan, löytyisikö joitain uusia kasveja omaan puutarhaan. En ole pariin vuoteen ollut itse myymässä siellä taimia ja vähän jo viime syksynä katselin muutamia kasveja sillä silmällä, että niitä pitäisi jakaa. Siementaimiakin oli jonkun verran ilmestynyt. Päätin siis kerätä kaikkea ylimääräistä ja katsoa, kertyykö niistä niin paljon, että kannattaisi nähdä ruukuttamisen ja hinnoittelun vaiva. Tätä juttua sunnuntai-iltana kirjoittaessa on selvää, että kyllä niitä taimia kertyi ihan myytäväksi asti.

Lauantai oli kirjaimellisesti kakkapäivä. Tässä sitä itseään viimevuotisessa puutarhakompostissa.

Lauantaina käväisin jokakeväiseen tapaani työkaverin tallilla hakemassa pollen parasta. Palaneempaakin tavaraa (purukuivikkeella) olisin saanut kaivella lantalan perukoilta mutta nyt oli enemmän tarvis kompostin vauhdittajalle kuin suoraan maanparannukseen käytettävälle tuotteelle. Suuntasimme siis suoraan laitumelle keräämään tuoreempaa jätöstä. Yhdellä heidän hevosistaan on vallan mainio tapa tehdä tarpeensa aina samaan kohtaan aitausta. Siitäpä oli helppo lapioida tyhjät multasäkit täyteen kikkareita. Heppa on kaurattomalla dieetillä, joten eipä kasva kaurahalmettakaan puutarhakompostoriini näistä tuotoksista. Neljästä säkistä kaksi meni puutarhakompostoreihin ja kolmas jälkikompostoriin. Viimevuotiseen puutarhakompostiin ja jälkikompostoriin sekoitin kikkareet talikolla, tämän vuoden kompostikakkua kasaan kerroksittain. Neljäs säkki jäikin vielä odottamaan sitä, että saan kuskattua uutta kitkentäjätettä puutarhakompostoriin.

Kärhökaaripenkin tämä lohko ei vielä kuki kovin runsaasti. Ensi keväänä on toivottavasti parempi tilanne.

Kärhökaaripenkki on jäänyt syksyn kukkasipulien istutuksessa vähän lapsipuolen osaan. Sinne ei näe niistä ikkunoista, joista tulee eniten katseltua alkukeväästä, joten aikaiset kukkijat ovat painottuneet enimmäkseen takapihalle ja aurinkopenkkiin. Kärhökaaressa onkin sitten vastaavasti enemmän laukkoja ja tulppaaneita, sillä myöhemmin keväällä tulee pyörittyä useammin ulkona ihastelemassa kukintaa. Tänä keväänä päätin, että on aika alkaa aikaistaa myös kärhökaaren kevätkukintaa. Istutin jo aiemmin kaikki kellarissa talvehtineet kultasahramit ja osan hyasinteista penkin yläosaan, josta niiden pitäisi näkyä myös etupihalle, kun olen töihin lähdössä tai sieltä tulossa. Viime joululta säästämäni hyasintit upotin hieman sahrameita alemmas rinteeseen, jossa kukkii tällä hetkellä ainoastaan vuosi sitten keväällä istutetut räväkänpinkit 'Jan Bos' -hyasintit. Ilmeisesti pari toissajouluista hyasinttia on myös noussut ja kukkinee pian. Paikka siis kelpaa hyasinteille. Usein suositellaan, että jouluhyasintit ja keväällä kukkivina hankitut sipulikukkaruukut istutettaisiin maahan vasta syksyllä, mutta minusta kevätistutus on mukavampaa. On helpompi nähdä, mihin ne kannattaisi sijoitella, kun muu kasvillisuus on vielä matalaa ja näkee myös, mihin kaivataan kukintaa milläkin hetkellä.

Joulun jämät. Hyasintit ovat jo tuleentumassa mutta amaryllis se vain porskuttaa edelleen.

On tuo amaryllis sitten sitkeä! Kukinnan jälkeen viskasin sen pahvilaatikkoon yhdessä hyasinttien kanssa ja jätin ulkoeteisen nurkkaan odottamaan kompostiin vientiä. Koko talven seurasin, kun se kasvatteli lehtiään eikä suostunut nahistumaan sitten millään. Joskus huhtikuun alkupuolella taisin viedä laatikon sipuleineen ulkovarastoon, jossa siis ei ole mitään lämmitystä. Välillä lämpötila saattoi käydä pakkasen puolellakin mutta eipä näytä tuo puska tietävän, että amaryllis on kotoisin lämpimiltä seuduilta. Lauantaina laatikko ihan oikeasti unohtui ulos auringonpaisteeseen koko päiväksi ja sitten vielä yöksikin, ja koska amaryllis ei edelleenkään osoittanut loukkaantumisen merkkejä, se taitaa päätyä kompostin sijaan johonkin kukkapenkkiin. Kai noin valtava elinvoima pitää jotenkin palkita.

Lahjaksi aiemmin keväällä saadut gladiolukset ovat heränneet.

Ruukkuruljanssia keventääkseni laitoin pari viikkoa sitten gladioluksen mukulat heräilemään vesiastiaan. Alkuun siis astian pohjalle laitetaan vain muutama milli vettä, jota lisätään sitten kun edelliset ovat huvenneet kokonaan. Näin olen ennenkin herätellyt vaikka mitä kukkasipuleita ja myös daalian juurakoita. Mukulat voisi istuttaa ruukkuihinkin mutta päätin istuttaa ne suoraan kukkapenkkiin. Lajikkeina on vaaleanpuna-kellertävä 'Mon Amour' ja persikkainen 'Sochi'. Kuvassa jälkimmäistä. Mukuloista siirryin sipuleihin ja istutin salottisipulin istukkaita kasvimaalle kyssä- ja lehtikaalin taimien sekaan. Tomaattiruukkuihin laitettavat istukkaat ruukutin ja vein ulkovaraston ikkunalle odottamaan tomaattien ulos istutusta. Kai tuollaiset ruokasipulitkin voi esikasvattaa? Nyt nimittäin oli pakko, sillä ne olivat lähteneet kasvamaan ostopussissaan.

'Elina'-pioni oli noussut vuosien mittaan maanpinnan yläpuolelle ja keskelle oli tullut ontto tunneli.

Kärhöjen elonmerkkejä etsiessä tuli konttailtua vähän siellä sun täällä ja kaiveltua matkan varrelta voikukkia ja muita rikkaruohoja. Samalla etsin lehtokotiloita ja tutkin muutenkin kasvien heräilemistä ja kuntoa. 'Elinan' luokse eksyin, kun bongasin maanpintaa pitkin kulkevan juuripötkylän. Pionin vanhoja versoja siistiessä sitten paljastui sen keskellä ammottava onkalo. Koko juurakon kruunu oli noussut ajan saatossa pintaan, joten kävin hakemassa karkeaa hiekkaa sen päälle. Ulompien versojen ympärille vetäisin ensiavuksi multaa viereisten tarhavaleunikkojen välistä. Pitää jossain vaiheessa käydä tekemässä huolellisempaa jälkeä ja täyttämässä myös unikkojen väliin jäänyt kuoppa. Viime kesänä tuokin 'Elina' kukki yhtä komeasti kuin samaan aikaan istutettu kaverinsa mutta nyt siinä oli silmämääräisesti arvioituna jonkun verran vähemmän versoja kuin sopivalla syvyydellä kasvavassa kaverissaan.

Kärhökaaren loppuosasta poistuivat viime syksynä syreenit.

Syksyllä poistettujen syreenien kohtalo ei ole jäänyt harmittamaan, vaikka tontin laita näyttää nyt kovin tyhjältä. Siirsin sinne jo syksyllä tuijan ja pikkujasmikkeen ja nyt rivin jatkoksi tuli siemenestä kasvatettu alppiruusu, joka ei tuntunut viihtyvän entisellä paikallaan. Se olikin aika valoisa ja rodon alta ihan maan pinnasta löytyi jonkun puun juuri. Luultavasti tontin laidalla kasvava haapa oli tullut ryöväämään rodolta ravinteet ja veden. Uudessa paikassa riesaksi saattaa tulla koivu, mutta tuolla puolella tonttia on sentään varjoisaa ja savensekainen maa, jossa riittää kosteutta useammallekin kasville. Rodon kasvualustaa kevensin puutarhakompostilla, lahopuumuhjulla sekä havu-rodomullalla. Nyt pitää vielä miettiä, mitä muuta syreeneiltä vapautuneeseen tilaan laittaisi.

Loistokärhö 'Miss Batemanin' yllätys: 40 sentin korkeudelle talvehtineet versot.

Tein joka päivä kärhökierroksen. Perjantaina löytyneiden neljän heränneen kärhön lisäksi lauantaina bongasin piippoja viidestä. Sunnuntaina joukkoon liittyi kuusi kärhöä, joten viikonlopun kokonaissaldona on tasan 15 kasvuun lähtenyttä kaunotarta plus aiemmin herännyt tarha-alppikärhö 'Pink Dream'. Viime kesän nukkuneissa kärhöissä ei vielä näy elonmerkkiä mutta odotellaanpa rauhassa. 'Miss Batemanin' huikea talvehtiminen tuli erityisen iloisena yllätyksenä, sillä se kukkii myös vanhoilla versoillaan. Niinpä kukintaa pitäisi olla odotettavissa jo hyvinkin kesäkuun puolella. Neiti ei olekaan ennen kukkinut, sillä viime kesänä sen kasvu keskeytyi heinäkuussa latvojen nuokkumiseen ja leikkasin sitä varmuuden vuoksi matalammaksi. Lakastumistauti oli yksi mahdollisuus mutta uskon itse enemmän juuriston pieneen kokoon suhteessa lehtimassaan. Toivotaan, että tänä kesänä kärhö vihdoin pääsee näyttämään, mihin pystyy.

Kadun pään joutokukkaniityllä kukkii mukulaleinikki.

Ehkä joku vielä saattaa muistaa viime keväältä mukulaleinikin, jonka vesimyyrä oli tuonut aurinkopenkkiin. En halunnut sinne keltaista myyränhoukutinta, joten siirsin kasvin kadun pään joutokukkaniitylle. Siellä se nyt kukkii ja kitkin jopa juolavehnät sen ympäriltä pois. Juolavehnä kasvaa toki pian takaisin mutta onpahan edes pikkuisen häiritty sen etenemistä. Joutokukkaniityllä ei olekaan kovin paljoa kevätkukintaa, vaikka kivikkorinteestä onkin levinnyt sinne pikkuisen kevättähtiä ja muualta jokunen lehtoimikkä. Minun puolestani mukulaleinikki siis saa levittäytyä siellä ihan rauhassa.

Tähtitulppaaneita aurinkopenkissä.

Kuvan mätäs tähtitulppaaneita on tullut yhdestä pussillisesta 'Persian Pearlia'. Kuten näkyy, suurin osa onkin sitä, mutta seassa on myös jotain muuta lajiketta, jolle en ole keksinyt nimeä. Niitä oli alun perin kolme mutta selvästi nekin näyttävät lisääntyvän kun nyt niitä on jo viisi kukassa. Kauniita ovat väriltään vaikka pidänkin enemmän "persialaisen" sävystä.

Kolme kuvaa aurinkopenkin hyasinteista, yksi kärhökaaresta.

Hyasinteista on vuosi vuodelta enemmän iloa. Ne näyttävät myös lisääntyvän aika mukavasti. Eivät nyt ihan pikkusipulien lailla mutta vanhemmat sipulit ovat tehneet selvästi sivusipuleita ympärilleen. Innokkaimpia lisääntyjiä näyttäisivät olevan valkoiset, alunperin jouluhyasinteiksi ostetetut sipulit. Syyssipuleina en ole nimittäin valkoisia ostanutkaan. Yllä olevassa kollaasissa niiden kaverina kukkii vaaleanpunainen 'Fondant', joka on ensimmäinen varsinainen puutarhahyasintiksi ostamani hyasintti. Kuvassa 'Fondantin' taakse jää vasemmassa yläkulmassa oleva sininen sekoituspussin hyasintti ('Delft Blue'?), jonka taustalla taas kukkii ehkä 'Pink Pearl'. Alakuvassa vasemmalla on samaista 'Pink Pearlia' sekä laventelinvärinen 'Splendid Cornelia', joita piti olla kolme. Yksi sipuleista on siis hävinnyt johonkin ja tietysti ne hengissä selvinneet sattuivat kasvamaan samassa rivissä vaaleanpunaisten kanssa eivätkä jotenkin luonnollisemmin kolmiona. Näin käy, kun istuttaa sipuleita syksyllä. Alaoikealla kollaasissa kukkii kärhökaaren räväkkä 'Jan Bos'.

Heti ulko-oven vieressä pikkuruiset tulppaanit yhdessä idänsinililjojen kanssa.

Pienten tulppaanien pussissa luki 'Polychroma' mutta sitä en tiedä, ovatko oikeasti pikkutulppaania (Tulipa bifloraa, vanhalta nimeltään Tulipa polychroma, jos olen oikein käsittänyt) vai onko olemassa lajike 'Polychroma'. Saila hoi...? Supersuloisia ovat. Sen verran paljon kertyi muutaman työntäyteisen puutarhapäivän aikana kuvia, että jutun tekokin venähti kahden vuorokauden puolelle. Jatkoa seuraa joku toinen päivä, sillä eihän tässä vielä kaikki ollut. Aurinkoista viikkoa!

Havaintoja

Puutarhassa kierellessä tulee väkisinkin tehneeksi erilaisia havaintoja. Milloin ne liittyvät kasvun käynnistymiseen, milloin yllättäviin paikkoihin ilmestyneisiin kasveihin tai johonkin muuhun tavallisuudesta poikkeavaan tapahtumaan.

Tarha-alppikärhö 'Pink Dream' on selvästi herännyt.

Kovin aikainen kevät sai toivomaan, että myös kärhöt heräisivät normaalia aikaisemmin. Pikainen tarkistuskierros romutti ne haaveet. En tosin odottanutkaan, että loistokärhöt olisivat vielä heränneet mutta olisi nyt 'Arabella' ainakin voinut olla jo maanpinnalle kurkkimassa. Edes muissa alppikärhöissä kuin 'Pink Dreamissa' ei vielä näkynyt heräämisen merkkejä. Odotellaan siis vielä jokunen viikko. Jännitettävää onkin paljon, sillä viime kesänä kuusi (tai seitsemän?) kärhöä ei noussut. Toivottavasti heräävät tänä vuonna.

Oho, lehti- ja kompostikasan alta löytyikin krookuksia.

Istutin viime syksynä 'Laatokan Helmen' taakse pussillisen kultasahrami 'Blue Marlinia'. Aiemmin keväällä katselin, että kaikki alueella kukkivat sahramit taitavat olla 'Ruby Giantia', myös se rypäs, jonka kuvittelin olevan niitä viime syksynä istutettuja mukuloita. Viime viikolla satuin huomaamaan, että pikkuisen sivummalla olevasta lehtikasasta pilkistelee muutamia lehdenkärkiä. Kaivelin varovasti niitä esiin ja samassa muistin istuttaneeni Marlinit siihen. Koska istutushetki venyi aika myöhäiseksi ja talvikin oli jo tulossa, kippasin niiden päälle paksulti kompostimultaa ja vielä lehtikasan lisäsuojaksi. Pettymys lajikkeen vaihtumisesta muuttuikin innostukseksi ja hieman myöhästyneen kukinnan odottamiseksi. Ehkä ne olisivat sittenkin oikeaa lajiketta.

Äh, kovin näyttävät samoilta kuin kaikki muutkin.

Tuplapettymys siis tuli, vaikka 'Ruby Giant' onkin minusta oikein kaunis. Tai ehkä ne mukulat, jotka eivät vielä tänä keväänä kuki, ovatkin oikeaa lajiketta? Taidan kuitenkin asennoitua odottamaan komeasti kukkivia 'Ruby Gianteja'. Tuleepahan sitten ensi keväänä iloinen yllätys, jos seassa vaikka sattuisikin olemaan joku erilainen. Vaikka mukuloiden sijainnin unohtaminen olikin ihan oman huonomuistisuuteni ja havainnointikyvyn puutteeni syytä, niin aika julmaa oli sahrameiltakin silti ensin herättää toiveita ja sitten tiputtaa oikein korkealta alas. Onneksi pikkuiset kurjenmiekat ilahduttavat aina.

'Blue Hill' näyttää olevan aikaisempi kuin 'Purple Hill'.

Yllä olevassa kuvassa on ryhmä 'Purple & Blue Hill' -sekoitusta, jonka mukulat onnistuin jotenkin kummassa istuttamaan väreittäin ryhmiteltyinä. Ne on istutettu syksyllä 2021 ja ovat kukkineet joka kevät suunnilleen saman verran. Tänä keväänä lehtitupsut näyttävät kuitenkin runsaammilta ja aivan kuin nuppujakin olisi tulossa enemmän. Kiva, jos ovat vihdoin päättäneet alkaa lisääntyä.

Ensimmäiset tulppaanit kukassa esikoiden kanssa.

Lummetulppaani 'Concerto' on ollut aikasin tulppaani puutarhassani. Tänä vuonna niiden lehdet näyttivät niin pieniltä, etten edes odottanut niiden kukkivan. Kukkia on kuitenkin jo neljä auki, vaikkakin aika pieniä ne ovat. Taaempana oli joskus 'Exotic Emperoria' ja mielenkiinnolla odotan, onko lummetulppaanien takana nuppuileva mätäs vielä sitä vai oliko sekaan jäänyt vielä lisää 'Concertoa'. Tulppaaneja kuvatessa huomasin niiden takana myös pikkuisen esikon siementaimen.

Olisiko etelänkevätesikko risteytynyt jonkun toisen kanssa?

Etelänkevätesikkoni ovat useamman metrin päässä. Tai olisivat olleet. Ne ovat nimittäin kaikki tainneet hävitä johonkin. Mahdollisesti joko toissa talvi tappoi viimeiset tai sitten niiden alueella lymyilevät lehtokotilot ovat popsineet kaikki suihinsa. Hauska, että löytyi kuitenkin vielä yksi ainakin melkein puhdas etelänkevätesikko. Tai voihan se olla ihan puhdaskin, vaikka joku sen ulkomuodossa vähän epäilyttääkin. Nätti se kuitenkin on.

Palloesikon keskelle oli tullut kuoppa.

Palloesikoista kukkii täällä vasta ensimmäinen ja sekin on eri penkissä ja aurinkoisemmassa kohdassa kuin muut palloesikkoni. Majapenkin palloesikoissa on kyllä selvästi nuppuja tulossa mutta ovat vielä ihan maanrajassa. Isoimmasta mättäästä oli tainnut talven aikana kuolla keskusta, sillä siinä oli ammottava monttu. Onneksi reunoilta nousee alkuja, joten ei tarvinnut jakaa toisesta puskasta uusia alkuja aukkopaikan täytteeksi. Laitoin monttuun pari kourallista multaa ja toivottelin reipasta kasvua heränneille.

Kesäkukkapenkistä viime kesänä löytynyt mysteerikasvi.

Kesäkukkapenkin mysteerikasvi on myös herännyt kasvuun ja selkeästi osoittaa huonoja käytöstapoja. Pienempiä taimia löytyi ympäriltä ja kaivamalla selvisi, että kasvi luikertelee sivusuunnassa kuin valvatti konsanaan. En katso kovin hyvällä moista leviämisintoa, joten kasvia odottaa häätö heti kun sen laji selviää. Joku kärsämö olisi muuten vahvoilla lajinveikkauksessa mutta tämän lehdet ovat selvästi pehmoisemmat kuin siankärsämöllä ja haisevatkin aivan erilaiselta. Jalostetuista kärsämöistä minulla ei ole kokemusta mutta voisin vähintään maistaa likaista puutarhahanskaani, jos kasvi paljastuu tavalliseksi siankärsämöksi.

Tämä mantu-kontu-kangas-jokumuu-kimalainen etsi selvästi pesäpaikkaa.

Tämä mahdollisesti saman lajin edustaja oli jo meden- ja siitepölyn keruupuuhissa.

Poutaiset säät ovat olleet kimalaisten mieleen. Olen bongannut jo muutaman eri lajin edustajan keräämässä jalkavasuihin siitepölyä, joten pesäpaikkoja on selvästi jo löydetty. Satunnaisesti joku pesäpaikkaa etsivä osuu silmiin. Luulin kerran jopa tallanneeni yhden kimalaisen pesäkolon päälle, sillä lähellä maanpintaa pörräävä kimalainen pyöri pitkään kumpparini ympärillä ja yritti mönkiä sen allekin. Se lähti kuitenkin jatkamaan maankamaran skannaamista, kun siirryin vähän sivummalle. Kimalaisista puheenollen, Kuvaa kimalainen -haaste voisi taas lähteä liikkeelle. Aloittakoon ken tahtoo ja ensimmäisenä ehtii. Mennään samoilla, hyvin joustavilla säännöillä kuin viime vuonnakin: tunnistaa ei tarvitse (mutta saa, jos intoa piisaa) ja kuviin kelpaavat myös muut pölyttäjät ja pörisijät.

Ensimmäistä paprikankukkaa ei pääse kimalaiset pölyttämään.

Etelänmunkit näyttävät itävän hyvin myös kylmäkäsiteltyinä.

Liisan kasvit -blogin Liisa kylvi joskus kevättalvella etelänmunkin siemeniä suoraan huoneenlämpöön ja huomasi niiden itävän loistavasti. Olin itse kylvänyt niitä talvella suoraan kylmäkäsittelyyn muiden perennojen mukana. Vein kylvöksen ulkovarastoon sen jälkeen kun styrox-laatikon alta sulivat viimeiset jäät, ja ruukusta on nyt alkanut nousta reippaita taimia. Emokasvi ei ollut vielä herännyt talven jäljiltä, joten tässäpä on ainakin riittämiin paikkaustaimia, jos emo onkin heittänyt henkensä. Pohdinkin silloin, mitä etelänmunkit mahtavat tykätä kylmäkäsittelystä, mutta eipä se näytä haittaavan itämistä. Pitää nyt kuitenkin merkitä muistiin, että siemenet itävät hyvin ilmankin.

Hokkaidokurpitsan omituinen kasvusuunta.

Jos on välillä minulla pää sekaisin kevätkiireissä, niin näyttää olevan siemenilläkin joskus suunnat hukassa. Yksi hokkaidokurpitsan siemenistä iti normaalisti ja toisellakin on jo koukku pilkistämässä mullan pinnassa. Kolmas sen sijaan tunki ensimmäisenä valkoisen juuren esiin ja lähti etenemään vaakatasossa mullan pinnassa. Kaivoin varovasti ojan juuren alle, painoin sen sinne pohjalle ja peitin mullalla. Tänä aamuna huomasin, että kolme uutta juurta oli ilmestynyt pintaan. Kaivamalla selvisi, että varsi oli lähtenyt kasvamaan ensin alaspäin ja korjannut vasta sitten suuntaansa taivasta kohti. Sirkkalehti oli melkein kyljellään. Liekö syy siinä toisen valmistajan kylvömullassa, jota käytin kurpitsoille? Ajattelin, että isot siemenet selviävät missä vain. Kylvösyvyys oli samanlainen kaikilla siemenillä ja samaan asentoon, eli vaakatasoon pötkölleen siemenet laitoin. Kyssäkaalin taimillekin meinasi muuten käydä siinä mullassa hassusti; ne olivat joukolla nostaneet koko siementen päälle laitetun mullan yhtenä levynä ylös. Huomasin vasta kun levy oli noussut ruukun reunojen tasalle, että nyt ei näytä normaalilta ja sieltähän sitten paljastui joukko hyvin närkästyneen näköisiä kyssäkaalin taimia.

Mustaluumu oli lähtenyt heräilemään pitsipihlajan kainalossa.

Iloinen havainto löytyi ulkovarastosta, kun pääsin viimein nostamaan sieltä kasvit ulos. Mustaluumu oli alkanut heräillä ja aivan kuin latvoissa olisi jo pieniä nuppurykelmiä tulossa. Valitettavasti minulla oli silloin kiire lähteä töihin enkä edes muistanut tarkistaa, näkyykö pitsipihlajassa nuppuja. Tänä aamuna on satanut vettä koko ajan, joten en ole edes käynyt kurkistamassa, miten kasvit ovat selvinneet yöstä ulkona. Mikäpäs hätä niillä edes olisi, kun ei ollut pakkasta koko yönä.