Hämmentävä uni

Tämän postauksen inspiroi naputtelemaan kaikkien töllisteltäväksi Rikkaruohoelämää-blogin juttu italialaisista pitkäkarvakissoista. Olen joskus maininnutkin, että näen usein unia ja myös kävelen ja puhun unissani. Olen tehnyt sitä koko ikäni ja siitä on riittänyt riemua (ja ehkä välillä myös riesaa) lähipiirilleni. Milloin olen kerännyt pakastemarjoja sängystä, milloin lähtenyt pelastamaan parvekekasveja pakkaselta keskellä heinäkuuta ja välillä suuttunut isännälle, kun hän ei kesken unien herätettynä tajua jotain selittämääni asiaa (on se kumma kun monen avioliittovuoden jälkeenkään toinen ei näe samoja unia kuin minä!). Hyödyllisin koskaan näkemäni uni lienee kasvimaan suunnitelma (lukaise täältä). Seuraavaksi kuvailemani unen näin pari viikkoa sitten opiskelureissulla. Saa nauraa, jos naurattaa.

Auringonnousu (pelkääjän paikalta kuvattuna).

Unen alkuosaa en enää muista kunnolla mutta siinä oli mm. alakoulussa samalla luokalla olleita ihmisiä aikuisena ja muuta yhdentekevää puuhailua. Unen loppupuoli jäi paremmin mieleen. Keskustelin siinä erään opettajani kanssa, kun hänelle ojennettiin kaksi pitkäkarvaista kissaa. Kissat roikkuivat opettajani hartioilla puuhkan lailla, oranssivalkea vasemmalla olalla, tummempi ruskeankirjava oikealla. Opettajani alkoi tanssahdella ympäri huonetta hyvin onnellinen virne kasvoillaan musiikin soidessa. Minä katselin sivusta ja hörppäsin samalla "kuohujuomaa" sadevesimittarin mittakupista. Heti juomaa nielaistuani tajusin sen olevan jotain hyvin syövyttävää ja mittakupin pohjalla toden totta kuohui kaksi poretabletin näköistä mötikkää. Tunsin kieleni alkavan kuplia ja hyppäsin eteeni ilmestyneeseen lampeen uiskentelemaan. Vesi oli hyvin tummaa, sellaista kuin suomalaisissa humuspitoisissa lammissa tuppaa olemaan. Oli kesä, aurinko paistoi ja vesi tuntui ihanan lämpimältä. Uin lammen vastarannalle ja käännyin laiturin kohdattuani takaisin. Kielellä kupli edelleen mutta se ei menoa haitannut. Keskivaiheilla lampi alkoi laajeta, rannan puut vetäytyivät kauemmas, lammesta tuli järvi ja pian näkyi pelkkää tummaa vettä. Tiesin, etten enää pääsisi rantaan ja aloin upota. Tässä vaiheessa heräsin ja ensimmäinen ajatus oli googlettaa, mitä pitää tehdä, jos juo happoa. Kello oli puoli viisi enkä todellakaan lähtenyt netissä surffaamaan siihen aikaan yöstä. Kävin sen sijaan juomassa vettä ja jatkoin nukkumista vielä pari tuntia.

Pikaisesti piirretty hahmotelma unesta. Kissojen asennot ja vesimittari ovat suunnilleen kuin unessani. Tummemman kissan väritys kärsi sopivanväristen kynien ja piirustustaidon puutteesta. Ihmisiäkään en osaa piirtää, joten tein vain hahmon kissatelineeksi.

Sen verran uni jäi kuitenkin vaivaamaan, että pohdin aamun tultua, mistä sen eri yksityiskohdat olivat mielessäni moiseksi cocktailiksi sotkuneet. Hapon juominen oli selvä tapaus: olimme illalla katsoneet isännän kanssa kohelluskomedian, jossa eräs toisen henkilön murhaamista yrittänyt hyypiö joutui itse juomaan terästämänsä shampanjan syövyttävin seurauksin. En tiedä, mistä keksin nautiskella kurkunkostukkeeni sademittarista. Tummavetisissä lammissa on tullut uitua paljon ja uiminen on muutenkin minulle mieleistä kesäpuuhaa. Ihan viime kuukausina en ole uimassa käynyt mutta kyllähän aivot nyt helposti voivat ottaa vanhojakin tapahtumia unien mausteeksi. Tai ihmisiä, kuten vaikkapa ne unen alakoulun tyypit. Opettaja-ressukan nappasin uneeni edellispäivän tapaamisestamme (emme tanssineet!). Kissat tulivat tietysi siitä, että kimppakyytiläisemme oli sanonut jossain vaiheessa heillä olevan kaksi siperiankissaa ja minun oli tarkoitus kysellä niistä enemmän matkan aikana, mutta muut aiheet veivät toisille reiteille. En siis tiennyt kissoista unennäkövaiheessa muuta kuin rodun ja lukumäärän.

Pakkanen teki kuuraa yhteen ulkoeteisen ikkunaan.

En ole koskaan uskonut, että unilla voisi olla mitään sen kummempaa merkitystä. Minusta ne ovat vain olleet aivojen tapa sotkea lähiaikoina tapahtuneita asioita mielivaltaisiksi kokonaisuuksiksi tai tuoda jotain alitajunnassa vilahtaneita ajatuksenpuolikkaita esille. Tuon unen jälkeen en kuitenkaan ole enää yhtä varma asiasta. Aamulla nimittäin googletin, miltä siperiankissat näyttävät ja esittelin isännälle kaksi kissaa, jotka näyttivät suunnilleen samalta kuin unessani. Kysyin myös opettajaltani, onko hän kissa- vai koiraihmisiä. Hän todellakin sanoi pitävänsä kissoista enemmän (nojoo, 50% todennäköisyys arvata oikein ja usein jo ihmisen olemuksesta pystyy päättelemään, kumpi lajeista on mieluisampi). Ehkä jossain alitajunnassa oli myös tieto siitä, että siperiankissat ovat kookkaita, pitkäkarvaisia ja varmaankin myös ihmisrakkaita, kun antavat noin vain roikotella itseään kuin parastakin turkispuuhkaa. Hämmentävin yksityiskohta kuitenkin on tämä: kotiinpaluumatkalla kysyin kimppakyytiläiseltämme, minkä värisiä heidän kissansa ovat ja ylläripylläri: isännälle näyttämäni kissojen kuvat olivat melko tarkasti saman värisiä kuin kimppakyytiläisemme kissat. Hän näytti kuvatodisteitakin kännykästään. Sain myös kuulla opettajamme tavanneen joskus kyseiset kissat.

Lisää kuurankukkia.

Luulisi, että unessa jonkun hapon juominen ja valtamereksi laajentuneeseen lampeen hukkuminen saisivat huolestumaan omasta mielenterveydestään. Minusta ne olivat kuitenkin vain vähän tavallista pöljempiä unen juonenkäänteitä. On sitä tullut tehtyä paljon häiriintyneempiäkin juttuja unessa. Sen sijaan kissojen värien osuminen kohdilleen on vaivannut minua enemmän kuin sen pitäisi. Mistä ihmeestä se oikein tuli? Yksi oikein arvattu väri vielä menisi sattuman piikkiin, mutta että kumpikin oikein rodussa, jossa suunnilleen joka ikinen väri on sallittu! Miten voin kuitata jatkossa näkemäni unet hölynpölyksi, kun tämän yhden kerran unessa osuinkin oikeaan asioissa, joita en voinut mitenkään tietää etukäteen? Olen hyvin hämmentynyt.