Tämän postauksen inspiroi naputtelemaan kaikkien töllisteltäväksi Rikkaruohoelämää-blogin juttu italialaisista pitkäkarvakissoista. Olen joskus maininnutkin, että näen usein unia ja myös kävelen ja puhun unissani. Olen tehnyt sitä koko ikäni ja siitä on riittänyt riemua (ja ehkä välillä myös riesaa) lähipiirilleni. Milloin olen kerännyt pakastemarjoja sängystä, milloin lähtenyt pelastamaan parvekekasveja pakkaselta keskellä heinäkuuta ja välillä suuttunut isännälle, kun hän ei kesken unien herätettynä tajua jotain selittämääni asiaa (on se kumma kun monen avioliittovuoden jälkeenkään toinen ei näe samoja unia kuin minä!). Hyödyllisin koskaan näkemäni uni lienee kasvimaan suunnitelma (lukaise täältä). Seuraavaksi kuvailemani unen näin pari viikkoa sitten opiskelureissulla. Saa nauraa, jos naurattaa.
 |
Auringonnousu (pelkääjän paikalta kuvattuna). |
Unen alkuosaa en enää muista kunnolla mutta siinä oli mm. alakoulussa samalla luokalla olleita ihmisiä aikuisena ja muuta yhdentekevää puuhailua. Unen loppupuoli jäi paremmin mieleen. Keskustelin siinä erään opettajani kanssa, kun hänelle ojennettiin kaksi pitkäkarvaista kissaa. Kissat roikkuivat opettajani hartioilla puuhkan lailla, oranssivalkea vasemmalla olalla, tummempi ruskeankirjava oikealla. Opettajani alkoi tanssahdella ympäri huonetta hyvin onnellinen virne kasvoillaan musiikin soidessa. Minä katselin sivusta ja hörppäsin samalla "kuohujuomaa" sadevesimittarin mittakupista. Heti juomaa nielaistuani tajusin sen olevan jotain hyvin syövyttävää ja mittakupin pohjalla toden totta kuohui kaksi poretabletin näköistä mötikkää. Tunsin kieleni alkavan kuplia ja hyppäsin eteeni ilmestyneeseen lampeen uiskentelemaan. Vesi oli hyvin tummaa, sellaista kuin suomalaisissa humuspitoisissa lammissa tuppaa olemaan. Oli kesä, aurinko paistoi ja vesi tuntui ihanan lämpimältä. Uin lammen vastarannalle ja käännyin laiturin kohdattuani takaisin. Kielellä kupli edelleen mutta se ei menoa haitannut. Keskivaiheilla lampi alkoi laajeta, rannan puut vetäytyivät kauemmas, lammesta tuli järvi ja pian näkyi pelkkää tummaa vettä. Tiesin, etten enää pääsisi rantaan ja aloin upota. Tässä vaiheessa heräsin ja ensimmäinen ajatus oli googlettaa, mitä pitää tehdä, jos juo happoa. Kello oli puoli viisi enkä todellakaan lähtenyt netissä surffaamaan siihen aikaan yöstä. Kävin sen sijaan juomassa vettä ja jatkoin nukkumista vielä pari tuntia.
 |
Pikaisesti piirretty hahmotelma unesta. Kissojen asennot ja vesimittari ovat suunnilleen kuin unessani. Tummemman kissan väritys kärsi sopivanväristen kynien ja piirustustaidon puutteesta. Ihmisiäkään en osaa piirtää, joten tein vain hahmon kissatelineeksi. |
Sen verran uni jäi kuitenkin vaivaamaan, että pohdin aamun tultua, mistä sen eri yksityiskohdat olivat mielessäni moiseksi cocktailiksi sotkuneet. Hapon juominen oli selvä tapaus: olimme illalla katsoneet isännän kanssa kohelluskomedian, jossa eräs toisen henkilön murhaamista yrittänyt hyypiö joutui itse juomaan terästämänsä shampanjan syövyttävin seurauksin. En tiedä, mistä keksin nautiskella kurkunkostukkeeni sademittarista. Tummavetisissä lammissa on tullut uitua paljon ja uiminen on muutenkin minulle mieleistä kesäpuuhaa. Ihan viime kuukausina en ole uimassa käynyt mutta kyllähän aivot nyt helposti voivat ottaa vanhojakin tapahtumia unien mausteeksi. Tai ihmisiä, kuten vaikkapa ne unen alakoulun tyypit. Opettaja-ressukan nappasin uneeni edellispäivän tapaamisestamme (emme tanssineet!). Kissat tulivat tietysi siitä, että kimppakyytiläisemme oli sanonut jossain vaiheessa heillä olevan kaksi siperiankissaa ja minun oli tarkoitus kysellä niistä enemmän matkan aikana, mutta muut aiheet veivät toisille reiteille. En siis tiennyt kissoista unennäkövaiheessa muuta kuin rodun ja lukumäärän.
 |
Pakkanen teki kuuraa yhteen ulkoeteisen ikkunaan. |
En ole koskaan uskonut, että unilla voisi olla mitään sen kummempaa merkitystä. Minusta ne ovat vain olleet aivojen tapa sotkea lähiaikoina tapahtuneita asioita mielivaltaisiksi kokonaisuuksiksi tai tuoda jotain alitajunnassa vilahtaneita ajatuksenpuolikkaita esille. Tuon unen jälkeen en kuitenkaan ole enää yhtä varma asiasta. Aamulla nimittäin googletin, miltä siperiankissat näyttävät ja esittelin isännälle kaksi kissaa, jotka näyttivät suunnilleen samalta kuin unessani. Kysyin myös opettajaltani, onko hän kissa- vai koiraihmisiä. Hän todellakin sanoi pitävänsä kissoista enemmän (nojoo, 50% todennäköisyys arvata oikein ja usein jo ihmisen olemuksesta pystyy päättelemään, kumpi lajeista on mieluisampi). Ehkä jossain alitajunnassa oli myös tieto siitä, että siperiankissat ovat kookkaita, pitkäkarvaisia ja varmaankin myös ihmisrakkaita, kun antavat noin vain roikotella itseään kuin parastakin turkispuuhkaa. Hämmentävin yksityiskohta kuitenkin on tämä: kotiinpaluumatkalla kysyin kimppakyytiläiseltämme, minkä värisiä heidän kissansa ovat ja ylläripylläri: isännälle näyttämäni kissojen kuvat olivat melko tarkasti saman värisiä kuin kimppakyytiläisemme kissat. Hän näytti kuvatodisteitakin kännykästään. Sain myös kuulla opettajamme tavanneen joskus kyseiset kissat.
 |
Lisää kuurankukkia. |
Luulisi, että unessa jonkun hapon juominen ja valtamereksi laajentuneeseen lampeen hukkuminen saisivat huolestumaan omasta mielenterveydestään. Minusta ne olivat kuitenkin vain vähän tavallista pöljempiä unen juonenkäänteitä. On sitä tullut tehtyä paljon häiriintyneempiäkin juttuja unessa. Sen sijaan kissojen värien osuminen kohdilleen on vaivannut minua enemmän kuin sen pitäisi. Mistä ihmeestä se oikein tuli? Yksi oikein arvattu väri vielä menisi sattuman piikkiin, mutta että kumpikin oikein rodussa, jossa suunnilleen joka ikinen väri on sallittu! Miten voin kuitata jatkossa näkemäni unet hölynpölyksi, kun tämän yhden kerran unessa osuinkin oikeaan asioissa, joita en voinut mitenkään tietää etukäteen? Olen hyvin hämmentynyt.
Vau miten monipuolinen uni ja loistava piirros, osaat kyllä todellakin piirtää! Ihmisen ja kissojen ilmeet ja asennot ovat ihania. Tyylistäsi tulee vähän mieleen Raymond Briggs.
VastaaPoistaHukkumis- ja vedenpaisumusunet ovat täälläkin aika tavallisia. Joku tosi pitkälle (menneisyyteen) ajatteleva unitutkija voisi ehkä väittää, että ne juontuvat ajastamme vesiliskoina. Tai jotain vastaavaa.
Mutta onpa hämmentävää, että näit ne kaksi kissaa, siis jotenkin tiesit ne! Ehkä oletkin Näkijä ;-)
Nuorempana olin myös tosi levoton nukkuja ja unissakävelijä, mutta iän myötä se on jäänyt pois.
No mutta kiitos! Piirsin joskus paljon enemmän (kukkia ja eläimiä enimmäkseen) mutta nyt tuherrukseni ovat rajoittuneet lähinnä pikapiirroksiin lapsille. Hassua (ja kieltämättä myös ilahduttavaa) kuulla, että niissä olisi joku tyylikin. Mietinkin, mistä herra Briggsin nimi on tuttu, mutta Lumiukostahan se.
PoistaNo näkijä justiinsa... Alanvaihto edessä siis, ainakin jos tarvitsee tietää kissojen turkin värit :-D Välillä kyllä toivoisin, että tämä taipumus lievenisi iän karttuessa. Oikein levottomien öiden jälkeen meinaa väsyttää päivällä.
Muistat todella tarkkaan noin pitkän pätkän unta. Itsekin suhtaudun uniin juuri noin kuinka kerroit; ovat sekoitus koettuja tapahtumia, ajatuksia, tunteita ja toiveita, eivät ennusta eivätkä näytä mitään. Mutta en tiedä, jos olisin samalla tavalla nähnyt kissojen värit unessa, niin olisiko käsitykseni unista muuttunut? Ehkä olisin selittänyt itselleni jotenkin näin, että aloin ajatella, jos minulla olisi kaksi kissaa, niin minkä värisiä ne olisivat, ja sattumalta värit täsmäsi todellisuuteen. Itse asiassa jos minä hankkisin kaksi kissaa, juuri noista väreistä tykkäisin. Hauska ja ilmeikäs piirros!
VastaaPoistaJa vielä kiitän Sinua paneutumisestasi ja vastauksestasi blogini "persoonallisuustesti" -tekstiin!
Muistan yleensäkin uniani aika hyvin heti herättyäni. Jotkut unet kuten tämä, jäävät pidemmäksikin aikaa mieleen. Muistan myös hyvin elävästi joitain unia lapsuudestani. Minulle itselleni tuollainen vaalean oranssi-valkoinen väri kissassa ei ole jostain syystä niin mieluisa, että edes haaveilisin sen värisestä kissasta. Sattumaa ehkä tässä enemmän on, mutta silti vähän hämmentävää.
PoistaOlit kehitellyt hauskan jutun kasvien nimistä. Luin samalla myös "Bussinkuljettajanleinikki" ja "Liisa on ahkera ja Heikki hyvä" -postauksesi. Oikein hyviä oivalluksia.
Olipa mielenkiintoinen ja monipuolinen uni, jonka myös muistat hyvin. Uskoi unien mahdolliseen sanomaan tai ei, kyllä ne saavat mielen vähäksi aikaa pohtimaan nähdyn merkitystä. Siinä mielessä hämmenyksesikin ymmärtää. Sitä haluaa tietää syyn ja ratkaista avoimet asiat, vaikka tietäisi sen mahdottomaksi. Olen lukenut jonkun verran unista. Kuten Anna tuossa ylempänä toteaa, uniin tulee tapahtumat, ihmiset, tunteet ja ajatukset pitkienkin aikojen takaa. Ehkä se on juuri sitä aivojen puhdistautumista, mitä ihmiselle nukkuessa tapahtuu.
VastaaPoistaOsaathan sinä piirtää. Hahmolla on hyvin tyytyväinen ilme kissapuuhkien kanssa tanssiessaan. Ihanat kissatkin olet osannut hienosti kuvata. Joko kielesi on lopettanut kuplimisen? Muista tarkastaa, että vesimittarin kuppi on edelleen tallessa (puutarhaihminen on unissaankin puutarhaihminen).
Muistan yleensäkin uneni aika hyvin heti herättyäni. Jotkut unet jäävät pidemmäksikin aikaa elävästi mieleen, vaikka yksityiskohtia tipahteleekin ajan kuluessa pois. Luin itsekin joskus unikirjaa mutta totesin kirjan sisällön hölynpölyksi enkä ole sen jälkeen sellaisia tutkinut. Aika moni unissa tapahtunut asia on kuitenkin liittynyt jollain lailla lähiaikoina tapahtuneisiin asioihin tai ollut muuten mietintämyssyssä, joten niiden livahtamisen uniin ymmärtää ilman kirjojakin. Aika paljon sitä siivottavaa tässä pääkopassa näyttää sitten riittävän, kun joka ikinen yö saa katsella toinen toistaan erikoisempia "elokuvia".
PoistaKelläpä ei olisi tyytyväinen ilme pehmoiset kissapuuhkat kaulallaan. Kiitos kysymästä, vesimittarin kuppi on tallessa eikä kieltä kuplinut enää unesta herättyäni.
Unet on monesti niin kummallisia että saattaa mennä pitkä aika miettiessä niiden sanomaa. On ne niin toden tuntuisia että saattaa mennä aamupäivä pilalle, jos mies on tehnyt unessa typeryyksiä tai ollu ilkeä 😂
VastaaPoistaNo välillä on kyllä mennytkin puoli päivää pilalle jonkun todentuntuisen pöljän unen takia. Vaikka hyvin tietäisi, että unta se vain oli eikä todellisuudessa tapahtuisi mitään sellaista, niin joku tunnetila voi jäädä yllättävän sitkeästi päälle. Toisaalta myös erityisen hyvällä unella on vastaava positiivinen vaikutus mielialaan.
PoistaMielenkiintoista ol lukkii noin monipuolista unta. Mie kun en unia juurikaan niä. Onkohan tää miun elämä niin tasapaksuu, jottei uniks riitä! Niinhän ne sanovat 'unet kulukoo kulkuaan' ja joskus miullekin näyttäytyy!
VastaaPoistaKaikki eivät vain muista uniaan, vaikka niitä näkisivät.
PoistaJohan oli uni .. taitaa sinulla olla jotain salaisia kykyjä, koska tiesit unessa kissojen väritkin. Hieno piirros muuten.
VastaaPoistaHauskaa oli lukea myös sinun vilkkaasta yöelämästäsi ;).
Jaa-a, tiedä mitä muuta "kykyjä" on kuin vilkas mielikuvitus. Kiitos!
PoistaOlipa sinulla monivaiheinen uni, paljon tapahtumia ja kovasti toisinaan unia näkevänä jäin miettimään noita juttuja joita unessasi tapahtui! Vauhtia riitti!
VastaaPoistaKuulun sellaiseen sukuun, jossa on aina kävelty unissaan, puhuttu ja puuhattu kaiket yöt. Vieraita se on aina hämmentänyt. Nuorena äiti piti minua aisoissa, kun keittelin unissani puuroa. Kaikkein hämmentävintä oli vastata puhelimeen nukkuvana - onneksi tytär soitti ja hän huomasi että olen unessa, toisinpäin kävi samoin. Kun lapset olivat pieniä, meillä oli hyvin ovet lukossa öisin, ettei kukaan kävellyt unissaan ulos. Lapsuusmuistona mulla on kun pappa istui yöllä sängyn laidalla ja veisasi, no aika monta kertaa niin tapahtui...näitä unijuttuja riittää meilläkin!
Kiva, etten ole ainoa eläväinen nukkuja. Teilläkin näyttää riittävän öisiä tapahtumia. Aika hauska tuo papan unissalaulu.
PoistaEn ole itse vielä keksinyt soitella kenellekään kesken unien. Olen kyllä ottanut kännykän käteeni mutta herännyt siinä vaiheessa ihmettelemään, mitä minun pitikään sillä tehdä. Kukaan ei ole myöskään soittanut minulle silloin kun olisin ollut niin unten mailla, että olisin unissani vastannut puheluun. Enkä ole keksinyt mennä ruokaakaan laittamaan. Aika usein havahdun onneksi itse melko pian hereille sen jälkeen kun olen sängystä lähtenyt vaeltelemaan, joten moni öinen puuha jää kesken tai jopa kokonaan aloittamatta. Palelen aika herkästi, joten luultavasti lämpötilaero lämpimän sängyn ja viileämmän huoneilman välillä herättää sen verran, että tajuan palata takaisin peiton alle. Pisimmät unissakävelyt olen ainakin aikuisiällä tehnyt kesäaikaan, mikä myös puoltaa tätä teoriaa.