Hatanpään puistoaluetta kesäkuussa

Kesäkuisella lomamatkallamme Tampereelle piti tietysti poiketa katsomassa Hatanpään arboretum, josta kertyikin yhden kuvamaratonin verran kuvamuistoja näin talvipakkasella tutkailtavaksi. Aloitimme kierroksen kartanorakennuksen edestä ja kartanopuistosta, mutta niemenkärjestä jääkylmänä puhaltava navakka tuuli pakotti meidät aika nopeasti alemmas perennamaan suunnalle. Se ei oikeastaan minua haitannut, sillä niin komeita kuin kartanopuiston puut olivat, niin enemmän minua kiinnostivatkin kukkaistutukset.

Kartanon edustan bougainvilleat jättivät sanattomaksi.

Ruusutarhan ryhmäruusut eivät vielä kukkineet kesäkuun puolivälissä.

Ruusurinteessä kasvaa pensasruusuja.

Osa niistä kukki jo kauniisti, suurin osa oli nupullaan. 

Ruusurinteen jälkeen alkoi minulle mieleisin osuus, eli laajat perennaistutukset. Tuulikaan ei enää haitannut niin paljoa, kun aurinko pääsi avoimessa maastossa lämmittämään edes hiukan ja oli mielenkiintoista tutkittavaa.

Vaaleanpunaisia varjoliljoja, taaempana jalopähkämöä ja taustalla yrttiympyrä.

Yrttiympyrä, eli virallisesti yrttikokoelman muotopuutarha lähempää.

Pionit kukkivat runsaasti.

Jalopähkämöä etualalla. Taustalla pilkistelee silta, eli jonkinlaista vesiaihettakin on luvassa.

Lampihan sieltä löytyi.

Lapsille puiston mielenkiintoisinta antia taisivat olla nurmialueilla ahertanut robottiruohonleikkuri ja lammen lähistöllä piileksivät sinisorsat. Pari oikein käkkyräistä puutakin kiinnitti heidän huomionsa ja niistä olisi varmasti löytynyt pian pari ihmisapinaa, jos emme olisi pitäneet kiirettä. 

Kausikasviryhmä Laine kukki runsaasti. Siihen oli istutettu mm. samettikukkia, daalioita ja pelargoneja.

Perennamaan jälkeen vastaan tuli kivikkopuutarha. Paahteisen paikan kukkaloiston sijaan se olikin osittain jopa varjoisa ja siellä kasvoi paljon erilaisia havuja. Jos satut poikkeamaan Hatanpäässä keväällä, ihan kesäkuun alussa tai myöhään syksyllä, kivikkopuutarhassa saattaakin olla ihan eniten nähtävää. Toki perenna-alueillakin on varmasti sipulikukkia ja myöhään syksyllä kukkivia perennoja, mutta väistämättä harva kasvi on silloin edustavimmillaan. Havukasvien ja kivien ulkonäkö ei paljoa muutu vuodenajan mukaan.

Muuten kiva alue mutta minusta tuo graniittipenkki ei oikein istu kokonaisuuteen.

Kuvan keskivaiheilla valopylvään juurella kasvava purppurainen kasvi on keijunkukkaa.

Kivikkopuutarhan jälkeen tuli vielä suoalue, jossa alppiruusut ja atsaleat olivat jo melkein kokonaan kukkineet. Sen verran yksittäisiä kukkia niissä oli jäljellä, että näki, minkä värisiä ne olivat. Kuihtuneiden kukkien määrästä päätellen kukinta oli ollut myös aika komea. Metsämaiseman ohella muuta erityisen hienoa nähtävää siellä ei tuolloin ollut, joten ei siitä sen enempää. Kierroksemme lopulta löytyi pergola, jonka muistin parista vanhemmasta lukemastani blogiesittelystä. Puolet pergolan kasveista oli vasta nousemassa ja ehkä joku oli saattanut heittää henkensäkin talven aikana.

Pergolan alkupää oli komeasti kukassa ja vehreä.

Kultaköynnöskuusama oli pergolan kiistaton tähti vierailumme aikaan.

Mikään henkeäsalpaavan upea nähtävyys Hatanpään puisto ei minusta ainakaan kesäkuun puolivälissä ollut mutta ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka kuitenkin. Jos matka joskus suuntautuu Tampereen seudulle, niin kyllä tuolla voisi käydä toisenkin kerran. Ehkä heinä-elokuun vaihde kiinnostaisi itseäni eniten, niin näkisi loppukesän rehevyyden ja kukkaloiston.

Vain kolme kuvaa kuukaudessa: joulukuu

Hyvää uutta vuotta! Yksi mattimyöhäinen täällä taas huutelee. Unohtui joulutohinoissa ja muissa kiireissä ihan kokonaan tämä kolmen kuvan haaste, joten kuvat tulevat jälleen kerran vähän jälkijunassa.

Ensimmäiseen kuvaan valitsin melkolailla JÄÄTYNEEN JÄRVEN. Oikein loistava auringonlasku olisi ollut kiva bonus mutta sitä ei nyt ollut saatavilla. Tyydymme siis pehmeän talviseen värimaailmaan.

Toiseen kuvaan pääsivät JOULUTONTUT. Toinen vasemmalta on oma, muut ovat anopin ja appiukon omaisuutta. Karolle ei valitettavasti ollut tonttuhattua mutta valkoinen parta on ihan samannäköinen kuin tontuilla, eikö vain!

Kolmannessa kuvassa on JOTAIN JÄNNITETTÄVÄÄ. Kuva tosin lipsahti vähän tammikuun puolelle mutta ensimmäinen kuva "kylvö"päivältä oli liian suttuinen kelvatakseen tähän. Laitoin 29.12. kylvölautalle itämistestiin kakkoslaadun tuoksuherneitä. Muutama on jo itänyt ja suurin osa lopuista näyttää siltä, että lähipäivinä niistäkin puskee itu esille. Toistaiseksi vain kaksi on homehtunut ja yksi näyttää muuten vain siltä, ettei siinä taida elonmerkkiä olla. Päivänselvää on kuitenkin jo tässä vaiheessa se, että tuoksuherneestä kannattaa ottaa talteen myös pienet, epämääräisen muotoiset ja jopa hiukan haljenneet siemenet. Pahoin pelkään, että testikylvöksestä itäneet siirtyvätkin kompostiastian sijaan ruukkuun ja ulkoeteiseen. Vai raskisitko itse viskata reippaasti itäneitä siemeniä menemään? Hopeaputouksen siemenet ovat mukavasti turvonneet mutta niissä ei sentään vielä näy ituja.

Tuoksuherneet ovat selvästi jo valmiita kevään tuloon, hopeaputoukset vielä miettivät.

Kiitos Kristiina K:lle tästä haasteesta! Vaikka välillä meinasi olla haastavaa keksiä kuvia, niin viimein kaikkiin kuitenkin löytyi jotain.