Puhkeavia lehtiä, pullistelevia silmuja

Aurinkoisten päivien lisääntyessä ovat eteisessämme talvehtineet kasvit alkaneet heräillä talviuniltaan. Syksyllä kävi vähän hassusti, kun vastoin sääennustetta tulikin kunnon hallayö. Illalla näytti siltä, että nollan tietämille voi tipahtaa, muttei alemmas, joten verenpisarat, pelargonit, miljoonakello, lumihiutale ja prinsessaliljat saivat jäädä yöksi harson alle talon seinustalle. Yllätys olikin aamulla melkoinen, kun maa oli kuurassa ja  mittarissa -6 astetta. Reunimmaisissa ruukuissa mullan pintakin oli jo ehtinyt jäätyä. Lienee turha sanoakaan, ettei syksyllä ja alkutalvesta nautittu vihreästä, kukkivasta eteisestä, niinkuin yleensä. Mutta ei ollut myöskään kirvoista harmia!

Ihan kaikissa ruukuissa ei vielä näy uutta kasvua, mutta eiköhän kuukauden päästä tilanne näytä vihreämmältä.

Kerrottukukkainen violetti miljoonakello

 Tänä vuonna leikkasin verenpisarat hyvissä ajoin ennenkuin pukkaavat enempää lehteä. Millään ei nimittäin raskisi leikata hyvään kasvuun päässeitä versoja pois, vaikka tietäisi saavansa siten paremman kukinnan ja nätimmän mallisen kasvin.

Kesällä 2015 hankittu kerrannaiskukkainen, violetti miljoonakello on yllättänyt selviämällä jo kolme talvea hengissä. Otin sen jo sisälle lämpimään kasvattamaan kunnolla versoa, jotta saan kasvatettua uudet alut pistokkaista. Lumihiutale pääsi myös lämpimään, sillä viime kesä näytti, ettei se kasvata tyvestä uutta, jos versonkärjet ovat jo kasvussa. Siitäkin otan pistokkaita.

Lumihiutale

 Prinsessaliljat, kelta-apinankukka sekä jalohortensia saavat olla tilanpuutteen vuoksi vielä pari viikkoa kellarissa. Niistä tulee juttua myöhemmin.