Tontin lounaskulma

Tämän jutun otsikko viittaa kirjaimellisesti moneen asiaan. Alue, jota kurkistelemme, on ilmansuunnissa katsottuna lounaassa mutta sieltä voi saada jo nyt lautaselle lisuketta ja loppukesällä, jos tuuria on matkassa, jopa kokonaisen aterian. Juuri tällä hetkellä tosin lautasen täytteet ovat enemmänkin silmänruokaa kuin vatsantäytettä ja lounasaikakin meni ohi, kun piti käydä välillä puoli päivää muilla asioilla. Tästä tulikin sitten lounasaikaan aloitettu iltapalapostaus.

Toissa syksyn syyskylvöistä tullut orvokki.

Tein kasvimaan ja marjapensasalueen väliin toissa kesänä kapean istutusalueen lähinnä suorakylvöisille kesäkukille tai jos sattuu jäämään esikasvatuksista taimia yli. Paikka on puolivarjoisa, sillä metsä ja marjapensaat varjostavat aamupäivästä ja keskikesästä eteenpäin maa-artisokat loppupäivän. Oikein runsasta kukintaa siis on turha odottaa mutta penkin tarkoituskin oli vain vähentää tylsää kivituhka-aluetta ja naamioida vähän kasvimaan verkkoaitaa. Bonuksena edes pikkuisen vehreyttä ja kukintaa. Siemenkylvöt ovat vasta muutaman sentin korkuisia mutta pari orvokkia oli talvehtinut hyvin ja kukkii nyt.

Samasta kylvöksestä tuli myös sinisemmän sävyinen orvokki. Bellikset ovat löytäneet paikalle ihan omin nokkinensa.

Jätetään muun penkin esittely siihen, kun taimet alkavat kukkia ja siirrytään muutama metri sivummalle ja vielä varjoisammalle metsämustikkamaalle. Mustikat oli typistetty viime syksynä muutaman sentin sängelle jo hyvissä ajoin ennen kuin olin edes ehtinyt miettiä jänisverkkojen virittelyä, joten oman maan mustikoista on turha haaveilla tänä kesänä. Onneksi mustikat ovat versoneet aika hyvin juuresta uutta kasvua ja ainoastaan yhdessä kohdassa on epäilyttävän tyhjää. Tänä vuonna pitää laittaa viimeistään syyskuun alussa edes jonkinlaista aitaa mustikka-alueen ympärille. Metsän reunassa ja muutenkin suojassa oleva alue on selvästi liian iso houkutin talvea varten itseään lihottaville rusakoille.

Noin neliömetrin suuruinen mustikkamaa, jossa kasvaa paljon muutakin kuin metsämustikkaa.

Mustikkaa, ketunleipää (käenkaalia), metsätähteä ja joku hentoinen metsäheinä.

Olen siirtänyt mustikoita isoina mättäinä metsästä (maanomistajan luvalla tietenkin), joten niiden mukana on tullut yhtä sun toista kivaa. Tavoittelemani mahdollisimman monilajinen kasvillisuus kukkii pidempään ja siis houkuttelee jatkuvasti pölyttäjiä, mikä parantaa niin mustikoiden kuin marjapensaidenkin pölytystulosta. Lisäksi se ei ole niin altis taudeille ja tuholaisille kuin yksilajinen kasvusto. Yritän saada kasvit viihtymään ja levittäytymään laajemmallekin, jotta ne aikaa myöten tekisivät varvikon tapaisen aluskasvillisuuden marjapensasalueelle. Toistaiseksi kovin kummoista levittäytymistä ei ole tapahtunut mutta annetaan kasveille aikaa levittää juuriansa.

Metsätähti.

Marjapensaiden aluset vallanneet vuohenputki ja valvatti näyttävät nääntyneen katteiden alla mutta muutama sitkeä voikukka vielä yrittää puskea pintaan. Käyn kitkemässä niitä aina kun ehdin mutta vanhat, syvälle kaivautuneet juurakot eivät tahtoisi millään luovuttaa. Juuria ei saa kokonaisina ylös ilman isoa kaivuu-urakkaa, johon en haluaisi ryhtyä. Niinpä nypin lehdet ja pätkän juurta mahdollisimman usein ja koetan niin näännyttää voikukat. Aika näyttää, toimiiko konsti. Kylvin keväällä parin valoisammassa reunassa olevan marjapensaan alle lämpäreet veriapilaa viherlannoituskasviksi ja siirtelin niiden kaveriksi myös muutaman kuukausimansikan taimen. Toisen pensaan juurella puolukka 'Otson karkki' on talvehtinut ja toivon mukaan lähtee myös levittäytymään. Pelkän hake- ja kivituhkapeitteisen marjapensasalueen muutos kasvipeitteiseksi on siis alkanut.

Joku luonnon orvokki (aho- tai metsäorvokki ehkä) kukkii myös metsämustikkamaalla.

Ja mitäpä olisi lounaspostaus ilman varsinaista kasvimaa-aluetta? Siirrymme seuraavaksi siis sinne. Taisin tehdä kasvimaan ensimmäiset kylvöt jo hyvissä ajoin huhtikuun puolella ja jännitin, miten mahtavat itäneet kylvökset kestää touko-kesäkuun kylmän jakson. Onneksi salaatit ja retiisit kestävät kylmää. Samoin näyttivät kestävän tilanpuutteessa maahan istutetut sellerit, samettikukat ja kyssäkaalit sekä ihan oma-aloitteisesti siemenestä kylväytyneet taimet, kuten tilli ja kehäkukat. Tillin kylväytymisinnokkuus suorastaan yllätti minut, sillä taimia on noussut yhdestä lavasta siihen tahtiin, että tänä kesänä saadaan syödä uusien perunoiden kanssa tilliä ihan kyllästymiseen saakka. Minä kun vielä kylvin sitä pariin kohtaan lisääkin, sillä viime vuonna satoa tuli hieman liian vähän. Viimevuotiset siemenet itivät tänä keväänä kylvettyjä nopeammin, joten sain jo kerättyä ensimmäisen kerran tilliä ruokapöytään.

Tässä lavassa ei pitänyt kasvaa tänä vuonna tilliä, vaan mm. selleriä, veriapilaa, kehäkukkaa, kyssäkaalia ja ilmasipulia.

Huhtikuussa kylvetyt retiisit olivat salaa kasvaneet salaatinlehtien seassa melkoisen pitkiksi.

Toukokuun lopulla ja kesäkuun alussa riitti sateita ja silloin kun ei satanut, muistin kastella kylvöksiä, joten retiisit, salaatit ja rucolat ovat kasvaneet oikein meheviksi. Kosteudesta ja viileämmistä keleistä ovat nauttineet myös valkosipulit, jotka ovat hujahtaneet ennätyskorkeiksi. Jouduin ottamaan jo ajat sitten niiden päältä harsonkin pois, sillä valkosipulien latvat nostivat harson reunat niin korkealle, ettei niitä saanut enää pysymään maassa kiinni. Hieman pelkäsin, löytävätkö kirpat tai muut tuholaiset rucolan tai palelluttaako halla ne mutta toistaiseksi näyttää ja maistuu oikein hyvältä. Osa kylvöksistä ei ole ilmeisesti itänyt mutta niidenhän tilalle voi sitten kylvää jotain muuta. Tiedoksi niin itselle kuin muillekin, että palsternakan ja mustajuuren siemenet todella menettävät itävyytensä nopeasti.

Valkosipulit ja rucolaa. Etukulmassa ja valkosipulien takana punajuurta, rucolarivin molemmilla puolilla palsternakkakylvös.

Kylmän jakson takia minun piti siirtää tomaatit, chilit ja basilikat väliaikaisesti ulkovarastoon. Pari pienempää tomaattiruukkua sain mahdutettua ulkoeteiseen mutta sinne olisi kannattanut tomaattien sijaan ahtaa basilikat. Niille oli varastossa liian kylmää ja ne mokomat menivät sitten paleltumaan. Kylvin niiden viereen uudet siemenet mutta jätin vanhat varret vielä pystyyn, jos vaikka alimpien lehtihankojen kohdalta lähtisi versomaan uutta. Heti kun tuli lämpimämpää säätä, siirsin kaikki ruukut lopullisille paikoilleen nauttimaan auringosta ja lämmöstä. Istutin myös avomaankurkun ja kesäkurpitsan sekä pari salkopapua jälkikompostoriin ja loput pavut kasvimaalle.

Puutarhavahti tykkää kytätä kadun tapahtumia tomaattilaatikon vierestä.

Hernelaatikon reunassa samettikukat 'Alumia Vanilla Cream' jo kukkivat.

Lounaaseen (tai nyt kun tähän aikaan illasta tätä osaa postauksesta naputtelen, niin iltapalaan) sopii yhdistää juttua myös puutarhan eläinmaailman sapuskatavoista. Jatkan tällä Saaripalstan Sailan aloittamia juttuja (klikkaa eka auki tästä ja toinen täältä) puutarhan hyötyhyönteisistä. Tutkikaapa seuraavan kuvan otusta ja miettikää, onko se puutarhurin kannalta apulainen, tuholainen vai täysin hyödytön mutta ei haitallinenkaan. 

Joku sylkikuoriaislaji ilmeisesti.

Äkkiseltään saattaisi luulla, että noin värikkään otuksen on pakko olla pahakin puutarhan tuholainen. Totuus on kuitenkin toinen, sillä Ötökkätieto-sivuston mukaan sylkikuoriaiset väijyvät pienempiä hyönteisiä saaliikseen (joidenkin lajien aikuiset syövät lisäksi myös kukkien siitepölyä). Niiden toukat saalistavat kirvoja ja muita pieniä hyönteisiä. Lämpimästi toivotin otuksen lajitovereineen tervetulleeksi puutarhaani pitämään tuholaiskannat kurissa. Linnuistakin on paljon apua. Olen nimittäin nähnyt aiempina kesinä monta kertaa tiaisten popsivan luumupuista kirvoja hyvällä ruokahalulla. Kuusitiaisen pöntössä on äänistä ja lentoliikenteestä päätellen taas tänä kesänä kasvamassa poikue uusia hyönteisten kauhuja. Koska kuusitiaiset ovat aiempina kesinä pesineet pöntössä, hankin keväällä toisen pikkutiaisten mitoilla tehdyn pöntön, jotta joku sinitiainenkin pääsisi pesimään. Pöntön valtasikin 28 millin lentoaukosta huolimatta kirjosieppo. Luulin pitkään, että joku kokematon sieppopoitsu yrittää turhaan houkutella pesimäkumppania miniyksiöön, kun ei tyttöä näkynyt. Vähän jo kävi sääliksi ressukkaa, joka kurkku suorana sirkutti pöntön lähettyvillä. Nyt ei tarvitse sääliä, sillä kova sirkutus kuuluu jo siitäkin pöntöstä, kun sieppopariskunta rahtaa nokkien täydeltä evästä nälkäisille poikasille. Ehkä pitää hommata ensi kesäksi pönttöjä myös kirjosiepon mitoilla, ettei tarvitse linnun vetää vatsaa sisään mahtuakseen kotiinsa.

Säikäytin vahingossa voikukansiemeniä keräävän punatulkkupariskunnan. Toinen pyrähti purppuraheisiangervolle, toinen luumupuun oksalle.

Punatulkkuja näkee harvemmin pihalla kesäaikaan. Voikukan siemenet kuitenkin saavat tulkut tulemaan metsän suojista nurmikoille ruokailemaan. Eipä näkisi kesällä punatulkkuja, jos olisi hävittänyt kaikki voikukat tai ehtisi leikkaamaan nurmikon ennen kuin voikukansiemenet kypsyvät. Kaikilla kolikoilla on siis kääntöpuolensa, joita jokainen voi miettiä, kun tekee puutarhassaan valintoja hävittämisen ja säilyttämisen suhteen. Sellaiset lounaat (ja iltapalat) tänään.

Pihakierros ja uusi perheenjäsen

Kevät on selkeästi jo vaihtunut alkukesään. Kasvu ei ole enää aluillaan, vaan päässyt täyteen vauhtiin. Jopa varjoisimmilla paikoilla alkaa olla rehevää, vaikka edelleen muutama kasvi on vasta herännyt. Kuitenkin vihreää näkyy nyt enemmän kuin paljasta multapintaa, joten on aika tehdä perusteellisempi pihakierros.

Suo ja majapenkin reunaa.

Suon laidalla levittäytyvä tuoksumatara pitää huolen siitä, että suon reunan näkee jo pitkän matkan päästä. Tällä hetkellä tuoksumatara on heleänvihreä mutta aivan pian se muuttuu valkoiseksi, kun kaikki nuput aukeavat. Kuitenkin itse suo pysyy piilossa ja paljastuu vasta kun pääsee lähemmäs. Suolta ja majapenkistä on tulossa ihan oma postauksensa myöhemmin kesällä, joten ei viivytä siellä tämän kauempaa. Kärhökaaripenkissä tuli vähiten tulppaanitappioita kostean viime kesän jäljiltä. Vaikka siellä on hyvin multava, paikoin jopa savensekainen multa, entisen kasvimaan käytävien pohjille jääneet hiekat taisivat toimia sen verran hyvin salaojituksena, että se pelasti tulput. Tai sitten 'Finola'-lajike vain sattuu olemaan kestävämpi kuin monet muut. 'Queen of Night' on tainnut hävitä melkein kokonaan, tosin en ole tehnyt niistä täydennysistutuksiakaan moneen vuoteen.

Osa kärhökaaripenkkiä edessä, majapenkki taaempana.

Edellisestä kuvasta jo pikkuisen saattoi nähdä puutarhaperheemme uusinta jäsentä. Se pilkistää tuolta kärhömajan takaa. Ostimme pari päivää sitten 900-litraisen puutarhakompostorin lahonneen kuormalavavirityksen tilalle. Vaikka yritin kerätä kevään kitkentäjätteitä ja muuta puutarhajätettä mahdollisimman tiukkaan läjään, jotta puutarhakompostorin saisi vain sujautettua siihen päälle, jouduin silti vähän lapiolla kaventamaan kasan reunoja ennen kuin kompostori asettui edes suunnilleen maata vasten. Uuden tilavuus on selvästi vähemmän kuin vanhan kehikon, mutta jospa maatuminen tapahtuisi sen verran vauhdikkaammin, että kaikki tämän kesän kitkentäjätteet mahtuisivat siihen. Ensi vuodesta alkaen vanhalle puolelle kerätään tuoreemmat jätteet ja uuteen kompostoriin siirretään edellisvuoden melkein valmis multa jälkikypsymään.

Uusi kompostori mahtui juuri sopivasti vanhan kehikon ja saksankirvelin väliin.

Aurinkoinen sää haittaa kuvaamista, joten pation suunnalta ei nyt tullut otettua kuvia. Eipä siellä oikein mitään nähtävää juuri nyt olekaan. Siirrymme siis takapihalle luumutarhaan.

Luumutarhassa lainehtii lemmikkimeri. Ja hups, kuvaan unohtui vahingossa myös grillihiilisäkki.

Viime syksynä aloitettu luumutarhan ja takanurkan yhdistävä laajennus on vielä hieman vaiheessa.

Yllä olevassa kuvassa takanurkka jää kuvan vasempaan laitaan. Nyt istutusalue näyttää vihreältä, sillä levitin sinne ennen kuvan ottoa tuoretta ruohosilppua. Talvi tuhosi muutaman pienemmän taimen eivätkä ne isommatkaan kovin kummoisen kokoisia vielä ole. Toistaiseksi näyttää siltä, että ainoastaan sinilemmiö on ehkä kokonaan menetetty mutta kaikista muista sinne istuttamistani kasveista olisi hengissä vähintään yksi kutakin sorttia. Kasvittamisen lisäksi myös kivipolku on kesken. Kivipolun metsän puolelle jää luonnotilainen niittyrinne. Istutusalueen reunaan kylvin syksyllä ketoneilikan siemeniä. Samaa ketoneilikkaa kasvaa luonnostaan tuolla heinikon seassa.

Pakitetaan tuolta valon ja varjon rajamailta talon nurkalle.

Varjokuja etupihan puolelta kuvattuna. Esikot kukkivat edelleen ja onpa tänne levinnyt lemmikkiäkin.

Varjokujan porttiakin esittelen myöhemmin kunhan tarha-alppikärhö 'Pink Dream' alkaa kukkia. Se on nyt nupullaan, kuten kaikki muutkin alppikärhöt. Leudon viime talven ansiosta myös köynnöskuusama talvehti erittäin hyvin. Siitä tarvitsi napsia ainoastaan pikkuisen ohuimpia versonkärkiä pois, vaikka jätin koko köynnöksen niille sijoilleen, mihin se viime kesänä kiipesi. Taisi olla toinen kerta, kun sen talvehtiminen onnistui kunnolla lumirajan yläpuolella. Nyt odotan siltä kunnon kukintaa.

Aurinkopenkki näyttää täydessä auringonpaisteessa kameran läpi vähän rähjäiseltä. Todellisuus on kauniimpi, vaikka penkin reuna kaipaisi kieltämättä pientä siistimistä.

Ja vielä lopuksi näkymä, jonka meille tulijat kohtaavat ensimmäisenä: kivikkorinne.

Loppukevennyksenä pieni tarina. Kävin loppuviikolla auttelemassa äitiäni erään kukkapenkin peruskorjaamisessa. Homma sujui muuten hyvin mutta vanhalle talikolle se taisi olla viimeinen pisara. En edes vääntänyt sillä kunnolla, vaan löysäsin vain pikkuisen magnolian juurelta multaa, jotta saisin kitkettyä rikkaruohot helpommin pois. Puisen varren lisäksi myös rautaosat katkesivat.

En olekaan ennen hajottanut talikkoa.

Kaikkea sitä voikin sattua.

Purkkirumbaa vähemmäksi

Tulppaani 'Finola' yrittää kurkotella kurjenpolvien seasta päivänvaloon.

Ei se tämäkään kevät ja alkukesä ole sujunut ihan toiveideni mukaan. Tuulta ja jäätävän kylmää säätä on riittänyt, joten kevään mittaan vaivalla esikasvatetut taimet ovat saaneet värjötellä ties minkä harsoviritelmän alla tai sitten joutuneet kärsimään valon puutteesta ulkovarastossa. Eteiseen siirretyt kasvit sentään saavat vähän enemmän valoa mutta niillä taas on välillä jopa liiankin lämmin auringon kuumentaessa pienen eteisen suunnilleen saunalämpötiloihin. Viimeisen pisaran purkkiarmeijan hoivaamiseen kyllästynyt puutarhuri sai toissapäivänä, jolloin tuuli repi huomaamattani minikasvarin pois perennantaimien päältä ja sade pääsi kastelemaan purkit lilluvan märiksi. Koska sadetta oli edelleen luvassa eikä kolea sää juuri kuivata ruukkuja, piti taimet saada äkkiä istutetuksi maahan. Sain suunnilleen puolet istutettua eilisen aikana ja loput tänään aamupäivällä tihkusateessa.

Riippapelargoni saa olla sään salliessa ulkona kun taas tomaatit, kurkku ja kesäkurpitsa joutuvat kurkkimaan eteisen ikkunoiden takaa.

Osalle taimista olin jo miettinyt sopivat paikat mutta aika monta kasvia lykin vain sinne, missä sattui juuri sillä hetkellä olemaan tyhjää. Osalle taas raivasin tilaa kitkemällä ylimääräisiä lemmikkejä ja myskimalvan taimia pois tieltä. Aika näyttää, kuinka karmeita väriyhdistelmiä sainkaan aikaiseksi. Itselleni uusia kasveja, kuten keltatörmänkukkia, istutin kolmeen eri paikkaan, jotta edes joku taimi selviäisi. Amerikanvuokkoja ripottelin myös niin etu- kuin takapihalle ja vielä kivikkorinteeseenkin. Tarhakellukka 'Mai Tain' kaikki kolme tainta menivät toistaiseksi kärhökaaripenkkiin jouluruusujen väliin, mutta niille paikka käy todennäköisesti liian ahtaaksi parin vuoden sisällä. Olen suunnitellut jossain vaiheessa siirtäväni kärhökaaripenkistä kuukausimansikat lasten leikkialueen viereen luumupuun juurelle ahomansikoiden korvaajaksi. Silloin kärhökaaripenkistä vapautuisi tilaa sekä kellukoille että muutamalle siemenestä kasvatetulle keijunkukkaristeymälle eivätkä ahomansikat valtaisi rönsyillään leikkialuetta.

Keltatörmänkukan taimia kivikkorinteessä. Niille piti laittaa kiviä suojaamaan maanpintaa auringolta ja toisaalta myös estämään veden valumista rinteessä alaspäin.

Perennojen lisäksi istutin loput leijonankidat ja sellerit maahan. Aiemmin istutetut selvisivät edellisistä hallaöistä riittävän hyvin, joten päätin loppujenkin pärjäävän parin seuraavan kylmän yön yli maassa. Seuraavana päätin myös gladiolusten ja viimeisten koristeheinienkin pärjäävän jo maassa. Ja tottahan toki vanha daaliakin selviäisi, se kun on vasta lähtenyt kasvuun ja on hädin tuskin parin sentin korkuinen. Eikä tule isoa haittaa, jos se henkensä heittää, sillä eteisessä on jo kaksi korvaajaa sen tilalle. Kumpikin niistä kaipaisi isompia ruukkuja tai maahan istutusta, mutta säiden takia ovat joutuneet odottelemaan eteisessä. Istutuspuuhien tuoksinassa sekosin laskuissani mutta olen parin päivän aikana kaivanut jo yli sata kasvia maahan. Purkkeja onneksi oli vähemmän, sillä monessa oli pari tainta samassa, joissain enemmänkin. Vielä jäi muutama kylmänarka kasvi odottelemaan lämpimämpää säätä.

Sain jo aiemmin keväällä tällaisen matalan, melko isokukkaisen daalian.

Viikonloppuna sain tämän korkeamman daalian, jolla on vaikeuksia pysyä pystyssä pienessä ruukussaan.

Jokakeväinen jännitysnäytelmä ja kärsivällisyysharjoitus on kärhöjen kasvuunlähtö. En ole perusteellista kärhökierrosta edelleenkään tehnyt mutta tähänastisten laskujeni mukaan melkein kaikki kärhöt ovat hereillä. Osa alkoi versoa jo viikkoja sitten, toiset vasta nyt kesäkuun aikana. Heränneistä pisimpään odotuttivat loistokärhöt 'Elsa Späth' ja 'Ville de Lyon', jotka ilmestyivät näkyviin vasta pari päivää sitten. Ainoastaan tarhaviinikärhö PERNILLESSÄ ('Zo09113') ei näy mitään elonmerkkiä mutta onhan sillä vielä aikaa. Vieressä 'Etoile Violette' on lähtenyt useamman verson voimin reippaaseen kasvuun, joten kärhötuki ei tule jäämään tyhjäksi tänäkään vuonna. Viime vuoden maan uumenissa piilotellut loistokärhö 'Warszawska Nike' on lähtenyt topakasti kasvuun kahden verson voimin.

'Warszawska Niken' toinen verso on kasvanut jo kuvan ulkopuolelle, toinen on noin viidentoista sentin mittainen.

Omia tarhakylmänkukan siemenkasvatuksia. Toisesta tuli valkoinen, toisesta liila. 'Warszawska Nike' pilkistää näiden keskellä takana, liilan takana on loistokärhö 'Proteus'.

Kärhöjen kohdalla ei passaa olla liian hätäinen, sillä yhden vuoden unet eivät ole temppu eikä mikään niille. Onpa joku uinunut jopa kolmekin vuotta ja lähtenyt sen jälkeen hyvin kasvuun. Mitään jokavuotista riesaa kärhöjen välivuodet eivät sentään ole; 'Warszawska Nike' oli nimittäin ensimmäinen välivuoden pitänyt kärhö omassa puutarhassani ja minulla on sentään ollut maassa kärhöjä vuodesta 2016 saakka. Saa nähdä, meinaako PERNILLE ottaa Nikesta mallia vai heräilisikö hän juhannukseen tai edes elokuuhun mennessä.

Loistokärhö 'Voluceau' lähti keväällä ensimmäisten joukossa kasvuun ja huitelee jo yli puolen metrin korkeudella. Oikeassa reunassa on valkokirjava oregano 'White Spreckled'.

Kärhöjen lisäksi jännitän joka kevät atsaleojen talvehtimista. Etupihan vanhemmat puistoatsalea 'Illusiat' talvehtivat aika varmasti joka vuosi ja kukkivat hyvin mutta luumutarhan ja kärhökaaripenkin nuoremmat atsaleat pitävät jännitystä yllä. Viime vuonna yksikään atsaleoistani ei kukkinut kunnolla, tosin moni muukin puuvartinen juroi. Ilmeisesti edeltäneessä syksyssä ja talvessa oli jotain niille epämieluista. Tänä keväänä lumien sulettua atsaleoissa oli lupaavan pulleita silmuja, jotka ovat alkaneet vihdoin saada väriäkin. Näyttäisi siltä, että joka ikinen atsalea kukkii pian vähintään melko runsaasti, ellei jopa ylenpalttisesti.

Kanadanatsalea 'Violetta' aloitti ensimmäisenä ja näyttää vielä toistaiseksi nupullisille kavereilleen kukinnan mallia.

Sateisessa ja koleassa säässä on mukava haaveilla pian alkavasta atsaleojen kukinnasta. Ja siitä kesäisestä lämmöstä, jonka pitäisi olla enää muutaman päivän päässä. Jokohan sitten vihdoin loppuisi harsojen kanssa tappelu ja taimien kuskaaminen sisään ja ulos?

Johan oli viikonloppu!

Kyllä se on rankkaa tämä juhliminen, varsinkin silloin kun juhlitaan lapsivieraiden kanssa. Ennalta suunniteltujen lasten kemujen ja aikuisten illanvieton lisäksi saimme myös yllättäen yövieraita, joten nyt on juhlittu todella perusteellisesti (huom: tukka ei ollut kenelläkään aamuisin kipeänä liiallisesta juhlajuomien nauttimisesta). Niin mukava kuin vieraita onkin kestitä, niin täytyy sanoa, että onneksi ei tarvitse juhlia koko aikaa ja välillä saa viettää ihan normiarkea omalla poppoolla.

Lapsivieraista löytyi taiteellista lahjakkuutta. Kolmiopenkissä kukkii sammalleimu 'Candy Stripes'.

Oma osansa tämän päivän väsymykseen oli halkokuormalla, joka piti siirtää keskeltä pihamaata siisteihin pinoihin liiterin taakse. Kuivat halot olisi voinut pinota liiteriin mutta nyt oli tuoreempaa tavaraa. Liiterin taakse ei aurinko paista kuin hetkittäin eikä tuulikaan pääse aina tuivertamaan esteettä mutta parempaakaan paikkaa meillä ei halkopinoille ole, kun liiterin toisella sivustalla on myös viimevuotinen pino pihlajaa kuivumassa. Kuivuvat ne halot onneksi vähän hitaamminkin polttokuntoon.

Ensimmäinen pino valmiina, toinen kasautumassa eikä pihalla oleva kasa näytä pienentyneen lainkaan. Läjässä lyhyempiä puita, jotka ladottiin toisen pinon päällimmäiseksi.

Meillä oli isännän kanssa sellainen työnjako, että hän lastasi halkoja kottikärryihin ja toi kuorman halkopinon luo. Minä pinosin ja lapset kuskasivat välillä kärryt takaisin täytettäviksi. Onneksi emme hävittäneet vanhaa kottikärryä, sillä kahdella kottarilla homma sujui huomattavasti joutuisammin kuin yksillä kärryillä. En varmaan tehnyt (varsinkaan viimeisessä pinossa) yhtä hienoa jälkeä kuin ukki aikoinaan, mutta ihan hyvät pinot itsekin sain aikaiseksi. Pinot eivät huoju eivätkä heilu, vaikka lapset kävisivät niitä tönimässä ja se on itselleni riittävä laadunvalvontakriteeri. Sateisen sään saapuessa pinojen päälle nostetaan vielä kattopellin palanen mutta niin kauan kun sää on suunnilleen poutainen, pinot saavat olla paljaina.

Viisi pitkää tuntia myöhemmin meni viimeinen halko pinon päälle. IBC-konttikin piiloutui kokonaan halkojen taakse.

Sen verran alkoi viimeisen pinon kasaaminen maistua puulta, että ihan hetkeen ei varmasti tee mieli halkohommiin. Syksyyn mennessä pitää kuitenkin unohtaa tämän urakan raskaus, sillä silloin on kärrättävä liiterin toiselta sivustalta kuivuneet pihlajahalot liiteriin. Nyt kuitenkin saa hetken aikaa keskittyä puutarhapuuhiin. Ja niitähän riittää, kun ei ole kolmeen päivään tehnyt muuta kuin viihdyttänyt lapsilaumaa, juhlinut ja esitellyt pihaa vieraille.

Pensasryhmässä 'Carneval de Rio' -tulppaanit aloittelivat muutama päivä sitten. Taustalla syysaleista hankittuja 'Doll's Minuet' -tulppaaneita.

Tässä 'Doll's Minuetit' tänään. Nämä olivat nappihankinta ja sopivat vielä väreiltään täydellisesti vanhoihin Rion karnevaalehin.

Kerroin edellisessä postauksessa, että vanhat narsissit ja tulppaanit kukkivat tänä vuonna selvästi huonommin kuin aiempina vuosina. Pensasryhmän 'Carneval de Riot' ovat tähän saakka tuntuneet lisääntyvän ja viime keväänä kukkia oli ainakin parikymmentä. Nyt kukkia on vain yhdeksän. Takapihalla ovat taantuneet kaikki muut tulppaanit paitsi aivan pation lähettyvillä olevat 'Persian Pearlit'. Sivupihalla nousee kohtuullisesti 'Finolaa' mutta vanhoista 'Queen of Night' -tulppaaneista löysin vain pari nuppua. Koska monesta paikasta ei nouse edes pieniä tulppaaninlehtiä, ei vajetta voi oikein korjata lannoittamallakaan. Niinpä syksyn ostoslistalle voisi laittaa muutaman pussin tulppaaninsipuleita.

Kaukasianpitkäpalko ja punaiset bellikset peittävät sen tosiasian, että ylimpänä kuvassa pitäisi olla muutaman kukan sijaan oikein iso keskittymä tähtitulppaania 'Little Beauty'.

Aurinkopenkissä sentään kukki suunnilleen normaalimäärä tulppaaneja ('Candy Prince' ja 'Synaeda Blue'). Hiekkainen maa ja viettävä rinne selvästi pelasti nämä sateiselta kesältä.

Ihan kaikki sipulikukat eivät sentään näyttäneet kärsineen kosteasta kesästä. Ukkolaukkoja nousee nimittäin hirmuisen paljon joka paikassa, johon niitä on istutettu. Myös monet muut laukat näyttävät tekevän nuppuja hyvin, tosin lopullinen tilanne selviää vasta sitten kun kaikki kukkivat. Syksyllä istutetusta persianpikarililjasta en ole vielä löytänyt merkkiäkään, mitä ihmettelen kovasti. Ei kai se niin hyvin voi maastoutua muiden kasvien sekaan, etten sitä sieltä erottaisi? Myös helmililjoja nousee oikein mukavia mättäitä.

Tämä vaaleansininen söpöläinen lienee 'Valerie Finnis'.

Varjokujan alun monta vuotta sitten istutetut helmililjat kukkivat viime vuotta paremmin.

Varjokujan loppupäässä kukkii lemmikkejä. Punalehtiset 'Erica'-jaloangervot nousevat niiden seasta.

Onneksi perennoja ei kostea kesä haitannut. Varsinkin jaloangervot ovat tänä vuonna nousseet selvästi tuuheampina kuin aiemmin. Viime viikolla ollut parin asteen pakkanen kuritti autotallin seinustan vieressä olevien jaloangervojen latvuksia mutta onneksi muualla puutarhassa olevat jaloangervot kestivät pakkaset. Myös töyhtöangervojen latvat näyttivät vähän kärsineen kylmästä. Mahdolliset nuppuvioitukset selviävät sitten myöhemmin. Hallaharsoja tai muitakaan peitteitä ei vain riittänyt kaikille kasveille, joten suurin osa perennoista jäi ilman. Pionien nuput suojasin varmuuden vuoksi.

Syksyllä hankittu kevätpitkäpalko 'Rose Delight' on hengissä ja kukkii.

Samaa väriä löytyy toiselta puolelta pihaa, jossa vuorijumaltenkukka aloittelee kukintaa.

Vuorijumaltenkukka näyttää olevan mainettaan helpompi kasvi. Tai en edes tiedä, onko sillä mitenkään vaikea maine vai olenko itse mielessäni mieltänyt sen haastavaksi. Joka tapauksessa se näyttää viihtyvän meillä hyvin ja kukkii runsaasti joka vuosi. Lisäksi se teki viime kesänä sen verran hyvin itäviä siemeniä, että nyt on paljon taimia istutettavaksi emokasvin lähistölle ja kokeeksi myös muualle. Paikat vain pitää harkita tarkkaan, sillä kasvi häviää kesän aikana näkyvistä. Sitä ei siis kannata istuttaa ihan paraatipaikoille mutta ei myöskään keskelle penkkiä, sillä melko matalana se hukkuu nopeasti muiden sekaan. Jouduin itse siirtämään omani ensimmäisen kukinnan jälkeen paljon lähemmäs kulkuväylää, jotta kukintaa pääsee ylipäätään ihailemaan. Nyt sillä on vieruskavereina hitaasti keväällä herääviä siperiankurjenmiekkoja sekä 'Halcyon'-kuunliljaa. Tämä yhdistelmä on varsin toimiva ja kaikki kasvit pääsevät vuorollaan parrasvaloihin.

Pikkuruinen sinikämmeneni yllätti iloisesti tekemällä peräti kolme kukkaa, tosin yksi nupuista piilottelee vielä lehtien seassa.

Käväisin eilisaamuna paikallisen puutarhaseuran järjestämällä taimitorilla. En tänä vuonna mennyt itse myymään taimia mutta sen verran ehdin juhlimisen lomassa siellä poiketa, että kävin katsastamassa tarjonnan. Ensisijaisesti etsin kivikkorinteestä poistettujen helminukkajäkkäröiden tilalle jotain sopivaa kasvia mutta kuten yleensä ostoksilla käy, niin juuri sitä ei ole tarjolla mitä lähti hakemaan. Sen sijaan käteen tarttuu sellaista, mille ei ole tarvetta eikä paikkaa. Onneksi hankintani olivat vielä pieniä taimia ja joutavat odottelemaan purkeissaan siihen saakka, että keksin niille sopivat kasvupaikat. 

Taimitorin löydöt: tummapärskäjuuri ja purppuraorvokki.

Purppuraorvokille löytynee sopiva kasvusija helpommin mutta pärskäjuuri aiheuttaa päänvaivaa. Pieni taimi nyt ei paljoa tilaa tarvitse mutta paikan pitää olla sellainen, että pärskäjuuren kasvaessa ympäriltä saa helposti poistettua liian lähelle tulevia kasveja. Se kun kasvaa kookkaaksi eikä ilmeisesti tykkää kasvurauhan häiritsemisestä. Kuivasta ja paahteestakaan se ei välitä, vaan asustelisi mieluummin puolivarjossa ja syvämultaisessa paikassa. Niitähän täältä löytyisi mutta suurimman osan ovat vallanneet jaloangervot ja kuunliljat. Suon laidalla olisi paksulti kuohkeaa multaa kun vain poistaisi raparperin mutta sinne olin jo suunnitellut alppiruusuja. Grillikatoksen takaa voisi poistaa sormivaleangervoa mutta kuinkahan pärskäjuuri maistuu lehtokotiloille? Siltä kulmalta tonttia niitä yrittää meille päin mönkiä mutta ovat tähän saakka pysähtyneet nauhukselle, josta niitä on helppo kerätä. Mieluusti kuulisin kokemuksianne tummapärskäjuuresta tai sen vaaleakukkaisista serkuista, jos jollakulla niitä puutarhassaan kasvaa.

Kivikkorinteestä löytyi varsin tuima tuijotus. Kuvassa marmorimehitähtiä sekä yksi eksynyt pieni seittimehitähti.

Nyt vain toivotaan kesäisempiä kelejä, jotta saa kasveja ulos. Huomasin tomaattien ja chilien tekevän jo raakileita, vaikka joutuvat nököttämään ulkovarastossa tuulelta ja kylmyydeltä suojassa. Tänään on varsinkin tuullut sen verran navakasti, että saa melkein pelätä kasvien lähtevän juurineen taivaan tuuliin. Onneksi toistaiseksi kaikki ovat pysyneet paikoillaan. Millaista myrskyä teillä on pitänyt?

Nytkö muka kesä?

Eipä oikein tunnu kesäkuulta, kun pitää laittaa ulos mennessä kolme vaatekerrosta päälle ja kierrellä iltaisin suojaamassa kasveja hallalta. Yötä päivää harsot eivät voi olla paikoillaan, sillä päivisin tietysti tuulee niin lujaa, että joko harsot tai kasvit olisivat riekaleina, jos suojauksia pitäisi jatkuvasti. Pitää kuitenkin olla hyvillään siitä, ettei meillä ei ole satanut toistaiseksi rakeita eikä lunta. Viime yönä oli ilmeisesti ollut pari astetta pakkasta mutta toistaiseksi pahiten näyttivät kärsineen ainoastaan jaloangervojen lehtien kärjet. Nuppuisten pionien ja mahdollisimman monen kesäkukan päälle levittelin harsoja, vanhoja lakanoita ja pyyhkeitä, melkein kaikki ruukut nostelin turvaan sisälle. Viikon sääennusteet näyttivät sen verran koleilta, että päätin järjestellä ulkovarastossa tomaatti- ja chiliruukut niin, että mahdollisimman moni saa edes pikkuisen valoa varaston pienestä ikkunasta. Ulos niitä olisi turha siirrellä niin kauan kuin päivälämpötilatkaan eivät juuri kymmenen asteen yläpuolelle nouse.

Sinnikkäät sirkusteltat eivät ole vieläkään suostuneet luovuttamaan, tosin enää niitä kukkii vain kolme eikä kaksikymmentä.

Toukokuulta jäi sen verran kuvia julkaisematta, että nappasin muutamia tähänkin postaukseen. Esimerkiksi tuo aloituskuvan riemunkirjava kombo on otettu 30.5. Jotain logiikkaa sentään piti olla, joten rajoitin menneisyyteen kurkkimisen sipulikukkiin. Hyasinttien osalta kohtalokkaaksi kävi viime kevät, jolloin aurinkopenkissä seikkaillut vesimyyrä kävi syömässä niistä suurimman osan. Pihanpuoleiseen päähän jääneistä vaaleanpunaisista ja valkoisista taisin jonkun kuvan laittaakin. Pensasryhmän vaaleanpunaiset ja sininen saattoivat jäädä kuvaamatta mutta vähät niistä. Paikkakin on joka tapauksessa eri ensi keväänä, sillä siirsin ne pikkusydämien seasta aurinkopenkkiin. Muutama vuosi sitten istutetusta kolmesta 'Woodstockista' vain kaksi lähti ensimmäisenä keväänä kasvuun ja tänä keväänä niitä oli enää yksi. Se ainokainen näyttää kuitenkin viihtyvän ainakin kohtuullisesti, sillä se teki pari kukintoa.

21.5. hyasintti 'Woodstock' aloitteli kukintaa.

Kirjopikarililjoista en ole liiemmin täällä blogissa turissut, sillä ne ovat verrattain uusi tuttavuus minulle. Istutin niitä ensimmäisen (ja ainoan) kerran syksyllä 2020. Olen usein varovainen itselleni uusien kasvien kanssa ja mieluummin seurailen vuoden-pari, miten koekaniinit viihtyvät kuin ostan kerralla hirmuisen määrän ja totean kaikkien jäävän yhden kevään ihmeiksi. Lisäksi liljakasveissa mietityttää aina se, löytävätkö liljakukot niitä. Toistaiseksi meillä ei ole ollut sellaisista otuksista riesaa, joten ehkä niiden suhteen ei kannata stressata ja varoa liljoja. Kirjopikarililjat näyttävät kuitenkin viihtyvän ihan hyvin, sillä niitä oli tänä keväänä kukassa selvästi enemmän kuin viime keväänä. Toissa kevään kukinnasta ei ole blogissa mitään merkintöjä mutta vanhoista kuvista huomasin, että vain muutama kukki silloin. Viime keväänä kukkineet kasvit tekivät paljon siemeniä, joita ripottelin vähän sinne sun tänne. Jospa siis muutaman vuoden päästä pikarililjoja kukkii enemmänkin. Hassusti samasta sekoituspussista osui muuten toiseen paikkaan kahta vaille kaikki punaisia ja toiseen pelkkiä valkoisia.

Luumupuu 'Kuntalan' juurella muut kirjopikarililjat kukkivat kauniisti mutta oikeanpuolimmainen kukka tahtoi olla vähän erilainen yksilö.

Puolet sekoituspussista meni pation luo kolmiopenkkiin.

Kirjopikarililjojen kanssa samana syksynä istutin silloiseen metsänreunapenkkiin, nykyiseen luumutarhaan kahden kilon pussillisen 'Replete'-narsissia. Ensimmäisenä ja toisena keväänä ne kukkivat ihan hienosti mutta tänä keväänä huomasi selvästi, että kato on käynyt. Edes lehtiä ei oikein näkynyt. Tulppaaneissa on tapahtunut samansuuntaista taantumista. Vesimyyriä ei voi syyttää, sillä niitä tai niiden tunneleita ei ole muualla kuin aurinkopenkissä näkynyt eikä sielläkään tänä keväänä. Luultavasti siis viime kesän sateet eivät olleet kummallekaan mieleen ja sipulit ovat mädäntyneet kosteassa maassa. Ainoastaan yhdessä kohdassa vanhojen narsissien kukinta oli normaalia: isojen kuunliljamättäiden väleissä. Saa olla aikamoinen vedenpaisumus, että kuunliljojen alla maa olisi märkää, joten pitänee jatkossa istuttaa narsisseja vain kuunliljojen juureen.

Ainoa kohta koko tontilla, jossa narsissit kukkivat normaalisti. Lajike 'Replete'.

Näin runsaina muut vanhat kukkivat: ylhäällä vasemmalla tuntematon, oikealla 'Delnashaugh', alhaalla vas. 'Ice Follies' ja oik. 'Lemon Beauty'. Kukin ainut lajikkeensa edustaja.

Valkeassa varjopenkissä nousi vain muutamia 'Thalia'-orkideanarsisseja ja niistäkin vain yhteen tuli peräti kolme kukkaa. Yllätys, yllätys: mätäs kasvoi komeasinikuunliljan juuressa. Muutama hyvin hentoinen lehtitupsu nousi parista muusta kohdasta, joten ehkä jonain vuonna kukkia taas on enemmän. Kolmiopenkkiin siirretyt vaaleankeltaiset narsissit ovat todennäköisesti hävinneet kokonaan, sillä en löytänyt niistä edes yhtään lehteä. Positiivisena puolena sentään voi pitää sitä, että myöskään parin 'Lemon Beautyn' tilalle ilmestyneet kaameat räikeänkeltaiset kammotukset ovat myös kadonneet. Vääriä lajikkeita on ollut muitakin. Yllä olevan kollaasin tuntemattoman narsissin piti olla 'Recurvus' mutta koska ainoastaan kaksi sipuleista on koskaan kukkinut, paljastui vasta tänä keväänä, että ainakin yksi niistä onkin jotain aivan eri lajiketta. Ne kukkineet 'Recurvukset' ovat ottaneet monen muun tapaan jalat alleen. Onneksi tuo tuntematonkin on sentään kaunis. Jospa osoittautuisi 'Recurvusta' kestävämmäksi ja alkaisi lisääntyä.

Toissa syksynä majapenkkiin istutetuista 'White Lioneista' löytyi peräti viisi kukkaa. Sipuleitahan oli pussissa kymmenen, joten taantumista oli näissäkin tapahtunut.

Onneksi sentään viime syksynä istutetut narsissit kukkivat hyvin, niin oli edes vähän enemmän narsisseja kukassa meilläkin. Niitä ei kesän sateisuus haitannut kun pääsivät maahan vasta syksyllä ja silloinhan kosteus vain auttaa juurtumisessa. Suurin osa lajikkeista oli sitä mitä pitikin mutta hieman harmitti, kun luumutarhaan kanadanatsalea 'Violettan' ympärille istuttamani kalliit 'Princess Zaidet' paljastuivatkin vääriksi. Ihan kauniita nämä uudetkin ovat mutta tavoite oli saada lemmikkien sekaan korkeavartisia ja puhtaan valkoisia, valkotorvisia prinsessoja eikä normaalimittaisia, hieman kellertävänvalkoisia narsisseja vaaleankeltaisella torvella. No, eipä nämä uudet riitele vanhojen prinsessojen kanssa, sillä niistä kaikki ovat kadonneet. Ja hei, seuraavan kuvan myötä siirrymme muuten jo kesäkuun puolelle.

Eivät ihan käy 'Princess Zaidesta' ja lyhytvartisina hukkuvat pian lemmikkien sekaan. Taustalla muutama tulppaani 'Hakuun'.

Varjokujalle istutin 'Pink Charmia'. Vaikka torven väri onkin hitusen oranssiin taittava vaaleanpunainen, ne sopivat silti kauniisti vaaleanpunaisiin esikoihin ja liiloihin lehtoimiköihin.

Aurinkopenkin ihanin yllätys oli 'Starlight Sensation'. Yhdessä kukkavarressa roikkui jopa kahdeksan kukkaa!

Aurinkopenkin 'Starlight Sensationin' nuppujen kehittymistä seuratessani pelkäsin niiden olevan kirkuvankeltaisia. Onneksi nuput aukesivat vaaleankeltaisiksi kukiksi ja ovat kukinnan edetessä vielä vaalenneetkin kauniin haileankellertäviksi. Pieniä kukkakimppuja nousee sieltä sun täältä lemmikkien ja helmililjojen seasta, sillä istutin niitä kaksi pussillista koko sille alueelle, jolla vesimyyrä on tavallisesti myllännyt. Jos jonkin kukkasipulin toivon toistuvan ja jopa runsastuvan vuosien mittaan, niin juuri noiden pienten orkideanarsissien. Erilaisten sinisten sävyjen sekä sieltä täältä omine nokkineen putkahtelevien bellisten kanssa yhdistelmät ovat suorastaan hurmaavia. Voi olla, että sopivan hetken tullen laitan vielä lisää kuvia, sillä narsisseissa on edelleen nuppuja avautumatta.

Muutaman metrin päässä bellikset ja pihaesikot muodostavat myös oikein suloisen väriyhdistelmän. Taustalla taas lemmikkejä.

Lemmikeistä puheenollen, takapihalla on tänä vuonna valkovoittoisempi lemmikkimeri. Ja kiven päällä maasta löytynyt metallinpala odottaa edelleen metallinkeräykseen vientiä.

Monena kesänä olen tuskaillut rumaa siperianpihdan alusta, jossa ei viihdy oikein mikään kasvi. Muutamia vuosia sitten istutin sinne rönsyansikkaa, jonka pitäisi pärjätä jopa kuivassa varjossa. Ensimmäistä kertaa kasvusto on melkein peittävä ja jopa kukkii, vaikka mistään viihtymisestä ei ehkä voi edelleenkään puhua. Iso, tuuhea kuusi ja joka suuntaan viettävä kasvupaikka pihakiveyksen vieressä on melkein mahdoton, vaikka enimmät neulaset harjaisi keväisin pois ja ripottelisi tuhkaa tai kalkkia sekä kompostimultaa ansikoiden avuksi. Viime kesän sateissa ansikatkin saivat ilmeisesti sen verran kosteutta, että jaksoivat pikkuisen levittäytyä. Kitkemisen puolesta alue on kuitenkin varsin helppo, sillä ensimmäiset rikkaruohot ilmestyvät yleensä vasta metrin-puolentoista päähän kuusen rungosta ja nekin ovat hyvin hentoja ja kituliaita.

Jospa tuo kuusen alunen muutaman vuoden päästä olisi vihertynyt.

Kitkin tänään ansikoiden läheltä nuo vähätkin rikkaruohot, mitä kuvassa näkyi. Tarkoitus olisi hiljalleen poistaa myös vasemmassa reunassa näkyvä heinikko ja istuttaa sinnekin jotain. Rehevyydestä voi päätellä, että siellä laidalla on hitusen paremmat olot kuin aivan kuusen juuressa. Heinikon jälkeen alkaa kasvimaa, joten sen siistiminen estäisi myös rikkojen leviämisen kasvimaan puolelle. Kuvasta oikealle jää noin metrin levyinen kaistale, johon olen parina kesänä kylvänyt, siirtänyt ja istuttanut ketokasveja vähän vaihtelevalla menestyksellä. Nyt näyttäisi siltä, että muutama päivänkakkara saattaa jopa kukkia mutta ehkä vain 20 sentin korkuisena. Pari hyvin kituliaan näköistä hiiren- tai aitovirnaa nousee myös. Selvästi parhaiten karuja oloja näyttää sietävän syysmaitiainen ja viime kesänä istutetut kissankellot.

Kivikkorinteessä tähtilevisiat aloittelevat ja myyrän syömä tarhakylmänkukka kukkii vihdoin kunnolla. Alakuvissa kadun pään joutoalueen kukkia, eli belliksiä, voikukkia, lemmikkejä ja esikko.

Kuusen alusen lisäksi päätin tehdä kivikkorinteessä perusteellisen kitkennän. Se onkin oikeaa kylmän kelin hommaa, sillä rinteessä tasapainoillessa ja kurotellessa joutuu koko kroppa töihin. Alhaalta käsin ei yletä kuin puoliväliin, jos on polvillaan alimpien pengerkivien päällä. Ylhäältä käsin taas ei pysty kitkemään, sillä aita ja aurinkopenkin kasvillisuus estävät sen. Ainoa vaihtoehto on siis kiipeillä pitkin rinnettä ja varoa, ettei tallo mitään. Vaikka rikkaruohoja ei ollut määrällisesti kuin puoli kottikärryllistä koko rinteen mitalla, hommaan meni kuitenkin pari tuntia. Suurin osa rikkaruohoista kun oli pieniä oreganon, lemmikin ja voikukan siementaimia eikä niitä ole mitenkään nopea kaivella kivien kolosista pois. Homma on kuitenkin paljon helpompi tehdä tässä vaiheessa kuin jättää urakka loppukesälle, jolloin rikkojen juuret ovat ehtineet ankkuroitua tiukasti kivien väliin. Kokemuksesta tiedän, että toinen parituntinen menee loppukesällä koivun- ja voikukantaimia nyppiessä. Lisäksi käyn siistimässä pitkin kesää kuihtuneita kukkavarsia niistä kasveista, jotka tekevät hyvin itävää siementä. Muutaman minuutin käyttäminen siihen vähentää huomattavasti kitkemisen määrää myöhemmin. Juuririkkoja kivikkoon ei ole pesiytynyt, joten viitisen tuntia kesässä riittää pitämään koko alueen edustuskunnossa.

Kevätvuohenjuuret kukkivat rinteen toisessa päädyssä, tällä reunalla sammalleimut ovat aloittelemassa.

Talvitappioita kivikkorinteessä näyttää olevan vain myyränsyömä rantalaukkaneilikka ja muusta syystä kuolleet yksi kaukasiantörmäkukka, pari myskimalvaa sekä viimeiset loistosädekukat. Se peltomyyrän syömä alue, jonka pelkäsin olevan amerikanvuokko, olikin patjaharsoa. Amerikanvuokko oli parinkymmenen sentin päässä ylempänä ja patjaharso näyttää versovan juuresta uutta. Nukkapähkämöistäkin alkaa jo löytyä uutta versoa ja pian kasvusto on varmasti entisellään. Kuten tarhakylmänkukalla, myös patjaharson ja nukkapähkämön tapauksissa myyrä oli siis vain hidaste eikä lopullinen tuho. Vaikka tuholaiset ja säät yrittävät lannistaa, niin eipä näytä mikään estävän kasvun voimaa! Silti toivon lämpimämpää ja sopivan poutaista säätä, jotta pääsisi puutarhuroimaan vähän kevyemmässä varustuksessa. Aurinkoista ja lämmintä kesäkuuta!