Vähän turhan tehokasta apuväkeä...

Tänä kesänä meillä on ollut vähän turhan innokkaita puutarha-apulaisia. Johtuneeko sitten siitä että puutarhuri itse on reissannut milloin missäkin mutta siellä sun täällä on avitettu ilman asianmukaista koulutusta. Edes jonkinlaista aiheeseen perehtymistä olisi minusta kyllä saanut tehdä ennen töihin ryhtymistä.

Loistokärhö 'Polish Spirit' kaipasi "puutarhurin" mielestä ilmeisesti versoharvennusta.

Nyt voisi ihan lainata kirjallisuutta ja tokaista, että "kyllä minä niin mieleni pahoitin", kun takapihan kärhöseinäkettä vilkaisin. Olin nähnyt vaivaa ja ohjannut koko alkukesä ajan 'Polish Spiritin' versot levittäytymään tasaisesti koko seinäkkeen mitalle. Pisimmät latvat ylsivät jo seinäkkeen yläreunaan kun huomasin suurimman osan lehdistä nuupottavan. Lähempää huomasin, että versot oli siististi katkottu viidentoista sentin sängeksi ja osa oli pupellettu puolen metrin korkeudelle asti. Vain kaksi versoa kymmenestä oli jätetty koskematta. Vieressä 'Innocent Blush' oli ehtinyt vasta vähän yli polvenkorkuiseksi. Ilmeisesti sekin oli sitten liian pitkä. Kärhöjen ympärillä olisi ollut vaikka miten paljon rikkaruohoja pupellettavaksi mutta ainoastaan muutama voikukan lehti oli napattu välipalaksi.

Loistokärhö 'Innocent Blushista' jäi vain tynkä jäljelle.

Loistokärhöjen maistelu ei ollut tämän kesän ensimmäinen kerta. Löysin nimittäin etupihalta jo alkukesällä kaksi syötyä loistokärhöä ('Proteus' ja 'Warszawska Nike'). Kumpikin oli vasta lähtenyt kasvuun. Koska kärhöt olivat silloin matalia, en ollut varma, onko tuholainen sellaista pitkäkorvaista vai lyhytjalkaista mallia. Koska nyt oli tehty noin mittavaa tuhoa, kallistuisin ensiksimainittuun tyyppiin. Isäntä on useamman kerran nähnyt töihin lähtiessään teinirusakon ja näin sen pari kertaa itsekin. Sillä on häijy ilme ja kaikesta päätellen myös pohjaton vatsa.

Kaksi kolmesta sinikatanasta on selvästi muotoonleikattu.

Sinikatanoita on parturoitu useampiakin. Kuvan puskat ovat alkukesällä kaivetun valokuidun vieressä. Ilmeisesti rusakko on päätellyt väylän olevan vain häntä varten tehty polku suoraan salaattibuffetin ääreen. Parin metrin päässä ovat myös ne alkukesällä syödyt loistokärhöt. Katanat eivät olleetkaan silloin vielä kunnolla heränneet. 'Proteus' maastoutuu nyt aika hyvin tarhakylmänkukan lehtien sekaan mutta Nike-ressukan ainokainen verso oli käyty katkaisemassa uudelleen maanrajasta. Kasvin ulkonäöstä päätellen työ oli suoritettu tallaamalla. Voi jopa olla, että homma oli hoidettu ahterilla samaan aikaan kun turpavärkki mussutti hietaliljaa.

Pienemmän mallin puutarhuri popsimassa vesiheinää.

Reissuunlähtöä edeltävänä iltana seurasin keittiön ikkunasta, kun joku pikkuotus touhusi pensasryhmässä. Siellä oli sen verran tiheää rikkaruohostoa, etten päässyt näkemään hiirensukuisen tyypin lajia tarkemmin. Kotiinpaluutani seuraavana iltana näin olohuoneen ikkunasta kuvan otuksen (metsämyyrä?) syövän lemmikin siemeniä ja vesiheinää. Hetken päästä tuota puolet pienempi otus liittyi seuraan. Siitä ei kuvia oikein saanut. Täällä on ihan valtavasti myyriä ja hiiriä tänä kesänä. Kasvimaallakin on autotallin seinän varressa melkoiset moottoritiet. Pari kotihiirtä sieltä on loukutettu. Kukkapenkkeihinkin laittaisin mieluusti loukkuja mutta pitäisi vain ensin keksiä konsti, millä estäisi muiden otusten joutumisen rämpsyihin.

Joku kaataa myös pelargoniruukkuja. Vihje: syyllinen näkyy kuvassa.

Alkukesällä lapset onnistuivat tiputtamaan pallolla yhden pation pelargoneista, mutta onneksi sen ruukkuun tuli vain kaksi isohkoa halkeamaa. Kasvi säilyi ehjänä ja ruukku pysyy juuri ja juuri kasassa kunhan vain kukaan ei mene nostelemaan sitä huolimattomasti. Nyt Karo sai päähänsä ängetä väkisin kuvan pelargonin ja työhuoneen rappusen välistä, jolloin pelargoni kippasi suoraan patiolle. Onneksi kasvi säilyi ehjänä ja varastosta löytyi samankokoinen ruukkukin. Jos tuo nelijalkainen karvakasa saa välillä repimään hiuksia, niin on hänestä hupiakin. Laitetaan siitä todisteeksi välikevennyksenä video kesäkuulta. Karo saa meillä usein koiran vatsalle sopivia ruuanjämiä. Erityisesti hän tykkää putsata purkkeja, tosin tämänkertainen oli astetta haastavampi tapaus.

Karoa ei millään lailla näyttänyt haittaavan moinen ateriointi. Otin muutaman kerran purkin irti ja laitoin sen maahan kumolleen, mutta hetken päästä Karo seikkaili taas pönttöpäänä ja tarmokas lipominen vain kuului purkin uumenista. Kun viimeinenkin jugurttipisara oli putsattu, Karo huitaisi purkin tassullaan irti ja lähti muihin puuhiinsa. Naamapesu tosin oli vielä tarpeen mutta purkin sai laittaa suoraan muovinkeräysastiaan. Puhdasta jälkeä tuli!

Loistokärhö 'Kaiser', kukintaansa aloitteleva nimetön pioni ja yllättävän matalaksi muttunut purppuraheisiangervo.

Jos puutarha-apulaisissa on eläviä malleja, osaa luonto itsekin tehdä tuhoa. Ilmeisesti reissuni aikaan puhaltanut tuuli ja vesisade reissun jälkeen viimeistelivät talvella lumen aloittamat tuhotyöt. Luumutarhan purppuraheisiangervo oli revennyt maan rajasta kahteen osaan ja kumpikin puoli retkotti kumollaan. Pensas kukkii nyt mutta kukinnan jälkeen taidan leikata sen matalammaksi ja katsoa, tuleeko siitä enää mitään. Tuossa kohdassa ei enää edes mahdu olemaan noin suurta puskaa kun 'Viipurin punaluumun' uusi juurivesa kasvaa lähempänä grillikatosta kuin alkuperäinen puu. Pensaan häviäminen ei siis sinällään haittaa ja jos se vielä lähtee kasvamaan, niin se täytyy joka tapauksessa pitää leikkaamalla pienempänä.

Grillikatoksesta on nyt suora näkyvyys nuotiopaikalle, mikä ei kyllä ole ollut tarkoituksena...

Taitaa olla kokematon asialla. Ei siitä tarhakylmänkukan siemenhahtuvapallosta evästä löydy.

Tämä kaveri taas on löytänyt siitepölyä niin paljon, että pääseeköhän edes lentoon?

Lopuksi syvennytään päivän kärhöön. Reissuni aikana loistokärhö 'Kaiser' oli ehtinyt aukaista pari kukkaa. 'Kaiser' on tehnyt aiemmin vain vähän yli kymmensenttisiä kukkia mutta nyt kukkien halkaisija lähenteli 20 senttiä. Tässä viikon aikana kukkia on auennut enemmänkin mutta ne ovat niin hankalasti ympäri kasvia ja osa piilossa aivan puskan keskellä, ettei niitä saa millään samaan kuvaan. Jokainen kukka on kuitenkin yhtä suuri ja komeasti kerrannainen. Mikä keisarillisen huikea ilmestys! Tämän kesän versoissa on myös nuppuja, joten pian nähdään, millaiset kukat niihin tulee.

Kolme kukkaa kunnolla kuvassa, neljättä pilkistelee pikkuisen lehtien seasta.

Verrokkina avautumassa oleva pioninkukka.

Vihdoin kesä tuli meillekin ja ulkona tarkenee kevyemmässä vaatetuksessa. Puutarhatöitä ei näin kuumalla jaksa tehdä mutta onneksi se ei ole tarpeenkaan. Nyt tarvitsee vain nauttia lämmöstä ja tankata sitä syksyn ja talven varalle.