Kukkii ne rodot täälläkin!

'Haaga' tukikeppeineen.

Tänä keväänä on näkynyt blogeissa paljon upeasti kukkivia alppiruusuja ja atsaleoja. Kannanpa minäkin korteni kekoon nyt kun täälläkin on vihdoin päässyt rodojen kukinta kunnon vauhtiin. Aloituskuvan 'Haaga' on ollut minulla pari vuotta. Se on äitini vanhan alppiruusun taivukas ja siksi muodoltaan vähän eriskummallinen. Sen runko on paljas ja varsin vänkyrä, ja kaikki kasvu on keskittynyt latvaan. Sillä onkin tukikeppi apuna ympäri vuoden, jotta varsinkaan lumikuorma ei kaataisi sitä talvella nurin. Tuskinpa tuota haittaa kesälläkään nojailla samaan kepakkoon. 'Haagan' juurella on kolme siemenlisättyä alppiruusua kasvamassa. Ehkä ne antavat aikanaan 'Haagalle' lisätukea.

'Haaga' majailee suon takana. Etualalla kukkii muuten edelleen tarhajouluruusu.

Muutama metri suolta vasemmalla on seuraava kukkiva rodonsukuinen: revontuliatsalea 'Rosy Lights'. Sen ympärillä olikin melkoinen väripläjäys vielä viikko sitten, kun atsalean nuput alkoivat aueta. Samaan aikaan heti atsalean välittömässä läheisyydessä oli nimittäin kukassa myös vaaleansinistä lemmikkiä, viimeisiä tulipunaisia 'Big Love' -tulppaaneita, rönsyakankaalia, ensimmäisiä tarhavaleunikkoja sekä kaiken kukkuraksi jokunen voikukka. Nyt on onneksi hieman harmonisemmat näkymät, vaikka aika sähäkkä tuo valeunikon ja atsalean liitto onkin. Kumpaakaan en ole kuitenkaan siirtämässä ja tuskinpa lähden tulppaaneillekaan etsimään uutta sijoituspaikkaa.

'Rosy Lights' kukkii vasemmalla, 'Haaga' pilkistelee kärhöportin taustalla näkyvän haavan rungon vieressä.

Atsalean olisi tarkoitus kasvaessaan peittää näkymää puutarhakompostorille. Sinne johtava polku on atsalean kohdalla ja siksi etupihalta katsoessa kompostori näkyy aika selvästi. Atsalea ottikin viime kesänä ihan hyvän kasvuspurtin, joten ehkäpä jo parin vuoden kuluttua kompostori ei enää pistä silmään kukkapenkin taustalta.

20.6. oli vielä tulppaneista jämät jäljellä.

Vielä kolmas kuva samasta puskasta (kuva 22.6.). Vilkaiskaapa vasempaan ylänurkkaan.

Eipä turhaan Navettapiika antanut kukkimistakuuta tälle siperiankurjenmiekalle.

Olen aivan häkeltynyt tuosta kurjenmiekan kukkamäärästä. Niin monta vuotta meni tuskaillessa viherkasveina käyttäytyviä kurjenmiekkoja ja nyt on jo toinen kesä putkeen, kun isompi kukkii komeasti ja pienempikin aikoo tänä kesänä kukkia useamman kukkavarren voimin. Tosin viime kesänä olin reissussa juuri pääkukinnan aikaan mutta näin silloinkin ensimmäiset ja viimeiset avonaiset kukat sekä mukavan määrän nuppuja. Kiitos vielä Navettapiialle näin kukkimishaluisesta kurjenmiekasta! Omat kurjenmiekkani ovat vielä paljon matalampia kuin Navettapiian siperialainen, joten niiden kukintaa joutuu odottelemaan aika pitkän tovin. Yleensäkin ovat kukkineet vasta heinäkuun puolella (jos edes kukkivat), joten jännitämme vielä ainakin pari viikkoa. Se siitä sivupolusta, takaisin rodoihin. Hilpaistaan kurjenmiekan luota kärhöportin läpi etupihalle pensasryhmän luo.

Kas näin. Se kukkiva kurjenmiekka jää kärhöportin oikealla puolella olevan pionin taakse piiloon.

Kumpikin puistoatsalea 'Illusia' kukkii ihan valtoimenaan. Niihin ei edes mahtuisi enempää kukkia ja miten vahva tuoksukin niistä nyt leviää pitkän matkan päähän! Pensasryhmän 'Illusia' on hieman korkeampi kuin aurinkopenkin puska mutta aurinkopenkissä 'Illusia' onkin keskittynyt levittäytymään enemmän sivusuuntaan. Yksi oksista on itse asiassa hieman hankalasti jo polun päällä mutta pääseehän sen yli vielä hyppäämään. Ehkä muutaman vuoden kuluttua pitää siirtää polkua, ellei raski leikata oksaa lyhyemmäksi. Toisaalta kapeampi pensas olisi helpompi suojata talvella jänöiltä.

Aurinkopenkin 'Illusia' on yhtä loistava kukkapallo kuin pensasryhmän kaverinsa.

Siirrytään seuraavaksi takapihalle, sillä sieltäkin löytyy raportoimisen arvoista kukintaa. Alppiruusu 'Mikkeli' on nyt parhaassa kukassa ja sen lähellä myös puistoatsalea 'Satomi' kukkii. Kärhökaaripenkissäkin olisi ollut 'Mikkeli', mutta siinä on vasta pari kukkaa auki. Varjoisa kasvupaikka viivästyttää kukintaa selvästi.

Etualalla lemmikkien rehotusta, taustalla komea 'Mikkeli' ja ukkolaukan kukinnon yläpuolella 'Satomi'.

Minun on pitänyt jo pitkään ottaa jänisverkkojen tukikeppeinä olleet kepakot pois mutta kaksi on vielä jäänyt poistamatta (ollaanpas sitä nyt saamattomia). Verkot sentään olen kerännyt jo pois. Etualan lemmikit kitkin tänään kokonaan pois, sillä niiden seassa oli aika paljon rikkaruohoja. Pitäisi vielä kehitellä sopivat kasvit lemmikkien tilalle mutta jatketaan siitä aiheesta jossain toisessa postauksessa. Samoin kivipolkujen kitkennästä, joka on edelleenkin tekemättä, sillä olen hävittänyt hyvin lahjakkaasti juuri kivien välien kitkentään räätälöidyn työkaluni.

Tässä lienee 'Mikkelin' kukintaennätys.

Luumutarhan 'Mikkeli' aukaisee aina kukkansa jotenkin hyvin yllättäen. Muutama päivä sitten ei ollut kuin pari yksittäistä kukkaa raottumassa, nyt melkein kaikki nuput ovat auki. Kärhökaaripenkin 'Mikkeli' taas aukoo nuppujaan hyvin verkkaisesti ja venyttää kukintaa pitkälle ajalle. Jännä, miten kasvupaikka voi vaikuttaa niin paljon.

'Satomin' tyylinäyte.

'Satomi' paleltui pahasti toissa talvena ja pelkäsin jo viime keväänä, että se on kokonaan heittänyt henkensä. Melko alhaalta rungosta alkoi kuitenkin hiljalleen versoa uutta kasvua ja syksyyn mennessä 'Satomi' olikin jo kasvanut oikein mallikkaasti. Viime syksy ja talvi olivat suotuisat ja vaikka lunta oli vähän, niin hädin tuskin puolisäären korkuinen pensas sai siitäkin vähästä riittävästi suojaa. Yllätyin ihan, miten hienosti se nyt kukkiikaan valtavan suurin kukin.

'Satomi' ja 'Mikkeli' sekä retkottava illakko. Risu oikeassa laidassa on puistoatsalea 'Tarleena'.

Jostain syystä 'Satomin' vieressä kasvava 'Tarleena' näyttää todella huonolta. Se selvisi toissa talvesta ja kukki viime kesänä yllättävän hyvin mutta nyt se on melkein kokonaan kuivunut käkkyrä. Muutama kukkasilmu oli selvästi rapisevan kuiva ja pari latvaa napsahti taivuttamalla poikki. Osa latvoista vaikuttaa kuitenkin vielä taipuisilta, joten odotellaan rauhassa. Pensaan alaosaan on myös puhjennut pari lehteä, joten ei se ihan kokonaan ole kuollut. Pitää vain muistaa kastella sitä ahkerasti ja antaa heinäkuun lopulla syyslannosta, niin eiköhän se siitä ala elpyä. Lopuksi vielä yksi ihan pikkuruinen sivupolku.

Vihdoin minullakin on isotähtihyasintti.

Äidiltäni pari vuotta sitten tullut pieni isotähtihyasintin jakotaimi kukkii tänä vuonna ensimmäistä kertaa ja sehän yllätti tekemällä suoraan peräti kaksi kukkavanaa. Oikein kivoja tällaiset yllätykset!