Ruskavärejä

Pitkään näytti siltä, että näinköhän tänne tulee ollenkaan ruskaa tänä vuonna. Hiljalleen värejä alkoi kuitenkin ilmestyä ja juuri kun komein ruska alkoi olla käsillä, saapui jonkinlainen syysmyräkkä. Tuuli vonkuu nurkissa sen verran paljon, että puut ovat varmasti pian lehdettömiä. Tässähän voisi ihan siteerata tuttua lastenlaulua Lehdet lentää. Tässäpä muutamia kuvia loppuviikolta kun ei vielä tuullut ja aurinkokin vähän pilkisteli hetkittäin.

Kadun varren koivikkoa.

Luumutarhan värikkäin kulmaus. Kivien välejä kyllä saisi vähän kitkeä...

Tämä pikkutöyhtöangervo päätti kokeilla oikein leiskuvaa syysväriä.

Atsaleojen ruska on aina näkemisen arvoinen. Toistaiseksi vasta kaksi atsaleoistani on saanut kunnolla syysväriä mutta varmasti loputkin pian huomaavat, että talven tuloon kannattaa valmistautua mieluummin ajoissa kuin liian myöhään.

Kanadanatsalea 'Violettan' syyslook on heleän oranssi.

Pinkit komeamaksaruohot ovat hieman kummallinen yhdistelmä oranssin ruskan kanssa mutta vain hetkenhän nuo riitasoinnut kestävät. Ei tarvita kuin sopivan napakka tuulenpuuska ja oranssi puska on muisto vain. Maksaruohoista sen sijaan riittää iloa niin pitkään kun vain ei ole kovin kovaa pakkasta.

Aurinkopenkin puistoatsalea 'Illusia' on leiskuvan punainen.

Pensasryhmän 'Illusia' värittyy myöhemmin. Päivänliljat ovat parhaat päivänsä nähneet ja taustalla pensasmustikoita.

Kuten jo aiemmista kuvista on voinut nähdä, niin perennoillakin on toisinaan hienoja ruskavärejä. Päivänliljojen keltainen väri oli vielä viikko sitten heleämpi, nyt se on alkanut muuttua hiljalleen ruskeammaksi. Rönsyakankaalit taas säilyttävät tummanvioletin värinsä keväästä syksyyn, vaikka kesällä seassa onkin myös vihreämpiä lehtiä. Näin ruska-aikaan melkein kadun päätöstäni vähentää akankaalia, sillä sen tummanpuhuva väri tuo upeasti pensasmustikoiden ruskan esiin. Mesimarjojen punavioletti ruska on toki myös kaunista mutta se ei tuo kovin suurta kontrastia mustikoille. Toisaalta vaakakupissa painaa myös akankaalin työllistämisvaikutus, joka on näin suurella alalla melkoinen. Haikein mutta päättäväisin mielin akankaali saa siis lähteä samaa tahtia kuin mesimarja valtaa alaa. Eli aika hitaasti.

Pensasmustikoiden ruska on aina yhtä upea. Mesimarjojen rastasverkko on vielä jäänyt poistamatta.

Syksy on saapunut miniväenkin puutarhaan. Sen verran sielläkin on tuuleskellut, että puutarha oli täynnä lehtiä. Onneksi heillä on harava ja mikäs sen mukavampaa kuin pieni puuhastelu raikkaassa ulkoilmassa.

Värikkäät lehdet ovat kauniita mutta ne on haravoitava pois kulkuväyliltä.

Rappusillekin oli lentänyt lehtiä.

"Onneksi tuli hankittua kesällä nämä kottikärryt. Nyt niille on käyttöä!"

Vielä viimeinen kasa lehtiä jäljellä.

"Sinulla on jotain tuossa..."

"Kas näin, valmista tuli! Kylläpäs niitä kertyikin paljon!"

En tiedä, huomasitteko, mutta Nestori ja Inkeri ovat saaneet kesän aikana ihan oikeaa hiekkaa pihalleen. Kyllä kelpaa nyt pikkuväen puuhailla ulkona! Kun vain sää sallisi, niin puuhailisin itsekin ulkona. Valkosipulit pitäisi ainakin saada maahan, jotta ne ehtivät juurtua kunnolla ennen talven tuloa. Onneksi syysloma alkoi juuri. Suunnitelmissa on vähintäänkin paljon rentoutumista. Lainasin kirjastosta pitkästä aikaa pinon kirjoja luettavaksi ja miniaskartelukin houkuttelisi nyt kun ruskalehtiä silputin leikkureilla (kyllä, miniväen puutarhassa oli ihan 100-prosenttisen aitoa tavaraa eikä mitään paperisilppua!). Blogien lukemiselle ja erityisesti kommentoimiselle riittää myös varmasti aikaa. Viikko ilman aikatauluja. Miten tarpeeseen se nyt tuleekaan!

Päivän kärhönä on tarhalyhtykärhö Princess Kate ('Zoprika').

Kärhöistä prinsessa ja 'Jan Pawel II' vielä jaksavat availla nuppujaan, joten hetken aikaa saan nauttia kärhön kukista. Toivottavasti tämä syysmyräkkä ei runtele kukkia.

Revontulista viimeiseen kärhöön

Yötaivas tarjosi komean näytöksen kuluneen viikon alkajaisiksi eikä tarvinnut valvoa edes kovin myöhään. Huomasin revontulien loimottelut jo yhdeksän aikaan illalla mutta voimakkaammin ne hehkuivat yhdentoista aikaan ja silloin niistä sai otettua parempia kuviakin. Iltojen pimetessä olen harmitellut monta kertaa sitä, että kadun pään katulamppu on pimeänä mutta revontulia kuvatessa pimeys oli eduksi.

Revontulia ihan omalta pihalta kuvattuna 29.9.2025.

Ikkunan läpi otettu kuva, jossa revontulet saivat hauskan, sähköisen sävyn.

Tähtikirkkaat yöt ja pakkanen tulevat aina käsi kädessä. Sään kylmenemisen huomasi jo aiemmin päivällä ja vaikka sääennusteen mukaan lämpötilan piti painua alimmillaan nollaan, päätin varmuuden vuoksi kerätä loput tomaatit pois ulkoa ja paketoida jälkikompostorissa kasvavan hokkaidokurpitsan tukevammin. Se kun ei ollut vielä ottanut kovin paljoa nokkiinsa aiemmista hallaöistä ja tomaattien keräämisen myötä useampi harso vapautui kurpitsoille.

Useampi kerros harsoa ja epätoivoinen yritys napata lämpökompostorista edes pikkuisen lämpöä harsoviritelmän sisälle.

Omiin vaistoihin luottaminen kannatti, sillä ennen nukkumaanmenoani nurmikko jo ritisi jalan alla ja maa oli vielä aamullakin kevyesti kuurassa. Siitä eivät olisi tomaatit enää selvinneet kaksinkertaisen harson alla. Eipä selvinnyt kurpitsakaan, vaikka noin suuren vaivan näin sen paketoimiseen. Varret olivat vielä suunnilleen kunnossa mutta kaikki lehdet lurpottivat ja osa oli mustunut. Nyt eivät kurpitsat enää kasvaisi, joten pois vaan. Ensimmäisiltä halloilta suojaaminen tosin kannatti, sillä kumpikin kurpitsa oli suurempi kuin kaksi ensimmäisenä kerättyä. Niiden koolla tosin ei vieläkään kannata hirveästi juhlia, sillä isommalla oli painoa vain 1189g ja pienemmällä viisi grammaa vähemmän. Olivat kuitenkin 300-400g isompia kuin pienemmät kaverinsa.

Aiemmin kerätyt hokkaidokurpitsat vasemmalla, uudemmat oikealla. Kokoero on aika selvä.

Loput ulkoa kerätyt tomaatit kypsymässä, kaikki lajikkeet iloisesti sekaisin.

En viitsinyt edes yrittää pitää eri tomaattilajikkeita erillään. Tänä kesänä (ja syksynä) suurin osa on maistunut melkein samalta keskenään eikä pöytäkypsytys varmasti ainakaan paranna aromeita. Värin puolesta joukosta erottuvat kypsinä keltaiset tomaatit, kurttuisen muodon ja suuren koon puolesta 'Cuor di Bue', joka ei ehtinyt kypsyttää ulkona ensimmäistäkään tomaattia. Jos kokeilen sitä vielä ensi kesänä viimeistä kertaa, se kannattaisi varmaan laittaa muita aikaisemmin kasvamaan. Pitkulainen 'Roma' erottuu myös, jos ei muotonsa puolesta niin siitä, että melkein jokaisessa sen hedelmässä oli enemmän tai vähemmän latvamätää. Kyseinen lajike tuntuu olevan todella herkkä sille, joten jos laitan sitä enää ensi vuonna, niin saa mennä avomaalle kasvamaan. Onpahan ainakin vedensaanti tasaisempaa.

Hassunhauska 'Cuor di Bue'.

Lasten 'Venus'-tomaatit nostin ruukkuineen ulkovaraston ikkunalle, josta siirrän ne ulkoeteiseen jatkokypsymään siinä vaiheessa kun saan sieltä paprikan, yhden 'Maskotkan' ja amppelitomaatin 'Tumbling Tom Red' pois. Moinen ihmetapahtuma lienee vuorossa muutaman päivän päästä. Eteisessä olikin melkoinen tungos muutaman päivän ajan, sillä sinne piti sulloa myös pelargonit, verbena ja verenpisara-murattiamppeli turvaan pakkaselta. Sään lämmettyä ne sai onneksi nostella uudestaan ulos.

Syyshortensiat ottivat osumaa pakkasesta. Kuvassa 'Vanille Fraise'.

Pikku hiljaa puuha kerrallaan olen hoitanut puutarhan syystöitä alta pois. Kurpitsojen sadonkorjuun jälkeen viikkasin harsot varastoon ja sulloin rikkinäisimmän roskiin. Osa tomaattiruukuista on tyhjennetty ja pyyhkäisty niistä enimmät mullat pois. Ruukkujen pesuun en ryhtynyt kun ei ollut koko kesänä kasvitaudeista tai ruukuissa pesivistä tuholaisista riesaa. Kasvimaalta kitkin pari lavaa ja ihmettelin, kun erään rönsyleinikin mukana nousi sipulimainen versonpätkä. Haju paljasti sen valkosipuliksi, joten ryhdyin kaivamaan syvemmältä. Sieltähän nousi kasvuun lähtenyt valkosipuli. Ihmettelinkin kesällä, miksi 'Messidorit' itivät niin huonosti mutta laitoin sen talvitappioiden piikkiin. Voiko olla mahdollista, että sipulin lepotila purkautui vasta nyt? En tiedä, kuinka sille käy mutta upotin sen keskelle lavaa jonkun verran normaalia syvemmälle ja merkkasin kohdan kepeillä. Tuleepahan testattua asiaa. Montakohan 'Messidoria' lavasta vielä nouseekaan?

Syksyllä kasvuun lähtenyt valkosipuli 'Messidor'.

Kaivoin hyönteishotellin kattoterassilta jaloangervon kukkapenkkiin talvehtimaan ja lankaköynnöksen pienempään ruukkuun. Lankaköynnös menee taas talveksi kellariin ja toivon mukaan herää keväällä virkeänä kasvuun. Niiden jälkeen päätin istuttaa kukkasipulit. Ostosipuleina oli pelkästään pari pussia kevätsahramia ja yksi sekoituspussi hyasintteja. Kukkapenkistä nostin kesällä talteen ukkolaukkoja, helmililjaa ja muutaman 'Hilde'-tulppaani. Äidiltäni sain loppukesällä kaksi isotähtihyasintin sipulia, jotka istutin myös nyt. Enempää kukkasipuleita minulla ei ole. Havahduin saksalaismarketin sipulipäiville melkein pari viikkoa liian myöhään, joten tyhjin käsin sai lähteä myymälästä. Perusmarkettien ja halpakauppojen valikoimista ei ole löytynyt mieluisia lajikkeita ja taimistoille taas en ole ehtinyt niiden aukioloaikoina. Jospa syyslomaviikolla ehtisi käväistä edes katsomassa, mitä on tarjolla.

Lankaköynnös ja tänään istutetut kukkasipulit.

Hyasintit, sahramit, helmililjat ja osa laukoista päätyi kärhökaaripenkin etualalle. Laukat ja helmililjat olivatkin jo alkaneet kasvattaa juuria, joten niillä oli jo kiire päästä maahan. 'Hildet' istutin kivikkorinteeseen ja tähtihyasintit luumutarhaan vanhojen viereen. Samalla tuli kitkettyä aika paljon valvattia ja lemmikkiä luumutarhasta ja todettua, että niiden seassa olleista pienistä täpläpipon taimista ei näy jälkeäkään. No, nyt on puhdasta mullosta ja siemeniäkin riittää. Voi vaikka käydä ripottelemassa pikkuisen lopulliselle paikalleen ja kylvää lisää talvella, niin jospa niistä joku taimi selviäisi isoksi. Toisessa kukkapenkissä oli pari ihan hyvänkokoista täpläpipoa ja kolmannesta kukkapenkistä en ole muistanut edes käydä etsimässä. Laitetaanpa se siis ensi viikonlopun työlistalle.

Luumutarhaa, mutta ei se osa, mistä juuri tarinoin.

Yllä oleva kuva pääsi mukaan monestakin syystä. Ensimmäinen oli tietysti syysasterin komea kukinta ja hiljalleen punertuvat komeamaksaruohot. Hieman kanadanatsaleakin jo alkaa värittyä oranssiin ruskaansa, arovuokot ovat muuttuneet keltaisiksi ja kivipenkereen laidassa sammalleimu on kauniin vihreää. Siinä olivat ne plussapuolet kuvasta. Takalaidassa matonkude muistuttaa epätoivoisesta yrityksestä tukea ritarinkannus kesän tuulilta ja rankkasateilta. Jaa niin mikä ritarinkannus? No tuo kuivettunut rähjä oikean puolen seinäkkeen ja keskellä olevan kaukasiankirahvinkukan välissä. Kirahvinkukkakin otti vähän osumaa hallasta. Nuotiopaikan portissa loistokärhö 'Ville de Lyon' on ympäröity tiheällä verkolla, sillä rusakko kävi kesällä vähän maistelemassa siitä. Kärhön oli tarkoitus yltää portin huipulle asti mutta tuenta petti ja koko komeus rojahti sitten yhteen läjään verkon päälle. Eipä kuitenkaan mennyt katkipoikki koko kärhö.

Nimetön syysasteri.

Syysasterien ja komeamaksaruoho 'Herbstfreuden' lisäksi täällä on kukassa isomaksaruoho 'Red Cauli'. Viime syksynä mietin, onkohan minulle sattunut 'Red Caulin' tilalle 'Herbstfreudea' kun ovat niin samannäköisiä ja kukkivatkin ihan samaan aikaan. 'Red Cauli' on lisäksi kuvissa selvästi tummempi ja sen lehdetkin ovat punaisempia. Tänä vuonna mysteerimaksaruoho alkoi punertaa selvästi aikaisemmin ja sen kukatkin ovat ehkä hitusen helakamman sävyisiä kuin "syysilolla". Yksi puska on tainnut vain saada turhan vähän lannoitusta kun on jäänyt niin hailakkalehtiseksi. Maksaruohojen kuvia selatessa tuli mieleen, että olisikohan maksaruoho mahdollisesti 'Brilliant'-lajiketta. Mitä tuumitte?

Etualalla 'Red Cauli', taaempana jo kukintansa lopetellut tumma 'Jose Aubergine'.

Päivän kärhönä on tänään loistokärhö 'Jan Pawel II', joka on viivytellyt nuppujensa avaamista harvinaisen pitkään ja saa kunnian olla viimeisimpänä kukinnan aloittanut kärhö. Pelkäsin jo, että pakkanen ehtii tuhota nuput ennen kuin yksikään kukista avautuu mutta toistaiseksi näyttää siltä, että ilman vaurioita selvittiin. Vasta ensimmäinen kukka on alkanut avautua ja nuppuja olisi vaikka miten paljon jäljellä. Hyvin todennäköisesti suurin osa niistä jää avautumatta ennen talvea mutta ehdinpähän näkemään tänä vuonna vähintään puoliksi avautuneita kukkia.

Loistokärhö 'Jan Pawel II' ja kurkkiipa sieltä vielä tarhalyhtykärhö Princess Katenkin nuppu.

Luultavasti kärhökuvia ei tänä syksynä enää paljoa irtoa, sillä suurin osa kärhöistä on joko paleltunut tai sitten avannut jo aikoja sitten viimeisen nuppunsa. Toivottavasti edes "Paavo" saa aukaista nuppujaan ennen kovempia pakkasia.

Aurinkoinen syyskuun lopun päivä

Vesipisarat kimmeltävät nukkapähkämön lehdellä.

Syyskuun loppu häämöttää jo ihan käden ulottuvilla ja aika syksyiseltä ulkona alkaa jo näyttääkin. Pitkän sadekauden päätteeksi on saatu muutama aurinkoinenkin päivä ja ne toivat tietysti tullessaan syksyn ensimmäisen hallayön. Lämpötila oli käynyt keskiviikon ja torstain välisenä yönä alimmillaan yhdessä pakkasasteessa, joten kovin suuria tuhoja ei toistaiseksi tullut. Hortensioissakin oli vain vähän ruskettuneita kukkia. Olin uhkarohkea ja jätin hallayön uhatessa tomaattiruukut kaksinkertaisen harson suojiin seinustalle. En joutunut katumaan, sillä tomaateille ei käynyt kuinkaan. Kurkut ja kesäkurpitsat keräsin suosiolla pois ennen hallaa ja niiden lehdet olivatkin menneet mustiksi. Hokkaidokurpitsoille jäi suojaksi vain yksinkertaiset harsot ja se ei selvästikään kasvimaan laidalla kasvaneille kurpitsoille riittänyt. Varret ja lehdet olivat ihan lötköjä. Onneksi kurpitsat olivat säilyneet hyvinä. Ne joutikin nyt kerätä pois, niin vapautui lisää harsoa tomaateille. Kylmät yöt kun eivät ole ohi mutta tomaateille tekisi kuitenkin hyvää edes aloittaa punastelu ennen sisälle keräämistä.

Pienempi hokkaido painoi 672g ja isompi 824g.

Eipä tällä kurpitsasadolla voi vielä kehuskella, sillä viime vuonna pienin ruukkukurpitsoista painoi 876g. Isoimmalla taas oli painoa 2940g ja kaikki yhdeksän kurpitsaa painoivat yhteensä 14,46kg. Ei tule tänä vuonna sellaista mahtisatoa, vaikka kaksi kurpitsaa jäi vielä pullistumaan. Jälkikompostorissa kasvanut kurpitsa nimittäin oli sen verran korkeammalla maanpinnasta ja autotallin seinän suojassa, että se ei vielä ollut kärsinyt hallasta liikaa. Vain harson ulkopuolelle jääneet lehdet olivat hieman mustuneet reunoista mutta sehän ei vielä haittaa liikaa kun varret kuitenkin olivat vielä napakat. Katsotaan, jos sieltä edes yli kilon painoiset kurpitsat saataisiin.

Kamomilla oli kylväytynyt katolta tippuneeseen sammalmättääseen. Aika söpöä.

Aika söpöä tämäkin, vai kuinka?

Puutarhassa ja blogeissa vietetty aika on taas jäänyt ihan minimiin, sillä olimme viikonlopun reissussa. Tänä vuonna tätä reissaamista on kyllä tullut ihan hirveän paljon. Yllä oleva kuva on otettu sukulaisten sohvalta, johon Karo simahti ihan tyystin. Erään taaperon ilves-lelu toimi hyvänä leukatukena ja vaikka Karon silmät näyttävät kuvassa olevan raollaan, koira on ihan sikiunessa. Karolla olikin puuhaa kerrakseen, kun päivän mittaan ympärillä hääri kuusi korkeintaan alakouluikäistä lasta, yksi teini, kymmenen aikuista ja yksi yli-innokas koirakaveri. Vähemmästäkin alkaa senioria väsy painaa, Karohan täytti tässä kuussa jo 12 vuotta.

Kimalainen keltatörmäkukassa.

Hieman ehdin kuitenkin eilen kotiintulon jälkeen touhuilla puutarhassakin ennen illan pimenemistä. Kivikkorinteen keltatörmäkukat kukkivat edelleen runsaasti ja niillä pörräsikin vielä kiitettävästi kimalaisia. Muutamassa kukkivassa maksaruohossakin kävi kimalaisia, mutta selvästi aurinkoinen kivikkorinne kiinnostaa pörriäisiä enemmän kuin varjoisammassa olevat punahatut ja komeamaksaruohot. Hyvä, että istutin aiemmin syksyllä komeamaksaruoho 'Matronan' törmäkukkien viereen. Saavat pörrit vielä enemmän syysevästä. Punatähkät ja purppurapunalatvat ovat jo käytännössä lopettaneet kukinnan. Oreganotkin joutaisi kerätä jo kompostiin, jotta ne eivät siementäisi ympäriinsä ihan niin hanakasti mutta tekemättömien töiden lista vain kasvaa ja kasvaa. Mistähän saisi viikkoon kahdeksannen päivän tai edes muutaman tunnin joka päivään lisää? Kukkasipuleita ei "onneksi" ole kuin muutama sipuli istutettavaksi, sillä minulta meni saksalaisenkin sipulit ihan sivu suun. En ollut huomannut kukkasipulien saapumista ja siinä vaiheessa kun asiaan havahduin, jäljellä oli enää muutama pussi laukkoja eikä edes sellaisia lajikkeita, joita olisin halunnut. Ehkä yritän hankkia jotain viimeisistä syysaleista ja istutella niitä sitten ruukkuihin kellariin, jos ei sitä ennen satu tulemaan sopivaa rakosta pyörähtää sipuliostoksilla.

Toisenlainen kimalainen keltatörmäkukassa.

Edelliseltä, parin viikon takaiselta reissulta Etelä-Suomen suuntaan ostin maksaruoho 'Red Sparklen'. Istutin sen nyt kivikkorinteen vanhaan osaan kissankäpälän viereen. Tilaa löytyi myös kuukausi sitten taimipäiviltä hankitulle nukille (androsace adfinis). Kissankäpälän toiselle puolelle ujutin toisesta kukkapenkistä aiemmin kesällä ruukkuun pelastetun seittimehitähden. Ainakaan talvimärkyyden ei pitäisi tuossa paikassa koitua minkään niistä kohtaloksi mutta ensi kesänä sitten näkee, tarvitseeko joku enemmän multaa juurilleen tai jopa siirron muualle. Kissankäpälät ja levisiat näyttävät sentään viihtyvän rinteessä niin hyvin, että voivat sitten aikanaan täyttää vaikka koko alueen, jos muut eivät pärjää. Kun etupihan siperianpihta aikanaan lähtee, rinteestä häviää myös puun kesällä tuoma alkuiltapäivän hetkellinen varjo. Tähän aikaan vuodesta puu heittää jättiläismäisen varjon koko rinteen alueelle useamman tunnin ajan päivässä, sillä aurinko paistaa jo niin matalalta.

Vasemmalla pikkuruinen nukki, uusi punalehtinen maksaruoho keskemmällä.

Pihdasta kun tuli puhe, niin jokunen tovi meni viime viikolla sen neulasten harjaamiseen pihakiveykseltä. Se olikin työlistalla ensimmäisten joukossa, sillä muuten neulasia kulkeutuu kenkien pohjissa sisälle aivan älyttömiä määriä. Viime viikon hurjat tuulet saivat puun tekemään perusteellisen sulkasadon ja kellastuneiden neulasten lisäksi maahan oli karissut myös jonkun verran vihreitäkin naulasia. Heti puun alla oli melkein parin sentin paksuinen neulasmatto ja pihalla olleet autotkin olivat yhdessä yössä saaneet tasaisen oranssin kuorrutuksen ylleen. Harjasin kulkuväyliltä neulaset puun juurelle. Niistä kertyi tällä kertaa kunnioitettava viidentoista sentin paksuinen kerros vajaan parin neliömetrin alueelle. Kun ehtisi, niin pitäisi kärrätä osa neulasista pensasmustikoiden ja rodojen juurelle.

Kukkapenkistä löytyi jättiverbenan taimia.

Tässä vaiheessa syksyä alkaa tulla jo kasvien talvetukset mieleen. Mietin pitkään, kaivanko kukkapenkkiin kylväytyneitä jättiverbenan taimia talteen vai en. Isoin niistä ehti kasvaa vain polvenkorkuiseksi ja vasta yhdessä latvassa oli kukkanuppu. Ensi kesäksi ei siis ole mitenkään mahdollista saada niistä siemeniä. Päätin lopulta kaivaa kaksi tainta talteen samaan ruukkuun. Toisen juurelta löytyikin vielä alle kymmensenttinen siementaimi, jonka sujautin bonuksena mukaan. Jospa niistä joku talvehtisi. Keväällä voi sitten päättää, haluaako lisää taimia pistokkaista vai riittääkö yksi kukkiva yksilö. Afrikansinisarjaa en aio kaivaa enää maasta talteen, yksi pelargonikin taitaa lähteä ja stevia hävisi, joten niiden tilalle voi hyvin ottaa yhden pienen jättiverbenaruukun. Säilyy sopiva tasapaino talvetettavien määrässä.

Violetit karpaattienkellot olivat saaneet omin avuin aikaiseksi yhden valkokukkaisen taimen.

Ilahduin kovasti löytäessäni valkoisen karpaattienkellon violettien joukosta. Violettikin on toki nätti mutta yllätykset ilahduttavat aina. Toivottavasti se talvehtisi paremmin kuin vuosia sitten kylvämäni valkoiset karpaattienkellot, jotka hävisivät heti ensimmäisen talven jälkeen. Olen huomannut, että karpaattienkello ei ole välttämättä kovin luotettava talvehtimaan varsinkaan tasamaalla mutta siementaimia nousee aina kiitettävän runsaasti ja ainakin osa niistä alkaa kukkia minusta jo saman kesän aikana. Kun talvehtineet kasvit aloittavat kukinnan aikaisemmin ja siementaimet täyttävät välit, kukkapenkki näyttää alkukesän jälkeen ihan kelvolliselta.

Etelänruusuruoho 'Red Cherries'

Etelänruusuruoholle pitänee laittaa jotain tukiviritelmää ensi kesäksi. Sen hennonhontelo olemus ei saa enää tukea edes siperiankurjenmiekasta, sillä kaivoin puskan pois aikaisemmin kesällä. Rankkasateet ja tuulet vielä pahensivat tilannetta ja ruusuruoho retkottaa pitkin pituuttaan neljään ilmansuuntaan. Kuvaa varten nostin sen versoja sen verran ylöspäin, ettei tarvinnut kuvata kukkia maata vasten. Taustalla puistoatsalea 'Illusia' on alkanut saada ruskavärejä. Ei ihan hemaisevin väripari ruusuruohon kanssa mutta hetkenhän se vain kestää eivätkä ruusuruohon pienehköt kukat kovin näyttävästi maisemasta edes erotu.

Syysasteri 'Patricia Ballard' on alkanut kukkia. Taustalla retkottavia punahattuja ja keltatörmäkukkia.

Patricia aikoo kukkia tänä vuonna oikein komeasti. Kyllä sen nyt kelpaakin, kun on saanut kasvaa koko kesän rauhassa ilman siirtämistä. Näyttäisi siltä, että nykyinen paikkavalinta aidan ja punahattujen välissä on onnistunut. Aita suojaa vähän kadulta päin hiipiviltä halloilta ja antaa myös tukea. Korkeutta Patricialla on hitusen vähemmän kuin punahatuilla mutta asia korjaantuisi, jos leikkaisi punahattujen kuihtuneita kukkia vähemmäksi. Silloin myös Patrician kukat näkyisivät kauemmas ja jopa keittiön ikkunaan saakka. Tietysti Patricialle voisi antaa vähän muhevampaa multaa ja täsmäiskun kanankakalla, jos ne vaikka avittaisivat sille vielä puuttuvat viitisentoista senttiä korkeutta lisää. Osa kukista voisi silloin näkyä myös aidan yli kadulle päin. Taidanpa kannattaa tätä ajatusta.

Päivän kärhönä on tänään tarhaviinikärhö PERNILLE ('Zo09113')

Kärhöjen kukinta on käynyt kovin vähäiseksi mutta vielä siellä sun täällä näkyy yksittäisiä kukkia. Eniten iloa tällä hetkellä tuo Pernille ihan vain sen vuoksi, että sen kukat näkyvät keittiön ikkunasta. Aurinkoista kuunvaihdetta!

Yhteenveto kesän 2025 sadosta

Blogi-inspiraationi on hävinnyt kokonaan luultavasti työ- ja opiskelukiireiden sekä jatkuvien sateiden takia. Katuisin kuitenkin viimeistään ensi keväänä, jos en laittaisi edes jotain muistiin tämän kesän hyötykasvipuolesta, joten yritetäänpä vääntää siitä jonkinlainen kooste. Ties vaikka inspiraatiokin sieltä sitten löytyisi kun alkuun pääsee.

'Tumbling Tom Red' ja 'Maskotka' kypsyttelevät raakileitaan nyt vauhdilla.

Tänä kesänä etanoista ei ollut juurikaan riesaa ja muitakin hyönteistuholaisia tuntui olevan aika vähän, jos kaalikoita ei lasketa mukaan. Itämisen ja kasvun kanssa oli sitäkin suurempia ongelmia, sillä alkukesän kylmyys kiusasi tomaatteja, kurkkuja ja kurpitsoita aivan yhtä paljon kuin heinäkuun helle ja vähäsateisuus salaatteja. Hiiret ja myyrät sitten vielä viimeistelivät säiden aiheuttamat tappiot syömällä mm. herneiden ja papujen versoja sekä tomaatteja ja mansikoita. Kasvulavoihin ja ruukkuihinkin ne mokomat kiipesivät ahmimaan eivätkä edes syöneet koko kasvia kerralla vaan mutustelivat vähän sieltä sun täältä. Jossain vaiheessa sai tyhjentää joka yön jälkeen hiirenloukkuun jääneen raadon pois, sitten tahti vähän hidastui ja nyt on jäänyt enää satunnaisesti metsähiiri tai peltomyyrä loukkuun. Tosin mansikat loppuivat jo ajat sitten ja tomaatitkin aloin keräämään sitä mukaa sisälle jatkokypsymään kun ne ovat alkaneet saada edes pikkuisen väriä. Makuhan siinä vähän kärsii mutta eipähän mene sato jyrsijöille. Makuvertailut ovat siis jääneet tekemättä mutta nyt onkin laitettu testiin lajikkeiden ääriolosuhteiden sietokyky. Voiton ovat vieneet vanhat tutut 'Maskotka' ja 'Balkonzauber' sekä uusi kokeilu 'Cherry Falls'. 'Evakko', 'Cereza Amarilla' ja lasten kasvattamat 'Venukset' ovat myös pärjänneet hyvin. 'Vilma' ja 'Amateur' saavat sen sijaan jäädä jatkossa kokonaan pois valikoimista.

Parin päivän aikana kerättyjä tomaatteja, koko luumusato ja muutama eteisessä kypsytelty paprika.

Linnuistakin oli riesaa, sillä rastaita tuntui olevan tänä vuonna ennätyksellisen paljon. Hunajamarjat verkotin niin huolella, että niiden marjat saatiin syödä ihan itse. Kerääminen vain oli hankalaa kun ensin piti irrotella verkkoja ja lopuksi laittaa ne takaisin paikoilleen. Vähäiset mesimarjat verkotin myös nyt kun marjoja saatiin vihdoin edes muutamia. Verkotusintoa ei sitten riittäny pensasmustikoille ollenkaan ja sieltä marjat hävisivät sitä mukaa kun jossain edes pikkuisen marjan kylki alkoi sinertää. Mustikoita olisikin tullut tänä vuonna muuten aika runsaasti. Herukat eivät lintuja kiinnostaneet ja niitä sekä kerättiin että syötiin tuoreeltaan. Mehuksi meni yksi maijallinen. Runsaasta punakarviaissadosta osa taisi mennä linnuille ja osa hiirensukuisille. Puoliksi syötyjä marjoja nimittäin löytyi vähän joka puolelta ja erityisesti autotallin seinän vierustoilta ja muista vastaavista piilopaikoista. Saatiin niitä kuitenkin syödä myös itse. Luumuja tuli huimat seitsemän kappaletta ja nekin 'Viipurin punaluumun' raadon ainokaisesta toissa talvena eloon jääneestä oksasta. Raakileita oli kesällä parissa muussakin puussa mutta mihin lie hävinneet.

Kurkut kasvavat hiljalleen harson suojissa.

Avomaan kurkut alkoivat tehdä satoa vasta heinäkuun loppupuolella eikä kurkkuja tullut missään vaiheessa niin isoa määrää kerralla, etteikö niitä olisi ehtinyt syödä tuoreeltaan. Maustekurkuiksi niitä ei siis tänä vuonna riittänyt. Muutamia on vielä tulossa, jos vain lämmintä riittää niitä kypsytellä. Kesäkurpitsoille kävi samoin, vaikka taimia minulla oli tänä vuonna peräti neljä kappaletta. Valko- ja ilmasipulit sentään kasvoivat hyvin, vaikka jotkut sipulikärpäset löysivätkin tiensä myös valkosipuleille. Luultavasti suurin osa niistä majaili kuitenkin ilmasipuleissa, sillä valtaosa valkosipulisadosta näyttää virheettömältä.

Ilmasipulit alkoivat työntää uutta vartta kun vanhat kuihtuivat.

Hokkaidokurpitsat kasvoivat kesäkuun kylmällä todella hitaasti ja alkoivat kukkia vasta todella myöhään. Pölytys epäonnistui melkein kaikkien emikukkien kohdalla. Liekö helle ollut syynä? Raakileita ilmestyi onneksi muutamia ja niistä isoimmat alkavat vihdoin olla edes kohtuullisen kokoisia. Suojasin kasvit harsoilla elokuun kylmien päivien ajaksi, sillä muuten niiden kasvu olisi keskeytynyt varmasti heti alkumetreillä. Toivon, että syksy jatkuisi lämpimänä mahdollisimman pitkään ja kurpitsat ehtisivät vielä kypsyäkin ulkona.

Isoimmat hokkaidokurpitsat ovat nyt tämän kokoisia. Taustalla pilkistelee yksi oranssi.

Jälkikompostorin hokkaido kasvoi rehevämmin kuin muut.

Basilikat kasvoivat yllättävän hyvin ja sain pakastettuakin sitä useamman kerran kesän mittaan. Nyt on talven varalle riittävästi basilikaa. Timjamia on kerätty ruokaan tuoreeltaan mutta ennen talven tuloa olisi tarkoitus kerätä niistä kaikki käyttökelpoiset versot pakastimeen. En enää edes yritä saada niitä talvehtimaan. Juurakot ja jäljelle jääneet versontyngät toki jätän maahan ja katson, josko niistä joku versoisi keväällä. Stevia hävisi kesän aikana yhtäkkiä johonkin. Epäilenkin, että vierestä herneet popsinut jyrsijä keksi steviasta itselleen vielä makeampaa evästä. Vanha rosmariini sen kun porskuttaa edelleen ja pääsee taas talveksi ulkoeteiseen.

Kaalikoin toukkien vaivaama lehtikaali sai uutta puhtia säiden viilennyttyä.

Kannatti jättää pahasti syödyt lehtikaalit kuitenkin vielä kasvamaan, sillä kaalikoit hävisivät elokuun kylmillä keleillä. Sen jälkeen kasvaneet lehdet ovat hyväkuntoisia ja niistä riittää varmasti meidän perheen tarpeisiin satoa koko loppusyksyksi. Ehkä ensi vuonna voisikin laittaa lehtikaalit kasvamaan ihan tarkoituksella vasta myöhemmin kesällä, niin ei tarvitsisi tapella puolta kesää kaiken maailman tuholaisten kanssa. Chilit ja paprikat nostin ulkoeteiseen elokuun kylmien kelien yllättäessä. Sitä ennen ehti kypsyä viitisen chiliä. Paprikat olivat vielä ihan vihreitä. Chilejä saatiin lopulta yhdestä kasvista kymmenkunta kappaletta ja paprikoita kahdesta kasvista yhteensä saman verran ja pieniä olivat nekin. Ensi kesän suunnitelmiin pitää laittaa isolla muistutus, että paprikaa ei toine kasvattaa. Yhden chilin nyt voi laittaa tulemaan, sillä ne kypsyvät nopeammin ja tekevät runsaammin satoa.

Paprika 'California Wonder' ja chili 'Yellow Wax Hot' kypsyttelevät viimeisiä raakileitaan eteisessä.

Salaatit kasvoivat hyvin kesäkuussa mutta heinäkuu kitkeröitti ne kastelusta huolimatta. Elokuussa säiden viilennettyä tein uusintakylvöjä, jotka ovat nyt alkaneet tuottaa satoa. Viileässä ja kosteassa salaateista kasvaakin erityisen maukkaita. Nyt on tosin saatu vettä niin paljon, että kohta salaattien seassa alkaa varmaan uiskennella ahvenia...

Elokuussa kylvetty rucola edustakoon salaattikasveja.

Jos joku tänä vuonna onnistui erityisen hyvin, niin kamomillat. Ne eivät säikähtäneet kylmyyttä eivätkä helteitä. Kukintaa riitti melkein läpi kesän ja sain kerättyä kukkia teetarpeiksi yllin kyllin. Nyt alkukesällä itsekseen kylväytyneet taimet ovat alkaneet kukkia, joten niistä saisi kerättyä vielä uuden sadon. Teimme kesän aikana pari kertaa kamomillasiirappia, jolla on kätevä maustaa vaikkapa pannacottaa. Siirappi toimii myös oikein hyvin mansikan ja hunajamarjan mausteena ja varmaan aika monen muunkin hapahkon marjan tai hedelmän kaverina. Tässäpä ohje, jos joku haluaa kokeilla:

Lisää reilu kourallinen tuoreita kamomillan kukkia kahteen desiin kiehuvaa vettä (kuivattujen määrää en ole vielä ehtinyt testata). Keittele hiljalleen kymmenisen minuuttia. Siivilöi tai suodata kukkien jäänteet pois. Lisää desi sokeria ja keitä vielä hetki siirapiksi. Säilyy hyvin jääkaapissa, jos kaikki ei tule käytettyä kerralla.

Ensikertalainen.

Päivän kärhöksi pääsee tänään ensikukkija, jonka voisi luulla olevan 'Hagley Hybrid', jos ei toisin tietäisi. Kärhön pitäisi nimittäin melko varmasti olla 'Multi Pink', vaikka kukat hyvin kaukana kerrannaisista ovatkin. Ensikertalaiselle kuitenkin sallitaan normaalia vaatimattomampi kukinta. Kärhö kasvaa sitä paitsi vielä ruukussa ja siirtyy talveksi kellarin suojiin. Jospa se ensi kesänä näyttäisi todellisen luontonsa.

Nuorempi kukka sentään eroaa vähän HH:sta.

Siinäpä sitä taisi olla tärkeimmät kasvimaan tapahtumat tältä kesältä. Näyttää sitä tekstiä syntyvän inspiraation puutteesta huolimatta kun vain saa aloitettua. Oman riesansa tietokonehommiin toi Windows 10:n päivitys Windows 11:een. Sen lisäksi että moni pikkujuttu meni sekaisin, tietokoneeni kieltäytyi päivityksen jälkeen tunnistamasta puhelintani. Eipä siis onnistunut enää vaivattomasti puutarhakuvien siirto puhelimelta tietokoneelle. Isäntä sai masiinat ymmärtämään taas toisiaan mutta kuvia ei pääse enää siirtämään saman tien kun piuhan kytkee laitteisiin. Pitää osata ihan ite klikkailla monen valikon kautta kuvat esille. Kauniin taustakuvanikin päivitys hävitti ja korvasi mustalla ruudulla. Sen osasin sentään itse vaihtaa parempaan. Kaikenlaisia riesoja sitä järjestetäänkin viattomien ihmisten kiusaksi. Ihan kuin ei olisi jokapäiväisessä vesisateessa riittämiin kestämistä. Ja nyt lopetan ennen kuin menee valittamiseksi!