Vain kolme kuvaa kuukaudessa: marraskuu

On marraskuun kuvahaasteen aika. Märkää ja mustaa olisi ollut tarjolla yllin kyllin jo alkukuusta lähtien ja erityisesti Jari-myräkän jälkeen, kun myrskyn tuomat lumet lähtivät sulamaan vesisateen auttamana. Otapa niistä sitten kuvauksellisia kuvia. Ei kiitos. Jarikaan ei ollut täällä niin myrskyisä, että siitä olisi saanut kunnon kuvia. Niinpä ensimmäiseksi m-kuvaksi päätyi hyvin ajankohtainen MUISTA HEIJASTIN ja vielä MUSTALLA taustalla. Keräsimme lasten kanssa huushollistamme löytyvät heijastimet ja pienet vaatteisiin tai koiran hihnaan ripustettavat välkkyvät ledivalot kuvattavaksi. Nyt ne on taas palautettu omille paikoilleen takkeihin ja laukkuihin roikkumaan, niin ei seikkaile "pimeitä tyyppejä" liikenteessä.

Pyöriviä heijastimia oli vaikea kuvata, mutta sentään suurin osa osui oikein päin.

Toiseen kuvaan tuli MAHDOTTOMIA hoitotoimenpiteitä. Karolle tuli kynsivallin tulehdus etujalan yhteen varpaaseen ja kun se ei lähtenyt kotikonstein eikä viikon antibioottikuurilla paranemaan, piti tohtorin laittaa koira unten maille tarkempia tutkimuksia varten. Kynnestä löytyi pieni lohkeama, joka lääkärin arvion mukaan esti paranemista. Kynsi poistettiin ja Karo pääsi takaisin kotihoitoon uuden antibioottikuurin kanssa. Ja tässä vaiheessa ne haasteet vasta alkoivatkin! Side, jonka olisi pitänyt olla paikoillaan kaksi vuorokautta, irtosi jo samana iltana ja vielä iltapissillä ulos, joten siinäpä sitten alettiin opiskella pikana eläinlääkäristä saatuja tassusiteen teko-ohjeita. Uusi paketti kesti seuraavaan aamuun. Soitin eläinlääkäriin heti kun siellä linjat aukesivat ja pääsinkin puolen tunnin päästä seuraamaan, kun hoitaja kääräisi Karon tassuun jarrusiteeksi kutsumansa paketin. Ja se muuten pysyi hyvin paikoillaan! Tarvittiin saksia, kun side piti seuraavan päivän iltana vaihtaa uuteen.

Kolmanteen kuvaan pääsi tietysti MALLIKELPOINEN potilas. Vaikka varvas on varmasti ollut kipulääkkeistä huolimatta kipeä, Karo on antanut niin kotona kuin eläinlääkärissä tehdä kaikki tarvittavat hoitotoimenpiteet kiltisti. Kauluri on saanut olla kaulassa estämässä nuolemista, vaikka Karo osaa ottaa sen itse pois. Siksi myös järjestelimme töitämme niin, ettei Karo jäänyt kynnenpoiston jälkeisellä viikolla hetkeksikään yksin kotiin. Univelastakin on kärsitty, kun kauluri kopisee öisin ties mihin Karon vaihtaessa nukkumapaikkaa. Ette usko, miten "rentouttavaa" on herätä yöllä siihen, kun koira yrittää mönkiä tötterö päässä sänkymme alle!

Karo viime viikolla. Kaulurin reuna meinasi hangata kerällä nukkuessa takajalkoja, joten se laastaroitiin pehmeämmäksi.

Varpaan paraneminen on edennyt hyvin ja Karo saa jo tassutella sisällä normaalisti. Kauluri on kaulassa silloin kun emme pysty seuraamaan joka hetki, ettei Karo pääse nuolemaan käpäläänsä. Ulos mennessä pitää vielä vetäistä kumihanska käpälän suojaksi nyt kun on näin märkää ja loskaista. Kunhan tulisi pientä pakkasta ja tiet kuivuisivat, niin pääsisi siitäkin riesasta eroon.

Kristiina K:n vuoden mittainen haaste onkin jo ihan loppusuoralla. Vielä on jäljellä joulukuun j-kuvat.