Koska kukkii? -haasteen loppuyhteenveto

Koska kukkii? -haaste on nyt edennyt siihen pisteeseen, että on aika tarkastella, kuinka veikkaukset osuivat kohdilleen. En osunut tänäkään vuonna täysin napakymppiin yhdenkään kasvin kohdalla mutta pari liippasi melko läheltä. Laitan mukaan kuvia tämän hetken kukkijoista, niin pääsevät nekin esille. Vanhat kun on jo pääsääntöisesti esitelty silloin kun niiden kukinta oli ajankohtainen.

Tässä piti olla pelkästään 'Persian Pearlia' mutta seassa on myös muutama helakamman värinen. Kumpikin on lisääntynyt viime keväästä.

Otetaan ensimmäiseksi tylsin osuus, eli tuoksuorvokki, jonka istutin viime keväänä. Se kukki aika pian istuttamisen jälkeen, vaikka en sitä pienistä jakotaimista uskonutkaan. Niissä taisikin olla nuppuaiheet valmiina ja päättivät kukkia jakamisesta ja asuinpaikan vaihdoksesta huolimatta. Veikkasin sen aloittavan 16.5. mutta eipä näy vieläkään edes pientä nupun kärkeä. Saa nähdä, kukkiiko ollenkaan.

Tylsä osuus oli myös tämä viime kesän lomareissulta hankittu tarhakylmänkukka, jonka piti olla 'Rubra'. Eipä siltä näytä.

Sitten se mielenkiintoisempi osuus. Veikkasin kevättähden aloittavan kukinnan 1.5. Ensimmäinen niistä aukaisikin kukkansa jo 21.4. Pieleen meni ja reilusti! Puolustuksekseni sanottakoon, etten enää muistanut siirtäneeni niitä viime keväänä patiopenkkiin aika lähelle talon eteläseinää, josta lumet häviävät ensimmäisten joukossa. Kuinka nerokas silloin olinkaan! Muualla ensimmäinen kevättähti aukaisi kukkansa 28.4, mikä meni myös muutamalla päivällä pieleen. Taisin mielessäni povata myöhäistä kevättä.

Isokevättähdet ja pystykiurunkannukset kukkivat yhtä aikaa sillä seurauksella, että kevättähdet hautautuvat isompien alle. Olen nyt siirrellyt niitä erilleen.

Seuraava veikkaukseni oli pystykiurunkannus, 5.5. Lämpimän ja aurinkoisen huhtikuun alkupuoliskon ansiosta lumet lähtivät sulamaan takapihalta hyvin vauhdikkaasti. Vaikka kuun puolivälissä tulikin pilvisempi ja koleampi jakso, pystykiurunkannuksia alkoi ilmestyä lumen seasta jo 23.4. Koleus vähän hidasti niiden etenemistä, joten ensimmäinen niistä aukaisi kukkansa 7.5. Pari päivää ohi meni.

Idänsinililjat jo loppupuolella kukintaa 13.5.

Idänsinililjojen kukinnan veikkasin alkavan 8.5. Aika hyvin arvattu, sillä ensimmäinen kukka aukesi 7.5. Kukinta olisi alkanut paljon aiemmin, jos väliin ei olisi sattunut muutamaa hyytävän kylmää päivää. Säät siis suosivat tätä arvausta.

Viime keväänä hankittu kerrannainen valkovuokko kukkii jo aika runsaasti. Näiden ensimmäinen kukka aukesi eilen illalla.

Valkovuokoista povasin äitienpäiväkukkasia (14.5.). Näiden kohdalla oli riskit vaikka miten suureen epäonnistumiseen, sillä olen levittänyt valkovuokkoja vähän sinne sun tänne. Lämpimänä keväänä ensimmäiset valkovuokot saattaisivat olla kukassa jo kaksi viikkoa ennen arvausta. Toisaalta, jos olisi ollut oikein kylmä kevät, samat valkovuokot olisivat saattaneet olla kukassa juuri oikeaan aikaan. Riski vai onnistumisen maksimointia? Joka tapauksessa ensimmäinen yksinkertaiskukkainen valkovuokko kukki tänä vuonna 10.5, eli neljä päivää etuajassa. Kerrannaiset vasta aloittelevat, samoin tavalliset valkovuokot siellä, mistä lumet sulavat viimeisenä.

Tässä vielä se kerrottu lähempää. Yritin googlailla lajiketta mutta eipä noista ota selvää, onko 'Vestal', 'Alba plena' tai jotain aivan muuta.

Täysin arpapeliä oli sen sijaan sinivuokko, jonka veikkasin kukkivan 15.5. Se olikin bonuslajina, sillä viime kesänä istutettu yksilö ei välttämättä vielä tänä vuonna kukkisi. Ja koska kyseessä olisi joka tapauksessa ensimmäinen sinivuokon kukka tällä tontilla, ei kokemusta sen normaalista kukinta-ajasta oikein ollut. Ainoa vihje oli vain arvioida, milloin lumet sen kohdalta häviävät ja laittaa siihen jonkun verran päiviä päälle. Tästä tuli todella jännittävää, sillä kaksi nuppua ilmestyi ilmestyi näkyviin vajaa viikko ennen h-hetkeä ja oli lämmintä säätä luvassa. Vaikka miten pitkään venytin hetkeä, jolloin tulkitsin kukan olevan täysin auki, niin 14. päivään se silti osui. Päivällä huti kasvista, joka ei ole koskaan ennen kukkinut meillä. Tästä veikkauksesta olen ylpeä (vaikka tuuriahan se oli eikä taitoa)!

15.5 kumpikin kukka oli jo auki, alempi kukista aukesi jo edellisenä päivänä.

Veikkauksista siis kaksi meni päivällä huti, kaksi muutamalla päivällä, yksi pari viikkoa ohi ja viimeisestä ei tiedä, aikooko edes kukkia. Ihan tyytyväinen olen arvauksiin, jotka tein jo helmikuun puolivälissä. Kevääseen tulee tämän haasteen myötä mukavaa odotettavaa ja jännittäviä hetkiä, vaikka arvaukset eivät täysin kohdille osuisikaan. Siispä taidan laittaa tämän kiertämään taas ensi talvena.

Luumutarhassa puuhailua

Lummetulppaani 'Concerto' kukkii aikaisin ja viihtyy näemmä hyvin luumupuun juurella.

Luumutarha on puutarhamme alueista ensimmäisten joukossa aloitettu mutta silti edelleen kesken. Viime kesänä sain sen vihdoin kaivettua lopullisiin mittoihinsa mutta loppuun kasvittaminen jäi odottamaan tätä vuotta. Vanhimmissa osissa kurjenpolvet alkavat pikku hiljaa peittää maata ja sipulikukkiakin on ihan mukavasti. Talven aikana ei tullut minusta juurikaan kasvitappioita, tosin syysvuokko antaa vielä odottaa itseään. Uskalsin poistaa jänisverkot mutta jokunen tukikepakko jäi vielä poistamatta. Älkää antako niiden häiritä! Tylsät hommat pitää minusta jakaa siedettävän kokoisiin palasiin. Verkkojen kerääminen ja mahdollisimman tiukkaan pakettiin rullaaminen on minusta yhtä tympeää puuhaa kuin syksyllä niiden laittaminen takaisin, joten ei huvita samalla kertaa repiä tiukasti maahan juntattuja tukikeppejä irti ja kuskata johonkin liiterin taakse odottamaan syksyä.

Tässä vanhaa osaa. Etualalla tarhakylmänkukat alkavat kukkia.

Joissakin kuvissa näkyvä musta lampunjalka on yksi murheenkryyni, sillä sen juurelle on hankala istuttaa yhtään mitään. Siinä oli muutaman vuoden ajan mantsuriankärhö mutta se kuoli eräänä hankalana talvena. Kesäkukkaköynnöksetkään eivät oikein kasva kuivassa ja paahteisessa paikassa saati sitten pysty tarttumaan liukkaaseen lampunjalkaan. Jalan oikealla puolella on ollut pari vuotta etelänmunkki mutta senkään heräämisestä ei ole vielä varmuutta. Aika moni kasvi on kuitenkin heittänyt jostain syystä henkensä lampunjalan juurelta. Epäilen että metallinen tolppa johtaa talvella kylmää maahan ja se haittaa arempia kasveja. Kuten tarhakylmänkukistakin huomaa, lähinnä tolppaa oleva yksilö on kasvussa paljon jäljessä kahta muuta. Onneksi on kuitenkin hengissä. Pieni nurkka vanhemmastakin osasta on siis vielä työn alla. Uudempi osa on nuotiopaikan ympäristö. Istutin sinne jo heti alkajaisiksi pari vuotta sitten loistokärhö 'Blekitny Aniolin' ('Blue Angel') mutta kukinta paljasti sen myöhemmin tarhaviinikärhö 'Justaksi'. On sekin nätti ja melkein samanvärinen kuin 'Blekitny Aniol' mutta se ei vain kasva tarpeeksi korkeaksi juuri tuohon kohtaan. Viime kesänä äitini sai juurtumaan enkelin pistokkaan, joten sovimme, että hän saa minulta vaihtokaupassa 'Justan'. Huomasin, että 'Justa' on jo herännyt talven jäljiltä, joten minulle tuli kiire kaivaa se ylös ennen kuin se ehtii kasvattaa liian ison lehtimassan. 

Voisi luulla, että tässä on menossa jonkun kasvin istutus. Oikeasti tästä kaivetaan tarhaviinikärhö 'Justa' pois.

Jos loistokärhön istuttaminen on työläs urakka, niin poistaminen se vasta hankalaa onkin! Lapionpisto ei millään riitä nostamaan syvään istutettua juurakkoa ylös. Kaivan itse aina ensin kärhön viereen syvän ojan ja lähden varovasti rapsuttelemaan sen reunasta multaa pois siihen saakka, että vastaan alkaa tulla kärhön juuria. Tarkoitus oli ottaa useampia kuvia mutta tietysti aurinko alkoi paistaa kesken työn ja piti saada homma nopeasti valmiiksi. Kaivannon laidalla näkyy kuitenkin pari paksumpaa keltaista juurta ja yläreunassa valon ja varjon rajalla hiekan keskellä kärhön tyvialue. Kuvan oton jälkeen jatkoin kaivantoa u:n muotoisena kärhön toiselle puolelle ja hivutin varovasti juuripaakkua irti. 'Justa' oli vain tämän kahden vuoden aikana kasvattanut suurimman osan juuristostaan maan pinnalle ja siirto-operaatiossa yläosa irtosi alaosasta siististi kahdeksi kappaleeksi. Se ei haittaa, sillä ei minulla olisi edes ollut saavia, johon koko juurakko olisi mahtunut. Yläosan versoineen sulloin 10 litran ämpäriin ja alaosa mahtui jonkun puun mukana tulleeseen ruukkuun. Yläosa lähtee varmasti kasvuun mutta uskon, että alaosakin kasvattaa vielä uudet silmut. Kasvupiste nimittäin löytyi ja juuripaakku pysyi kasassa.

Yläosa kärhöstä vasemmalla, alaosa oikealla. Alempi möykky juuria ilman kasvupistettä löytyi montun pohjalta.

Ajattelin aiemmin istuttaa samaan kuoppaan 'Blekitny Aniolin' ja 'Miss Batemanin' mutta monttua kaivellessa päätin istuttaa sittenkin pelkästään 'Miss Batemanin'. Nuotiopaikan reunakivet tulivat mullan alla sen verran kukkapenkkiä kohti, että kahdelle kärhölle olisi ollut aika ahtaat oltavat. Toisella puolella kun on pikkujasmike ja toisella syyshortensia eikä luumupuuhunkaan ole mahdoton matka. 'Blekitny Aniol' oli vielä sen verran pieni taimi, että sen olisi joka tapauksessa kannattanut vahvistua ainakin loppukesään omassa ruukussaan kun taas 'Miss Bateman' oli jo valmiiksi istutettu viiden litran ruukkuun ja lähtenyt topakkaan kasvuun. Mahtuvatpahan kaikki kasvamaan sulassa sovussa ja tarvittaessa voi vaikka laittaa tuoksuhernettä kärhön kaveriksi, niin on seinäkkeessä muutakin kukintaa. Pikkuisen jäi vielä istutuspuuhat kesken, sillä kärhön versoissa ei riittänyt pituutta ihan maanpinnalle saakka. Kunhan se vähän kasvaa pituutta, käyn täyttämässä montun loppuun. Siinä voi tosin hetki vierähtää, sillä napsin kaikki latvat juurtumisen edistämiseksi.

Kärhöä kaivaessa piti siirtää pystykiurunkannuksia hetkeksi aikaa sivuun ja nehän eivät siitä nauttineet.

Nuotiopaikan toinen puoli on viime kesän aikaansaannoksia. Vaikka istutin sinne jo syksyllä muutaman kasvin, tein kuitenkin pohjat valmiiksi kahdelle kärhölle ja jätin tilaa niiden istuttamiselle. Nyt tarvitsi vain lapioida mullat kottikärryyn ja istuttaa kellarissa talvehtineet loistokärhö 'Diamond Ball' sekä mantsuriankärhö. Vaikka olin tuonut niiden istutuspaikan kohdalle syksyllä kompostimultaa, maa näytti vielä sen verran köyhältä, että kippasin ihan pussimultaa ja vielä lisää kompostimultaa montun pohjalle. Lisäksi sekoitimme kuopuksen kanssa mullan sekaan madoille ja muille pieneliöille kaikenlaista kasviroskaa evääksi. Matoja ei muuten montaa löytynyt tuolta alueelta, joten maa selvästi kaipaa vielä paljon eloperäistä ainesta.

'Diamond Ball' vasemmalla, mantsuriankärhö oikealla. Kaadan aina kuopan pohjalle ämpärillisen vettä, niin maa on varmasti kosteaa sieltä missä kärhön juuret ovat.

Kuten tuostakin kuvasta voi hyvin päätellä, myös tämän montun täyttäminen jäi pahasti kesken. Mantsuriankärhön leikkasin talvella matalaksi eikä se ehtinyt vielä kasvaa tarpeeksi pitkäksi yltääkseen maanpinnalle. 'Diamond Ballia' en raskinut leikata, sillä se kukkii myös vanhoilla versoillaan ja halusin nähdä, miltä sen kukat näyttävät. Kummankaan juuripaakku ei ollut ihan täyteen kasvanut mutta juurenkärkiä pilkisteli tasaisesti paakun joka puolelta. Kuten 'Miss Batemanille', niin näillekin vaihdoin syksyllä puiden istutusruukut, missä oli hyvin tilaa kasvatella juuria joka suuntaan. Nyt ne saavat jatkaa kasvuaan ilman umpisolmuun kiertyneen juuriston auki repimistä. Seuraavana pääseekin miettimään, millä kasveilla lopun mulloksen peittäisi. Kolme pientä alppiruusua, yksi japaninakileijaristeymä, tarhavarjohiippa ja mahdollisesti hengissä oleva tarhatiarella 'Pink Skyrocket' eivät vielä täytä koko parin neliön aluetta. Pieniä perennantaimia olisi monen monta purkillista kun vain selvittäisi, mitkä niistä voisivat viihtyä tuolla. Mullosta ja piskuisia taimia ei tehnyt mieli tällä kertaa kuvata, joten jatketaan rehevämmissä näkymissä.

Vielä vähän luumutarhan vanhempaa osaa. 'Miss Bateman' tuli tuonne luumupuun rungon takana pilkistelevälle seinäkkeelle, kaksi muuta sen vastakkaiselle puolelle.

Edellisessä kuvassa pilkistänyt esikkopenger.

Luumutarhan alue on ollut kasvittamisen kannalta haastava, sillä isoja kiviä tulee vastaan jatkuvasti. Osa niistä on saatu kammettua ylös ja käytetty pengerryksiin mutta osa on ollut pakko jättää maahan. Alkuperäinen suunnitelma on muuttunut monta kertaa ja esimerkiksi atsaleojen paikat on pitänyt valita kivien sijainnin mukaan. Yksi haastavimmista kohdista on ollut kahden atsalean väliin jäävä melkein neliömetrin kokoinen melko tasapintainen kivi, joka on toiselta laidaltaan parikymmentä senttiä maanpinnan alapuolella ja toiselta puolelta vähän syvemmällä. Sen kohdalta maa kuivuu muuta aluetta herkemmin, mikä rajoittaa kasvivalintoja. Nyt hankalimmassa kohdassa on kokeilussa kaukasianpitkäpalko, joka on toistaiseksi näyttänyt pärjäävän hyvin. Heti kiven reunan viereen istutin viime kesänä Päivänpesän Katjan antamat tummanpunaiset bellikset. Paikkavalinta oli ilmeisesti niille mieluisa, sillä kaikki kolme ovat hengissä. Kaksi niitä oli alunperin mutta sain toisen jaettua kahtia syksyllä.

Kaukasianpitkäpalko 'Snowcap' ja bellikset kukkivat sopivasti yhtä aikaa. Ohittakaa mielessänne nuo rikkaruohot!

Luumutarhan loppuosasta on tulossa vielä lisää juttua myöhemmin. Alue on niin iso, että se on oikeastaan itsestään jakautunut eri sektoreihin sen mukaan, mitä kukkii missäkin vaiheessa. Tässä postauksessa (ja oikeastaan heti lumien sulamisesta lähtien) enimmäkseen esillä ollut osa on selvästi luumutarhan kevätaluetta. Se on lähimpänä ikkunoita, joten siihen on ollut luontevaa sijoittaa ensimmäiset kevätkukat sekä kaikki pieni ja söpö. Nyt kukinta alkaa levitä muuallekin, kun tulppaanit ja narsissit pääsevät vauhtiin.

Vanhin ja kookkain jouluruusuistani kukkii runsaasti mutta lehtiäkin on niin paljon, että suurin osa kukista jää niiden alle piiloon.

Nyt on ollut pari koleampaa päivää ja ripaus sadettakin on saatu. Mutta vain ripaus: rännin alla olleeseen astiaan oli kertynyt autotallin tiilikatolta vuorokaudessa suunnilleen desin verran vettä. Liiterin peltikatolta sentään tuli talteen reilu ämpärillinen. Onneksi ei ollut vielä huutava kuivuus eikä IBC-konttikaan ehtinyt tyhjetä edellisten sateiden jäljiltä. Viime kesänä ei tarvinnut monena päivänä ilman sadekamppeita ulos lähteä, joten ei haittaa, jos tämä kesä päästäisiin vähän kuivemmin varpain. Nyt nauttimaan muutaman päivän pidemmistä vapaista!

Äitienpäivän palkitut

Valitsin äitienpäivän kukkasista muutaman erityispalkinnon ansainneen. Ensimmäisenä Suloisin ja samalla Tunnelmallisin otos 

Mustaluumu kukkii.

Hellyyttävin ja ehkä myös Räikein on pikkuriikkinen kukkiva himalajanesikko 'Grandiflora'.

Näyttävin jono löytyy valkeasta varjopenkistä, jossa kukkii yhtä aikaa peräti 20 esikkoa. Kuvaan ei edes mahtunut ihan koko letka.

Paras itsekseen syntynyt rivi oli aurinkopenkissä pionin kohdalla.

Tuoksuvin on tietysti hyasintti, joista ensimmäiset aloittelevat. Tällä kertaa nopein oli parin vuoden takainen jouluhyasintti. Puutarhahyasinteissa näyttää olevan tuuheammat kukinnot tulossa.

Kellarissa talvehtineet 'Thalia'-orkideanarsissit pääsivät niukalle kakkossijalle Tuoksuvin-kisassa mutta ykkössijan ne saavat Näyttävimmin kukkiva ruukku -kisassa.

Keltaisin on tietysti keltaisen nurkan nimetön isotorvinen narsissi.

Isoin virhearviointi löytyy etupihalta pensasryhmästä. Ajattelin, että idänsinililjat ja valkovuokot kukkisivat pensaiden juurella valtoimenaan mutta lehteen tulevat hanhikit peittävät vähät kukkalämpäreet ja sieltä, mistä ne näkyisivät, pikkusydän 'Alba' jyrää ne alleen. Lisäksi 'Mount Everest' -laukat ovat tehneet miljoonia siementaimia, jotka vievät aikanaan myös oman tilansa. Luulen, että annan pikkusydämen vallata pensaiden aluset ja siirrän sipulikukat ja valkovuokot näkyvämmille paikoille. Paitsi toisessa päässä hortensioiden ja atsalean juurelta pidän pikkusydämet kurissa, jotta 'Otson Karkki' -puolukat saavat kasvaa rauhassa.

Pilkottaa siellä vähäsen. Hortensioiden ja atsalean välissä (oikea alakuva) ne näkyisivät enemmän mutta pikkusydän valtaa pian senkin kohdan.

Monilajisin alue on luumutarhassa 'Kuntalan' juurella. Tähtisahramit, kirjokevättähdet ja kevätkurjenmiekat ovat jo lopettaneet mutta posliinihyasintit, lummetulppaanit 'Concerto', isokevättähdet ja pystykiurunkannukset kukkivat nyt. Lisäksi kurjenpolvet ja lemmikit vihertävät ja tarhakylmänkukissa alkaa näkyä hieman väriä.

Isoin urakka tuli tehtyä varmasti eilen, kun ruukutin kasveja isompiin ruukkuihin, istuttelin osan maahan ja siirtelin muita paikasta toiseen. Melkein kaikki tomaatit ovat nyt lopullisissa ruukuissaan, basilikat ja pavutkin toin jo ulos mutta ne saavat viettää vielä yöt varastossa ja päivät varjossa totuttelemassa ulkoilmaan. Lisäksi tein kasvimaalle paljon kylvöjä ja istutin sinne ensimmäiset hyötykasvit. Kasteltavat ruukut vähenivät urakoinnin seurauksena ainakin puoleen.

Varastossa hienohelmat yötä viettämässä, ulkona muita. Mustaluumun juureen pitää vielä keksiä joku kiva aluskasvi.

Ennestään minulle tuntemattomin luonnonkasvi löytyi takapihalta kukkapenkistä. Se oli myös Hankalin kuvattava, sillä kamera tarkensi joko lehtiin tai kukkaan. Niinpä kokosin tähän otoksen kevätpiiposta kahdesta kuvasta. Kevätpiipon nimi toki oli minulle tuttu mutta en osannut yhdistää sitä oikeaan kasviin. Googlailulla sekin selvisi. Taidan kuitenkin siirtää piipon kukkapenkistä jommallekummalle niitylle tai sitten suon laitamille.

Isoin päänvaiva on taas takapihan nimetön kevätkurjenmiekka. Vasemmalla 'Purple Hill', oikealla tuntematon, joka on tänä vuonna melko samanvärinen kuin 'Purple Hill' (kuva vähän vääristää kumpaakin) mutta jokin kukan muodossa saa minut kuitenkin epäilemään, että eivät ehkä ole samaa lajiketta. Ihan kuin ylöspäin osoittavat kehälehdet olisivat mittasuhteiltaan ja muodoltaan erilaiset tai sitten kukan ikä vaikuttaa asiaan.

Runsastunein mätäs löytyy varjokujalta, jossa kukki viime keväänä neljä punastuvaa valkovuokkoa. Nyt avonaisia kukkia on kolmekymmentä ja nuppuja vaikka miten paljon lisäksi.

Dramaattisin väri ja samalla myös Odotetuin kukka on Saaripalstan jouluruusu, joista toinen on juuri saanut kukkansa melkein auki (toinen ei taida vielä tänä keväänä kukkiakaan). Miten ihana samettisen tumma väri! Liilat palloesikot sen ympärillä ovat pian aloittelemassa kukintaa mutta parin metrin päässä kukkii juuri nyt täsmälleen jouluruusun heteiden värinen matalampi esikko. Koska palloesikot pitää joka tapauksessa siirtää pois polun reunasta jättiläiskokoisten lehtien takia, vaihdankin niiden ja vaaleankeltaisten esikoiden paikkoja. Niin saan täydellisen väriparin jouluruusulle ja lehtiongelmakin ratkeaa siinä samalla.

Mainio äitienpäivälahja! Taustalla isoin himalajanesikko, joka räikeydestään huolimatta sopii aika kivasti jouluruusuun. Eikä se onneksi ihan vieressä edes ole.

Ihanaa äitienpäivää!

Heräämisiä

Valkovuokko pääsi yllättämään ja aloitti kukinnan 10.5.

Keväisten heräämisten aika jatkuu ja jatkuu vain kun viimeisetkin lumet ovat vihdoin hävinneet kukkapenkeistä ja maa alkanut lämmetä. Osa kasveista nousee muutenkin toisia myöhemmin ja vielä on monta täysin unten mailla. Monen monta heräilijää on taas kuitenkin bongattu. Valkovuokot tuntuivat nousevan tänä keväänä todella hitaasti, mistä oli toisaalta hyvilläni. Veikkasin nimittäin Koska kukkii? -haasteessa ensimmäisen kukkivan vasta äitienpäivänä, eli 14.5. Ajattelin pensasryhmän vuokkojen olevan nopeimpia, sillä lumet sulivat sieltä ensimmäisenä. Olin kuitenkin väärässä, sillä löysin varjokujalta valkovuokon kukassa ennen kuin olin edes tajunnut, että ne ovat siellä niin pitkällä. Pensasryhmässä alkaa näkyä vasta ensimmäisiä pienen pieniä nuppuja. Nyt aloin epäillä, johtuisiko ero kasvualustasta. Pensasryhmän kasvualusta on kokonaan turvepitoista ostomultaa kun muualla puutarhassa on sitä maata mitä tontilta on löytynyt.

Valkovuokosta sinivuokkoon. Nuppuja näkyvissä mutta jaksavatko odotella 15.4. saakka?

Vähän jouduin eilen pihakierrosta tehdessäni miettimäänkin. Ihmettelin pitkään, mikä ihme kasvi puskee nuppua majapenkistä tuijan edestä. Bongasin siitä yhden melkein avonaisen kukankin ja punaisesta väristä tuli ensin mieleen palloesikko 'Rubra', joka kuoli toissatalvena. Olin myös varma, että olin istuttanut sen metrin verran oikealle. Mysteerikasvi ei kuitenkaan näyttänyt lähellekään palloesikolle mutta joku esikko se varmasti oli.

Nuppuja nousee vieri vierestä. Ihan varmasti juuri tässä kohtaa kasvoi viime kesänä nukkapähkämöä.

Sitten tuli mieleen tarkistaa, olinko mahdollisesti siirtänyt himalajanesikot jaloangervojen ja kuunliljojen välistä pois. Kummankin himalajanesikon kohdalta toden totta löytyi kuopat, joten arvoitus taisi ratketa. Isompi on selvästi tuijan edessä mutta mihin ihmeeseen olin istuttanut sen pienemmän? Joku mielikuva on, että olisin ainakin mallannut kasvia pensasmustikoiden lähistölle mutta sieltä ei löytynyt mitään. Onko myyrä syönyt senkin vai olenko istuttanut johonkin aivan muualle? Vastaus paljastunee muutaman viikon sisällä. Onneksi viimekeväisiä siementaimia on useampiakin hengissä. Istutin niitä ainakin kolmeen kohtaan: suon laidalle, luumutarhaan ja ehkä toiseen kohtaan kärhökaaripenkissä. Tai sitten johonkin muualle. Taimia oli niin valtavasti, että osan kasvusijat ovat näemmä päässeet pahasti unohtumaan.

Suon laidalta löytyi viimekeväisiä himalajanesikon siementaimia, jotka olivat syksyllä suunnilleen peukalonkynnen kokoisia rääpäleitä.

Majapenkki ja suon laita näyttävät olevan esikoille otollista kasvualuetta. Varjoisa, kostea ja savipitoinen multa saa ne kasvamaan rehevästi ja kohopenkit pitävät liiat talvimärkyydet loitolla. Tämän kesän työlistalla on vaihtaa pallo- ja luhtaesikoiden paikat keskenään. Palloesikot kasvattavat kesän mittaan melkein polvenkorkuiset lehtitupsut, jotka eivät ole minusta ihan sopivinta mahdollista reunuskasvillisuutta kapean hoitopolun varteen. Seurailen kuitenkin tämän kesän, millaiset lehdet luhtaesikot kasvattavat, ettei tule tehtyä liian hätäistä siirtopäätöstä ja entistä isompaa ongelmaa. Luhtaesikot olivat viime kesänä niin pieniä taimia, ettei niiden lopullisesta koosta saanut vielä kunnolla selvää.

Liilat palloesikot ovat komeasti nupullaan. Isompien ruusukkeiden kokoa voisi verrata kynnen sijaan tennispalloon.

Yöpakkasia ei ole ollut moneen vuorokauteen, joten uskaltauduin nostamaan suuren määrän kasveja ulos. Tänä vuonna en edes hirveästi totutellut niitä auringonpaisteeseen, vaan nostin kertaheitolla pihalle. Suurin osa eteisessä talven tai kevään ajan viettäneistä kasveista olikin ulkoillut jo huhtikuussa pieniä hetkiä ja saanut silloin vähän maistaa auringonpaistetta mutta sen jälkeen tuli pitkä kylmä kausi, jolloin ne eivät päässeet ulos. Toivottavasti lehtiin oli kuitenkin jäänyt muistiin tieto ulkoilmasta. En sentään nostanut nyt kasveja aurinkoiseen kuistin nurkkaan, vaan kannoin ne kuopuksen kanssa autotallin päätyyn. Vähiten ulkoilleiden eteen laitoin kookkaampia kasveja, jotta niistä tulisi edes pientä varjontapaista puunlatvojen lisäksi. Yhden pienen mokan kuitenkin tein, sillä menin eräänä aamuna nostamaan riippapelakuun tomaattien kanssa ensimmäistä kertaa ulkoilemaan. Tarkoitus oli siirtää se takaisin eteiseen ennen töihin lähtöä, jolloin kasvit olisivat saaneet olla leppeässä pilvisäässä ulkona pari tuntia. Tomaatit muistin nostaa sisälle mutta ulko-oven toiselle puolelle jäänyt riippapelakuu unohtui enkä muistanut koko kasvia ennen kuin tulin illalla kotiin. Ei sillä varmaan muuten olisi hätää ollut mutta tietysti aurinko oli alkanut paistaa työpäiväni aikana ja porotti kotiin tullessani suoraan pelakuuhun. Aika monta lehteä oli kärähtänyt mutta onneksi ne olivat varjostaneet alempia, niin ei kaljuuntunut koko puska.

Vähän on hankala päästä varastoon mutta piti valita paras paikka kasveille. Viherliljapuun ja kärhöjen takana on vähiten ulkoilmaan tottuneita kasveja.

Eivät suinkaan kaikki talvetettavat olleet tuossa ensimmäisessä kuvassa. Lisää ruukkuja on vähän syrjemmällä marjapensasalueella, jotta olisi edes jonkinlainen mahdollisuus kulkea kompostorille tai varastoon. Lisäksi olen unohtanut varaston puolelle pari gladiolusruukkua. Kasvimaalla minikasvarin alla ovat kaikki perennantaimet, curry-yrtti (joka on ehkä kuollut talven aikana) sekä osa kesäkukkien ja hyötykasvien taimista. Talon seinustalle tulevat viisi pelakuulaatikkoa ovat etupihalla. Niille olen laittanut vanhan pitsiverhon varjostamaan auringolta. Oli kyllä helpottavaa saada suurin osa kasveista pihalle, niin sai siirrettyä tomaatit ja osan kesäkukista eteiseen. Vierashuoneen taimipöytä alkaakin olla jo tyhjä. Chilit, basilikat, päivänsinet ja kelloköynnös ovat olleet toistaiseksi kokonaan sisällä ja siirtyvät viimeisten joukossa ulos.

Alppiruusut, muratit ja jouluruusu eivät paahteesta pidä, kukkineet sipulikukat ovat muuten vain pois jaloista täällä sivummalla.

Sitten ovat nämä, jotka taitavat olla menetettyjä tapauksia: valkoinen hortensia, suklaakosmos, lankaköynnös ja daalia.

Melkein joka vuosi tulee jotain talvitappioita, vaikka mitä tekisi. Tänä vuonna taisin menettää ylläolevan kuvan kasvien lisäksi myös valkoisen karjalanneidon. Se on kuitenkin vielä eteisen lämmössä tarkemman silmälläpidon alla pari viikkoa, nuo muut saavat heräillä omaan tahtiinsa ulkosalla. Karjalanneidon menetys pikkuisen kirvelee mutta oikeastaan nuo muut eivät jääneet harmittamaan. Toinen talvi putkeen valtava kasvimäärä kellarissa sai vakavasti pohtimaan ajatusta vähentää tuntuvasti talvetettavien määrää. Pääsen myös helpommalla kesän kasteluissa kun on vähemmän ruukkuja pyöriteltävänä. Daalian ja suklaakosmoksen olisin tosin istuttanut muutenkin maahan mutta eipähän tule houkutusta kaivaa niitä syksyllä taas kellariin kun ovat jo valmiiksi vainaita. Mietin viime syksynä myös ranskanrakuunan talvettamista kellarissa. Onneksi kuitenkin päätin istuttaa sen talveksi maahan, sillä talvehtiminen taisi onnistua.

Merkitsin nuolilla ranskanrakuunan ensimmäiset versot. Talvehtiminen selvästi onnistui!

Kun huomasin ranskanrakuunan talvehtineen onnistuneesti, tajusin, että olen istuttanut timjamin sen taakse. Taisin syksyllä ajatella, että timjami talvehtinee rakuunaa luotettavammin, joten se kannattaa istuttaa mahdollisimman keskelle lavaa ja jättää epävarmempi tapaus reunemmas. Taisi käydäkin niin, että timjamin kasvuunlähdöstä ei ole tällä kertaa takeita. Pari vihreää versontynkää siinä oli, vaikka näin vaivaa kevätahavalta suojaamiseksi ja poistin suojat sateisella säällä ja vasta sitten kun maa oli varmasti sulanut ja kostea. Timjamia siirtäessäni huomasin, että rakuuna oli lähdössä hyvään lavanvalloitukseen. Juuresta puski nimittäin timjaminkin suuntaan useita versoja ja kunhan ne ehtivät maan pinnalle, rakuunaa nousee ainakin 40cm:n levyiseltä alueelta. Näyttäisi myös siltä, että sitruunamelissa on talvehtinut samassa lavassa. Kukahan voittaa taistelun elintilasta?

Onnistuneisiin talvehtijoihin lukeutuu selvästi myös suklaaminttu, joka näyttää versovan vanhoista varsistaan.

Suklaaminttu kasvaa pienessä betonirenkaassa, joten se ei pääse hätyyttelemään kavereitaan. En liiemmin välittänyt viime kesänä suklaamintun mausta mutta tuoksu oli niin viime kesänä kuin nyt keväälläkin vallan mainio. Tällaiselle suklaan ystävälle maistuu myös After Eight -suklaa, jolta suklaaminttu hyvin vahvasti tuoksuu. Ehkä kokeilenkin suklaamintun lehtiä tänä kesänä kuuman kaakaon tai suklaajälkiruokien maustamiseen. Ja jos sekään käyttö ei toimi, käyn vain tuoksuttelemassa ja jätän mintun muuten pörriäisten iloksi. Perusjampat, kuten ruohosipuli, valkosipulit ja syksyllä ystävältä saadut ilmasipulit ovat lähteneet hyvin kasvuun mutta viinisuolaheinä näyttää hyvin epäilyttävältä. Se on lähinnä epämääräisen ruskeankirjava kasa kuivia lehtiä. Saa nähdä, kuinka sen kanssa lopulta käy.

Ainakin pari kaurajuurta onnistui myös talvehtimaan, joten taidan päästä näkemään niiden kukinnan.

Muistatteko viimekesäisen kyllästymiseni kurjenmiekkojen kukkimattomuuteen? Osan niistä myin pois, osan kaivoin kompostiin, osan söivät myyrät talvella ja muutama taimi jäi kukkapenkkiin. Tänä vuonna ei kuitenkaan tarvinne tuskailla kurjenmiekkojen kukkimattomuudella, sillä niitä tuskin nouseekaan niin paljoa, että olisi edes minimaalisia toiveita kukinnasta. Niin ja tarhakurjenmiekka 'Black Swan' (tai ainakin osa siitä) sai siirtokehotuksen kadun pään joutoalueelle. Vähän mietin, kuinkahan paksujuurinen ja jalostettu kasvi mahtaa selvitä, kun talveksi päälle kasataan puolet kadunpään aurauslumista ja keväällä lumien sulaessa maa on melkoisen märkää. Maakin on aika kehnoa joutomoskaa mutta aurinkoa sentään tulee juurille aamusta iltaan. 

Hiekoitussepelit ja auran vetämiä heinätuppaita niskassa mutta sieltä kurjenmiekka vain sitkeästi puskee läpi.

Ihme kyllä, kurjenmiekan kaikki maan päällä näkyvät juuripötkylät tuntuvat napakoilta ja lehtitupsuja nousee sieltä sun täältä. Nostan onnellisena hattua, jos kurjenmiekka vihdoin innostuu kukkimaan. Saatanpa vaikka siirtää loputkin kukkapenkistä joutoalueelle vaikka jonkun villisti levittäytyvän oreganon tai myskimalvan tilalle. Villisti levittäytyvät myös kevättähdet mutta niiden annankin levitä aivan vapaasti. Kivikkorinne on vielä melko paljaan näköinen mutta siniset mättäät näkyvät pitkälle. Luonnossa ne näkyvät vielä paremmin kuin alla olevassa kuvassa. Yksittäisiä taimia löytyy sieltä täältä pitkin kivikkorinnettä, joten parin vuoden päästä kevätkukinta on sielläkin mukavan runsasta.

Kivikkorinteessä kukkii jo useita kirjokevättähtimättäitä.

Aurinkopenkin ensimmäinen kukinta-aalto alkaa mennä ohi. Vanhat hyasintit ovat talvehtineet hyvin ja pääsevät pian ottamaan päävastuun alueen kukinnasta.

Työviikko on ollut poikkeuksellisen raskas eikä ole ollut oikein aikaa roikkua netissä. Vielä huominen ennen viikonloppua ja ensi viikkohan on helatorstain takia kevyempi. Onneksi on sentään aurinkoista ja lämmintä! Miten ihanaa on piipahtaa pihalla ilman takkia tai jopa t-paidassa!

Elämää ja erikoisuuksia puutarhassa

Vihdoin täälläkin alkaa näkyä pörriäisiä ja perhosia. Tuulinen ja kylmä sää on pitänyt tähän saakka kaikki puutarhavierailijat poissa mutta eilen sunnuntaina niitä näkyi edes muutama. Edelleen on aika tuulista mutta kun on lämpimämpää, hyönteiset uskaltautuvat paremmin liikkeelle.

Nokkosperhonen posliinihyasinteilla.

Kimalaisia ja mehiläisiä on näkynyt aika vähän mutta ehkä ne eivät ole vielä kaikki heränneet kun eivät lumetkaan ole joka paikasta sulaneet. Ainakin kaksi erilaista kimalaista olen bongannut ja pari ilmeisesti jotain erakkomehiläistä. Niistä en ole saanut kovista yrityksistä huolimatta kuvia. Kookkaiden kimalaisten kuvaaminen on helpompaa, vaikka ei sekään onnistu läheskään joka kerta. Kasveista keltaiset krookukset eivät tosiaan näytä houkuttelevan pörriäisiä, vaikka niitä on runsaasti kukassa. Violetit ja valkoiset krookukset kelpaavat mutta useimmin vierailijoita näkyy aurinkopenkin kevätkurjenmiekka-kevättähtikasvustossa. Kevättähdistä kimalaiset näyttävät saavan runsaasti ainakin siitepölyä, ehkä myös mettä, mutta kyllä kevätkurjenmiekkojenkin kukissa käydään tutkimusretkillä. Niitä ei yleensä mainita niiden kasvien joukossa, joita suositellaan pörriäisten kevätiloksi. Johtuukohan se vain siitä, että eivät ole niin tuttuja juttuja tekeville toimittajille vai eikö niissä ole niin merkittäviä määriä evästä siivekkäille? Jos niistä ei syötävää irtoa, ovat ainakin isoina ja värikkäinä houkuttimina ja kun seassa on kevättähtiä, eivät pörriäiset tee ihan hukkareissua. 

(Kartano?)kimalainen 'Pickwickin' kukassa. Vähän tuli suttuinen kuva, sillä piti zoomata jänisverkon läpi.

Toistaiseksi määrittämätön kimalaiskuningatar nautiskeli kirjokevättähtien 'Rosea' kukissa.

Edellisen kuvan kimalaisesta otin 23 kuvaa ja niistä 21 poistin kuvia läpikäydessäni. Vain tuo yksi onnistui, toisen jätin talteen lajinmääritystä varten. Kuvassa näkyi nimittäin paremmin ahteripuoli mutta eihän sellaista tietenkään sovi puutarhablogissa esitellä! Näin myös sitruunaperhosen, joka lepatteli takapihalla. Sillä oli ilmeisen vakaa aikomus mennä kevättähdille ja kevätkurjenmiekoille ruokailemaan mutta pahuksen jänisverkko oli joka puolelta edessä. Ei tajunnut ressukka lentää vähän korkeammalle ja mennä sitä kautta apajille. Pitkään se yritti kunnes luovutti ja livahti alppiruusun lehtien alle tuumaustauolle. Sieltä sain vihdoin napattua kuvan todistusaineistoksi. Tänään yksi poikkesi pikaisesti aurinkopenkin kevättähdillä mutta en ollut silloin kameran kanssa kyttäämässä. Sapuskat olisi jääneet saamatta siltäkin, jos en olisi eilen poistanut atsalealta suojaverkkoa.

Hyvin maastoutui sitruunaperhonen alppiruusun lehtien alle.

Sitruunaperhosen havittelemassa kohteessa näkyi myös ensimmäinen balkaninvuokon kukka.

Siinä oli postauksen elämää-osio, nyt tulee erikoisuuksia kahden kuvan verran. Valkean varjopenkin etureunassa kasvaa valkoisia ja purppuraisia esikoita sekaisin. En ole aiempina keväinä huomannut, että niissä olisi ollut minkäänlaisia väripoikkeamia. Nyt kuitenkin huomasin yhdessä valkeassa epäilyttävän paljon liilaa sävyä. Pohdin, olisiko kylmyys voinut aiheuttaa värimuutoksen vai onko sekaan eksynyt purppuraisen ja valkoisen siementaimi, joka kukkisi sekavärisin kukin.

Valkeassa on joitakin liilahtavia kukkia ja yksi selvästi kaksivärinen.

Tässä se kirjava lähempää. Aika erikoinen minusta.

Olen selvitellyt pää sauhuten tontin kevättähtisekamelskaa. Sunnuntaina takapihalla alkoi kukkia valkoinen isokevättähti 'Alba' ja pensasmustikoiden luona tontilta löytynyt violetti, jonka määritin heti ensimmäisenä keväänä isokevättähdeksi. Nyt, kun tuntomerkit olivat tuoreessa muistissa ja sää lämpimämpi, oli hyvä käydä tarkemmalla tutkimusretkellä. Aurinkopenkin 'Rosea' onkin kirjokevättähti eikä isokevättähti. Kukkia löytyi jokaisesta laskemastani varresta vähintään 7, enimmillään taisi olla 12. Löysin myös netin syövereistä tiedon, että on olemassa Scilla forbesii 'Rosea', mikä on varmaankin juuri sitä mitä itselläni on. Ostopussin pahvissa luki typerästi vain Chionodoxa. Scilla forbesii on joka tapauksessa kirjokevättähti ja Scilla luciliae isokevättähti. Korjasin lajimäärityksen myös kevättähti-postaukseen. 

Isokevättähti 'Alba' luumutarhassa. Tällä oli sentään jo ostaessakin oikea nimi pussissa.

Vanha violetti pysyy isokevättähtenä: sillä on selvästi kookkaammat kukat kuin aurinkopenkin kevättähdellä, ei yhtään valkoista kukan keskustassa ja jokaisessa kukkavarressa 1-2 kukkaa, vaikka kasvusto on ollut samoilla sijoillaan vuosikaudet. Atsalean juurella olevien kevättähtien kukat ovat hitusen pienemmät kuin 'Alballa' tai vanhoilla violeteilla. Kukkia on pääsääntöisesti kolme kussakin varressa mutta löysin muutamia, joissa oli viisi kukkaa. Lisäksi kukkien keskustassa on valkoista ja sävy sinisempi kuin mustikoiden luona olevilla violeteilla. Päädyin nyt kuitenkin siihen, että ne ovat sittenkin kirjokevättähteä, jotka jostain syystä eivät vain jaksa tehdä enempää kukkia kukintoihinsa. Ehkä lannoituksessa on korjaamisen varaa tai sitten atsalean juurella oleva hapan maa ei ole niille niin mieluisa kasvualusta. Tosin luumupuun juurella on aivan samoja kevättähtiä eikä niissäkään ole sen enempää kukkia. Hmm...

Pensasmustikoiden välissä kasvaa isokevättähteä.

Isokevättähtiä on täällä useampikin mätäs ja kuvassa näkymättömiä siementaimia lisäksi.

Kovin näyttää kuvassa ankealle tuo kärhökaaripenkin mustikkaosio. Myyrän syömät rönsyakankaalit ja päivänkakkarat eivät ole vielä lähteneet kasvattamaan uutta versoa mutta onneksi edes sipulikukkia nousee väleistä. Isokevättähtiä on viisi hieman isompaa mätästä mutta sieltä sun täältä nousee yksittäisiä siementaimia, joissakin jo kukkanuppukin. Ensi keväänä violetteja pisaroita näkyy varmasti jo paljon enemmän. Ja jos olisin malttanut odotella edes pari päivää kuvan otossa, suurin osa nupuista olisikin ehtinyt aukeamaan. Piti vain olla hätähousu mutta saahan sitä esiteltyä myöhemminkin alueen päivittynyttä ulkoasua. Vaaleammat kukat ovat kevätsahramia 'Vanguard', joka sointuu isokevättähtien sävyyn täydellisesti.

Kärhökaaripenkin kumpikin tarhavaleunikko on hengissä ja virkeänä kasvuun lähdössä. Näillä on ihanat pörrölehdet!

Olen viikonlopun aikana siistinyt perennojen ja kärhöjen viimevuotisia varsia. Kärhökaaripenkistä paljastui loistokärhö 'Jan Pawel II', joka ei ilmiselvästi ole tyytyväinen valitsemaani kasvusyvyyteen. Olen huomannut, että usein loistokärhöt kasvattavat vanhemmiten juuria myös aivan maanpinnan tuntumaan mutta enpä ole törmännyt siihen, että ne yrittäisivät nousta maasta ylös. Janne-Paavo oli kuitenkin kasvattanut useita juuria ilmaan ja ilmeisesti sitten huomannut erehdyksensä ja suunnannut takaisin alaspäin. Yhden juurellisen versonpätkän onnistuin vieläpä repäisemään irti ennen kuin älysin, mitä varsisotkun alta löytyi. Mikä yllättävintä, kaikki taivasalla olevat juuret tuntuivat aivan normaaleilta eivätkä olleet pakkasissa paleltuneet veteliksi. Peittelin juuret hiekalla ja uteliaana odotan, mitä kärhö siitä tuumaa.

Oliko puolen metrin syvyydessä liian pimeää vai kävelyllekö meinasit lähteä?

Vahingossa irtosi näin siisti pätkä ruukutettavaksi. Pisimmän juuren kärki oli hieman pehmentynyt, joten leikkasin siitä pätkän pois.

Koska kukkii? -haaste alkoi osaltani melkein kaksi viikkoa liian myöhäisellä arvauksella mutta kaksi seuraavaa osui aika lähelle. Pystykiurunkannuksen veikkasin kukkivan 5.5. mutta kylmän sään takia ensimmäiset kukat avautuivat vasta eilen, 7.5. Idänsinililjan kukinta osui lähemmäs, sillä nekin alkoivat kukkia eilen kun veikkaus oli tänään. Olen oikein tyytyväinen näihin arvauksiin. Seuraavat veikkaukset ovat valkovuokko, joka pitäisi kukkia 14.5, sinivuokko 15.5. ja tuoksuorvokki 16.5. Saa nähdä, kuinka käy, sillä niistä kaikki ovat vielä hyvin lähtökuopissa.

Vielä kun olisit malttanut päivän odotella, niin olisi osunut nappiin arvaus.

Pystykiurunkannuksen kukkia oli ihan käänneltävä, jotta näkisi varmasti, ovatko vielä nupullaan vai auki. Kuvakulma on vähän kehno mutta kaksi alimmaista kukkaa on kuitenkin jo avautunut.

Sellaista elämää täällä tällä kertaa. Viikonloppuna jatkoin kasvimaapuuhia ja niistä tulee raporttia varmaan seuraavalla kerralla. Maassa talvehtineista hyötykasveista löytyi nimittäin todella iloisia ylläreitä, jotka pitää ehdottomasti laittaa muistiin tulevia keväitä varten. Ja jotta jutunaiheet eivät loppuisi kesken, nousee maasta kaikkea muutakin jatkuvasti. Onpa tämä kevät taas kivaa aikaa!