Pieni vilkaisu taimihuoneeseen

Kevään eteneminen pysähtyi kuin seinään, kun säiden valtias päätti jysäyttää -10 asteen pakkaset päälle. Viime yönä oli meillä käynyt peräti -12,5 asteessa, mutta sehän ei haittaa, kun kohdistaa huomionsa kesää kohti. Tulevan kesän kukkaloistoa on varmuuden vuoksi avitettava, joten taimiruukut lisääntyvät samaa tahtia kalenterin kanssa. Lasten kanssa kylvimme eilen lisää selleriä sekä vihdoin isomman erän kesäkukkia. Toivon, että lasten kylvöissä olisi tälläkin kertaa samaa taikaa kuin reilu kuukausi sitten paprikan siementen kanssa.

Eilen multaan pääsi koreatörmäkukan, kiinanasterin sekä isosamettikukka 'Vanillan' siemeniä. Törmäkukat ovat todennäköisesti taas vaaleanpunaisia, vaikka pussin kuvassa ovat sinisiä. Astereita ja 'Vanillaa' en olekaan ennen kasvattanut. Sattuipas muuten mainiosti samantapainen palleromainen muoto tämän setin kukkiin.

Koulin myös ensimmäiset sellerit ja erottelin basilikan taimet myttyinä pariin ruukkuun. Viikko sitten kylvetyt purppurarevonhännät ovat itäneet mainiolla prosentilla ja tomaatintaimet kurkottelevat valoa kohti. Köynnösten kylvöilleni ei sen sijaan kuulu mitenkään erityisen hyvää. Mustasilmäsusannoista on itänyt puolet, mikä on toki tyhjää parempi. Keijunmekot ja koruköynnökset eivät taida itää ollenkaan. Ensimmäisestä kylvöstä alkaa olla 1,5 kuukautta ja toisestakin tuli jo kuukausi täyteen. Tässäkö meni minulta suunnitelmat uusiksi? Varjokujan aidan vierus voi toki olla ilman köynnöstä tämänkin vuoden, mutta ruukkuryhmään olisin tarvinnut edes yhden koruköynnöksen kiipeämään seinää pitkin. Myös kasvimaan projektikokeiluun olisin tarvinnut varjoisassa paikassa viihtyvää köynnöstä.

Hassusti sekä tomaateista (etualalla oikealla) että mustasilmäsusannoista (edessä vasemmalla) yksi taimista on selvästi korkeampi kuin muut. Näiden takana olevat punaiset pikkutaimet ovat purppurarevonhäntiä, taaempana mm. paprikaa ja selleriä.

Talvetetut kasvit heräilevät kukin omaan tahtiinsa. Eteisessä talvetettu rungollinen verenpisara on melko varmasti kuollut talven aikana, mutta kellarissa olleet matalammat yksilöt ovat virkeitä. Hopeaputousten juurrutusyritys on toistaiseksi epäonnistunut. Siirsin yhden ruukuista vierashuoneeseen, sillä eteisen viileys saattaakin estää juurtumisen. Otin niistä myös pistokkaita, sillä taimia tarvitaan aika paljon. Hopeaputouksista talvehti onnistuneesti ainoastaan kolme yhdestätoista taimesta. Onneksi ne kolme ovat sentään lähteneet hyvin kasvuun ja versovat myös juuresta, niin pistokasmateriaalia kyllä riittää. Kuolleen näköisiäkään en ole vielä kaivanut pois, jos vaikka yllättäisivät vähän myöhemmin keväällä versomalla juuresta uutta kasvua.

Virkein verenpisaroista puskee alkuja jokaisesta mahdollisesta kohdasta.

Hopeaputoukset talvehtivat samoissa ruukuissa pelargonien kanssa. Kunhan pidemmät versot juurtuvat purkkiin, katkaisen ne lyhyemmiksi, niin saan kasvustot siistittyä.

Sisälle tuotu leijonankita on lähtenyt versomaan verkkaiseen tahtiin, mutta eipä sillä vielä kiirettä olekaan. Eteisessä oleva ei näytä minkäänlaista kasvuun lähdön merkkiä, joten sitäkin odottaa siirto sisälle lämpimämpään, kunhan saan jotenkin tilaa järjestettyä. Luulen, että siirränkin pakkasten jälkeen kasvuun lähteneen leijonankidan pois tieltä eteiseen jatkamaan kasvuaan viileämmässä. Auringon paistaessa eteisessäkin alkaa olla jo mukavan valoisaa ja lämmintä, joten ehkäpä leijona ei kovin paljoa pahastu paikanvaihdosta. Nyt, kun ulkona on näin kylmää ja tuulee mahdottoman navakasti, niin eteinenkin on aika kolea.

Kaksi viikkoa sitten tässä oli ainoastaan yksi verso; tuo isoin vasemmalla. Nyt alkuja on ilmestynyt muutama lisää. Tämä kukkii varmasti komeasti jo kesäkuussa.

Helmililjat alkavat olla pian kukintansa loppupuolella.

Alkaako teillä jo ikkunalaudat täyttyä taimista vai vieläkö odottelette kylvöpuuhien aloittamista?

Piippoja, kääks!

Muiden blogeista pilkistelevät piipot ja pulleat silmut inspiroivat minutkin puutarhakierrokselle. Olin vahvasti siinä uskossa, ettei meillä vielä mitään näkyisi, pälvipaikkojahan ei ole vasta kuin muutamia ja maa on tiukasti roudassa. Ensimmäiset pensaiden tarkistukset eivät näyttäneet aihetta huoleen; turvallisesti talviunilla olivat edelleen ja hyvä niin, sillä maaliskuun puolivälissä ei täällä kannata kasvuun lähteä. Mutta sanopas se parille uhkarohkealle kukkasipulille!

'Golden Yellow' -krookuksia keltaisessa nurkassa. Yksi sipuli on jostain kumman syystä noussut ylös ja vieläpä kyljelleen. Ressukka joutui nyt jäämään niille sijoilleen, sillä se oli jäätynyt maahan kiinni.

Aurinkopenkistä kurkisteli muutama helmililja. Ovat varmaan nousseet jo syksyllä. Rusakko oli käynyt metrin päässä näistä, mutta onneksi ei ollut huomannut mahdollista vatsantäytettä.

Varjokujalle johtavassa köynnösportissa kiipeilevä tuoksuköynnöskuusama on ainakin hengissä. Pari oksaa on ehkä kuollut, mutta suurimmassa osassa on silmuja ja pari alempana olevaa pientä oksanpätkää on jopa pitänyt lehtensä talven yli.

Tuoksuköynnöskuusama ei tainnut pahasti hätkähtää talvesta.

Meillä on pari päivää satanut vettä, joten lammikoita on joka puolella. Onneksi tein kantopuutarhastakin kohopenkin, sillä muuten jouluruusun siementaimi ja muutama esikko olisivat nyt uimasilla.

Vesipisaroita Kuntala-luumun punaisella oksalla.

Patiopenkistä on suurin osa lumesta hävinnyt. 'May Queen' -päivänkakkarat ovat valmiina lähtemään kasvuun.

Kärhökaaripenkin laajennusosasta oli paljastunut ensimmäinen esikko, se viime keväänä ostamani vaaleanpunainen söpöliini. Kukkanuppu siellä jo kurkistelee.

Ja jottei totuus unohtuisi...

... niin valkoiseltahan täällä vielä pääosin näyttää.

Viikko sitten lapset innostuivat katkomaan kuunliljojen ja jaloangervojen vanhoja kukkavarsia. Esikoinen totesi, että nämä olivat liian sitkeitä kepillä poikki huidottavaksi ja vaihtoi tyyliä. Kuopukselle riitti, että kukkavarret heiluivat kivasti.

Palataan takaisin sisälle,. Taimihuoneessa on tungosta, joten piti siirtää verililjapuu kasvivalojen alta tilaa viemästä eteiseen. Minnehän siirrän sen sitten, kun eteisessäkin on liian ahdasta?

Sopu sijaa antaa.

Kellarissa talvetettu valkoinen scilla työntää kukkanuppuja kevään iloksi.

Mukavaa loppuviikkoa!

Matematiikkaa

Lukion matematiikan tunneista on minullakin jo pitkä aika, mutta välillä pitää verestää vanhoja taitoja. Tässäpä eräänlaista puutarhamatematiikkaa ajankuluksi. Aloitetaan helpommista laskutoimituksista ja kokeillaan lopuksi vähän vaativampaa yhtälöä.

1 nippu vaaleanpunaisia ruusuja+1 nippu tummanpunaisia ruusuja  =ruusuntuoksuinen naistenpäivä.

2*linnunpönttö=toiveissa paljon pikkulintuja.

Meillä on joka vuosi näkynyt puukiipijä, vaikka tässä aivan lähellä ei olekaan sen suosimia vanhoja metsiä. Puukiipijä pesii luonnossa lahoavan puun irtoamassa olevan kaarnan välissä. Se tekee kaksi pesuetta kesässä eikä käytä samaa pesäkoloa peräkkäin, joten sillä on varmasti täällä pulaa pesäpaikoista. Pesäpulaa helpottamaan teimme sille pöntön.

Raakalautaa ei ollut varastossa, joten isäntä koversi pöllinpuolikkaaseen puukiipijälle kolosen.

Puukiipijän pöntän takaseinä on muista linnuista poiketen puunrunko.

Etukäteen olin ajatellut pöntön sijoituspaikaksi kahta isointa kuusta tontin laitamilta, mutta pönttöä ripustaessani totesin kuusten rungot aivan liian sileiksi; niissä ei ollut pienintäkään oksantynkää sopivalla ripustuskorkeudella, joten pöntölle piti etsiä uusi paikka. Ainoastaan yksi kuusista oli tarpeeksi paksurunkoinen, mutta se ei ole niin suojaisa kuin ensimmäiseksi ajattelemani paikka. Toivottavasti se ei ole liian avoin puukiipijälle.

Etualalla puukiipijän pönttö, taustalla viime keväänä saamamme pölliin sorvattu tintinpönttö. Siinä on näkynyt aina välillä liikettä, joten ehkäpä keväämmällä näemme sinitiaispoikueen lentoharjoittelua.

Taimipuolella yhteenlaskettavaa on päivä päivältä enemmän. Määrät kasvavat suorastaan räjähdysmäisesti, sillä pariin purkkiin mahtuneet siemenkylvökset muuttuvat nopeasti moneksi pikkuruukuksi. Pienten ruukkujen tilantarve kasvaa sekä korkeus- että leveyssuunnassa taimien kasvaessa kokoa. Voisikohan tätä luonnehtia jo eksponentiaaliseksi kasvuksi?

Yhdestä 'Patio Red' -paprikakylvöksestä tuli neljä taimiruukkua. Sellereistä tulee seuraavana vapaapäivänäni seitsemän ja basilikoista muutamia. Mustasilmäsusannoista pian sen jälkeen ainakin viisi, riippuu siitä, montako tainta vielä nousee mullasta. Lobeliat ja ristikit saavat vielä pärjätä hetken aikaa koulimatta.

Nuppuja paprikoissa=toiveissa aikaista satoa. Yksi siivellinen kirva (kuvan alareunassa) = viikon päästä iso ongelma. Uhka eliminoitu kesken kuvien siirron.

Alkulämmittelyn jälkeen siirrymme edistyneempään matematiikkaan. Päivänpesän elämää -blogin Katjan innoittamana päädyin laskemaan ostetut ja saadut kukkasipulit yhteen. Yritämme nyt ennustaa näiden laskelmien pohjalta tämän kevään sipulikukkaloistoa. Tässä laskutoimituksessa onkin todella monta muuttujaa. Havainnollisuuden vuoksi välissä on muutama kuva viime keväältä.

balkaninvuokko 20kpl

espanjansinililja 15kpl

helmililja 35kpl + äidiltäni tulleet "miljoona" siementainta sekä viime kevään ilmaislöytönä kymmenkunta sipulia.

Isoimmat siementaimista kukkivat jo kauniisti viime keväänä.

Blogisynttärihelmililjat aloittivat kevään kukkaloiston. Koskahan kellarissa talvehtineet hollanninkurjenmiekat alkavat työntää kukkanuppuja?

hyasintti 3kpl

idänsinililja 15kpl+ äidiltäni muutama mytty

Parissa vuodessa idänsinililjatuppaat ovat kasvaneet hieman kokoa. Ei vielä ihan scillamereksi kuitenkaan...

kevätkurjenmiekka 15kpl

kevättähti 30kpl+tontilla edellisten asukkaiden jäljiltä kasvaneet muutama rypäs ja runsas joukko niiden siementaimia

hollanninkurjenmiekka 20kpl

krookus 87kpl

Istutin nämä krookukset alunperin 5-7 sipulin ryppäiksi. Kuvasta päätellen muutamassa vuodessa määrä on vähintään tuplaantunut.

laukkoja 158 kpl+rikkaruohon lailla kylväytyneitä ukkolaukkoja.

narsisseja 54kpl+viime keväänä haalimani ilmaiset tetet, perunanarsissit sekä keltaiset narskut

Suunnilleen sata narsissinsipulia?

posliinihyasintti 20kpl

tulppaaneita 207kpl

Ainakin 'Queen of Night' -tulppaanit ovat jopa lisääntyneet vuosien mittan. Taustalla näkyy lisää helmililjoja.

Menetyksetkin pitää toki muistaa: 1 keisarinpikarililja+lapio=0 sipulia

Yhteensä 679 ostettua ja x(potenssiin y) ilmaiseksi ilmestynyttä kukkasipulia. Syksyn ja talven vesisateet ja roudan päälle kertynyt jääkerros saattavat aiheuttaa pienimuotoista katoa varsinkin arempien sipulien kohdalla, mutta eiköhän tuosta määrästä silti kukintaa riitä. Parin-kolmen kuukauden päästä nähdään, miten tämä postauksen laskutoimitukset pitivät paikkansa. Hauskaa viikkoa!

Metsässä

Edellisen postauksen luonnonkukista on hyvä jatkaa metsän parissa. Näytän teille kolmen karvakuonolaisen kanssa, missä olen viettänyt paljon aikaa lapsuudessani ja nuoruudessani. Tervetuloa kanssamme metsäretkelle! Ottakaa sadetakit mukaan, puiden oksilta tippuu vettä.

Alkumatkasta seuralaisillani riitti vielä vauhtia. Etummaisena Emma 11v, keskimmäisenä meidän Karo 6v ja takimmaisena Maisa 10v.

Olemme menossa lapsuudenkotini vieressä kasvavaan vanhaan kuusikkoon. Metsässä on runsaasti lahoavaa ja lahonnutta puuta; myös kaatuneita ja pystyyn kuolleitakin. Kevättalvella lumien sulaessa voi tiettyjen kuusten juurilta löytää liito-oravan papanoita, muutaman kerran olemme itse otuksen nähneetkin. Tällä reissulla en edes yrittänyt etsiä merkkejä liiturista, sillä edellisenä yönä oli satanut runsaasti lunta. Lintuja on paljon varsinkin kesällä. Talvella metsästä voi kuulla mm. tiaisten, närhien, hippiäisten sekä tikkojen ääniä. Niitä kuulimme tälläkin reissulla. Korppipariskunnan bongasin myös lentämässä metsän yli. Niillä alkaakin pian pesäpuuuhat.

Tämän kuusikon tunnen kuin omat taskuni. Metsällä on ikää sen verran paljon, ettei se ole juurikaan muuttunut lapsuusajoistani. Maa on pehmeää sammalikkoa. Kesällä täällä on aika hämärää, nyt lumi valaisee metsän.

Katsoipa mihin suuntaan vain, niin ei voi välttyä törmäämästä jäkäliin, naavaan tai luppoon.

Tämä puu oli vielä muutamia vuosia sitten pystyssä. En muista koskaan nähneeni sitä elävänä; se oli vain korkea, oksaton puunrunko, jota ei saanut mennä tönimään, ettei se kaadu päälle. Hippiäisten ja tiaisten sekaparvi liikkui äänistä päätellen puiden latvuksissa.

Vanhan kuusikon laidalla on puu, johon on todennäköisesti salama joskus iskenyt. Rungossa on korkealle ulottuva halkeama, jota tikat ovat käyneet nakuttelemassa. Aivan juuressa olevan onkalon on ehkä palokärki kaivanut. Tällä reissulla kuulin sekä käpytikan että palokärjen ääntelyä.

Olemme nyt vanhan metsän takareunassa. Edellisen ja parin seuraavan kuvan taustalla näkyy vajaa 30-vuotiasta lehtikuusikkoa. Lienee turha mainitakaan, että se alue ei ollut lapsuudessani saman näköinen kuin nyt.

Kuusivanhus kiemuraisine oksineen. Rungon paksuutta on ehkä tästä kuvasta vaikea hahmottaa enkä muistanut ottaa mittanauhaa mukaan, joten...

... otetaan pari pikkukoiraa mittakaavaksi. Neitoset ovat säkäkorkeudeltaan reilut 30-senttisiä. Aikamoiset juuretkin, eikö totta! Pahoittelen vesipisaroita kameran linssissä, huomasin ne vasta seuraavaa kuvaa ottaessani.

Tässä koivussa ei ole ollut montaa elävää oksaa enää vuosikausiin. En muuten muistanut, että siinä olisi ollut pahka kyljessä.

Metsä on ollut aikoinaan laidunalueena. Sen kummallakin reunalla on siitä muistona kivimuurit. Katsokaa tämänkin kuusen paksuutta! Koirilta alkaa vauhti jo hyytyä. Näillä main seurustelin yhtenä kevättalvisella metsäretkellä töyhtötiaispariskunnan kanssa. Ne tulivat lähimmillään parin metrin päähän ihmettelemään minua.

Tästähän jännä kuva tuli! Tällä kertaa ei näkynyt tikkoja eikä puukiipijää tämän pökkelön rungolla. Taaempana oli aikoinaan toinen, vähän matalampi runko, mutta se on jo kaatunut pois.

Ystäväni kanssa teimme ala-asteikäisinä majan kolmen kuusen keskelle. Seisomme nyt olohuoneessamme ja katselemme keittiötä kohti, makuuhuone oli kuvasta oikealle. Seinä on tosin hieman romahtanut ja muu sisustus lahonnut olemattomiin. Metsä oli hyvä leikkipaikka, vaikka itikoista olikin välillä riesaa.

Nyt kuppi kuumaa käteen ja ulkovaatteet kuivumaan leivinuunin kylkeen. Koirat laitettiin ensin suihkuun sulattelemaan tassu- ja vatsakarvoihin kerääntyneitä lumipaakkuja. Turkit kuivana unikin maistui.

Metsäretki vei koirilta voimat ihan kokonaan. Maisa (vasemmalla) ei aina ymmärrä Karon (keskellä) huumorintajua, mutta nyt ne pystyivät nukkumaan sulassa sovussa otsat vastakkain.

Tänään onneksi sää ei ole noin sateinen ja pilvinen kuin tuolla metsäreissulla. Aurinko paistaa kauniisti ja on mukava pikkupakkanen. Aurinkoista päivää teillekin!

Puutarhani luonnonkukat

Nyt tulee kukkaisia kollaaseja, sillä Vaarin torpan puutarhan Pirkon inspiroimana muistin, että puutarhani luonnonkukat ovat jääneet todella vähälle huomiolle. Kahdella pikkuruisella niitylläni oli jo viime kesänä mukavasti kukintaa, vaikka ikää niillä ei ole kuin pari-kolme vuotta. Niittyjen kukkaloistoa täydentää mukavasti tontin laitamien pusikot, joista trimmataan vain heinikot matalaksi, mutta jätetään kukkivat kohdat kasvamaan. Kurkataanpa, mitä kaikkea täällä kasvaakaan.

Valkoisia ja sinisiä lemmikkejä kasvaa ympäri tonttia, mesimarjaa sekä vaaleanlilaa metsäkurjenpolvea on toistaiseksi vain parissa kohdassa.

Yksittäistähtiä ovat myös ylärivissä olevat lehtoimikkä ja lehtosinilatva sekä alarivin metsä- tai aho-orvokki (voi olla joku muukin). Hiirenvirnaa (vai onkohan tässä kuvassa kenties aitovirna?) kasvaa muutamassa kohdassa.

Alkukesällä metsänpohjaa peittää valkoisenaan kukkiva oravanmarjamatto. Ahomansikka aloittaa kukinnan samoihin aikoihin. Särmäkuisma sen sijaan kukkii vasta loppukesällä.

Ojakellukoita meillä kasvaa useammassa paikassa, mutta näyttävin siitä tulee kantopuutarhan paksussa multakerroksessa. Kukintaa riittää koko kesän ajaksi, kun kuihtuvia kukkia leikkaa pitkin kesää pois. Taustalla saniaisia (soreahiirenporras?) sekä lemmikkejä.

Parin neliön kokoinen niittyrinne on aloitettu kolmisen vuotta sitten siirtämällä sinne päivänkakkaraa, puna-ailakkia, esikoita, ketoneilikkaa ja niittyhumalaa. Paikalla oli lähinnä heinikkoa, ahomansikkaa, koiranputkea sekä voikukkaa. Aina kun muualta puutarhasta tai vanhempieni luota on löytynyt sopiva kasvi, olen kaivanut voikukan tai pari pois ja istuttanut tilalle mieluisamman kasvin. Myös muutaman koiranputken olen kaivanut pois. Toissa keväänä rikoin parista kohdasta maanpintaa ja kylvin niihin niittysiemenseosta, josta on lähtenyt kasvuun ainakin päivänkakkaroita ja niittyhumalaa. Parin viime kesän aikana olen siirtänyt sinne myös metsäkurjenpolvia, särmäkuismaa sekä ojakellukkaa ja kylvänyt huonolla menestyksellä kissan- ja harakankelloja. Jos siellä ei tänäkään vuonna niitä kasva, siirrän taimia vanhempieni pihapiiristä tai kylvän siemeniä ruukkuun ja istutan myöhemmin valmiit taimet.

Niittyrinteen kukintaa keskikesällä. Violetit täplät maanrajassa ovat hiirenvirnaa ja niittyhumalaa, keltaiset niittyleinikkiä. Päivänkakkarat ja koiranputki kukkivat korkeammalla ja saavat niityn erottumaan pidemmän matkan päähän.

Punaiset esikot ovat viihtyneet yllättävän hyvin kuivassa niittyrinteessä. Valkovuokkoja ei kasva niityllä, mutta sitäkin enemmän tontin varjoisammilla kohdilla. Olen siirtänyt sitä myös kukkapenkkeihin. Vasemmassa alanurkassa kukkivat valkoinen ja punainen puna-ailakki sekä tummanlila metsäkurjenpolvi.

Etupihalle roska-astian viereen hankalaan kohtaan perustamani pikkuniitty on oikeammin todella kuivan paikan keto. Sinnekin on löytynyt lajeja, jotka näyttävät viihtyvän hyvin. Siirsin pikkuniitylle viime kesänä myös muutaman pienen etelänkevätesikon siementaimen sekä idänsinililjoja. Saa nähdä, kukkivatko ne siellä tänä keväänä. Niittysiemensekoituksesta iti myös ainakin yksi hopeahanhikki, joka kukki yhden kukan voimin viime vuonna. Senkin pitäisi pärjätä kuivilla paikoilla, joten toiveissa on runsaslajinen kukkaketo pihaantuloon. Haluaisin saada myös tälle niitylle kissankelloja.

Kuivalla kedolla ovat viihtyneet erinomaisesti päivänkakkara, ketoneilikka ja niittyhumala. Oikean alanurkan keto-orvokin (?) ja belliksen siirsin viime kesänä, joten niiden menestyminen on vielä kysymysmerkki.

Päivänkakkaroiden kukkiessa pikkuniittykin oli söpö, vaikka kasvustoista näkeekin, että alue on vielä alkutekijöissään. Taustalla kadun päädyssä kukkii valkoapilaa yhtä runsaana kuin nurmikollamme.

Tästä postauksesta jäi vielä puuttumaan mesiangervo ja vuohenkello. Jälkimmäiset yritän hävittää, mutta ihanasti tuoksuvat mesiangervot saavat toistaiseksi kasvaa rauhassa. Niitä onkin runsaasti tontin kahdella sivulla mutta yhtään kunnollista kuvaa en silti niistä löytänyt. Miten olen voinut jättää ne kuvaamatta, vaikka niitä ei voi olla huomaamatta kukinta-aikaan! Odotan mielenkiinnolla, miltä niityt näyttävät tänä vuonna ja onko sinne ilmestynyt kauan kaipaamiani kissankelloja. Minulla on myös seurannan alla kohta, josta kitkin viime kesänä pois pihlaja-angervopusikon. Todennäköisesti alueella kukkii kesällä ainakin lemmikkejä, sillä niitä on takapiha muutenkin täynnä. Muutamia puna-ailakkeja ja saniaisia kasvoi alueen reunamilla viime kesänä, enkä panisi niidenkään levittäytymistä pahakseni.

Mullos kivireunan ja puiden välissä oli aiemmin pihlaja-angervoa. Toivottavasti jo ensi kesänä jotain muuta. Luonto saa hoitaa (pikkuisen ohjattuna) homman, sillä mullos on melkein kokonaisuudessaan kunnan puolella.

Kaipaisin myös vinkkejä loppusyksyllä kukkivista ketokasveista, sillä niityt ränsistyvät syksyä kohti. Olen leikannut osan päivänkakkaroista ensimmäisen kukinnan jälkeen mataliksi ja ne jatkavatkin kukintaansa vähän pidempään, mutta varsinkin pihaantulon niitty kaipaisi jonkun syksyllä kukkivan lajin. Olisiko teillä ehdotuksia?